Epäonnistumista

Minkä ikäinen oikein olet nyt?
Ja eivät nuo asiat nyt kerro vielä yhtään mitään, vaaditaan sitä seurusteluun enemmänkin.

Mä en näe mitään syytä, miksi kukaan ei haluaisi seurustella sun kanssa:) Itse en ainakaan näkisi mitään estettä seurustella sun kaltaisen ihmisen kanssa

Ei ton pitäisi ketään poikaa haitata. Jos puhun omasta mielestäni, niin musta vaan olisi kivaa jos olisi tyttöystävä joka ei olisi niin villi kuin melkein kaikki muut tytöt. Kuulostat muutenkin aika mukavalta. Ihan sanon vaa tälleen et jos olisin samassa koulussa ku sä niin mielelläni tapailisin sua. Kuulostaa oudolt ehkä mut minkäpä teet.

Itse olin saakelin ujo 10-20 vuotta sitten, en osannut puhua tunteistani kellekkään. Kun aloin tutustumaan siinä ajalla 1.11.2006-8.7.2007 yhteen ihanaan nuoreen naisen alkuun (minua 4 vuotta nuorempi), tilanne alkoi parantumaan, tuo samainen nainen on sittemmin pysynyt näihin päiviin asti jo kohta 11 vuoden ajan, enkä väitä vastaan että hän olisi mitenkään väheksynyt minua vuosien varrella. Itselläni kun on aspergerin oireyhtymä se jonkin verran haittaa sosiaalisia kanssakäymisiä minulla, mutta huomaan nyt 10 vuoden jälkeen että olen joissain määrin sosiaalisempi kuin mitä aspergertutkija Tony Attwood väittää kirjassaan yleisesti oletettavan asperger-ihmisistä että he ovat syrjäänvetäytyviä erakkoja, itse kyllä tykkään välillä meditoida yksin hiljaisuudessa, jos olen ollut monta tuntia/päivää hälinän keskellä. En pysty lukemaan tuota Tony Attwoodin opusta ilman mielipahaa, joten jätän lukematta, sen verran selannut ko. kirjaa että pitää pudistella päätään kun välillä siellä on aika hurjia arvioita meistä asperger-ihmisistä.

Tällä tuntemallani ihanalla naisella on kehitysvammadiagnoosi ja epilepsia (hänellä on lääkitys
päällä epilepsiaan, eli pilleriä poskeen aamuin ja illoin). Mutta en havaitse hänen kasvoistaan
tyypillisiä downin syndrooma-ihmisen piirteitä, kait hän on lievästi kehitysvammainen, jotain vikaa hänen ymmärryksessään kuitenkin on, viihdyn vallan mainiosti hänen seurassaan, kun hän ei vedä sellaista falskia roolia, kuten jotkut tekee, kun käydään vuoropuhelua, mulle on tärkeätä että pysytään asialinjalla, voi toki huultakin heittää siinä juttelun lomassa, jos se vastapuoli ymmärtää vähän ronskimpaa huumoria, itse kun tykkään välillä seksijutuista mutta en tästä huolimatta tunnista itseäni pervo-petteriksi joka kuolaa alaikäisten perään, vaikka onhan jotkut 13-17 v. teinitytöt aika vetävännäköisiä mimmejä, mutten kuitenkaan lainsäädännön puitteissa niiden teinityttöjen kanssa seksiä harrastaisi, korkeintaan oman ikäisteni kanssa sitä seksiä harrastaisin.

Jos joku hölmöläinen vetää tästä johtopäätöksen että olen pedofiili, niin aivan suotta, koska en ole pedofiili. Piste! Ja toivoisin kovempia rangaistuksia seksuaalirikollisille, ei vain pelkkää pään silittelyjä poliisiviranomaisten taholta.

Että tällä vissii!

Itsekkin olin ujo. Nykyään olen melko sosiaalinen mutta olen yhä introvertti eli tarvitsen paljon omaa aikaa, enkä ole tosi puhelias. Painosi on hyvä ja tuskin kumppania etsitään sen mukaan mitä hän syö. Ja olet vasta täyttämässä 15 eli ei kiirettä seurusteluun.
Yritä kehittää sosiaalisia taitoja sillä niistä on aina hyötyä. Ja tämä ei tarkoita, että sinun tulisi muuttua puheliaaksi ekstrovertiksi. Ole itsevarma, positiivinen, hymyile ja katso ihmisiä silmiin (mutta älä liian pitkään), se on viehättävää. Aloita tämä hyväksymällä itsesi. Ja ota perspektiiviä elämään. Monilla on joku sairaus, joka takia ulkonäkö on kärsinyt ja heilläkin on mahdollisuuksia rakkauteen. Jos olet terve niin sillä pääsee jo pitkälle.

Moi! Ei sun tarvi olla huolissaan mistään. Se kouluelämä voi olla täyttä paskaa, olen itsekin käynyt yläasteen ernuna, ja voi että kuinka sitä vittuilua sai kuulla melkein joka päivä. Mutta koulut lusittiin läpi vaikka ja vittu väkisin. Onneksi mulla oli oma elämä koulun ulkopuolella, oli tuttavia jotka oli samoilla linjoilla elämässä ja jotka tuki aina kun oli vaikeaa. Sä voit laittaa mulle viestiä Kikissä mun nimimerkille niin puhutaan lisää.