Pelkään että isäni kuolee. Enkä uskalla sanoa sitä

Moikka sulle:) Kiva, että sulla hyvät välit isääsi. Voit sanoa ja jutella isällesi peloistasi ihan avoimesti. Ei hän suutu tai loukkaannu. Oma lapseni sinun iässäsi pelkäsi samaa ja puhui siitä minulle. Juteltiin ja hän rauhottui heti. Hyvä,että isäsi on lopettanut tupanpolttamisen, mutta ei sinun siitäkään huolta tarvitse ottaa, että hän on polttanut. Ei kaikki saa automaattisesti sairauksia tupakoinnista. Juttele isällesi tänään jo, niin huolesi katoaa ja saat nauttia kesälomasta ja isäsi seurasta huolettomana. Kuolemasta voi kyllä puhua ja varsinkin, jos se aihe vallitsee mieltäsi noin paljon. Tsemppiä juttelutuokiolle:)!

Kuoleehan isät yleensä aikaisemmin kuin lapsensa näin pitää tapahtuman .

Isäsi on vielä suhteellisen nuori ja voi olettaa ettei hän todennäköisesti kuole vielä aikoihin. Minäkin pelkäsin lapsena että vanhemmille on sattunut jotain kun heitä ei alkanut kuulua. Silloin pelko oli kauhea kun äitikin pelkäsi isän vaikka hukkuneen kun oli pitkään kalareissulla.
Puhuminen pelosta varmasti auttaa ja varmasti tuntuu isästä kivalta kun välität hänestä.

Hei.

Oletkin saanut hyviä vinkkejä ja kommentteja. Hieno juttu, että sinulla ja isälläsi on mukavaa yhdessä ja teette asioita. Meillä on erilaisia pelkoja toisinaa, jotkut niistä ovat turhia, toiset aiheellisia. Aika luultavaa on, että saat viettää isäsi kanssa vielä vuosia, vuosikymmeniä ja ehditte tehdä vaikka mitä. Kannattaa nuoresta asti opetella puhumaan peloistaan ja toiveista muille, se helpottaa elämää selvästi. Kun emme voi tietää emmekä oikein edes aavistaa mitä läheiset ajattelevat ellemme puhu keskenämme. Kun puhuu, asiat ja pelot helpottuvat. Puhumista, myös vaikeista asioista, voi tosiaan opetella.

Hyvää kesän jatkoa,
Pirkko-pappi

Onko sinulle tullut nyt äskettäin tuo ajatus ja pelko. Onko perhepiirissä sattunut äskettäin jotain ikävää tai joku tutti tai läheinen kuollut?

Onko sinulla äiti elossa ja jos on, niin asuvatko he isäsi kanssa yhdessä. Jos elää vain yhden vanhemman kanssa, niin saattaa pelätä vielä enemmän hänen menettämistä.
Sinulla voi jotain muutakin huolta ja pelkoa mutta se kaikki tuntuu vain pelkona isän menetyksestä.
Pelkäätkö ehkä jollakin tavoi omaa elämää: oman elämäsi rajallisuutta, kuolemaa, mitä teen sitten aikuisena, koetko epämääräsitä turvattomuutta, pelottaako muutto opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, tai jäätkö isän yritykseen, ym. Tuntuuko tuelvaisuus haasteelta?
On kiva että sinulla on mummo, jonka kanssa voit fuksia elämää.

Niin siinä yleensä käy. Kun saa käsitellä pelkoaan, niin mörkö sisimmässä alkaa pienemään. Oikein hyvää loppukesää ja voimia kouluvuodelle. Kirjoittele jos vielä huoli kaihertaa.

Kaikki kuolee joskus