Masennus tuli takaisin

Olen 19-vuotias tyttö. Sairastin masennusta useita vuosia ollessani ala- ja yläasteella. Nyt elämässäni on tapahtunut rajuja muutoksia ja minulle on tapahtunu kaikenlaista, mikä on vetänyt mielialan ihan alas. En jaksa pitää huolta itsestäni, siivota, nähdä ihmisiä ja makaan päivät sängyssä. En tiedä mitä tehdä enää. Aion hakea sairaslomaa ja menen terapiaan, mutta olo on silti toivoton. Mikään hoito ei aikasemminkaan auttanut, vaan minun piti itse parantua ajan kanssa. En jaksaisi aloittaa koko rumbaa alusta. Terapeuttini oli asiaton ja ammattitaidoton, ja lääkehoito vei ihan kaikki tunteet; en ollut enää surullinen ja alakuloinen, mutta en myöskään osannut iloita mistään.
Minusta vain tuntuu, että aina kun alan voimaan paremmin, sitten minulle tapahtuu jotain uutta, minkä johdosta masennus palaa takaisin. En tiedä mitä tehdä enää. Mikä teillä on parentanut oloa? Onko jotain lääkettä, mikä on auttanut teitä?
Ilmianna
Jaa

11 Vastausta



Saat varmasti paljon hyviä vinkkejä...
Mun vinkki, jonka saat aloitettua heti on ruokavalio.
Syö joka aamu 2 kanamunaa +päivän aikana vihanneksia, hedelmiä juureksia ja kanaa+kalaa
Maksalaatikkoa puolukkahillolla pari kertaa viikossa.

Älä syö sokeria tai valkoista vehnää paljon.
1
Ilmianna
Jaa
Sokeri riippuvaisuus masentaa.
1
Ilmianna
Jaa
Elämä ei ole helppoa (todellisuudessa). Meidän pitää kärsiä jos elämme opittujen tapojemme mukaan. Kärsimys on osa elämää. Kärsimys voi helpottua jo sillä että hyväksyy sen. Elämä on epävakaata ja olemme alttiita sairauksille.
Ilmianna
Jaa
Uskon, että paranit ekasta masennusjaksosta lääkkeillä? Uusiutumisriski on paljon suurempi elpi kun parantuu lääkkeillä. Jätä ne.
1
Ilmianna
Jaa
ylös-ulos-ja-lenkille

ja TÖIHIN.

Kaikki muu on paskanjauhamista.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Itse jauhat paskaa.
Jos joudut onnettomuuteen ja katkaiset kummatkin jalkasi, menetkö ylös ulos ja lenkille ja töihin? Menetkö?
Todellinen masennus on sitä että ''jalat on poikki''. Ei voi lähteä lenkille vaikka haluaisi.
Ymmärrätkö?
Et varmaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Paskaolet kirjoitti:
Itse jauhat paskaa.
Jos joudut onnettomuuteen ja katkaiset kummatkin jalkasi, menetkö ylös ulos ja lenkille ja töihin? Menetkö?
Todellinen masennus on sitä että ''jalat on poikki''. Ei voi lähteä lenkille vaikka haluaisi.
Ymmärrätkö?
Et varmaan.
Masennus on sitä, että "jalat on poikki", mutta ei sitä, että jalat on poikki.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Anna kun panen sun masennuksen pois edes hetkeksi, läheisyys auttaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Painu helvettiin ja pane itse itseäs, niinhän oot tehnyt tähänkin asti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ota parempi terapeutti kuin viimeksi! Älä huoli huonoa.
Lääkityksen kanssa ole tarkka. Älä jatka sitä tarpeettoman kauan.
Juttu menee niin että oma mieli parantaa. Masennus on oire voimien hupenemisesta kun tulee koettelemuksia elämässä. Ja niitähän aina tulee!
Fyyysisten voimien kanssahan on sama juttu. Jos raataa tarpeeksi kauan, uupuu näännyksiin.
Kun tulee vastoinkäymisiä ja monenlaisia päällekkäin, psyykkiset voimat vähenee ja silloin myöskin ihminen uupuu ja nääntyy ja masennus on sen merkkinä.

Kun me ihmiset väsymme raskaasta työstä, mitä me teemme? Menemme lepäämään ja keräämme voimia.
Siksi masentuneenkin täytyy pysähtyä ja antaa mielen hoitaa itse itsensä.
Lääkityskin helpottaa oloa mutta liian pitkään jatkuvana estää mieltä hoitamasta itseään sillä psyyke jää kiertämään noidankehää kun lääkeaineet sekoittavat aivojen kemiaa.

Hae sairaslomaa ellet ole jo hakenut. Tärkeintä on vähentää kaikki stressi minimiin.
Haasteellista on antaa itselleen aikaa toipua sillä meille on opetettu että pillerit korjaavat tilanteen parissa viikossa helposti. Näinhän ei ole, ja masennus toistuu kun aivoille ei anneta aikaa korjata itseään ajan kanssa.
1
Ilmianna
Jaa
Mulla vaati ns. täyttä lepoa. Omat kokemukset ja mielenterveysongelmat alkoivat jo ala-asteella jatkuen edelleen tähän päivään asti. Olen 22-vuotias nuori nainen. Olen saanut apua ja tällä hetkellä elämä on hyvällä mallilla. Lääkkeitä on tarjottu moneen otteeseen, mutta ne eivät ole vaihtoehto ellen kirjaimellisesti makaa sängyssä ja kuse alleni, kun ei jaksa mennä vessaan. Toki prosessini on vielä kesken, mutta mulla on aina ollut tunne, että tää on pysyvää. Mun aivoissa on pysyvä toimintavirhe enkä pysty elämään ns 'normaalia' elämää. Tulee huonoja päiviä, viikkoja..joskus menee ihan hyvin ja sitten taas ei jne... Stressinsietokyky on mitätön, mutta opiskelu sujuu terpian tuella ja puhumalla avoimesti asioista.
99% todennäköisyydellä tämä on pysyvää, mutta lääkkeet tuhoavat aivoja vielä entisestään. Olen siis kokeillut kahta eri mielialalääkettä, toinen ei pidemmän päälle auttanut ja toinen teki hulluksi. Suurin helpotus itselleni on ollut hyväksyä se tosiasia, ettei tämä koskaa täysin helpota. Yritän koko ajan enemmän hyväksyä omia tunteita ja reaktioita eri tilanteisiin. Muistutan itseäni päivittäin, että ne ovat vain tunteita ja ajatuksia..saavat olon niin huonoksi, että tekee mieli oksentaa, mutta ne menee ohi. Tulvat kyllä ajoittain, mutta niiden kanssa oppii elämään. Joskus voi tuntua epäreilulta, että miksi just mun täytyy kärsiä tällaisesta, mutta se on sairaus ja sen kanssa voi tulla toimeen hyväksymällä tilanteen. Enkä kyllä toivoisi tätä kenellekään muulle. Ehkä, joku ihmistä mahtavempi on ajatellut juuri minun pystyvän kantamaan tämän taakan, joku toinen olisi jo luovuttanut.
Ei ole hyvää ilman pahaa. Ei valoa ilman pimeyttä.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Masennus tuli takaisin

Olen 19-vuotias tyttö. Sairastin masennusta useita vuosia ollessani ala- ja yläasteella. Nyt elämässäni on tapahtunut rajuja muutoksia ja minulle on tapahtunu kaikenlaista, mikä on vetänyt mielialan ihan alas. En jaksa pitää huolta itsestäni, siivota, nähdä ihmisiä ja makaan päivät sängyssä. En tiedä mitä tehdä enää. Aion hakea sairaslomaa ja menen terapiaan, mutta olo on silti toivoton. Mikään hoito ei aikasemminkaan auttanut, vaan minun piti itse parantua ajan kanssa. En jaksaisi aloittaa koko rumbaa alusta. Terapeuttini oli asiaton ja ammattitaidoton, ja lääkehoito vei ihan kaikki tunteet; en ollut enää surullinen ja alakuloinen, mutta en myöskään osannut iloita mistään.
Minusta vain tuntuu, että aina kun alan voimaan paremmin, sitten minulle tapahtuu jotain uutta, minkä johdosta masennus palaa takaisin. En tiedä mitä tehdä enää. Mikä teillä on parentanut oloa? Onko jotain lääkettä, mikä on auttanut teitä?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta