Huono työ VAI työttömyys

Vaikea(sti perusteltava) valinta, mutta työttömyys. Helppo ja ehdoton valinta silloin jos on paljon rahaa tai vähän sitoumuksia elämässä. Tylsää työtä voi tehdä elääkseen. Joskus huonossa työssä on kantava yhteishenki. Mutta muussa tapauksessa... Mielenterveys on äärimmäisen kallis uhrattavaksi.

Olisikohan pahin vaihtoehto hankkia sellainen huono työ, jolla ei elä, ja sitten olla vielä työkkärinkin kyykytettävänä? Tai olisiko se hiukan parempi kuin täysin työtön tai täysin huonon työn varassa, en osaa sanoa. Itselläni on pari työtä, jotka ovat kyllä hyödyllistä työtä, mutta ei minulle; en juuri mitään uraa tässä kehitä ja palkka jää mitättömäksi. Riipun kuitenkin niistä kiinni ja otan vielä työttömyystuestakin sen verran kuin siihen päälle suostuvat antamaan. Mutta jos he näiden töiden ohessa alkavat simputtaa orjuudella ja paperinpyörittelykursseilla, niin sitten kai tipautan työkkärin pois kuvioista.

Kun ikää tulee lisää niin mieli muuttuu monella työn suhteen, työ ei ole enää mielekästä kun suhteessa työtehtävään ja palkkatasoon joutuu uhraamaan liikaa vapaa-aikaansa ja enrgiaansa.

Moni myös ajattelee siltä kantilta että mitä iloa on työstä kun koskaan ei pääse nauttimaan elämästä ja säästetyistä palkkarahoista kun ikääkin alkaa olemaan 40 paremmalla puolella?

Myös terveys ei ole ikuista joten tuo ikä alkaa olemaan viimeisiä aikoja alkaa elämään omanlaista elämää ja todellakin nauttimaan elämästä koska kukaan ei terveyttä rahalla saa ja työelämän huonontuminen ajaakin monet vapaaehtoisesti pois työpaikoilta kun ihmiset tajuavat että nyt voi käyttää ne rahat pois mitä on kerryttänyt töissä ollessaan.

Mitään ei saa mukaansa joten miksi käydä töissä kun varallisuutta on jo loppuiäksi kylliksi?
Jos eläkkeelle asti on töissä niin silloin on usein jo myöhäistä, kun kunto on monella heikko ja sairaudet jyrää toimeliaisuuden ja kohta ollaankin jo toinen jalka haudassa ellei jo kokonaan siellä muutamassa vuodessa.

Ehdottomasti kehnokin työ on parempi kuin työttömyys.

Jos laskee mukaan tulevat eläkkeet, huonosti palkattukin työ on taloudellisesti parempi kuin työttömyys.

Terveyden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta työ on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi koska se antaa elämälle rytmiä ja työpaikka antaa sosiaalisen verkoston. Ilman niitä moni syrjäytyy tai jos on valinnanmahdollisuus, niin syrjäyttää itse itsensä.

Kehnosta työstä on paljon helpompi siirtyä parempiin hommiin kuin työttömyydestä.

Kaikki työ säilyttää ja kehittää ammattitaitoa siinä, missä työttömyys heikentää sitä.

Joka ei tee työtä, sen ei syömänkään pidä. Näin olisi normaali asioiden järjestys. Suomessa ei kuitenkaan kaikki voi tehdä työtä. Palkkatyö on ajettu vinkuintiaan tai teetetään Suomessa ulkomaalaisilla. Yrittää ei voi, koska monopolit jyllää ja työtön pudotetaan heti tuilta, jos hän edes yrittää yrittää. Tee siinä sitten työtä. Kohta on tarjolla vain työnestotoimiston kautta kierrätettyä palkatonta pakkotyötä, ja palkkatyö on muisto menneisyydessä. Sitten olemme kaikki täysin riippuvaisia valtiosta, hallitsijoistamme, eikä vapautta enää ole.

Minulla on ollut se valtava etuoikeus, että olen kauan saanut toimeentuloni yhden hengen yrityksestäni. Työskentelin kotona, joten vapaa-aika ja työ olivat sulassa sovussa, eikä stressaavia työmatkoja ollut. Se oli minulle unelmien täyttymys. Suomeen paluu murskasi sen, vaikka kotimaahan takaisin tulo muuten on ollut suuri ilo). Ehkä vielä saan rakennettua oman työn, kaiken uhallakin, mutta vaikeaa se Suomessa on. Ehkä huonokin osa-aikatyö on työttömyyttä parempi, jos siinä ohessa sitten onnistuu luomaan oikeaa uraa vaikka etsimällä kunnon työtä, opiskelemalla, luomalla verkostoja tai perustamalla yrityksen. Sen verran roskatyötä, että tulee sillä juuri ja juuri toimeen, ja se antaa hiukan enemmän vapautta luoda elämästään sellaisen kuin haluaa. Kynnys on korkea, mutta yritetään kivuta sen yli.

Muutaman satasen osa-aikatyö ei auta, koska sillä ei vielä elä, jos työnestotoimisto päättää rangaista karenssilla, kun vaikka kieltäydyt orjatyöstä osa-aikatyösi ohella. Pari pientä huonoa lyhytkestoista työtä työttömyyskorvauksen ohella taitaa olla se pahin vaihtoehto. Nuo työnantajat voivat viivyttää tuen maksua viivyttämällä joka kuukausi palkkaerittelyä, eikä maksamisen rytmiin pääse, ennen kuin työ taas loppuu. Ja työn loppumisessa on aina se tuen katkaisun vaara, jos huono työnantaja valehtelee työnestotoimistoon, että irtisanouduit tai sinut irtisanottiin sinusta johtuvista syistä.

Joo joo.
Voidaan ryhtyä etsimään niitä poikkeustilanteita, joissa yhden henkilön työttömyys on kokonaisuuden kannalta parempi kuin töihin meneminen. Onhan tilanteita, joissa turvavyö aiheuttaa enemmän vammoja kuin ilman oleminen ja rokottamattomuus vähemmän haittaa kuin rokotukset.

Jos haluaa itse ihan itseään varten punnita oman näkemyksensä mielekkyyttä, siihen on hyvä keino: Sovella näkemystäsi laajentamalla siitä koskemaan kaikkia.
Turvavyökysymyksessä voi pohtia olisiko asiat paremmin, jos kukaan ei käytä vöitä ja rokotuksissa miten kävisi, jos ketään ei rokoteta.

Työasiassa aloituksen perusteella ei pidä ajatella meneekö joku huonosti motivoivaan työhön vaan pitäisikö kenekään tehdä huonosti motivoivaa työtä. Kriittistä tarkastelun kestävä näkemys pitää olla toimiva kaikille.
Jos lähdetään siitä, että yhden ihmisen ei tarvitse tehdä huoniosti motivoivaa työtä, mutta muiden tarvitsee jotta yksi voi päästä helpommalla, ajatuksessa on virhe.

Ei ole käytössä lukuja, mutta epäilen, että jos yhteiskunta päätyy elättämään kaikki, joiden työ ei ole motivoivaa, niin töitä tehtäisiin paljon, paljon vähemmän. Sen lisäksi nekin, jotka jäisivät töihin alkaisivat kokea tilanteen epäoikeudenmukaisiksi ja työ alkaisi tuntua ikävältä. Sitten kaikki olisivat kotona.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kukaan tee mitään kunhan kaikille annataan sama yhtäläinen mahdollisuus. Olisi hyvä, muttei pakollista myös laskea paljonko se maksaisi, kuka sen maksaisi ja myös annetaanko esimerkiksi vanhusten mädäntyä ulosteisiinsa koska vaipan vaihto ja peseminen ei ole kivaa?

Todellakin mieluummin työttömänä kuin hammasta purren jokaikinen päivä työpaikkaan, jossa alistetaan eikä vähiten palkan suhteen. Suomi on täynnä työpaikkoja, joissa on huono työilmapiiri, jossa ei uskalleta puuttua työpaikkakiusaamiseen, vaan oikeastaan siihen kannustetaan. Suomi on täynnä todella ammattitaidottomia pikkupomoja ja henkilöstöjohtajia. Ruotsissakin on työpaikkoja, joissa henkilöstölle määräajoin tehdään mielipidekysely esimiehen taidoista ja jos ei saa pisteet ns. riitä kunnon johtamiseen, niin pois vain. Näin hän sen pitäisi olla, voisi Suomessakin tämä naurettava pomojen kumartelu vihdoin loppua. Mielelläänhän sitä arvostaa ja kunnioittaa pomoaan ja joustaa omasta puolestaan, työajoissa sun muissa, jos esimiehet omaavat sen näennäisen koulutuksen lisäksi myös taitoa.

Mielestäni epämiellyttäväkin työ on parempi kuin työttömyys. Pysyy elämä rytmissä ja työn ohella voi tehdä muutakin. Ei kyllä työttömänä kannata olla, jos on valinnanvaraa.

Ennen ajattelin että huono ja huonopalkkainen työ on parempi kuin työttömyys, mutta nyt toista mieltä. Jos tulisi potkut ja olisin työtön, niin se olisi palkankorotus

Työttömyys mieluummin. Köyhästi kun elää niin ei paljon mee rahaa kuukaudessa. Netflix tilaus, bookbeat ja xboxin gamepass niin ei muuta tarvii. Näihin kahteen menee loput rahat vuokran, laskujen ja ruuan jäljeen. Eikä muuta tarvii.

Joka jättäytyy almujärjestelmään varaan, uskoo vakaasti järjestelmän pysyvyyteen. Todellisuudessa työttömyyskorvaukset ja eläkkeet ovat vain paperille painetun kirjoituksen varassa. Kun kyseiset virkkeet joskus kirjoitetaan uudelleen, saattaa almujärjestelmä olla pelkkä muisto.

On suorastaan järjetöntä jäädä kotiin makaamaan perusteella, että silläkin tienaa minimitoimeentulon. Niin kauan kuin se on yksilölle mahdollista, kannattaa kehittää itseään ja kykyjään ja olla mahdollisimman suureksi hyödyksi yhteiskunnalle. Järjestelmä toimii ja pysyy pystyssä vain työn kautta. Mitä useampi jättäytyy almuille, sitä varmemmin kaikki tulevat jäämään ilman almuja.

Yhteiskunnallisten almujen jäädessä tulematta, alkaa nälkä kurnia vatsassa jo parissa tunnissa, kylmäkin tulee viimeistään almuttoman päivää seuraavana yönä.

Sairaala yrittää kitkeä työpaikkakiusaamista pomojen avulla. Mutta eihän onnistu kun pomotkin harrastaa kiusaamista. Työnjohdolla on noussut valta päähän