Ekonomin ajatuksia

Olen naispuolinen ekonomi. Usein kuulee, että ekonomit ovat kylmiä ja juoksevat vain rahan perässä. Onhan siinä perääkin, mutta kuka nyt ei mieti tulevan ammatin palkkatasoa?
Olen työelämässä johtavassa asemassa ja minua voi siellä sanoa kylmäksi ämmäksi. Kotona olen kuitenkin kaikkea muuta. Tunnen todella suurta lähimmäisenrakkautta ja meillä on mieheni kanssa hyvin läheinen suhde. Soittelen usein sukulaisilleni kysyäkseni vain, että onko kaikki kunnossa. Rakastan lapsiani yli kaiken. Vieraita ihmisiä kohtaan en tunne empatiaa enkä edes ole kovin sosiaalinen tai halua suurta ihmisjoukkoa ympärilleni.
En usko mihinkään kutsumusammatti-hömppään. Tai no en muutenkaan usko mihinkään yliluonnolliseen tai jumalaan. En ole koskaan uskonut ja pienenäkin nauratti sellaiset. Olen joskus ihmetellyt, miten joku voi haluta opiskella lähihoitajaksi, mutta uskon nykyään ainakin pienesti, että joku voi tuntea kutsumusta. Mielestäni työ on aina työtä ja työn vaihtoehtoiskustannus on vapaa-aika perheen kanssa tai jokin muu mukava. En tekisi päivääkään työtä, jos siitä ei maksettaisi palkkaa. Kyllä minä tykkään ennemmin nukkua.
Tein peruskoulusta lähtien kaikkea mahdollista paskaduunia koulun ohella ja eroa ei töissä oikeastaan ollut. Olin sitten raksalla tai tarjoilijana. Yhtä kamalia molemmat ja kummassakin menetin 8h vapaa-aikaa, joten tietenkin valitsin paremmin palkatun. Minua ei ole koskaan erityisesti kiinnostanut mikään ala, mutta olin todella hyvä koulussa ja halusin päästä korkealle. Talousasiat ovat kuitenkin aina kiinnostaneet jonkin verran, joten valitsin ekonomin tutkinnon. Tämä on ainut työ, jota luultavasti pystyn tekemään eläkeikään asti. Rahaakin tästä saa kivasti niin en valita, vaikka vapaa-aikaakin lähtee.