KUN ELÄMÄSTÄ TUNTUU KATOAVAN KAIKKI TARKOITUS
Tartun ensin jälkimmäiseen puoliskoon ja siinä sanaan ”tuntuu”. Vaikka kuinka väittäisimme, ettei se, miltä meistä tuntuu saisi meitä hallita, niin emme voi sille mitään, että tunteemme kuitenkin pyrkivät hallitsemaan ja ohjamaan ratkaisevalla tavalla asenteitamme ja käyttäytymistämme. Valitettavasti todellisuus on meille liian usein vain sitä, miltä meistä itsestämme tuntuu eikä sitä, mitä se on todellisuudessa.
Miten tunnemme ja koemme asiat ja oman todellisuutemme, siten teemme päätöksiä ja sellaiseksi tulkitsemme elämämme ja nimenomaan sen tarkoituksen. Siksi jos tunnemme, että elämästämme on kadonnut sen tarkoitus, silloin myös uskomme niin tapahtuneen ja olemme ajautumassa koko olemassaoloamme syvästi koskevaan kriisiin.
Viktor Frankl pitää tarkoituksen löytämistä elämämme tärkeimpänä asiana. Hän tuntee kyllä edeltäjänsä Sigmund Freudin väitteen, jonka tämä esitti kirjeessään prinsessa Bonapartelle: ”Heti, kun ihminen alkaa kysellä elämän tarkoitusta tai arvoa, hän on sairas.” Frankl itse on sen sijaan sitä mieltä, että ihminen pyrkii aina etsimään ja löytämään tarkoituksen. Se on ihmisen perustavaa laatua oleva huolenaihe (Viktor E. Frankl, Elämän tarkoitusta etsimässä, Keuruu 1980, 27).
”Jos ihminen on löytänyt etsimänsä tarkoituksen, hän on valmis kärsimään, uhraamaan tai jopa tarpeen vaatiessa luopuman elämästään tuon tarkoituksen hyväksi. Vastaavasti. Ellei tarkoitusta ole, ihminen on taipuvainen päättämään elämänsä, ja hän on valmis tekemään sen siitäkin huolimatta, että kaikki hänen tarpeensa ovat näennäisesti tyydytetyt.” ”Eräässä USA:n yliopistossa haasteltiin 60 itsemurhayrityksen tehnyttä opiskelijaa, ja 85 % heistä sanoi syynä olleen sen, että elämä tuntui tarkoituksettomalta. Mikä tärkeintä, 93 % näistä elämän näennäisestä tarkoituksettomuudesta kärsivistä opiskelijoista oli sosiaalisesti aktiivisia, pärjäsi hyvin akateemisesti ja oli hyvissä väleissä perheensä kanssa”.
Toisin kuin materialistit uskovat, ihminen ei elä pelkästä aineellisesta hyvinvoinnista! Ei varsinkaan silloin jos hän ei näe aineellisella hyvinvoinnillakaan olevan mitään merkitytsä. Hyvinvointiyhteiskunta on tarjonnut suurelle osalle kansaa keinot, mutta nyt ihmiset eivät näe päämäärää ja syytä, tarkoitusta elämälle. (95). ”On vain yksi todella vakava ongelma ja se on: Onko elämä elämisen arvoista – vai ei…?” (Albert Camus, 22). ”Ihminen, joka pitää elämäänsä tarkoituksettomana, ei ole ainoastaan onneton vaan tuskin edes elinkykyinen” (Albert Einstein, 33). Franklin psykoterapeuttista teoriaa onkin arvioitu sanomalla, että ehdoton usko ehdottomaan tarkoitukseen on hänen viestinsä. Ihmisiltä on katoamassa elämisen tarkoitus, olemassaolon merkitys, ja tilalle on tullut tyhjyys, eksistentiaalinen mielettömyys.
Frankl sanoo mielestäni jotain erittäin tärkeää elämän tarkoituksesta kirjoittaessaan, ettei ihminen muutu inhimilliseksi ja aidoksi huolehtimalla itsensä toteuttamisesta vaan unohtamalla itsensä, antamalla itseään ja suuntautumalla ulospäin.”
”Juuri onnen tavoitteleminen tekee onnellisuuden mahdottomaksi. Mitä enemmän se on päämäärä, sitä vaikeampi sitä on tavoittaa”.
Mitä enemmän ja pakkomielteisemmin tavoittelet nautintoa, sitä varmemmin se pakenee sinua.
Nimenomaan keskistysleirikokemustensa pohjalta hän väittää, että on pelottavaa, jos turhaudumme elämäämme ja jos järjettömältä tuntuva kärsimys tai kuolema masentaa niin, että menetämme kyvyn nähdä omien kokemustemme keskellä olemassaolomme tarkoitus ja jos emme halua enää kantaa elämästämme vastuuta. ”Se, jolla on miksi elämälleen, pystyy kestämään melkein mitä tahansa miten” (Ihmisyyden rajalla, Nietzsche,.
”Jokaisella on oma erityinen työnsä tai tehtävänsä elämässä, jokaisen on tehtävä tehtävänsä. Häntä ei voida korvata toiselle eikä mikään muu elämä voi korvata hänen elämäänsä. Siksi jokaisen elämäntehtävä on ainutkertainen samoin kuin asianomaisen mahdollisuus suorittaa se”.
Keskistysleirien mielettömyys todennäköisesti paljasti ainakin niistä selviytyneille, että lopulta ihmisellä ei ole mitään muuta kuin oma paljas olemassaolonsa ja ruumiinsa. Siksi on vain yksi suuri peruskysymys: Miten pystymme pitämään kaikissa elämämme tilanteissa juuri omaa elämäämme ja olemassaoloamme mielekkäänä ja säilyttämisen arvoisena. Juuri oma elämäni on parasta, mitä elämä on meille antanut ja lopulta oma elämämme on ainoa, mitä meille on annettu!
Keskistysleirillä kohtalokkainta oli nimenomaan tämän oman elämän elämisen halun ja olemisen motiivin sammuminen: Se merkitsi aina antautumista ympäristölle, olosuhteille, toisille ihmisille ja niiden orjaksi suostumista ja siksi lopullista tuhoa. Tosin juuri tätä tuhoamista varten monet leirit olikin rakennettu.. ”Voi häntä, joka ei enää löytänyt mitään järkeä elämästään, ei päämäärää, ei tarkoitusta eikä sen tähden mitään, minkä tähden jatkaa edelleen. Hän oli pian mennyttä: "Minulla ei ole enää mitään odotettavaa elämältä?" Mitä siihen saattoi vastata?
Sitten hän vastaa omalla tavallaan: ”Tarvittiin perusteellista muutosta asennoitumiseemme. Meidän oli opetettava itsellemme ja masentuneille, ettei sillä, mitä me odotimme elämältä itse asiassa ollut merkitystä, vaan päinvastoin sillä, mitä elämä odotti meiltä. Meidän oli lopetettava elämän tarkoituksen kyseleminen ja sen sijaan pidettävä itseämme niinä, joilta elämä kyseli – päivän jokaisena hetkenä. Meidän vastauksemme eivät saa koostua puheista ja mietiskelyistämme, vaan todellisesta toiminnasta ja oikeasta käyttäytymisestä. Perimmältään elämä merkitsee vastuun ottamista oikean vastauksen löytämiseksi sen antamiin ongelmiin ja niiden tehtävien suorittamista, jotka se jatkuvasti jokaiselle yksilölle antaa. Nämä tehtävät ja niiden mukana myös elämän tarkoitus vaihtelevat eri ihmisillä. Siksi on mahdotonta määritellä elämän tarkoitus yleisesti. Kysymyksiin elämän tarkoituksesta ei koskaan voida vastata ylimalkaisilla määritelmillä. ’Elämä’ ei ole mitään epämääräistä, vaan jotain hyvin todellista ja konkreettista. Niistä muodostuu ihmisen kohtalo, joka on jokaisen yksilön kohdalla erilainen ja ainutlaatuinen.”. Siten ihmisen ainutlaatuinen kohtalo luo hänelle ainutlaatuisen tarkoituksen. Et ole ainoastaan saanut elämääsi, sinä teet sitä. Tai jos et tee elämääsi, teet kuolemaasi.
Toki ihminen on sidoksissa olosuhteisiinsa. Mutta hän on kuitenkin vapaa valitsemaan suhtautumistapansa eri olosuhteissa, eikä hän näin ollen ole täydellisesti olosuhteiden armoilla. Ihminen voi päättää, miten suhtautua tilanteeseen ja jopa valita asenteensa omiin tunteisiinsa. Hän voi alistua vallitseville olosuhteille ja luopua elämästään. Tai hän voi taistella tarkoituksettomuutta ja mielettömyyttä vastaan, ja siten säilyttää elämänsä. Kysymys on ennen muuta taistelutahdon säilyttämisestä/taistelusta sen mmenettämistä vastaan. Ihmiselle onkin ominaista, että hän voi suuntautua harkiten päämääriinsä lähtökohtinaan arvot ja tarkoitukset, jotka toimivat syinä ja motiiveina. .
”Ihminen ei ole sattumanvarainen ja arvoton tuote, joka on täysin ympäristönsä vaikutuksen armoilla. Ihmisellä on aina toiminnassaan valinnan vapaus. Apatia voidaan voittaa ja ärsyyntyneisyys peittää. Ihminen voi säilyttää hivenen henkistä vapautta, mielen itsenäisyyttä jopa kauhistuttavassa psyykkisessä ja fyysisessä paineessa. Ihmiseltä ei voi ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta – vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä. Ja aina on tehtävä valintoja. Joka päivä, joka tunti tarjosi mahdollisuuden tehdä päätöksiä.. Ne määräsivät oliko alistuttava vai ei noihin voimiin, jotka uhkasivat ryöstää sinulta oman itsesi, sisäisen vapautesi, jotka määräsivät tulisiko sinusta olosuhteiden leikkikalu, joka on luopunut vapaudestaan ja arvokkuudestaan sopeutuakseen tyypilliseksi asukkaaksi…. Periaatteessa kuka tahansa ihminen voi, jopa sellaisissa olosuhteissa päättää itse siitä, mitä hänestä tulee – pohjimmaltaan ja sielullisesti. Dostojevski sanoi kerran: On vain yksi asia, jota pelkään: etten ole kärsimysteni arvoinen”
Kärsimys on erottamaton osa elämää, samoin kuin kohtalo ja kuolema. Ilman kärsimystä ja kuolemaa ei inhimillinen elämä voi olla täydellistä. Tapa jolla ihminen hyväksyy kohtalonsa ja kaiken siihen sisältyvän kärsimyksen, tapa, jolla hän kantaa ristinsä, antaa hänelle runsaasti mahdollisuuksia – jopa vaikeimmissa olosuhteissa – lisätä elämään syvempää tarkoitusta.
”Hänen elämänsä saattaa säilyä rohkeana, arvokkaana ja epäitsekkäänä. Tai hän saattaa unohtaa katkerassa olemassaolon taistelussa oman inhimillisen arvokkuutensa ja hänestä tulee pelkkä eläin. Vaikeat olosuhteet voivat luoda arvoja, jotka ihminen joko omaksuu tai ei omaksu. Ja tämä ratkaisee onko hän kärsimystensä arvoinen vai ei”.
Joka tapauksessa niin kauan kun olemme olemassa, olemassaoloomme kätkeytyy mahdollisuus ja haaste. Niin kauan kuin on elämää on toivoa! Tässä elämämme hetkessä meillä syvemmin ajatellen ei ole lopulta mitään muuta todellista valinnanvapautta kuin mahdollisuus valita oma suhtautumistapamme annettuihin olosuhteisiin.
Ihmiselle on ominaista, että hän jaksaa elää katsomalla tulevaisuuteen ja kristittyinä lisäämme - nimenomaan katsomalla yli ajallisuuden rajan kohti iankaikkista elämää. Tämä on ihmisen pelastuksena silloin, kun olemassaolon hetket ovat vaikeimmat ja vaikka hänen onkin ehkä suorastaan pakotettava itseänsä katsomaan rohkeasti tulevaisuuteensa ja toivomaan. Ihminen joka on menettänyt uskonsa tulevaisuuteen – omaan tulevaisuuteensa on tuhon partaalla!
Franklin mukaan voimme löytää elämän tarkoituksen kolmella tavalla: 1. Tekemällä jonkin teon. kokemalla jonkin arvon, 3. kärsimällä). Hän kirjoittaa: ”Inhimillinen elämä ei missään olosuhteissa lakkaa olemasta merkityksellinen ja … tämä rajaton elämän tarkoitus sisältää kärsimisen ja kuolemisen, puutteen ja menehtymisen… Toivoaan ei saa menettää, vaan on pidettävä yllä rohkeutta, uskoen lujasti, että taistelumme toivottomuus ei vähentänyt sen arvokkuutta ja merkitystä”.
”Huomatessaan, että hänen kohtalonaan on kärsiä, ihmisen on hyväksyttävä kärsimys tehtäväkseen, yksinäiseksi ja ainutkertaiseksi tehtäväkseen. Hänen on tunnustettava, että jopa kärsiessään, hän on ainutlaatuinen….Tapa, jolla hän kantaa taakkansa, on hänen ainutkertainen mahdollisuutensa”. Siksi ”se mikä ei tapa minua tekee minut voimakkaammaksi” (Nietzsche)
Frankl kysyi eräältä terapiaryhmältä, että pystyykö apina, jota käytetään kehittämään polioseerumia ja jota sen vuoksi pistettään yhtä mittaa, koskaan tajuamaan kärsimyksensä tarkoitusta. Yksimielisesti ryhmä vastasi, että tietenkään ei. Sillä sen rajoitettu äly ei pystynyt tunkeutumaan ihmisen maailmaan, so. ainoaan maailmaan, jossa sen kärsimystä voitaisiin ymmärtää. Sitten esitin seuraavan kysymyksen: Entä ihminen? Oletteko varmoja, että inhimillinen maailman on maailmankaikkeuden kehityksen päätepiste. Eikö ole luultavaa, että on olemassa vielä yksi ulottuvuus, joka toistaiseksi on ihmisen maailman ulottumattomissa, maailma, jossa kysymys inhimillisen kärsimyksen perimmäisestä tarkoituksesta saa vastauksensa? Tämä ehdoton tarkoitus vie voiton ihmisen rajallista kyvyistä.. ja ihmisen on kestettävä kykenemättömyytensä ymmärtää ehdoton tarkoitus järjellisin keinoin”.
Franklin oma psykiatrinen uskontunnustus oli: ”Parantumaton mielisairas saattaa menettää arvonsa yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä, mutta säilyttää silti arvokkuutensa inhimillisenä olentona”. Hänen pohdiskelunsa päättyy ajatuksiin siitä, että keskistysleirillä ”jotkut meistä käyttäytyivät kuin siat ja toiset olivat pyhimyksiä. Ihmisessä itsessään piilevät mahdollisuudet molempiin vaihtoehtoihin. Hän itse päättää, kumpi vaihtoehdoista toteutuu, olosuhteet eivät sitä ratkaise. Olemme realistinen sukupolvi, sillä olemme oppineet näkemään ihmisen sellaisena kuin hän todella on. Siitäkin huolimatta, että ihminen on rakentanut Auschwitzin kaasukammiot, hän on pystynyt myös selkä suorana astumaan noihin kaasukammioihin Isä meidän-rukous tai Shema Israel huulillaan”.
MISTÄ APU?
Kenties tärkeämpää kuin pohtia vaikkapa Franklin avulla elämän tarkoitusta on keskittyä yhdessä etsimään vastausta kysymykseen, mistä apu silloin, kun elämä tuntuu kadottavan tarkoituksensa. Mistä apu masennukseen? Mistä apu, kun itsetuhon ajatukset vaivaavat? Tai muotoilen tämän kysymyksen rohkean henkilökohtaisesti: Mistä kukin meistä on löytänyt apua silloin, kun oma elämämme on kenties joutunut kestokykymme äärirajoille? Entä miten olemme koettaneet auttaa tuollaisessa tilanteessa eläviä lähimmäisiämme?
Tietenkin voisi olla mielekästä vastata kysymykseen: Miten itse olemme määritelleet oman elämämme tarkoituksen? Jos tähän uskaltaisimme vastata, ehkä silloin ryhmämme olisi eräänlainen todistajien ryhmä, jossa todistamme omasta kamppailuistamme ja asioiden selkiintymisestä. Mutta kuinka voimme vapautua keskustelemaan näin henkilökohtaisesta ja ehkä kipeästäkin ongelmasta aivan satunnaisesti koostuneessa tilapäisryhmässä? Uskaltaako kukaan meistä suoraan sanoa, miltä tuntuu vajota täydelliseen tyhjyyteen ja voimattomuuteen ja kokea oma elämä aivan mielettömänä. Meidänhän on kai säilytettävä jonkinlainen "menestyjän" naamari. Vai onko?
Joka tapauksessa olisi suurenmoista, jos joku meistä uskaltaa tunnustaa joutuneensa tällaiseen koko omaa olemassaoloa koskettavaan ahdistukseen? Ehkä sen voi sanoa toisille vasta sitten, kun on jollakin tavoin selviytynyt tällaisesta ahdistuksesta.
Saanen olla henkilökohtainen. Eräs kaikkein vaikeimmin kestettäviä viime vuosien ahdistuksia oli Marian sairaalassa kipuepituraalin ja kipupumpun keskellä tunne siitä, että sen hetkisen osastonlääkärin mielestä minulla ei ollut mitään kliinistä syytä kipuun. Kaikki on vain korvieni välissä. Toinen äärimmäisen vaikea kokemus oli, että olen tässä suuressa vanhanaikaisessa huoneessa, jossa tuntui olevan rivittäin potilaita miehet ja naiset, nuoret ja vanhat sekaisin. Olen liukuhihalla oleva pelkkä standardieläkeläinen! En halunnut olla yksi kymmenien joukosta. Yritin paeta ympäristöä edes verhojen taakse oman nahkani suojaan. Avuksi tuli myös radionauhuri kuulokkeineen ja omine kasetteineen. Tajuan erittäin hyvin erään vanhan ystäväni mielettömän epätoivon, kun hän siihen asti täysin terveenä ja voimissaan olevana saa kuulla shokkina sairastavansa parantumatonta syöpää ja hänet lähetettiin syöpäklinikalta dementtiaosastolle kuuden hengen huoneeseen! Ymmärrän erinomaisesti kuinka kauhea kokemus saattaa olla myös lähiomaisille nähdä mitä läheisin ja rakkain ihminen yhtäkkiä suuressa dementtiaosaston potilashuoneessa ainoana persoonallisena piirteenä enää vain kasvot. Onneksi me miehet olemme eräässä nuoruutemme vaiheessa oppineet elämään kasarmissa, jossa jokaisen on oltava täysin samanlainen kuin muut ja sokeasti alistuttava toisten saneluun.
Palaan kuitenkin kyselemään: Mistä apu silloin, kun elämästä tuntuu katoavan kaikki tarkoitus?. Tarkoitus vai tyhjyys?
Tarkoitusta etsimässä
27
721
Vastaukset
- ????
En tiedä oliko omasi, mutta hyvä kirjoitus--Antoi ajattelemisen aihetta...
- ......
Tiukkaa tekstiä laitoit tulemaa.
Jos ruvetaan elämän tarkoitusta etsimään, niin silloin ollaan vaarassa pudota pohjalle, koska se on asia miltä putoaa pohja "paremman perustelun" saapuessa paikalle. Itse kokisin elämän kokemuksena ja lähtisin sitä kautta rakentelemaan sen mielekkyyttä.
Kun kokemukset ovat subjektiivisia, niin niiltä on vaikea pohjaa pois nykästä. Elämä perustuu kokemuksille.
Kuinka kokemuksia haalimme, kuinka niihin suhtaudumme, paljonko niille arvoa annamme, paljonko uusia kokemuksia odotamme, paljonko uusien kokemusten eteen olemme valmiita tekemään, kuinka niihin suhtaudumme ja kuinka tarkoituksen mukaisia kokemuksemme ovat.
Minkä merkityksen kokemuksille voi antaa? Itse en anna "muuta" merkitystä kuin elämän "mielekkyyden" rakentamisen merkityksen.
"elämä rakentuu kokemuksille, ei tarkotuksen mukaisuudelle"
Mielestäni elämän tarkotusta etsijät ja sen löytäjät ovat kusessa. Heiltä on vaarassa tippua pohja.
"elämän merkitys löytyy huomenna jos olet valmis uusille kokemuksille" - taikasieni
Elämän tarkoitusta olen itsekkin monesti miettinyt ja ainakaan toistaiseksi mitään järjellä selitettävää vastausta ei ole mieleen tullut, joka olisi tyydyttänyt minua.
Mielestäni ei kannata ajatella koko asiaa ollenkaan tai ylipäätänsä tuollaisia asioita yhtään, sillä se on kylmä fakta, että vastausta ei taida löytyä.- keijo_m
Vastaus elämän tarkoitukseen on Raamatun sanoma.
- ---
ei ainakaan löydy, jos sitä ei etsi.
"vastausta ei ole mieleen tullut, joka olisi tyydyttänyt minua."
Minkähänlainen sen sitten pitäisi olla, että se tyydyttäisi sinua?
"Mielestäni ei kannata ajatella koko asiaa ollenkaan tai ylipäätänsä tuollaisia asioita yhtään, sillä se on kylmä fakta, että vastausta ei taida löytyä."
Onko siis vastauksesi Apatia? - taikasieni
--- kirjoitti:
ei ainakaan löydy, jos sitä ei etsi.
"vastausta ei ole mieleen tullut, joka olisi tyydyttänyt minua."
Minkähänlainen sen sitten pitäisi olla, että se tyydyttäisi sinua?
"Mielestäni ei kannata ajatella koko asiaa ollenkaan tai ylipäätänsä tuollaisia asioita yhtään, sillä se on kylmä fakta, että vastausta ei taida löytyä."
Onko siis vastauksesi Apatia?>"Minkähänlainen sen sitten pitäisi olla, että se tyydyttäisi sinua?"<
En tiedä. Ehkä tyydyttävää vastausta ei ole, ehkä elämällä ei olekkaan tarkoitusta?
Mutta enpä lähde kommentoimaan enempää asiaa, sillä joudut kuluttamaan runsaasti aivojen energia varastoja asiaan johon ei vastausta löydy.
- Olly
Ei elämällä mitään tarkoitusta ole, synnytään kun vanhemmat on päättäneet (yleensä), että tehdään lapsi. En tosin jaksanut lukea tuota turhaa jaaritusta kokonaan.
- keijo_m
Hej sinä joka pidät itseäsi ilman tarkoitusta vailla ja eläimenä. Et ole eläin ja sinullekkin on eläämääsi tarkoitus jos vaan tahdot.
- keijo_m
Kyllä saa ihminen nauttia tunteista ja myös tunteilla, ne on jumalan luomia vaistoja. Mutta ei tunne saa joka tilanetta hallita. Ei ole hyvä aina mennä tunteella esi,m. kun on kyse rakkaudesta. mutta tottkai eri tilanteet tuntuu erilaisilta Että tunteilemaan vain. Niinkuin Jumala loi meille näkö kyvyn nähdäksemme niin loi myäs tunteet tuntiaksemme.
- Kirjoitus..
Mietin mitä tuohon voisi vastineeksi sanoa ja vastauksesta olisi tullut vieläkin pitempi kuin kirjoituksesi. Ydin ajatukseni yritän kuitenkin nyt kiteyttää muutamaan riviin.
Eikö elämä ole oma tarkotuksensa?
Muistanet romaanin Tuulen viemää jossa Scarlet O´Hara kaikista vastoinkäymisistään huolimatta aina päätyi lauseeseen:
"After all tomorrow is an other day"
Siinä minusta elämän tarkoitus kiteytettynä.- ...
koska se ei vastaa kysymykseen "MIKSI?"
MIKSI olen olemassa?
Eli, mitä tarkoitusta varten olen olemassa.
Kuka minä olen? Miksi olen juuri sellainen kuin olen?
Mikä on päämääräni?
Miten minun tulisi elää, että tavoittaisin päämääräräni?
Jos näihin kysymyksiin ei löydy vastausta, ihminen vain ajelehtii. Ilman suuntaa, ilman päämäärää, ilman tarkoitusta. Ei ELÄ, on vain olemassa.
Alistuminen tyhjyydelle ja tarkoituksettomuudelle on apatiaa. Luovuttamista ja henkistä itsemurhaa.
Ihminen tarvitsee elämälleen tarkoituksen, koska vain sitä kautta hänellä on syy elää, eli elämisen ja olemassa olemisen motiivi=Elämänhalu.
Depressioon liittyy elämän tarkoituksettomuuden kokeminen. Depressioläkkeet poistavat vain oireet, mutta eivät auta itse tarkoituksettomuuteen. On myös sanottu että ihmisen ei pitäisi kysellä elämän tarkoitusta, vaan tehdä se. - sama jappe jolle vastasit
... kirjoitti:
koska se ei vastaa kysymykseen "MIKSI?"
MIKSI olen olemassa?
Eli, mitä tarkoitusta varten olen olemassa.
Kuka minä olen? Miksi olen juuri sellainen kuin olen?
Mikä on päämääräni?
Miten minun tulisi elää, että tavoittaisin päämääräräni?
Jos näihin kysymyksiin ei löydy vastausta, ihminen vain ajelehtii. Ilman suuntaa, ilman päämäärää, ilman tarkoitusta. Ei ELÄ, on vain olemassa.
Alistuminen tyhjyydelle ja tarkoituksettomuudelle on apatiaa. Luovuttamista ja henkistä itsemurhaa.
Ihminen tarvitsee elämälleen tarkoituksen, koska vain sitä kautta hänellä on syy elää, eli elämisen ja olemassa olemisen motiivi=Elämänhalu.
Depressioon liittyy elämän tarkoituksettomuuden kokeminen. Depressioläkkeet poistavat vain oireet, mutta eivät auta itse tarkoituksettomuuteen. On myös sanottu että ihmisen ei pitäisi kysellä elämän tarkoitusta, vaan tehdä se.Kirjoitit:
"...olemisen motiivi=Elämänhalu."
Eikö Scarletin lauseeseen juuri sysälly olemisen motiivi koska hän näki jokaisessa päivässä uuden mahdollisuuden kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta? Eikö tämä suhtautuminen juuri kuvasta elämän halua? Eikö tämä ole syy elämiseen? Mitä tästä asenteesta mielestäsi puuttui? - ....
sama jappe jolle vastasit kirjoitti:
Kirjoitit:
"...olemisen motiivi=Elämänhalu."
Eikö Scarletin lauseeseen juuri sysälly olemisen motiivi koska hän näki jokaisessa päivässä uuden mahdollisuuden kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta? Eikö tämä suhtautuminen juuri kuvasta elämän halua? Eikö tämä ole syy elämiseen? Mitä tästä asenteesta mielestäsi puuttui?se ei kerro MIKSI Scarlett uskoi "huomiseen"
Siis ei vielä riitä että kerrot Scarlett:n kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta uskoneen "uuteen päivään", vaan olennaisinta on: Miksi hän uskoi niin. - Tristar
.... kirjoitti:
se ei kerro MIKSI Scarlett uskoi "huomiseen"
Siis ei vielä riitä että kerrot Scarlett:n kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta uskoneen "uuteen päivään", vaan olennaisinta on: Miksi hän uskoi niin.sitä uskoa perustella muuten kuin että auringolla on ollut taipumusta nousta aina yön jälkeen? Usko huomiseen voi olla niinkin yksinkertainen toteamus kuin noh, elämä jatkuu. Kokeillaan huomenna uudelleen jos tämä päivä meni vähän lapaseen.
*** - sama jappe jolle vastasit
.... kirjoitti:
se ei kerro MIKSI Scarlett uskoi "huomiseen"
Siis ei vielä riitä että kerrot Scarlett:n kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta uskoneen "uuteen päivään", vaan olennaisinta on: Miksi hän uskoi niin.mitä tarkoitat. Ihminen joka näkee vaihtoehtoja ja toimii hän elää. Hän näki/oivalsi eli siis tiesi (ei vain uskonut) että vain toimimalla itse pystyi vaikuttamaan asioiden kulkuun siihen suuntaan johon tahtoi ja niin kauan kuin hänessä henki pihisi ja vomia riitti hän myös toimi.
Jos sinä oivallat jonkun asian välttämättömäksi toimit et jätä asiaa pelkän uskomisen varaan. Vai miten sinä asian selittäisit?
- juutas
Elämä on ihmisen parasta aikaa, ja huominen on tulevaisuutta.
- Mate
- rahaan tai sen puutteeseen voi aina luottaa
- rahalla saa ihmeitä aikaan
- raha lämmittää
- rahalla saa ystäviä
- raha tuo vapauden elämään
jne,... litaniaa voisi jatkaa loputtomiin. Raha voittaa takuulla uskonnot ja pitää sen minkä lupaa!- ....
-rahan voi aina menettää
-rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
-rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
-rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
-rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
-raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
-rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida
-rahalla ei voi ostaa elämää
-rahalla ei voi ostaa kuolemattomuutta
-raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
Voisi jatkaa loputtomiin. Raha on pelkkä väline, ei sen enempää - ,,,,,,,.....---
.... kirjoitti:
-rahan voi aina menettää
-rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
-rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
-rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
-rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
-raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
-rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida
-rahalla ei voi ostaa elämää
-rahalla ei voi ostaa kuolemattomuutta
-raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
Voisi jatkaa loputtomiin. Raha on pelkkä väline, ei sen enempääKaikki väitteet taitavat sopia sellaisenaan myös kuvaamaan uskoa/uskontoa.
Sitäpaitsi pidän osittain kyseenalaisena väitettä, että rahalla ei voi ostaa viisautta/älykkyyttä, sillä monesti koulutuksen hankkiminen vaatii rahaa (ei ehkä Suomessa, mutta muualla). Tietysti jos on ns. luonnontyhmä, niin sitten rahalla hankittu koulutuskaan ei ehkä auta. - -/-
,,,,,,,.....--- kirjoitti:
Kaikki väitteet taitavat sopia sellaisenaan myös kuvaamaan uskoa/uskontoa.
Sitäpaitsi pidän osittain kyseenalaisena väitettä, että rahalla ei voi ostaa viisautta/älykkyyttä, sillä monesti koulutuksen hankkiminen vaatii rahaa (ei ehkä Suomessa, mutta muualla). Tietysti jos on ns. luonnontyhmä, niin sitten rahalla hankittu koulutuskaan ei ehkä auta."Kaikki väitteet taitavat sopia sellaisenaan myös kuvaamaan uskoa/uskontoa."
-Rahan voi menettää, vaikkei tahtoisikaan luopua siitä. Köyhtyä voi itsestä riippumattomista syistä.
*Uskoa ei voi menettää, ellei itse tietoisesti ja omasta tahdostaan luovu siitä
-Rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
*Uskolla ei voi ostaa terveyttä, mutta usko itsessään on parantavaa. Paraneminen onkin usein uskonnollinen kokemus.
-Rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
*Usko yhdistää ihmisiä aitoon ystävyyteen
-Rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
*Usko on todellista rakkautta
-Rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
*Uskova ihminen on vapautunut negatiivisista voimista(esim. peloista, ahdistuksesta, riippuvuuksista jne). Siksi hänen henkiset voimavaransa ovat vapautuneet, hän pystyy käyttämään henkisiä voimavarojaan älykkäämmin ja viisaammin.
-Raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
*Usko ei tuo riippuvuutta, vaan vapauttaa riippuvuuksista. Usko vapauttaa esim huumeista, alkoholismista, peloista, ahdistuksesta, huolista ja murheista, koston ja väkivallan kierteestä.
-Rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida. Raha ei ole persoona.
*Jumalan kanssa voi keskustella ja kommunikoida. Jumala on Persoona.
-Rahalla ei voi ostaa elämää
*Jumala on elämän antaja= Luoja
-Rahalla ei voi ostaa kuolemattomuutta
*Jumala tarjoaa ikuisen elämän Lahjan
-Raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
*Usko yhdistää, luo harmoniaa ja rauhaa(Uskovien yhteys), luo tasa-arvoa(kaikki ovat saman arvoisia=yhtä arvokkaita, Jumalan edessä)
Jumalan edessä ei ole titteleitä eikä arvonimiä. Kaikki ovat "samalla viivalla", tai "samassa veneessä". Jumalan edessä vihollisuudet lakkaavat, ja huomaamme että olemme sama ihminen. - Tristar
.... kirjoitti:
-rahan voi aina menettää
-rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
-rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
-rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
-rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
-raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
-rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida
-rahalla ei voi ostaa elämää
-rahalla ei voi ostaa kuolemattomuutta
-raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
Voisi jatkaa loputtomiin. Raha on pelkkä väline, ei sen enempääkyllä, raha on vain väline, mutta sillä saa hankittua monipuolisia palveluja!
-rahan voi aina menettää
Mitä tahansa ovi menettää. Raha on sen verran triviaalia että sitä on mahdollista saada lisää jos sen menettää.
-rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
Rahalla saa myös tehokasta hoitoa, vähän toista kuin kunnallinen puoskarointi. Rahalla ostetaan lääkärisedältä sitä huomiota kokonaisvaltaisesta hoidosta jota rahattomampi ei saa. Rahaton saa sen antibioottikuurin.
-rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
Mikä ettei? Ystävyyden motiivit voivat olla monenlaisia, mutta raha houkuttaa monenlaisia ihmisiä joiden joukosta aika suurella todennäköisyydellä löytyy myös ne pari hyvää. Ei oka ihminen juokse rahan perässä rahan itsensä takia.
-rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
Viittaan edelliseen. Menestyvä (rikas) houkuttaa myös niitä samanmielisiä, ei vain pummeja.
-rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
No koulutus on hyvä juttu myös. Viisaus ei ole ihmisessä syntyjään, vaan se opitaan myös. Rikkaalla on yhtäläiset, paremmatkin, mahdollisuudet oppia viisaaksi kuin rahattomammalla. Ei pelkkä kärsimys tee autuaaksi.
-raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
Bullshit. Raha vapauttaa etsimään niistä asioita jotka ovat itselle tärkeintä, kun jokapäiväisestä leivästä yms. ei tarvitse stressata. Tätä klisettä minä en vain ymmärrä. Kateellisen panettelua. Näin ajattelee vain ihminen jolla sitä rahaa ei ole.
-rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida
Puheaikatarjous :D ihmisiä on maailma väärällään, jos yhdellä on rahaa, siinä ei koko loppulauma mihinkään katoa. Päinvastoin, se voi olla että niitä se mammona tuo luokse enemmänkin!
-rahalla ei voi ostaa elämää
Kuolema ja verot. Siinähän se oli. Rahalla saa vain sen hyvän hoidon ja vanhentuessa inhimillisen ympäristön kuolla (ja ehkä perinnöstä kiitollisia sukulaisia)
-rahalla ei voi ostaa kuolemattomuutta
Millään ei voi. Mitä se listassa tekee?
-raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
Vain sen mielessä jolla ie rahaa ole mutta tahtoisi sitä. Te kuvittelette kovasti että rikastuessaan ihmisestä tulee kusipää riippumatta siitä millainen ihminen hän on? Wuff.
*** - aus-
Tristar kirjoitti:
kyllä, raha on vain väline, mutta sillä saa hankittua monipuolisia palveluja!
-rahan voi aina menettää
Mitä tahansa ovi menettää. Raha on sen verran triviaalia että sitä on mahdollista saada lisää jos sen menettää.
-rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
Rahalla saa myös tehokasta hoitoa, vähän toista kuin kunnallinen puoskarointi. Rahalla ostetaan lääkärisedältä sitä huomiota kokonaisvaltaisesta hoidosta jota rahattomampi ei saa. Rahaton saa sen antibioottikuurin.
-rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
Mikä ettei? Ystävyyden motiivit voivat olla monenlaisia, mutta raha houkuttaa monenlaisia ihmisiä joiden joukosta aika suurella todennäköisyydellä löytyy myös ne pari hyvää. Ei oka ihminen juokse rahan perässä rahan itsensä takia.
-rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
Viittaan edelliseen. Menestyvä (rikas) houkuttaa myös niitä samanmielisiä, ei vain pummeja.
-rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
No koulutus on hyvä juttu myös. Viisaus ei ole ihmisessä syntyjään, vaan se opitaan myös. Rikkaalla on yhtäläiset, paremmatkin, mahdollisuudet oppia viisaaksi kuin rahattomammalla. Ei pelkkä kärsimys tee autuaaksi.
-raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
Bullshit. Raha vapauttaa etsimään niistä asioita jotka ovat itselle tärkeintä, kun jokapäiväisestä leivästä yms. ei tarvitse stressata. Tätä klisettä minä en vain ymmärrä. Kateellisen panettelua. Näin ajattelee vain ihminen jolla sitä rahaa ei ole.
-rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida
Puheaikatarjous :D ihmisiä on maailma väärällään, jos yhdellä on rahaa, siinä ei koko loppulauma mihinkään katoa. Päinvastoin, se voi olla että niitä se mammona tuo luokse enemmänkin!
-rahalla ei voi ostaa elämää
Kuolema ja verot. Siinähän se oli. Rahalla saa vain sen hyvän hoidon ja vanhentuessa inhimillisen ympäristön kuolla (ja ehkä perinnöstä kiitollisia sukulaisia)
-rahalla ei voi ostaa kuolemattomuutta
Millään ei voi. Mitä se listassa tekee?
-raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
Vain sen mielessä jolla ie rahaa ole mutta tahtoisi sitä. Te kuvittelette kovasti että rikastuessaan ihmisestä tulee kusipää riippumatta siitä millainen ihminen hän on? Wuff.
***-rahan voi aina menettää
"Mitä tahansa ovi menettää. Raha on sen verran triviaalia että sitä on mahdollista saada lisää jos sen menettää."
Ei välttämättä.
-rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
"Rahalla saa myös tehokasta hoitoa, vähän toista kuin kunnallinen puoskarointi. Rahalla ostetaan lääkärisedältä sitä huomiota kokonaisvaltaisesta hoidosta jota rahattomampi ei saa. Rahaton saa sen antibioottikuurin."
Mutta paraskaan hoito ei tuo menetettyä terveyttä takaisin. Moni rikas olisi valmis maksamaam kaiken omaisuutensa saadakseen terveytensä takaisin. Mutta se nyt ei vain onnistu. Menetettyä terveyttä ei voi ostaa rahalla.
-rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
"Mikä ettei? Ystävyyden motiivit voivat olla monenlaisia, mutta raha houkuttaa monenlaisia ihmisiä joiden joukosta aika suurella todennäköisyydellä löytyy myös ne pari hyvää. Ei oka ihminen juokse rahan perässä rahan itsensä takia."
Ihmiset jotka olisivat kiinnostuneita minusta varakkuuteni takia, mutta hylkäisivät minut jos köyhtyisin, eivät ole ystäviäni. He ovat kiinnostuneita rahoistani, ja omaisuudestani, eivät minusta. Aitoa ystävyyttä ei voi ostaa rahalla
-rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
"Viittaan edelliseen. Menestyvä (rikas) houkuttaa myös niitä samanmielisiä, ei vain pummeja."
Viittaan edelliseen. Jos joku on kiinnostunut minusta rahojeni tai omaisuuteni takia, minä en ole lainkaan kiinnostunut hänestä. Olen kiinnostunut vain hänestä, joka on kiinnostuinut minusta minun itseni vuoksi. Aitoa rakkautta ei voi ostaa rahalla. Rakkaus ei ole myytävänä
-rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
"No koulutus on hyvä juttu myös. Viisaus ei ole ihmisessä syntyjään, vaan se opitaan myös. Rikkaalla on yhtäläiset, paremmatkin, mahdollisuudet oppia viisaaksi kuin rahattomammalla. Ei pelkkä kärsimys tee autuaaksi."
Ksymyshän olikin älykkyydestä, ei tiedosta, tai koulutuksesta. Tietoa ja koulutusta kyllä saa rahalla, mutta sisäsyntyistä älykkyyttä ei voi ostaa.
-raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
"Bullshit. Raha vapauttaa etsimään niistä asioita jotka ovat itselle tärkeintä, kun jokapäiväisestä leivästä yms. ei tarvitse stressata. Tätä klisettä minä en vain ymmärrä. Kateellisen panettelua. Näin ajattelee vain ihminen jolla sitä rahaa ei ole."
Noin ajattelee ihminen jolla ei rahaa ole. Köyhät ihannoivat rikkaita, ja rikkaat eivät pidä omaisuuttaan minkään arvoisena. Raha orjuuttaa. Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän on sen orja. Tiedän kokemuksesta. Myönnän että olen rahojeni ja omaisuuteni orja. Haluaisin kyllä luopua niista, mutta en voi, koska..olen niiden orja.
-rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida
"Puheaikatarjous :D ihmisiä on maailma väärällään, jos yhdellä on rahaa, siinä ei koko loppulauma mihinkään katoa. Päinvastoin, se voi olla että niitä se mammona tuo luokse enemmänkin!"
Oletko onnistunut saamaan euro(je)n kanssa keskusteluyhteyden? Mitä se sanoi?
-rahalla ei voi ostaa elämää
Kuolema ja verot. Siinähän se oli. Rahalla saa vain sen hyvän hoidon ja vanhentuessa inhimillisen ympäristön kuolla (ja ehkä perinnöstä kiitollisia sukulaisia)
Hyvät olosuhteet, hyvät palvelut. Mutta entä se elämä? Sitä ei voi ostaa. Vai paljonko olet maksanut syntymästäsi? Pitikö sinun se maksaa etukäteen?
-raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
Tämähän on fakta sinänsä. Käypä joskus New Yorkin Ghetoissa. Tai käy Intiassa. Tai käy Venäjällä. Todella rikkaita ja todella köyhiä. Epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa siis.
*** - ??????
-/- kirjoitti:
"Kaikki väitteet taitavat sopia sellaisenaan myös kuvaamaan uskoa/uskontoa."
-Rahan voi menettää, vaikkei tahtoisikaan luopua siitä. Köyhtyä voi itsestä riippumattomista syistä.
*Uskoa ei voi menettää, ellei itse tietoisesti ja omasta tahdostaan luovu siitä
-Rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
*Uskolla ei voi ostaa terveyttä, mutta usko itsessään on parantavaa. Paraneminen onkin usein uskonnollinen kokemus.
-Rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
*Usko yhdistää ihmisiä aitoon ystävyyteen
-Rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
*Usko on todellista rakkautta
-Rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
*Uskova ihminen on vapautunut negatiivisista voimista(esim. peloista, ahdistuksesta, riippuvuuksista jne). Siksi hänen henkiset voimavaransa ovat vapautuneet, hän pystyy käyttämään henkisiä voimavarojaan älykkäämmin ja viisaammin.
-Raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
*Usko ei tuo riippuvuutta, vaan vapauttaa riippuvuuksista. Usko vapauttaa esim huumeista, alkoholismista, peloista, ahdistuksesta, huolista ja murheista, koston ja väkivallan kierteestä.
-Rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida. Raha ei ole persoona.
*Jumalan kanssa voi keskustella ja kommunikoida. Jumala on Persoona.
-Rahalla ei voi ostaa elämää
*Jumala on elämän antaja= Luoja
-Rahalla ei voi ostaa kuolemattomuutta
*Jumala tarjoaa ikuisen elämän Lahjan
-Raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
*Usko yhdistää, luo harmoniaa ja rauhaa(Uskovien yhteys), luo tasa-arvoa(kaikki ovat saman arvoisia=yhtä arvokkaita, Jumalan edessä)
Jumalan edessä ei ole titteleitä eikä arvonimiä. Kaikki ovat "samalla viivalla", tai "samassa veneessä". Jumalan edessä vihollisuudet lakkaavat, ja huomaamme että olemme sama ihminen.*Usko yhdistää ihmisiä aitoon ystävyyteen
Niinkö?. Kristittyt (katoliset, ortidoksit, reformoidut, monet lahkot), Isamilaiset (sunni ja shia), Hindut ja buhhalaiset ym. kaikki ovat mitä parhaita ystäviä, niinkö?.
Usko ei yhdistä vaan nimenomaan eristää ihmsiä toisistaan. Siihen, että samoin ajattelevat tuntevat vetoa toisiaan kohtaan ja kutsuvat sitä jopa 'ystävyydeksi', ei uskoa tarvita. - Tristar
aus- kirjoitti:
-rahan voi aina menettää
"Mitä tahansa ovi menettää. Raha on sen verran triviaalia että sitä on mahdollista saada lisää jos sen menettää."
Ei välttämättä.
-rahalla ei voi ostaa terveyttä, jos sen on menettänyt
"Rahalla saa myös tehokasta hoitoa, vähän toista kuin kunnallinen puoskarointi. Rahalla ostetaan lääkärisedältä sitä huomiota kokonaisvaltaisesta hoidosta jota rahattomampi ei saa. Rahaton saa sen antibioottikuurin."
Mutta paraskaan hoito ei tuo menetettyä terveyttä takaisin. Moni rikas olisi valmis maksamaam kaiken omaisuutensa saadakseen terveytensä takaisin. Mutta se nyt ei vain onnistu. Menetettyä terveyttä ei voi ostaa rahalla.
-rahalla ei saa aitoja ja todellisia ystäviä
"Mikä ettei? Ystävyyden motiivit voivat olla monenlaisia, mutta raha houkuttaa monenlaisia ihmisiä joiden joukosta aika suurella todennäköisyydellä löytyy myös ne pari hyvää. Ei oka ihminen juokse rahan perässä rahan itsensä takia."
Ihmiset jotka olisivat kiinnostuneita minusta varakkuuteni takia, mutta hylkäisivät minut jos köyhtyisin, eivät ole ystäviäni. He ovat kiinnostuneita rahoistani, ja omaisuudestani, eivät minusta. Aitoa ystävyyttä ei voi ostaa rahalla
-rahalla ei voi ostaa todellista rakkautta
"Viittaan edelliseen. Menestyvä (rikas) houkuttaa myös niitä samanmielisiä, ei vain pummeja."
Viittaan edelliseen. Jos joku on kiinnostunut minusta rahojeni tai omaisuuteni takia, minä en ole lainkaan kiinnostunut hänestä. Olen kiinnostunut vain hänestä, joka on kiinnostuinut minusta minun itseni vuoksi. Aitoa rakkautta ei voi ostaa rahalla. Rakkaus ei ole myytävänä
-rahalla ei voi ostaa älykkyyttä, eikä viisautta
"No koulutus on hyvä juttu myös. Viisaus ei ole ihmisessä syntyjään, vaan se opitaan myös. Rikkaalla on yhtäläiset, paremmatkin, mahdollisuudet oppia viisaaksi kuin rahattomammalla. Ei pelkkä kärsimys tee autuaaksi."
Ksymyshän olikin älykkyydestä, ei tiedosta, tai koulutuksesta. Tietoa ja koulutusta kyllä saa rahalla, mutta sisäsyntyistä älykkyyttä ei voi ostaa.
-raha ei tuo vapautta, vaan riippuvuutta
"Bullshit. Raha vapauttaa etsimään niistä asioita jotka ovat itselle tärkeintä, kun jokapäiväisestä leivästä yms. ei tarvitse stressata. Tätä klisettä minä en vain ymmärrä. Kateellisen panettelua. Näin ajattelee vain ihminen jolla sitä rahaa ei ole."
Noin ajattelee ihminen jolla ei rahaa ole. Köyhät ihannoivat rikkaita, ja rikkaat eivät pidä omaisuuttaan minkään arvoisena. Raha orjuuttaa. Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän on sen orja. Tiedän kokemuksesta. Myönnän että olen rahojeni ja omaisuuteni orja. Haluaisin kyllä luopua niista, mutta en voi, koska..olen niiden orja.
-rahan kanssa ei voi keskustella, eikä kommunikoida
"Puheaikatarjous :D ihmisiä on maailma väärällään, jos yhdellä on rahaa, siinä ei koko loppulauma mihinkään katoa. Päinvastoin, se voi olla että niitä se mammona tuo luokse enemmänkin!"
Oletko onnistunut saamaan euro(je)n kanssa keskusteluyhteyden? Mitä se sanoi?
-rahalla ei voi ostaa elämää
Kuolema ja verot. Siinähän se oli. Rahalla saa vain sen hyvän hoidon ja vanhentuessa inhimillisen ympäristön kuolla (ja ehkä perinnöstä kiitollisia sukulaisia)
Hyvät olosuhteet, hyvät palvelut. Mutta entä se elämä? Sitä ei voi ostaa. Vai paljonko olet maksanut syntymästäsi? Pitikö sinun se maksaa etukäteen?
-raha synnyttää epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa
Tämähän on fakta sinänsä. Käypä joskus New Yorkin Ghetoissa. Tai käy Intiassa. Tai käy Venäjällä. Todella rikkaita ja todella köyhiä. Epätasa-arvoa, riistoa ja sortoa siis.
***se rahako siellä riistää aj sortaa, niissä ghetoissasi? Ei kyllä asialla ovat itsekeskeiset ihmiset joista osa on rikastunut ja osa ei. Hallintosysteemi.
Et sitten vaivautunut lukemaan vastauksiani lainkaan, vai?
Menetettyä terveyttä ei saa takaisin kuin hoidolla. Hyvää hoitoa saa rahalla (harvoin myös ilman, mutta joku sen silti maksaa). Terveyttä ei saa takaisin millään muulla. Yes? Minun terveyteni meni, ja sain sen rahan osatamalla hoidolla takaisin. Jos en olisi tuota hoitoa saanut, en olisi tässä. Yes?
ystävyydestä; menetynyt houkuttaa monenlaisia ihmisiä, myös sellaisia jotka eivät tule yksin rahan vuoksi vaan sen ihmisen joka sen on saanut kokoon. he ihmettelevät ehkä, miten hän teki sen? he tutustuvat ihmiseen ja huomaavat että hän on tehnyt omaisuutensa omilla kyvyillään. He kunnioittavat häntä. He halluavat olla hänen ystäviään. Hänen, eivät rahojen.
"Tietoa ja koulutusta kyllä saa rahalla, mutta sisäsyntyistä älykkyyttä ei voi ostaa. "
Sisäsyntyinen eläkkyys nousee aivan muista lähteistä kuin rahasta tai rahattomuudesta. Köyhyyn ei ole mtienkään ihannoitavaa, tai rikkaus demonisoitavaa, vaan ihmsiet ovat ihmisiä. Joka säädyssä, joa tavalla, joka älyluokassa.
"Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän on sen orja. Tiedän kokemuksesta. Myönnän että olen rahojeni ja omaisuuteni orja. Haluaisin kyllä luopua niista, mutta en voi, koska..olen niiden orja."
Paha juttu sinulle. Minä nautin omaisuudestani, käytän sitä itseni ja läheiteni hyväksi ja tunnen syvää kiitollisuutta siitä että minulla on varaa elää elämääni niinkuin tahdon. Jos sinun omaisuutesi tuo sinulle kärsimystä, en kehoittaisi luopumaan siitä, kehoittaisin katsomaan peiliin aj tekemään jotain rakentavaa niillä resursseillasi. Jestas! Kun raha ei ole vikiviki ja kun sitä olisi, vikiviki.
"Oletko onnistunut saamaan euro(je)n kanssa keskusteluyhteyden? Mitä se sanoi? "
Et taaskaan sitten lukenut vastaustani. Muotoillaan se näin; puhumiseen tarvitaan toista henkilöä. Jos olet onneton, ehdotan että tuo toinen henkilö olisi ihan ammatti-ihminen, terapeutti jolle voit maksaa rahalla mielesi keventämisestä. Get it?
"Mutta entä se elämä? Sitä ei voi ostaa. Vai paljonko olet maksanut syntymästäsi? Pitikö sinun se maksaa etukäteen?"
Jaa minun syntymäni maksoi kuulemma sairaalamaksun verran. Omat lapseni taas... well, periaatteessa raskaus on minulle ja lapselle hengenvaarallinen ilman tiettyä kallista lääkitystä. Rahalla tämä lääkitys on hankittavissa ja minä ja lapseni ok. Tässä tapauksessa siis rahalla todellakin ostettiin elämä, jos sitä rahaa ei olisi ollut, olisin taas todennäköisesti kuopattuna ja niin ollen myös lapseni. Ymmärrät varmaankin miksi arvostan rahaa ja sitä että sitä on. :D
*** - :::
Tristar kirjoitti:
se rahako siellä riistää aj sortaa, niissä ghetoissasi? Ei kyllä asialla ovat itsekeskeiset ihmiset joista osa on rikastunut ja osa ei. Hallintosysteemi.
Et sitten vaivautunut lukemaan vastauksiani lainkaan, vai?
Menetettyä terveyttä ei saa takaisin kuin hoidolla. Hyvää hoitoa saa rahalla (harvoin myös ilman, mutta joku sen silti maksaa). Terveyttä ei saa takaisin millään muulla. Yes? Minun terveyteni meni, ja sain sen rahan osatamalla hoidolla takaisin. Jos en olisi tuota hoitoa saanut, en olisi tässä. Yes?
ystävyydestä; menetynyt houkuttaa monenlaisia ihmisiä, myös sellaisia jotka eivät tule yksin rahan vuoksi vaan sen ihmisen joka sen on saanut kokoon. he ihmettelevät ehkä, miten hän teki sen? he tutustuvat ihmiseen ja huomaavat että hän on tehnyt omaisuutensa omilla kyvyillään. He kunnioittavat häntä. He halluavat olla hänen ystäviään. Hänen, eivät rahojen.
"Tietoa ja koulutusta kyllä saa rahalla, mutta sisäsyntyistä älykkyyttä ei voi ostaa. "
Sisäsyntyinen eläkkyys nousee aivan muista lähteistä kuin rahasta tai rahattomuudesta. Köyhyyn ei ole mtienkään ihannoitavaa, tai rikkaus demonisoitavaa, vaan ihmsiet ovat ihmisiä. Joka säädyssä, joa tavalla, joka älyluokassa.
"Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän on sen orja. Tiedän kokemuksesta. Myönnän että olen rahojeni ja omaisuuteni orja. Haluaisin kyllä luopua niista, mutta en voi, koska..olen niiden orja."
Paha juttu sinulle. Minä nautin omaisuudestani, käytän sitä itseni ja läheiteni hyväksi ja tunnen syvää kiitollisuutta siitä että minulla on varaa elää elämääni niinkuin tahdon. Jos sinun omaisuutesi tuo sinulle kärsimystä, en kehoittaisi luopumaan siitä, kehoittaisin katsomaan peiliin aj tekemään jotain rakentavaa niillä resursseillasi. Jestas! Kun raha ei ole vikiviki ja kun sitä olisi, vikiviki.
"Oletko onnistunut saamaan euro(je)n kanssa keskusteluyhteyden? Mitä se sanoi? "
Et taaskaan sitten lukenut vastaustani. Muotoillaan se näin; puhumiseen tarvitaan toista henkilöä. Jos olet onneton, ehdotan että tuo toinen henkilö olisi ihan ammatti-ihminen, terapeutti jolle voit maksaa rahalla mielesi keventämisestä. Get it?
"Mutta entä se elämä? Sitä ei voi ostaa. Vai paljonko olet maksanut syntymästäsi? Pitikö sinun se maksaa etukäteen?"
Jaa minun syntymäni maksoi kuulemma sairaalamaksun verran. Omat lapseni taas... well, periaatteessa raskaus on minulle ja lapselle hengenvaarallinen ilman tiettyä kallista lääkitystä. Rahalla tämä lääkitys on hankittavissa ja minä ja lapseni ok. Tässä tapauksessa siis rahalla todellakin ostettiin elämä, jos sitä rahaa ei olisi ollut, olisin taas todennäköisesti kuopattuna ja niin ollen myös lapseni. Ymmärrät varmaankin miksi arvostan rahaa ja sitä että sitä on. :D
***kun rahaa on liikaa, se ei merkitse mitään. On lähinnä kiusallista ja ärsyttävää, kun rahaa on niin paljon.
"Menetettyä terveyttä ei saa takaisin kuin hoidolla. Hyvää hoitoa saa rahalla (harvoin myös ilman, mutta joku sen silti maksaa). Terveyttä ei saa takaisin millään muulla. Yes? Minun terveyteni meni, ja sain sen rahan osatamalla hoidolla takaisin. Jos en olisi tuota hoitoa saanut, en olisi tässä. Yes?"
Menetettyä terveyttä ei saa takaisin, ei millään hoidolla. Esimerkikkeinä käyköön AIDS-potilas, dialyysi-potilas, dementiapotilas, parantumattomasti sairas syöpäpotilas, aivohalvauspotilas, sekä vanhus. Vanhus ei koskaan tule nuoreksi, nuoruuden terveyttä ei saa takaisin, dementia on etenevä sairaus, joka ei parane koskaan, ja lopulta johtaa kuolemaan, dialyysipotilaan munuaiset eivät (todennäköisesti) koskaan parane, AIDS-potilas on lähes poikkeuksellisesti parantumattomasti sairas; koko lopun ikänsä. Samoin aivohalvauspotilaskin, hyvästä kuntoutuksesta huolimattakin ei kenties koskaan enää kävele. On paljon parantumattomia sairauksia. Ja niistäkin sairauksista, joista paranee, entinen menetetty terveys tai toimintakyky ei täysin koskaan palaa. Ei millään rahalla, ei millään hoidolla.
"ystävyydestä; menetynyt houkuttaa monenlaisia ihmisiä, myös sellaisia jotka eivät tule yksin rahan vuoksi vaan sen ihmisen joka sen on saanut kokoon"
Kerropa mistä sellaisia ihmeitä löytyy.
Enpä ole kyllä yhtään sellaista ihmistä tavannut, joka ei olisi ollut rahoistani kiinnostunut.
"Sisäsyntyinen eläkkyys nousee aivan muista lähteistä kuin rahasta tai rahattomuudesta. Köyhyyn ei ole mtienkään ihannoitavaa, tai rikkaus demonisoitavaa, vaan ihmsiet ovat ihmisiä. Joka säädyssä, joa tavalla, joka älyluokassa."
Aivan, raha, varakkuus tai omaisuus ei millään tavalla ole takuu sisäsyntyisestä älykkyydestä. Eikä köyhyys myöskään ole sisäsyntyisen älykkyyden este.
"Paha juttu sinulle. Minä nautin omaisuudestani, käytän sitä itseni ja läheiteni hyväksi ja tunnen syvää kiitollisuutta siitä että minulla on varaa elää elämääni niinkuin tahdon. Jos sinun omaisuutesi tuo sinulle kärsimystä, en kehoittaisi luopumaan siitä, kehoittaisin katsomaan peiliin aj tekemään jotain rakentavaa niillä resursseillasi. Jestas! Kun raha ei ole vikiviki ja kun sitä olisi, vikiviki."
Kuten sanottu, minä en nauti, koska omaisuuteni ja varani ovat minulle yhtä merkityksellisiä kuin kärpäsenkakka Saharassa. Ne ovat lähinnä riesa.
"Muotoillaan se näin; puhumiseen tarvitaan toista henkilöä."
Mutta toisen henkilön kanssa puhumiseen ei tarvita rahaa. Minun ei ainakaan koskaan ole tarvinnut maksaa keskustelusta toisen ihmisen kanssa. Ymmärrän että saatat tarkoittaa psykoterapeutin tai vastaavan kanssa puhumista, Mutta sehän ei olekaan mikään normaali kanssakäyminen, vaan terapeutti tekee siinä tilanteessa työtään. Terapeutin kannalta katsoen se on siis työtä, ja asiakkaan kannalta palvelua josta hän luonnollisesti maksaa.
"Jaa minun syntymäni maksoi kuulemma sairaalamaksun verran. Omat lapseni taas... well, periaatteessa raskaus on minulle ja lapselle hengenvaarallinen ilman tiettyä kallista lääkitystä. Rahalla tämä lääkitys on hankittavissa ja minä ja lapseni ok. Tässä tapauksessa siis rahalla todellakin ostettiin elämä, jos sitä rahaa ei olisi ollut, olisin taas todennäköisesti kuopattuna ja niin ollen myös lapseni. Ymmärrät varmaankin miksi arvostan rahaa ja sitä että sitä on. :D"
Mutta et ole varmaankaan maksanut omasta syntymästäsi, eivätkä lapsesi omasta syntymästään. Ilman rahaa tänne jokainen syntyy, ja ilman rahaa täältä lähtee. Ymmärrät varmaankin miksi raha ei merkitse minulle mitään.. - Tristar
::: kirjoitti:
kun rahaa on liikaa, se ei merkitse mitään. On lähinnä kiusallista ja ärsyttävää, kun rahaa on niin paljon.
"Menetettyä terveyttä ei saa takaisin kuin hoidolla. Hyvää hoitoa saa rahalla (harvoin myös ilman, mutta joku sen silti maksaa). Terveyttä ei saa takaisin millään muulla. Yes? Minun terveyteni meni, ja sain sen rahan osatamalla hoidolla takaisin. Jos en olisi tuota hoitoa saanut, en olisi tässä. Yes?"
Menetettyä terveyttä ei saa takaisin, ei millään hoidolla. Esimerkikkeinä käyköön AIDS-potilas, dialyysi-potilas, dementiapotilas, parantumattomasti sairas syöpäpotilas, aivohalvauspotilas, sekä vanhus. Vanhus ei koskaan tule nuoreksi, nuoruuden terveyttä ei saa takaisin, dementia on etenevä sairaus, joka ei parane koskaan, ja lopulta johtaa kuolemaan, dialyysipotilaan munuaiset eivät (todennäköisesti) koskaan parane, AIDS-potilas on lähes poikkeuksellisesti parantumattomasti sairas; koko lopun ikänsä. Samoin aivohalvauspotilaskin, hyvästä kuntoutuksesta huolimattakin ei kenties koskaan enää kävele. On paljon parantumattomia sairauksia. Ja niistäkin sairauksista, joista paranee, entinen menetetty terveys tai toimintakyky ei täysin koskaan palaa. Ei millään rahalla, ei millään hoidolla.
"ystävyydestä; menetynyt houkuttaa monenlaisia ihmisiä, myös sellaisia jotka eivät tule yksin rahan vuoksi vaan sen ihmisen joka sen on saanut kokoon"
Kerropa mistä sellaisia ihmeitä löytyy.
Enpä ole kyllä yhtään sellaista ihmistä tavannut, joka ei olisi ollut rahoistani kiinnostunut.
"Sisäsyntyinen eläkkyys nousee aivan muista lähteistä kuin rahasta tai rahattomuudesta. Köyhyyn ei ole mtienkään ihannoitavaa, tai rikkaus demonisoitavaa, vaan ihmsiet ovat ihmisiä. Joka säädyssä, joa tavalla, joka älyluokassa."
Aivan, raha, varakkuus tai omaisuus ei millään tavalla ole takuu sisäsyntyisestä älykkyydestä. Eikä köyhyys myöskään ole sisäsyntyisen älykkyyden este.
"Paha juttu sinulle. Minä nautin omaisuudestani, käytän sitä itseni ja läheiteni hyväksi ja tunnen syvää kiitollisuutta siitä että minulla on varaa elää elämääni niinkuin tahdon. Jos sinun omaisuutesi tuo sinulle kärsimystä, en kehoittaisi luopumaan siitä, kehoittaisin katsomaan peiliin aj tekemään jotain rakentavaa niillä resursseillasi. Jestas! Kun raha ei ole vikiviki ja kun sitä olisi, vikiviki."
Kuten sanottu, minä en nauti, koska omaisuuteni ja varani ovat minulle yhtä merkityksellisiä kuin kärpäsenkakka Saharassa. Ne ovat lähinnä riesa.
"Muotoillaan se näin; puhumiseen tarvitaan toista henkilöä."
Mutta toisen henkilön kanssa puhumiseen ei tarvita rahaa. Minun ei ainakaan koskaan ole tarvinnut maksaa keskustelusta toisen ihmisen kanssa. Ymmärrän että saatat tarkoittaa psykoterapeutin tai vastaavan kanssa puhumista, Mutta sehän ei olekaan mikään normaali kanssakäyminen, vaan terapeutti tekee siinä tilanteessa työtään. Terapeutin kannalta katsoen se on siis työtä, ja asiakkaan kannalta palvelua josta hän luonnollisesti maksaa.
"Jaa minun syntymäni maksoi kuulemma sairaalamaksun verran. Omat lapseni taas... well, periaatteessa raskaus on minulle ja lapselle hengenvaarallinen ilman tiettyä kallista lääkitystä. Rahalla tämä lääkitys on hankittavissa ja minä ja lapseni ok. Tässä tapauksessa siis rahalla todellakin ostettiin elämä, jos sitä rahaa ei olisi ollut, olisin taas todennäköisesti kuopattuna ja niin ollen myös lapseni. Ymmärrät varmaankin miksi arvostan rahaa ja sitä että sitä on. :D"
Mutta et ole varmaankaan maksanut omasta syntymästäsi, eivätkä lapsesi omasta syntymästään. Ilman rahaa tänne jokainen syntyy, ja ilman rahaa täältä lähtee. Ymmärrät varmaankin miksi raha ei merkitse minulle mitään..vatvoessa on nyt käynyt ilmi että sinulla sitä on, ja et siitä pidä. Minulla on, ja otan siitä ilon irti. Kummalla on ongelma? Voimme päätellä tästäkin että ongelmasi ei ole raha, vaan suhtautumisesi siihen.
Raha ei ole ikuinen paha, ihminen on sitä toisinaan. Hitto, jos rahasta haluat eroon, tee lahjoituksia. Hyviin tarkoituksiin voit pistää menemään vaikka kuinka ja paljon. Tue lastenkoteja, turvakoteja, sairaaloita ja järjestöjä! Saat hyvän mielen myös!
Tuo terveysjankutuksesi osoittaa vain sen että raha auttaa silloin kun jokin voi auttaa, rahalla saa ja hevosella pääsee. Ainoa paikka jolloin varallisuus ei auta, on silloin kun mikään ei auta.
Ja ystävä-ihmeitä, on niitäkin löytynyt. Porukkaa joka pitää persoonastani ja meillä on keskenämme hauskaa, törsättiin sitä rahaa tai ei. Useimmiten ei. Raha ei myöskään estä hakemasta kommunikaatiota, siinä mielessä raha ei tee onnelliseksi että se ei tee sitä yksin. Voidaan sanoa että raha helpottaa elämää ja antaa sinulle tilaisuuden tehdä itsesi onnelliseksi.
Itse asiassa luulen että se terapia olisi sinullekin ihan hyödyllistä, voisit löytää elämänilosi uudestaan etkä pitäisi aineellisia omnaisuuksia niin tärkeinä että ne voivat tehdä sinut onnettomaksi vastoin tahtoasi!
***
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195983
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263784- 822607
- 392131
- 331922
- 451888
- 1071785
- 211666
- 271512
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331488