sij.lapsi sijaisvanhempana

Aivan samoja ajatuksia minullakin oli lapsena kuin Amalían sijoitetuilla. Että haluan antaa lastenkotilapsille kodin ja tehdä minäkin vuorostani "hyvää". Päätin jo ajoissa minäkin, että isona sitten tahdon ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Mielestäni olen terveesti ratkaissut oman taustani, kun olen käsittänyt biovanhempieni ongelmat enkä tunne katkeruutta heitä kohtaan. Lisäksi olen kiitollinen, että he ovat antaneet minun kiintyä ja kasvaa sijaisperheessä ilman mustasukkaisuutta ja kateutta. Hienoimpia asioita on ollut kun bioäitini tahtoi pari vuotta sitten puhelimitse kiittää sijaisäitiäni siitä, että hän on huolehtinut minusta. Se tuntui todella upealta, vaikka jo olinkin kolmikymppinen aikuinen. Hetki oli herkkä myös sijaisäidilleni.

En ymmärrä mitenkään tätä tälläkin palstalla riehuvaa käsitystä siitä, että sijaisvanhemmat riistävät lapset biovanhemmilta. Kyllä ne päätökset tehdään muualla kuin sijaisperheissä ja sijaisvanhemmat saavat sen lapsen, jota heille esitetään. Kuten osuvasti tässä ketjussa sanottiin, että olemassa olevaan tarpeeseen vastataan, ei sijaisvanhempien takia lähdetä ketään huostaanottamaan.

Saan tätä samaa niskaani ollessani sijaisvanhempana biovanhempien kanssa saman pöydän ääressä. He syyttävät minua myös hoitopalkkiosta/"tienaamisesta" ja siitä, miten en ymmärrä, miten olen pumpulissa kasvanut enkä senkään takia käsitä maailman menosta mitään. Biot syyttävät myös, että kaikki sanomiseni perustuu vain kirjaviisauteen, ei siis elämänkokemukseen.

En ole katsonut tarpeelliseksi lähteä heille elämääni tilittämään, mutta tahtoisin sanoa kaikille bioille, että sijaisvanhemmiltakin löytyy jos jonkinmoista läpielettyä kriisiä ja elämisen vaikeutta.

kyllä nää tulevatkin sijarit lähtee tähän hommaan ihan vaan vastaamaan tarpeeseen, eli tarjoamaan jo huost.otetuille lapsille vaihtoehtoisen elämismallin laitokselle. Ei kukaan ajattele hankkivansa itselleen lapsia sij.lapsista, vaan niinpäin, että tarjoavat vain kodin lapsille joilla ei omaa kotia syystä tai toisesta sillä hetkellä ole. Varmasti juuri itsekin sijaislapsena ollut pystyy iloitsemaan kaksin verroin lasten puolesta, joiden vanhemmat pystyvät ottamaan lapsensa takaisin. Sitä kautta myös tulee tilaa uusille lapsille ja mahdollisuus päästä pois laitoksesta. Mitä useampaa lasta tällä tavoin voimme auttaa sen palkitsevampaa tämä työ on. Ei lasten kotiutumisessa ole mitään ristiriitaa.

amalia kirjoitti:

kyllä nää tulevatkin sijarit lähtee tähän hommaan ihan vaan vastaamaan tarpeeseen, eli tarjoamaan jo huost.otetuille lapsille vaihtoehtoisen elämismallin laitokselle. Ei kukaan ajattele hankkivansa itselleen lapsia sij.lapsista, vaan niinpäin, että tarjoavat vain kodin lapsille joilla ei omaa kotia syystä tai toisesta sillä hetkellä ole. Varmasti juuri itsekin sijaislapsena ollut pystyy iloitsemaan kaksin verroin lasten puolesta, joiden vanhemmat pystyvät ottamaan lapsensa takaisin. Sitä kautta myös tulee tilaa uusille lapsille ja mahdollisuus päästä pois laitoksesta. Mitä useampaa lasta tällä tavoin voimme auttaa sen palkitsevampaa tämä työ on. Ei lasten kotiutumisessa ole mitään ristiriitaa.

Lue lisää

Mutta jos sijaislapsella ei muuta perhemallia ole kuin sijaisperhe, niin voihan se olla ihanne ja hän joutuu siten tosipakassa pettymään ja jääkin tyhjän päälle kun ei olekkaan mitään. Sijaislasten sitoutuminen sijaisperheeseen kun ei ole velvollisuus eikä mitenkään takuuvarmaa, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Mutta jos sijaislapsella ei muuta perhemallia ole kuin sijaisperhe, niin voihan se olla ihanne ja hän joutuu siten tosipakassa pettymään ja jääkin tyhjän päälle kun ei olekkaan mitään. Sijaislasten sitoutuminen sijaisperheeseen kun ei ole velvollisuus eikä mitenkään takuuvarmaa, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Lue lisää

Minulla on myös biologisia lapsia. Koen, että jokainen lapsistamme on lainaa vain ja minun pitää heidät siten kasvattaa, että he ovat omasta halustaan meihin yhteydessä aikuistuttuaan. Myöskään biologisten lasten sitoutuminen omaan lapsuusperheeseen ei ole velvollisuus eikä takuuvarmaa.

"Sijaisperhekulttuurin ei tule lisääntyä maassamme vaan huostaanotot vähenevät radikaalisti alkuperäisten perheiden hyvinvointiin panostamalla."

Muutama kaupunki Suomessa kunnostautui takavuosina ehkäisevässä perhetyössä ja panosti eritoten juuri ongelmaisten perheiden tukemiseen. Nyt näissä kaupungeissa lastensuojelun tilanne on räjähtänyt käsiin: lastenkodit ovat täynnä, huostaanotetut lapset ovat erityisen huonokuntoisia ja vaativat paljon kuntoutusta. Kaupungit ovat joutuneet myöntämään, ettei ehkäisevä perhetyö ole kantanut hedelmää, vaan se on pitkittänyt ongelmia ja pahentanut lasten kärsimyksiä.

lapsen etu kirjoitti:

"Sijaisperhekulttuurin ei tule lisääntyä maassamme vaan huostaanotot vähenevät radikaalisti alkuperäisten perheiden hyvinvointiin panostamalla."

Muutama kaupunki Suomessa kunnostautui takavuosina ehkäisevässä perhetyössä ja panosti eritoten juuri ongelmaisten perheiden tukemiseen. Nyt näissä kaupungeissa lastensuojelun tilanne on räjähtänyt käsiin: lastenkodit ovat täynnä, huostaanotetut lapset ovat erityisen huonokuntoisia ja vaativat paljon kuntoutusta. Kaupungit ovat joutuneet myöntämään, ettei ehkäisevä perhetyö ole kantanut hedelmää, vaan se on pitkittänyt ongelmia ja pahentanut lasten kärsimyksiä.

Lue lisää

Ehkäisevä perhetyö on ollut sitä, että kaikki perheiden tuet on minimoitu 90-luvun laman jälkeen. Kodinhoitoapua ei ole perheisiin annettu, sanottakoon vielä tämäkin, koska monet luuletvat perhetyötä kodinhoitoavuksi, mitä se ei missään nimessä ole.

Perhetyöntekijät ovat käyneet perheissä kerran, pari kuussa, mikä tarkoittaa äidin kanssa kahvittelua ja keskustelua. Jotkut perhetyöntekijät ovat vieneet joskus tapaamisissa lasta ulos leikkimään tai jonnekin kodin läheisyyteen retkelle 1-2 tunnin ajaksi, että äiti on voinut levätä tai hoitaa tarvittavia asioitaan.

Siinä on koko ehkäisevä perhetyö.

lapsen etu kirjoitti:

Minulla on myös biologisia lapsia. Koen, että jokainen lapsistamme on lainaa vain ja minun pitää heidät siten kasvattaa, että he ovat omasta halustaan meihin yhteydessä aikuistuttuaan. Myöskään biologisten lasten sitoutuminen omaan lapsuusperheeseen ei ole velvollisuus eikä takuuvarmaa.

Lue lisää

Pitää paikkansa, että biologisten lastenkaan sitoutuminen vanhempiinsa ei ole velvollisuus eikä takuuvarmaa mutta biologisten vanhempien sitoutuminen lapsiinsa on velvollisuus. Biologiset vanhemmat eivät ole lainaa lapsilleen. Emme ole tällä palstalla kuulleet biologisten lasten tunnoista lainkaan kun heidän vanhempansa ovat lainavanhemmiksi ryhtyneet sijaislapselle. Tämä ilmentää sitä, että asia on ehkä sijaisperheen biologisille lapsille niin arka, etteivät he siitä voi puhua. Voi myös olla, että he kokevat ettei heidän negatiiviset tunteet kotinsa jakamisesta vieraiden lasten kanssa ole sallittuja. Voi olla aikamoinen taakka sijaisperheen biologisille lapsille kasvaa perheessä, jossa sijaisperheratkaisua ei voi kritisoida, kun äiti ja isä hehkuttavat pyyteettömyyttään auttamis- ja pelastamistyössään. Olisihan se suuri synti biologisen lapsen siinä ruveta itsekkäästi omimaan omia vanhempiaan ihan ääneen. Varmasti sijaisyhteisö tuomitsisi tämmösen mukulan.

Älä naurata! kirjoitti:

Ehkäisevä perhetyö on ollut sitä, että kaikki perheiden tuet on minimoitu 90-luvun laman jälkeen. Kodinhoitoapua ei ole perheisiin annettu, sanottakoon vielä tämäkin, koska monet luuletvat perhetyötä kodinhoitoavuksi, mitä se ei missään nimessä ole.

Perhetyöntekijät ovat käyneet perheissä kerran, pari kuussa, mikä tarkoittaa äidin kanssa kahvittelua ja keskustelua. Jotkut perhetyöntekijät ovat vieneet joskus tapaamisissa lasta ulos leikkimään tai jonnekin kodin läheisyyteen retkelle 1-2 tunnin ajaksi, että äiti on voinut levätä tai hoitaa tarvittavia asioitaan.

Siinä on koko ehkäisevä perhetyö.

Lue lisää

Kyllä joissakin kunnissa on tosissaan yritetty : perheeseen, jossa on ollut monta huolenaihetta, on tarjottu kodinhoitoapua, annettu isommille lapsille paikka päiväkodissa, että äiti jaksaisi hoitaa nuorimmat yms. Silti on huostaanottoon jouduttu, koska vanhempien ongelmat ovat olleet sellaisia ettei niitä kodinhoitoavulla ratkaista.

Todellinen ehkisevä perhetyö koskisi aivan kaikkia perheitä l. tilanteen pitäisi olla sellainen, että myös ne perheet joissa ei ole päihteidenväärinkäyttöä, työttömyyttä, yksinhuoltajuutta jne. saisivat apua ainakin pyynnöstä. Lasten kotihoitoon kunnollinen taloudellinen tuki, vertaisryhmiä kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille ja heidän lapsilleen, lapsilisiin kunnollinen korotus, nuorille riittävästi mieleisiä kokoontumistiloja ja läsnä olevia aikuisia jne.

niinkään kirjoitti:

Kyllä joissakin kunnissa on tosissaan yritetty : perheeseen, jossa on ollut monta huolenaihetta, on tarjottu kodinhoitoapua, annettu isommille lapsille paikka päiväkodissa, että äiti jaksaisi hoitaa nuorimmat yms. Silti on huostaanottoon jouduttu, koska vanhempien ongelmat ovat olleet sellaisia ettei niitä kodinhoitoavulla ratkaista.

Todellinen ehkisevä perhetyö koskisi aivan kaikkia perheitä l. tilanteen pitäisi olla sellainen, että myös ne perheet joissa ei ole päihteidenväärinkäyttöä, työttömyyttä, yksinhuoltajuutta jne. saisivat apua ainakin pyynnöstä. Lasten kotihoitoon kunnollinen taloudellinen tuki, vertaisryhmiä kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille ja heidän lapsilleen, lapsilisiin kunnollinen korotus, nuorille riittävästi mieleisiä kokoontumistiloja ja läsnä olevia aikuisia jne.

Lue lisää

Eihän täällä ole ollut lapsiperheille kodinhoitoapua vuosiin. Vasta aivan viime aikoina on Espoossa otettu käyttöön maksusetelit tilapäisen avun saamiseksi, jos vanhempi on esim. tilapäisesti sairastunut.

Siitä huolimatta eräskin sossu kirjoitti vähän aikaa sitten, että "on itsestään selvää, että lapsi otetaan huostaan, kun vanhempi ei jostain syystä kykene hänestä huolehtimaan". Näinkö se on?

Ja keskustelussa oli puhe esim. syöpäsairaan raskaasta sytostaattihoidosta tai vastaavasta tilanteesta. Entä astmaatikon vaikea kuumeilu herkästi tulevissa hengitystietulehduksissa? Tähänkö meillä on tultu, että pidetään itsestään selvyytenä lasten huostaanottoa kaikissa tilanteissa?

Edellisen kirjoittajan viimeisen kappaleen allekirjoittajan jokaiselta kohdaltaan.

Ja eka kpl:sta:
Tästä juuri resurssipulan kanssa kamppaillutta lastensuojelua on arvosteltu eduskuntaa myöten, että lastensuojelu ei ole voinut kohdentaa toimiaan oikein. Siis väärillä tuilla on yritetty auttaa, jolloin tuki on pahimmillaan mennyt harakoille. Ja ilman apua ovat jääneet monesti sellaiset perheet, joiden lasten huostaanottotarpeen koko lähiympäristö on valmis myöstämään.

Ei pelkästään vanhempien haukkuminen asioita auta silloin, kun yhteiskunnan perhepolitiikka on lähtenyt jo toistakymmentä vuotta sitten väärille raiteille, eikä lastensuojelukaan ole pystynyt enää perheitä kaikissa tapauksissa auttamaan. Jos lapsen etua ajatellaan, ei huostaanotto ole autuaaksi tekevä silloin, kun lapsen kotona olo voidaan turvata oikein ajoitetulla ja oikein valitulla avulla.

h-ottoaluetta? kirjoitti:

Eihän täällä ole ollut lapsiperheille kodinhoitoapua vuosiin. Vasta aivan viime aikoina on Espoossa otettu käyttöön maksusetelit tilapäisen avun saamiseksi, jos vanhempi on esim. tilapäisesti sairastunut.

Siitä huolimatta eräskin sossu kirjoitti vähän aikaa sitten, että "on itsestään selvää, että lapsi otetaan huostaan, kun vanhempi ei jostain syystä kykene hänestä huolehtimaan". Näinkö se on?

Ja keskustelussa oli puhe esim. syöpäsairaan raskaasta sytostaattihoidosta tai vastaavasta tilanteesta. Entä astmaatikon vaikea kuumeilu herkästi tulevissa hengitystietulehduksissa? Tähänkö meillä on tultu, että pidetään itsestään selvyytenä lasten huostaanottoa kaikissa tilanteissa?

Edellisen kirjoittajan viimeisen kappaleen allekirjoittajan jokaiselta kohdaltaan.

Ja eka kpl:sta:
Tästä juuri resurssipulan kanssa kamppaillutta lastensuojelua on arvosteltu eduskuntaa myöten, että lastensuojelu ei ole voinut kohdentaa toimiaan oikein. Siis väärillä tuilla on yritetty auttaa, jolloin tuki on pahimmillaan mennyt harakoille. Ja ilman apua ovat jääneet monesti sellaiset perheet, joiden lasten huostaanottotarpeen koko lähiympäristö on valmis myöstämään.

Ei pelkästään vanhempien haukkuminen asioita auta silloin, kun yhteiskunnan perhepolitiikka on lähtenyt jo toistakymmentä vuotta sitten väärille raiteille, eikä lastensuojelukaan ole pystynyt enää perheitä kaikissa tapauksissa auttamaan. Jos lapsen etua ajatellaan, ei huostaanotto ole autuaaksi tekevä silloin, kun lapsen kotona olo voidaan turvata oikein ajoitetulla ja oikein valitulla avulla.

Lue lisää

kamalaa on kun "heidän naapurissaan lapset taas annettiin sijoituksesta alkoholistiäidille".

Tuo on juuri sitä toimimatonta ja väärin kohdennettua apua, jossa ei ole mitään järkeä, se on vähien resurssien tuhlausta suorastaan. Jos joku kuvittelee tuollaisen todistavan, että perheitä tuetaan "liikaa", niin metsässä ovat kuvittelijat, eivät pelkästään tuen antajat.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Pitää paikkansa, että biologisten lastenkaan sitoutuminen vanhempiinsa ei ole velvollisuus eikä takuuvarmaa mutta biologisten vanhempien sitoutuminen lapsiinsa on velvollisuus. Biologiset vanhemmat eivät ole lainaa lapsilleen. Emme ole tällä palstalla kuulleet biologisten lasten tunnoista lainkaan kun heidän vanhempansa ovat lainavanhemmiksi ryhtyneet sijaislapselle. Tämä ilmentää sitä, että asia on ehkä sijaisperheen biologisille lapsille niin arka, etteivät he siitä voi puhua. Voi myös olla, että he kokevat ettei heidän negatiiviset tunteet kotinsa jakamisesta vieraiden lasten kanssa ole sallittuja. Voi olla aikamoinen taakka sijaisperheen biologisille lapsille kasvaa perheessä, jossa sijaisperheratkaisua ei voi kritisoida, kun äiti ja isä hehkuttavat pyyteettömyyttään auttamis- ja pelastamistyössään. Olisihan se suuri synti biologisen lapsen siinä ruveta itsekkäästi omimaan omia vanhempiaan ihan ääneen. Varmasti sijaisyhteisö tuomitsisi tämmösen mukulan.

Lue lisää

Helinä-keiju3 kirjoitti:"Voi olla aikamoinen taakka sijaisperheen biologisille lapsille kasvaa perheessä, jossa sijaisperheratkaisua ei voi kritisoida, kun äiti ja isä hehkuttavat pyyteettömyyttään auttamis- ja pelastamistyössään."

Aiemmin tässä samassa viesti ketjussa olit myös sitä mieltä, että auttaminen on hyväksyttävä motiivi toimia sijaisvanhempina, mutta perheenjäsenten saaminen ei niinkään.

Minä ajattelen, että on hyvä olla myös itsekkäitä syitä, kuten perheen kasvaminen, auttamisen lisäksi ja nämä itsekkäät syyt olisi myös hyvä tiedostaa. Ainoastaan yhden motiivin varassa tehty sijaisvanhemmuus ei kanna kauas eikä auttamisideaali yksistään ole edes terve motiivi. Sijaisvanhemmuus on kuitenkin pitkälti ihan tavallista perhe-elämää, jossa ei voi koko ajan kokea tekevänsä jotain elämää suurempaa pelastustyötä. Auttamis-ja pelastusajatus yksinään on hyvin lähellä marttyyrimaista jeesustelua, jonka taustalta pilkistää halu näyttää "hyvältä" ja jossa toiminnasta odotetaan tulevan kiitosta ja kunniaa.

Mikäs sen hienompaa kuin se, että sijoitettu lapsi kokee olevansa perheeseen tahdottu eikä auttamistoimenpiteen kohde, toiminnan objekti. Siinä jos missä, kokee olevansa kiitollisuuden velassa, kun tietää, että tässä nyt eritoten minua autetaan ei niinkään pidetä perheenjäsenenä.

Sijaissisarukset tuntevat parhaassa tapauksessa olevansa täysin samanarvoisia perheen sisällä. Jokainen lapsi riitelee sisarustensa kanssa ja olenpa itse sijaisperheessä kasvaneena sekä kuullut myös muiden sijoitettujen ja myös omien biologisten lasteni huutavan toisilleen, että elämä olisi kivempaa jos sinä et olisi täällä. Näin tapahtuu siis sekä biolasten kesken ja niin, että biolapset huutavat näin sijoitetuille ja sijoitetut sijaisperheen biologisille lapsille.
Sijaisperheen ratkaisua voivat lapset kritisoida, jos perheen motiivina on muukin kuin pelkkä hurskahteleva pelastamistyö. Silloin on helppoa perustella se, että omat vanhemmat ovat halunneet paljon lapsia. Ihan tavallisissa perheissäkin lapset joutuvat hyväksymään vanhempiensa ratkaisun hankkia lisää lapsia.

Minä toivon ja uskonkin, etten ole ollut sijaisperheessäni taakka sijaissisaruksilleni ja omat lapseni ovat ottaneet sijaissisaruksensa vastaan ihan normaalisti; pienin on tietysti ärsyttävä kun se sotkee leikit, mutta muulloin pieni sijoitettu on ihana. Yleensähän sijoitus pyritään tekemään niin, että sijoitettu on perheen nuorin, jolloin perheen dynamiikka ei kärsi.