sij.lapsi sijaisvanhempana

lapsen etu

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että sijaisvanhemmaksi saattaa ryhtyä huostaanotettu ja sijaisperheessä kasvanut lapsi aikuistuttuaan? Paljon nähneenä ja kokeneena on helppoa miettiä asioita suunnasta jos toisestakin.
Sijaisvanhemmuus on itselleni ollut itsestäänselvyys. Tahdon auttaa niitä lapsia, jotka ovat kokeneet saman kuin minä.
Ja pidän näitä sijoitettuja ihan ominani. Rakastan heitä ja tahdon antaa heille kaikkeni. Avun antamisen lisäksi he ovat siis myös tulleet puhtaasta halusta/motiivista saada täysivaltaisia perheenjäseniä.
Haukkuessaan sijaisvanhempia biot eivät tule ajatelleeksi, että heidän lapsensa silmissä tilanne voi näyttää sellaiselta, että sitä tahtoo itse aikuistuttuaan vielä toteuttaa. Meille sijoitettujen lasten biot eivät tiedä omasta taustastani, eikä se meidän arjessamme näykään. Sijaisvanhempani ovat antaneet hyvät taloudelliset ja psyykkiset eväät elämään. Näitä eväitä tahdon nyt jakaa toisille huostaanotetuille lapsille.

14

910

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • samoin

      tekisin minä jos olisin iässäsi!
      Olen kokenut s-lapsena todella ihanat jutut.
      Tottakait vanhempani ovat/olivat mielessäni aikoinaan, mutta elämäni jatkui s-vanhempien kanssa vaiheitani/tulevaisuuttani ajatellen oikein, en kerro syitä ja juttuja, asiani ovat nyt niinkuin ne pitääkin olla normaaleilla nuorilla!
      Sinä todella tiedät miten kohdellaan näitä lapsia, niin meitäkin pidettiin, vaikka oltiin ihan tuntemattomia!

    • amalia

      toi mullakin on ollut mielessä, kun noi meidän sijoitetut jo pienmpänä puhuivat, että he haluavat myös aikanaan ottaa lapsia pois lastenkodeista ja ruveta itsekin sijareiksi. He puhuivat siihen malliin, että kokevat sen ikäänkuin velvollisuutena, sen toisten auttamisen. Kun heitä on autettu silloin kun ovat kipeimmin apua tarvinneet, niin he haluavat puolestaan auttaa muita ja siten jatkaa "hvyäntekemistä". Antaa lumipallom pyöriä oikeaan suuntaan.
      Saas nähdä miten itsekkäitä lopulta kuitenkin ovat, eivätkä aikuistuttuaan jaksakaan ruveta toisten lapsista huolta kantamaan. aika näyttää.
      Hyvin paljon sosiaalisempia ja empaattisempia lapsemme kuitenkin ovat kuin muut ikäisensä yleensä. Sij.lapsi sijarina on varmaan todella hyvä yhtälö sinä ainakin tiedät tasan tarkkaan miltä teidän sijoitetuista mikäkin tuntuu.

      • lapsen etu

        Aivan samoja ajatuksia minullakin oli lapsena kuin Amalían sijoitetuilla. Että haluan antaa lastenkotilapsille kodin ja tehdä minäkin vuorostani "hyvää". Päätin jo ajoissa minäkin, että isona sitten tahdon ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Mielestäni olen terveesti ratkaissut oman taustani, kun olen käsittänyt biovanhempieni ongelmat enkä tunne katkeruutta heitä kohtaan. Lisäksi olen kiitollinen, että he ovat antaneet minun kiintyä ja kasvaa sijaisperheessä ilman mustasukkaisuutta ja kateutta. Hienoimpia asioita on ollut kun bioäitini tahtoi pari vuotta sitten puhelimitse kiittää sijaisäitiäni siitä, että hän on huolehtinut minusta. Se tuntui todella upealta, vaikka jo olinkin kolmikymppinen aikuinen. Hetki oli herkkä myös sijaisäidilleni.

        En ymmärrä mitenkään tätä tälläkin palstalla riehuvaa käsitystä siitä, että sijaisvanhemmat riistävät lapset biovanhemmilta. Kyllä ne päätökset tehdään muualla kuin sijaisperheissä ja sijaisvanhemmat saavat sen lapsen, jota heille esitetään. Kuten osuvasti tässä ketjussa sanottiin, että olemassa olevaan tarpeeseen vastataan, ei sijaisvanhempien takia lähdetä ketään huostaanottamaan.

        Saan tätä samaa niskaani ollessani sijaisvanhempana biovanhempien kanssa saman pöydän ääressä. He syyttävät minua myös hoitopalkkiosta/"tienaamisesta" ja siitä, miten en ymmärrä, miten olen pumpulissa kasvanut enkä senkään takia käsitä maailman menosta mitään. Biot syyttävät myös, että kaikki sanomiseni perustuu vain kirjaviisauteen, ei siis elämänkokemukseen.

        En ole katsonut tarpeelliseksi lähteä heille elämääni tilittämään, mutta tahtoisin sanoa kaikille bioille, että sijaisvanhemmiltakin löytyy jos jonkinmoista läpielettyä kriisiä ja elämisen vaikeutta.


    • Helinä-keiju3

      Minusta jokaisen, joka haluaa perheen, kannattaisi kuitenkin ihan oma perhe perustaa, sillä ainakaan jatkossa sijaislasten pysymiseen sijaisperheessä vuosikausien ajan on hyvin epätodennäköistä. Auttaminen ja uusimman tietotaidon hankkiminen vaativaan sijaistyöhön on oikea motiivi, mutta perheenjäsenten hankkiminen on väärä motiivi, koska sijaislapsuus tulee olemaan väliaikainen tila sijaisperheeseen sijoitetuille lapsille Suomen lainsäädännön kehittyessä ja perheiden tukemisen myötä mm. APUAPA-ohjelmalla. Olisi kovin surullista, jos sijaislapsena elänyt joutuisi jättämään haikeita jäähyväisiä aikuisenakin, kun menettää väärän mielikuvansa vuoksi perheensä lapsijäsenet heidän omiin koteihinsa. Sijaisperhekulttuurin ei tule lisääntyä maassamme vaan huostaanotot vähenevät radikaalisti alkuperäisten perheiden hyvinvointiin panostamalla. Siihen työhön entiset sijaislapset voisivat myös panostaa omat kokemuksensa.

      • amalia

        kyllä nää tulevatkin sijarit lähtee tähän hommaan ihan vaan vastaamaan tarpeeseen, eli tarjoamaan jo huost.otetuille lapsille vaihtoehtoisen elämismallin laitokselle. Ei kukaan ajattele hankkivansa itselleen lapsia sij.lapsista, vaan niinpäin, että tarjoavat vain kodin lapsille joilla ei omaa kotia syystä tai toisesta sillä hetkellä ole. Varmasti juuri itsekin sijaislapsena ollut pystyy iloitsemaan kaksin verroin lasten puolesta, joiden vanhemmat pystyvät ottamaan lapsensa takaisin. Sitä kautta myös tulee tilaa uusille lapsille ja mahdollisuus päästä pois laitoksesta. Mitä useampaa lasta tällä tavoin voimme auttaa sen palkitsevampaa tämä työ on. Ei lasten kotiutumisessa ole mitään ristiriitaa.


      • Helinä-keiju3
        amalia kirjoitti:

        kyllä nää tulevatkin sijarit lähtee tähän hommaan ihan vaan vastaamaan tarpeeseen, eli tarjoamaan jo huost.otetuille lapsille vaihtoehtoisen elämismallin laitokselle. Ei kukaan ajattele hankkivansa itselleen lapsia sij.lapsista, vaan niinpäin, että tarjoavat vain kodin lapsille joilla ei omaa kotia syystä tai toisesta sillä hetkellä ole. Varmasti juuri itsekin sijaislapsena ollut pystyy iloitsemaan kaksin verroin lasten puolesta, joiden vanhemmat pystyvät ottamaan lapsensa takaisin. Sitä kautta myös tulee tilaa uusille lapsille ja mahdollisuus päästä pois laitoksesta. Mitä useampaa lasta tällä tavoin voimme auttaa sen palkitsevampaa tämä työ on. Ei lasten kotiutumisessa ole mitään ristiriitaa.

        Mutta jos sijaislapsella ei muuta perhemallia ole kuin sijaisperhe, niin voihan se olla ihanne ja hän joutuu siten tosipakassa pettymään ja jääkin tyhjän päälle kun ei olekkaan mitään. Sijaislasten sitoutuminen sijaisperheeseen kun ei ole velvollisuus eikä mitenkään takuuvarmaa, ei nyt eikä tulevaisuudessa.


      • lapsen etu
        Helinä-keiju3 kirjoitti:

        Mutta jos sijaislapsella ei muuta perhemallia ole kuin sijaisperhe, niin voihan se olla ihanne ja hän joutuu siten tosipakassa pettymään ja jääkin tyhjän päälle kun ei olekkaan mitään. Sijaislasten sitoutuminen sijaisperheeseen kun ei ole velvollisuus eikä mitenkään takuuvarmaa, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

        Minulla on myös biologisia lapsia. Koen, että jokainen lapsistamme on lainaa vain ja minun pitää heidät siten kasvattaa, että he ovat omasta halustaan meihin yhteydessä aikuistuttuaan. Myöskään biologisten lasten sitoutuminen omaan lapsuusperheeseen ei ole velvollisuus eikä takuuvarmaa.


      • lapsen etu

        "Sijaisperhekulttuurin ei tule lisääntyä maassamme vaan huostaanotot vähenevät radikaalisti alkuperäisten perheiden hyvinvointiin panostamalla."

        Muutama kaupunki Suomessa kunnostautui takavuosina ehkäisevässä perhetyössä ja panosti eritoten juuri ongelmaisten perheiden tukemiseen. Nyt näissä kaupungeissa lastensuojelun tilanne on räjähtänyt käsiin: lastenkodit ovat täynnä, huostaanotetut lapset ovat erityisen huonokuntoisia ja vaativat paljon kuntoutusta. Kaupungit ovat joutuneet myöntämään, ettei ehkäisevä perhetyö ole kantanut hedelmää, vaan se on pitkittänyt ongelmia ja pahentanut lasten kärsimyksiä.


      • Älä naurata!
        lapsen etu kirjoitti:

        "Sijaisperhekulttuurin ei tule lisääntyä maassamme vaan huostaanotot vähenevät radikaalisti alkuperäisten perheiden hyvinvointiin panostamalla."

        Muutama kaupunki Suomessa kunnostautui takavuosina ehkäisevässä perhetyössä ja panosti eritoten juuri ongelmaisten perheiden tukemiseen. Nyt näissä kaupungeissa lastensuojelun tilanne on räjähtänyt käsiin: lastenkodit ovat täynnä, huostaanotetut lapset ovat erityisen huonokuntoisia ja vaativat paljon kuntoutusta. Kaupungit ovat joutuneet myöntämään, ettei ehkäisevä perhetyö ole kantanut hedelmää, vaan se on pitkittänyt ongelmia ja pahentanut lasten kärsimyksiä.

        Ehkäisevä perhetyö on ollut sitä, että kaikki perheiden tuet on minimoitu 90-luvun laman jälkeen. Kodinhoitoapua ei ole perheisiin annettu, sanottakoon vielä tämäkin, koska monet luuletvat perhetyötä kodinhoitoavuksi, mitä se ei missään nimessä ole.

        Perhetyöntekijät ovat käyneet perheissä kerran, pari kuussa, mikä tarkoittaa äidin kanssa kahvittelua ja keskustelua. Jotkut perhetyöntekijät ovat vieneet joskus tapaamisissa lasta ulos leikkimään tai jonnekin kodin läheisyyteen retkelle 1-2 tunnin ajaksi, että äiti on voinut levätä tai hoitaa tarvittavia asioitaan.

        Siinä on koko ehkäisevä perhetyö.


      • Helinä-keiju3
        lapsen etu kirjoitti:

        Minulla on myös biologisia lapsia. Koen, että jokainen lapsistamme on lainaa vain ja minun pitää heidät siten kasvattaa, että he ovat omasta halustaan meihin yhteydessä aikuistuttuaan. Myöskään biologisten lasten sitoutuminen omaan lapsuusperheeseen ei ole velvollisuus eikä takuuvarmaa.

        Pitää paikkansa, että biologisten lastenkaan sitoutuminen vanhempiinsa ei ole velvollisuus eikä takuuvarmaa mutta biologisten vanhempien sitoutuminen lapsiinsa on velvollisuus. Biologiset vanhemmat eivät ole lainaa lapsilleen. Emme ole tällä palstalla kuulleet biologisten lasten tunnoista lainkaan kun heidän vanhempansa ovat lainavanhemmiksi ryhtyneet sijaislapselle. Tämä ilmentää sitä, että asia on ehkä sijaisperheen biologisille lapsille niin arka, etteivät he siitä voi puhua. Voi myös olla, että he kokevat ettei heidän negatiiviset tunteet kotinsa jakamisesta vieraiden lasten kanssa ole sallittuja. Voi olla aikamoinen taakka sijaisperheen biologisille lapsille kasvaa perheessä, jossa sijaisperheratkaisua ei voi kritisoida, kun äiti ja isä hehkuttavat pyyteettömyyttään auttamis- ja pelastamistyössään. Olisihan se suuri synti biologisen lapsen siinä ruveta itsekkäästi omimaan omia vanhempiaan ihan ääneen. Varmasti sijaisyhteisö tuomitsisi tämmösen mukulan.


      • niinkään
        Älä naurata! kirjoitti:

        Ehkäisevä perhetyö on ollut sitä, että kaikki perheiden tuet on minimoitu 90-luvun laman jälkeen. Kodinhoitoapua ei ole perheisiin annettu, sanottakoon vielä tämäkin, koska monet luuletvat perhetyötä kodinhoitoavuksi, mitä se ei missään nimessä ole.

        Perhetyöntekijät ovat käyneet perheissä kerran, pari kuussa, mikä tarkoittaa äidin kanssa kahvittelua ja keskustelua. Jotkut perhetyöntekijät ovat vieneet joskus tapaamisissa lasta ulos leikkimään tai jonnekin kodin läheisyyteen retkelle 1-2 tunnin ajaksi, että äiti on voinut levätä tai hoitaa tarvittavia asioitaan.

        Siinä on koko ehkäisevä perhetyö.

        Kyllä joissakin kunnissa on tosissaan yritetty : perheeseen, jossa on ollut monta huolenaihetta, on tarjottu kodinhoitoapua, annettu isommille lapsille paikka päiväkodissa, että äiti jaksaisi hoitaa nuorimmat yms. Silti on huostaanottoon jouduttu, koska vanhempien ongelmat ovat olleet sellaisia ettei niitä kodinhoitoavulla ratkaista.

        Todellinen ehkisevä perhetyö koskisi aivan kaikkia perheitä l. tilanteen pitäisi olla sellainen, että myös ne perheet joissa ei ole päihteidenväärinkäyttöä, työttömyyttä, yksinhuoltajuutta jne. saisivat apua ainakin pyynnöstä. Lasten kotihoitoon kunnollinen taloudellinen tuki, vertaisryhmiä kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille ja heidän lapsilleen, lapsilisiin kunnollinen korotus, nuorille riittävästi mieleisiä kokoontumistiloja ja läsnä olevia aikuisia jne.


      • h-ottoaluetta?
        niinkään kirjoitti:

        Kyllä joissakin kunnissa on tosissaan yritetty : perheeseen, jossa on ollut monta huolenaihetta, on tarjottu kodinhoitoapua, annettu isommille lapsille paikka päiväkodissa, että äiti jaksaisi hoitaa nuorimmat yms. Silti on huostaanottoon jouduttu, koska vanhempien ongelmat ovat olleet sellaisia ettei niitä kodinhoitoavulla ratkaista.

        Todellinen ehkisevä perhetyö koskisi aivan kaikkia perheitä l. tilanteen pitäisi olla sellainen, että myös ne perheet joissa ei ole päihteidenväärinkäyttöä, työttömyyttä, yksinhuoltajuutta jne. saisivat apua ainakin pyynnöstä. Lasten kotihoitoon kunnollinen taloudellinen tuki, vertaisryhmiä kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille ja heidän lapsilleen, lapsilisiin kunnollinen korotus, nuorille riittävästi mieleisiä kokoontumistiloja ja läsnä olevia aikuisia jne.

        Eihän täällä ole ollut lapsiperheille kodinhoitoapua vuosiin. Vasta aivan viime aikoina on Espoossa otettu käyttöön maksusetelit tilapäisen avun saamiseksi, jos vanhempi on esim. tilapäisesti sairastunut.

        Siitä huolimatta eräskin sossu kirjoitti vähän aikaa sitten, että "on itsestään selvää, että lapsi otetaan huostaan, kun vanhempi ei jostain syystä kykene hänestä huolehtimaan". Näinkö se on?

        Ja keskustelussa oli puhe esim. syöpäsairaan raskaasta sytostaattihoidosta tai vastaavasta tilanteesta. Entä astmaatikon vaikea kuumeilu herkästi tulevissa hengitystietulehduksissa? Tähänkö meillä on tultu, että pidetään itsestään selvyytenä lasten huostaanottoa kaikissa tilanteissa?

        Edellisen kirjoittajan viimeisen kappaleen allekirjoittajan jokaiselta kohdaltaan.

        Ja eka kpl:sta:
        Tästä juuri resurssipulan kanssa kamppaillutta lastensuojelua on arvosteltu eduskuntaa myöten, että lastensuojelu ei ole voinut kohdentaa toimiaan oikein. Siis väärillä tuilla on yritetty auttaa, jolloin tuki on pahimmillaan mennyt harakoille. Ja ilman apua ovat jääneet monesti sellaiset perheet, joiden lasten huostaanottotarpeen koko lähiympäristö on valmis myöstämään.

        Ei pelkästään vanhempien haukkuminen asioita auta silloin, kun yhteiskunnan perhepolitiikka on lähtenyt jo toistakymmentä vuotta sitten väärille raiteille, eikä lastensuojelukaan ole pystynyt enää perheitä kaikissa tapauksissa auttamaan. Jos lapsen etua ajatellaan, ei huostaanotto ole autuaaksi tekevä silloin, kun lapsen kotona olo voidaan turvata oikein ajoitetulla ja oikein valitulla avulla.


      • kirjoittaa, miten
        h-ottoaluetta? kirjoitti:

        Eihän täällä ole ollut lapsiperheille kodinhoitoapua vuosiin. Vasta aivan viime aikoina on Espoossa otettu käyttöön maksusetelit tilapäisen avun saamiseksi, jos vanhempi on esim. tilapäisesti sairastunut.

        Siitä huolimatta eräskin sossu kirjoitti vähän aikaa sitten, että "on itsestään selvää, että lapsi otetaan huostaan, kun vanhempi ei jostain syystä kykene hänestä huolehtimaan". Näinkö se on?

        Ja keskustelussa oli puhe esim. syöpäsairaan raskaasta sytostaattihoidosta tai vastaavasta tilanteesta. Entä astmaatikon vaikea kuumeilu herkästi tulevissa hengitystietulehduksissa? Tähänkö meillä on tultu, että pidetään itsestään selvyytenä lasten huostaanottoa kaikissa tilanteissa?

        Edellisen kirjoittajan viimeisen kappaleen allekirjoittajan jokaiselta kohdaltaan.

        Ja eka kpl:sta:
        Tästä juuri resurssipulan kanssa kamppaillutta lastensuojelua on arvosteltu eduskuntaa myöten, että lastensuojelu ei ole voinut kohdentaa toimiaan oikein. Siis väärillä tuilla on yritetty auttaa, jolloin tuki on pahimmillaan mennyt harakoille. Ja ilman apua ovat jääneet monesti sellaiset perheet, joiden lasten huostaanottotarpeen koko lähiympäristö on valmis myöstämään.

        Ei pelkästään vanhempien haukkuminen asioita auta silloin, kun yhteiskunnan perhepolitiikka on lähtenyt jo toistakymmentä vuotta sitten väärille raiteille, eikä lastensuojelukaan ole pystynyt enää perheitä kaikissa tapauksissa auttamaan. Jos lapsen etua ajatellaan, ei huostaanotto ole autuaaksi tekevä silloin, kun lapsen kotona olo voidaan turvata oikein ajoitetulla ja oikein valitulla avulla.

        kamalaa on kun "heidän naapurissaan lapset taas annettiin sijoituksesta alkoholistiäidille".

        Tuo on juuri sitä toimimatonta ja väärin kohdennettua apua, jossa ei ole mitään järkeä, se on vähien resurssien tuhlausta suorastaan. Jos joku kuvittelee tuollaisen todistavan, että perheitä tuetaan "liikaa", niin metsässä ovat kuvittelijat, eivät pelkästään tuen antajat.


      • lapsen etu
        Helinä-keiju3 kirjoitti:

        Pitää paikkansa, että biologisten lastenkaan sitoutuminen vanhempiinsa ei ole velvollisuus eikä takuuvarmaa mutta biologisten vanhempien sitoutuminen lapsiinsa on velvollisuus. Biologiset vanhemmat eivät ole lainaa lapsilleen. Emme ole tällä palstalla kuulleet biologisten lasten tunnoista lainkaan kun heidän vanhempansa ovat lainavanhemmiksi ryhtyneet sijaislapselle. Tämä ilmentää sitä, että asia on ehkä sijaisperheen biologisille lapsille niin arka, etteivät he siitä voi puhua. Voi myös olla, että he kokevat ettei heidän negatiiviset tunteet kotinsa jakamisesta vieraiden lasten kanssa ole sallittuja. Voi olla aikamoinen taakka sijaisperheen biologisille lapsille kasvaa perheessä, jossa sijaisperheratkaisua ei voi kritisoida, kun äiti ja isä hehkuttavat pyyteettömyyttään auttamis- ja pelastamistyössään. Olisihan se suuri synti biologisen lapsen siinä ruveta itsekkäästi omimaan omia vanhempiaan ihan ääneen. Varmasti sijaisyhteisö tuomitsisi tämmösen mukulan.

        Helinä-keiju3 kirjoitti:"Voi olla aikamoinen taakka sijaisperheen biologisille lapsille kasvaa perheessä, jossa sijaisperheratkaisua ei voi kritisoida, kun äiti ja isä hehkuttavat pyyteettömyyttään auttamis- ja pelastamistyössään."

        Aiemmin tässä samassa viesti ketjussa olit myös sitä mieltä, että auttaminen on hyväksyttävä motiivi toimia sijaisvanhempina, mutta perheenjäsenten saaminen ei niinkään.

        Minä ajattelen, että on hyvä olla myös itsekkäitä syitä, kuten perheen kasvaminen, auttamisen lisäksi ja nämä itsekkäät syyt olisi myös hyvä tiedostaa. Ainoastaan yhden motiivin varassa tehty sijaisvanhemmuus ei kanna kauas eikä auttamisideaali yksistään ole edes terve motiivi. Sijaisvanhemmuus on kuitenkin pitkälti ihan tavallista perhe-elämää, jossa ei voi koko ajan kokea tekevänsä jotain elämää suurempaa pelastustyötä. Auttamis-ja pelastusajatus yksinään on hyvin lähellä marttyyrimaista jeesustelua, jonka taustalta pilkistää halu näyttää "hyvältä" ja jossa toiminnasta odotetaan tulevan kiitosta ja kunniaa.

        Mikäs sen hienompaa kuin se, että sijoitettu lapsi kokee olevansa perheeseen tahdottu eikä auttamistoimenpiteen kohde, toiminnan objekti. Siinä jos missä, kokee olevansa kiitollisuuden velassa, kun tietää, että tässä nyt eritoten minua autetaan ei niinkään pidetä perheenjäsenenä.

        Sijaissisarukset tuntevat parhaassa tapauksessa olevansa täysin samanarvoisia perheen sisällä. Jokainen lapsi riitelee sisarustensa kanssa ja olenpa itse sijaisperheessä kasvaneena sekä kuullut myös muiden sijoitettujen ja myös omien biologisten lasteni huutavan toisilleen, että elämä olisi kivempaa jos sinä et olisi täällä. Näin tapahtuu siis sekä biolasten kesken ja niin, että biolapset huutavat näin sijoitetuille ja sijoitetut sijaisperheen biologisille lapsille.
        Sijaisperheen ratkaisua voivat lapset kritisoida, jos perheen motiivina on muukin kuin pelkkä hurskahteleva pelastamistyö. Silloin on helppoa perustella se, että omat vanhemmat ovat halunneet paljon lapsia. Ihan tavallisissa perheissäkin lapset joutuvat hyväksymään vanhempiensa ratkaisun hankkia lisää lapsia.

        Minä toivon ja uskonkin, etten ole ollut sijaisperheessäni taakka sijaissisaruksilleni ja omat lapseni ovat ottaneet sijaissisaruksensa vastaan ihan normaalisti; pienin on tietysti ärsyttävä kun se sotkee leikit, mutta muulloin pieni sijoitettu on ihana. Yleensähän sijoitus pyritään tekemään niin, että sijoitettu on perheen nuorin, jolloin perheen dynamiikka ei kärsi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aikakone-yhtyeestä tuttu Maki Kolehmainen kuollut

      Kuoli tänään aamuyöstä nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli 58-vuotias.
      Maailman menoa
      151
      8921
    2. Se viime kohtaaminen

      Oli naine vähän sellainen kohmea. Nopeasti yritin etsiä merkkejä sinusta mutta en saanut mitään ilmi. Ajattelin että ny
      Ikävä
      68
      1453
    3. Mitä kehon osia

      Olet kaivatultasi nähnyt ja piditkö näkemästäsi?
      Ikävä
      79
      1377
    4. Ihan rakentavassa mielessä

      Haluaisin nainen kysyä sinulta ja myös itseltäni että mitä me oikein odotellaan? Olisiko aika jo käydä edes treffeillä?
      Ikävä
      79
      1259
    5. Kuinka paljon merkkaa naisen ulkonäkö

      Parisuhteessa ykeensä kysynnvaan Onko kaunis nainen oarempi vaihtoehto kun tavis
      Sinkut
      147
      1137
    6. Taidan olla ihan sairas

      Kun mietin jo meidän yhteisen lapsen nimeä 😄
      Ikävä
      91
      1104
    7. 50
      867
    8. Luin jostain että skorpioni

      Naiset parhaita rakastajattaria…. Pitäneekö paikkansa?
      Ikävä
      104
      857
    9. Pitäisikö alkaa

      Treenaamaan että sulla tippuu silmät päästä kun näet minut ensi kerralla, nainen. 🤔
      Ikävä
      47
      833
    10. Olen sinusta nainen

      Oikeasti tosi ylpeä. Tunnen sen miten kehity ja opit säätelemään omia tunteitasi. Se on aina hieno piirre ihmisessä.
      Ikävä
      37
      828
    Aihe