Terveysalan tutkinnosta hyötyä?

tuleva proviisori

Tarttisin teiltä lääkisläisiltä ja muilta apua mun probleemaan. Valmistuin tänä keväänä farmaseutiksi ja mulla on opinto-oikeus proviisoriksi asti. Jatkan siinä syksyllä ja aion suuntautua farmakologiaan. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista must-alaa, vaan päädyin farmasiaan, koska se oli vähiten huono vaihtoehto. Lääketiedettäkin mietin, mutta siinä oli silloin liikaa huonoja puolia (yötyöt, kiire, tympeät potilaat...). Nyt olen kuitenkin yhä enemmän alkanut farmasiassa kiinnostua nimenomaan lääkkeiden vaikutuksista (farmakologiasta) ja ihmiskehon toiminnasta. Haluaisin oppia niitä syvemmin. Samaan aikaan olen työharjoittelujen aikana ruvennyt miettimään, että tykkäänkö oikeasti perusapteekkityöstä ja en uskalla itsekään sanoa ääneen vastausta. Työssä on kivaa kaikki sellaiset jutut, jos joku kysyy jotain vaikeaa ja saa etsiä vastausta. Sen vuoksi olen alkanut pyöritellä ajatusta, että hakisinko lääkikseen, kunhan valmistun ensin proviisoriksi parin vuoden päästä. Tiedän (en tunne) yhden farmaseutin, joka on lääkiksessä ja yhdestä proviisorista olen kuullut, mutten edes tiedä häntä. Sairaanhoitajia taitaa kanssa olla jonkin verran alaavaihtaneissa. Hammaslääkistä olen miettinyt myös, koska siitä valmistuisi nopeammin, mutta en ehkä tykkäisi siitä niin paljoa. Monet asiat rassaavat. Ikää minulla olisi hakuvaiheessa jo 25 eli aika paljon ottaen huomioon koulutuksen keston. Sen vuoksi olisi kiva kuulla, jos jollain on kokemusta/tuttuja, että minkä verran pystyy hyödyntämään entistä terveysalan tutkintoa. Jos itse erikoistuisin farmakologiaan proviisoriopinnoissa, niin olettaisin pääseväni alkuvaiheessa helpommalla: Jos ei tule korvauksia, niin ainakin alkuvaiheen kurssien luulisi olevan helpohkoja. Voisi käydä samalla töissä apteekissa niin rahoituspuoli olisi kunnossa, kun en kehtaa koko elämääni köyhäilläkään opintojen vuoksi. Toinen asia, mikä rassaa, on se minkä vuoksi en jo alunperin hakenut lääkikseen. Mietin tuolloin, että ehkä röntgenlääkäri tai työterveyslääkäri olisi ihan kiva, mutta heillekin kuuluu niin paljon päivystyksiä, vaikeita potilaita ja "en voi enää auttaa, kuolette pian" -tapauksia ennen erikoistumista. En tiedä, jaksaisinko noita. Sen vuoksi olen miettinyt tutkimuspuolelle suuntautumista lääkiksessä, en kliinistä linjaa, mutta heillekin taitaa tulla sama määrä perustyötä. Tuli aikasta pitkä viesti, mutta olen pyöritellyt asiaa todella paljon. Periaatteessa olen tyytyväinen nykyiseenkin alavalintaani, mutta silti taustalla kummittelee se, että jos en saa muuta työtä kuin perusapteekkityö, niin kyllästyn melko pian. Vaihtoehtona on hakea tohtoriopintoihin, mutta nekin loppuvat aikanaan. Toisaalta lääkärin hommassakin tykkäisin ehkä eniten opiskelusta ja itse työstä en ole ihan varma. Olisi tosi kiva, jos jollain olisi jotain kokemuksia vastaavasta tilanteesta! Tai ennen kaikkea siitä, miten nopeasti lääkäriksi voisi valmistua entisen terveysalan tutkinnon avulla.

11

787

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eräs täältä

      En osaa kovin kattavasti kertoa, mutta edes jotain. Kuopiossa opiskelee lääkäriksi eräs jo hyvän matkaa päälle 40-vuotias proviisori, eli et ole ainoa vaihtaja, etkä siis edes vanha. Ja muutenkin lääkiksessä aloittaa aika paljon "vanhempaa" väkeä, eli jopa huimat 25 mittarissa kun opinnot alkaa elikkäs et ole yksin. Korvaavuudet vaihtelee todella paljon kaupungeittain. Kuopiossa merkittävällä opintopistemäärällä aikaisempia opintoja voi saada luvan käydä 1. ja 2. vuoden samaan aikaan, eli siinä säästäisi vuoden (löytyy Kuopion yliopiston sivuilta lisätietoa). Tämä hyöty tulee sinulla varmaankin biokemiasta ja farmakologiasta. Tietenkin vaatimuksiin voi kuulua tietojen näyttäminen esim tentin läpäisyllä, eli harjoitustyöt voi saada korvattua, mutta ei muuta, mutta jos oikeasti osaat asiat mitä olet korvaamassa, niin ei pitäis olla mahdotonta kerrata vähän tenttiin ja päästä läpi. Ekojen kahden vuoden aikana on erittäin paljon anatomiaa ja vaikka moniin muihinkin aloihin kuuluu anatomiaa, niin harvoin kuitenkaan niin laajasti kuin lääketieteellisessä. Eli ne usein pitää joka tapauksessa käydä ja opiskella tietenkin kaikki latinaksi. Ja lääketieteen opiskeluhan on tunnetusti erittäin läsnäolopakollista oppimista, ja varsinkin jos aikoo suorittaa 2 vuotta yhden vuoden aikana. Eli varaudu myös siihen, että et välttämättä ehdi/jaksa työskennellä kovin paljoa, sillä moniin tentteihin pitää oikeasti lukea, jotta ne pääsee edes läpi, vaikka olisikin jo aiempia opintoja. Noista erikoisaloista mitä mietit, niin monillehan se selkeytyy vasta lääkiksen aikana tai vasta muutaman vuoden valmistumisen jälkeen. Lääketieteen ala on niin laaja, että kyllä sieltä jokaiselle jotain löytyy, myös sitä tutkimustyötä, jos sitä halajaa. Väikkäriä voi muuten alkaa vääntää jo opiskeluaikana, jos vain halukkuutta löytyy. Sanoit välttäväsi lääkistä ""en voi enää auttaa, kuolette pian" -tapauksien" takia. Ihmiselämä aina päättyy joskus. Mutta vaikka ihminen on kuolemansairas, niin harvoin lääkärillä siltikään on tunne että ei voi mitenkään auttaa. Vaikka parantavaa hoitoa ei ole, niin kipulääke, riittävä nesteytys ja muut "ylläpitohoidot" auttavat potilaan oloa todella paljon ja ovat tärkeitä. Eli vasta kun potilas on kuollut, voidaan hoito lopettaa ja silloinkin oikeastaan hoitoon kuuluu myös omaisten kohtaaminen ja mahdollisesti kuolinsyynselvittelyt. Lääkärin pitäisi pystyä kohtaamaan nimenomaan potilas (ja myös omaiset), ei vain sairautta. Toivottavasti näistä ajatuksista sulle oli jotain apua päätöksen teossa. :)

      • tuleva proviisori

        Kiitoksia todella paljon! :) Puhumme varmaan sitten samasta ihmisestä sen proviisorin suhteen. Avauduin kerran yhdelle kurssikaverilleni ajatuksistani, niin hän sanoi kuulleensa jostain proviisorista Kuopiossa, joka lukee lääkäriksi. Pitääpäs ruveta etsimään minunkin tuo kohta, jossa on opintojen korvaavuuksista. Luulin opiskelleeni jo eri kaupunkien opinto-oppaita, mutta en näköjään ole lukenut vielä Kuopion opasta tarpeeksi hyvin. Niin olen varautunut siihen, että esim. anatomia menee meillä ihan eri tasolla kuin lääketieteessä. Meillä anatomiaa on 3 op ja lääkiksessä muistaakseni jo yksin tuki-ja liikuntaelimistön anatomiaa on huomattavasti enemmän. Tosin jotain apuahan siitä on, kun perussanaston hallitsee ennestään suomeksi ja latinaksi. Asia ei vielä ole minulle ihan akuutin ajankohtainen, mutta olen viime aikoina stressannut itseäni melko paljon sillä, että olenko oikealla alalla ja mitä työtä oikeasti haluan tehdä. Olen sitten aina ollut kateellinen ihmisille, joille kaikki on jo yläasteella selvää. Itse olen jo farmaseutti ja mietin vieläkin, mitä haluan tehdä. Sen vuoksi olen koittanut miettiä varasuunnitelmaa, jos kyllästyn työhön. Periaatteessa tämä ala oli vähiten paha vaihtoehto ja sen olen huomannut, että en minä kovin pahasti metsässä ole, sillä jotain terveyteen liittyvää haluan tehdä. Se asia minulle on sentään selkiytynyt. Farmasiassa on vain se huono puoli, että jotkin asiat käydään aika pinnallisella tasolla. Lääkkeiden imeytymistä ja niiden valmistamista, kemiaa ym. on kyllä paljon, mutta itse olen tykännyt eniten farmakologiasta, tautiopista ja anatomiasta/fysiologiasta sekä lääkehoidosta. Eli nimenomaan lääkikseen viittaavista aineista. Toinen vaihtoehto, jota olen punninnut, on kliininen farmasia ja lääkehoidon kokonaisarviointi, mutta ne ova Suomessa vielä niin lapsenkengissä, ettei kannata paljoa laittaa niiden varaan. Isosta-Britanniasta ym. olen tutuilta kuullut heidän kokemuksiaan ja työnkuvaansa ja siellä se menee huimasti eri tasolla ja vastaa enemmän sitä, mitä itse odottaisin työltäni. En todellakaan halua olla mikään lääkejakelija. Olen sen vuoksi yrittänyt aina selittää asiakkaille lääkkeistä ja kerrannut samalla itse Pharmacasta lääkeaineiden farmakodynamiikkaa. Sen avulla työ on jotensakin mielekästä, kun itselle muodostuu koko ajan vain parempi kuva lääkeaineen vaikutuksista eli mihin reseptoriin se vaikuttaa yms. Apteekkipuolella siitä opiskelusta vain on kovin harvoin oikeasti hyötyä. Silloin tällöin saa kiinni jotain haittavaikutuksia ja harvemmin yhteisvaikutuksia, esim. serotonergisen syndrooman oireita, jos on riskilääkkeitä käytössä, mutta siihen se sitten jääkin. Ei auta kuin sanoa, että ottaa lääkäriin yhteyttä, jos tilanne ei ole niin vakava, että se oikeuttaisi minut soittamaan lääkärille. Pitää tässä kehitellä jotain, edes omaa asennetta myönteisemmäksi. Joka työssä on varmasti ne hyvät ja huonot puolet. Lääkiksestä olen kyllä kuullut, että ihmiset ovat yleensä tykänneet, vaikka työssä on niitä huonojakin puolia, joita pelkään ja joiden vuoksi en itse aikoinaan sinne hakenut.


      • hakijaLT
        tuleva proviisori kirjoitti:

        Kiitoksia todella paljon! :) Puhumme varmaan sitten samasta ihmisestä sen proviisorin suhteen. Avauduin kerran yhdelle kurssikaverilleni ajatuksistani, niin hän sanoi kuulleensa jostain proviisorista Kuopiossa, joka lukee lääkäriksi. Pitääpäs ruveta etsimään minunkin tuo kohta, jossa on opintojen korvaavuuksista. Luulin opiskelleeni jo eri kaupunkien opinto-oppaita, mutta en näköjään ole lukenut vielä Kuopion opasta tarpeeksi hyvin. Niin olen varautunut siihen, että esim. anatomia menee meillä ihan eri tasolla kuin lääketieteessä. Meillä anatomiaa on 3 op ja lääkiksessä muistaakseni jo yksin tuki-ja liikuntaelimistön anatomiaa on huomattavasti enemmän. Tosin jotain apuahan siitä on, kun perussanaston hallitsee ennestään suomeksi ja latinaksi. Asia ei vielä ole minulle ihan akuutin ajankohtainen, mutta olen viime aikoina stressannut itseäni melko paljon sillä, että olenko oikealla alalla ja mitä työtä oikeasti haluan tehdä. Olen sitten aina ollut kateellinen ihmisille, joille kaikki on jo yläasteella selvää. Itse olen jo farmaseutti ja mietin vieläkin, mitä haluan tehdä. Sen vuoksi olen koittanut miettiä varasuunnitelmaa, jos kyllästyn työhön. Periaatteessa tämä ala oli vähiten paha vaihtoehto ja sen olen huomannut, että en minä kovin pahasti metsässä ole, sillä jotain terveyteen liittyvää haluan tehdä. Se asia minulle on sentään selkiytynyt. Farmasiassa on vain se huono puoli, että jotkin asiat käydään aika pinnallisella tasolla. Lääkkeiden imeytymistä ja niiden valmistamista, kemiaa ym. on kyllä paljon, mutta itse olen tykännyt eniten farmakologiasta, tautiopista ja anatomiasta/fysiologiasta sekä lääkehoidosta. Eli nimenomaan lääkikseen viittaavista aineista. Toinen vaihtoehto, jota olen punninnut, on kliininen farmasia ja lääkehoidon kokonaisarviointi, mutta ne ova Suomessa vielä niin lapsenkengissä, ettei kannata paljoa laittaa niiden varaan. Isosta-Britanniasta ym. olen tutuilta kuullut heidän kokemuksiaan ja työnkuvaansa ja siellä se menee huimasti eri tasolla ja vastaa enemmän sitä, mitä itse odottaisin työltäni. En todellakaan halua olla mikään lääkejakelija. Olen sen vuoksi yrittänyt aina selittää asiakkaille lääkkeistä ja kerrannut samalla itse Pharmacasta lääkeaineiden farmakodynamiikkaa. Sen avulla työ on jotensakin mielekästä, kun itselle muodostuu koko ajan vain parempi kuva lääkeaineen vaikutuksista eli mihin reseptoriin se vaikuttaa yms. Apteekkipuolella siitä opiskelusta vain on kovin harvoin oikeasti hyötyä. Silloin tällöin saa kiinni jotain haittavaikutuksia ja harvemmin yhteisvaikutuksia, esim. serotonergisen syndrooman oireita, jos on riskilääkkeitä käytössä, mutta siihen se sitten jääkin. Ei auta kuin sanoa, että ottaa lääkäriin yhteyttä, jos tilanne ei ole niin vakava, että se oikeuttaisi minut soittamaan lääkärille. Pitää tässä kehitellä jotain, edes omaa asennetta myönteisemmäksi. Joka työssä on varmasti ne hyvät ja huonot puolet. Lääkiksestä olen kyllä kuullut, että ihmiset ovat yleensä tykänneet, vaikka työssä on niitä huonojakin puolia, joita pelkään ja joiden vuoksi en itse aikoinaan sinne hakenut.

        Sinulla näyttää olevan kuitenkin tietopohjaa ja mielenkiintoa, niin eikö tuollakin tutkinnolla pääsisi sinua kiinnostaviin hommiin vaikka jonnekin lääketeollisuuteen tms.? Et kyllä ole ollenkaan vanhakaan, joten turha miettiä että lääkis olisi liian pitkä jos se sinua todella kiinnostaa. Itse ehkä katselisin minua kiinnostavien hommien työnkuvia ja millaisia tutkintoja ihmisillä on, lääkäreitä näyttää olevan aika paljon esim. tutkijoina.


      • tuleva proviisori
        hakijaLT kirjoitti:

        Sinulla näyttää olevan kuitenkin tietopohjaa ja mielenkiintoa, niin eikö tuollakin tutkinnolla pääsisi sinua kiinnostaviin hommiin vaikka jonnekin lääketeollisuuteen tms.? Et kyllä ole ollenkaan vanhakaan, joten turha miettiä että lääkis olisi liian pitkä jos se sinua todella kiinnostaa. Itse ehkä katselisin minua kiinnostavien hommien työnkuvia ja millaisia tutkintoja ihmisillä on, lääkäreitä näyttää olevan aika paljon esim. tutkijoina.

        Niin. Lääketeollisuudessa on se huono puoli, että ala on aika epävarma, varsinkin näin laman aikaan näkyy väkeä lentävän ulos kuin leppäkeihäitä. Tutkijan homma kiinnostaisi siis muuten kovasti, mutta on vähän epävarma. Tosin jos yliopistolle pääsisi tutkijaksi/opettajaksi, niin se voisi vastata sitä, mitä haen. Olen sen vuoksi vakavasti pyöritellyt vaihtoehtona jatko-opintoja ja ehdottomasti aion lähteäkin jatkamaan, jos nyt en aloita kokonaan uutta tutkintoa. Toisaalta farmasiassa nimenomaan sairaala-puoli kiehtoisi, mutta olen tutuilta kuullut, että Suomessa se on aika lääkejakelua ja valmistamista, kuten aiemmin sanoinkin. Tuosta lääkehoidon kokonaisarvioinnista voisi tulla sellainen juttu, joka kiinnostaisi. Kiitoksia muuten vastauksista. On kiva saada purkaa tuntojaan jonnekin. Olen muutamien kavereiden kanssa jutellut tästä asiasta, mutta he varmaan kyllästyvät jo kohta minuun, niin en viitsi hirveästi jauhaa tätä heidän kanssaan. Vastaukseksi tulee vain "tee niin kuin sinusta parhaimmalta tuntuu". No siinäpäs se onkin, kun en ole varma itsekään. Lääketieteen opiskelusta tiedän kyllä, että tykkäisin kovasti, mutta sitten se työ on kuitenkin juuri se, mitä varten opiskellaan ja työn pitäisi olla mukava.


      • satunnainen tarkkailija
        tuleva proviisori kirjoitti:

        Niin. Lääketeollisuudessa on se huono puoli, että ala on aika epävarma, varsinkin näin laman aikaan näkyy väkeä lentävän ulos kuin leppäkeihäitä. Tutkijan homma kiinnostaisi siis muuten kovasti, mutta on vähän epävarma. Tosin jos yliopistolle pääsisi tutkijaksi/opettajaksi, niin se voisi vastata sitä, mitä haen. Olen sen vuoksi vakavasti pyöritellyt vaihtoehtona jatko-opintoja ja ehdottomasti aion lähteäkin jatkamaan, jos nyt en aloita kokonaan uutta tutkintoa. Toisaalta farmasiassa nimenomaan sairaala-puoli kiehtoisi, mutta olen tutuilta kuullut, että Suomessa se on aika lääkejakelua ja valmistamista, kuten aiemmin sanoinkin. Tuosta lääkehoidon kokonaisarvioinnista voisi tulla sellainen juttu, joka kiinnostaisi. Kiitoksia muuten vastauksista. On kiva saada purkaa tuntojaan jonnekin. Olen muutamien kavereiden kanssa jutellut tästä asiasta, mutta he varmaan kyllästyvät jo kohta minuun, niin en viitsi hirveästi jauhaa tätä heidän kanssaan. Vastaukseksi tulee vain "tee niin kuin sinusta parhaimmalta tuntuu". No siinäpäs se onkin, kun en ole varma itsekään. Lääketieteen opiskelusta tiedän kyllä, että tykkäisin kovasti, mutta sitten se työ on kuitenkin juuri se, mitä varten opiskellaan ja työn pitäisi olla mukava.

        Lääketeollisuus on viimeaikoina vähentänyt väkeä runsaasti, kuten edellinen kirjoittaja jo mainitsikin. Orion vähensi tutkimuspuolelta vuoden sisällä rajusti työpaikkoja. Myös muut lääkeyhtiöt ovat vähentäneet väkeä Suomessa, koska ne vähentävät panostusta Suomen markkinoille huhtikuun alusta voimaan tulleen viitehintajärjestelmän takia. Valtiot joilla on paljon lääketeollisuutta eivät pidä tällaisesta patenttien polkemisesta: http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/04/vayrynen_suomi_usan_tarkkailulistalle_laakkeiden_viitehintajarjestelmasta_708822.html?origin=rss Proviisorien työmahdollisuudet ovat heikentyneet jatkuvasti, ja apteekkipaikastakin saa olla kiitollinen. Mielenkiintoisiin teollisuuden ja tutkimuksen töihin tulijoita riittää. Työllisyys ja palkat ovat sen mukaiset.


      • eräs täältä

      • tuleva proviisori
        eräs täältä kirjoitti:

        sivulta http://www.uku.fi/laake/opintoneuvonta.shtml kohdasta korvaavuudet löytyy siis virallista juttua.

        Kiitoksia tuosta linkistä. Olen katsonut Kuopionkin opinto-opasta, mutta siinä ei ollut asioita ainakaan noin hyvin vedetty yhteen. Tuo on varteenotettava pointti, että 1. ja 2. vuoden voisi suorittaa samaan aikaan. Äkkiä ajateltuna nuo kieliopinnot ja muut monien alojen yhteiset opinnot varmaan lähtisi ja sitten tuo farmakologian ja toksikologian 12 op:n kurssi lähtisi ja varmaan biokemian, molekyylikurssien ym. kohdallakin korvaavuudet olisivat aika lähellä. Riippuu tosin paljon siitä, mitä itse opiskelen proviisorivaiheessa.


      • tuleva proviisori
        satunnainen tarkkailija kirjoitti:

        Lääketeollisuus on viimeaikoina vähentänyt väkeä runsaasti, kuten edellinen kirjoittaja jo mainitsikin. Orion vähensi tutkimuspuolelta vuoden sisällä rajusti työpaikkoja. Myös muut lääkeyhtiöt ovat vähentäneet väkeä Suomessa, koska ne vähentävät panostusta Suomen markkinoille huhtikuun alusta voimaan tulleen viitehintajärjestelmän takia. Valtiot joilla on paljon lääketeollisuutta eivät pidä tällaisesta patenttien polkemisesta: http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/04/vayrynen_suomi_usan_tarkkailulistalle_laakkeiden_viitehintajarjestelmasta_708822.html?origin=rss Proviisorien työmahdollisuudet ovat heikentyneet jatkuvasti, ja apteekkipaikastakin saa olla kiitollinen. Mielenkiintoisiin teollisuuden ja tutkimuksen töihin tulijoita riittää. Työllisyys ja palkat ovat sen mukaiset.

        Niin, siinä se sitten onkin. Ainoat työpaikat, joita ehkä jaksaisi tehdä 40 vuotta, ovat sellaisia, jotka eivät ole kovin vakaita.


    • Seitsemän vuotta vanha ketju, mutta en ole löytänyt mitään muuta keskustelua joka vastaa omaa tilannettani melkein täysin. Valmistun siis kohtapuolin proviisoriksi ja tunnen alasta juuri samalla tavalla kuin ketjun aloittaja: 5 vuotta farmakologiaa mutta mitään ei voi tehdä ja kaikessa pitää vain neuvoa menemään lääkäriin.

      Ketjun aloittaja: Kuinka sinulle kävi? Vieläkö näet tämän keskustelun? Voitko laittaa yv?

    • Samassaveneessä

      Ethän sinä mikään "vanha" olisi!:) Itse luin akateemisen tutkinnon molekyylibiologiasta 25 vuotta sitten ja pyrin 26-vuotiaana hammaslääketieteelliseen. Luulin tuolloin olevani kurssini vanhin, mutta todellisuudessa siellä olikin useita minuakin vanhempia. Sain korvattua ensimmäisen vuoden opintojani eli säästin vuoden päästen klinikkaan muita nopeammin. Alan vaihtoa en ole koskaan katunut, päinvastoin. Tärkeintä on se, että tykkää työstään ja jaksaa tehdä sitä suurella sydämellä eläkeikään saakka:) Hoivatyö on todella palkitsevaa, suosittelen muillekin:)

    • sammakkoprinsessa01

      Olen nyt itse aloittamassa farmasian opinnot syksyllä, mutta haaveena olisi lääkis, sillä tavallinen apteekkityö tuntuu vähän tylsähköltä. Totta kai, arvostan apteekkien työtä, mutta omalle luonteelle voisi sopia konkreettisempi ihmisten auttaminen. Mietin, jaksanko tulevien uusien farmaseuttikurssien päälle hakea keväällä lääkikseen, sillä fysiikan taitoni ovat aika ruosteessa.. Onko muita opiskelijoita pohtimassa samaa kuin minä ja Kariga? :) Lähinnä pohdin ekan vuoden kevään farmaseuttiopintojen intensiivisyyttä, pystyisikö siinä samalla valmistautua pääsykokeisiin?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      43
      2240
    2. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      52
      1759
    3. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      41
      1563
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      44
      1520
    5. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      4
      1475
    6. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      8
      1454
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      5
      1451
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      4
      1375
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      6
      1294
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      9
      1253
    Aihe