Kotkan kyläkolut!

http://www.kotkankoulut.fi/Tavastilan_koulu/Yleistä/Historia

Opettajat

Suur-Tavastilan kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin opettaja Johannes Valve. Hän sai kokea 1880-luvulla käytetyn nimityksen ”taisteleva kansakoulu” pitävän paikkansa, sillä sekä useiden oppilaiden, että kyläläisten suhtautuminen tähän silloin staattista maalaisyhteisöä niin suuresti järkyttäneeseen tulokkaaseen oli varsin kriittistä. Ensimmäisistä oppilaista olivat muutamat iältään jo varttuneita ja monet lienevät tulleet kouluun lähinnä uteliaisuuttaan. Näissä oloissa sekä kurin, että järjestyksen pito aiheuttivat vaikeuksia ja erimielisyyksiä opettajan ja kyläläisten välille. Erimielisyydet huipentuivat opettaja Valveen eroon kevätlukukauden alkupuolella 1889.

Väliaikaiseksi opettajaksi kesken jääneen lukukauden loppuun viemiseksi saatiin Jyväskylän seminaarin 2.luokan oppilas G.F.Hämäläinen, joka puolestaan aiheutti johtokunnalle lisäharmeja mm. karkaamalla välillä koululta. Tarkastajankin kanssa oltiin asiasta kirjeenvaihdossa, ja loppujen lopuksi näyttää lukuvuosi sentään tulleen hoidetuksi kunnialla loppuun.

Huhtikuun 1. päivänä samana vuonna johtokunta valitsi koulun opettajaksi 30 hakijasta opettaja Matti Moision, jolla oli jo takanaan muutaman vuoden opettajakokemus Raudussa. Häntä voidaan täydellä syyllä pitää Tavastilan kansakoulun uranuurtajana. Hänen aikanaan koulu laajeni ja kehittyi hakien toiminnalleen omat vakiintuneet uomansa. Matti Moisio todisti oikeaksi sanonnan ”opettaja tekee koulun” viimeistä piirtoa myöten, tekemällä itse jopa huomattavan osan koulukalustoakin. Koulun kainkinpuolisen kehittämisen ohella hän uurasti koulupiiriläistenkin hyväksi muutoinkin perustaen raittiusseuran ja nuorisoseuran, joiden toimintaa hän innokkaasti johti.

Vuonna 1899 oli oppilasluvun lisääntymisen vuoksi pakko ottaa kouluun toinenkin opettaja. Tätä virkaa olisi ilmeisesti ollut sopivin hoitamaan rouva Moisio, joka jo oli 4 vuotta ilman palkkaa ja toiset 4 vuotta minimaalisella 150 mk:n palkalla hoitanut tyttöjen käsityön opetusta. Johtokunta ei kuitenkaan jostain syystä häntä valinnut, vaikka hän oli ainut virkakelpoinen hakija. Tällöin kouluylihallitus määräsi hänet virkaan kahdeksi koevuodeksi. Mutta kun kaksi vuotta oli kulunut, julisti johtokunta erinäisillä verukkeilla viran uudestaan haettavaksi. Syrjäyttäen rouva Moision johtokunta valitsi virkaan neiti Edith Vinbladin, joka kuitenkin erosi parin vuoden kuluttua. Avoimeksi tulleeseen virkaan määrättiin taas kouluylihallituksen toimesta rouva Moisio, mutta kun johtokunta itsepäisesti julisti viran jälleen haettavaksi, katsoivat Moisiot parhaaksi muuttaa pois.

Opettajiksi valittiin nyt opettajat Väinö Honkanen ja Fanny Heiskala, jotka ottivat viranhoidon vastaan elokuussa 1904. Molemmat toimivat tarmokkaasti sekä hyvällä menestyksellä koulun ja koulupiiriläisten vapaiden harrastusten hyväksi. Esim. opettaja Honkanen kuului Tavastilan Osuuskaupan perustajiin.

Honkasen ja Heiskalan muutettua pois, valittiin avoimeksi tulleeseen miesopettajan virkaan opettaja Ferdinand Kontio Ristiinan Juurisalmen kansakoulusta. Osuvampaa valintaa johtokunta olisi tuskin voinutkaan tehdä, sillä opettaja Kontio teki mittavan elämäntehtävän Tavastilassa. Hän osallistui erittäin aktiivisesti koulupiiriläisten vapaisiin harrastuksiin musiikkirientojen johdossa, nuorisoseuratyössä, urheiluseurassa, suojeluskunnassa ja osuuskaupan hallintoelimissä sekä lukuisissa kunnallisissa luottamustoimissa. Hänen kätevyytensä ja teknillinen lahjakkuutensa oli myös yleisesti tunnettu. Hän on tälläkin hetkellä Tavastilan koulun pitkäaikaisin opettaja, joka jäädessään vuoden 1950 lopussa eläkkeelle, tuli toimineeksi tämän koulun opettajana 41 ja puoli vuotta.

Vuonna 1911 tuli kouluun kaksi uutta naisopettajaa oppilasmäärän kohottua jo tuolloin yli sadan. Opettaja Hilja Pastinen (myöh. Jutila) toimi koululla vain yhden lukukauden. Toinen vuonna 1911 tulleista naisopettajista oli opettaja Ilta Kaisla (myöh. Kontio), joka toimi koulun opettajana vuoteen 1951 saakka.

Lukuvuonna 1912-13 hoiti toisen naisopettajan virkaa opettaja Veera Ruokosalmi, joka koulupiirin tultua 1913 jaetuksi kahtia, siirtyi vastaperustetun Kaarniemen koulun opettajaksi.

Tavastilan koulu pysyikin sitten muutaman vuoden 2-opettajaisena, kunnes vuonna 1919 liitettiin kouluun myös alakansakoulu, jonka opettajaksi valittiin opettaja Edla Kopperi (myöh. Lehmusvaara). Hänkin pysyi uskollisena Tavastilan koululle toimien sen opettajana eläkkeellesiirtymiseensä saakka, eli vuoteen 1960.

Kun vuonna 1921 erotettiin Juurikorven piiri omaksi koulupiirikseen, pysyi Tavastilan koulu seuraavat kaksikymmentä vuotta 3-opettajaisena, ja vasta viime sotien jälkeen oppilasmäärän kohotessa nopeasti jouduttiin perustamaan uusia opettajanvirkoja. Opettaja Inkeri Kovakoski tuli vuonna 1945 perustettuun 4. opettajanvirkaan, jota hän hoiti eläkkeellesiirtymiseensä asti, eli vuoteen 1965.

Paras_Fiilari kirjoitti:

http://www.kotkankoulut.fi/Tavastilan_koulu/Yleistä/Historia

Opettajat

Suur-Tavastilan kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin opettaja Johannes Valve. Hän sai kokea 1880-luvulla käytetyn nimityksen ”taisteleva kansakoulu” pitävän paikkansa, sillä sekä useiden oppilaiden, että kyläläisten suhtautuminen tähän silloin staattista maalaisyhteisöä niin suuresti järkyttäneeseen tulokkaaseen oli varsin kriittistä. Ensimmäisistä oppilaista olivat muutamat iältään jo varttuneita ja monet lienevät tulleet kouluun lähinnä uteliaisuuttaan. Näissä oloissa sekä kurin, että järjestyksen pito aiheuttivat vaikeuksia ja erimielisyyksiä opettajan ja kyläläisten välille. Erimielisyydet huipentuivat opettaja Valveen eroon kevätlukukauden alkupuolella 1889.

Väliaikaiseksi opettajaksi kesken jääneen lukukauden loppuun viemiseksi saatiin Jyväskylän seminaarin 2.luokan oppilas G.F.Hämäläinen, joka puolestaan aiheutti johtokunnalle lisäharmeja mm. karkaamalla välillä koululta. Tarkastajankin kanssa oltiin asiasta kirjeenvaihdossa, ja loppujen lopuksi näyttää lukuvuosi sentään tulleen hoidetuksi kunnialla loppuun.

Huhtikuun 1. päivänä samana vuonna johtokunta valitsi koulun opettajaksi 30 hakijasta opettaja Matti Moision, jolla oli jo takanaan muutaman vuoden opettajakokemus Raudussa. Häntä voidaan täydellä syyllä pitää Tavastilan kansakoulun uranuurtajana. Hänen aikanaan koulu laajeni ja kehittyi hakien toiminnalleen omat vakiintuneet uomansa. Matti Moisio todisti oikeaksi sanonnan ”opettaja tekee koulun” viimeistä piirtoa myöten, tekemällä itse jopa huomattavan osan koulukalustoakin. Koulun kainkinpuolisen kehittämisen ohella hän uurasti koulupiiriläistenkin hyväksi muutoinkin perustaen raittiusseuran ja nuorisoseuran, joiden toimintaa hän innokkaasti johti.

Vuonna 1899 oli oppilasluvun lisääntymisen vuoksi pakko ottaa kouluun toinenkin opettaja. Tätä virkaa olisi ilmeisesti ollut sopivin hoitamaan rouva Moisio, joka jo oli 4 vuotta ilman palkkaa ja toiset 4 vuotta minimaalisella 150 mk:n palkalla hoitanut tyttöjen käsityön opetusta. Johtokunta ei kuitenkaan jostain syystä häntä valinnut, vaikka hän oli ainut virkakelpoinen hakija. Tällöin kouluylihallitus määräsi hänet virkaan kahdeksi koevuodeksi. Mutta kun kaksi vuotta oli kulunut, julisti johtokunta erinäisillä verukkeilla viran uudestaan haettavaksi. Syrjäyttäen rouva Moision johtokunta valitsi virkaan neiti Edith Vinbladin, joka kuitenkin erosi parin vuoden kuluttua. Avoimeksi tulleeseen virkaan määrättiin taas kouluylihallituksen toimesta rouva Moisio, mutta kun johtokunta itsepäisesti julisti viran jälleen haettavaksi, katsoivat Moisiot parhaaksi muuttaa pois.

Opettajiksi valittiin nyt opettajat Väinö Honkanen ja Fanny Heiskala, jotka ottivat viranhoidon vastaan elokuussa 1904. Molemmat toimivat tarmokkaasti sekä hyvällä menestyksellä koulun ja koulupiiriläisten vapaiden harrastusten hyväksi. Esim. opettaja Honkanen kuului Tavastilan Osuuskaupan perustajiin.

Honkasen ja Heiskalan muutettua pois, valittiin avoimeksi tulleeseen miesopettajan virkaan opettaja Ferdinand Kontio Ristiinan Juurisalmen kansakoulusta. Osuvampaa valintaa johtokunta olisi tuskin voinutkaan tehdä, sillä opettaja Kontio teki mittavan elämäntehtävän Tavastilassa. Hän osallistui erittäin aktiivisesti koulupiiriläisten vapaisiin harrastuksiin musiikkirientojen johdossa, nuorisoseuratyössä, urheiluseurassa, suojeluskunnassa ja osuuskaupan hallintoelimissä sekä lukuisissa kunnallisissa luottamustoimissa. Hänen kätevyytensä ja teknillinen lahjakkuutensa oli myös yleisesti tunnettu. Hän on tälläkin hetkellä Tavastilan koulun pitkäaikaisin opettaja, joka jäädessään vuoden 1950 lopussa eläkkeelle, tuli toimineeksi tämän koulun opettajana 41 ja puoli vuotta.

Vuonna 1911 tuli kouluun kaksi uutta naisopettajaa oppilasmäärän kohottua jo tuolloin yli sadan. Opettaja Hilja Pastinen (myöh. Jutila) toimi koululla vain yhden lukukauden. Toinen vuonna 1911 tulleista naisopettajista oli opettaja Ilta Kaisla (myöh. Kontio), joka toimi koulun opettajana vuoteen 1951 saakka.

Lukuvuonna 1912-13 hoiti toisen naisopettajan virkaa opettaja Veera Ruokosalmi, joka koulupiirin tultua 1913 jaetuksi kahtia, siirtyi vastaperustetun Kaarniemen koulun opettajaksi.

Tavastilan koulu pysyikin sitten muutaman vuoden 2-opettajaisena, kunnes vuonna 1919 liitettiin kouluun myös alakansakoulu, jonka opettajaksi valittiin opettaja Edla Kopperi (myöh. Lehmusvaara). Hänkin pysyi uskollisena Tavastilan koululle toimien sen opettajana eläkkeellesiirtymiseensä saakka, eli vuoteen 1960.

Kun vuonna 1921 erotettiin Juurikorven piiri omaksi koulupiirikseen, pysyi Tavastilan koulu seuraavat kaksikymmentä vuotta 3-opettajaisena, ja vasta viime sotien jälkeen oppilasmäärän kohotessa nopeasti jouduttiin perustamaan uusia opettajanvirkoja. Opettaja Inkeri Kovakoski tuli vuonna 1945 perustettuun 4. opettajanvirkaan, jota hän hoiti eläkkeellesiirtymiseensä asti, eli vuoteen 1965.

Lue lisää

http://www.kotkankoulut.fi/Tavastilan_koulu/Yleistä/Historia


Oppilaat

Ensimmäisenä koulupäivänä 4.10.1886 kirjoittautui koulun oppilaiksi 31 poikaa. Ensimmäisenä on oppilasmatrikkeliin merkitty 26.7.1877 syntynytViktor Sahari Ylänummelta, ja hän sai päästötodistuksen 15.5.1891. Vanhempien säädyksi on yleisimmin merkitty talollinen, mutta myös seuraavia merkintöjä tapaa alkuvuosina runsaasti: itsellinen, torppari, rautatietyömies, renki, läksiäin, työmies ja hiukan harvinaisempina merkintöinä mm. vekselimies, hovinhoitaja, vouti, seppä, suutari ja räätäli.

Alkuvuosina oli hyvin yleistä, että oppilaat erosivat vuoden tai kaksi koulua käytyään. Välttävänkin luku- ja kirjoitustaidon katsottiin riittävän. Eroamisen syy on merkitty matrikkeliin, ja se oli tavallisesti lyhyesti vain ”erosi vanhempain tahdosta”. Myös sellaisia merkintöjä tapaa, joista kuvastui ajan ankeus ja puute, sillä toistuvasti ilmoitetaan syyksi myös vanhempien köyhyys. Hiukan harvinaisempia ovat merkinnät: ”Vanhemmat laittoivat paimeneen” tai ”Erosi mennäkseen rippikouluun”. Toistuva toteamus on myös ”Erosi syytä ilmoittamatta”. Todellinen syy, jota ei tahdottu myöntää, lienee usein ollut siinä, että tuolloin tarvittiin monessa talossa 12-14vuotiaatkin kipeästi avuksi kotitöihin ja jokapäiväisen ravinnon hankkijaksi. Tuon ajan elämään kiinteästi liittyneestä puutteesta kertovat myös merkinnät”Kuoli keuhtotautiin”. Erikoisin eron syy lienee maininta ”Erosi opettajan käskystä”. Lieneekö sitten syynä ollut kova pää vai erimielisyydet opettajan kanssa.
Ensimmäisten vuosien vaikeuksista selvittyä ja väestön alkaessa ymmärtää vähitellen koulunkäynnin tarpeellisuuden eroamiset vähenivät, loppuakseen sitten lähes kokonaan oppivelvollisuuslain voimaantuloon 1920-luvun alkuun päästäessä.

Ensimmäiset päästötodistukset jaettiin kevättutkinnossa 13.5.1890. Päästökirjan saivat silloin seuraavat viisi oppilasta:Reinhold Heikkilä, Anton Kemppi, Wiktor Wilola, Wiktor Seppä ja Evald Wilkki. Parina ensimmäisenä vuosikymmenenä oli oppilaiden enemmistö poikia, sillä vasta vuonna 1891 otettiin kouluun ensimmäiset tyttöoppilaat johtokunnan ja kyläläisten ankarasti vastustaessa. Vuonna 1894 sai ensimmäinen tyttö, vouti Anttilan tytär Aliina päästötodistuksen.

Oppilaiden ikä vaihteli alussa suuresti samalla luokallakin, koska koulunkäynnin aloittaminen tapahtui varsin eri ikäisenä. Ikä vaihteli 8-16 vuoteen.

Koulun toiminta

Oppiaineista tärkeimmät olivat alkuvuosina uskonto, laskento ja äidinkieli. Äidinkieli käsitti pääasiassa lukemisen ja kirjoituksen opetusta, mutta pyrki myös ”kankeakielisten puheen parantamiseen”, jonka opettajayhdistyksen kokouksessa katsottiin paranevan raakojen munien juomisella aamuisin. Ulkoaluettamista käytettiin ajan tavan mukaan runsaasti, ja erityisesti katekismus selityksineen ja raamatunhistorian kertomukset tuli osata sanasta sanaan.

Oppikirjat olivat aluksi omia, ja oppilaat joutivat ne itse ostamaan. Ensimmäisten oppilaiden muistitiedon mukaan heillä oli seuraavat kirjat: raamatunhistoria, katekismus, virsikirja, kielioppi, laskento, lukukirja (Vänrikki Stoolin tarinat) ja luonnonkirja. Lisäksi luettiin koulussa siellä olevista kirjoista, joita kuitenkin oli vähänlaisesti.

Ensimmäisinä toimintavuosina oli oppilasarvostelun skaala tavattoman laaja. Paras keskiarvo oli esim. ensimmäisenä keväänä 9,2 ja huonoin 2,1. Arvosanat vaihtelivat 10:stä 1:een, ja myös alimpia arvosanoja käytettiin runsaasti. Luokallejättämistä harrastettiin silloinkin. Esim. keväällä 1890 1. osaston 7:stä oppilaasta jäi kolme luokalle. Laiskaan ja arestiin saattoi jäädä hyvin helposti elleivät läksyt olleet päässä ja ásiat kunnossa. 4.4.1887 pidetyn johtokunnan kokouksen pöytäkirja antaa oivallisen kuvan sekä tuon ajan leikeistä, että rangaistusmenetelmistä. Seuraavassa lainaus ko. pöytäkirjasta: ”Koska täkäläisen koulun oppilas Simeon Sahari on tiellä kouluun tullessansa kiekkoa heittämällä loukannut kovanlaisesti Miina Saharin silmää,… niin keskusteltiin minkälainen rangaistus olisi sopivin Simeon Saharin kuritukseksi ja johtokunta tuli siihen päätökseen, että annetaan vitsaa, jonka asianomaisen koulun opettaja panee täytäntöön kahden kesken eikä luokan edessä. Opettaja kuitenkin pyysi kysyä ensin piiritarkastajan mielipidettä tässä asiassa.”

Koulukiinteistöt

Alun perin koulu sijaitsi Tavastilan kartanon maalla, mutta vuonna 1905 vapaaherra Bruun nuorempi lahjoitti koululle 83 aarin suuruisen tontin. Seuraava koulutontin laajennus tapahtui vasta 1947, jolloin Kymin kunnanvaltuusto päätti johtokunnan aloitteesta ostaa lisämaata Tavastilan kartanolta koulutontin laajentamiseksi. Seuraavan kerran tonttia suurennettiin vuonna 1965, kun kunnanvaltuusto osti lisämaata koululle, jotta terveystaloa vasten tarvittava tontti ei pienentäisi koulutonttia.

Ensimmäinen koulurakennus osoittautui pian liian pieneksi, ja niinpä sitä laajennettiin useaan otteeseen. Viimeinen lisärakennus valmistui vuoden 1906 syksyllä, ja nii

Paras_Fiilari kirjoitti:

http://www.kotkankoulut.fi/Tavastilan_koulu/Yleistä/Historia


Oppilaat

Ensimmäisenä koulupäivänä 4.10.1886 kirjoittautui koulun oppilaiksi 31 poikaa. Ensimmäisenä on oppilasmatrikkeliin merkitty 26.7.1877 syntynytViktor Sahari Ylänummelta, ja hän sai päästötodistuksen 15.5.1891. Vanhempien säädyksi on yleisimmin merkitty talollinen, mutta myös seuraavia merkintöjä tapaa alkuvuosina runsaasti: itsellinen, torppari, rautatietyömies, renki, läksiäin, työmies ja hiukan harvinaisempina merkintöinä mm. vekselimies, hovinhoitaja, vouti, seppä, suutari ja räätäli.

Alkuvuosina oli hyvin yleistä, että oppilaat erosivat vuoden tai kaksi koulua käytyään. Välttävänkin luku- ja kirjoitustaidon katsottiin riittävän. Eroamisen syy on merkitty matrikkeliin, ja se oli tavallisesti lyhyesti vain ”erosi vanhempain tahdosta”. Myös sellaisia merkintöjä tapaa, joista kuvastui ajan ankeus ja puute, sillä toistuvasti ilmoitetaan syyksi myös vanhempien köyhyys. Hiukan harvinaisempia ovat merkinnät: ”Vanhemmat laittoivat paimeneen” tai ”Erosi mennäkseen rippikouluun”. Toistuva toteamus on myös ”Erosi syytä ilmoittamatta”. Todellinen syy, jota ei tahdottu myöntää, lienee usein ollut siinä, että tuolloin tarvittiin monessa talossa 12-14vuotiaatkin kipeästi avuksi kotitöihin ja jokapäiväisen ravinnon hankkijaksi. Tuon ajan elämään kiinteästi liittyneestä puutteesta kertovat myös merkinnät”Kuoli keuhtotautiin”. Erikoisin eron syy lienee maininta ”Erosi opettajan käskystä”. Lieneekö sitten syynä ollut kova pää vai erimielisyydet opettajan kanssa.
Ensimmäisten vuosien vaikeuksista selvittyä ja väestön alkaessa ymmärtää vähitellen koulunkäynnin tarpeellisuuden eroamiset vähenivät, loppuakseen sitten lähes kokonaan oppivelvollisuuslain voimaantuloon 1920-luvun alkuun päästäessä.

Ensimmäiset päästötodistukset jaettiin kevättutkinnossa 13.5.1890. Päästökirjan saivat silloin seuraavat viisi oppilasta:Reinhold Heikkilä, Anton Kemppi, Wiktor Wilola, Wiktor Seppä ja Evald Wilkki. Parina ensimmäisenä vuosikymmenenä oli oppilaiden enemmistö poikia, sillä vasta vuonna 1891 otettiin kouluun ensimmäiset tyttöoppilaat johtokunnan ja kyläläisten ankarasti vastustaessa. Vuonna 1894 sai ensimmäinen tyttö, vouti Anttilan tytär Aliina päästötodistuksen.

Oppilaiden ikä vaihteli alussa suuresti samalla luokallakin, koska koulunkäynnin aloittaminen tapahtui varsin eri ikäisenä. Ikä vaihteli 8-16 vuoteen.

Koulun toiminta

Oppiaineista tärkeimmät olivat alkuvuosina uskonto, laskento ja äidinkieli. Äidinkieli käsitti pääasiassa lukemisen ja kirjoituksen opetusta, mutta pyrki myös ”kankeakielisten puheen parantamiseen”, jonka opettajayhdistyksen kokouksessa katsottiin paranevan raakojen munien juomisella aamuisin. Ulkoaluettamista käytettiin ajan tavan mukaan runsaasti, ja erityisesti katekismus selityksineen ja raamatunhistorian kertomukset tuli osata sanasta sanaan.

Oppikirjat olivat aluksi omia, ja oppilaat joutivat ne itse ostamaan. Ensimmäisten oppilaiden muistitiedon mukaan heillä oli seuraavat kirjat: raamatunhistoria, katekismus, virsikirja, kielioppi, laskento, lukukirja (Vänrikki Stoolin tarinat) ja luonnonkirja. Lisäksi luettiin koulussa siellä olevista kirjoista, joita kuitenkin oli vähänlaisesti.

Ensimmäisinä toimintavuosina oli oppilasarvostelun skaala tavattoman laaja. Paras keskiarvo oli esim. ensimmäisenä keväänä 9,2 ja huonoin 2,1. Arvosanat vaihtelivat 10:stä 1:een, ja myös alimpia arvosanoja käytettiin runsaasti. Luokallejättämistä harrastettiin silloinkin. Esim. keväällä 1890 1. osaston 7:stä oppilaasta jäi kolme luokalle. Laiskaan ja arestiin saattoi jäädä hyvin helposti elleivät läksyt olleet päässä ja ásiat kunnossa. 4.4.1887 pidetyn johtokunnan kokouksen pöytäkirja antaa oivallisen kuvan sekä tuon ajan leikeistä, että rangaistusmenetelmistä. Seuraavassa lainaus ko. pöytäkirjasta: ”Koska täkäläisen koulun oppilas Simeon Sahari on tiellä kouluun tullessansa kiekkoa heittämällä loukannut kovanlaisesti Miina Saharin silmää,… niin keskusteltiin minkälainen rangaistus olisi sopivin Simeon Saharin kuritukseksi ja johtokunta tuli siihen päätökseen, että annetaan vitsaa, jonka asianomaisen koulun opettaja panee täytäntöön kahden kesken eikä luokan edessä. Opettaja kuitenkin pyysi kysyä ensin piiritarkastajan mielipidettä tässä asiassa.”

Koulukiinteistöt

Alun perin koulu sijaitsi Tavastilan kartanon maalla, mutta vuonna 1905 vapaaherra Bruun nuorempi lahjoitti koululle 83 aarin suuruisen tontin. Seuraava koulutontin laajennus tapahtui vasta 1947, jolloin Kymin kunnanvaltuusto päätti johtokunnan aloitteesta ostaa lisämaata Tavastilan kartanolta koulutontin laajentamiseksi. Seuraavan kerran tonttia suurennettiin vuonna 1965, kun kunnanvaltuusto osti lisämaata koululle, jotta terveystaloa vasten tarvittava tontti ei pienentäisi koulutonttia.

Ensimmäinen koulurakennus osoittautui pian liian pieneksi, ja niinpä sitä laajennettiin useaan otteeseen. Viimeinen lisärakennus valmistui vuoden 1906 syksyllä, ja nii

Lue lisää

http://www.kotkankoulut.fi/Tiutisen_koulu/Yleistä/Muistelo

Tiutisen kansakoulu
vuonna 1950 syyskuun 1. päivä kello 8.00.
Opettaja Sirkka Eklund soittaa kelloa pääovella, joka on yläkoulun puolella.

Ekaluokkalaiset asettuvat riviin ruokalan oven eteen.

Siellä oli voimistelusali sekä ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden luokkahuone.

Tytöt olivat pukeutuneet kesämekkoihin, esiliinoihin, polvisukkiin, kumitossuihin ja heillä oli leveät silkkinauhat hiuksissaan.

Pojat olivat polvihousuissa, kauluspaidoissa, nilkkasukan varret suorassa ja hiukset jakaukselle kammattuna.

Meitä oli oppilaita 11.

Greetta Könönen oli meidän opettajamme kaksi seuraavaa vuotta.

Ekaluokkalaisia olivat : Marja-Leena Autio, Markku Autio, Pirkko Forsman, Ulla-Riitta Lehtinen, Tuula Koivisto, Juhani Järvinen, Juhani Jansson, Ismo Ehari, Anna-Liisa Gjylden, Liisa Halme ja Mirja Adolfsen.

Päivä oli pelottava ja jännittävä.

Luokassa oli uudet kahden istuttavat pulpetit, joissa oli mustepullot ja mustekirjoituskynä. Saimme uudet Aapiset ja kirjoitusvihkot. Ruokalassa saimme keittoa kotoa toimme voileivät ja maitopullot.

Koulupäivä oli lyhyt mutta pikkutytöstä jännittävä.

Pirkko Taavitsainen os, Forsman

Paras_Fiilari kirjoitti:

http://www.kotkankoulut.fi/Tiutisen_koulu/Yleistä/Muistelo

Tiutisen kansakoulu
vuonna 1950 syyskuun 1. päivä kello 8.00.
Opettaja Sirkka Eklund soittaa kelloa pääovella, joka on yläkoulun puolella.

Ekaluokkalaiset asettuvat riviin ruokalan oven eteen.

Siellä oli voimistelusali sekä ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden luokkahuone.

Tytöt olivat pukeutuneet kesämekkoihin, esiliinoihin, polvisukkiin, kumitossuihin ja heillä oli leveät silkkinauhat hiuksissaan.

Pojat olivat polvihousuissa, kauluspaidoissa, nilkkasukan varret suorassa ja hiukset jakaukselle kammattuna.

Meitä oli oppilaita 11.

Greetta Könönen oli meidän opettajamme kaksi seuraavaa vuotta.

Ekaluokkalaisia olivat : Marja-Leena Autio, Markku Autio, Pirkko Forsman, Ulla-Riitta Lehtinen, Tuula Koivisto, Juhani Järvinen, Juhani Jansson, Ismo Ehari, Anna-Liisa Gjylden, Liisa Halme ja Mirja Adolfsen.

Päivä oli pelottava ja jännittävä.

Luokassa oli uudet kahden istuttavat pulpetit, joissa oli mustepullot ja mustekirjoituskynä. Saimme uudet Aapiset ja kirjoitusvihkot. Ruokalassa saimme keittoa kotoa toimme voileivät ja maitopullot.

Koulupäivä oli lyhyt mutta pikkutytöstä jännittävä.

Pirkko Taavitsainen os, Forsman

Lue lisää

http://www.kotkankoulut.fi/Tiutisen_koulu/Yleistä/Historia

Tiutisen koulun vaiheita

Lyhennelmä

Pekka Savolaisen (Kotkan lyseon rehtori) ja
Pekka Reposen (Kotkan AV-keskuksen johtaja)
Artikkelista Tiutinen sai koulun Senaatin päätöksellä (Kymen Sanomat 5.4.1998).

Tiutisen kyläkokous 1907 esitti Kymin kunnan kuntakokoukselle oman kansakoulun perustamista. Saaressa asui noin 60 kouluikäistä lasta ja määrä oli koko ajan kasvussa. Viereisen Hallan saaren kouluun oli lautatarhan läpi hankala ja vaarallinenkin koulumatka. Kuntakokous hylkäsi anomuksen. Samoin kävi kolmen vuoden kuluttua. Päätöksestä valitettiin Viipurin läänin kuvernöörille, joka pyysi tarkempaa selvitystä asiasta. Kun annettu selvitys ei tyydyttänyt kuvernööriä, antoi keisarillinen Suomen senaatti päätöksen koulun perustamisesta.

1912 valittu Tiutisen kulun johtokunta aloitti koulunpidon viisi vuotta aikaisemmin valmistuneesta työväentalosta vuokratuissa tiloissa. Ensimmäisenä opettajana toimi Yrjö Kullervo Laine. Hän toimi myös työväennäyttämön johtajana ja osallistui järjestötoimintaan. Kouluun kirjoittautui heti 140 oppilasta. Koulurakennuksen saamisella oli siis kiire. Kun talo valmistui seuraavaksi syksyksi se näytti "erittäin uljaalta". Ennen oppivelvollisuuslakia kansakoulussa oli neljä luokkaa ja kouluun tultiin 8-9 vuoden iässä. Tiutislaiset olivat luonnollisesti tyytyväisiä saatuaan saareen oman koulun.

Koulun oppilasmäärä kasvoi nopeasti. 1915 oppilaita oli 180 ja tarvittiin 4. opettajanvirka. Yksi opettajista, Hulda Salmi, valittiin eduskuntaan. Pian oppilasmäärä kohosi yli 200:n. Koulun johtokunta aloitti lisärakennushankkeen.

Vuoden 1918 sota ei päiväkirjamerkintöjen mukaan vaikuttanut koulun toimintaan. Sodan seuraukset näkyivät koulussa, koska monet perheet olivat hajonneet, osa oli muuttanut sukulaisten luo tilapäisesti ja osa oli kerjäämässä leipää. 92 tiutislaista kuoli sodassa, vankileirillä tai kotiin päästyään. Koulun koko johtokunta vaihdettiin, koska he eivät enää nauttineet kansalaisluottamusta. Opettajista Laine ja Salmi erotettiin.
1919 säännöllinen maksullinen kouluruokailu aloitettiin. Kunta avusti varattomia perheitä antamalla ilmaisen aterian. Samoin perustein annettiin jalkine- ja vaateapua. Koululle valttiin opettajiksi Alviina ja Jalmari Heikkilä, joka johti koulua 29 vuotta.

Oppivelvollisuuslain tullessa voimaan oppilasmäärä oli jo 272. 20-30 luvuilla opintojen jatkaminen oppikoulussa tai ammattikoulussa oli vähäistä. Vaikuttamassa olivat taloudelliset syyt ja myös asenteet: oli parempi olla kunnon työmies kuin lukea "herraksi".

Lisärakennus valmistui 1928. Edelleenkin koulua käytiin kahdessa vuorossa, kuten monilla muillakin kasvupaikkakunnilla. 1933 koulussa oli 296 oppilasta ja seitsemän opettajaa.

Vaikka opettajat eivät työväentalolla käyneetkään vuoden 1918 jälkeen poliittisissa tilaisuuksissa, seurasi Jalmari Heikkilä työväennäyttämön edesottamuksia ja kirjoitti arvosteluja paikalliseen sanomalehteen. Hän oli myös monipuolinen toiminnan mies. Hän oli perustamassa myös Tiutisen VPK:a ja lastentarhaa.

Sotavuosina koulutyö hankaloitui. Heti talvisodan puhjettua Tiutinenkin sai ensimmäiset pommisateet ja vuoden 1943 kohtalokkaana elokuun yönä 2/3 rakennuksista tuhoutui suurpalossa. Huomattava osa saaren asukkaista joutui evakkoon. Koulun toiminta oli epäsäännöllistä ja oppilasmäärä vähentynyt. Osa lapsista oli sotalapsina Ruotsissa ja Tanskassa. Vuoden 1944 helmikuun pommitusten jälkeen saari tyhjeni melkein kokonaan. Vain muutamia lapsia jäi opettaja Heikkilän opetukseen.

Sodan jälkeen opettajakunta koki nopean nuorennusleikkauksen. Jälleenrakentamisen into oli korkealla. Saaren yleiskaava ei kuitenkaan edennyt. Monet talonsa menettäneet saivat Kymi-yhtiön kanssa tehdyissä vaihtokaupoissa tonttimaata muualta.

Väkiluku väheni tasaisesti. Saareen kaavailtiin teollisuusrakennuksia ja satamaa, mutta nämä hankkeet eivät toteutuneet. Pengertie saatiin 1970-luvulla, mutta yleiskaava valmistui vasta 1990-luvulla. Nyt viemäröinnin runkotyö on tehty ja tontteja tulee luovutuskuntoon, rakentaminen vilkastuu.

Koulun opetussuunnitelma on tietysti muuttunut paljonkin vuosikymmenten saatossa. Vaikka perushengeltään se edelleenkin lähtee kotisaaren olosuhteista, lähialueiden osuus on vähentynyt ja tilalle on tullut kansainvälisyys ja internetyhteydet maailman eri puolille.


Muutettu: 27. huhtikuuta 2004

http://www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/kansalaisjarjesto

Kansalaisjärjestöteemaryhmä on yksi maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän asettamista teemaryhmistä.

Kansalaisjärjestöteemaryhmän tehtävänä on puhua maaseudun kolmannesta sektorista. Monenlainen yhdistystoiminta on maaseudulla vilkasta, mutta palvelujen tuottajana ja julkisen sektorin kumppanina toimivia yhdistyksiä on vielä varsin vähän.

Kansalaisjärjestöteemaryhmän tehtävänä on hahmottaa, minkälaisia palveluja tuottavia järjestöjä maaseudulla on ja millä ehdoin ne toimivat. Lisäksi teemaryhmä kouluttaa ja tiedottaa, edistää aiheen tutkimusta ja auttaa kansalaistoimijoita verkottumaan.

Kansalaisjärjestöteemaryhmä edistää maaseudun kolmatta sektoria
Kansalaisjärjestöteemaryhmän tehtävänä on selvittää kolmannen sektorin eli maaseudulla toimivien järjestöjen mahdollisuuksia olla mukana tuottamassa maaseudun asukkaiden tarvitsemia palveluja julkisten ja yksityisesti tuotettujen palvelujen rinnalla.



Kansalaisjärjestöteemaryhmän tehtävä on

edistää kolmannen sektorin mahdollisuuksia, nostaa esille hyviä esimerkkejä ja pitää yllä keskustelua siitä, miten järjestöt voivat osallistua palvelujen tuottamiseen rinnan julkisen ja yksityisen palvelutuotannon kanssa

järjestöt mukana kolmannen sektorin kehittämisessä
Kansalaisjärjestöteemaryhmän jäseninä on joukko valtakunnallisia järjestöjä, joita kaikkia yhdistää mielenkiinto maaseudun ja kolmannen sektorin palvelutuotannon kehittämiseen.

Jos sinulla on järjestötoimintaan, järjestöjen yhteiskunnalliseen asemaan tai kolmannen sektorin palveluihin liittyviä kysymyksiä tai palautetta, ota yhteyttä! Olemme teemaryhmässä kuulolla!

Paras_Fiilari kirjoitti:

http://www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/kansalaisjarjesto

Kansalaisjärjestöteemaryhmä on yksi maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän asettamista teemaryhmistä.

Kansalaisjärjestöteemaryhmän tehtävänä on puhua maaseudun kolmannesta sektorista. Monenlainen yhdistystoiminta on maaseudulla vilkasta, mutta palvelujen tuottajana ja julkisen sektorin kumppanina toimivia yhdistyksiä on vielä varsin vähän.

Kansalaisjärjestöteemaryhmän tehtävänä on hahmottaa, minkälaisia palveluja tuottavia järjestöjä maaseudulla on ja millä ehdoin ne toimivat. Lisäksi teemaryhmä kouluttaa ja tiedottaa, edistää aiheen tutkimusta ja auttaa kansalaistoimijoita verkottumaan.

Kansalaisjärjestöteemaryhmä edistää maaseudun kolmatta sektoria
Kansalaisjärjestöteemaryhmän tehtävänä on selvittää kolmannen sektorin eli maaseudulla toimivien järjestöjen mahdollisuuksia olla mukana tuottamassa maaseudun asukkaiden tarvitsemia palveluja julkisten ja yksityisesti tuotettujen palvelujen rinnalla.



Kansalaisjärjestöteemaryhmän tehtävä on

edistää kolmannen sektorin mahdollisuuksia, nostaa esille hyviä esimerkkejä ja pitää yllä keskustelua siitä, miten järjestöt voivat osallistua palvelujen tuottamiseen rinnan julkisen ja yksityisen palvelutuotannon kanssa

järjestöt mukana kolmannen sektorin kehittämisessä
Kansalaisjärjestöteemaryhmän jäseninä on joukko valtakunnallisia järjestöjä, joita kaikkia yhdistää mielenkiinto maaseudun ja kolmannen sektorin palvelutuotannon kehittämiseen.

Jos sinulla on järjestötoimintaan, järjestöjen yhteiskunnalliseen asemaan tai kolmannen sektorin palveluihin liittyviä kysymyksiä tai palautetta, ota yhteyttä! Olemme teemaryhmässä kuulolla!

Lue lisää

http://www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/hyvinvointipalvelut

HYVINVOINTIPALVELUJEN TEEMARYHMÄ
Hyvinvointipalvelujen teemaryhmän tehtävä on

edistää väestön hyvinvointi- ja terveystasa-arvoa kehittämällä maaseudulla asuvien palvelujen saatavuutta.

Tarkastelun painopiste on hyvinvointia tukevat palvelut, joiden keskiössä on sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perusopetuksen palvelut.

Teemaryhmän työskentelyssä korostuu asiantuntijalähtöinen selvitystyö ja tarve löytää ratkaisuja, joilla taataan tasa-arvoinen hyvinvointi jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta. Työmuotoina ryhmä käyttää sekä kirjallisia tutkimuksia että julkisen vaikuttamisen keinoja.

Vuonna 2009 teemaryhmän erityishuomio kohdistuu kunta- ja palvelurakenteen mukanaan tuomiin haasteisiin sekä kysymyksiin maaseudun lähipalveluiden saavutettavuudesta.

Lisäksi vuonna 2009 toiminnan painopisteenä on Green Care -toiminnan (maaseudun resurssien käyttö hyvinvoinnin ja terapian lähteenä) edistäminen.


Teemaryhmän tehtävät
- edistää maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ja erityisohjelman hyvinvointia ja hyvinvointipalveluja koskevien toimenpide-ehdotusten toteutumista

- seurata kunta- ja palvelurakenneuudistuksen mukanaan tuomia muutoksia maaseudun asukkaiden arjessa ja tehdä aloitteita maaseudun hyvinvoinnin edistämiseksi ja hyvinvointipalvelujen kehittämiseksi

- lisätä vuoropuhelua ja verkostoitumista hyvinvointipalveluja tuottavien, kehittävien, tutkivien sekä käyttävien tahojen välillä

- tukea ja koordinoida hyvinvointipalvelujen kansallisia tutkimus- ja kehittämishankkeita

- koota maaseudulle soveltuvia palvelumalleja ja uusia palveluinnovaatioita ja edistää hyvinvointi-palvelujen hyvien käytäntöjen laajamittaista käyttöön ottoa

- nostaa esille palvelujen tarjoamisessa ja saavutettavuudessa ilmenneitä ongelmia

- tuoda tietoa hyvinvointipalvelujen alueellisesta järjestämisestä erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden suunnittelijoille ja toteuttajille

- edistää monipuolisen tuottajaverkoston syntymistä maaseudun hyvinvointipalveluihin

2 Yhteiskunnallinen tausta
Lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on turvattu kansainvälisesti ja kansallisesti varsin laajasti. Lapsia ja nuoria tulee kohdella tasaarvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti
.
2.1 Perustuslaki
Kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on turvattu lainsäädännössämme varsin laajasti. Lähtökohdat on kirjattu perustuslakiin ja kansalaisten osallisuutta voidaan pitää valtion ja yhteiskunnan kannalta keskeisenä yhteiskuntapoliittisena arvona, periaatteena ja päämääränä. Julkisen vallan tehtävä on turvata, että perustuslaissa säädetyt kansanvaltaisuuden ja tasa-arvon periaatteet sekä kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat ja että oikeusperiaatetta kunnioitetaan (PeL 22§).

On huomattava, että perustuslaissa ilmaistut demokratian periaatteet koskevat
myös lapsia ja nuoria, vaikka heitä perinteisesti pidetäänkin alaikäisinä. Vaikka
lapsilta ja nuorilta puuttuu äänioikeus valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa, velvoittaa perustuslaki kuitenkin aikuisia luomaan järjestelmiä, joilla lapset ja nuoret voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti (PeL 6§).

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen,
iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

2.2 Kuntalaki
Kuntalakiin (Kuntalaki 27 §) on koottu kunnalliseen päätöksentekoon sallistumista
koskevat yleiset säännökset. Oma kunta on se keskeinen areena, jolla yhteiskunnallisen osallistumisen kulttuuri opitaan. Tämä edellyttää kuitenkin, että lapset ja nuoret tietävät asioiden taustat. Lasten ja nuorten tulee siis saada tietää niistä taustatekijöistä, joita esimerkiksi koulun toimintaan liittyy. Lait velvoittavat kuntaa kuulemaan omia kansalaisiaan, joita myös lapset ja nuoret ovat.

2.3 YK:n Lapsen oikeuksien sopimus
Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa
20.11.1989. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla
lapsilla pitäisi olla ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään katsomatta (LOS 2. artikla).

“Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”
J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri

Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa.

2.4 Koulun lait ja asetukset
Valtioneuvosto määrittelee asetuksessaan opetuksen tehtäväksi (2. luku § 2) mm.
seuraavaa: Opetuksella tuetaan myös aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamista ja annetaan valmiuksia toimia demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sekä edistää kestävää kehitystä.

Lukiolain mukaan (§31) jokaisella oppilaitoksella, jossa järjestetään lukiolaissa
tarkoitettua koulutusta, on opiskelijoista muodostuva oppilaskunta. Lukion opiskelijat kuuluvat oppilaskuntaan suoraan lain säännöksen nojalla. Oppilaskunnan tehtävänä on edistää opiskelijoiden yhteistoimintaa ja koulutyötä. Lukiolain mukaan koulutuksen järjestäjän tulee varata opiskelijoille mahdollisuus osallistua koulutuksen kehittämiseen sekä kuulla opiskelijoita ennen opintoihin ja muihin opiskelijoiden asemaan olennaisesti vaikuttavien päätösten tekemistä. Näissä asioissa oppilaskunta käyttää opiskelijoiden puhevaltaa. Oppilaskunnan toimintaa ja menettelytapoja ei lainsäädännössä säännellä, joten oppilaskunta päättää niistä itse. Koulutuksen järjestäjä päättää oppilaskuntatoiminnan organisoimisesta kuten siitä, onko oppilaskunta yhteinen yhden tai useamman muun oppilaitoksen tai toimintayksikön kanssa.

Paras_Fiilari kirjoitti:

2 Yhteiskunnallinen tausta
Lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on turvattu kansainvälisesti ja kansallisesti varsin laajasti. Lapsia ja nuoria tulee kohdella tasaarvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti
.
2.1 Perustuslaki
Kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on turvattu lainsäädännössämme varsin laajasti. Lähtökohdat on kirjattu perustuslakiin ja kansalaisten osallisuutta voidaan pitää valtion ja yhteiskunnan kannalta keskeisenä yhteiskuntapoliittisena arvona, periaatteena ja päämääränä. Julkisen vallan tehtävä on turvata, että perustuslaissa säädetyt kansanvaltaisuuden ja tasa-arvon periaatteet sekä kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat ja että oikeusperiaatetta kunnioitetaan (PeL 22§).

On huomattava, että perustuslaissa ilmaistut demokratian periaatteet koskevat
myös lapsia ja nuoria, vaikka heitä perinteisesti pidetäänkin alaikäisinä. Vaikka
lapsilta ja nuorilta puuttuu äänioikeus valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa, velvoittaa perustuslaki kuitenkin aikuisia luomaan järjestelmiä, joilla lapset ja nuoret voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti (PeL 6§).

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen,
iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

2.2 Kuntalaki
Kuntalakiin (Kuntalaki 27 §) on koottu kunnalliseen päätöksentekoon sallistumista
koskevat yleiset säännökset. Oma kunta on se keskeinen areena, jolla yhteiskunnallisen osallistumisen kulttuuri opitaan. Tämä edellyttää kuitenkin, että lapset ja nuoret tietävät asioiden taustat. Lasten ja nuorten tulee siis saada tietää niistä taustatekijöistä, joita esimerkiksi koulun toimintaan liittyy. Lait velvoittavat kuntaa kuulemaan omia kansalaisiaan, joita myös lapset ja nuoret ovat.

2.3 YK:n Lapsen oikeuksien sopimus
Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa
20.11.1989. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla
lapsilla pitäisi olla ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään katsomatta (LOS 2. artikla).

“Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”
J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri

Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa.

2.4 Koulun lait ja asetukset
Valtioneuvosto määrittelee asetuksessaan opetuksen tehtäväksi (2. luku § 2) mm.
seuraavaa: Opetuksella tuetaan myös aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamista ja annetaan valmiuksia toimia demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sekä edistää kestävää kehitystä.

Lukiolain mukaan (§31) jokaisella oppilaitoksella, jossa järjestetään lukiolaissa
tarkoitettua koulutusta, on opiskelijoista muodostuva oppilaskunta. Lukion opiskelijat kuuluvat oppilaskuntaan suoraan lain säännöksen nojalla. Oppilaskunnan tehtävänä on edistää opiskelijoiden yhteistoimintaa ja koulutyötä. Lukiolain mukaan koulutuksen järjestäjän tulee varata opiskelijoille mahdollisuus osallistua koulutuksen kehittämiseen sekä kuulla opiskelijoita ennen opintoihin ja muihin opiskelijoiden asemaan olennaisesti vaikuttavien päätösten tekemistä. Näissä asioissa oppilaskunta käyttää opiskelijoiden puhevaltaa. Oppilaskunnan toimintaa ja menettelytapoja ei lainsäädännössä säännellä, joten oppilaskunta päättää niistä itse. Koulutuksen järjestäjä päättää oppilaskuntatoiminnan organisoimisesta kuten siitä, onko oppilaskunta yhteinen yhden tai useamman muun oppilaitoksen tai toimintayksikön kanssa.

Lue lisää

Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu; oppilaskunnan ohjaavan opettajan opas
tiivistelmä / sammandrag
Takaisin
Julkaisun nimi Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu; oppilaskunnan ohjaavan opettajan opas Tekijät Leena Nousiainen, Ulla Piekkari Työryhmä Julkaisusarja Opetusministeriön julkaisuja 2005:19 Julkaistu 01-08-2005 Sivumäärä 62 s. liitteet ISBN 952-442-929-2 (nid.)
952-442-930-6 (PDF)
ISSN 1458-8110 Kieli suomi Tilaukset Yliopistopaino Julkaisija Opetusministeriö
suomeksi (838 kb)
ruotsiksi (878 kb)
englanniksi (913 kb)
Tiivistelmä
Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu on opetusministeriön hanke, jonka tavoitteena on edistää oppilaiden aktiivista roolia koulujen yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin kehittämisessä.

Oppilaskunnan toiminta on tärkeä osa lasten ja nuorten demokraattista toimintakulttuuria. Toimiminen oppilaskunnassa kehittää oppilaiden valmiuksia toimia oman ryhmänsä edustajana ja harjaannuttaa neuvotteluun perustuvaan yhteistoimintaan. Osallisuus ei ole synnynnäistä vaan osallistumisessa tarvittavia taitoja on opeteltava ja kehitettävä.

Oppilaskuntatoiminnan tavoitteena on herättää oppilaiden kiinnostus omankoulun kehittämistä kohtaan. Oppilaskunnan hallitus, luokat ja opettajat yhdessä voivat rakentaa yhteisöllisesti toimivan koulun.

Tämä oppilaskuntatoiminnan opas on tarkoitettu oppilaskunnan ohjaaville opettajille perustietopaketiksi, joka soveltuu käytettäviksi kaikilla kouluasteilla. Oppaassa on perustietoa Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu hankkeesta, lasten ja nuorten osallisuudesta, oppilaskunnan rakenteesta ja yhteistoiminnallisuuden merkityksestä oppilaskunnan toiminnassa.

Syitä oppaan syntymiseen on monia. Yksi tärkeimmistä syistä on se, että oppilaskuntatoimintaa tavoitteellisena toimintana peruskoulun ensimmäisestä luokasta lähtien ei ole aikaisemmin ollut. Opetussuunnitelman perusteissa korostuu oppilaan aktiivinen rooli oman oppimisensa edesauttajana ja koulun yhteisöllisentoimintakulttuurin edistäjänä. Oppilaskuntatoiminta on myös konkreettinen toimintamalli toteuttaa Aktiivinen ja osallistuva kansalainen ja yrittäjyys aihekokonaisuutta.

Keskeisenä sisältönä oppaassa on oppilaskunnan hallituksen toiminta, hallituksen jäsenten valintaprosessi, kokouksen kulku ja jäsenten roolin vahvistaminen. Opas sisältää menetelmiä, joiden avulla oppilaskunnan hallitus ja luokat voivat harjoitella kyseisiä taitoja. Opas on syntynyt oppilaskunnan ohjaaville opettajille tarkoitettujen pitkäkestoisten koulutusohjelmien tuloksena. Materiaali on käytännössä todettu toimivaksi.

“Opettajat ovat oppineet arvostamaan meitä”, toteaa oppilaskunnan hallituksenjäsen ja yläasteen koulun opettaja on todennut: “Oppilaiden usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on parantunut. Oppilaat ovat oppineet kuuntelemaan toisiaan paremmin ja he ovat entistä kiinnostuneempia oman koulun kehittämisestä.”

Toivomme, että oppaasta on käytännön hyötyä koulujen oppilaskuntatoiminnan kehittämisessä.

Helsingissä 1.8.2005

Leena Nousiainen

Ulla Piekkari