Itselleni todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö alkuvuodesta. Lääkkeitä en haluaisin syödä, koska pelkään miten kehoni ja mieleni reakoi. Olen toki vasta alussa enkä ole vielä edes sisäistänyt sairauttani.
Tällaista diaknoosia ei tietenkään olisi halunnut, mutta helpotti tietää, että jotain on todella vinossa enkä pysty kaikkeen vaikuttaa itse.
Olen tiukasti kiinni työelämässä, korkeakoulututkinto takana, ja lisää haasteita edessä. Olen hoitanut aina työt viimisen päälle, vaikka muuten ollaan menty ojasta allikkoon.
Miehiä on tullut ja mennyt. Paljon on sattunut ja vielä enemmän olen satuttanut. Monesti olen halunnut kuolla, mutta siihen pisteeseen tuskin ikinä menen. Olen sosiaalinen ja kavereita on riittävästi. Ettei kyse ole mistään mörköstä.
Perheen jäsenten mielestä olen vain hyvin impulsiivinen eikä kukaan ole tietoinen sairaudestani.
Yksi ystäväni sanoo monesti, että olet ihan sekaisin esim. deittailukysymysten äärellä.
Viimeiset kaksi vuotta olen mennyt niin kovalla paineella että, ihme että ylipäänsä olen hengissä.
Viime vuonna kävin puhumassa ahdistuksesta ensimmäistä kertaa psykologille, jolloin rattaat alkoivat pyörimään.
Onko olemassa henkilöitä samassa elämantilanteessa kuin minä? Hyvä työ, ja kaikki ulkoiset puitteet kunnossa, ja paljon elämässä saavutetta. Mikään ei vaan tunnu miltään. Jan tunne ettei hallitse omaa elämää, on pysyvä kaikesta huolimatta.
Vertaistukea - älykäs mutta silti sairais
44
3635
Vastaukset
- pjassu
Jep,
kyllä meitä on vaikka kuinka paljon. Mulla on ns akateeminen ammatti ja pärjään työssäni hyvin silloin kun olen kunnossa. Syön lääkkeitäni satunnaisesti. Olen aina tehnyt työni kunnianhimoisesti ja teen paljon ylimääräisiä, työajan ulkopuolisia palkattomia työjuttuja. Mulle ei oo koskaan riittäny se että palkka putoo tilille, aina on pitänyt saada myös itselle sellainen tunne että työlläni on merkitystä. No, siitä mielettömästä draivista ja intensiivisyydestä jolla mm työhöni suhtaudun seuraa tietysti aika ajoin tosi kova väsymys. Ja heti kohta fyysisen väsymyksen jälkeen henkinen väsymys ja sitten masennus kun ei jaksa. Ja sitä tuttua rataa.
Eniten ahdistaa just tuo että elämässä on kaikki päällisin puolin hyvin. On mies, kolme lasta ja työpaikka, silti kaikki tuntuu välillä tosi turhalta. Elän vain muiden kautta. En näe itselläni mitään muista riippumatonta arvoa. Olen luvannut itselleni pysyä hengissä siihen saakka kun nuorin lapseni täyttää kaksikymmentä. Sen jälkeen teen itselleni ja elämälleni mitä itse haluan ja siihen tämä tyhjyys toivottavasti päättyy.
Mä elän koko ajan kahta elämää. Toinen osa minusta hoitaa työn, lapset ja kodin, toinen puoli on täydessä kaaoksessa. En saa mitään otetta itsestäni. Päässäni pyörii ajoittain järjetön karuselli ja sotku. Jos sekamuotoinen kaksisuuntaisen jakso kunnolla iskee, tunnen psyykeeni hajoavan ja pelkään etten pääse pääse sieltä pois. Viimeeksi pääsin kuiville, mutta tyhjyys ei hävinnyt. Se tuntuu pysyvän. Koen tyhjyysen tunteen itsessäni olevan kuin tuhkimon värttinä, joka houkuttelee luokseen. Tunnen suurta houkutusta valvoa ja laittaa itseni liian tiukille. Sillä on hintansa, mutta ainakin tunnen olevani elossa ja tyhjyys pysyy hetken loitommalla. Vaikeana hetkenä koitan muistaa lupaukseni yrittää pysyä hengissä lasteni vuoksi.- neitonen____
Kiitos vastauksestasi! Se lämmitti kovasti =)
- pjassu
neitonen____ kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi! Se lämmitti kovasti =)
Niin, älystähän tämä sairaus ei riipu. Sitä ei kannata murehtia. Meidän kaksisuuntaisten joukossa on tavallisia ihmisiä yhtyeiskunnan kaikista kerroksista.
Kyse on kai jossain määrin siitä, että aivojen välittäjäaineet toimivat eri tavalla kuin normisti. Aivojen välittäjäaineet säätelevät mm tunnetiloja ja energiatasapainoa. Niinhän se kai on, ettei näissä näissä aivoasioissa paljon tarvitse tasapaino heittää, kun elämä on hetkessä sekaisin. Joskus on virtaa ja tunnetta, joskus ei. Se on joko tai, on tai off.
Jos oireet on lievät, pystyy elämään melko "normaalisti", mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa. Olen itse huomannut, että kun kiinnitän huomiota oikeaan ravintoon, liikun tarpeeksi, vältän valvomista ja liian stessaavia työjuttua, on elämä pysynyt vähän tasaisempana. Ja niin kauan kuin pystyn käymään töissä, pystyn myös käymään terapiassa. Siitä on ollut apua.
Jos oireet ovat voimakkaat, ei kannata ilman lääkitystä yrittää selviytyä. Täytyy vain koittaa olla menettämättä toivoaan siinä raskaassa prosessissa jolloin itselle sopivaa lääkitystä haetaan.
Tarkkana täytyy olla koko ajan ja yrittää ajatella positiivisesti. Jos elämässä tulee vastaan joku vastoinkäyminen, itse ainakin joudun tasoittamaan oloani lääkkeillä, sillä vastoinkäymisten sattuessa homma lähtee helposti käsistä ja minä ainakaan en saa enää vauhtia alas jos kierrokset pääsevät koviksi. Ylikierroksilla ollessa tai sekamuotoisessa ei itse huomaa tarvitsevansa apua ja siinä voi käydä hullusti. Mutta päivä kerrallaan.
Yritetään hyväksyä itsemme. - neitonen____
pjassu kirjoitti:
Niin, älystähän tämä sairaus ei riipu. Sitä ei kannata murehtia. Meidän kaksisuuntaisten joukossa on tavallisia ihmisiä yhtyeiskunnan kaikista kerroksista.
Kyse on kai jossain määrin siitä, että aivojen välittäjäaineet toimivat eri tavalla kuin normisti. Aivojen välittäjäaineet säätelevät mm tunnetiloja ja energiatasapainoa. Niinhän se kai on, ettei näissä näissä aivoasioissa paljon tarvitse tasapaino heittää, kun elämä on hetkessä sekaisin. Joskus on virtaa ja tunnetta, joskus ei. Se on joko tai, on tai off.
Jos oireet on lievät, pystyy elämään melko "normaalisti", mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa. Olen itse huomannut, että kun kiinnitän huomiota oikeaan ravintoon, liikun tarpeeksi, vältän valvomista ja liian stessaavia työjuttua, on elämä pysynyt vähän tasaisempana. Ja niin kauan kuin pystyn käymään töissä, pystyn myös käymään terapiassa. Siitä on ollut apua.
Jos oireet ovat voimakkaat, ei kannata ilman lääkitystä yrittää selviytyä. Täytyy vain koittaa olla menettämättä toivoaan siinä raskaassa prosessissa jolloin itselle sopivaa lääkitystä haetaan.
Tarkkana täytyy olla koko ajan ja yrittää ajatella positiivisesti. Jos elämässä tulee vastaan joku vastoinkäyminen, itse ainakin joudun tasoittamaan oloani lääkkeillä, sillä vastoinkäymisten sattuessa homma lähtee helposti käsistä ja minä ainakaan en saa enää vauhtia alas jos kierrokset pääsevät koviksi. Ylikierroksilla ollessa tai sekamuotoisessa ei itse huomaa tarvitsevansa apua ja siinä voi käydä hullusti. Mutta päivä kerrallaan.
Yritetään hyväksyä itsemme.Eihän se älykkyydestä olekaan kiinni. Osa sairastavissa tuntuu olevan aina jossakin muualla "henkisesti" kuin tässä hetkessä. Sitä katsellessa ja lukiessa alkaa tuskanhiki nousta itselleen. Tuntuu vaan siltä, että palastoilla sairautta edustaa joukko ääripäitä, joilla oireet ovat todella voimakkaita, eivätkä he elä normaalin tapaista elämää missään määrin. Viittaan moneen jaksoon osastolla. Sama olo tuli kuin kävin tapaamassa psykiatriani ensimmäista kertaa. Odotustilassa oli mitä hurjempia tapauksia. Tuli mieleen, että mitä helvettiä minä täällä teen.
Pikkuhiljaa sitä voi pystyä, edes vähän hyväksymään itsensä kaikkine puutteineen. Se vie taatusti vuosia.
Maniasta on ollut hyötyäkin minulle opiskellessa. Minulla oli kiire valmistua koulusta, omasta mielestä ja tein opinnäytetyöni reilussa kuukaudessa. Se vaati valtavasti operatiivista työtä, joten tein sitä aamusta yöhön. Osasin toki nukkua riittävästi, mutta en pystynyt syömään koko aikana juuri mitään. Maistui se ruoka sitten operaation jälkeen, onneksi.
Kerron siskolleni sairaudestani, ja hän oli hyvin ihmeissään. Lääkärinä hän katsoo asioita eri näkökulmasta. Hän ei olisi koskaan uskonut sellaista, ja sanoi, että menee aikaa pureskella asiaa.
Olen itse positiivisessa hengessä ja yritän selviytyä vaikeuksista apua hakemalla. Kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin. - Kogorilla
Tämä teksti oli kuin omasta kynästäni. Olen aina ollut hyvin suoritusorientoitunut ihminen ja koen eläväni, kun saavutan päämääriä. Olen aina ollut se kaveriporukan "aivot". Nyt olen vastavalmistunut tuplamaisteri erinomaisin arvosanoin ja ulkopuolisten silmin varmasti hyvässä duunissa ja teen myös pitkää päivää. Sen verran nuori silti vielä, ettei perhettä ole.
Tällä hetkellä minut on kuitenkin vallannut tyhjyys - millään ei ole mitään merkitystä enkä tiedä, mitä tekisin elämälläni. Toisaalta minulla on paljon kavereita ympärilläni - minusta tykätään ehkä sen vuoksi, että saan ihmisistä energiaa ja muut näkevät täten useimmiten sen hyperaktiivisen, yltiöpositiivisen puoleni.
Tämä on johtanut siihen, että käyn todella paljon bileissä ja nyt olen havahtunut siihen, että mikään ei tunnu enää miltään - paitsi bilettäminen. Minulla on ollut järkyttävä putki päällä jo jonkin aikaa. Ei arkena, mutta viikonloput menee ihan sumussa. Viimekin viikonloppuna dokasin kolme päivää putkeen perjantai-iltapäivästä maanantai-aamuun. Tiedostan, että alkoholi varmasti pahentaa tyhjyyden tunnetta, mutta en halua jäädä masispäissäni yksin kotiinkaan. Mietin aina vain, että ensi viikon bileiden jälkeen sitten ryhdistäydyn, niitä en halua missata. Yksille meno tai juomatta hengaaminen bileissä ei mulle toimi, koska olen niin impulsiivinen ja täten helposti ylipuhuttavissa mukaan meininkiin.
Tässä siis pikku hiljaa yritän opetella sanomaan bileille ei - peruin juuri ensi viikonlopun juhliin osallistumiseni. Pitäisi vain opetella vähän lujempaa tahdonvoimaa. Jospa se elämän tarkoitus ja draivi tehdä hommia sitten vähitellen palaisi ennalleen, eikä tarvitsisi sitä itsensä pois päiviltä hoitamistakaan enää miettiä joka päivä.
Näistä palstoista koen saavani sentään jotain apua tai sentään kehittäväni itsetuntemustani, sillä samaistun niin paljon muiden bipojen kirjoituksiin. Ja siihen, miten bipojen läheiset kuvaavat heitä - sekä hyvässä että pahassa. - Anonyymi
pjassu kirjoitti:
Niin, älystähän tämä sairaus ei riipu. Sitä ei kannata murehtia. Meidän kaksisuuntaisten joukossa on tavallisia ihmisiä yhtyeiskunnan kaikista kerroksista.
Kyse on kai jossain määrin siitä, että aivojen välittäjäaineet toimivat eri tavalla kuin normisti. Aivojen välittäjäaineet säätelevät mm tunnetiloja ja energiatasapainoa. Niinhän se kai on, ettei näissä näissä aivoasioissa paljon tarvitse tasapaino heittää, kun elämä on hetkessä sekaisin. Joskus on virtaa ja tunnetta, joskus ei. Se on joko tai, on tai off.
Jos oireet on lievät, pystyy elämään melko "normaalisti", mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa. Olen itse huomannut, että kun kiinnitän huomiota oikeaan ravintoon, liikun tarpeeksi, vältän valvomista ja liian stessaavia työjuttua, on elämä pysynyt vähän tasaisempana. Ja niin kauan kuin pystyn käymään töissä, pystyn myös käymään terapiassa. Siitä on ollut apua.
Jos oireet ovat voimakkaat, ei kannata ilman lääkitystä yrittää selviytyä. Täytyy vain koittaa olla menettämättä toivoaan siinä raskaassa prosessissa jolloin itselle sopivaa lääkitystä haetaan.
Tarkkana täytyy olla koko ajan ja yrittää ajatella positiivisesti. Jos elämässä tulee vastaan joku vastoinkäyminen, itse ainakin joudun tasoittamaan oloani lääkkeillä, sillä vastoinkäymisten sattuessa homma lähtee helposti käsistä ja minä ainakaan en saa enää vauhtia alas jos kierrokset pääsevät koviksi. Ylikierroksilla ollessa tai sekamuotoisessa ei itse huomaa tarvitsevansa apua ja siinä voi käydä hullusti. Mutta päivä kerrallaan.
Yritetään hyväksyä itsemme.👍niin totta.
- Anonyymi
Niin totta! Juuri nyt käyn vasten sitä, että lääkkeiden pois jättäminen vain auttoi masennusta. En olisi uskonut, kaiken sen terveelliseen elämään sukeltamisen jälkeen - olenko siltikin sairas bipo...
- rairuohoXX
mitä tarkoittaa psyykkeeen hajoaminen? Et pääse sieltä pois... hulluusko?
- jopas!
te onnekkaat! mä olen vähän päälle 20v ja bipoisuuteni takia mulla on mennyt kesken jo useampi koulu. ja työ. miten te pystytte siihen? ja vielä ilman lääkitystä?
- jopas!
tarkotan siis että miten pystytte pitämään työnne ja vielä pärjäämään siinä? ja olemaan hajottamatta perhettänne?
en tarkota kuulostaa ilkeältä ta epäilevältä, oon oikeasti iloinen teidän puolesta! ja ehkä vähän kateellinen ;)
- TheEagleHasLanded
Tällä sairaudella on monenlaiset kasvot. Itselläni meni pitkään koko diagnoosin hyväksymisessä. Se oli melkein kahden vuoden prosessi. Nyt on itkut itketty ja tauti lääkkeineen hyväksytty. Tämä ei parane mutta tämän kanssa tullaan toimeen.
Itselläni ei ollut mielestäni kuin yksi tie ja se kulki ehtoollispöydän kautta. Nyt olen takaisin työelämässä, työtäni on kevennetty reilusti ja opettelen uutta hommaa. Palkka laski reilusti mutta niin laski vaatimuksetkin ja työaikamuoto on aivan mahtava verrattuna entiseen - ikinä en halua sitä samaa tehdä mitä tein ennen. Nyt teen vähemmän ja hyväksyn itseni. Välillä on raskasta mutta se kuuluu tähän. Pääasia on että läheisillä on nyt huomattavasti helpompaa, siitä ei ole epäilystä ja se tuo toivoa huomiseen!- Anonyymi
Läheiset ja ystävät, kontaktit muihin ihmisiin sekä liikunta ja ruokavalio, säännöllinen elämä on "Kaikki todellinen elämä on kohtaamista" - Matti Huttunen.
"Kaikki todellinen elämä on kohtaamista." Äärettomän tärkeitä ja mielelle hunajaa on olla ihmisten kesken, liikkua ja säännöllisesti elää. Minäkin koin tuon auvon, mutta sitten: vain liikuntaa estävä vamma, yksin jääminen kotiin ja siitähän nuo synkkenevät ajatukset kasvoivat.
Mutta, tämäkin menee ohi, kaikki järjestyy ajallaan - olisivatkin vain pakollisia voimalauseita 😉 (ylipyyhi ainakin ne kaikki paskamaiset ajatukset!!) Jos joku haluaa hyvän psykiatrian lekurin aajatuksia lukea, niin lainaa/osta kirjastosta Matti Huttusen kirja "Kosketuksia".
- mielipidettäpukkaa
Ihminen voi olla älykäs, vaikka olisikin ollut osastohoidossa tai eläisi välillä "omissa maailmoissaan".
Itselläni sairaus on katkaissut urasuunnitelmani, korkeammalle kouluttautumisen jne.
Suoritin yhdistelmätutkinnon. Ammatilliselta puolelta sain 4,6 keskiarvoksi päästötodistukseen. Jos sillä mitataan älykkyyttä, niin mihinköhän kastiin minä kuulun?! Osastojaksoja takana useita, itsemurhayrityksiä ja nyt olen ollut poissa työelämästä kolmisen vuotta...
Silti minulla elää toive, että jonain päivänä pääsen kouluttautumaan korkeammin ja hankkimaan mieleiseni työn. Ulkoiset puitteet ovat jo nyt kunnossa (tarkoittanet varmaan hienoa asuntoa, loma-asuntoa, uutta autoa jne). Harva osaa epäillä, että minulla olisi jotain ongelmia.
Toisaalta mitä se materia merkitsee?! Pääasia, että ihminen on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Siitäkin on kokemusta, että on rahaa ja kaikkea uutta hienoa. Sillä ei vaan saa onnea. Älykkyys ei mielestäni ole sama kuin hyvä ura ja hienot puitteet.- neitonen____
Eiköhän se sosiaalinen äykkyys ole tärkeämpään kuin muut yhteensä. Eikä materia tee onnelliseksi kuin hetkeksi. Sillä on vaan yrittänyt täyttää sitä tyhjiötä elämässä.
Pakko kyllä sanoa, että oikein ahdistuneena on mukava palata omaan asuntoon rauhoittumaan ja purkamaan vitutusta. Ei tarvitse miellyttää ketään ja sovitella asioita niinkuin normaali ihminen tekee. Ongelma on se, että tuntuu ettei uskalla enää ikinä muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle. - neitonen__:lle
neitonen____ kirjoitti:
Eiköhän se sosiaalinen äykkyys ole tärkeämpään kuin muut yhteensä. Eikä materia tee onnelliseksi kuin hetkeksi. Sillä on vaan yrittänyt täyttää sitä tyhjiötä elämässä.
Pakko kyllä sanoa, että oikein ahdistuneena on mukava palata omaan asuntoon rauhoittumaan ja purkamaan vitutusta. Ei tarvitse miellyttää ketään ja sovitella asioita niinkuin normaali ihminen tekee. Ongelma on se, että tuntuu ettei uskalla enää ikinä muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle.Moi!
Et kertonut seuraavia asioita:
a) oletko sinkku vai suhteessa
b) miten suhtaudut hellyyteen ja läheisyyteen
Itse olen älykäs, mutta herkkä mies ja janoan hellyyttä ja läheisyyttä. Suurin osa suominaisista tuntuu olevan hellyyskammoisia eli eipä niille hellät halaukset kelpaa.
Kelpaako sinulle hellä halaus ja useampikin ?
Jos kelpaa, mailaapa numerosi mikanhki ät yahoo piste com ja vastaa puhelimeesi kun se soi.
Itselläni ei ole aavistustakaan, mistä löytäisi naisen, jolla on palava hellyydenjano.
Tuosta tiedosta olisin hyvin kiitollinen, halitytöksi kelpaisi heti ja mahdollisesti myös vaimoksi, kunhan tutustuu tarkemmin ensin. - neitonen___
neitonen__:lle kirjoitti:
Moi!
Et kertonut seuraavia asioita:
a) oletko sinkku vai suhteessa
b) miten suhtaudut hellyyteen ja läheisyyteen
Itse olen älykäs, mutta herkkä mies ja janoan hellyyttä ja läheisyyttä. Suurin osa suominaisista tuntuu olevan hellyyskammoisia eli eipä niille hellät halaukset kelpaa.
Kelpaako sinulle hellä halaus ja useampikin ?
Jos kelpaa, mailaapa numerosi mikanhki ät yahoo piste com ja vastaa puhelimeesi kun se soi.
Itselläni ei ole aavistustakaan, mistä löytäisi naisen, jolla on palava hellyydenjano.
Tuosta tiedosta olisin hyvin kiitollinen, halitytöksi kelpaisi heti ja mahdollisesti myös vaimoksi, kunhan tutustuu tarkemmin ensin.Haen vertaistukea eli onkohan halauksesi sitä vai jotain muuta? Hellyys on hieno asia ja kuuluu normaalisti parisuhteeseen.
Leluksi en ole itseni antanut kenellekään, ja halauksia tulee tarvittaessa tilanteen mukaan. Pelisilmää on matkan varrella kertynyt ihan kiitettävästi, joten tarkkailen mielummin tilannetta kuin hyppään tyhjyyteen silmät kiinni.
Voisitko hieman avata omaa elämäsi niin osaisin paremmin suhtautua sinuun? - Anonyymi
"Pääasia, että ihminen on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä", ja lisäisin tuohon vielä sen, että hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on!
Saattaapa tuon sisäistettyään löytää vielä ihan uusia, luoviakin puolia itsestään!
- mielipidettäpukkaa
ps. älykkyyttä on monen tasoista.
- Aikuinen Nainen
Olen kohtalotoverisi.Aivan kuin olisin omasta itsestäni lukenut. Oma diagnoosini tehtiin vasta pari viikkoa sitten ja lääkitys aloitettiin. Eniten pelottaa kuinka kuinka sairaus tulee elämääni rajoittamaan?!?!
- neitonen___
Kiinnostaa kovasti miten hakeiduit lääkäriin? Oliko jotain erikoisia ajanjaksoja elämässäsi?
Kannattaa huokaista helpotuksesta, että se löydettiin ajoissa. Eihän tätä kukaan halua, mutta helpottaa huomattavasti omaa elämää. Itselläni on n. pari kuukautta takana psykiatrin lausunnosta. Päiväkirjaa ei ole pitänyt vaikka olen seuraillut itseäni kohtuu tarkkaa. Elän muuten aika säännöllistä elämää, ettei mikään suuremmin heittele duunia 7-16, sitten käyn viikolla päivittäin urheilemassa n 1-2. Liikunta auttaa parhaiten vitutukseen. Se on saanut minut kaikesta yimääräisestä ahdistuksesta eroon. Ja yleensäkin kaikki sosiaaliset kanssakäymiset ovat "terapiaa" minulle. Nään hyvin usein ystäviäni. Yksin ei ole hyvä olla, silloin huomaan mielikuvitukseni lentävän vähän liikaa.
Olen ollut aina kova bilettäjä, ja alkoholi on maistunut välillä. Nykyään kuin tuota ikääkin on 26 vuotta ei jaksa kovin usein käydä baareissa. Esim. pääsiäisenä ja vappuna kävin ystävieni kanssa baarissa ja otin kohtuudella juomaa. Ei tullut mitään ihmeellistä sanomista vaikka en rajoittanut menoa mitenkään. Ehkä tietoisuus tilastani pitää minut jotenkin varpaillani.
Tsemppiä sinulle, ei tämä kuitenkaan kuolemantuomio ole vaikka välillä kirpaisee.
- mei.JUi _
Minulla on kyseinen sairaus ,ja en ole pystynyt tekemään käymään kouluja enkä oikein mitään kun se on niin vallannut mun elämän ennen kun sain noi lääkkeet. nyt vasta (olen 22 v) pystyn pikku hiljaa tuki ihmisten kanssa etsimään minulle työn ja koulun yms. En voi ikinä ymmärtää miten kakssuuntaista mielialahäiriötä sairastavan pystyy käymään koulua. Joko on niin masentunut että voi oikeasti käydä koulua tai sitten ne maaniset kaudet niin eipä kauheemmin pysty keskittyy. Toivon kaikille hyviä jatkoja jotka tätä vittumaista sairautta potee ,kestäkäämme :)!
- gifted777
itse kanssa bibolaarinen mutta moni ei sitä huomaa kansainväliset testit 136äo ja hyvin sillä on pärjätty lääkkeet ok alkoa joskus onneksi bipolaarinen on 1 tyypin ja lievä.on jo pitkään tiedetty että kun sairastaa monesti on viisaampi kuin päällepäin näyttää yleensä sairailla ihmisillä on luovuutta ja lahjoja jopa monta kymmentä päällekkäistä
- apuliini
Heippa!
Olen 22 vuotias naisen alku ja mulla todettiiin kaksisuuntanen mielialahäiriö noin pari kk:tta sitten... Elämä diagnoosin jälkeen on mennyt vähän niin ja näin, ja koko ajan enemmän tuntuu siltä, että siaraus vie voiton (pyrin välttämään lääkkeellistä hoitoa niin pitkälle kuin mahdollista) Olisi mahtavaa löytää joku, joka vois toimia vertaistukena sairaudessa, neuvoa ja tukea kun tulee heikko hetki ja tuntuu että tää oli tässä.. Jos joku siis olis niin ihana ja suostuis tähän niin pistäkee viestiä tänne ni laitan maili oson :)- bipolaria
Vieläkö on tarjous voimassa? :)
- Pilkunn****ja
Vai että älykäs ja oikein korkeakoulututknto takana..?
Ja silti teksti on oikeinkirjoitukseltaan kuin alakoululaisen kynästä...
Diaknoosi - Diagnoosi
Reakoi - Reagoi
Perheen jäsenten - Perheenjäsenten
...paineella että, ihme... - ...paineella, että ihme...
Alkoivat pyörimään - Alkoivat pyöriä
Jne.- Toinen pilkunn... :D
Itsekin kiinnitin samaan asiaan huomiota - ei korkeakoulutettu voi kirjoittaa noin väärin. Mutta täällähän voi itsestään kertoa mitä vain. Osaan oikeinkirjoituksen, vaikka mulla äo on vain 134. Korkeakoulututkintokin löytyy.
- jatkakaa.toki
Äly ja oikeinkirjoitus ei liity mitenkään toisiinsa. Jopa eräs älykäs psykopaatti-mies kirjoitti aivan päin prinkkalaa.
- Pilkun****ija
Äly ja oikeinkirjoitus eivät ehkä kulje käsi kädessä, mutta koulutus ja oikeinkirjoitus kyllä kulkevat!
- rombbaaa
Pilkun****ija kirjoitti:
Äly ja oikeinkirjoitus eivät ehkä kulje käsi kädessä, mutta koulutus ja oikeinkirjoitus kyllä kulkevat!
Korkeakoulu voi tarkoittaa joko ammattikorkeaa tai yliopistotutkintoa. Ja ei, ei tosiaan kulje koulutus ja oikeinkirjoitus käsikkäin. Se on huomattu jo monen ihmisen kohdalla. Esimerkiksi moni virastoissa työskentelevä on saanut korkeakoulutuksen, mutta kirjoitustaidoissa on parantamisen varaa hyvin paljon. Turha tuollaisesta asiasta on riehua. Monia ei kiinnosta pätkääkään oikeinkirjoitus.
- Tinhu2
Hei :) Täällä yks bipo kans. Itselläni meni 9 vuotta, että sain oikean diagnoosin. Minua hoidettiin masennuspotilaana ja viime keväänä on sit aloitettu oikea lääkitys.
Oloni parani heti huomattavasti ja pitkän sairasloman kautta palasin työkokeilun kautta omaan työhöni. Nyt olen saanut vuodeksi kuntoutustukea ja teen 50% työaikaa. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Työni on erittäin kiireistä ja vastuu on suuri.
En edes yritä työpäivän jälkeen tehdä muuta, että saan ruuan laitettua lapsille. Vapaapäivinä yritän sit hoitaa muut asiat.
Rankkaa on välillä ja tunnen itseni täysin uupuneeksi. Nukkuisin vain koko ajan ja ahdistus on välillä tosi suuri.
Silti olen iloinen, että pystyn olemaan edes jonkun verran työelämässä mukana. Pidän työstäni ja minulla on aivan ihania työkavereita.
Nyt työni tulee muuttumaan suuresti, jota tietysti jännitän jo näin etukäteen. Pitää ottaa vain päivä kerrallaan, eikä yritäkkään ahmia liian suuria paloja. Itse tapaan sanoa, että lähtee iso laakeri pyörimään, mikä kuvastaa sitä ajatusten sekamelskaa, mikä päässä pyörii.
Mut on tämän sairauden kans vaan taiteelemista. Mitään suuria muutoksia ei elämääni saisi tulla ja muutenkin päivän pitäisi olla hyvin tasainen. Näin mulla :) - apuliini
Tinhu2: Toi sun kirjotukses oli aivan tasan tarkkaan ku mun suustani! Ja niin kamalalta ku tää kuulostaaki, ni toi toi mulle aika paljon lohtua ja tukea. Taiteilemistahan tää tän sairauden kanssa on, ja aika helevetinmoista sellasta onki. Voimia ja jaksamisia ihan älyttömästi sulle!
- lakoonis
Usein teen sisulla sellaisia asioita, mitä toiset ei saa aikaiseksi, olemalla rohkea ja optimistinen. Olen rakentanut 2 omakotitaloa, toisen jo nuorena. Myös ulkomailla minulla on 2 loma-asuntoa. Riskin ottamiskykyni on rohkeampaa mitä muilla, enkä pelkää turhaan olemattomia uhkia. Yleensä ihmiset ovat yliherkkiä ja skeptisiä kaiken uuden suhteen, mistä me bipot erotumme eduksemme. En tiedä onko se älykkyyttä, sisua, intoa vai mitä ? Hyvin paljon meissä on samaa, mutta -tylsyyttä inhoan, mitä on ollut itselleni opiskelu.
- __nanna
hei,
itselläni ei mielialahäiriöitä ole tutukittu eikä todettu, mutta epäilen yhä vahvemmin kyseistä sairautta. haluan niin ymmärtää itteäni ja saada jotenkin hallintaan asiat
puitteet ovat kunnossa, eli olen ihan hyvässä työpaikassa, mutta se ei ole tullut helpolla.. paljon on ollut ailahtelevuutta takana ja omien tunteiden sekä tekojen ymmärtämistä..
koska puitteeni on oikeastaan kunnossa ja tilani ei näy juurikaan ulospäin. niin epäilen, että uskovatko lääkärit minua? ja mitä kautta hakeutua tutkimuksiin. millaisia tutkimuksia teille on tehty (haastattelu tai jotain kokeita)? omalääkäristäni en kovin pidä; ei ole ottanut aiempia asioitani kovin vakavasti...
vielä en ole kovin vakavista masennustiloista tai hypomanioista /manioista kärsinyt, mutta en kyllä mielialanvaihteluitani ja itseäni terveen piikkiin laittaisi.. perhetaustaltanikin sen verran, että isä on entinen alkoholisti ja tädilläni on psykoosilääkitys ym., mutta tarkempaa diagnoosia en tiedä hänelle. lapsena olin tosi ailahtelevainen, emotionaalinen ym..
olen nyttemmin saanut jotenkin käännetyä voimavaraksi tunteiden vaihtelut ja sinuiksi sen kanssa, varsinkin kun työpaikallani kaikki tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän tasapainoisia..
vielä kun saisin parisuhdeasiat toimimaan, niin eiköhän tästä saisi vielä hyvän elämän rakennettua..- kukaties
Sellainenkin on olemassa kuin mielialan aaltoiluhäiriö. Ei niin vahvoja ääripäitä kuin kaksisuuntaisessa. Itsellänikin puitteet kunnossa, mutta tuota häiriötä epäillään, joka myös syklotomiana tunnetaan. Pääsin nopeasti työterveyden kautta psykiatrille kun viimein uskaltauduin hakemaan apua. Taisi auttaa, että olen perheellinen ja huonoina hetkinä viiltelen itseäni.
- (Epä)PyhäKolmiyhteys
Moro!
Mulla on 2-suuntainen, ärtyneen suolen syndrooma ja psori. Tämä kolmikko pitää tehokkaasti huolen siitä, että vaikka olen parisuhteessa oleva pienen lapsen isä, en pysty tekemään juurikaan mitään. Työpaikkaa on helvetin vaikea pitää milloin minkäkin sairauden vuoksi, liikuntaa ei pysty juurikaan harrastamaan, eikä normaalit sosiaaliset tapahtumat tule kuuloonkaan.
Tässäpä vekkuli kolmiyhteys joka siis ruokkii toinen toistaan mm. maniakausi, jolloin et voi poistua neljän seinän sisältä vatsan takia sekä stressaava masennuskausi jolloin et voi poistua neljän seinän sisältä vatsan sekä villiintyneen psorin takia.
Lapseni on sinut asia, jonka vuoksi jaksan hammasta purren aina hankkia uuden työpaikan vain menettääkseni sen hetken päästä.
Ei siis muuta kuin jälleen leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!- (Epä)PyhäKolmiyhteys
Kiitos oikein paljon rehellisestä palautteestasi, valitettavasti sain bipodiagnoosini vasta lapsen syntymän jälkeen. Et semmottiis. Toivon sinulle järkeä päähän. Voit rakastella totuuden sijasta muuntajaa.
- Totuuden rakajsta
(Epä)PyhäKolmiyhteys kirjoitti:
Kiitos oikein paljon rehellisestä palautteestasi, valitettavasti sain bipodiagnoosini vasta lapsen syntymän jälkeen. Et semmottiis. Toivon sinulle järkeä päähän. Voit rakastella totuuden sijasta muuntajaa.
Tyypillinen bipopaskon vastaus! Kun kerrotaan totuus, bipopasko alkaa toivoa totuuden kertojalle pahaa!...Huoh.
- ijhihuhg
Totuuden rakajsta kirjoitti:
Tyypillinen bipopaskon vastaus! Kun kerrotaan totuus, bipopasko alkaa toivoa totuuden kertojalle pahaa!...Huoh.
Sain taas hyvät naurut sinusta Totuuden rakajsta. Sinä toivot täällä bipoille hidasta ja tuskallista kuolemaa. Toivot myös, että bipot tekisivät itsemurhan yms. Ei sulla ole oikein oikeutta nalkuttaa siitä, että joku toivoo sinulle pahaa. Sitä saa mitä tilaa. Koita nyt ottaa se järki käteen, kun kaikki sanomasi on ristiriidassa muiden sanomiesi kanssa.
- Totuuden rakajsta
ijhihuhg kirjoitti:
Sain taas hyvät naurut sinusta Totuuden rakajsta. Sinä toivot täällä bipoille hidasta ja tuskallista kuolemaa. Toivot myös, että bipot tekisivät itsemurhan yms. Ei sulla ole oikein oikeutta nalkuttaa siitä, että joku toivoo sinulle pahaa. Sitä saa mitä tilaa. Koita nyt ottaa se järki käteen, kun kaikki sanomasi on ristiriidassa muiden sanomiesi kanssa.
Miten se on väärin, että lapsiinsekaantujalle toivoo kuolemaa? Miten se on väärin, että bipopaskolle toivoo kuolemaan? Yhteiskunta kiittäisi siittä! Kyllä sinä sen tiedät! Bipopasko ei vaan ymmärrä että tuhoaa elämää. Että on sosiopaatti, psykopaatti! Bipopasko ei ymmärrä vastuuta. Bipopasko tuhoaa, bipopasko ei luo!! Tieteellinen fakta on: BIPOPASKO ei ole tehnyt yhtään mitään ihmisyyden hyv'lso-
- Biporiina
Kirjoitan tälle __nanna:lle, joka epäilet olevasi bipo. Minulla on ollut vahva taipumus - ns yli-intoiluun, missä kuvaavaa käytöstä on ollut ns karistaa masennus tiehensä ns "helpoin konstein". Kun sain potkut työpaikastani, ostin irtisanomisrahoillani huvilan Turkista, lievittämään epätoivoa, mitä tunsin työni menetyksen johdosta. Psykiatrini myös ilmoitti minut depressiokurssille, koska menetykseni johdosta tunsin itseni täydelliseksi luuseriksi. Kuitenkin depressio- kurssilla käyttäydyin yli-innokkaasti ja muista poiketen minulla oli kymmeniä hyviä ehdotuksia, miten selättää masennus. Muut apaattiset henkilöt kurssilla pitivät minua häirikkönä. Palauteena kurssista sain lääkäriltäni bipo-diagnoosin 53-vuotiaana. Eli tähän ikään saakka olin selvinnyt samassa työpaikassa yli 20 vuotta, samassa avioliitossa 30 vuotta ja ilman lääkitystä 53 vuotta. Bipouteni kävi ilmi työpaikalla, kun en sietänyt epäreilua kohtelua, sanoin firman johtajille suorat sanat ja tästä hyvästä sain potkut. Minulla on käsitys, että bipot uskaltaa tehdä sellaista, mitä muut eivät. Rohkeuteni on tyhmyyttä, missä en halua kohdata jälkiseurauksia.
- Totuuden rakajsta
Taas jai jenkeissä kiinni lapsiinsekaantuva bipo. Yritti oikeudessa päästä vähemällä sillä, että selitti olevansa bipo eikä ymmärrä, miten moraali toimii. Viisitoista vuotta siitä kuitenkin tuli. :D
- Kaksisuuntainen
Hei,
katsopa viesti nimimerkillä "kaksisuuntainen". Olen hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä.
Hyvä työ, yliopistotutkinto, ulkoiset puitteet kunnossa, mutta sisällä hirveä myrsky koko ajan, tunne siitä, ettei hallitse itseään, ei kerta kaikkiaan pysty.
Kerroin lääkärille, että olen usein kuin psykoosissa, johon lääkäri totesi, että kaksisuuntainen on yksi psykoosin muoto.
Tämä viimeisin lääkäri on se lääkäri kymmenien edeltävien joukossa, joka pystyy oikeasti auttamaan. Tietysti lääkitys on tärkeä ja siitä täytyy pitää kiinni.
Olen itsekin ihmetellyt, miten olen selvinnyt hengissä tähän saakka. On ollut useita kertoja, jolloin elämä olisi voinut päättyä.
Suurin ongelma on ollut tämän sairauden hyväksyminen aidosti osaksi itseään. Se ei ole helppoa, eikä tapahdu hetkessä. Vieläkin kamppailen tämän ajatuksen kanssa, mutta olen jossain määrin voiton puolella.
Hyväksyminen auttaa minua ymmärtämään itseäni paremmin.
Olisi hienoa keskustella tästä sairaudesta toisen ihmisen kanssa, sellaisen, joka ei ole tuomitsemassa tai ihmettelemässä, vaan samassa tilanteessa itse. - maanisdepressiivinen
Suosittelen tutustumaan epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, kaksisuuntainen ja epävakaa monesti sekoitetaan toisiinsa ja niinpä kaikki diagnoosit eivät ole oikeita. Monet oireet voivat selittyä paremmin sillä diagnoosilla. Mitään apua ei saa kukaan väärällä diagnoosilla siitäkin huolimatta, että samat lääkkeet voivat auttaa myös impulssikontrollin häiriöihin tunteita latistamalla.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi50064
http://www.tohtori.fi/?page=5575414&id=1420458
Älykkyys on ihan oma erillinen asiansa, se ei mitenkään liity tähän sairauteen. Samoin ihmisen peruspersoonallisuus. Silti älykkyyden käyttöä tämä sairaus häiritsee PAHASSA VAIHEESSA hyvin paljon keskittymiskykyä häiritsemällä ja muistikapasiteetin toimimattomuutena (maniassa häiriöherkkyys ja ajatuksen riento/ masennuksessa lama ja muistiongelmat). Myös moni lääke vie muistin ja tekee pöppyräiseksi. On tehty myös tutkimus, että esim. masennus kuluttaa aivoja ja tekee sinne pysyviä muutoksia! Voit siis menettää sen mitä joskus oli! Tämä on yksi keino millä psykiatrit esim. perustelevat myös lääkitystä, jos et sitä haluaisi muuten syödä. Kuultu omin korvin!
http://masennusinfo.fi/ajankohtaista/Masennus_vaikuttaa_aivojen_toimintaan_ja_rakenteeseen
Toimintakyky esim. työelämä/ harrastukset/ ihmissuhteet/ itsestä huolehtiminen kärsivät TAATUSTI jokaisella OIKEASSA MANIASSA, DEPRESSIOSSA JA SEKAMUOTOISESSA JAKSOSSA SEKÄ NS.PSYKOOTTISESSA JAKSOSSA. Se millä tavoin ja miten paljon ne vaikuttavat kehenkin riippuu hänen oireidensa voimakkuudesta, mistä jaksosta on kyse, elämäntilanteesta, yksilöstä itsestään ja siitä millä hän kykenee kompensoimaan vallitsevia oireita. Ihminen voi olla lievästi sairas ja välillä jopa oireeton, jolloin asiat sujuu. Maniastakin on hyötyä vain tiettyyn pisteeseen asti! Joillakin persoonallisuuden piirteillä tai muilla ominaisuuksilla pystyy johonkin pisteeseen kompensoimaan oireita tai ainakin niiden haitta-astetta elämäänsä. MUTTA SAIRAS ON SAIRAS JOTEN HÄN EI OLE TERVE! Jos ei KOSKAAN ole tullut tämän sairauden takia sairaspoissaoloja koulusta/ töistä, en usko, että sinulla tätä sairautta onkaan!
Ja muuten MANIASSA ei välttämättä nukuta edes kaikilla lääkkeillä! Siksi sinä voit saada niin paljon aikaan verrattuna normaaliin ihmiseen, sinulla on kaksi kertaa enemmän aikaa! Tosin sitä voi jatkua vain rajattu aika, ei koko elämä! Ahkeruus ja työnarkomania on ihan oma lukunsa! Tyhjyyden ja/tai elämän tarkoituksettomuuden kokemus viittaavat enemmän epävakaaseen, samoin impulssikontrollin häiriöt ihmissuhteissa. Identiteettihäiriöstä on kyse jos ei voi tuntea olevansa mitään ilman ulkoista "suoritusta" = ihmisarvo heittelee ulkopuolelta tulevien palautteiden mukana. Samoin kyvyttömyys kestää vastoinkäymisiä. Ärtymys ja tunteiden vaihtelut voivat olla kaksisuuntaista tai epävakaata. Kaksisuuntaisessa maniat ja masennukset vaikuttavat KOKO ELÄMÄÄN toisin kuin epävakaassa voi olla tiettyjä "saarekkeita" minne vaikutus ulottuu ja muuten elää "normaalia" elämää.
EI KANNATA USKOA KAIKKEA MITÄ PSYKIATRIT SANOVAT, HE TEKEVÄT VIRHEITÄ PUOLET DIAGNOOSEISTAAN! ! ! ! Koko ammattikunta on yhtä puoskarointia! Jos et usko, niin googlaa psykiatrian historia ja lue mitä kaikkea sen historia on pitänyt sisällään. Kauhistut! Meno on kuin villissä lännessä ja vielä tänäkin päivänä!
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/houruinh.htm - Anonyymi
Itse en selviäisi hengissä ilman lääkitystä. turhaan pelkäät lääkkeitä. voit aloittaa ihan pienellä annostuksella ja katsot miten asiat etenevät. Jos mikään ei tunnu miltään , olet kyllä sairas ja tarvitset aina vain enemmän apua. älä esitä liian itsenäistä vaan ota kaikki apu vastaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381789Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61391Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421367Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11345- 141342
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71314Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01294Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11250Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21173