SilmuParenting
Onko sinulla ollut lapsesi kanssa tilanteita, joissa olet ollut neuvoton, etkä tiedä, miten sinun pitäisi toimia? Olet jo yrittänyt sataa ja yhtä konstia, luvannut kuun taivaalta tai ikuisuuden jäähypenkillä, mutta meininki on silti kuin villissä lännessä.
Silmu Parenting on Helsingin yliopiston kehitteillä oleva palvelu lasten vanhemmille, joka opettaa heitä ymmärtämään lapsensa ja oman käytöksensä syitä, ja toimimaan niin, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan elämäänsä. Tarjoamme tieteellisesti todistettua, ajasta ja kulttuurista riippumatonta tutkimustietoa lapsen käyttäytymisestä, vuorovaikutuksesta sekä tervettä kehitystä tukevasta kasvatuksesta.
Nyt sinulla on mahtava tilaisuus kysyä varhaiskasvatuksen, erityispedagogiikan ja kehityspsykologian pitkän linjan ammattilaisilta ja tutkijoilta, miten ratkaisisivat haastavat tilanteet lasten kanssa. Silmu Parenting vastaa Suomi24-käyttäjien kysymyksiin reaaliaikaisesti Kasvatus-palstalla tiistaina 20.11.2018.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 32 kommenttia
- Pitää olla huolissaan. Asiat myös varmasti ratkeavat parhain päin. Lapsellasi on epävarma olo, hän on ollut ehkä kuormittunut jo pitkään. Hän on yrittänyt sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen itselle ja muille haitallisella tavalla. Mitä useammin haitallinen käyttäytyminen saa jatkua, sitä varmemmin siitä tulee tapa ja tottumus. Haitallisen käyttäytymisen tilalle on rakennettava jotakin uutta. Korjausliike voi lähteä tilanteen purkamisella. Lapsen kanssa kannattaa ihan arkisesti jutustella - ihan tavallisessa tilaneessa -, että on varmaankin kamalaa kun asiat ovat eri tavalla kuin ennen. Tarkoitus on avata väyliä ja antaa ikään kuin lupa kaikelle harmille ja kasautuneelle pahalle mielelle. Samassa yhteydessä kannattaa todeta, että kyllä tämä tästä - eteenpäin mennään ja turva on takana. Tärkää on arkisuus ja ihan tavallinen jutustelu - lapselta ei tavitse odottaa vastauksia.
Näpistelyä ei saa hyväksyä missään tapauksessa. Lapsi saa palkitsevuutta ja mielihyvää näpistelystä, joko saadessaan mitä haluaa tai kokiessaan kutkuttavaa jännitystä. Mitä useammin näin käy, sitä todennäköisemmin hän näpistelyyn koukuttuu. Siksi näpistely on estettävä johdonmukisesti. Samalla lapselle voi todeta, että tietysti tekee mieli erilaisia asioita - varsinkin kun se ovat niin helposti saatavilla. Eli siitä haluamisessa ei ole mitään väärää. Pitää kuitenkin oppia malttamaan.
Myös lyömiseen pitäisi olla nollatolanssi. Lyöminen johtaa siihen, että muut alkavat karttaa. Se taas johtaa pahan olon lisääntymiseen. Lyömisen taustalla ovat puutteelliset taidot. Kun jokin asia menee lapsesi näkökulmasta pieleen, hän reagoi heti - ja lyömällä. Siksi on tärkeää ohjata häntä tunnistamaan tuntemuksesna ja hyväksymään ne. Jos harmittaa, niin saa harmittaa. Silti ei saa lyödä. Lapsi oppii tunnistamaan omat tuntemuksensa aikuisen kautta - eli sinun on opittava havaitsemaan lapsesi mielialan vaihtelut vaikka se ei ole helppoa. Sitä kautta lapsesi alkaa oppia, että tunteet tulevat ja tunteet menevät - ne ovat kuin pilviä. Tuneiden ei tarvitse johtaa äärimmäiseen käyttäytymiseen kuten lyömiseen.
Varhaiskasvatuksen professori - Kannattaa tutkia ja selvittää millaista tutkimustietoa sosiaalisen median rajojen taustalla on ja miten ne suhteutuvat oman lapsen toimintakykyyn. Ikärajat on luotu harkiten ja pohjautuen johonkin. Mitä ne ovat? Päteekö nämä minun lapseni tietotaitoon, vai voidaanko tästä yleisestä säännöstä joskus poiketa ja millä tavalla? Makrotasolla säännöt on tehty noudatettaviksi ja tästä on hyvä lapsen kanssa keskustella. Voidaan kuitenkin harkita olisiko kyseessä asia, jonka voidaan laskea mikrotasolle teidän perheessä ja sopia säännöt, joita noudatetaan tämä yleisen ohjeistuksen sijasta. Mutta tässäkin on oltava looginen ja sääntöjä on noudatettava.
Sosiaalisessa mediassa olemiseen lapsi tarvitsee monenlaista ymmärrystä vuorovaikutuksesta ja siitä, miten sosiaalinen media toimii. Alakouluikäinen lapsi ei välttämättä vielä kykene esim. ymmärtämään kaikkia vuorovaikutuksen nyansseja sosiaalisessa mediassa. Ja on altis kaikenlaiselle sisällölle ja kaikenlaisille ihmisille. Onko vanhempi itse perillä kaikista sosiaalisessa medioissa tapahtuvista "trendeistä" kuten trollaaminen. Pienten lasten vielä kehittymässä olevat vuorovaikutustaidot voivat myös johtaa tahattomiin ja tahallisiin kiusaamistilanteisiin somessa. Onko vanhempi itse valmis sitoutumaan pysymään kartalla alaikäisen lapsen sometuksesta?
Netin käyttöä ja netikettiä onkin tärkeää harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Sosiaaliseen mediaan tutustumista tulee aina harjoitella lapsen kanssa yhdessä. On tärkeää, että vanhempi on kiinnostunut lapsen netin käytöstä ja tietää, mitä sovelluksia lapsi käyttää. Vanhempien on hyvä keskustella lapsen kanssa siitä, että somessa pätevät samat käyttäytymissäännöt kuin muuallakin elämässä.
Ystävällisin terveisin:
Varhaiskasvatuksen tutkija
Varhaiskasvatuksen tutkijatohtori - Useimmat lapset oppivat yökuiviksi viimeistään nelivuotiaina. Satunnaisia vahinkoja voi kuitenkin sattua monille, eikä niistä kannata huolestua. Jo kuivaksi oppineen lapsen satunnaisen tai uudesti alkaneen yökastelun syytä ei aina tiedetä. Taustalla voivat olla monet tekijät, kuten esimerkiksi muutokset perheen päivärutiineissa, joku lasta pelästyttänyt tai huolestuttanut päivän tapahtuma, riidat kavereiden kanssa, tms.
Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä reagoimaan pieniinkin tapahtumiin tai olosuhteiden muutoksiin. Aikuinen ei niitä välttämättä tunnista lapsen olosuhteissa mitään muutoksia, sillä aikuisen näkökulmasta mitättömät asiat voivat olla lapselle isoja asioita. Syiden miettimiseen ei kuitenkaan kannata keskittyä, jos asialle löydy helposti tunnistettavaa aiheuttajaa.
Suosittelen, että tässä vaiheessa suhtaudut yökasteluun ymmärtäväisesti ja rauhallisesti. Syytä huolestumiseen ei todellakaan ole. Mitä rauhallisemmin suhtaudut koko asiaan, sitä todennäköisempää on, että lapsen yökastelut vähenevät tai loppuvat.
Yö- ja petivaatteiden kastumisesta ja pyykkäämisestä ei tehdä mitään numeroa. Voit kertoa lapselle, että uudestaan alkanut yökastelu on aivan tavallista ja sitä sattuu monille. Asian normalisointimielessä voit ehkä kertoa jostakin lapsen arvostamasta henkilöistä tai satuilla jostakin mielikuvitusolennosta / satuhahmosta, jolla oli myös aikoinaan tällainen ongelma.
Todennäköisesti yökasteluongelma katoaa itsestään jonkin ajan kuluttua, koska hän on jo aiemmin ollut yökuivana. Edellämainitusta syystä en tässä vaiheessa epäilisi, että kastelun taustalla olisi jotakin somaattista vaivaa.
Erityislastentarhanopettaja - Kiitos kysymyksestä. Ikuisuuspohdinnan parissa varmaan ollaan. Lapsi, kuten me kaikki, kaipaa läheisyyttä ja turvaa, sekä tiedon, että hänen lähellään on ihmisiä, jotka ovat valmiita turvaamaan pelon kohdatessa. Pelko kun on asia, joka yllättää kenet tahansa, varsinkin yöllä. Tässä tapauksessa lapsen on hyvä olla vanhemman vierellä, mutta jos se häiritsee ajatuksia jo päivällä, voisi myös käydä läpi mistä pelko johtuu ja miten muuten sitä hoidetaan, esimerkiksi päivällä keskustelemalla.
Jos kyse ei ole pelosta, on tapaus taas eri. Millaisia yöt ovat, saadaanko nukuttua? Onko asiassa mitään muuta haittaa, kun pohdituttaa, onko tämä "normaalia"? Suostuuko lapsi nukkumaan yökyläreissuilla muualla kun vanhemman vieressä? Tällä siis rajoitetaan onko kyse tavasta, turvanhausta tai pelon estosta. Riippuu myös kokeeko lapsi saavansa vanhemman aikaa tarpeeksi muulloin (päiväsaikaan), vai kokeeko, että öisin saa ylläpidettyä yhteyttä vanhemman kanssa, jos esimerkiksi aamuisin jutellaan ja herätään rauhassa yhdessä. Vai saako yhdessä nukkuminen aikaan riitaa, huonot unet, levottomuutta, tällöin kannattaa pohtia muuta järjestelyä.
Perheissä voidaan pohtia, missä vaiheessa arkeen tulee eteen muutoksia, jolloin lapsen olisi hyvä mennä nukkumaan ja herätä omasta sängystä ja ennakoida hyvissä ajoin lapsen totuttaminen omaan sänkyyn. Tällaiset muutoksen tapahtuvat useassa perheessä esimerkiksi eskarissa. Tämähän voi tapahtua myös niin, että vanhempi vieraileekin lapsen huoneessa eikä toisin päin. Omaan sänkyyn nukkumiseen voi totuttaa myös saamalla kavereita yökylään tai vaikka rakentaa teltta/maja lapsen huoneeseen, jossa saa retkeillä ja opetella nukkumaan yksin.
Palatakseni kysymyksen muotoiluun, onko siitä haittaa, että lapsi nukkuu vieressä, niin ei. Läheisyys on ihanaa ja opettaa hienoja asioita lapselle pitkälle tulevaisuuteen. Haittaa on siitä, jos lapsi nukkuu, koska pelkää ("haitta" on silloin pelko, joka pitäisi selvittää, eikä vaan koettaa saada pois mielestä yölliseen aikaan), tai jos lapsi nukkuu, koska ei ole ikinä nukkunut, eikä suostu nukkumaan yksin ("haittaa" on silloin itsenäisyyden, itseensä luottamisen, yksinäisyyden sietämisen tms., opettelun viivästyminen).
Pitkällä tähtäimellä voitaisiin kuvitella, että lapsi kun lapsi siirtyy vanhemman sängystä, kun a) on niin iso, että tippuu sängystä kun tila loppuu tai b) seurustelukumppani huutelee kanssaan samaan sänkyyn. Heh.
Lämmöllä:
Varhaiskasvatuksen tutkijatohtori - Hei
Kuvasit lapsesi paidankauluksen ja hihansuiden syömistä sekä sitä, miten olet toiminut. Esitit myös toiveesi auttaa lasta tässä tilanteessa. Ajattelit myös sitä, että kyseessä saattaisi olla paha tapa. Pahoista tavoista opitaan jossain vaiheessa pois. Poisoppiminen jostain tavasta saattaa viedä aikaa mutta kannustuksella se onnistuu.
Kannattaa pohtia ja tehdä havaintoja, miksi lapsi vie hihansuita suuhun ja missä tilanteissa tätä tapahtuu? Viekö hän myös muita tavaroita ja esineitä suuhun ja missä tilanteissa? Suun alue on hyvin herkkä ja siten saa myös lisäaistivahvistusta. Etsiikö lapsi aistivahvistuksia muilla keinoin esimerkiksi käyttäen koko kehoaan ja muita aisteja?
Saattaa olla niin, että lapsi ei mahda tälle toimintatavalle/ tarpeelle mitään. Silloin voitaisiin myös miettiä, miten sitä voisi helpottaa tässä vaiheessa esim. purukorulla (tytöille ja pojille erilaisia) ennen kuin asiaa lähdetään arvioimaan laajemmin.
Hänen havainto- ja aistisäätelytoimintaansa kannattaa seurata eri tilanteissa. Jos lapsi on päivähoidossa niin olisi hyödyllistä käydä keskustelua ja havaintojen jakamista varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden kanssa eri ympäristöissä ja eri tilanteissa.
Hän on 4-vuotias ja luultavasti ollut/ menossa neuvolan HYVE4-vuotiaiden laajennettuun terveystarkastukseen. Jos tilanne jatkuu ja teitä huolettaa, niin neuvolassa kannattaa ottaa tämä asia puheeksi ja kertoa myöskin varhaiskasvattajien päivähoidossa tehtyjä havaintoja. Joissain tilanteissa, jos pulmaa esiintyy pitkään ja eri ympäristöissä, saattaa olla hyödyllistä pyytää neuvolasta lähete toimintaterapia-arvioon.
Tärkeää, että helpotamme lasten kaikinpuolista hyvää oloa.
Erityislastentarhanopettaja - Ei ole olemassa rumia lapsia, on vain ainutlaatuisia lapsia. Jokaisella lapsella on oikeus tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on. Lapsi näkee tosista minkälaisena häntä pidetään ja siitä rakentuu hänen minäkuvansa. Jos lasta pidetään rumana, hän peilaa sen toisesta, ja silloin minäkuva on vaarassa väärentyä kieleiseksi. Tästä on kasautuvaa haittaa pitkälle tulevaisuuteen.
Kannttaa miettiä, miksi pitää lasta rumana. Mikä estää näkemästä hyvän - siinäkin tapauksessa, että kysymys olisi esimerkiksi synnynnäisestä epämuodostumasta. Ulkoisilla arvoilla ei saa verrata lapsia. Kauneus on katsojan silmässä.
Kannattaa myös miettiä, mitä haluat somessa lapsestasi viestiä? Mitä haluat tuoda esille? Haluatko jakaa kokemuksia vai haluatko tukea omalle epävarmuudellesi. Miksi ulkoisesti kauniin lapsen kuvan jakaminen on sinulle tärkeää? Mitä reaktioita toivot tai pelkäät?
Varhaiskasvatuksen professori - Kaikki lapset ovat ainutlaatuisia yksilöitä ja erilaisia jo syntyessään. Näitä eroja kutsutaan temperamenttieroiksi. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa uuden edessä, he ovat luonnostaan varovaisia, arkoja ja hitaasti syttyviä, Tässä ei ole mitään väärää eikä se ole merkki mistään häiriöstä. Pulmana voi olla, jos oma tapa reagoida asioihin on luonnostaan ihan erilainen. Joskus se on todella turhauttavaa. Aikuinen on kuitenkin valmiiksi rakennettu ja hänen on opittava säätelemään omia taipumuksiaan turhauttavissa tilanteissa. Lapsi peilaa kaiken aikuisesta - hän näkee toisesta miten erilaisia tuntemuksia kohdataan. Jos hän on peloissaan ja näkee aikusesta, että se on häiritsevää, turhauttavaa ja ärsyttävää, hän oppii suhtautumaan omaan pelkoonsa vastaavasti.
Arkaa ja vetäytyvää lasta kannattaa lähestyä varovasti houkutellen ja arkisesti jutustellen - pysyen itse tyynenä. Lapselle voi sanoa, että tämä jänskättää nyt kovasti - tosisin sanoen hänen tuntemuksesna pitää havaita ja todentaa. Sitten lapsen kanssa voidaan yhdessä kohdata pelottava, jännittävä, mieltä kuohuttava asia - kannatellen, rohkaisten ja eteenpäin mennen - hissukseen houkutellen. Kun lapsi on omalla tavallaan mennyt eteenpäin, kannattaa todeta: katso nyt - vaikka noin paljon jännitti, silti uskalsit. Näin lapsi saa onnistumisen kokemuksia, jotka alkavat kannatella häntä tulevaisiuudessakin. Lapsi oppii, että vaikka asiat ovat kaovasti jännittäviä ja pelottaviakin, niistä selviää.
Varhaiskasvatuksen professori - Lapset, kuten aikuisetkin eroavat toisistaan temperamenttinsa puolesta. Jotkut pystyvät käsittelemään voimakkaita tunteitaan tuoreeltaan. Toiset tarvitsevat omaa aikaa selvitelläkseen tunteitaan ensin omassa rauhassaan. Aikalisän ottaminen on todennäköisesti lapsellesi luonteva tapa toimia vihastuessaan.
Voisit keskustella lapsesi kanssa tunteista ja oikeutuksesta kaikkiin tunteisiin silloin kun teillä on ns. neutraali tilanne. Voitte puhua siitä, miten lapsi haluaa itseään kohdeltavan silloin, kun hän on vihainen tai hänellä on paha mieli. Mitä hän haluaa sinun tekevän, missä han haluaa olla silloin kun suututtaa, haluaako hän silloin esimerkiksi jonkun "turvalelun", peiton tms. mukaan.
Kun teillä on jonkinlainen sopimus, mitä tehdään silloin kun hän on suuttunut, voit vihastumistilanteessa muistuttaa lasta teidän keskustelustanne ja sopimuksistanne ja ehdottaa sen mukaista toimintaa. Kunnioita lapsen toivetta silloin kun se suinkin on mahdollista. Voit esimerkiksi kysyä tuntuuko hänestä siltä, että hän haluaisi päästä omiin oloihin rauhoittumaan? Kerro hänelle myös, että hän on aina tervetullut takaisin seuraasi heti, kun hänelle sopii.
Lasta ei kannata houkutella monisanaisesti pois omista oloistaan, sillä silloin hänen vihastumisensa aihe saattaa vain etääntyä ja teidän vuorovaikutuksenne alkaa kääntyä valtapeliksi, jossa lapsi manipuloi vanhempaa käytöksellään.
Joskus vihastuminen voi tapahtua tilanteessa, jossa omiin oloihin vetäytyminen ei ole mahdollista. Niissä tilanteissa joudut ehkä soveltamaan sopimuksianne. Kerro lapselle miksi toimit eri tavoin kuin tavallisesti vihastumistilanteissa.
Älä tee pilkkaa tai osoita väheksymistä lapsen tapaan käsitellä vihastumistaan. Puhu hänen toimintatavastaan ymmärtäväisesti ja arvostavasti, hänen omana keinonaan käsitellä voimakkaita tunteita.
Monet lapsesi ikätoverit hallitsevat vihan tunteitaan hyvin heikosti. Vihastuneen lapsen käytös voi olla tuhoavaa tai toisiin ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaisuutta. On hyvä, että lapsesi tunnistaa tunteensa ja osaa itse rauhoittaa itseään. Omiin oloihin vetäytymisen salliminen ei ole lapsen hylkäämistä. Sinä olet käytettävissä silloin kun lapsi on siihen valmis.
Erityislastentarhanopettaja - Kiitos kysymyksestä. Aihe puhututtaa varmasti monia. Lasten kasvatuksen ja olosuhteiden vertailu on aina hieman tulenarkaa, koska siinä missä lapset ovat yksilöllisiä, ovat myös vanhempien ajatuksissa perustelut miksi niin toimitaan.
Merkityksellisimmäksi nousee tieto oman lapsen kanssa sovituista säännöistä. Onko pelkoa, että lapsi poistuisi pihalta? Osaako lapsi toimia, jos joku vieras houkuttelee lapsia poistumaan pihalta? Onko aikaraja kauanko lapset ovat keskenään ulkona? Miten he toimivat konfliktitilanteissa tai vahingon sattuessa? Toisin sanoen millainen toimintapankki lapsilla on kyseiseen tilanteeseen. Onko leikkikavereilla samankaltaiset säännöt/toimintamallit? Näistä asioista on hyvä keskustella toisten vanhempien, ja ennen kaikkea oman lapsen kanssa.
Taustalla voi olla myös tuttavien eriävät mielipiteet siitä, mitä kyseisellä "vapautuksella" halutaan lapselle opettaa; Itsenäisyyttä, aloitekykyä, itseensä luottamista jne. Kun taas toiset vanhemmat haluavat varmistaa, että ovat vierellä lapsen opetellessa näitä asioita ja ovat antamassa tukensa. Toiset taas keskustelevat ehkä ongelmakohdista myöhemmin. Yksiselitteisesti siis ei kannata tuomita kumpaakaan tapaa. Lapset nauttivat, jos aikuinen osallistuu pihaleikkeihin, mutta myös vertaisten kesken toimiminen on arvokasta.
Lämpimin terveisin:
Varhaiskasvatuksen tutkijatohtori - Monet lapset ovat tarkkoja ja valikoivia ruokailunsa suhteen. Lapset pitävät erityisesti kuvailemistasi "selkoruoista", joissa ruoka-aineet eivät sekoitu keskenään. Lapsesi vaikuttaa myös synnynnäiseltä temperamentiltaan sensitiiviseltä ja aistiherkältä.
Tilanne ruokailuhetkillänne on lähtenyt väärille urille. Ruokailuhetket ovat muuttuneet valtataisteluksi ja stressaavat kaikkia. Paineinen tilanne on omiaan vaikeuttamaan lapsesi toiminnanohjausta ja saattaa hänet tunteidensa ohjaamaan taistele, pakene tai jähmety tilaan, jolloin uskallusta maistella uusia ruokia ei ole.
Ruokailutilanteet olisikin nyt saatava rauhoitettua. Vanhempien on lakattava tilanteesta stressaaminen ja pyrittävä tekemään tilanteesta mahdollisimman myönteinen ja positiivinen. Vanhempien huoli ja hätä tarttuvat lapseen ja saavat hänet suhtautumaan ruokailuun entistä varautuneemmin, jolloin edellytyksiä ruokarohkeuden kasvamiseen ei ole.
Lapsen ruokarohkeus kasvaa pikkuhiljaa ja ajan kanssa. Yhteisissä ruokailutilanteissa kannattaa yhdessä maistella ja tutkia ruokia ja kiinnittää huomio positiiviseen. Lapsen onnistumiset tulee huomata ja pienistäkin rohkeista yrityksistä pitää lasta kiittää. Jos lapsi ei vielä uskalla maistaa jotain ruoka-ainetta, uskaltaisiko hän haistaa tai vaikka nuolaista? Pakottaminen ja ruoan tuputtaminen eivät auta vaan johtavat päinvastoin tilanteen entistä pahempaan jumiutumiseen ja lapsen toiminnan lukkiutumiseen.
Valikoivan lapsen osallistuminen ruoan valmistamiseen lisää myös lapsen positiivista suhtautumista ruokaan. Yhteistä ateriaa valmistellessa saattaa ruoka-aineiden maistelu tapahtua kuin huomaamatta ilman jo paineistuneen ruokailutilanteen stressiä. Hyviä lisävinkkejä ruokarohkeuden kasvattamiseen myös kotona löytyy esim. sapere-ruokakasvatusmenetelmästä.
Terkuin,
Varhaiskasvatuksen tutkija - Ihan pienenellä lapsella ei ole vielä kykyä jäsentää aisti-informaatiota - saada tolkkua havainnoistaan. Jäsentymätön aisti-informaatio on aivohälyä, ja se väsyttää. Aikuinenkin voi huomata itsessään saman asian. Esimerkiski museossa käydessään tulee jossakin kohtaa hetki, jolloin tuntuu siltä, että enempää ei pysty ottamaan vastaan. Tämä liittyy ihan samaan asiaan, eli aivojen väsymiseen.
Kannattaa ottaa huomioon aivohäly - näkökulma. Mitä pienempi lapsi on, sitä nopeammin hän väsyy. Väsyminen voi näkyä levottomuutena ja kärttyisyytenä.
Toisaalta lapsilta ei saisi evätä pääsyä kulttuurin äärelle. On todellakin tärkeää rakentaa lapsiystävällistä Suomea, missä lapsia arvostetaan ja missä lapset saavat näkyä.
Varhaiskasvatuksen professori. - Joo just näin, se ei ole paljosta kiinni! Mulle on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleen kun esikoisen kanssa mentiin bussilla Helsinkiin, matka kesti 20 minuuttia mutta tää 10kk sai ihan järkyttävät raivarit bussissa eikä mikään auttanut. Sit tuli joku ihana vanhempi rouva joka kysyi että voisko hän antaa mun lapselle rinkelin. Olin aika tarkka vauvani ruokailuista, menin aina oppikirjan mukaan kaikissa ikäsuosituksissa eikä lapsi ollut vielä ikinä syönyt leipää, mutta sillä kerralla ei ollut mitään väliä. Ele oli niin ystävällinen, ja lapsi hiljeni heti, joten olin vain äärimmäisen kiitollinen tästä kultaisuudesta :)