Vapaa kuvaus

Elämän tiet salattuja lie

Aloituksia

1

Kommenttia

82

  1. Muuta pois, ei kaikille sovi se ruuhka, eikä tarvitse pitkälle mennä että saa naapureista kavereita ja hiljaisuutta ja sopivasti yksinäisyyttä. Kaikki on omassa vallassa, kun muuttaa ruuhkasuomesta pois. Tee radikaali temppu ja muuta maaseudulle. Onnea tulevaisuudellesi.
  2. Koirallakin voi olla kehityshäiriöitä. Ota selvää onko koirasi kehityshäiriöinen. Meillä oli aikoinaan kehityshäiriöinen koira, ja se ei millään oppinut tottelemaan. Naapuri sanoi että sillä on koirien down-syntrooma. Kun se oli 2 vuotias sen korvat edelleen lurpallaan kuin pennulla, ja se ei totellut mitään.
    Kun 7 kk on jo iso ikä, meillä on nyt 7 kk vanha jämptlannin pystykorva, ja kyllä se tottelee eikä enää syö mitä tahansa. Sillä on ensimmäinen juoksuaika paraillaan. Eli ei 7 kk vanha ole enää mikään pikkupentu.
    On myytävissä myös sisätilahäkkejä, johon voit laittaa koirasi , kun et ehdi vahtia sitä. Kun koiran totuttaa sellaiseen ja antaa vettä ja leluja mukaan, se pärjää siinä ihan hyvin. Normaalistihan koira nukkuu, jos sillä ei ole aktiviteetteja eikä emäntä tahi isäntä paikalla. Tämä vinkki on koirakoulutuskirjasta.
    Kun sitten ulkoilet koiran kanssa, väsytä se riittävästi, eli pitkät lenkit ja paljon katsottavaa.
    Pentukoira on helppo opettaa, mutta 7 kk alkaa olla jo rajalla, jos sitä ei ole yhtään tähän mennessä opetettu. Ja niinkuin koiraohjelmissa sanotaan, niin koiraa kannattaa opettaa namilla, ei kielloilla.
    Kirjastosta löytyy vino pino kirjoja joissa neuvotaan koirakoulutusta, nyt sinulla viimeinen tilaisuus perehtyä niihin ja toimia ohjeiden mukaan.
    Meilläkin on ollut kädenvääntöä siitä, pitääkö metsästyskoiran osata muuta kuin metsästää, ja nyt kun namupaloilla on asioita opeteltu, niin jopa miehenikin tykkää, kun koira oppii nopeasti nameilla uusia juttuja. Aivan kuin koira odottaisi että saisi tehdä juttuja, joilla mielistää isäntää. Ja silloin on kaikilla kivaa.
    Kyllä lintukoira linnun syö, jos sen kiinni saa. Ja se ei ole koiran vika, se kuuluu sen luontoon.
    Jos jatkat koirasi kaikenlaista rankaisemista, siitä tulee oikea peto, arvaamaton ja epäluotettava. Eli älä rankaise, aseta vaan rajat ja opeta namilla, mikä on oikein.
  3. on sellainen että määrittelette siinä kuka mitäkin omistaa ja että toisella ei ole eron tai kuoleman jälkeen avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Itse tein avioehdon 11 vuotta aviossa oltuani. Mekin olimme alusta alkaen sopineet että teemme sen. Minun nimissäni on talo, johon mahdollisuuden antoi sukulaiseni ja miehelläni on omien vanhempiensa kautta tulevaa omaisuutta, joka myös on suojattu aviopuolisolta. Ja mitä tästä eteenpäin hankimme on sen nimissä kuka sen hankkii.
    Jos sinun nimissäsi on puolet talosta pidät toki siitä kiinni, olet kaiketi osallistunut osaltasi kustannuksiin ja talon puolikas kuuluu sinulle vaikka et ole lainaa lyhentänytkään tähän mennessä. Itselläni on usein mennyt niin että toinen maksaa kaikki laskut ja toinen perheen juoksevat menot, eli vaikka miehesi on maksanut lainat niin sinä olet maksanut osuutesi ruokalaskun kautta.
    Aikoinaan erotessani edellisestä miehestäni hänkin yritti sitä etten olisi osallistunut talon lyhennyksiin mutta sosiaalitoimistossa palauttivat hänet maan pinnalle sanomalla että jos minä olen maksanut ruoat ja hoitanut lapset ja pyörittänyt taloutta muuten niin se on myös sitä yhteisten kustannusten jakamista . Avioliittolaissa sanotaan että aviokumppanit ovat velvollisia toisiaan elättämään.Ja juuri kun olimme kesällä sitä avioehtoa tekemässä niin myös lakimies toi tämän asian esiin. Avioliitossa olevien tulot lasketaan yhteen ja ajatellaan että aviossa se joka saa enemmän tuloa tasaa sen vähemmän ansaitsevan kanssa maksamalla yhteisistä menoista suhteessa enemmän. Että tällainen on lain henki. Jos nyt sitten teette sen avioehdon niin miehesi on ostettava osuutesi sinulta kun se kerran on tähän asti ollut nimissäsi, jos hän haluaa että kaikki omaisuus olisi hänen nimissään, mutta niinkuin moni on sinulle jo tässä sanonut ei sinun tule suostua sellaiseen lainkaan, vaan teette sopimuksen että kaikki mikä teillä on ollut avioon mennessänne ja nimissänne oleva on teidän erikseen ja eron sattuessa tai kuoleman kohdatessa ette peri toisianne. Aviokumppania suojaa laki kuolemantapauksessa. Jos kumppani kuolee niin aviopuoliso saa jäädä yhteiseen asuntoon asumaan vaikka ei sitä omistakkaan, maksamalla ylläpitokustannukset ja pitämällä asunto kunnossa. Eli jäljelle jääneellle puolisolle taataan asumisoikeus kumppanin kuoleman jälkeen.Ja jos teillä on ollut puhetta että avioehdon tekisitte niin tehkää ihmeessä, se selkeyttää , mutta älä ihmeessä luovu omasta osuudestasi vastikkeetta.
  4. opetettiin että lapsen pitää antaa huutaa että se vahvistaa keuhkoja, ja lasta ei saanut pitää sylissä, siitä tulee hemmoteltu ja lasta ei saanut ottaa kädestä kiinni ,siitä tulee bakteereja lapsen käteen, ja lasta piti syöttää 4 tunnin välein eikä saanut antaa mitään välillä ja väliajat piti ulkoiluttaa vauvaa että sille tuli vahvat keuhkot. Nämä ovat arvo ylpön saksasta tuomia ns uudenaikaisia kasvatusohjeita viime vuosisadan alkupuolelta ja ns valistuneet koulujakäyneet suomalaiset noudattivat näitä sotilaallisia ohjeita. Samaa rataa olivat sitten ruuminkunnon nostatukset ja rivimarssit kansakoulussa tamburiinin tahdissa. Tahdissa mars yy kaa koo.
    Onneksi yleinen hygienia on noussut huomattavasti ja lasta saa pitää kädestä ja lapsi saa kosketella tavaroita, ja nyt tiedetään kuinka tärkeää vauvan on saada ruokaa silloin kun sillä on nälkä, jos maito ei riitä 4 tunniksi niin syötetään kahden kolmen tunnin välein, ainakin alussa. Ja että pienokainen tarvitsee syliä onhan sen nimikin sylivauva. Ja pienokainen tarvitsee enemmän läheisyyttä kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi kuin sotilaallisia urheiluharjoituksia.
    Oma äitini kasvatti 8 lasta tuolla sotilaallisella tavalla ja moitti kilvan meitä lapsia sitten siitä että omat lapsemme ovat saaneet syliä yllinkyllin ja kantoreppua ja kädestäpitoa. Me olemme käyttäneet vaippoja pienokaisillamme emmekä ole istuttaneet heitä potalla tuntikausia joka päivä. Ja niin heistä on tullut aktiivisia herkkiä tuntevia aikuisia. Ja kun he saavat lapsia he osaavat vierihoidon , imetyksen ja keskustelevat pienokaistensa kanssa kuin tasavertaiselle, ja itse mummana ihmettelen pienen lapsenlapsen viisautta, pienessä ihmisessä asuu suuri filosofi, mutta olisiko hän sitä jos hänen ensikontaktinsa olisivat olleet vain ne neljän tunnin välein olevat ruokakontaktit ensimmäisen elinvuotensa ajan. Pienokaisen sosiaalinen kasvu alkaa sylistä.