Huuliveikko
Kantaa ottava "Huuliveikko"
Persoonallisuus heittomerkein.
Hyvää Joulun odotusta lukijalle!
sp. [email protected]
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 6 kommenttia
- Kaikki ilotulitteet kieltoon!
Kielletään saunan lämmittäminen puilla, kiellettäköön ruudin ampuminen taivaalle samoilla perusteilla; Saastuttaa ilmakehää!
Vain hätäraketin ampuminen meri- järvi alueilla ja sekin vain hädässä, ei ihan muuten vaan. Siltä kun ei useinkaan muuta hätäkutsua voi lähettää. - Huomenna se viimeinen sivu täytetään ja kalenteri, taskusemmonen, siirtyy tuonne kaikkien vanhojen allakoitten joukkoon.
Historiaa on noihin taskukalentereihin tallentunut, taitaa vanhin olla appiukkoni vanha työajan kalenteri. TVH:n tuntipäiväkirja. Siihen on merkitty tilipäivät ja tili tuli käteen ruskeessa paperi pussissa johon nimi on kirjoitettu ihan kosmoskynällä.
Muistatkos, kun piirsi sillä käteensä, väri nousi otsaan? Mitähän sekinn väri sisälsi, kiellettäskö nykylapsilta joita suojellaan jopa punaselta maidolta?
Naapuri teki jouluksi jäälyhtyjä rappusille. Pitänee pakasteeseen kantaa kun pakkaset muuttuikin räntä ja vesisateeksi. Se on huomisen murhe, palaako kynttilät jäälyhtyjen sisällä vaikko vesilammikossa vieressä.
Vuosihan on ollut kansainvälisiä selkkauksia, maahanmuutto asiaa ja hallituksen toilailuja eipäs, juupas lausuntoina ja yleinen epävarmuus on vain lisääntynyt. Minuun ne asiat ei kovasti vaikuta, elän omaa elämää ja nautin niistä jutuista joita on. Turhakkeita on maailma pullollaan, mitä ei ole, sitä en haaveile omistukseeni.
Ei sille tosiaankaan mitään voi, rahat ei riitä kuuhun eikä muille taivaankappaleille lentämiseen, mutta onhan tuota nähtävää riittänyt maajalassakin tämän vuuen ja kaikkien menneitten aikana. Ei voi missään unikuvissa elää, herätys on tullut tänä vuonna monelta taholta.
Puhut kesästä. Olihan se kuuma ja kuiva, vaan ei ollut hyttysiä. Yhtäkään hyttyystä en iholtani hätistelemään joutunu, yksi oli hukkunut vesiämpäriin ja yksi mehulasiin. Janoissani olen jopa hotkaissut juomani mukana niitä uimareitakin.
Syksyn sateet, juupas eipäs päivät. Perunan maasta ylös nostamisessa vierähti päiviä pilviä pidellessä, eikä satokaan hääppöinen ollut.
Leikkuupuimurit seisoivat pelloilla, kun kesken puinnin yllätti yläkerran isäntä kaatosateella ja työmiehetkin lähtivät miettimään mitä tekis.
Lunta on ollut ja mennyt kun koko vuotta miettii, leivän hinta vaihtelee ja sokeria saa alennuksella joka kuukausi. Kiljun tekijöillä juhlaa! Hiiva taitaa olla samoissa hinnoissa, mutta minä leivon juureen ruisleipää ja hiivaa on kuivahiivana varalla jos joku nuorista haluaa sämpylöitä. Tuovat tullessaan mitä herkuttelevat.
Ei tämän vuuen aikana ennättänyt Viroon, eikä Tukholmaan risteilemään. Selasin tuota kalenteriani ja löysin toukokuulta merkinnän, - tilaa risteily ennen 12.6 lahjakortti vanhenee-. Vanheni sekin ja niin minäkin.
Lainaan viestin alkua. Ei sille mitään voi. Vanhenin vuoden tänä vuonna.
Kuinka onnellisia ollaankaan kun tuleva vuosi on viimeisessä päivässään, kun niin onnea toivotellaan. - Joulurauhaa!
Riisipuuron keittämiseen tarvitsen kolme litraa punaista maitoa.
Sen kun maidot haettuani keitän, joulu astuu minun tupaani. - Onko yksinpuhelu kiellettyä? Sitähän itsellensä vastaaminen on ja kyllä minä puhun itsekseni, unissanikin kuulemma, mutta sitä en ole itse kuullut, olen nukkunut niin sikeästi.
Haittaako jos itsellensä vastaa? Katselin kaupassa irtojalkoja kaapin alle asennettavaksi, ei näkynyt missään hyllyllä ja siinä loihen lausumaan, " etteivät taida täällä myydä irtojalkoja" ja eikös joku toinen asiakas sen kuullut ja lausahti; " Eikö niitä valmisteta proteesipajalla?"
En ennättänyt itsellenikään vastaamaan kun meitä sitten jo huvitti molempia.
Ettei irtojalkoja huonekaluliikkeessäkään.
Lupaan vastaisuudessakin puhua itselleni ja myös vastata, jos kiperä paikka tulee eteen. - Joulun ilo,
rauha ja hyvää ruokaa.
Voi ilmestyä kehoonkin muutama lisäkilo,
mutta hyvin syöneenä,
kun hetken huokaa,
kaikki muiden herkutkin nähneenä,
voi pyyttää;"Niitä herkkujanne minullekin tuokaa!"
Joulurauhaa! - Kirjailijan titteli tai ei.
Näyttää täällä olevan tarinantaitajia joka sormella osoitettaviksi, mutta hiukan arveluttavilla keinoilla suosiota kalastellaan. Kirjoittajilla riittäisi sanavarastot ja aiheaineistot vaikka millaisiin tarinoihin ja juttukokoelmiin, mutta lahjat köytetään täällä keskinäisiin kinailuihin, eipäs, juuoa, juupa, eipäs ja joku huutelee siihen väliin omia totuuksiansa.
Ei ole turhaan sanottu, että suomalaisilla riittää kannanottoja joka asiaan, vaikka asiasta ei mitään tietäisikään.
Niistä kannanotoista kuitenkin saisi toisella tyylillä esitettyinä mahtavia tarinoita, kun malttaisivat pysyä edes omassa asiassaan.
Yksi puhuu metsästä, toinen maailmanpolitiikasta jossa ei ole hitustakaan metsästä, ei edes lastuja aiheesta.
Kirjailijan titteli on haluttu titteli, mutta onko siinä mitään pahaa?
Jos osaa pukea sanottavansa kirjalliseen muotoon ja se vielä julkaistaankin, ohna se alku josta on suunta vain ylös päin, seuraavaan julksisuun jonka kirjoittamiseen on jo jonkinmoinen pohjakin. Kokemus ja itsekritiikki ovat parempi pohja tulla kirjailijaksi, kuin suuret odotukset kuuluisuudesta. Kuuluisaksi ei tulla suurilla puheilla, vaan hyvillä teksteillä ja oikealla asenteella kirjalliseen tyyliin, sisällön rikkauteen ja sanottavansa ilmituomiseen.