- Se on jo mainittu täällä ketjussa. Olen siitä kirjoittanut.
Mies teki minusta kunniallisen naisen, kun antoi sukunimensä ja meni vihille kanssani.
Kyllä se vaan kummasti nostaa itsetuntoa.
Eropaperit olivat laatikossa silloin, kun otin pianon kokoisen matkalaukkuni, vuokrasin yksiön, menin sossuun töihin ja lopetin juopottelun toistaiseksi.
Tämä oli yksi episodi meidän liitossa.
Sittemmin eropaperit olivat roskiksessa. - Viimeinen työsuhde oli Kevan piirissä.
Siellä laskettiin, kuinka paljon eläkettä olisi kertynyt 63 ikävuoteen asti, jos hän olisi ollut työssä.
Mies jäi siis eläkkeelle 58 vuotiaana.
Hän kuului kuitenkin suurimman osan työhistoriastaan Ilmarisen piiriin.
Ennen se oli jonkun muun niminen firma.
Sieltä maksetaan nykyinen perhe-eläke.
Tuo Kevan maksama eläke oli sen verran pieni kuukaudessa, että sain sen kertakorvauksena. - Juu. Olin 20 vuotta täysi Hitleri miehelleni. Kummallisesti hän vain jaksoi kanssani elää kimpassa.
- Kiitollisuudella ei oikein elä ja asu.
Leski on vain avioliitossa elänyt henkilö.
Ei mikään lokkeilija ja velvollisuuksia väistävä tyyppi ole oikeutettu leskeneläkkeeseen.
Kait nyt jokainen surra saa ystäväänsä. - Lyhyt virallinen omaishoitajuus ei tarkoita sitä, että puoliso sairastui äkisti.
Sairauksia on ilmennyt pitkin matkaa, vuosia.
Aina silloin on tarvittu tukijaa, auttajaa.
Se on vaimo, joka hoivaa ja huolehtii.
Ei puoliso jää sairauseläkkeelle 58 vuotiaana, jos hän on terve.
En koskaan nähnyt edesmennyttä miestäni terveenä. Hänellä oli jo sairauksia kun tapasimme.
Asioissa on niin monta puolta. Sivulliset eivät tiedä mitään. - Suomen laki on selvä. Avioliitto on tärkeä määrätyissä asioissa.
Tai rekisteröity yhdessä oleminen.
Mielestäni lasten kannalta ajatellen avioliittoon pitäisi mennä.
Ystäväni jäi melko nuorena leskeksi kahden alaikäisen lapsen kanssa.
Avioliitto turvasi monta asiaa heidän elämässään. - "Oletko k8skaan ollut palkkatyössä"
Vastasin tähän kysymykseen. Että olen ollut palkkatyössä. Ja saan Kevasta oman eläkkeen.
Edesmennyt mies sai eläkkeitä Ilmariselta ja Kevasta. Niistä minulle leskeneläkettä.
Alkuun myös Kelasta. - Mihin?
- Olen mennyt 18 vuotiaana ensimmäisen kerran avioliittoon, kirkossa vihittiin.
Siellähän on pitkät litaniat rakkaudesta ja kunnes kuolema teidät erottaa fraasi.
Mitenkä ihmeessä niin nuorena pystyy nuo kaikki lupaukset täyttämään.
Ei mitenkään.
Mentiin vihille asunnon takia, kun
susiparia ei hyväksytty yhdessä asumaan työsuhdeasunnossa. - Menimme maistraatissa avioon.
Laamanni vihki, eikä puhunut rakkaudesta mitään.
Puhui luottamuksesta ja kunnioituksesta.
Eikä meillä ollut sormuksia ollenkaan.
En edelleenkään tiedä mitä sana rakkaus tarkoittaa? - Ja avioliiton pitää kestää väh.5 vuotta.
Myös puolison ikä on ratkaiseva. - Liitomme oli erittäin monisäikeinen.
Ei missään tapauksessa mitään peruskauraa.
Kuningas alkoholi oli kuviossa mukana.
Se sotki elämää jokasuhteessa.
Olimme niin samanlaisia.
Rahasta emme koskaan riidelleet, kun se oli aina vähissä. - En ole sosionomi.
Kun olin sossussa työssä toimistossa, silloin kirjoitettiin työsopimukseen sosiaalivirkailija.
Olin kyllä paremminkin toimistovirkailija. En tehnyt mitään paatöksiä.
Alustavia töitä kylläkin.
Oli oma huone ja oven ulkopuolella liikennevalot
Siitä olin pollea. - Saan työeläkettä jonkin verran. Eli sen mukaan olen ollut palkkatyössä.
Viimeinen työpaikka oli sosiaalivirkailija.
Joten saan Kevan eläkettä. - Minähän olen lapseton.
Minulle ei kuuluisi leskeneläkettä.
Joku kirjoittaa näin.
Olen mennyt eronneen miehen kanssa avikseen.
Sekin on ollut virhe. Joidenkin mielestä.
Olen laskelmoiva lortto, joka raahasi miehen väkisin maistraattiin.
Huhhuh.
Olenpa minä kaamea tapaus.
Jostain ihme syystä minulla on kuitenkin mielenrauha.
Olen vissiin niin paatunut. - Jatkuu
pelkkää tekoiloa ja itkua päälle.
Tästä lähden hakemaan koiran lenkille.
Sitä riemua kun iso koira kiiruhtaa pitkin lumisia maisemia.
Täällä kylä on kuin postikorttimaisema.
Huomenna äänestämään Rehniä.
Torstaina äänestetään palvelukodissa. - Niin, olen raitistunut alkoholisti.
Kaadoin viinat maahan yli 10 vuotta sitten.
Elämä oli helvettiä siinä vaiheessa. Ja sen jälkeen pitkän aikaa.
Ei olisi ikinä pitänyt edes maistaa viinaa, koskaan.
Olin heti koukussa.
Hyvin nuorena.
Nyt lähes 70 vuotiaana olen tyytyväinen tähän olotilaan ja ikääni.
En kaipaa hurjaa ja kurjaa nuoruuttani takaisin.
Katselen tuolla juoppoja ihmisiä ja kiitän että pääsin eroon tuosta kaameasta juomasta.
Siinä ei ole mitään hyvää.
Nousuhumala on onnea, mutta sitten onkin kaikki - Voin. Ei linkkejä.
- Avioliitto on aina jonkinlainen liikeyritys.
Niinkuin pörssisähkö. Riskialtista.
Kurssi heilahtelee usein. Kannattaa miettiä tarkkaan sopparia.
Meidän liitossa oli jatkuvaa vuoristorataa
Kun oltiin täysin erimieltä asioista, pakkasin laukkuni, vuokrasin oman yksiön ja lähdin.
Avioeropaperit oli valmiina laatikossa molemmilla.
Kun asuimme erillämme, meillä synkkasikin
paremmin. Olimme vapaita mutta ystäviä
Kumpikaan ei vaivautunut hakemaan eroa
Ei siinä silloin mitään leskeneläkettä miettinyt.
Sitten tuli enenevässä määrin miehen sairaudet mukaan kuvaan.
Sairaalajaksoja ym.
Siinä kohtaa tarvittiin ystävän, vaimon apua.Ei silloin kaveria jätetä.
Ne - Tavallaan.
Mies sanoi että hän ei halua, että hänen työllään raatama eläke jää Ilmarisen herrojen liiveihin.
Mieluummin jollekin muulle.
Otimme selvää, saisiko sen siirrettyä hänen lapsilleen.
Mutta ei.
Se kuuluu vain puolisolle
Mies sairasteli silloin palon.
Oli vaikea olla avopuoliso, kun tietoja ei herunut sairauteen liittyvistä asioista.
Mies oli elämäni mies, joten ei muuta kuin
maistraattiin.