Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

207

Kommenttia

6204

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Täällä taas näkyy olevan kirjailijavierailuja tuon tuostakin lähiseutujen kirjastoissa, kaippa niille riittää kiinnostunutta yleisöä. Itse olen käynyt vain Susanna Alakoskea ja Milka Hakkaraista kuuntelemassa, ja molemmissa se pieni kokoontumispaikka oli lähes täysi.

    Milkan kanssa luimme antologiasta otteita maanantai-iltana lähes täydelle huoneelle (olisikohan 20 paikkaa...) ja kyseessä oli vähemmistökieli ja pieni paikkakunta, asun Uplannin läänin pienimmässä kunnassa :)

    Lukupiireissä (2kpl joissa olen mukana) on tyypillisesti 6-8 osaanottajaa, ja kiintiö taitaa olla juuri se 8, etäpiiriin on jonotuslista.

    Minäkin olen yllättynyt ja todella kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja vaivasta jota kulttuuritoimi tekee hyväksemme. Paikallisessa kirjastossamme ja Tukholman Suomi-Instituutin kirjastossa ovat kaikki kirjani ja myös Suomi-Instituutti tukee ruotsinsuomalaisia kirjailijoita aktiivisesti.
  2. Et edusta ketään muuta kuin itseäsi. Et ole mikään "tämän palstan" äänitorvi. Täällä on monta jotka ovat lukeneet kirjojani ja ovat pitäneet niistä. Lyttääminen ja iva eivät ole rakentavaa palautetta.
    Mainittakoon, että kirjaa toivottiin lukupiiriin paikallisen ruotsinsuomalaisen kulttuurihenkilön toimesta. Hän oli lukenut aikaisemmat kirjani myös.
  3. Joonatan Tolan Punaiseen planeettaan ihastuin myös, kun se oli meillä hiljakkoin Suomi-instituutin etälukupiirissä käsittelyssä. Ostin Turun kirjamessuilta Hullut ihanat linnut, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan. Kähkösen 36 uurnaa on yöpöydällä odottamassa vuoroaan.
    Katriinan luin pari vuotta sitten. Teki suuren vaikutuksen ja vei mukanaan saaristolaiselämän kuvioihin ja samalla kuin Demeterkin jäin miettimään sitä rakkauden suuruutta ja kantavaa voimaa, joka saa naisen tekemään kaiken järjen vastaisia valintoja.
    ***
    Anna Soudakovan Varjele varjoani seuraavana vuorossa. Minulle aivan ensituttavuus.
    ***
    Keväällä luetaan ja keskustellaan minun Valkohaikarastani. Mietin vain että uskaltaakohan osallistujat kertoa rehellisen mielipiteensä kun olen itse paikalla. Toivon niin, koska minulle kaikki rakentava kritiikki on todella tärkeää.
  4. Ok, en ole nähnyt kumpaakan. Franzénin kuva on kirjan kannessa, siitä päättelin.
  5. Peter Franzén
  6. Viittaus "Hamsterit"-kirjaan on täysin relevantti.
    Preppaaminen ja survivalismi ovat tämänpäivän muotisanoja, jotka liittyvät elämän ja aikojen epävakaisuuteen, sodan uhkaan, pelkoon siitä, että peruspalvelut katkeavat pitemmäksi aikaa jostain syystä. Tää on nyt kyllä kotivara-ekstreemiä tilanteessa jota ei ole hallinassamme, mutta johon voi varautua.

    Jos aloittaja tarkoittaa kotivaralla sitä onko vaihtoehtoiet energianlähteet, lämmitys, vedensaanti turvattu, niin se on monimutkaisempi asia.

    Ja sitten varsinasieen kysymykseen, vastakysymys: mitä tarkoitat kotivaralla? Ruokatarvikkeita jääkaapissa, komerossa, pakasteessa muutamaksi päiväksi, viikoksi kuukaudeksi? Koko talveksi?

    Minulla on yleensä jääkaappi täynnä kaikenlaista pilaantuvaa ruokaa ainakin viikoksi. Pakasteessa on sapuskoja ainakin kuukaudeksi. Kuivaruokaa on kaapissa ainakin pariksi kuukaudeksi.
  7. Suosittelen lukemisiksi Veikko Huovisen klassikkoa vuodelta 1957, Hamsterit.
  8. 36 uurnaa yöpöydällä odottamassa kun ehdin aloittamaan, suomenkielisen lukupiirimme kaikki osallistujat saivat sen kirjastolta joululahjaksi.
    Toinen tosi kiinnostava kirja jota olen aloittamassa on Maritta Lintusen Sata auringonkiertoa, joka tietenkin kiinnostaa erityisesti meitä ruotsinsuomalaisia, koska tapahtumat sijoittuvat tänne muumaamustikkaan ja myös koti-Suomeen.
  9. Tyynenmeren rantakaistaleen asukkaat ovat samalla tavalla uskonnollisen synkretismin perinteen eteenpäin viejiä.
    En sanoisi "täysin pakanoita" koska kristinuskon osuus on hyvinkin vaihtelevaa, riippuen siitä miten paljon kouluja ja kirkkoja lähetyssaarnaajat ja munkit ovat perustaneet alueelle, kaupungeissa kristinusko on vahvempi ja maaseudulla afrikkalaiskolumbialaisen väestön keskuudessa synkretismi on vahvempaa.
    Edesmennyt mieheni oli suurkaupungin kasvatti, keskiluokkaa ja kävi maristaveljien koulua Instituto Champagnat ja häne ei uskonut mihinkään epäjumaliin eikä palvonut pyhimyksiä.
  10. Vuosien varrella rakensin sitten aivan meidän omanlaisen joulun mahdollisuuksieni puitteissa. Koska meidän kotimme, meidän perheemme oli eräänlainen kulttuurien kohtauspaikka, jossa minä olni se maahanmuuttaja, niin joulummekin oli lähinnä "eklektinen", koottu palasista ja perinteistä.

    Tapailimme ystävä- ja miehen sukulaisperheitä "novenoiden aikana" lauloimme joululauluja, katsastimme heidän jouluseimensä ja nautimme yhdessäolosta ja vieraanvaraisuudesta. Joulun alla myös kaikki joilta olimme ostaneet/saaneet palveluja vuoden aikana (puhtaanapitolaitoksen miehet, sähkölaitoksen miehet, lehdenkantajat, siivoojat ja pyykkärit, jne.) kävivät soittamassa ovikelloa ja pyytämässä "aguinaldoa", joululahjaansa, joka oli tapana joulubonuksen lisäksi. Erään lainen tippi hyvästä palvelusta.

    Jouluaattona aamupäivästä lastasimme automme lahjakoreilla ja pistäydyimme viemässä joulutervehdyksen lääkärin, kirjanpitäjän, korttelin papin (joka oli kastanut lapsemme), jne luonaja sitten illansuussa poikkesimme anopin ja apin luona viemässä lahjat.

    Jouluaattoillan vietimme kotona, usein ystävien seurassa. Joskus kutsuime jonkun hyvän ystävän, joka jostain syystä oli joutunut viettämään joulua yksin. Koristelimme tekokuusen, joskus vuorilta tuodun sypressin tai vuorimännyn, rakensimme pienen seimen, söimme kolumbialaisia ja suomalaisia joluruokia. Tein laatikoita, mm. maksalaatikkoa jossa oli rusinoita, jota kukaan muu kuin minä ei suostunut maistamaan. Leivoin aneemista pullaa heikkolatuisista kolumbialaisista vehnäjauhoista, tein lehtitaikinaa ja joulutorttuja ja paistoin pipareita. Joulukinkku oli pöydässä ja tein aina suureen ananakseen pakatun hedelmäsalaatin.

    Lahjat jaoimme aattoiltana ja joulupäivänä olikin sitten vuorossa joulunvietto anoppilassa kolumbialaisten perinteiden mukaan.
  11. Minä taas kaipasin meidän pakanallisia joulun riittejä, kuten tonttuja, pukkia ja mässäilyä :) Jeesuslapsi oli hyvin läsnä, vaikka anoppilassa oltiin vain muodollisesti uskovaisia katolilaisia ja kirkossa käytiin vain häissä, hautajaisissa, kasteessa tai konfirmaatiossa. Anoppi poltti kynttilöitä pyhimysten kivien edessä, jos joku oli sairaana, matkalla tai muuten tarvitsi apua tai suojelua. Jokaiseen hätään oli oma pyhimyksensä. Matkalle lähtiessä siunattiin tekemällä ristinmerkki jne. Paljonhan siihen uskovaisuuteen on sekoittunut luonnonuskonnoista piirteitä; uskontojen synkretismi on osa kansanperinnettä.

    Pohjimmiltaan kolumbialaiset ovat hyvinkin uskonnollista kansaa, joko puhtaasti katolisia tai sitten vapaakirkkoihin, joita evankelistit pperustivat etenkin vuosituhannen vaihteessa vähän sinne sun tänne.
  12. :)
    Kyllä ne olivat ihan riittäviä ja runsaita. Kinkkua tai kalkkunaa ei siihen aikaan ollut siellä joulupöydässä joka paikassa, mutta vihannesten hedelmien ja jälkiruokien monipuolisuus ja runsaus korvasi hyvin meidän raskaammat ja rasvaisemmat jouluruuat. Kaikki oli myös tuoretta ruokaa.
    Maaseudulla tarjottiin poulupöydässä jossain paikoin riisillä ja vihanneksilla täytettyä kokonaan grillattua pikkupossua, pääkaupungissa tyypillinen joulupöydän ruoka oli tamales, banaaninlehtiin käärityt ja nissä höyrytetyt maissitaikinaan leivotut liha/kana-vihannespaketit. Huom. banaaninlehtiä ei syödä. :) Anoppini huushollissa tehtiin tamaleskääröjä uudeksi vuodeksi ja joulunvietto oli silloin jos pelkistetty vaatimattomaksi, kun lapset olivat kaikki jo aikuisia ja kaikki muut muuttaneet pois, paitsi nuorin, joka oli 24 ja asui vielä kotona.
  13. Kumpi voitti, härkä vai sinä?
    Ne Pamplonan härkäjuoksut kadulla kuuden taisteluhärän edessä San Fermin-festivaalin aikana olisi kyllä mukavaa nähdä. Härät lähtee samalta viivalta .
  14. Siis sinä olet tämä bloggaaja?
    Luin sen päällisin puolin.
    Kirjoittaja voi kiittää omaa hallitustaan kulttuurimäärärahojen kaventamisesta ja kulttuuriin suuntautuvista leikkauksista, jolloin udmurt ja mari eivät ole ensisijalla kun apurahoja jaellaan. Etenkin kun on muita prioriteettejä, kuten Pisa-tulosten pyllymäki siitäkin huolimatta että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tulokset ovat selvästi parantuneet verrattuna kantasuomalaisiin.

    Kannatan toki kulttuurin monimuotoisuutta ja olen henkilökohtaisesti kiinnostunut sukulaiskansojen kirjallisesta perinteestä taigalla, mutta ymmärrän että se ei ehkä ole saavuttanut suurta vastakaikua cha cha cha Suomessa.

    Älä sotke demareita, jotka ovat rakentaneet tämän maan vaurauden ja kansankodin ja meänkielen asemaa, omenoita ja appelsiineja, sanoisi gringo.

    Muuten tornionjokilaaksolaiset, kveenit ja lantalaiset ovat hakemassa vähemmistökansan asemaa täällä Ruotsissa.
  15. Kuin myös :)
    Eihän tämä ole julkaistavaa tekstiä muutenkaan Kuvailen vain ensimmäistä jouluani poissa kotoa keskustelupalstalla.
  16. Kävin varmaan pari kertaa, ihan alkuvuosina. Onhan se värikäs spektaakkeli ja musiikki on ihanaa, ne pasodoblet sykähdyttää.
    Mutta alkavat olla jo mennyttä aikaa Kolumbiassakin. Kannatan niiden kieltämistä kokonaan. En ole mitenkään erityisesti eläinten oikeuksien aktivisti, mutta ei tunnu reilulta kiduttaa eläimiä rahan ja huvin vuoksi. En tykkää sirkuksistakaan missä on eläimiä jotka tekevät temppuja ja kaikkein vähiten kahlehdituista eläimistä, joita käytetään turistien houkutuksena ja valokuvataan matkamuistoiksi. Iljettävää!
  17. Olen oikeasti irlantilainen!
    Vaikka en juo whiskyä, olutta enkä Irish coffeeta En ole katolinen, enkä heitä tikkaa kapakoissa. Enkä edes käy kapakoissa.
  18. Niinpä näkyvät tekevän :)
  19. Ihan hyvä että on monta nojatuolia, niin voi valita mihin hetkeksi istahtaa joulukiireiden lomassa.
    Lantut kiehumassa laatikkoon, butternutsquash airfryerissa ja omenat kuorittu kurpitsaomenalaatikkoon, Linnan juhlia olin vilkuillut videolta Areenalta jälkikäteen ja valokuvaillut ihania orkideojani pohjoisikkunalla. Ei niitä voi minnekään siirtää että joulukoristeluille tulisi tilaa, 4 kpl yhtäaikaa kukassa.
    Pihakoivut ovat saaneet juhlaasun lumipitsiin vehoitultuna, pakkanen onnyt laskenut, kolme päivää piti yli 20 asteen pakkasta, nyt vain 8 astetta mittarissa.
    Hyvää loppuviikkoa nojatuolijengille!
    Joulusadun kolmas osa tulee jahka kerkiän kirjoitella.
  20. Luen kaiken omista aloituksistani ja tietenkin luen kaikki ketjusta mihinosallistun itse aktiivisesti. En lue aloituksia enkä niihin liittyviä keskusteluja jos aihe ei ole kiinnostava, Kuka aloituksen on tehnyt on samantekevää. Eikö kaikki tee samoin?
    21. 102 / 311
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt