Paloma.se01

Paloma.se01 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Liittynyt 7v sitten
254 aloitusta · 7531 kommenttia
Kolumbia ja Venezuela ovat pitkään olleet esimerkkeinä latinalaisen Amerikan maista joissa on pisimmät demokraattiset perinteet ja vähiten sotilasjunttia ollut hallitsemassa. Venezuelan kehitys on ollut katastrofi, mutta siihen ovat vaikuttaneet kansan siäsien epäsovun (rikas eliitti/köyhä enemmistö) lisäksi monet ulkoiset tekijät: kapuppasaarto, muiden valtioiden, lähinnä USA:n sekaantuminen maan hallintoon.

Kolumbiassa on ollut montakin kansan etuja ajattelevia poliitikkoja ja kandidaatteja, mutta jotkut on murhattu kesken kampanjaa, joidenkin kampanjat eivät ole edistyneet, koska konservatiivinen eliitti ei päästä heitä valtaan,. Vaalivilppi, pelottelu ja äänien osto ovat olleet perinteisiä metodeja pitää kansaa edustavat poliitikot aisoissa.

Sitten on tietenkin olemassa se vaihtoehto että emme koskaan tiedä kenellä on puhtaita jauhoja pussissa, olivatpa he sitten konservatiiveja, liberaaleja tai vasemmistolaisia. Kaikissa ryhmissä on korruptoituja ja en usko että kukaan poliitikko ajaa vain yksinomaa omien äänestäjiensä asioita, kansan parasta,, ilman mitään omaa agendaa.

Menisin kuitenkin väittämään että nykyinen presidentti Gustavo Petro on illut yksi parhaimmista presidenteistä ja tehnyt enemmän kansan hyväksi kuin kukaan edellinen. Demokraattisin keinoin, Siitä huolimatta suuri osa valkoisesta eliitistä on manannut hänet maanrakoon mukamas kommunistina ja diktaattorina. koska omaisuusveroa on vähän nostettu ja minimipalkkoja korotettu huomattavasti.
Appivanhempieni kuolemisen jälkeen siteeni ovat höllentyneet ja perhe on hajonnut kolmelle eri mantereelle. Italiassa tapaan lasteni serkkua, jonka olen tuntunut siitä lähtien kun hän oli pikkutyttö, olemme läheisiä ja hän kutsuu minua zia Palomaksi. Hän ja miehensä ovat myös käyneet täällä. Muut perheen jäsenet asuvat nykyisin USA:ssa, paitsi yksi pojista,. Minulla on vielä monta läheistä ystävää siellä, joiden kanssa olemme jatkuvassa yhteydessä, mm. asianajajani, joka hoiti talokauppani, perheen kotiapulainen ja hänen tyttärensä ja tyttärentyttärensä ja monta muuta, opiskelutovereita, kolleegoja ja ikävöin heistä jokaista.

Viime kerrasta on kulunut nyt jo kymmenen vuotta, kävimme mieheni kanssa ja sitä enne pari vuotta aikaisemmin kun kävimme tyttären, hänen miehensä, pikkupikien ja anopin kanssa siellä.

Kyllä Kolumbiassa on ollut suhteellisen rauhallistakin ja etenkin se seitsemänkymmentäluku, jonka asuin kokonaan siellä oli optimismin ja yhteiskuntarauhan aikaa. Ainoa mikä minua häiritsi ja mihin jouduin totuttautumaan oli luokkaerot ja se että oli aina katsottava vähän olkansa yli iltaisin ulkona ja vähän päivälläkin; öisin ulkona käveltävä keskellä katua tai kadun valaistulla puolella, koko roistoja saattoi piillä puskissa.

Korruptio, rikollisuus ja luokkaerot kulkevat käsi kädessä ja palaaminen edellisten vuosikymmenien caudillopolitiikkaan, missä se joka pitää suurinta meteliä ja osaa kiihottaa kansaa parhaiten äänestämään oman etunsa vastaisesti ei ole viisasta.
"Mitä kaikkea kolumbialaiset oikeasti haluavat tulevaisuudeltaan ?"

Teitpä vaikean kysymyksen. Luulen että he haluavat tulevaisuudeltaan samaa kuin kuka tahansa, mutta heidän haasteensa ovat suuremmat kuin esim. suomalaisilla. Sitten on otettava huomioon että luokkayhteiskunnassa toiveet ja tarpeet, priorisointi ja odotukset jakautuvat hyvin laajasti eri yhteiskuntaluokkien välillä.

Minulla on paljon pitkäaikaisia ystäviä ylemmissä yhteiskuntaluokissa, mutta tunnen ja tiedän parhaiten mitä Kolumbian ylempi keskiluokka toivoo, mieheni perhe kuuluu (tai kuului) siihen. . Mieheni isoisä ammuttiin talonsa ovelle, kun hän meni avaamaan sitä väärä n puolueen militanteille, Kolumbian historian mustimpana aikana kun liberaalit ja konservatiivit taistelivat keskenään vallasta. Perhe ei ollut poliittisesti aktiivi, mutta määrittelisin sen sosiaaliliberaaliksi.

Turvallisuus näyttää olevan juuri nyt suurimpia ongelmia maassa, jota on pitkään vaivannut sisäinen rauhattomuus ja rikollisjengit, jotka poliittisen agendan tekosyyllä ovat harjoittaneet rikollista ja yhteiskuntarauhaa häiritsevää toimintaa. Rauhansopimus sisiiien kanssa (2016) on parantanut tilannetta, mutta dissidenttiryhmiä toimii edelleen maassa; liikaa aseita väärien ihmisten kädessä.

Keskiverto kolumbialainen ei halua mitään sen enempää kuin elää ja asua omassa maassaan, ilman pelkoa että jotain pahaa vaanii nurkan takana, kasvattaa ja kouluttaa lapsensa tulevaisuuteen, jossa kaikilla on sama mahdollisuus säädylliseen elämään . Mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Ulkopoliittisesti ajatellen, kolumbialaiset ovat olleet pitkään riippuvaisia USA:n avusta ja etenkin yläluokka ajattelee kauhulla, että he jotenkin rikkoisivat hyvävelivälit USA:n kanssa, Toisaalta he ovat vain pieni osa väestöä ja tietävät hyvin että jos heidän otteensa heltiää, niin Kolumbian kehotys sisäpoliittisesti voisi hyvinkin olla Brasilian tai mahdollisesti jopa Venezuelan tapaista (ennen Maduroa).

Kolumbialaiset tarvitsevat yhteiskunnallisen kehityksen, turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan kannalta pienentää kuilua rikkaiden ja köyhien välillä, vasemmistohallituksen toimenpiteet ovat tarpeellisia ja välttämättömiä pitkällä tähtäimellä, mutta kaikkein vanhoillisimmat piirir vastustavat niitä ja kansaa pelotellaan kommunismin ja totalitarismin uhkalla .
finca on maatila Kolumbiassa
Latifundia -sanaa ei käytetä siinä merkityksessä, vaan on lähinnä teoreettinen ja poliittinen termi
Kukaan tiedä kaikkea mistään.
Olen juuri blokannut FB-sivultani vanhan ystäväni äärioikeistolaisen pojan joka on Opus Dein- jäsen ja kailottaa äärioikeistolaista propagandaa tuutin täydeltä. Mutta vain siksi ajaksi kun vaalit ovat ohi. Rasittavaa kuunnella poliittista paatosta jossa ei ole mitään järkeä.

"Kolumbia periaatteessa oikeistolainen ja Petro oli enemmän poikkeus tästä"
ei todellakaan pidä paikkaansa, kaupungit ja tiheästi asutut Karibian meren rannikko ja Valle del Cauca ovat vahvasti vasemmistolaisia. Antioquia-provinssi ja maaseutu ovat taantumuksellisia ja suosisvat konservatiiveja. Suurin osa suoraan valituista pormestareista on nyktisin vasemmistolaisia, etenkin suuremmissa kaupungeissa.

Kolumbian poliittinnen kuva on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenien aikana. Maa on aina keplotellut parhaansa mukaan pysyäkseen USA:n suosiossa ja välttääkseen joutumasta USA:n mustalle listalle , "decertificación" joka sulkisi dollarihanat pohjoisesta. Maan perinteinen valkoinen poliittinen eliitti pelkää kuin kuolemaa sitä että maasta tulisi "toinen Venezuela", kommunismin pelkoa lietsotaan ja kansaa pelotellaan äänestämästä vasemmistoa, koska silloin Trump iskee uhkaustensa mukaan kovat tullit tai "jotain vielä pahempaa", omien sanojensa mukaan.

Politiikka Kolumbiassa on ollut tunneperäistä massojen kiihoittamista oikealta vasemmalle, mutta eikös se itä ole ollut näilläkin leveysasteilla? Kaikki mikä mättää on aina edellisen hallituksen syytä.

Petro on ollut arvioni mukaan yksi parhaista presidenteistä mitä Kolumbiassa on ollut ja vasemmistoehdokas (HUOM ei äärivasemmiston, vaan Pacto Historico on maltillisen vasemmiston ja perinteisen vasemmiston koalitio, joka vastaa lähinnä meidän sosiaalidemokratiaa) Ivan Cepeda on Petron kanssa samalla linjalla, mutta on mielestäni mahdollisesti vieläkin parempi presidenttikandidaatti, asiallinen, rauhallinen ja kontrolloitu,

Nyt jos De La Espriella voittaa (mikä on todennäköistä) niin ainakinterveydenhoito yksityistetään ja köyhät menettävät tuetun valtiollisen terveyspalvelun. De la Espriella ei ole poliitikko, vaan rikosasianajaja ja hän pon luvannut rakentaa megasuuria vankiloita ja koventaa otteita, esikuvanaan El Salvadorin äärioikeistopopulistinen presidentti Bukele, jota hän muistuttaa myös ulkonäöltään. Talouspolitiikassaan hän tulee noudattamaan hengenheimolaisensa argentinalaisen Milein moottorisahapolitiikkaa,

Meksikon entisen diktaattorin Porfirio Diazin sanoja vapaasti mukaellen. Voi minun Kolumbiaani, niin kaukana järjellisyydestä ja niin lähellä USA:ta!"