Jokainen meistä tietää vanhenevansa, mutta silti se voi yllättää.
- Sosiaalinen vanheneminen liittyy siihen, miten näet itsesi suhteessa muihin ihmisiin, ja miten muut näkevät sinut, sanoo psykologi Marja Saarenheimo.
Ikääntyminen vaikuttaa myös mielen toimintoihin. Saarenheimo puhuu psyykkisestä vanhenemisesta. Normaalissa terveessä ikääntymisessä muutokset muistiin ja kognitioon ovat vähäisiä. Ikä tuo mukanaan myös positiivisia muutoksia.
- Kun "tiedonkäsittelyapparaatti" vähän hidastuu niin ihmiselle tulee aikaa jäähdytellä. Tunteet ei roihahda samalla lailla kuin nuorempana. On helpompaa säilyttää mielenrauha ja tyyneys, sanoo psykologi Marja Saarenheimo
Onko ? Vai hermostutko helpommin kuin nuorempana ?
Millaisena sinä koet ikäsi? Oletko kokenut ikäkriisejä jossain elämäsi vaiheessa? Millaisia? Miten ikääntyminen on muuttanut sinua ihmisenä? Onko ikäsi vaikuttanut siihen miten muut ihmiset suhtautuvat sinuun?
Ikääntyminen vaikuttaa ihmiseen sisäisesti ja ulkoisesti. Millaisena sinä koet ikäsi ?
96
795
Vastaukset
- Anonyymi00001
En ole koskaan pitänyt vanhuksista ja nyt olen itse vanha. On siinä kestämistä!
- Anonyymi00002
MÄ ole aina ja ikuisesti kunnioittanu vanhuksia omia jopa rakastanu ja rakstan edeleen sinne haudan taaksekki,
MUTTA
omaa vanhuuteni on ollu suuri pettymys, koska voimat hiipuu itsetä riippumatta,
ei kynene enään mihinkään lähsekeen siihen mitä joskus on jaksanu tehdä ,
olen todennu omalta kohdaltani, loppu elämä on maanpäällinen helvetti!
anteeksi taivaan isä, mutta näin olen kokenu oman vanhuuteni,,,- Anonyymi00005
Aluksi kun terveysoireita tuli odotteli "parempaa päivää",
että kyllä se tästä ohi menee.
Viimein tajusi, että oireet ja vaivat on tulleet jäädäkseen,
ei ne mene ohi niinkuin nuorena.
Se masensi ja masentaa yhä. Ne rajoittavat paljon toimintakykyä. - Anonyymi00006
Anonyymi00005 kirjoitti:
Aluksi kun terveysoireita tuli odotteli "parempaa päivää",
että kyllä se tästä ohi menee.
Viimein tajusi, että oireet ja vaivat on tulleet jäädäkseen,
ei ne mene ohi niinkuin nuorena.
Se masensi ja masentaa yhä. Ne rajoittavat paljon toimintakykyä.Erilaiset terveydenmuutokset heikentävät toimintakykyä
eikä ajattelukaan pysy enää koossa niin kuin ennen. - Anonyymi00034
Nykyisin vanhukset ovat yhteiskuntarasite.
Paremminkin yhteiskuntajätettä.
Ryöstää meidät ainoastaan haluttaisiin,jos sattuisi olemaan rahaa,
tai luottokortteja.
Minä Teitittelin emoani ja mummoani.
En kuole kiusallanikaan - Anonyymi00045
Ikääntymiseen on keksitty parannuskeino.
1 litran pullo Stalisnaja votkaa ja hirvikivääri.
Käyttöohjeet voi ihan itse päätellä.
- Anonyymi00003
"Miten sinä koet ikäsi" Jaa-a, siinäpä kysymys, mikä pistää pohtimaan.
V*tuttaa.
Ei välttämättä se ikä, koska ikääntymiselle ei mahda mitään,
mutta se mitä se tuo tullessaan laskee elämänlaatua päivä päivältä. - Anonyymi00004
Elämänlaatu on laskenut prosenteissa saman verran kuin ikäni on. 82 %.
- Anonyymi00007
Ei kerro Tilastoihisi !
Ikä on vain numeroita!- Anonyymi00008
Ei pidä paikkaansa, että ikä on vain numeroita.
- Anonyymi00009
Anonyymi00008 kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa, että ikä on vain numeroita.
joka kehuu ikä on vain numeroita, on jo pitkälle dementoitunu ei tajua enään omaa tilaansa pysyykö tomintakyky enäänsaman kuin nuorena jaterveena ei taatusti pysy enään yli kahdeksanoymppisellä vaikka vkuinkavirkeeksi kuvittelis vielä ittensä,
mua vi,tu,, ttaa,,, vanhus vanhuus on maanpäälinen hevetti ihmiselle,
empä olis halunnu elää näin vanhaksi,
mutta luoja päätti toisin,,, - Anonyymi00010
Kumma, kun sitten ei pysty samaan kuin kakskymppisenä ?!
- Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
Kumma, kun sitten ei pysty samaan kuin kakskymppisenä ?!
....j os "ikä on vain numeroita" niinkuin joku jankuttaa.
- Anonyymi00041
Anonyymi00010 kirjoitti:
Kumma, kun sitten ei pysty samaan kuin kakskymppisenä ?!
Miksi tarvitsisi pystyä? Ja toisekseen, kaikki kaksikymppisetkään eivät pysty. Itse en ainakaan vaihtaisi osia 20 -ikäisen kanssa mistään hinnasta.
- Anonyymi00012
se tässä vanhuudessa ihmetyttää vaikka olen huonossa kunnossa ollu jo pitkään niin silti kaikki mun työkaverit ovat jo kuoleet paljon nuorempana, joa yli viisikymppisinä jotkut ja ikäiseni kaikki paitsi minä , samoi ovat kuolleet kaikki minulle tärkeät kaverit tutut ikäiseni läheiset, vain nuoremmat jälkeläiset ovat elossa,
tavallaan koen jääneeni ihan yksin maailmaan,
nuiremmilla on oma maailmansa ja elämänsä elettävänää,
he ei tavalaan ole samalla aaltipiduutella joten vaikka rakkaita ovatki he ei korvaa omia ystäviä, puolisoa eikä muitakaan saman ikäisiä juttukavereita,,,
kovin on ikävää elää vanhaksi vanhukseksi, vanha ihminen on yksin maailmassa kuvaannollisesti,,,,- Anonyymi00014
Kaverini eivät ole ikäluokkaani vaan meitä yhdistää yhteinen harrastus.
"Siviilikavereita" minulle ei enää ole.
Omalla kohdallani ikääntymissä on sa hyvä puoli, että olen pystynyt huolehtimaan 5 vuotta nuoremman elinkumppanini olosta ja asioista näiden, muutaman vaikean vuoden aikana.
Sekin loppui pari vuorokautta sitten. - Anonyymi00019
Anonyymi00014 kirjoitti:
Kaverini eivät ole ikäluokkaani vaan meitä yhdistää yhteinen harrastus.
"Siviilikavereita" minulle ei enää ole.
Omalla kohdallani ikääntymissä on sa hyvä puoli, että olen pystynyt huolehtimaan 5 vuotta nuoremman elinkumppanini olosta ja asioista näiden, muutaman vaikean vuoden aikana.
Sekin loppui pari vuorokautta sitten.Näinkö nyt on (L-L ?). Otan osaa.
Voimia.
demeter1 - Anonyymi00021
Heips, tekoälyn kanssa voi jutella. Mä alan harrastamaan sitä, jos kaipaan juttukaveria. Nyt kyselen siltä vaan kaikkea maan ja taivaan välitä. Ei se viel tiedä kaikkea . On lapsenkengissä.
Ikä sinänsä on luku, joka kertoo montako vuotta itse kukin täällä on tepastellut.
Se taas vaikuttaa ulkoisesti.
Elämänkokemus on se, joka tuo sisäisiä muutoksia.
Kun katsoo peiliin, sieltä näkee fyysiset muutokset. Siitä en välitä mitään. Jokaisen ulkoinen olemus muuttuu iän myötä.
Ei se ole tärkeää.
Vain fyysisen muutosten mukanaan tuovat vaivat ovat niitä, jotka koskettaa.
Ainakin mielenrauhaa ja elämän ymmärrystä koen saaneeni vuosien myötä lisää.
Sen, miten moninaisia ovat ihmisten elämät ja miten jokainen kulkee omaa polkuaan.
Myös, että jokainen hetki syntymästä viimeiseen hengenvetoon on merkityksellinen.
Jokainen meistä jättää jäljen. Jokainen kuuluu johonkin jatkumoon.
Tiedostamme sen tai emme.- Anonyymi00013
Kun jää yksin ei kuulu enää mihinkään jatkumoon.
Kun viimeinen läheinen lähtee jatkumo loppuu.
Ihminen saa merkityksenä muitten kautta.
Yksinäinen on "nobody" - "ei kukaan".- Anonyymi00064
Jos haluaa voi mennä juttelemaan, ei kukaan estä.
- Anonyymi00015
Näen ja kuulen.
Nutta pimeässä en näe,
enkä hiljiauudessa kuule oemattomia.
Mieli kuin 15 vuotiaalla
Huomaan, että palsta pn ekopäiden valtaama.
Yksi hyvä näkee kaikki muut pahana, eikä se ole hyvä itekkään
Vanhuus ja viisaus on suljettu laitoksiin!- Anonyymi00053
Vapaus on olla kuinka haluaa.
- Anonyymi00016
Vanhuus ja viisaus on myytti. Yli 80 vuotiailla muistisairauksia
on jo joka kolmannella. Joko alkanut tai diagnosoitu.
Siinä ei mahdollinen viisaus auta mitään.
Ei vanhuus ja viisaus muutenkaan ole fakta.
Ei vanhuus ihmistä tee viisaammaksi, pikemminkin päinvastoin.
Kokemuksia on enemmän kuin nuoremmilla,
mutta jos on älyllisesti yksinkertainen ei kokemuksista mitään hyötyä ole.- Anonyymi00030
Hyvin kirjoitit, Ano 00016 ja faktaa..))
Jos dementia on edennyt pitkälle viisaus ei tosiaan taida auttaa sairastunutta. Matka unohdukseen on kuitenkin useimmilla pitkä ja sillä matkalla viisaudesta voi olla paljonkin hyötyä.
Jos viisaudella tarkoitetaan älyllisten toimintojen laatua, vanhuus ja viisaus eivät kai välttämättä kulje tasajalkaa, vanha ihminen voi taantua monista syistä.
Silti haluan nähdä, että jokainen meistä on todiste eletystä elämästä kuin runo,
jonka toinen/toiset voivat lukea ja tulkita, ottaa oman itsensä rakennusaineeksi - tai sitten ei.
Kokemuksia en myöskään väheksyisi. "Kokemusasiantuntijuudelle" ei nähdäkseni ole asetettu yläikärajaa ja vaikka tietyillä aloilla tieto vanhenee "hetkessä" ihmisyyden ulottuvuudessa niin ei välttämättä käy ja sinne kokemusasiantuntijuus mielestäni asettuu.
demeter1
- Anonyymi00017
Onko muistinne mielestänne huonontunut ?
Huomaako sen itse, kun muisti alkaa huonontua ?
Omasta mielestäni muistini on jollain tavalla huonontunut.
En aina varmuudella muista mitä minäkin päivänä on tapahtunut,
esimerkiksi jos mietin oliko se tiistaina vai keskiviikkona kun kävin apteekissa.
Voin joskus olla päivissä sekaisin.
Elän jo perjantaita, vaikka on torstai.
Joku uusi asia voi kadota hetkessä päästä,
tarkoitan pieniä asioita, joilla ei ole suurta merkitystä, mutta kuitenkin.
Eräänä päivänä pari viikkoa sitten tuli kiinnostava keskusteluohjelma
televisiosta (Skavlan). Laitoin erän mukana olleen mielenkiintoisen henkilön
nimen ylös googlatakseni hänestä lisätietoa.
Unohdin googlauksen, kun ohjelman jälkeen tuli muuta tekemistä.
Pari viikkoa sen jälkeen näin lapun, jossa oli nimi.
Mietin kukakohan tämä henkilö on, koska olen katsonut tärkeäksi
kirjoittaa nimen ylös.
Se oli tietysti se keskusteluohjelman henkilö.
Minulla on aina muutamia "muistilappuja",
mutta niitä on ollut jo noin 40 vuotta.
Tapani on varmistaa, etten unohda mitään merkityksellistä
tai kiinnostavaa.
Ehkä aikaisemmin olisin muistanut ilman muistilappuakin.
En enää kaikkea muistaisi.
Hiukan pelottaa mitä vauhtia muistini heikkenee, koska olen jäänyt yksin
eikä minusta kukaan huolehdi.- Anonyymi00020
Samoja kokemuksia minulla, Ano 00017. Niiden vuoksi kävin muistitestissä ja sen kerrottiin menneen "hyvin" - mitä se sitten tarkoittaakin.
Muistilaput olen ottanut käyttöön. Aina en vain muista ottaa niitä mukaani esim kauppareissulle..)) Vielä pystymme ikätoverieni kanssa naureskelemaan omalle "muistamattomuudellemme" kuitenkin tietoisina siitä, että kohta voi hymy hyytyä.
Kuten sanot, joskus voi muistisairaus edetä nopeastikin. Kaikki taitaa sittenkin olla siinä "korkeemmas käres" ja voi vain toivoa että viimeiset vuodet olisivat armollisia.
Ja sanotaanhan niinkin, että muistisairas ei ole ongelma itselleen vaan läheisilleen.
Ei kyllä kuulosta lohdulliselta sekään... - Anonyymi00025
Anonyymi00020 kirjoitti:
Samoja kokemuksia minulla, Ano 00017. Niiden vuoksi kävin muistitestissä ja sen kerrottiin menneen "hyvin" - mitä se sitten tarkoittaakin.
Muistilaput olen ottanut käyttöön. Aina en vain muista ottaa niitä mukaani esim kauppareissulle..)) Vielä pystymme ikätoverieni kanssa naureskelemaan omalle "muistamattomuudellemme" kuitenkin tietoisina siitä, että kohta voi hymy hyytyä.
Kuten sanot, joskus voi muistisairaus edetä nopeastikin. Kaikki taitaa sittenkin olla siinä "korkeemmas käres" ja voi vain toivoa että viimeiset vuodet olisivat armollisia.
Ja sanotaanhan niinkin, että muistisairas ei ole ongelma itselleen vaan läheisilleen.
Ei kyllä kuulosta lohdulliselta sekään...Ystäväni, jolla oli muistisairaus, joka haittasi jonkun verran kanssakäymistä
tapasi sanoa töksäyttää: "Ei minun muistissani mitään vikaa ole,
minä muistan kaiken minkä minun tarvitseekin muistaa !"
Omasta mielestään muisti ja me ystävät "paikkailimme" hänen unohduksiaan.
Ei hänellä olisi välillä ollut ruokaakaan kaapissaan.
Eli jossain vaiheessa ihminen ei ymmärrä miten paljon muisti on heikentynyt.
Alussa ehkä huomaa, mutta ei halua myöntää sitä itselleenkään.
En oikein tiedä miten muistisairaus etenee eikä se kaikilla etene ihan
samalla tavalla ja muistisairauksia on useita omine piirteineen.
Ystäväni muistin pettämisen takia tuli skismojakin, koska hän saattoi olla jyrkästi
eri mieltä joistain asiasta. Se jyrkkyys oli tavanomaista.
Hän ei koskaan epäillyt omaa muistiaan. Me ystävät olimme aina väärässä.
Hän sai diagnoosin alle 80 vuotiaana.
Muistisairaan ihmisen kanssa kommunikointi vaatii kärsivällisyyttä.
On turha alkaa kinaamaan mistään, pitää ymmärtää muistisairasta. - Anonyymi00026
Anonyymi00020 kirjoitti:
Samoja kokemuksia minulla, Ano 00017. Niiden vuoksi kävin muistitestissä ja sen kerrottiin menneen "hyvin" - mitä se sitten tarkoittaakin.
Muistilaput olen ottanut käyttöön. Aina en vain muista ottaa niitä mukaani esim kauppareissulle..)) Vielä pystymme ikätoverieni kanssa naureskelemaan omalle "muistamattomuudellemme" kuitenkin tietoisina siitä, että kohta voi hymy hyytyä.
Kuten sanot, joskus voi muistisairaus edetä nopeastikin. Kaikki taitaa sittenkin olla siinä "korkeemmas käres" ja voi vain toivoa että viimeiset vuodet olisivat armollisia.
Ja sanotaanhan niinkin, että muistisairas ei ole ongelma itselleen vaan läheisilleen.
Ei kyllä kuulosta lohdulliselta sekään...Kyllä kai muistin heikkeneminen on jossain vaiheessa itsellekin ongelma,
jos huomaa ettei voi luottaa muistiinsa ? Muistisairaus tekee myös ihmisen epäluuloiseksi. - Anonyymi00032
Anonyymi00025 kirjoitti:
Ystäväni, jolla oli muistisairaus, joka haittasi jonkun verran kanssakäymistä
tapasi sanoa töksäyttää: "Ei minun muistissani mitään vikaa ole,
minä muistan kaiken minkä minun tarvitseekin muistaa !"
Omasta mielestään muisti ja me ystävät "paikkailimme" hänen unohduksiaan.
Ei hänellä olisi välillä ollut ruokaakaan kaapissaan.
Eli jossain vaiheessa ihminen ei ymmärrä miten paljon muisti on heikentynyt.
Alussa ehkä huomaa, mutta ei halua myöntää sitä itselleenkään.
En oikein tiedä miten muistisairaus etenee eikä se kaikilla etene ihan
samalla tavalla ja muistisairauksia on useita omine piirteineen.
Ystäväni muistin pettämisen takia tuli skismojakin, koska hän saattoi olla jyrkästi
eri mieltä joistain asiasta. Se jyrkkyys oli tavanomaista.
Hän ei koskaan epäillyt omaa muistiaan. Me ystävät olimme aina väärässä.
Hän sai diagnoosin alle 80 vuotiaana.
Muistisairaan ihmisen kanssa kommunikointi vaatii kärsivällisyyttä.
On turha alkaa kinaamaan mistään, pitää ymmärtää muistisairasta.Samoja kokemuksia minullakin, Ano 00025. Ja vaikeinta on juuri silloin, kun asianomainen ei tunnista tai ainakaan tunnusta tilaansa. Pystyy kyllä sanomaan, ettei muista, mutta tuntuu kuitenkin odottavan toiselta/toisilta entisenlaista kohtelua/asennetta.
Eli asian puheeksi ottaminen ei oikein onnistu.
Itse olen juuri noista syistä rajoittanut kanssakäymistä, mikä ei sekään tunnu hyvältä - sentään perhetuttuja ollaan oltu vuosia ja yhteistä historiaa on paljon.
demeter1
- Anonyymi00018
Hiukan pelottaa mitä vauhtia muistini heikkenee, koska olen jäänyt yksin
eikä minusta kukaan huolehdi.
Sinulla ei ole muistivikoja. Sitäpaitsi teet aivan oikein. Laput on täsmäosaamista
Lappuun kirjoitetaan nopeasti käytettävä pintamuistitieto (kauppalista ...)
Muistiin painetaan takana oleva narratiivi josta löytää tiedot uudelleen työstämällä. Tässä on tärkein osio
Jatkuvasti tarvittavaa pintatietoa varten kehitetään tekniikka ( korttien pinkoodit ..)- Anonyymi00024
Olen kännyyn suunnitellut päivittäiset tekemiseni ja merkitsen ne %-merkillä kun olen tehnyt. Kirjoitan kaikki pikkuasiatkin kuten "Vie roskat", "Tiskaa", "Kastele kukat", "Mene ulos aurinkoon"... Näin tulee kaikki tehtyä ja ajallaan. Näin myös pakotan itseni päivittäisiin töihin.
Koska tilaan ruuat verkkokaupasta kerran viikossa, minulla on siellä etukäteen suunniteltuna kauppalista jota viikon aikana korjailen ja poistan vanhat ilmoitukset kännyn viesteistäni. Muistaessani laitan aina lisää tavaraa tilauslistalle tai poistan.
Mulla on myös pieni, paperinen kierrevihko johon saatan kirjoittaa joitain asioita muistiin. - Anonyymi00027
Eikö muistilapuilla "varmisteleminen" kerro siitä, ettei ihan täysin luota muistiinsa ?
Minulla alkaa olla niitä muistilappuja yhä enemmän ja joskus minullekin käy niin,
että unohdan muistilapun.
Pitäisi olla vielä yksi muistilappu "Muista katsoa kaikki muistilappusi päivittäin !"
- Anonyymi00022
Jo nuorena käytin paljon muistilappuja. Työ oli erittäin hektistä ja kun piti joku asia hoitaa ns ruokatunnilla tai töistä tullessa kaupungilla, niin varmin tapa oli katsoa muistilapusta. Näin asiat tuli aina hienosti hoidettua.
Samaa olen harrastanut nyt vanhana i padilla. Jutut näkyy joka päivä muistutuksina , jos on jokin asia hoidettavana vaik netin kautta. Loistavaa. - Anonyymi00023
Olen 72, minulla on lukuisia sairauksia ja olen jaloistani melko huono. Tajusin 70 täytettyäni, että no niin... Nyt se kuolema sitten alkaa todella lähestyä.
Tiedän, että jos huonosti käy, elän vielä jopa 30 vuotta! Vilkaisen julkkisten kuolinuutisia mediassa ja päälle 7-kymppisten kuolemat suorastaan lohduttavat itseäni! "On luonnollista kuolla jo tässä iässä"!
Uskon nk. iankaikkiseen elämään ja olen omalta osaltani tehnyt jokseenkin parhaani, että maallisen kuolemani jälkeen päätyisin sinne Taivaan puolelle, en Helvettiin, jos mahd.
En tiedä mitä voisin asiassa enää paremmin tehdä. Kristinoppiin ja luterilaisuuteen kuuluu pelastukseen nähden oppi uskosta Jeesus Kristukseen ja omasta, jatkuvassa parannuksessa elämisestä, sisältäen lähimmäisen rakkauden. Tätä yritän toteuttaa, sen minkä osaan. Mitä muuta voin?
Mitä on raamatullinen "lähimmäisen rakkaus"? Luullakseni ainakin sitä, että huomioi lähimmäisiään eli kohtaamiaan ihmisiä, eläimiä, luontoakin ja pyrkii olemaan tarvittaessa ystävällinen, kohtelias ja auttavainen näitä kaikkia kohtaan. Itselläni on puutoksena voimakkaat, elämän kasvattamat vihan tunteet ja poltan päreeni helposti, etenkin ihmisiä kohtaan, tässä sitä onkin elämän pituista parannuksen tekoa.- Anonyymi00028
Kiitos sinulle ! Humanistisia ajatuksia on mukava lukea - näitä aikoina, kun tuntuu,
että vain rahalla ja menestyksellä on merkitystä.
Olen 78-vuotias ja ikääntymisen merkit näkyvät lähinnä hiusten harmaudessa ja kävelyn hidastumisessa.
Muistini on aina ollut hyvä, mutta kirjoitan kalenteriin tärkeät asiat ylös. Minulla on pöytäkalenteri,ns life planner, johon kirjoitan kaikki asiat mitä yritän saada tehtyä päivittäin: kirjoittaminen, liikunta, opiskelu, jne. ja sitten kaikki muut tärkeät tapaamiset, kuten lääkärinajat jne. Sen lisäksi kirjoitan vielä joka viikolle jonkunlaisen hahmotuksen viikon aktiviteeteistä.
Lultavasti muistaisin muutenkin, mutta tuntuu paremmalta kun minulla on kontrolli siitä mihin käytän aikaani.
Tasapainoni on heikentynyt sekä nivelien kangistumisen myötä myös käsittääkseni kaihileikkauksen jälkeen: silmiini asennetut akryylilinssit eivät sopeudeu yhtä sujuvasti esim tasoeroihin tai välimatkan eroon aiban yhtä hyvin kuin omat. Kävelen vaikeuksitta 6000 plus askelta, minulla on kävelyllä aina askelmittari mukana ja vaikka en aina kävelekään niin montaa askelta, noion yleensä teen puolen tunnin tai 45 minuutin lenkkejä lähes joka päivä.
Kognitiiviset valmiuteni eivät ole sanottavasti heikentyneet, ajan autoa ja hoidan asiani itse ja koen itseni riittävän terveeksi.
Ikääntyessäni olen huomannut antavani itselleni enemmän aikaa, enemmän marginaaleja ja delegoimaan esim. huushollia ja kotitöitä yleensäkin, mies on auttavainen ja kantaa pyykkikassit ja kaupan raskaat ostoskassit, koska käsivoimani ovat selvästi heikentyneet.
Koska en usko ikuiseen elämään niin minua vaivaa tietty vanhemisen ja ajan loppumisen pelko. Rakastan tätä maailmaa ja tätä elämää aivan liian paljon, minulla on niin paljon vielä tekemättä ja näkemättä ja kokematta enkä haluaisi luopua mistään vielä pitkään, pitkään aikaan. Toisaalta, ikätovereitani ja jopa nuorempia poistuu tuonilmaisiin vähän väliä, rivimme harvenevat ja aiheuttaa surua ja stressiä.
Kirjoitan elämäni kirjaa, aion saada sen valmiiksi vielä tämän vuoden aikana, mutta en ole varma julkaisenko sen muiden luettavaksi, vai vain yhden kopion itselleni. Siitä tulee se sukuni neljän naisen tarina lähtemisestä ja jäämisestä. Maastamuutosta ja paluusta.- Anonyymi00031
78 vuotias ON vielä NUORI verrattuna 88 vuotiaaseen,
oettaisin Paloman mielipde muuttuu suuresti kymmenen vuoden kuluttua,
nyt olet vielä nori ja voimissasi,
mutta kirjoitappa kymmen vuoden kuluttua tähän samaan mielipiteesi miltä sitten tuntuu olla ikääyny vanhus,
mä olin viel hyvin reipas ja voimissani 78 vuotiaana
nyt en voi sanoa saamaa,
teen kuolemaa muutos on huima kymmessä vuodessa, ihmetellä saa vain kuinka vielä olen hengissä ja kirjoittelen kuitenki milelipiteitä koneelle,
mutta liikkuminen on hyvin hyvin hyvin vikeaa johtuu syd:n vajaatoiminnasta,
uumpus sanoin kuvaamatonta,
sdy:n tahdistin pitää mua vielä elossa,
ja olen omatoiminen ,
kylläki nykyisin mua auttaa kotihommissa , yksi lapsenlapseni melekin kaisessa mikä vaatii fyysistä tekemistä, myös laittaa ruokaa milellään minullekki,
olen hyvin pettyny tähän vanhuksen / vanhan ihmisen elämään ,
kuolema olisi armahdus,
jos euta-pillereitä saisi pyydettäessä , se olisi helpotus,
mutta
vain luoja tietää elämämme määrän ,,,,, Anonyymi00031 kirjoitti:
78 vuotias ON vielä NUORI verrattuna 88 vuotiaaseen,
oettaisin Paloman mielipde muuttuu suuresti kymmenen vuoden kuluttua,
nyt olet vielä nori ja voimissasi,
mutta kirjoitappa kymmen vuoden kuluttua tähän samaan mielipiteesi miltä sitten tuntuu olla ikääyny vanhus,
mä olin viel hyvin reipas ja voimissani 78 vuotiaana
nyt en voi sanoa saamaa,
teen kuolemaa muutos on huima kymmessä vuodessa, ihmetellä saa vain kuinka vielä olen hengissä ja kirjoittelen kuitenki milelipiteitä koneelle,
mutta liikkuminen on hyvin hyvin hyvin vikeaa johtuu syd:n vajaatoiminnasta,
uumpus sanoin kuvaamatonta,
sdy:n tahdistin pitää mua vielä elossa,
ja olen omatoiminen ,
kylläki nykyisin mua auttaa kotihommissa , yksi lapsenlapseni melekin kaisessa mikä vaatii fyysistä tekemistä, myös laittaa ruokaa milellään minullekki,
olen hyvin pettyny tähän vanhuksen / vanhan ihmisen elämään ,
kuolema olisi armahdus,
jos euta-pillereitä saisi pyydettäessä , se olisi helpotus,
mutta
vain luoja tietää elämämme määrän ,,,,,"oettaisin Paloman mielipde muuttuu suuresti kymmenen vuoden kuluttua,
nyt olet vielä nori ja voimissasi,
mutta kirjoitappa kymmen vuoden kuluttua tähän samaan mielipiteesi miltä sitten tuntuu olla ikääyny vanhus,"
Olet takuulla aivan oikeassa; olen liian"nuori" tähän ikäryhmään ja en olsikaan täällä teitä kiusaamassa, ellei oma ryhmäni olsi muuttunut poliittiseksi riitelyåalstaksi, jossa kaikki muut aiheen romahtavat päivässä kolmannelle sivulle, kun jotkut täyttävät kaiken palstatilan puuduttavan pitkävetisillä ja toistuvilla kommenteilla joita ei jaksa lukea erkkikään.Paloma.se01 kirjoitti:
"oettaisin Paloman mielipde muuttuu suuresti kymmenen vuoden kuluttua,
nyt olet vielä nori ja voimissasi,
mutta kirjoitappa kymmen vuoden kuluttua tähän samaan mielipiteesi miltä sitten tuntuu olla ikääyny vanhus,"
Olet takuulla aivan oikeassa; olen liian"nuori" tähän ikäryhmään ja en olsikaan täällä teitä kiusaamassa, ellei oma ryhmäni olsi muuttunut poliittiseksi riitelyåalstaksi, jossa kaikki muut aiheen romahtavat päivässä kolmannelle sivulle, kun jotkut täyttävät kaiken palstatilan puuduttavan pitkävetisillä ja toistuvilla kommenteilla joita ei jaksa lukea erkkikään.Sinulle ano toivotan vain jaksamisia ja mielenrauhaa.
Todennäköisesti en ole enää kymmenen vuoden päästä täällä luonnollisen poistumisen kautta.
Olen kiitollinen jokaisesta aamusta kun herään liikuntakykyisenä, järkeni tallella, aistini jotenkuten toimivina, pysyn tolpillani ja sormeni liikkuvat näppäimillä. En tiedä kuinka kauan tätä jatkuu, ja tunnen miten ajan hiekka valuu sormieni läpi kiihtyvällä vauhdilla.
- Anonyymi00029
Onneksi vähitellen jää se maailma taakse, missä vanhuksia pidetään agraariyhteiskunnan tupien penkeillä istuvina tolloina joiden tietämys rajoittuu vain ennusteisiin sadosta ja kirveenvarren kiinnityksestä.
Nykyään vanhukset osaavat jotakin koska ovat olleet osa nykyaikaista yhteiskuntaa ja parhaimmillaan rakentaneet sen tietämystä ja tekniikkaa monipuolisemmin kuin nuoremmat polvet ikinä.
Katse kohdistuukin nuorempiin sukupolviin, osaavatko he ottaa vastaan ja hyödyntää olemassa olevaa nykyvanhusten hankkimaa tietoa vai keksitäänkö huoneen valonappulan tarkoitus aina uudestaan nuorten toimesta.
Meni sivuun aiheesta, mutta vanhetessa ärsyttää eniten juuri tuollainen nuorempien
valtava hehkutus uudesta asiasta joka on ollut nykyvanhuksille selvää jo 50 vuotta sitten.
Ehkä yhteiskunta kehittyisi tehokkaammin kun saisi vanhoilta tiedot talteen, myös epäonnistumiset ja pettymykset.
Kun ne tietää voi niitä välttää ja keskittyä uusiin asioihin. - Anonyymi00033
Vituttaa vain se menetetty nuoruus!
T. Arska 81v.- Anonyymi00035
Ollapa edes viiskymppinen !
- Anonyymi00038
Niinpäniin. Meillä kullakin on ollut ongelmamme. Omaaan elämääni tuppautuivat muut ohjailemaan, estelemään, häiritsemään. Elin kuin varastettua nuoruutta, vastaanottaen mitä sain.
- Anonyymi00039
Anonyymi00038 kirjoitti:
Niinpäniin. Meillä kullakin on ollut ongelmamme. Omaaan elämääni tuppautuivat muut ohjailemaan, estelemään, häiritsemään. Elin kuin varastettua nuoruutta, vastaanottaen mitä sain.
Niinpä. Minut nitistettiin jo kotona nollaksi.
- Anonyymi00044
Anonyymi00039 kirjoitti:
Niinpä. Minut nitistettiin jo kotona nollaksi.
80 ikäinen on ehtinyt pitkän elämänsä aikana käsittelemään ko. asian jo loppuun asti ja tekemään toimet omaksi auttamisekseen. Vai oletko tahtonut olla nolla koko ikäsi?
- Anonyymi00036
Sairauksiensa kanssa tuntee olevansa 120 vuotias.
- Anonyymi00037
Jaksoin köpötellä pihalle, istuin tunnin auringossa. Luoteis-/pohjoistuuli oli kyllä melkoinen.
- Anonyymi00040
Viikossa viisi vuotta lisää.
- Anonyymi00042
Alaspäin meno on nopeaa.
- Anonyymi00043
Lemmenleikit merimiehenä maailman rannoilla muistuu mieleen Kun eilen ne ollunna oes :)
Mutta mitä on tullut tehtyä viime kuukauden aikana ei muistu mieleen jöllen ole allakkaan merkannu :(
Gubbe 77- Anonyymi00046
Kun haluaisit jo kuolla, et kuole perkeleelläkään.
Kun nautit elämästäsi, etkä halua kuolla, olet todennäköisesti vainaja viimeistään huomenna.
- Anonyymi00047
Miten koen ikäni, kysyy otsikko.
Ihan ok. Fyysisesti koen olevani kohtalaisessa kunnossa. Yksi vakava sairaus 23 v. sitten pisti panostamaan terveyteen. Onhan niitä vakavia ollut senkin jälkeen, mutta niistäkin olen selvinnyt. Ainoa lääkitys on kolesteroli joka on perimässä.
Oikeastaan keuhkonkuume 3-vuotiaana oli jo lähellä tappaa.
Henkisesti välillä tuskastun, kun on niitä vähemmän kirkkaita hetkiä.
Ihmettelen välillä miksi vielä elän. En koe olevani ansainnut elää, en ole tehnyt niin mitään merkittävää. Sitten ajattelen, että se merkittävyyteni on yksi lenkki ketjussa, joka on muodostanut kaksi lenkkiä ja ne kaksi taas kaksi. Ehkä se merkittävyys on jossain lenkissä tulevaisuudessa.
Jotkut ovat ansioituneet yhteiskunnallisesti, siihen minä en ole pystynyt kuin veronmaksajana.
Ei vanhuus automaattisesti tuo viisautta. Jotkut saattavat luulla olevansa aina oikeassa ja pitävät mielipiteistään kiinni. Joustamattomuutta.
Joskus kohtaan kaupassa tai "liikenteessä" vanhoja naisia joiden puheessa kuuluu lempeys ja ymmärrys. Ne kohtaamiset säilyvät mielessä pitkään. Miehet eivät antaudu juttusille niin herkästi. - Anonyymi00048
Kavereihin pidän "yhteyksiä" lukemalla kuolinilmoituksia.
- Anonyymi00049
Tuntuu ontolta, kun kaikki läheiset ja ystävät on jo tuonpuoleisissa.
Kuolinilmoituksista voi nähdä muita tuttuja ja ent. työkavereita
ja kohta sieltä joku näkee minun poistuneen.
Tai ei näe.... Ei minusta ilmoitusta laiteta. Ketä se kiinnostaisi,
ei minua kukaan tunnekaan enää. Kaukaisia sukulaisia on elossa,
yhteydenpitoa on harvoin, mutta tieto kulkee ilman kallista ilmoitusta.
Kaikkein pienimmätkin kuolinilmoitukset maksavat 500 euron paikkeilla. - Anonyymi00051
Anonyymi00049 kirjoitti:
Tuntuu ontolta, kun kaikki läheiset ja ystävät on jo tuonpuoleisissa.
Kuolinilmoituksista voi nähdä muita tuttuja ja ent. työkavereita
ja kohta sieltä joku näkee minun poistuneen.
Tai ei näe.... Ei minusta ilmoitusta laiteta. Ketä se kiinnostaisi,
ei minua kukaan tunnekaan enää. Kaukaisia sukulaisia on elossa,
yhteydenpitoa on harvoin, mutta tieto kulkee ilman kallista ilmoitusta.
Kaikkein pienimmätkin kuolinilmoitukset maksavat 500 euron paikkeilla.Sinulla sama kohtalo kuin minulla,
minulla on omat jälkeläiset, mutta muita entisä rakkaita ystäviä tuttavia työkaveteita ei enään ole kaikki kuolleet,
tavallaan yksin olen maailmassain,
luojalle kiitos noista jälkeläisistä,
heillä on vain omat kiireet , joten kyllä vanhus on yksin, ,,,
puolisolle pidin vanhan ajan tyyliset hauhtajaiset maksoi suurin piirtein kymppitonnin,
olen jälkelisille informoinu, mun kohdalla voi pitää vain läheisten läsnäollessa,
siis omaisten läsnäollessa,
olettaisin ettei ne maksa kymppitonnia, , tiedähäntä, en ole sitä katsomassa itse,,,
- Anonyymi00050
Ikää tulee minkäs teet, moni on nuorena jo poismennyt.
- Anonyymi00052
Niin - ei meiltä kysytä haluammeko me lähteä
eikä meiltä kysytä saako kuolema viedä rakkaimpamme.
- Anonyymi00054
Kuori vanhenee, miksi ihmeessä sitä pitäisi valittaa, kun sitä ei voi estää eikä vastustaa. Mutta sen voi valita ihan itse, vanhenentaako mielensä. Jos mielenpuoli ei vanhene, ikä on vain ja ainoastaan numero.
- Anonyymi00055
Mieltäänkään ei pysty täysin hallitsemaan. Se vasta vaikeaa voi ollakin
ikääntymisen tuodessaan mukanaan monenlaisia onngelmia ja suruakin. - Anonyymi00056
Numerolla on todellakin suuri eri onko se 20, 50, 80 vai 90 vai 100.
- Anonyymi00058
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Ole iloinen ja kukaan ei usko
kun sanot ikäsi. Ikä muuttuu numeroksi. - Anonyymi00060
Anonyymi00058 kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Ole iloinen ja kukaan ei usko
kun sanot ikäsi. Ikä muuttuu numeroksi.Niinpä, naama perusilmeessä voi sit haudassa olla....!
- Anonyymi00061
Anonyymi00056 kirjoitti:
Numerolla on todellakin suuri eri onko se 20, 50, 80 vai 90 vai 100.
Jos vertaat 20 - ja satavuotiasta, niin onko sulla joku ongelma? Toisaalta, en vaihtaisi osia 20 kanssa mistään hinnasta. Nuorena mieli myllertää, epävarmuus, pelot yms. Minkä fysiikassa ja ulkomuodossa iäkkäänä häviää, sen varmuudessa voittaa. Revi siitä.
- Anonyymi00062
Anonyymi00058 kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Ole iloinen ja kukaan ei usko
kun sanot ikäsi. Ikä muuttuu numeroksi.Tuosta juolahti mieleen muisto: itseäni paljon iäkkäämpi ystävätär näyttämöllä, enkä voinut lakata ihmettelemästä, mihin hänen ikänsä yhtäkkiä hävisi. Näyttämöllä oleva ihminen oli monta kymmentä vuotta itseään nuorempi. Ihmettelin niin paljon, että muistan vieläkin.
- Anonyymi00063
Anonyymi00055 kirjoitti:
Mieltäänkään ei pysty täysin hallitsemaan. Se vasta vaikeaa voi ollakin
ikääntymisen tuodessaan mukanaan monenlaisia onngelmia ja suruakin.Eikö se ikä ole ja tule juuri siksi, että monenlaiset elämän haasteet osaa ottaa vastaan, kantaa ja luovuttaa / helpottaa.
- Anonyymi00065
Onko joku valittanut ? Minusta täällä on vain toteamuksia, ei valituksia.
- Anonyymi00066
Anonyymi00058 kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Ole iloinen ja kukaan ei usko
kun sanot ikäsi. Ikä muuttuu numeroksi.Mikä vitsi. Älä petä itseäsi. Kyllä iän naamasta ja ruhosta näkee.
- Anonyymi00067
Anonyymi00061 kirjoitti:
Jos vertaat 20 - ja satavuotiasta, niin onko sulla joku ongelma? Toisaalta, en vaihtaisi osia 20 kanssa mistään hinnasta. Nuorena mieli myllertää, epävarmuus, pelot yms. Minkä fysiikassa ja ulkomuodossa iäkkäänä häviää, sen varmuudessa voittaa. Revi siitä.
Vaihtaisin heti osia kakskymppisen kanssa. Olin henkisesti tasapainossa
jo nuorena toisin kuin sinä. Ei minulla mieli myllertänyt eikä ollut pelkoja ja
epävarmuutta.
Oishan se kiva saada toinenkin elämä ja nähdä millaista on vaikka vuonna
2060 tai 2080, mutta en tule sitä näkemään. - Anonyymi00068
Anonyymi00062 kirjoitti:
Tuosta juolahti mieleen muisto: itseäni paljon iäkkäämpi ystävätär näyttämöllä, enkä voinut lakata ihmettelemästä, mihin hänen ikänsä yhtäkkiä hävisi. Näyttämöllä oleva ihminen oli monta kymmentä vuotta itseään nuorempi. Ihmettelin niin paljon, että muistan vieläkin.
Maskeeraajat ovat taitavia.
- Anonyymi00070
Anonyymi00068 kirjoitti:
Maskeeraajat ovat taitavia.
Ei se mitään....
- Anonyymi00074
Anonyymi00068 kirjoitti:
Maskeeraajat ovat taitavia.
Sama 'maski' hänellä oli ennen näytöstä ja näytöksen jälkeenkin. Ts. en siis tarkoita maskeerausta, vaan jotain sellaista, joka tulee ihmisen sisältä. Mutta anti olla. Oletan, että täällä ei ole ymmärtäjiä.
- Anonyymi00075
Anonyymi00066 kirjoitti:
Mikä vitsi. Älä petä itseäsi. Kyllä iän naamasta ja ruhosta näkee.
Ihmisen sisälle sinä(kään) tollo et näe. Ymmärryksestä puhumattakaan.
- Anonyymi00076
Anonyymi00075 kirjoitti:
Ihmisen sisälle sinä(kään) tollo et näe. Ymmärryksestä puhumattakaan.
Joo, mut ei saa silti alkaa tollottelua.
- Anonyymi00084UUSI
Anonyymi00056 kirjoitti:
Numerolla on todellakin suuri eri onko se 20, 50, 80 vai 90 vai 100.
Ikä ei ole vain (numero) vaikka nykyisin sitä mainostetaan. Vanha on vanha se on siinä,harmaat ja valkoiset hiukset ovat se viimeinen väri. Yhtä samaa massaa olemme kaikki, voihan sitä kuvitella olevansa ikinuori kuten Frederik Danny ja mitä näitä pellejä on. Säälittävää on se ettei tajua olevansa vanha.
- Anonyymi00090UUSI
Anonyymi00084 kirjoitti:
Ikä ei ole vain (numero) vaikka nykyisin sitä mainostetaan. Vanha on vanha se on siinä,harmaat ja valkoiset hiukset ovat se viimeinen väri. Yhtä samaa massaa olemme kaikki, voihan sitä kuvitella olevansa ikinuori kuten Frederik Danny ja mitä näitä pellejä on. Säälittävää on se ettei tajua olevansa vanha.
J u n a l a u t a . Se on aivan sama onko pää punainen, vihreä vai harmaa. Sillä ei ole mitään merkitystä. Vain sillä on, mitä sen pään sisällä liikkuu ja kulkee. Sulla ei selvästikään enää paljoa, mainitsemillasi artisteilla ehkä vielä jotain.
- Anonyymi00057
Hiukan keljua. Useimmat ikäiseni ovat niin kärryiltä tippuneet ja
höpsähtäneet, ettei ole enää keskusteluseuraa.- Anonyymi00059
heh oletko itse täydellinen, hymmmmm,,,,
katsoppa peiliin, mitä näet,,,, - Anonyymi00069
Anonyymi00059 kirjoitti:
heh oletko itse täydellinen, hymmmmm,,,,
katsoppa peiliin, mitä näet,,,,En ole täydellinen väittänyt olevani, mutta melko tervejärkinen ja ajan tasalla
oleva toistaiseksi. Huomisesta en tiedä. Voin seota ja mennä niin pahaan
mielenhäiriöön, että äänestäisin vaikka persuja.
- Anonyymi00071
Kaikken pahinta on muistisairaus, etenkin läheiselle. Ihan kamalaa!
- Anonyymi00073
Ei ikä yllätä, vaan se minkälaista elämä on vanhana.
- Anonyymi00077
Paljon vaikeampaa kuin luuli.
- Anonyymi00078
Nuorempana tiesi vanhenemisesta "kaiken" - teoriassa.
Käytäntö yllättää monet, kun vanhaksi tulee. - Anonyymi00080
Anonyymi00078 kirjoitti:
Nuorempana tiesi vanhenemisesta "kaiken" - teoriassa.
Käytäntö yllättää monet, kun vanhaksi tulee.Ai, en kylläkään edes miettinyt vanhuutta ja / tai vanhenemista, kun olin nuorempi. Enkä kyllä vanhempanakaan, ei sen puoleen.
- Anonyymi00079
Vihaan vanhuutta. Oisinpa kuollut jo aikaa päiviä.
- Anonyymi00081UUSI
Näitä elämän polPirteää ja elämäkuja tulen vaellelleeksi tänä vuonna 87 vuotta. En ajattele vanhuutta enkä liioin poislähtöäkään.
Liikuskelen kohtalaisesti.
Pirteätä ja elämäniloista mies- ja naisseuraa kohtaan tansseissa.
Kuten amerikkalainen pilalehtisankari Mad toteaa, What me worry?- Anonyymi00082UUSI
Anteeksi alku: Näitä elämän polkuja tulen. .....
- Anonyymi00083UUSI
Erös määritelmä vanhuudesta:
Ihminen on vanhus, kun se ei enää aja polkupyörällä.
Ajatko itse? - Anonyymi00085UUSI
Vanhenin kerralla ratkaisevasti.
Vaimoni menehtyi 23. 05. -26. Muistotilaisuus 12.06. Viimeisen vuoden hän sinnitteli täysin ulkopuolisen avustamisen varassa. Halvaantumisen lisäksi puhekyvyttömyys oli todella hankalaa ja haasteellista.
Tuon hetken jälkeen olen tuntenut itseni täysin hyödyttömäksi. Elämäniloni on kadonnut. Mikään ei huvita. Olen siis vanha 83 vuotisena.
Yritän pitää kiinni joistakin rutiineista kuten tänään kuntosalikeikasta. Vuorossa "ojentelut". Käynti apteekissa jonne vaimoni jäljelle jääneet lääkkeet ja marketista rasvaton maito ja tomaattia.- Anonyymi00088UUSI
Otan osaa suruusi ♥️
Minun elämänhaluni meni samasta syystä viime vuonna.
Mikään ei tunnu enää miltään.
Suruntuska painaa raskaasti.
Toivon, että löydät jostain voimia kestää ja hiukan elämänhaluakin vielä.
En ole itse löytänyt toistaiseksi, mutta pakko on elää päivää kerrallaan. - Anonyymi00089UUSI
Pidä huolta itsestäsi.
Sitä vaimosikin varmasti toivoi. - Anonyymi00091UUSI
Anonyymi00088 kirjoitti:
Otan osaa suruusi ♥️
Minun elämänhaluni meni samasta syystä viime vuonna.
Mikään ei tunnu enää miltään.
Suruntuska painaa raskaasti.
Toivon, että löydät jostain voimia kestää ja hiukan elämänhaluakin vielä.
En ole itse löytänyt toistaiseksi, mutta pakko on elää päivää kerrallaan.Kuin myös!
Murhealuetta hajauttaa hieman helmikuussa todetun eturauhasen syövän havaitseminen.
Yhtö leikkausta myöhemmin voi vain todeta, että jos oli tullakseen niin melko sopivaan aikaan tuli.
Tämä on kuitenkin toisarvoinen asia kokonaisuudessa mutta olisi saanut siirtyä eteen päin muutaman vuoden.
Onneksi tyttäremme käydessään merkitsi vaatekaappeihin hyllyjen sisällön. Olin itse elänyt täydessä rättipalvelussa kymmenet vuodet. Jalkineet ja ulkoiluvaatteet huolehdin itse.
Huomenna haen pesulasta pyykit ja sitten ryhdyn hämmästelemään.
Saatan kutsua apuun tuttavaperheen rouvan. - Anonyymi00092UUSI
Anonyymi00091 kirjoitti:
Kuin myös!
Murhealuetta hajauttaa hieman helmikuussa todetun eturauhasen syövän havaitseminen.
Yhtö leikkausta myöhemmin voi vain todeta, että jos oli tullakseen niin melko sopivaan aikaan tuli.
Tämä on kuitenkin toisarvoinen asia kokonaisuudessa mutta olisi saanut siirtyä eteen päin muutaman vuoden.
Onneksi tyttäremme käydessään merkitsi vaatekaappeihin hyllyjen sisällön. Olin itse elänyt täydessä rättipalvelussa kymmenet vuodet. Jalkineet ja ulkoiluvaatteet huolehdin itse.
Huomenna haen pesulasta pyykit ja sitten ryhdyn hämmästelemään.
Saatan kutsua apuun tuttavaperheen rouvan.Apua tarvitsee. Ei saisi jäädä muutenkaan yksin, mutta moni jää.
Yksin on vaikeaa kestää surua. Sinulla on tyttäresi onneksi. Vilpitön osaanottoni!
Vuosien varrella olen saanut lukea Sinun ja vaimosi kauniista ja pitkästä liitosta ja miten olette olleet toisillenne tukena ja turvana . Rakkautenne on ollut suuri ja ystävyytenne syvä.
Toivotan Sinulle voimia ja jaksamista.
Paloma
- Anonyymi00086UUSI
Sisäisesti 5
Ulkoisesti 100+
---------------------
=ihan tavallinen vanhus - Anonyymi00087UUSI
Tasot tuntien, ei kannata tuhlata ruutia tähän aloitu.kseen
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vihamielisyys naisia kohtaan on jo yllättävän suuri ongelma
Esiintyy laajemmassa mittakaavassa, mitä vain tällä palstalla. Mistä tuo ilmiö nyt oikein johtuu, ja saa alkuvoimansa?3131704Odotan sitä hetkeä
kun nähdään taas. Tiedän, että sinäkin odotat. Kun se päivä koittaa, katseesi hakee minua. Ehkä arkailemme toisiamme väh751254Olen melko vakuuttunut
etten tule olemaan koskaan täysin onnellinen ilman sinua. En uskonut, että näin kävisi kenenkään kanssa. Kunnes sain kok831247- 1331126
- 57804
- 48803
- 74769
Postimerkki kirjeeseen ja kortiin maksaa jo 3 euroa!
https://yle.fi/a/74-20229241 Kyllä tämä on järjetön hinta, Posti tuhoaa itsensä tällä hinnalla, täytyyhän Postin "Herro117757- 48750
Sitä saattaa vähän hölmöillä
rakkauspäissään, jos tunteita on enemmän kuin osaa käsitellä. Alkuhölmöilyt on söpöä ja sallittavaa.60696