Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

245

Kommenttia

7322

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ruoveden kautta ajamme joka kesä parikin kertaa, Parkanosta Jämsään Mäntän kautta ja takaisin paluumatkalla.

    Vinhan kirjakaupassa en ole käynyt mutta se on listallani ensi kesälle, siellä on joku kirjallisuusjippo, minimessut tai jotain, tarvii vain katsoa milloin. Kirjailijaystävälläni on kesämökki Kolhossa, Mäntästä pohjoiseen, kokonnumme siellä joka kesä miettimässä kirjoittamisia, messuja, ja muuten vain seurustelemassa ja tapaan samalla paikkakunnalla asuvia serkkujani, joiden kanssa pidän yhteyttä. Käyn myös Atelje Otavalossa katsastamassa ystäväni kuvataiteilijan uusia maalauksia, jotka hän on maalannut Ecuadorissa talven aikana. Hän pitää avoimia ovia Korkeakoskella, Juupajoella yleensä koko kesän. Siinä ne minun ensi kesän kulttuuriharrastukset taitavat sitten ollakin, ellei nyt satu että tulen laivalla yli Naantaliin enne juhannusta ja ajelen sieltä Keski-Suomeen kirjoittamaan kuuklaudeksi "retriittiini" hyvin primitiivisiin oloihin vanhaan kotitalooni. Olin suunnitellut sitä jo viime kesäksi, mutta muutin suunnitelmiani koska oli enemmän porukoita tulossa jopa ulkomailta saakka.
    Ruovesi, Kuru ja koko se Pohjois-Hämeen seutu on erittäin luonnonkaunista . Viime kesänä vuokrasimme mökkiä Kuoreveden rannalta.
  2. Heh, luin juuri äsken tuosta minkä mielikuvan kirjoittajasta saa pelkkien kirjoitusten perusteella ja miten hyvin tai huonosti ne vastaavat todellisuutta jos tapaa henkilön livessä.
    Eivät mielikuvat useinkaan vastaa toisiaan.

    Juttelin eilen pitkään lähes minulle tuntemattomien lukijoideni kanssa naistenpäivillä, jossa en esittäytynyt "kirjailijana" vain nimeltäni kuten kaikki muutkin, muttta joukossa oli useita lukijoitani. Sain myös palautetta, hieman negatiivistakin, toisesta kirjastani, jossa oli liian paljon henkilööitä, liikaa nimiä, niin että lukija ei tahtonut pysyä kärryillä. Tällaiset palautteet ovat minulle erittäin tervetulleita.

    En nyt kyllä yhdy käsitykseesi siitä "suurellisuudesta". Minusta kirjakauppa on nostalginen paikka jossa on paljon kirjoja. Siellä tuoksuu paperille, ei muovailuvahalle. Nuo muhkeat nahkasohvat, takkatuli ja seiniiä ympäröivät kirjahyllyt kuuluvat pikemmin perinteiseen englantilaiseen tai amerikkalaiseen kirjastoon kotona, jossa akateemisesti koulutettu isäntä istuu konjakkilasi kädessään ja piippu suussaan mietiskelemässä miten imperiumin rajoja suojellaan parhaiten villi-ihmisten ja puolipirujen rynnäköiltä ja kirjoitellaan runoja "valkoisen miehen taakasta".

    Ehkä reagoin tuohon kirjakauppavierailuuni, koska kaupan nimi on nyt kuitenkin "Akateeminen kirjakauppa", mutta siellä myydään pääasiassa askartelutarvikkeita ja lastenkirjallisuutta. Mitään kovin "akateemista" en siellä havainnut, mutta voi olla että opiskelukirjatkin tilataan nykyisinnetistä, mistä minä mitään tiedän. Junani on jo mennyt ja seison pysäkillä jq katselen kun joutsenet lentävät pääni yli.
  3. Pilvinen maanantaiaamu alavirralla, sateenuhkaa, mutta aurinkokin pilkahti ihan hetkeksi muistuttamaan iitä että kevät on tulossa kaikesta huolimatta ja railo avautumassa keskivirtaan saarien kupeelle ja ensimmäiset vesilinnut lensivät talon yli töräyttelen huutojaan, emme ehtineet näkemään olisivatkohan olleet kevään ensimmäiset joutsenet.
    ***
    Eilen vietimme naistenpäivää yhdessä Etelä-Norrlannin piirin naisforumin kanssa suunnitellen syksyn toimintaa, teimme kasvonaamioita jugurtista, saimme tietoa saunan terveellisyydestä ja ihinhoidosta, naisvoiman toimintakertomuksen, seurustelua uusien ja vanhojen tuttujen kanssa ja tietenkin ruokailu ja sokerimunkkikahvit. Oli myös tilaisuus saunoa, mutta vain pari rouvista innostui siihen. Kuulun paikalliseen Suomi-Seuraan, joka taas on osa Ruotsinsuomalaisten Etelä-Norrlannin piiriä. mutta käyn ani harvoin näissä tapaamisissa. Olihan se piristävää.

    Mies nappasi kaupan hyllyltä ensimmäiset kukkien siement. Taitaa olla vielä aikaista, kun luntakin on maassa ja äisin pakkasasteita. Tänä vuonna en aio esikasvattaa mitään kurkkuja tai tomaatteja, laitan kasvihuoneen joskus toukokuussa valmiiksi ja haen sinne valmiit taimet lähimmästä kasvipuutarhasta.

    Mies varmaan kääntää kasvimaan niin kuin aina talven jäljiltä. möyhii maan ja tekee penkkejä porkkanalle ja sipulille. Meillä on työnjako niin, että minä hoidan kasvihuoneen ja hän kasvimaan. Tosin me aina autetaan toinen toisiamme, jos tuntuu olevan tarvetta.