Paloma.se01

Paloma.se01 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Liittynyt 7v sitten
254 aloitusta · 7529 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Kysyin veljeltäni lukeeko hän kirjojani (Kaksi niistä olen kääntänyt englanninkielelle; veljeni ei lue suomea) hän vastasi että vain ensimmäisen. Kysyin miksi niin hän vastasi että koska kirjoitan satuja.

Fiktion ja faktan yhdistelmästä lukija saattaa saada mielikuvan, että kirjoittajaa vain vääristelee totuutta, etenkin jos kirjoittaa sukikronikkaa. Nyt kuitenkin kirjoittaja saatta kirjoittaa "faktaa" omasta lähtökohdastaan, omaa tulkintaansa tapahtumista omien muistojensa pohjalta. Kahden ihmisen totuudet ei aina stemmaa.
Kyllä vaan, Elämäni Pirkko Mannolana esmeks.

Fiktiivinen kirjoittaminen on helppoa, jos vain on vilkas mielikuvitus ja kyllähän sinä hienoa tekstiä kirjoitat.
Minulle haasteellisinta on ollut nyt yrittää kirjoittaa fiktiivistä tekstiä joka on kuitenkin suurelta osalta ihan täyttä otta, oman perheen historiaa.
Olen vaihtanut vain tekaistut nimet oikeiden nimien paikalle. Paikannimiä en ole vaihtanut.

Minä olen tarkkaillut ihmisiä joskus lentoasemilla, kun koneenvaihdot on olleet pitkällä aikavälillä. Kehitellyt omia teorioita kuka menossa minnekin ja miksi. Ihan käyttövalmista tavaraa tarinaniskemiselle.
Tämän ongelman hahmottaminen ei taida onnistua joukossamme pesiviltä nuorempien sukupolvien edustajilta.

Kysymys on kuitenkinniin paljon suuremmista asioista kuin traktori tai hevonen, Qr-koodit ja apit, kaikkien palvelujen siirtäminen asiakkaan omalle vastuulle ja koordinaation puute eri palvelujen välillä saattaa olla ihan piece of cake 2000-luvulla syntyneille, joilla on kaikki aistit tallella ja reflexit toimii, vaikka järkeä ei niin kauhean paljon eikä elämänkokemusta.

Meistä vanhemmista ihmisistä kuitenkin tuntuu että körryt on valjastettu hevosen eteen, teknologiasta on tehty itsetarkoitus, asiointi vaikeutunut ja elämönlaatu heikentynyt kaikille,mutta etenkin vanhemmalta sukupolvelta.

Jospa yrittäisit ymmärtää sen sijaan että pilkkaisit.
Maanantaiaamu, sadepäivä Daalajoen laaksossa, syyskuu alkanut ja mieli on kevyt, koska olen viimeinkin saanut talokauppani onnelliseen päätökseen ja maksu tuli perille ilman kommervinkkejä. Kunhan olen maksanut verot jaan lapsilleni heidän isänperintönsä mahdollisimman pian.
Olen kirjannut "Life planneriin" elikkä kalenteriini kolme pitkää projektia tälle syksylle: kirjoittaa valmiiksi sukukronikkani, jossa on nyt löhes kaikki materiaali koossa, tarvitsee ankaraa työstämistä, maksullista oikolukua ja sitten kustantaminen, vaikka mahdollisesti teetätän vain muutaman kopion omiin tarpeisiini.
Toiseksi aion kirjoittaa jo aloittamaani kolmannen osan Kolumbia- trilogiaani, joka keskittyy maan kolmannen etnian, afrokolumbialaisen naisen tarinaan. Täysin fiktiivinen, mutta esikuvia ja inspiraatiota löytyy tosielämästä.
Kolmanneksi, aion lukea nauhalle Valkohaikaran, joka soveltuu kirjoistani parhaiten äänikirjaksi.

Nyt kun kesä alkaa olla loppuvaiheessaan, kasvimaa odottaa vain juurikasten ja perunoiden nostoa ja kasvihuoneessa kypsyvät viimeiset tomaatit niin on aika alkaa hahmottamaan syksyn aktiviteettejä. Sukulaiset on käyty moikkaamassa, sisarustapaaminen Suomessa oli antoisa ja syvältä luotaava.

Vaalit tulossa meillä, seuraavalla kauppareissulla käydään äänestämässä ennakkoon, kun tiedämme tarkkaan kuka ja ketkä tulevat saamaan äänemme.

Pihakoivut ovat kellastumassa, pihalla hyppelee harakka, joka ei ole lentokykyinen. Mikähän sen kohtaloksi lopuksi tulee? Keittiön ikkunan edessä on pari mäntyä ja toisessa niistä pesii harakat, joiden puuhailua seuraan, pihalla hiipii raidallisia kissoja, ja eilen näin jäniksen joka loikki pensasaidan vieressä. Mietin mitä kukkasipuleita voisin kylvää, joista peurat ja kauriit eivät välittäisi.
Kyllä Lipasti ihan asiaa puhuu minunkin mielestäni.

Mopo taitaa karanneen käsistä, rengistä on tehty isäntä. En ole itse pitänyt itseäni erityisen "kehitysvastaisena", mutta kyllä nyt tuntuu vauhti eteenpäin hirvittävältä. Onhan AI ja dugitalosointi/automatio helpottanut ja nopeuttanut asioiden hoitamista monessakin asiassa, ei sitä voi kieltää, mutta viime aikoina siitä näkyy tulleen itsetarkoitus.

Soitin hiljakkoin pankin neuvontaan ja pääsin kohtuullisen (n. neljän minuutin päästä) keskustelemaan ihan oikean elävän pankkivirkailijan kanssa. Ehdintuskin lopettaa puhelun kunphelin kilahti ja minua pyydettiin arvioimaan saamani palvelun laatu. Olisin ehtunyt vetämään henkeä välissä.

Siskoni ja hänen miehensä ovat olleet luomuviljelijöitä monta vuotta. Nyt he ovat joutuneet luopumaan luomuviljelystä byrokratian monimutkaisuuden takia. Kaikki koukerot on sitäpaitsi tehtävä älypuhelimella/tabletilla ja ne ovat tulleet entistäkiin monimutkaisimmiksi. Ei vanhat maanviljelijät pysy mukana. Drooni lentää heidän peltojensa yli huhtikuussa ja kuvaa kun maa on vielä savista ja sitten ilmoitetaan että teidän peltoalastanne ei näytä olevan 30 prosenttia viheralueena. No voi h....vetti, no ei tietenkään, kun ruoho ei ole vielä lähtenyt kasvamaan, liian aikaisin keväällä kuvaus tehtiin. Ala sitä sitten digitaalisesti selvittämään älypuhelimella, kun tekniikka ei ole hallussa ja näkökin huono.
(Tää on nyt vain yksi esimerkki siitä)

Hoidan omat asiani kyllä aika sutjakasti tietokoneella, mutta kun joka juttuun tarvitaan oma sovellus, niin älypuhelimella minullakin tulee jo vaikeuksia, kun lyö takaisin palkkiin tai ruutujen vaihtaminen menee pieleen ja vips olenkin ihan perussivulla taas.

Matkustamisessa on omat hankaluutensa, kun kaikki on digitalisoitu, maihinnousukortit apissa, tulevat viime hetkellä, mitään palvelua on turha odottaa missään, qr-koodeilla mennään, ja auta armias jos puhelimestasi loppuu virta. Antakaa minulle vanhanajan asiakspalvelua, koska maksan kuitenkin siitä, teen kaikki duunit teidän puolestanne ja hinnat vain nousee koko ajan.
Täällä meillä opettajan työtaakka kasvoi merkittävästi yhdeksänkymmentäluvun alussa, kun opettajille siirrettiin suurin osa administraavisista tehtävistä, jotka kouluissa oli aikaisemmin huolehtineet kanslistit. Digitalisaation seurauksena koulut eivät enää palkanneet kanslisteja vaan kaikki raportointi, tilastot jne. siirrettiin opettajien vastuulle. Kaikki opettajat määrättiin kurssitettaviksi digitalisaatiossa ja ajamaan ns. IT-ajokortti, joka mahdollisti kansliahenkilökunnan työn tarpeettomaksi.Säästöt kunnille, joiden alaiseksi koulut olivat juuri siirtyneet, oli huomattava.

Se kostautui tietenkin siten, että opettajien aika ja voimavarat tehdä varsinaista työtään luokkahuoneissa hupenivat osittain administratiivisiin tehtäviin, mistä oli seurauksena se että kirjoitusten, esseiden, tehtävien ja kokeiden korjaus siirtyi koulupäivän ulkopuolelle ja lisäsi työtuntien määrää kotona.

Jos Suomessa opettajat joutuvat yhtä ahtaalle koulujen budjettien leikkaamisen johdosta, niin eipä ihmetytä jos opettajat uupuvat ja siirtyvät muihin työtehtäviin tai jäävät sairauslomille.
Kaksi opettajaa kommntoi, mutta suuri osa materiaalia on kerätty opettajien suljetusta FB-ryhmästä.

Pyysimme opettajien suljetussa Facebook-ryhmässä esimerkkejä vaatimuksista, joita opettajat ovat saaneet huoltajilta. Ryhmä on nimeltään Opettajien edunvalvonta ja professio.

Olettaisin, että varsinkin nuoremmat opettajat, samaa ikäluokkaa kuin oppilaiden vanhemmat, saattavat hyvinkin joutua erilaisten painostuksien ja vaatimuksien kohteeksi vanhempien taholta. Onhan se tietysti hyvä että vanhempien ja opettajien välillä on luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri, mutta kohtuuden rajoissa.

Opettajan työ on raskasta ja vaativaa (huonosti palkattua ja päivä päivältä vähemmän arvostettua) ja vanhemmat eivät useinkaan ymmärrä opettajan työn kuvaa ja kuinka monesta lapsesta he kantavat vastuuta, ei vain heidän omasta pikku kullanmurustaan jolle ei saa tulla paha mieli.
Norjas kuningas Harald on hetki sitten ylittänyt maaliviivan.
R.I.P
"Tuosta Dolly Partonista virisi keskustelu, harmissani olen, kun niin vähän hänen elämäänsä seurasin, sama on muidenkin julkkisten kanssa, hyvin vähän heidän elostaan tiedän."

@Hil-la,
en minäkään ole hänen elämäänsä paljon seuraillut, ehkä joskus hymähtänyt hänen valtaville peruukeilleen tai painaville ryntäilleen, strassipuvuillee tai ikuisesti hymyileville kasvoilleen, mutta hänen herkkä, kaunis ja lämmin äänensä ja suuri lahjakkuutensa tekivät hänestä miljoonien idolin ja suuren hyväntekijän omassa maassaan.
Luin juuri hänen avioliitostaa Carl Deanin kanssa, jonka hän tapasi nuorena pesulan edessä Nashvillessä ja joka oli hänen uskollinen tukijansa ja miehensä siihen saakka kun hän kuoli, pari vuotta sitten. Aina taka-alalla, ei koskaan halunnut olla julkisuudessa,mies omisti pienen asfalttifirman, päällysti teitä. Dollysta kirjoitetaan juuri nyt todella paljon ja kaikki hyvää ja kaunista: en ole vielä lukenut yhtäkään negatiivista asiaa hänestä.

Perjantai-aamu valjennut Dalajoen alaviirralle, puolipilvistä, päivemmälle luvattu sadetta, joka onkin kovin tarpeellista.Olemme yrittäneet saada maalaushommia valmiiksi niin kauan kuin ilmoja riittää. Katto on nyt maalattu valmiiksi,samoin sivurakennulsen ovet. katon maalasi maalarifirma skyliftin avulla, ovia maalaili miehen aikamiespoika ja mieskin kävi vähän pensseliä heiluttamassa.

Kevyet mullat kuningas Haraldille jonka kuolemasta juuri ilmoitetaan radiossa.
En ole mikään suuri kantrimusiikin kuuntelija. Kantrin ja rockin välimuoto tosin tuntui hyvältä kuunnella, kun olin parikymppinen, mutta Nashville ja Honky Tonk eivät vieläkään ole spotify-kuuntelulistallani. Mutta kantrimusiikin piiristä löytyy myös todellisia helmiä, kuten Jolene.

Nyt jo muutama vuosi sitten edesmennyt toinen Kentuckyn vuoriseutujen suuri artisti, Loretta Lynn (Coalminer's Daughter) eli hiilikaivosmiehen tytär oli toinen esimerkki, miten äärimmäisen köyhistä oloista saattaa päästä eteenpäin, jos lahjakkuutta ja tarmoa riittää.

En seuraa yleensä julkkiksia, enkä ihannoi räsyistä-rikkauksiin (Dollyn tapauksessa, hänen omilla sanoillaan "räsyistä feikkijalokiviin") mutta hänen suuri sydämensä, suuri anteliaisuutensa ja sosiaalinen omatuntonsa herätti huomioini.
Tämä maailma tarvitsee enemmän dollyja ja vähemmän itsekeskeisiä, pinnallisia linssiluteita jotka paljastelevat kameroiden edessä saadakseen huomiota ja "laikkauksia" Vähemmän trumppeja,jotka onnistuvat kääntämään suuren artistin kuolemasta aiheutuneen huomion itseensä: "Tiedän että Dolly tykkäsi minusta".
Mitä siitä sitten? Kyllä kai luettuakin voi kommentoida. Dollysta nyt vaan on tosi paljon kirjoitettu mediassa ja tähän saakka vain myönteisiä asioita. Ilahduttavaa tietää että maailmassa on vieläkin tällaisia dollyja.
Kyllä minä hänen peruukeistaan tiedän.
Hän kertoo hakanneensa "Joleenen" peruukillaan kuoliaaksi ;)
Kuvass Dolly 15-vuotiaana hänellä on ihan sellainen tavallinen keskiruskea tukka.
Hän oli tehnyt itsensä alusta loppuun taitelijana ja esiintyjänä.
Lopun ollessa lähellä hän pyysi että hänet laskettaisi lepäämään yksinkertaiseen pumpulivuoteeseen, "olen kantanut raskaita esiintymisasuja koko elämäni".
"Rääsyistä strasseihin"-Dollylla oli mahtava huumorintaju ja hän oli hyvin maanläheinen ja suorapuheinen.
Mun suosikki "Dollysitaatti": Vaikka olen blondi en ole tyhmä. En ole myöskään blondi"
Dolly itse kertoi jossain konsertissa, että "Jolene" oli punatukkainen pankkivirkailija joka yritti ottaa hänen aviomiehensä hoitoonsa avioliiton alkuvuosina, kun Dolly rakenteli uraansa ja kävi kiertueilla. Kysymys oli kuitenkin vain flirtistä.
https://www.youtube.com/watch?v=J6VIPL0osss
Dolly ei ollut alunperin mikään kauneuskuningatar, vaan aika tavallisen näköinen nuori nainen köyhistä oloista ja kaikki hänessä, oli hänen oman kovan työnsä tulosta.
Minä taas olen aina ollut Dolly Partonin suuri ihailija.
Olen istunut tv-tuolissani sherpafilttiin kääriytyneenä koko aamun ja kuunnellut Jolenea uudelleen ja uudelleen. Dollyn lämmin, herkkä ja sydäntäsärkevän haavoittuvainen ääni joka kertoo naisen kamppailusta saadakseen pitää rakastettunsa, on ehkä kaunein ja eniten mieleenjäävä laulu rakkaudesta minkä olen kuullut.
Dolly oli vain pari vuotta minua vanhempi ja vaikka hän oli suuri tähti ja kuuluisa ja rikas hän ei koskaan unohtanut lähtökohtiaan pienestä vuoristomökistä Appalakeilta, isästä joka ei osannut edes lukea.
Hänen yksityiselämässään ei ole ollut moitteen sijaa, hän oli naimisissa saman miehen kanssa koko elämänsä, aviomies kuoli viime vuonna. Suureksi surukseen hän ei koskaan saanut lapsia (sairaus syynä ja kohdunpoistoleikkaus), mutta lahjoitti suuria summia jyväntekeväisyyteen ja rakasti lapsia.

Toinen suosikeistani, Bonnie Tyler, tippui oksalta hiljakkoin myös. Vakavaksi vetää kun rivit harvenevat. Tuolla omassa ketjussani "Hajan Ammas" keskustelemme vähän kevytmielisesti ketä haluaisimme tavata sitten helmiporteilla, jos sinne joskus pääsisimme ja Bonnie ja etenkin Dolly saisivat kyllä laulaa minulle edelleen siellä ja mikäpä siellä, vaikka kävellä vierelläni.
Luulen että pitkä palveluaika USA:n ilmavoimissa on vahvistanut jo hänen alkuperäistä vakaumustaan. En tiedä hänne ekonomiastaan, mutta hyvin näkyvät pärjäävän. Ei hän kai lähtenytkään kultaa vuolemaan, vaan ihan muita ajatuksia päässään silloin, kesällä 69. Olin morsiusneitona heidän häissään .
Koko joukko tyyppejä, joita en haluaisi tavata helmiporteilla. Jos ne on sitten niitä Jeesuksen omia sitten....minä vain ihmettelen.
Lisämausteen näihin sisarusten ja muiden lähisukulaisten pitkiin keskustelusessioihin antaa se että olemme kaikki eläneet hyvin erilaisen elämän, mitä tulee kulttuuri ja-kieliympäristöön, perheolosuhteisiin, elämänkatsomukseen ja poliittiseen kantaan. Keskustelut liikkuivat laidasta laitaan, jokaine sisaruksista toi esille vaikeita ja kipeitä asioita omasta elämästään ja yhdessä pohdittiinratkaisuja, melkein kuinperheterapaa.
Veljeni on äärikonservatiivi republikaani USA:n lännestä, sisareni kristillisdemokraatteja Suomesta, toinen suurperheen äiti, toinen maalaislääkäri eläkkeellä, ja minä pohjoismaisten liberaalien arvojen edustaja, humanisti ja agnostikko.

Suuri osa aikaa taisi sitten näiden keskustelujen loppuosassa kulua yritykseen pelastaa minun sieluni, ennen kuin on liian myöhäistä.
Taitaa olla mahdoton tehtävä.
En pelkää kuolemaa, vaikka en ole mitenkään vakuuttunut siitä että jotain jatkoa tälle narratiiville on. Olisihan se tietysti upeaa kohdata kaikki rakkaat ihmiset helmiporteilla, ikävä on ollut. Mutta kysymys herää, ovatko nekin ihmiset joita en välttämättä haluaisi tavata odottamassa minua siellä kunhan olen päässyt sisälle porteista?
Ja ovatko he sitten parantaneet tapansa ja tulleet kilteiksi siellä?
Viiden päivän jälkeen matkasta ja arki on kahmaisuut minut syliinsä. Ihan samat rutiinit, ongelmat ja pienet ilonaiheet kuinedellisellä viikolla. Mihinkä ne olisivat kadonneet kahdeksan poissaolopäivän aikana?

Hienoa toisaalta olla taas kotona,, oma koti näytti niin kauniilta kaikessa vaatimattomuudessaan. Pihan kukat oli kasteltu, kasvimaalla oli käyty, kasvihuonetta hoidettu.Sisätiloissa hehkuivat omat syysvärit, kultapiiskut maljakossa, ,kesän viimeiset ruusut.

Omenapuun oksat roikkuvat satoa, teen vain muutaman purkin omenahilloa talveksi ja kuivatan kaneliomenarenkaita talveksi puuron päälle. Puolukkaan olisi kai ehdittävä vielä, vaikka odotamme mielellään että pakkanen puraisee kevyestu ensin ja tekee puolukasta sokerisen ja makean.

Koulut ovat alkaneet ja syksyn tuntee jo ilmasssa, lehtien alkavassa kellertymisessä, pihljanmarjojen punaisessa, Rudbeckiat ja syysasterit kukkivat runsaasti, samoin syysleimu. Poliitikot tekevät vaalikampanjaa meidänkin pikkuisessa tuppukylässä. Vaalimainoksia joka paikka täynnä.

Lukupiirit alkaneet ja kirja odottaa kirjoittamistaan.
Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua elämän kilpajuoksussa
on DNF.
Tai kompastua viimeisellle aidalle.
2 / 377
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt