Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6174

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Vastasin toki, epäsuorasti tosin, koska mahdollisuutemme "paimentaa" omia aloituksiamme ovat hyvin vähäiset, ellei sitten hyssyttele ja silitä vain myötäkarvaa. Hil-la tekee sitä yrittämällä olla hämmentämättä pataa, antamalla kiitosta anoille, jotka hänen ketjuissaan pyörivät, tuottamatta mitään muuta sisältöä kuin kritiikkia ja moitteita "inhokeilleen" ja ylistystä ketjun "emännälle". Jotkut muutkin nikilliset ja kirjautuneet tekevät sitä samaa, hienovaraisesti.
    Minä arvostan Hil-laa ja monia muitakin kirjautuneita, jotka vielä uskaltavat ilmaista eriäviäkin mielipiteitään ketjuissa, olemmehan kuitenkinkeskustelupalstalla, jossa eriävät mielipiteet ovat perusta keskustelulle.
    Omat blogit, kuten arkipäivän tilannekatsaukset ovat helpompia paimennettavia, koska niissä vältellään nimenomaan eripuraisuutta aiheuttavia teemoja.

    Täällä inhotaan ohjeistuksia ja opastuksia, koska katsotaan että sana on vapaa ja jokainensaa olla iha noma itsensä. Kuitenkin palstan säännöissä on selkeät ohjeistukset, miten tulee käyttäytyä, paitsi että mitään valvontaa ei ole. Olemme itse vastuussa omista kirjoituksistamme ja ainoastaan voi yrittää ilmiantaa ylläpidolle loukkaukset, joita YP ei yleensä poista.

    Miten minä voin "paimentaa" omia aloituksiani?
    Näen vain kaksi mahdollsuutta:
    Olla itse aktiivi, vastailla kaikkiin minulle osoitetuihin, asiallisesti esitettyihin kysymyksiin, yrittää palauttaa junaa pääraiteelle tai ainakin sivuraiteille jotka kulkevat samansuuntaisesti.
    Tai sitten jättää aloitus palstahäiriköiden temmellyskentäksi ja tehdä uusi. Jolle tulee ajan mittaan käymään samoin.
  2. Huomenta Daljoen laaksosta.
    Olin jossain maininnut että paimennan omia aloituksiani. Tekisin mielelläni enemmän täm'nkin aloituksen hyväksi, ellei se olisi jo niin toivottomasti levinnyt kuin jokisen eväät.
    Kauas tässä pnharhauduttu kommentoimasta kansainvälisen lukutaidon päivää, mutta niin kauan kun se se liittyy jotenkin lukutaitoon ja sen edistämiseen tai luetun ja koetun jakamiseen asiatasolla, niin ei kai siitä suurta vahinkoa ole.
    Pompejin papyruskääröistä assyrialaisten nuolenpääkirjoitukseen, inkojen solmukirjoituksesta espanjankielen osaamisen hyödyllisyyteen...
    Natsittamiset, persuilut, rasistiset ja loukkaavat komentit saisitte jättää pois.

    "Lukeminen kannattaa aina!"
  3. Jatkan vielä tätä sen verran, että jos haluaa osoittaa jonkun kommentin nimeomaan jollekin tietylle nikille, niin se on hyvä mainita heti kommentin alussa, ei vihjailuna, tai moitteina tekstissä.
    esim.
    @hil-la, ehkäpä sinulle ei osoiteta kommentteja erikseen, koska harvoin vastaat henkilökohtaisesti niihin
  4. Kiitos vinkeistä, tepa!
    Nyt lähden etsimään ohjetta miten valmistetaan kurpitsansiemenöljyä :)
  5. Minä tavallisesti yritän pitää aloitukseni asialinjalla ja vaikka rönsyt ovat ihan ok. varsinkin jos ne jotenkin sivuavat asiaa tai liittyvät, valottavat tai avartavat aloituksen asiaa niin tervetulleita.

    Ei nikkejä tarvitse mainita, mutta jostain erityisen valaisevasta kannanotosto voi antaa kiitokset. Yleisesti ottaen, mitä vähemmän mainitsee muita kirjoittajia ja etenkin jos pitää omat mielipiteensä heidän ominaisuuksistaan tai luonteestaan ominaan niin se eheyttää ja tervehdyttää palstaa.

    Jos minä kirjoitan esim. "ihailen sinua korppis siitä että jaksoit ajaa autoa noin pitkiä matkoja ja monta päivää" niin ei se ole korppiksen ylistämistä, vaan sen ylistämistä että meidän iässämme joku vielä jaksaa ja pystyy ajelemaan autoaan ympäri Suomennientä.
    Voi kannustaa ja antaa positiivista palautetta, mutta ilkeät naljailut, aiheeton kritiikki ja lyttäämiset eivät ole sopivia aikuisten ihmisten keskustelupalstalla.

    Yhteisöllisyyttä on syytä vaalia, ei yrittää tuhota sitä.
  6. Nimenomaan, koska se jakaa ja hajoittaa ryhmää.
    Se, että mainitaan muutamia ja joitakin jätetään mainitsematta, altistaa nämä muut anojen hyökkäyksille ja antaa kuvan että palstan vetäjä antaa hiljaisen suostumuksensa siihen että tätä nokittelua saa jatkaa, kunhan se ei vain kohdistu häneen, eikä palstan vakikirjoittajiin.

    Minä en ole koskaan tieten tahtoen etsinyt riitaa, en nojatuolissa, enkä muuallakaan, mutta vaikka olenkin sitä mieltä, että aloittajalla on tietty oikeus ja velvollisuuskin "paimentaa" omaa aloitustaan, niin se ei tarkoita myöskään sitä, etteikö aloittajalle voisi esittää toivomuksia ja mielipiteitä.
  7. Anneli Kanto tulee Ruotsinsuomalaisille kirjamessuille marraskuussa, aion olla paikalla ja mennä kuuntelemaan kun hän kertoo Punaorvoista ja Haihtuneista.
    Toinen kirjailija joka kertoo kirjoistaan jota aion mennä kuuntelemaan on Susanna Alakoski.

    Me saamme lukupiirissä aina vuodeksi kerrakseen "lukuläksyn", jokaiselle erilaisen. Saamme nivaskan monisteita kirjastossa saatavilla olevista teoksista, joista yritämme lukea mahdollisimman monta ja sitten kerromme niistä kun tapaamme. Toisinaan luemme kaikki saman kirjan, joka tulee Tukholmasta Suomi-instituutin lukupakettina jokaiselle. Finlandia-voittajat kirjastolla on ollut tapana hankkia meille kaikille oma kappale.

    "Lukuläksyihin" sisältyy tosiaankin paljon sellaista kirjallisuutta, jota en itse valitsisi hyllystä, mutta vetäjä on sitä mieltä että kannattaa tutustua muuhunkin kirjallisuudenlajiin, kuin omiin suosikkeihinsa. Itse en tahdo oikein innostua maalairomantiikasta tai feelgoodista, mutta hyvä, korkealaatuinen dekkari kyllä miellyttää kaiken syvällisemmän kirjoittelun lomassa. Historiallinen viihedkin voi olla paikallaan, jos haluaa keventää hieman lukukokemusta.
  8. Kaunis, aurinkoinen, mutta viileä aamu täällä Daljoen alajuoksulla, ilman mutkia ja ilman hyttysiä.

    Yleisurheilukausi on nyt virallisesti ohi timanttiliigan viimeiset kilpailut on kai tänään ja sitten alamme seurata jalkapalloa. Jää kuitenkin aikaa myös muille arjen askareille, kuten omenasadon kärräämiseen kottikärryillä "jontkaan", elikkä syvennykseen metsänreunassa, jonne viemme puutarhajätteitä. Ihan luvallisesti. Kerään korillisen tai parin suurempia, teen hilloa, omenavoita ja kuivatan lohkoina ja renkaina ja sitten jätän korillisin suurimpia ja punaposkisimpia viileään huoneeseen, säilyvät lähes jouluun saakka.

    Porkkanat ja perunat vielä maassa, samoin punajuuret, sipuleja olemme käyneet nostamass asen verran kun on ruuanlaitossa tarvittu, sekä kelta- että punasipulia.
    Kesäkurpitsat ja butternutit epäonnistuivat tänä vuonna, taisin laittaa ne liian myöhään kun kukinta ja pölytys eivät onnistuneet. Kurkkua ja tomaattia on tullut ihan kiitettävästi, etenkin kasvihuonekurkkua.

    Mangoldin söivät kauriit.
    Auringonkukat kukkivat nyt, ne mitkä jaksoivat kasvattaa uudet varret kauriiden tuhojen jälkeen.
    Tekisi mieleni ostaa vaikka ilmakivääri ja olla kytiksessä joka yö.

    Luku/kirjapiirit lähteneet nyt käyntiin, kirjamessut tulossa marraskuussa Tukholmassa, kirjoja ilmestynyt todella paljon ja mielenkiintoisista aiheista.
    Lyhyellä listallani on nyt "He ovat suolaa ja valoa", Terhi Törmälehdon ajankohtainen romaani kahdesta suomalaisnaisesta, kristillisiä zionesteja, jotka matkustavat Israeliin.

    Huushollia, puutarhan siivoamista, huonekukkien roudaamista sisätiloihin, kirjoja ja omien ihmisten kanssa seurustelua...

    (oma pieni toivomukseni olisi että ei jatkettaisi kirjoittajien kategorisoimista itselle mieluisien ja "hyvien anojen" versus "ne muut joita en nyt muista". Muista palstalaisista kirjoittaminen tulkitaan niin usein toisella tavalla kuin se oli ehkä tarkoitettu.)
  9. Tunnustan syyllistyväni tuohon kurpitsansiementen laittamiseen biojätteeksi. Mutta en osaa käyttää hyväksi niitä oikein missään, paitsi pestynä ja kuivattuina säilyttää purkissa seuraavan kauden viljelyyn :)
    Ne pitäisi kai paahtaa uunissa, että niitä voisi lisätä esim. puuroon tai viiliin aamiaisella?
  10. En ymmärrä kysymystä.
    Kielitaito on aina avuksi matkustellessa, mutta kukaan ei odota vanhenevan, kouluja käymättömän maaseutuväestön osaavan sujuvasti paitsi omaa kieltään.
  11. Pirjo Tuomisen feelgood-kirjan Kurtturuusut.
    Sopivaa iltalukemista, jää hyvä mieli ja saa kauniita unia.
  12. "Voiko kirja tulkita meille itsellemme omia tunteitamme ja haaveitamme ?
    Voiko kirja selkeyttää ajatuksiamme ?
    Onko se joskus halua paeta todellisuutta ?
    Onko se tarve voida samaistua samaa kokeneeseen ?
    Voiko kirja olla vertaistuki ?"

    Kaunokirjallisuus, alalajeineen tyydyttää monen eri tyypin tarpeita riippuen lukijasta.
    Joillekin se on vain viihdettä, ajankulua, kuten television katselu . Pakoa todellisuudesta, virkistyä, palautua fyysisesti ja psyykisesti omille voimanlähteilleen. Kirjat koukuttavat samalla tavalla kuin hyvät televisiosarjat.

    Monet lukevat, koska kirjallisuus avartaa maailmaamme, luo uusia näkökulmia, rikastuttaa arkielämäämme ja saa meidät ymmärtämään asioita joita emme ole tulleet ajetelleeksi aikaisemmin. (Lukeminen kannattaa aina.)
    Kirjaa ei kuitenkaan kannata lukea loppuun saakka, jos se ei vastaa odotuksiamme, jos sen aihe ei kiinnosta, jos kirjailijan sanainen anti on vaikeasti ymmärrettävää tai jotenkinmuuten tökkii. Meillä on enää vain rajoitetusti aikaa ja kirjoja on paljon....

    Esimerkiksi kaksi kirjaa joita luen nyt itse vuorotellen:
    Pirjo Tuomisen Kurtturuusut, johon varmaan monet ikäiseni naiset löytävät paljon kosketuspintaa, samaistuvat helpolla neljän ystävättären, kaikki yli 70, elämään, kaikki leskiä ja kaikki haaveulevat jostain, mutta kohtaavat elämän realiteetit silti järjen pohjalta ja ystyyvyys tukenaan. Hyvänmielen kirja, kielellisesti ei ihan huipputasoa, jos vertaa esim. Finlandia-palkinnon voittajiin, mutta kirjapiireissä varmaan tulee moni sen lukemaan ja pitämään siitä.
    Miksi?

    Koska se täyttää monet noista ylläolevista kriteereistä.

    Toinen kirja jota olen lukemassa on Kinnusen Kaarna.
    Se täyttää taas aivan toisen tyyppisiä tarpeita lukijassa kuin Kurtturuusut. Syventää ajatuksia, avartaa, luotaa syvältä ihmismielen karikoissa. Raskasta luettavaa, jossa pahuus ja sodan jälkiseuraukset kulkevat mukana ihmisten arkielämässä vuosikymmenien aikana. Rikkinäisiä ihmisiä, jotka ovat anteeksiantamattomia ja julmia omille lapsilleenkin. Metsää joka valloittaa pientilaa ja tunkeutuu ihmisenihon alle, kaksikymmentä kilometria itärajasta, slkosella.
  13. Joo, ei navettatakkia, kun ei ole navettaakaan.
    Taskulliset leningit (sivusaumoihin sisään upotetut, ulospäin täysin huomaamattomat) ovat käytännöllisiä ja mukavia sekä kotona että kylillä käydessä. Ei niihin tarvitse koko omaisuuttaan silti tunkea.
  14. Espanjassa paikalliset ovat osoittaneet mieltään koska eivät halua lisää turisteja. Nostaa asumiskustannuksia, hintoja, paikallisilla ei ole enää varaa asua vuokralla kun kaikki yksityisasunnot muutetaan airbnb-lyhytaikaisasunnoiksi turisteille.
    Vesipula on suuri ja ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja jorkeat lämpötilat Etelä-Espanjassa kesällä ja syksyllä ovat riesana.
    Barcelonassa on jo pitkään oltu sitä mieltä että ei kiitos turisteja.

    Kaupungeissa nuorempi jengi on kansainvälistynyt ja puhuu auttavasti englantia, mutta maaseudulla taitaa olla edelleenkin harvinaista.
  15. Kyllä kai kaikki palstaa vähänkään seuranneet tietävät kuka tuon edellisen kirjoitti ja se en ole taatusti minä itse, vaan Complutensessa Madridissa opintonsa suorittanut henkilö :)
  16. Vuoden 2019 Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija on kirjoittanut vasta kolme romaania. Kaikki ne ovat saaneet paljon ylistystä, käännösoikeudet myyty yli 20 maahan ja saanut paljon kiitosta mm. The New York Timesissa. (Tiranan sydän, eng. The Crossing).
    Nuori mies, 34-vuotias.
    Kyllä Suomen kulttuuripiireissä tiedetään kuka Statovci on, vaikka kansan syvät rivit eivät olisikaan perillä hänen tuotannostaan.
    Maahanmuuttaja, pakolaisten lapsi.
  17. Niin, minähän nimenomaan viittasin toisen polven maahanmuuttajiin, Statovci o noikeastaan ensimmäistä polvea. Kuuntelin youtubesta ja ihan selvää suomeahan hän puhuu, tosin viittasin hänen kirjalliseen suomenkielen antiinsa.

    Maahanmuutto Suomeen on ollut niin vähäistä, että sen vaikutus yhtesikunnassa on ollut pieni. Kunhan tämän maahanmuuttajien sukupolven lapset ja lapsenlapset ovat suomalaistuneet (menettämättä omaa identiteettiään) ja integroituneet suomalaiseen kulttuurielämään ja yhteksuntaan kaikin puolin, niin voidaan varmasti tulla toteamaan että eihän se nyt niin kauheaa ollutkaan, nekin oppii !
  18. Aivan, kiitos oikolukijalleni.
  19. @tepa,
    täällä yksi alaikäinen ilmoittautuu, samoin kuin Eliaana, Korppis ja luulisin myös Demeter1, rantauduimme tälle palstalle, koska keskustelut täällä ovat antoisampia, aiheet kiinnostavampia ja monet olleet jo vuosikymmenen tai parikin tuttuja jo siitä lähtienkun aloitimme 50+ ja 60+ palstoilla.

    Minä rupattelenmielelläni itseäni vanhempien ihmisten kanssa livessäkin, muta myös nuorempien.

    Joten, ei kysymys ole mistään valtaamisesta. Tämä palsta oli aikalailla vähäverinen silloinkun aloimme kirjoitella täällä, monet senaikaisista rekatuista ovat poistuneet jo keskuudestamme ja nojatuolin asiakaspiiristä on osa tallella HillanSkillanSel-lan ketjuissa.

    Luulen että suuri osa anoista jotka ovat ajamassa korppista ja minuakin (mkr lähti vapaehtoisesti, mutta toivon että palaisi pian; palstan kantavia voimia) ulos täältä ovat itse "alaikäisiä" ja seuraavat inhokkejaan minne tahansa he menisivätkin. Täällä vallitsee ihmeellinen macchiavellismi, hajoita ja hallitse ilmapiiri, joka syövyttää palstan rauhaa. Valtataistelua ja aivan tarpeettomasti. Tilaa on kaikille.
  20. Tämä Statovci pärjää ehkä ihan kirjoittamisella. Suomessahan ei elä kirjoittamisella kuin noin ehkä 10 prosenttia kirjailijoista ja Statovci kuuluu tähän valioryhmään. Vaikka en olekaan hänen suuri ihailijansa (en jaksa aina nii paljon sotaa kauhua ja kärsimystä) niin nosta hattuani hänen suomekielen taidolleen. Sille tasolle ei pysty kukaan täällä kirjoittava, minä mukaan luettuna.

    Onhan elämä paljon turvallisempaa meidän hyvinvointiyhteiskunnissamme. Gini-indeksitasapainon ollessa edullinen yhteiskuntarauha säilyy ja rikollisuus on vähäisempää.
    Siihen aikaan kun kirjoitin Tuhannen nuolen lahden tutkittiin juuri sarjaa vanhempien amerikkalaisten miesten kuolemia, monet heistä morsianta hakemassa Dominikaanisessa tasavallassa. Taisi olla Ruotsin televisiossakin sarja menossa, jossa ruotsalaisen miehen kuolemaa Santo Domingossa yritettiin selvittää; paikallinen poliisi on aika pahasti korruptoitunut ja massahan on aina vallinnut ikivanha epävirallinen kuolemaantuomio: vangi sattui saamaan kuulan selkäänsä yrittäessään paeta.

    Moderoidessani PoorButHappy-Kolumbiaforumia jouduin auttamaan parissa, kolmessa tapauksessa (tietoja välittämällä) amerikkalaismiesten kidnappauksissa, ja seurasin läheltä ruotsalaismiehen kidnappausta ja lunnaiden maksamisen jälkeistä vapauttamista, ja kuinkas olla, kidnappaajat olinuoren paikallisen vaimon perhe, jotka putsasi ruotsalaismiehen ja vapautti hänet jättämästä mitään perintöä omille lapsilleen.

    Yksi tapaus suomalaismiehen oletetusta kidnappauksesta Atlantin rannikolla päätyi tosin hyvin, mutta uskon että totuus siitä ei koskaan tullut ilmi.

    Olen täysin tietoinen pinnan alla kytevästä vaarasta ja ei aina niin pinnankaan alla; mieheni oli aika ihmeissään kun näki poliiseja ja sotilaita ympäriinsä valvomassa kalashnikovit olallaan teiden varsilla, pankeissa, kauppakeskuksissa jne.
    21. 66 / 309
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt