Paloma.se01

Vapaa kuvaus

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Tulikärpästen polku-julkistamistilaisuus 7/05, klo 12:00 Kulttuurikulmassa, Liisankatu 19, Helsinki. Tervetuloa!

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

202

Kommenttia

6071

  1. Tuosta Sulasalmen kirjasta vielä sen verran, että aiheestahan on, kuten sanot, kirjoitettu paljon ja ehkä parempiakinkirjoja, mutta minua alkoi kiinnostamaan erityisesti tuo paluumuuttjan perspektiivi ja sitten tietenkin äijäperspektiivii. Luen ylivoimaisesti enemmän naiskirjailijoita ja miten mies kokee muuton toiseen maahan, mitä haasteita ja mahdollisuuksia hänelle siellä ilmaantuu ja miten hän ne käsittelee, ei ole minulle läheskään yhtä tuttua.

    Parasta kirjassa lienee hänen keskustelunsa omatuntonsa, oman moraalisen kompassinsa kanssa, jota päähenkilö yrittää manipuloida, ettei valinnat ja tekemiset tuntuisi niin pahoilta.

    Koska olen tavannut Sulasalmen (arvioin hänen kirjaansa mesessä sitä mukaa kun sitä luin) niin tunnen saaneeni käsityksen hänen mielenmaisemastaan, päässyt tavallaan sisälle hänen ajatuksiinsa .

    Luin lähes samanaikaisesti toisenkin tuttavani, walesilaisen apteekkarin ja maailmankiertäjän kokoelman tarinoita hänen matkoiltaan. ilmestyi viime viikolla e-kirjana Amazon. comissa, nimeltään Pills and Presidents. Laurie Middleton on naimisissa hyvän ystäväni, kolumbialaisen Marcian kanssa ja he ovat olleet kylässä meilläkin täällä Ruotsissa. Etenkin hänen kertomuksensa Kolumbiasta ovat kiehtovia ja toivat koko joukon muistoja mieleen samanlaisista kokemuksista.

    Aloitin eilen illalla lukemaan Isabel Allenden uunituoretta viimeistä nNimeni on Emilia del Valle, ilmestyy varmaanpian suomenkielisenä käännöksenä. Aloin miettimään, että edesmenneen mieheni veljen ja hänen lastensa vaihtelevat kohtalot Kolumbiassa, USA:ssa, Italiassa jne tarjoaisivat aivan riittävästi väriä, draamaa ja komiikkaakin sukuromaaniksi....
  2. Olen aina ollut sitä mieltä, että ruokavalioni on ollut riittävän vaihteleva ja monipuolinen, että en ole tarvinnut mitään ravintolisiä.
    Käytän runsaasti meijerituotteita, maitoa, juustoa, viiliä jne. päivittäinja luustoni on vahva; en ole koskaan taittanut mitään luuta mistään osasta kroppaa, enedes jäätikölle kaatuessani.
    Hedelmiä, kanamunia, kalaa ja täysviljatuotteita syön myös päivittäin, vihanneksia ja salaatteja vähemmän.
    Diabetes kakkonen diagnoosin sain sairaalassa parikymmentä vuotta sitten toisenpallolaajennukseni yhteydessä testattiin . Tupakoinnin olinlopettanut kymmenne vuotta aikaisemmin ja painoni pääsi siinä vaiheessa karkaamaan, pahimmillaanjopa parikymmentä kiloa ylipainoa, jotka sitten ovat hiljakseen lähteneet pois, kahdenkymmene vuoden aikana, viimeiset kymmenen kiloa ozempicin ansiosta. Painan nyt yhtä paljon kuin parikymmentävuotiaana, mutta , mutta koska lihasmassani on vain vähäisen vähentynyt ja iho kiinteä, niin en oikein vielä täytä vaatimuksia "kuihtuneesta, hauraasta vanhuksesta"..

    Ravintolisät olisivat ehkä tarpeen nyt, erityisesti nuo aminohapot kiinnostavat, koska en syö punaista lihaa kuinkorkeintaan kerran viikossa ja silloinkin pienen määrän. Syön kalaa jossainmuodossa lähes päivittäin, mutta kananmunien ohella se on lähes ainoa proteiininlähde. Käyn verikokeissa säännöllisesti ja veriarvoni ovat olleet hyvät. hemoglobiini tosin viiterajalla ja pitkäaikaisglukoosi korkea, mutta laskussa ja lähestymässä viitearvoja nyt.

    Liikuntaa minun tulisi lisätä, tiedän sen, mutta aikaisemmat pitkät kävelylenkkimme Upplandsstigeniä pitkin ovat jääneet artroosin alettua vaivaamaan aina vain enemmän lonkasassa. Leikkaukseen en aio ainakaan vielä pyrkiä; korppiksen huonot kokemukset lonkkaleikkauksesta pelottavat. Ja muutenkin, niin kauankun pystyn liikkumaan normaalisti, toimittamaan asiani, huushollin, kaupoissa käynnit ja sen sellaiset pienet kävelylenkit (2-3 km.) niin odottelen että vaiva pahenee. Treenaan niveliä päivittäinpuolen tunnin jumppasessiolla.

    Elämä nyt on mitä se on ja näillä eväillä pärjätään tai sitten ei. Haluan kirjoittaa vielä monta vuotta ja olla liikuntakykyinen ja niin kauan kuinnuppi toimii ja aistini välittävät impulsseja neurroneille ja ajatus kulkee jota kuinkin, niin elämä on hyvää Dalajoen alavirrassa, satulakattoisessa talossa.
  3. Jos puhuttaisi kuitenkin vain projekti 25:stä, kiitos!
  4. Kyllä politiikasta saa puhua, mutta hyvä pitää mielessä käytöstavat. Eli siis miten puhutaan. Aggressiivine, hyökkäävvä, muita parjaava väittelytyyli ei kuulu sivistyneeseen keskusteluun, edes politiikassa, jossa tunteet nousevat pintaan.
    Valitettavasti tämä äärioikeiston suosima riitely ja mollaamiskulttuuri on yleistynyt somessakin poliittisessa keskustelussa lähes normiksi.
  5. Linkit tukevat kommentin asiasisältöä, laajentavat ja syventävät tietopohjaa.
    Asialliseenkeskusteluun kuuluvat sisältöä tukevat linkit ja vaikka kaikki meistä varmaankinosaavat lukea, emme tiedä mistä ja miten tietoa haetaan ellei ole linkkejä.
  6. Käytän myös insuliinia, pienenä annoksena.
  7. Kyllä se on juuri tämä diabeteslääke, joka tekee sen että ruoka ja minä emme ole enää kavereita.
    En käytä Ozempicia laihduttamiseen, vaan se on erittäin tehokas pitämään verensokerit kurissa. Painoni oli laskenut jo metformiinin käytön alettua koon parin verran. Nyt saan taistella ruuan kanssa ettei paino romahda liikaa.
  8. En pysty syömään juuri lainkaan punaista lihaa, sianlihaa en lainkaan, käristettyä tai rasvaista en myöskään voi syödä. voin huonosti.
  9. Folaattia ja B-12 syön lääkärin määräyksestä. Beroccaa myös päivittäin.
    Mutta kannattanee tutkia noita ravintolisiä. Maitoa jkäytän ruuissa ja kahvissa.
  10. Ei mitään vikaa, niin kauan kun eivät avaa päätään ja ala nimittelemään lyhyempiä ja sirompia naisia "persjalkaisiksi". Siitä samasta paikkaa ne ison rotevan pitkät tolpatkin alkavat ja kauneus on katsojan silmässä.
  11. Keneen vertasit? Omaan peilikuvaasi? Laitapas kuvaa näytille niin tiedämme onko sinulla kanttia mennä sanomaan 72-vuotiasta MMe Macronia "kulahtaneen" näköiseksi.
  12. Mikä ihmeen mania sinulla on aina puhua negatiivisesti toisten ulkonäöstä? Minä kerron vain mitä olen kuullut muilta. Siis livessä. Olet luultavasti itse iso, romuluinen ja ylipainoinen ihminen joka kadehtii salaa pieniä, siroja ihmisiä.
    (En ole ylipainoinen enkä epämuodostunut :) )
  13. Sanotaan sitten eteinen :)
    Ulkoeteinen ja sisäeteinen, otimme oven pois välistä.
  14. Minulla oli myös suuria vaikeuksia saada sivut auki ja sitä kesti usean päivän. Käytän selaimena Edgeä joka jumitti kaikkein pahimmin, Chromella avautui sivu aina välillä ja mun puhelimella joka on androidi, samoin tabletti, aina joskus, No, ei se mitään, onhan porkkanapenkki tullut kitkettyä ja tomaatit kasteltua.

    Aloimme eilen illalla katsomaan SVT Playsta suomalaista sarjaa nimeltään Queen of Fucking Everything. Mustaakin mustempaa huumoria ja vauhdikasta menoa.

    Aurinko paistaa täällä alavirrassa, tuomet ovat kukkineet ja sireenit täydessä kukassa, samoi alppiruusu pihassani, minun istuttamani ja hyvin levinnyt, se oli niin pieni että mahtui omiin pikku kätösiini kun sen istutin kymmenisen vuotta sitten, nyt ei mahdu edes syliini. Omenapuut tiputtaneet jo kohta kaikki terälehtensä nurmikolle, luumu ja kriikunapuut samoin ja kirsikkakin kukkinut jo loppuun.

    Tuomipihlajan laitoimme maan tasalle tänä keväänä, se oli valtavan suuri ja monirunkoinen ja tiputti niin paljon marjoja syyskesästä, että minulla oli keittiön ja hallin lattia aina sinisenä niiden mehusta. Saapa nähdä josko kannosta kasvaa uusi pensas, kadun vähän että annoin tuhota sen.
  15. Minulta tuo 34-vuoden ikä meni aivan huomaamatta, oli kai liian kiire kaiken muun kanssa niin että ei ehtinyt tuijotella omaa peilikuvaansa.
    Ikäni oli aina arvioitu nuoremmaksi, koska olen pienikokoinen ja nuorena varsinkin hoikka ja äidinperintönä rypytön iho. Hiukset olivat tuuheat ja luonnonkiharat, väri vähän vaihteli kastanjanruskeasta punertavaan, vaalean eri sävyjä , värjäsin tukkaani melkein koko ikäni.

    Käännekohta ikääntymiselleni tapahtui juuri tuossa kuudenkymmenen ikävuoden korvilla, jolloin metabolinen syndrooma tuli esille ensin sydän-ja verisuonitautina ja sitten kakkostytypin diabeteksenä. Hiukseni alkoivat ohentua ja viiden viimeisen vuoden aikana myös harmaantua. Nyt en saa niistä edes rotanhäntää vahvempaa palmikkoa, vaikka rakastan pitkiä hiuksia. Iho on toistaiseksi vielä rypytön, paitsi kaulan ja käsivarsien ihossa huomaa jo vanhentumisen merkit, etenkin kun olen pudottanut paljon painoa. Olen lahtunut kolme kokoa vaatteissa, mutta reidet ja jalat ovat edelleen kiinteät. Artroosia on alkanut esiintymään lonkkanivelissä, mutta ei mitenkään pahana, vaivaa vain aika ajoin. Kävelen vielä muutaman kilometrin lenkkejä enkä käytä mitään apuvälineitä.

    Suurin surunaiheeni mitä tulee terveyteen nyt juuri on paha energianvaje, etenkin iltapäivisin ja iltaisin. Aamusta ja puoliväliin iltapäivää olen energinen ja jaksan vaikka mitä, sitten illalla en juuuri mitään. Uskon itse sen johtuvan sairauksistani ja etenkin vahvoista lääkkeistäni, mutta myös siitä että syön todella vähän ja lihaa en juuri ollenkaan.

    Täytin helmikuun lopussa ne peloittavat 77 vuotta ja nyt lasken vain vuosia mitä minulla voi tai ei ole enää jäljellä. Haluan pysyä terveenä, sekä fyysisesti että henkisesti, mutta vanhuus pelottaa.
  16. Rantasaunasta kotiärveen aion pulahtaa, jos on vaon tarpeeksi lämmin vesi. Alle 22-asteiseen veteen en itseäni tyrkytä.
  17. Suolakurkkua, maksamakkaravoileivän päälle. Mies haluaa maustekurkkua, helppo ratkaisu: pöytään molempia. Kasvatan itse kasvi-ja avomaankurkkua ja muutama ikkunakurkkukin on eteisen valoisalla, suurella ikkunalla. Kohta saamme ensi satoa sieltä. Pidän tuoresuolatusta hyrskykurkusta, suolaa vain ja ripaus etikkaa, ei tarvi edes sokeria.
  18. Solut uudistuvat tietääkseni Eliaanan kertomaan tapaan tietyin väliajoin ja todennäköiseti uudet solut eivät vastaa laadullisesti enää aikaisempia, vaan niissä alkaa ilmaantumaan vanhentumisen ensioireita,, tietynlaista heikkenemistä ja vaurioitumista, joka sitten ilmenee juuri kuusikymmnetä vuotta täyttäneiden, vähän alle ja vähän päälle, ikähaarukka on aika suuri, mutta nimenomaan fyysiset ja geneettiset sairaudet ja krooniset, elämäntapojen aiheuttamat sairaudet, kuten diabetes, sydänsairaudet. ym metaboliset sairaudet saavat vauhtia silloin.

    Seitsenmänkymmene seitsemän vuoden molemmin puolin taas alkavat solurappeumat, silmänpohjien ja verisuonien rappeumat, muistisairaudet jne.

    Komekymmentäviisivuotiaan kriisi voi olla pikemminkin henkinen: nuoruus on ohi ja nyt alkaa olla näytön paikka. Leikkikalut hyllyyn ja aamuvuoroon! Harmittaahan se,
  19. Ei taida ilmastokriisi olla witotojen kaskeamisen aiheuttamaa. Heidän viljelmänsä ja puutarhansa eivät ole suurensuuria. Sitäpaitsi heitä on aika vähän enää jäljellä.
  20. Hyvää helatorstaita vain kaikille!
    Täällä meillä tuomet ovat jo kukkineet ja nyt sireenit avanneet kukkansa. Pihan tulppaaniloisto on taantumassa ja nurmikko valkoisenaan omenankukkien teräkehdistä. Sääkin aurinkoine ja lämpöasteita jo lähes 15, joten toivoa on että kesä on tullut.

    Kasvimaalla sipuli ja porkkana itäneet, peruna työntää vartta ja mansikka kukassa, samoin herukkapensaat. Amerikanmustikkapensaissa on lehdet, mutta en ole nähnyt kukkia...eikö nyt ole jo mustikan kukinta-aika?

    Ikkunakurkut kukkivat täysiään ja yksi niistä on täynnä pieniä kurkunalkuja. Taitaa olla ensimmäinen sato tänä vuonna.
    Ensi viikolla on tyttärenpojan lakkiaiset ja sitten seuraavana päivänä lähdemmekin sparisteilylle Turkuun tyttären kanssa, joka on kotiutunut Japanista ja tuonut pahan flunssan, liekö koronaa, tullessaan.

    Lukemisesta kiinnostuneille: menossa Pertti Sulasalmen "Vieras kaikkialla". Kertoo elävästi ja mielenkiintoisesti nuoren suomalaismiehen ruotsinvuosista, paluumuutosta ja kehittymisestä aikuiseksi aina vieraassa maassa. Tutuntuntuista tarinaa, asiast aon monet muutkin kirjoittaneet. Tämä on nyt kuitenkin ihan tuliterä romaani ja siinä on selkeä miespuolinen perspektiivi.
    21. 7 / 304
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt