Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6182

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kiitos Demeter1 ja Eliaana. Jäihän se minuakin vähän harmittamaan, kun täysin asiallinen ajatustenvaihto kahden kirjallisuudesta kiinnostuneen palstalaisen välillä torpedoitiin häikäilemättömästi johtuen jostain henkilökohtaisesta kaunasta tai sitten pelkästä halusta estää vähäinenkään varsinainen keskustelu, mikä ei perustu toisen osapuolen kyseenalaistamiseen tai mitätöimiseen.
    Palaan aiheeseen, kunhan olen saanut kirjan luettavakseni.
    Hyvää pääsiäistä!
  2. Meillä on huomattavasti vaatimattomampi puutarha ja tontti, kun ostimme tämän talon niin sekä piha että istutukset olivat tosi kurjassa kunnossa. Talon omistaja, vanha miesja hänen sisarensa eivät olleet jaksaneet enää kunnostaa eikä kasvattaa mitään ja meillä oli suuri työ raivata tontti pihaksi, kasvimaaksi ja istuttaa uusia puita ja marjapensaita. Nyt, kymmenen vuoden jälkeen meillä on pihanurmikko, jota mies hoitaa, pensaita, perennoja, pikkuruinen kasvihuone, jossa kasvatan pitkää kurkkua ja tomaatteja, milloin mitäkin ja pieni kasvimaa ja liiterin takana pieni perunamaa, pikkuruinen kukkaniitty, johon kylvämme vain kesäkukkia tuomaanmehiläisiä ja muita pölyyttäjiä pihapiiriin, Mansikkamaa on villiintynyt ja hoidamme sitä vain noin nominaalisesti.

    Vanha omenapuu tuottaa edelleen hyvää satoa ja teen kaiken omenahillon ja omenavoin kotona. Olemme istuttaneet kolme uutta omenapuuta, jotka ovat kärsineet pahasti talvisin peurojen vierailuista, kunnes viime syksynä mies teki nillee verkkosuojukset. Vähäinen ryytimaani kivikkoringissä tuottaa lähes kaikkia kesän yrttejä, joita sitten kuivailen talvea varten. Nyt jännittää ovatko kaksi viiniköynnöstäni selviytyneet talven ankarista pakkasista.

    Kurpitsoja minäkin kasvattelen, kompostilla rikastamalla maalla, kompostoimme kaiken puutarhajätteen ja käytämme myös samantyyppistä puolittain maatunutta kompostia kasvimaalla ja kukkapenkeissäkin. Sain kolme kurpitsaa viime syksynä Japanin jättikurpitsastani, en punninnut, mutta suurin niistä oli oli niin painava etten itse jaksanut edes kantaa. Kesäkurpitsaa minulla on joka vuosi, sekä vihreää että keöltaista sorttia ja olen onnistuny saamaan jopa pari kappaletta ns. myskikurpitsaa (butternutsquashia), jotka vaativat pitkän kasvuajan ja lämpimät pitkät syksyt.

    Keinolannoitteita emme myöskään käytä, mutta mies heittelee talikolla maatunutta lehmänlantaa kaupan säkeistä mullan joukkoon kasvimaalla.

    Mikään sen mukavampaa kuin harrastuksenomainen puutarhan hoito, etenkin kun meillä mieheni on se varsinainen viherpeukalo. Minä kasvatin vain nokkosia, kun tapasimme 12 vuotta sitten.
  3. Meillä on kevät myöhässä, joella on vielä jäät paitsi saarten lähellä keskiuomassa, jossa on virtaavaa vettä. Lumet ovat vähentyneet, mutta eivät vielä kokonaan sulaneet. Tulppaanit ovat alkaneet kasvattamaan lehteä, varovasti vielä ja äsken kuvasin ulkona kevään ensimmäiset kukat: valkoiset lumikellot ja krookukset.
    Kunhanlumet sulavat kokonaan onkin sitten kevätsiivouksen aika pihalla ja kasvihuoneen kunnostaminen kasvusesonkia ennen.

    Aurinkoinen aamu Daljoen alajuoksulla, lämpömittarissa kipuamassa, joskohan pääsisimme toiselle kymmenelle tänään.

    Lampaanpaistin laitan marinaadiliemeen, jossa on sherryä ja kuivattua minttua on tallella omasta yrttitarhasta. Leivoin rahkapullia pullataikinaan ja hyvin menivät kaupaksi. Poikani tulee huomenna pääsiäislomalle muutamaksi päiväksi, mutta muuten olemmekin ihan vain omalla joukolla ja eväät ovat pelkistetyt. Savulohta, lammaspaistia ja onhan minulla yksi kinkkukin pakkasessa.

    Tulasin pussillisen vaaleanpunaisia auringonkukansiemeniä, vaihteeksi. Ne ja mustikkapensaat taitavat jäädä tämän kevään uutuuksiksi meidän pihalla.
  4. "Samis" on minulle uusi sana.
  5. Teoria siitä että Cesare Borgia olisi ollut mallina Jeesuksen muotokuvaan ei ole mitenkään vedenpitävä. Yhdennäköisyyttä kuvien perusteella toki on, mutta molemmat edustavat senaikaista miehistä renesanssin kauneusihannetta. Kuitenkin Ravennan ja Rooman katakombeista läydetyt mosaikkimaalaukset neljänneltä ja viidenneltä vuosisadalta jotka esittävät Jeesusta ovat kiistämätön todiste tätä myyttiä vastaan: molemmissa, Jeesuksella on pitkä, kihartuva ruskea tai musta tukka, kapeat kasvot ja ulkonäkö muutenkin vastaa tuhat vuotta myöhemmin Renesanssinaikana maalattua muotokuvaa, johon aikamme käsitys Jeesuksen ulkonäöstä perustuu.
  6. "Linnoittautunut ja etäinen" kuvaavat hyvin iida Raumaa. Selkä suorana ja pää pystyssä hän leijaili ikään kuin meidän tavallisten kuolevaisten yläpuolella. Eteerisen kaunis nuori ihminen, jotain sisäistä valoa hän projisoi ympärileen. Tai sitten vain kuvittelin...Olen ollut mukana selvittelemässä koulukiusaamistapauksia ja lähipiirissäni on nuori ihminen, jonka elämä on mennyt aivan pilalle koulukiusaamisen takia. Itse en ole koskaan tullut kiusatuksi eikä myöskään lapseni.
    Palataan asiaan, kunhan olen saanut käsiini Rauman kirjan.
  7. Kiitos tuosta kommentistasi. Huumori on vaikeaa hahmottaa anonyymissä keskustelussa.
    Hyvää pitkääperjantaita ja pääsiäispyhiä.
  8. Demeter1, laitan kirjan listalleni ja jos se on e-kirjana luen sen ihan kohtapuoliin. Olen vältellyt Iida Rauman kirjaa, koska aihe on niin raskas ja koskettaa läheltä. Mutta sain nyt kuitenkin riittävästi virikettä sen lukemiseen. Näin IIda Rauman liihottavan ohi Turun kirjamessuilla, nii neteerinen, niin valovoimainen, etten tohtinut mennä juttusille.
  9. Sana, johon viittasin oli "uniseksiasu".

    Tottakai tiedän tiedän että unisex tarkoittaa molemmille sukupuolille sopivaa ja sitten kai vielä näille kaille muille sukupuolivarianteille myös?

    Muistan jsokus seitkytluvulla kun kuljettiin poikaystävän kanssa unisex-asuissa. Mutta ei tullut mieleen uniseksi. Eikä muutenkaan tullut uniseksi.
  10. Sori, minulla lipsahti: olin 24, enkä ollut kasvanut tynnyrissä. Poikaystäväni oli 26 ja olimme seurustelleet kaksi vuotta.
  11. Mitä minä olen aina sanonut: joskus kommentit kertovat paljon enemmän kirjoittajastaan kuin kirjoitetusta.
    M.O.T.
  12. Arvelinkin, että edelliseen kommenttiini tulee paljon eriäviä mielipieitä.
    Minäkin ajattelin noin tuosta yhteenkasvamisesta kunmentiinnuorina naimisiin. Useinhan se onnistuukin; minäkin tunnen monia pariskuntia jotka ovat menneet naimisiin nuorina ja ovat edelleenyhdessä ja onnellisia. Uskoisin, että ensimmäinen avioliittoni oli juuri tällainen; olimme nuoria, mutta emme enää ihan lapsia, minä olin 26, mieheni vähän vanhempi. Muovasimme ja muokkasimme toisiamme, kasvoimme yhdessä, puhalsimme yhteiseen hiileen. Tämähän on se ihanteellisin avioliitto; yhdessä koska kaikki stemmaa ja rakkautta riittää.

    Mutta:
    aina ei suinkaan käy näin ruusuisesti. Sanotaan, että kaikkea katuu paitsi ei nuorena naimistaan. Olen hiemaneri mieltä. Tiedän että etenkin uskovaiset ihmiset haluavat että varsinkin tyttäret menisivät melkein lapsenkengistä naimisiin, etteivät tytöt tulisi liian itsenäisesiksi ja huonosti sopeutuvaisiksi perinteiseen kristilliseen avioliittoon, jossa mies on perheen pää ja vaimon tulee totella miestään.
    Saanen olla eri mieltä.

    Uskon avio/avoliittoon kahden itsenäisen aikuisen ihmisen välillä, jossa kukaan ei määrää toistaan, molemmat auttavat ja tukevat toisiaan ja jossa kakilla, myös lapsilla perheessä on hyvä olla. Jos sitten tapahtuu kasvua eri suuntiin, ei haluta enää jatkaa yhteistä taivalta, niin sitten erotaan, ilman traumoja ja riitoja ja jatketaan yhteishuoltajoina lapsille eri asunnoista.
    Omaisuus ja talous luonnollisestikin molempien nimissä ja tasan.
  13. Ei avioero ole mitenkään epäonnistumisen merkki tai sii son, mutta vain avioliiton epäonnistumisen merkki. Se ei tarkoita sitä että puolisot olisivat epäonnistuneet, vaan sitä, että usein nuorena solmitut avioliitot ovat osoittautuneet vuosien varrella virheiksi, puolisot eivät ole kasvaneet samaan suuntaan liitossa vaan erilleen ja silloin avioero on paras ratkaisu molemmille osapuolille. Myös lasten tähden.

    Sovussa tehty ero on aina parempi kuin jatkaa toksisessa ja riitojen sävyttämässä liitossa, myös lasten kannalta.
  14. Kananmunat ovat kai koko maailman yhteistä ruokakulttuuria. Ei mitenkään erityisesti juuri suomalaista perinnettä. Munien maalaaminen pääsiäisenä kuuluu myös kristilliseen tapaperinteeseen. Muuallakin kuin Suomessa.
    Kävin tänään ostamassa pääsiäisen ruokatarvikkeet.
    Mämmiä ei tullut mukaan, taisi olla loppu kaupasta.
    Runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Lammaspaisti, lämminsavustettu kirjolohi, naudan paahtopaisti, salcicciamakkaroita, mansikoita, vispikermaa ja rahkaa.
    Kananmunia, kahvia ja pehmeää leipää.
    Ja pullollinen puolikuivaa sherrya viinakaupasta. Se tulee lammaspaistin marinaadiliemeen.
    Neljälle hengelle ne sapuskat riittää kyllä tämän viikonlopun yli.
  15. Netflixissä on uusi dokumenttidraama Mooseksesta
    Testament: the Story of Moses. Katsoin eilen ensimmäisen osan ja on kyllä ehdottomasti katsomisen arvoinen, jos on kiinnostunut raamatullisista teemoista.
  16. Matteuspassio tulee aina ensimmäiseksi mieleen kun ajattelee kärsimysviikon /hiljaisen viikon musiikkia.
    Kirkkomusiikin ulkopuolelta tulee lähinnä mieleen jokunen kansanperinteeseen kuuluva laulu, Joan Serratin La Saeta (de los gitanos) Inti Illimanin La Petenera, joka on nyt jo ihan rajamailla mitä tulee lyriikkaan, koska se kertoo kiirastorstaihin liittyvästä taikauskosta Iberian niemimaalla (jos nainen käy kylvyssä kiirastorstaina hän muuttuu merenneidoksi).
    Leonard Cohenin Hallelujah ja jotkust uskonnollishenkiset slaagerit, tulee mieleen Carolan ihana Jerusalem "sä maja rauhan") tai vaikka Vanha holvikirkko, alunperin Mälärö kyrka)
    Laitetaan nyt vaikka juuri tämä.
    https://www.youtube.com/watch?v=5UNqkBLn4Zg
  17. https://www.youtube.com/watch?v=i3ASIYixqUI

    Meksikolaista kansanperinnettä, ei nyt aivan raamatullista, mutta kärsimysviikolla kuultavaksi soveltuvaa. itkijänaisen legenda.
  18. Linkki ei toiminut mulla ainakaan. Onko tuo Leonard Cohenin Hallelujah? Jos on, niin samaa mieltä.
  19. Minäkin olen vielä alle kahdeksankymppinen ja en ehkä vielä siinä pisteessä että voisin tai edes haluaisin tehdä tilinpäätöstä omasta elämästäni, vaikka se ehkä olisi paikallaan, koska vuodet valuvat pois kuin hiekka tiimalasissa, aina vain nopeammin.

    Ilman katkeruutta ja ilman katumusta voin vain todeta, että raha ja omaisuus eivät koskaan ole olleet päätekijänä onnellisuuttani mitatessa.Rahaa onollut ja omaisuuttakin sen verran kuin olen kulloinkin tarvinnut; ensimmäisen mieheni kanssa aloitimme lähes nollilta (olimme nuoria, rakastuneita, elämänhaluisia ja yritteliäitä), kartutimme omaisuuttamme, asuimme hyvin ja mistään ollut mitään suurempaa puutetta. Muutto USA:han, mieheni sairastuminen ja kuolema siellä ja uusi roolini leskenä ja yksinhuoltajana ja pakka meni kokonaan uusiksi.

    Monen vuoden jälkeen (matkan varteen on toki mahtunut parikin yritystä rakentaa uusi koti uuden miehen kanssa, mutta ne eivät olleet mitkään pitkäaikaisia tai kovin onnistuneita, ehkä siksi että lapseni olivat aina minulle ensimmäinen prioriteettini) tapasin nykyisen mieheni ja nyt meilläkin on ja kaksitoista yhteistä vuotta takana . Pari taloa olen omistanut itsekin, kotitilasta osan, nyt on jäljellä kaikesta vain tämä vanha ja velaton talo, jonka omistamme yhdessä ja taloni Kolumbiassa, joka on nyt myynnissä.

    Meillä on yhteinen talous ja rahasta ei koskaan ole erimielisyyksiä, eipä juuri paljon mistään muustakaan.
  20. Kymmenisen vuotta, mutta tapasin entisiä vanhempia vuosia sen jälkeen kun asuimme jo USA:ssa.
    21. 79 / 310
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt