Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

249

Kommenttia

7382

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. En ole valehdellut.
  2. Puumerkkini taitaa olla muidenkin suosiossa, mutta kiitos siitä että mainitsit että se on ollut etupäässä minun käyttämäni.
    Miksi kukaan muu sitä käyttäisi tietäen asian on minulle mysteeri. Kiusantekoa vai jotain muuta?

    Kuusikymmentäluvun puolivälissä muistini mukaan meille tuotiin ensimmäinen televisio, silloin vielä mustavalkoinen. Radio, mankka ja levysoitin olivat jo, koska isoveljeni etenkin olivat kiinnostuneita musiikista ja soittivat paitsi levyjä, myös kitaraa, sittemmin puhallinsoittimia ja bassoa. Kun Beatlesien Twist and Shout nousi listojen kärkeen, ostin sen joululahjaksi isoveljelleni, joka oli Elvis-fäni.

    Vanhempani kannustivat meitä kaikkia, mutta etenkin tyttöjä opiskelemaan mahdollisimman pitkälle. Naimisiinmenosta ei puhuttu, vaikka poikaystäviä oli ja seurustelin vakituisesti ylioppilasvuotenani ja sitä seuraavana paikallisen opiskelijapojan kanssa.

    Opintolaina oli kova sana siihen aikaan, kesätyöt myös, omaa rahaa oli oltava, mutta meillä oli paljon suunnitelmia ja ajatuksia silloin, kuusikymmentäluvun lopussa. Lähes kaikki koulukaverini hajantuivat taivaan tuuliin, osa ulkomaille, osa lähikaupunkeihin, suurin osa pääkaupunkiin jatkamaan opintojaan ja sittemmin työhön.

    Kyllä nuoruuteemme kuului silloinmuutakin kuin opiskelua, työntekoa tai perheen perustamista. Matkustelimme sekä kotimaassa että Euroopassa interrailaamassa. Telttailimme, biletimme ja kävimmehän me krouveissakin ja tanssipaikoilla.

    Ulkomaiset artistit tulivat tutuiksi paitsi nuorisojulkaisujen myös radion ja tv:n välityksellä. Levyraadit ja lauantain toivotut, jne. jopa Jämsän kokoisessa käpykylässä.

    Harmooni taisi olla vain yhdessä kylämme talossa, koulun lisäksi.