Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6202

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. En tainnut kuitenkaan puhua katuelämän meiningistä tai miten turistia ja muita tuntemattomia kohdellaan, vaan tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä esim. perheen ja tuttujen kesken.
    Koska olit viimeiksi Kolumbiassa ja näit narkkareita lojuvan kadulla?
    Minua vaivaavat enemmän Suomen kaupunkien ja taajamien pultsarit, meluavat juopot ja spurgut kaduilla ja puistoissa, etenkin kesäaikaan, niitä näkyy enemmän. Myös puistoissa ja julkisissa kulkuvälineissä sekoilevat alaikäiset pojat ja tytöt jotka remusivat humalassa vielä kahdeksankymmentäluvulla, säälittävää, mutta tietääkseni vähemmän tavallista nykyisin.
    Mitä tulee Pohjolaan adoptoiduista lapsista ne tulee sosiaaliviranomaisten (Insituto de bienestar familiar) ylläpitämistä lastenkodeista, ovat hyvin ravittuja ja hoidettuja ja saaneet henkilökunnan toimesta sekä huomiota että hellyyttä toisinaan jopa suuremmassa mittakaavassa kuin monen suomalaisen kodin lapset, jotka jätetään yksin tai vähälle huomiolle tuntikausiksi kotonaan. Kun heidät on adoptoitu tänne, heistä voi tulla esim. tunnettuja viihdeartisteja,
    :)
  2. Moukkamaisuus on taas sitten jotain aivan muuta, kuin köyhyys tai varattomuus.
    Mitä koulusivistyksestä puuttuu, korvatan hyvillä käytöstavoilla, sydämen sivistyksellä, muiden huomioonottamisella ja empatialla. Ei tietenkään tarkoita sitä eikö korkeasti koulutettukin voisi omata noita mainitsemiani piirteitä ja raha ja hyvä käytös eivät kulje käsikädessä.

    "Erittäin puheliaana ja eloisana Suomessa pidettyä ihmistä oli Latinalaisessa Amerikassa kuvailtu hiljaiseksi, tunteensa piilottavaksi, tunnolliseksi ja totiseksi."
    (Artikkelin suonalaisten käytöstavoista ja mitä uulkomaalianen iistä ajettelee jatkuu päivän hesarissa).
    Tuossa tunnistan itseni. Ainakin alkuvuosina minua apidettiin hyvin varautuneena ja totisena, tunteeni kätkevänä.

    Riippuu kysyjän ja vastaajan omista käsityksistä, kulttuurisidonnaisuudesta, omasta "moukkamaisuudesta" miten kysymykseen vastataan.Vallitsevasta normikäyttäytymisestä poikkeavaa sanotaa mielellään "moukkamaiseksi", vaikka se on vain ...siis normista poikkeavaa, Eloisien, lujaa ja paljon puhuvien, iholle tulevien lattareiden joukossa suomalainen on tunneköyhä, vaatimaton (kauhistus!), maalainen ja sosiaalisesti kömpelö.

    Rehellisyys, josta olemme aina olleet ylpeitä, on joissakin tapauksissa melkein kuin harmaata aluetta naiviuden ja tyhmyyden välillä.
  3. Ainoa syy miksi mainitsin äärioikeiston oli se että toin sen esiin esimerkiksi "me ja ne muut", poissulkevasta ajattelutavasta joka on kansallismielisten äärioikeistopuolueiden agendassa keskeistä. Nationalismi on poissulkevaa, kun taas äärivasemmiston keskeinen ideologia on kansainvällisyys.
    Sisäpiirit ovat tavallisia joka paikassa, mutta esim. politiikassa ja liike-elämässä sisäpiirit saavat negatiivista huomiota ja puhutaan nepotismista ja insider bisneksistä. Perheyhtiöt ovat sitten toinen juttu ja jokainen auttaa omiaan ensisijaisesti, mutta eettisesti.
  4. Minäkin koen lähipiiriksi ne ihmiset joiden kanssa olen usein tekemisissä, nimen omaan sosiaalisassa kanssakäymisessä. Yleensä perheenjäsenet, sukulaisetkin, jos on jatkuva kontakti puhelimen tai netin välityksellä (kauempaa asuvat), muutamat naapuritkin, etenkinjos ollaan hyvissä ja tuttavallisissa väleissä, läheiset ystävät, jotka eivät ole kaikonneet vuosien varrella....lähipiirin koostumus vaihtelee.

    Sitten on ikäänkuin toinen rengas lähipiiriä, joiden kanssa on vähemmän tekemistä, jotka eivät pidä jatkuvaa yhteyttä, joita ei itse tunne yhtä läheiseksi, kuten monet sukulaiset, naapurit, yhteisön jäsenet, työtoverit, koulukaverit nouruudesta....tuttavat yleensäkin.

    Sisäpiirillä on hieman negatiivinen kaiku: siihen liittyy tietynlaista poissulkevaa ajatusta, "me ja nuo toiset" ajattelua. Etnonationalismi (äärioikeistolaisissa puolueissa vallitseva ideologia) pohjautuu juuri tällaiseen sisäpiiriajatteluun.
  5. Parhaassa tapauksessa mutta ei läheskään aina. Teillä se ehkä menee noin.
  6. Eikös Suomessakin ole raja siinä mihin saakka lapset ovat vanhempiensa kanssa samassa saunassa? Minun muistaakseni jo pitkälti ennen murrosikää tytöt lähetettiin saunaan äidin kanssa ja pojat isän.
    Jenkkilässä olen saunonut uikkarit päällä monta kertaa ja myös Suomessa, kun ollut ulkomaalaisia vieraita.
  7. Kukkien toimittamisessa jälkeenpäin on tietty käytännön syy: emäntä joutuu etsimään maljakkoa, leikkelemään varsista pois, laittamaan veteen ja se vie aikaa ja huomiota vieraan vastaanottamisesta. Tutussa seurassa tai ystävien kesken se sujuu usein porukalla ja ei aiheuta hämmennystä, mutta muodollisemmassa tilaisuudessa se on hieman epäkäytännöllistä.

    Ranskassa kuulemma viinipullon vieminen päivällisille on etiketinvastaista (kutsuvieras ei luota isäntäväen viinien valintaan), muualla , esim. Ruotsissa tai USA:ssa se on yleinen tapa.

    Ruotsalainen hyvien tapojen ja etiketin guru Magdalena Ribbing R.I.P) piti kaikkein tärkeimpänä sitä että kutsuvierasta ei pitäisi millään tavalla saada tuntemaan itseään epämukavaksi tai että olisi tehnyt jotain väärin. Siinä mielessä huomauttaa ulkomaalaiselle kutsuvieraalle että täällä on tapana läöhettää kukat jälkikäteen, oli tavallaan etkettivirhe, vaikka se ei ollutkaan tilaisuuden emäntä, vaan toinen vieras joka sen sanoi.
  8. Näinhän se menee, kun kuulen uudesta hyvästä kirjasta tai saan suosituksia, katson heti onko se saatavilla e-kirjana. E-kirjasta voi ladata olikohan se 10 % näytteeksi ilmaiseksi ja sen perusteella sitten päättää haluaako ostaa kirjan. Maksan kortilla ja alan lukemaan, prosessi kestää alle minuutin.
    Uudet e-kirjat maksavat noin kolmasosan tai alle puolet paperiversiosta, vanhemmat e-kirjat saa ladattua noin neljäsosalla kirjan hinnasta uutena. Niitä saa jopa ilmaisena. Tavallinen tabletti käy hyvin lukemiseen, puhelimessa on minulle liian pieni näyttö.
  9. Storytel, BookBeat, Nextory, Elisa Kirja Suomessa hallitsevat täysin äänikirjamarkkinoita. Vanhukset kuuntelevat äänikirjoja ja uusin kuluttajaryhmä on nuoret tytöt.

    E-kirjan voi taas julkaista omakustanteena ilmaiseksi. Suomessa e-kirjoja ostetaan hyvin vähän.
  10. Siihenhän minä vastasinkin!
    Ei paras tapa palkita kulttuurin tuottamisesta, mutta kirjailijoilla on nyt huonot päivät. E-kirjat eivät kylläkään kilpaile samoilla markkinoilla kuin äänikirjat. Lataan (ostan) muutaman e-kirjan kuukaudessa ja niistä kirjoittaja saa paremmat rojaltit kuin äänikirjoista, jotka ovat muutaman firman monopilissa.
  11. Mikäs siinä, kyllä kirjailijat varmaan ottaisivat tippejä vastaan äänikirjoistaan, mutta luulisin että yhä useampi kirjailija alkaa miettimään tekisikö itse äänikirjansa, prosessi ei ole varmaan kovin vaikea. Tunnen parikin ruotsinsuomalaista kirjailijaa, jotka ovat teettäneet äänikirjansa omakustanteena ja lukeneet ne itse Minullekin on ehdotettu että tekisin äänikirjan, mutta en ole ainakaan vielä harkinnut sitä vakavasti.
  12. Esto toimii nyt taas, ei mainoksia.
  13. Tirskuminen tarkoitti kannaksen murteissa myös kikattamista, joo, käsi suun edessä, salamyhkäisesti. Kannaksella syntynyt tätini käytti sanaa paljon. Aivastaminenkin kuulostaa tutulta.
    Linnunlaulusta en ollut kuullut juuri tuota sanaa käytettävän. Englanninkielessä pikkulinnut "chirp" ja sekin kuulostaa onomatopoettiselta (ääntä muistuttavalta, ääniasua jäljittelevältä) sanalta, samoin kuin tuo "tirskuminen" tässä yhteydessä.
  14. Minun yöuntani (tai ettosiani) ei häiritse jatkuva, tasainen ääni, joka tulee ulkoa. Mies voi jyrryttää nurmikkoa makuuhuoneen ikkunan alla, ei haittaa. Sisätiloista tulevat voimakkaat äänet voivat häiritä ja ulkoakin, jos ääni on voimakas ja äkillinen, niin kuin viime aikoina lumien romahdukset jyrkältä peltikatolta.

    Mikään luonnonääni ei varsinaisesti ylitä ärsytyskynnystäni. Lintujen laulu, tuulen humina, sateen ropina ovat musiikkia korvilleni (ukkosen jyrähdykset säikäyttävät, mutta se on ohimenevää).

    Kaupunkioloissa normaali liikenteen meteli, ihmisäänet rapussa, pihoilla, kaduilla, lasten huudahtelut, nauru, vieraskielinen puhe eivät ärsytä. Elämän äänet ovat todistus siitä että en ole yksin ja elän muiden joukossa.

    Kuuloni on myös vielä kohtalaisen hyvä, vaikka hiljainen puhe etenkin toisesta huoneesta on vaikeaa erottaa sanoja jos tv on päällä.
  15. Riippuu tilanteesta.
    Käytän sekä hei, että terve, mutta kyllä tulee moikattuakin välillä. Päivää ja näkemiin tuntuvat turhan muodollisilta ja vanhahtavilta. Suomessa yleensä käytän terve! sanaa, kuulostaa luontevammalta etenkin tuttujen kesken.
  16. Nonna on isoäiti, kenen tahansa isoäiti.
    Nonnaa käytetään kaikista mummoikäisistä :)
  17. Sehän riippuu aivan miten ja millä tavalla kyseenalaistat viestin. Jos teet sen mitätöivästi ja loukkaavasti, niin turha odottaa vastausta. Minä ainakin vastaan lähes aina, jos minulle ollaan puhuttu ns. ihmisiksi.
  18. Ei varmaankaan.
    En vain kulje busseissa Suomessa.
    Onko se tavallisempaa pikkukaupungeissa ja maaseudulla, kuin pääkaupunkiseudulla tai muualla "ruuhkasuomessa"?
    (Tuli mieleen tosi huono kolumbialainen vitsi naisesta joka nousi täyteen bussiin, eikä kukaan antanut paikkaa. Nainen alkoi kailottamaan että eikö täällä ole ketään herrasmiestä? Vastauskin tuli: herrasmiehiä on, mutta ei vapaita paikkoja)
  19. Kyllähän suomalainen tapakulttuuri voi ulkomaalaisen silmissä vaikuttaa oudolta ja epäkohteliaalta, paljonhan tätä on kommentoitu vuosien varrella. Minäkin reagoin alussa plattuani Suomeen lähes kahdenkymmenen poissaolovuoden jälkeen tuohon kohteliaisuusilmaisujen poissaoloon jokapäiväisessä elämässä esim. kun perhe kokoontuu ruokapöytään tai kun tavataan, lähdetään tai juuri tuo mistä mainittiin artikkelissa (jonka luin ennen kuin siitä tehtiin aloitus, Luojankiitos, en tehnyt sitä itse :) ovien päästäminen perässätulevalle päin pläsiä.

    Nyt kuitenkin me arvostamme tapakulttuurissa rehellisyyttä, reviirien kunnioittamista, välimatkaa ja yksityisyyttä. Iholle ei tulla eikä pyritä. Omaleimaisuutemme on helppo tulkita "moukkamaisuudeksi", mitä se ei tietenkään ole. Olemme luonnostamme varautuneita, mitä tulee tuntemattomiin ihmisiin ja sosiaalisissa tilanteissa tietynlaista kömpelyyttä tulee esille, kiitosten ja kehujen vastaanottaminen saa meidät punastumaan ja katsomaan varpaisiimme.

    Muutosta kaikkien näiden vuosien aikana on toki tapahtunut ja esim kaupan kassoilla ja etenkin nuorempi polvi on selkeästi kohteliaampaa ja palvelualttiimpaa; entinen neukkulamentaliteetti että" saat olla iloinen siitä että myyn sinulle jotain" on kokonaan kadonnut. Iloisesti hymyilevät nuoret pojat ja tytöt tervehtivät ja palvelevat auliisti.

    Vuosi sitten syksyllä Italiassa kun nousimme lentokentällä Bolognassa transfer-bussiin hämmästyin kun kampesin käsipakaasini kanssa sisään niin kolme kappaletta nuorta italianoa nousi seisomaan heti kuin ponnahduslaudalta että "nonna" pääsee istumaan! Yksittäinen tapaus tietenkin, mutta jäi mieleen.
  20. Alman tilanne on se että myyntimenestystä ei tule ellei ole kustannussopimusta. Hänellä ei ole mahdollisuutta elättää itseään omakustanteilla, koska omakustateiden myynti on täysin niiden tehokkaan markkinoinnin varassa ja köyhällä kirjailijalla ei ole sellaiseen useinkaan mahdollisuutta.
    Omakustannekirjaa ei löydy kirjakauppojen hyllyistä eikä kaikista kirjastoistakaan. Ne ovat kyllä jakelussa, mutta kirjakauppiaat ja kirjastot eivät satsaa niihin, ellei tekijä ole jo ennestään tunnettu henkilö. Laadulla ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa. Näkyvyys, markkinointi, saatavuus ovat tärkeitä.
    On joitakin harvoja tapauksia, jossa omakustannekirjailija on menestynyt tai rikastunut.
    Niissäkin on usein julkkistausta tai joku mikä herättää laajan lukijakunnan mielenkiinnon, vaikka teksti ei olisikaan niin pitkälle harkittua.

    Almalla on nyt mahdollisuus julkaista vaikka omakustanteena, koska hän on saanut niin paljon näkyvyyttä. Köyhälle kirjailijalle joka on aloittamassa uraansa kustannussopimus on todellakin kuin onnenkauppaa, lottovoitto.
    21. 94 / 311
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt