LastenJaNuortenSäätiö
Suomalaisten nuorten lukutaito on romahtanut samalla kun lukemiseen käytetty aika on puolittunut. Vaikutus näkyy esimerkiksi syrjäytymisenä. Lukemisella on paljon myönteisiä vaikutuksia niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Jos lopetamme lukemisen, myös tarinamme loppuu lyhyeen. Siksi Lasten ja nuorten säätiö yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa haluaa nostaa lukemisen ja lukutaidon merkityksen puheenaiheeksi haastamalla koko Suomen lukemaan tunniksi sunnuntaina 8.9.2019 klo 19.00.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 90 kommenttia
- Juuri tuota tapahtuu monille kuuroille ympäri maailmaa. Erityisesti kehitysmaissa, joissa uskotaan että kuuro lapsi on rangaistus perheelle. Perhettä hävettää ja päättävät piilottaa kuuron lapsen, tällöin tämä lapsi ei saa mahdollisuuden opiskella omalla äidinkielellä - eikä opi lukemaan ja lopputuloksena usein juuri tuo kuvailemasi fiilis. Olisi aivan ihanaa, että jokaista ihmistä kunnioitetaan sellaisena kuin hän on ja annetaan kaikille lapsille mahdollisuuden päästä kouluun, eikö niin? :)
- Signmark - Tulee katsottua aika paljon, kaksi tosi hyvää mitä tulee nyt mieleen on Mollys Game ja Wolf of Wall street, kaksi ei niin hyvää taas Snabba Cash ja Da Vinci koodi. Gillian Flynnin Sharp Obejcts oli sekä kirjana että HBO:n minisarjana karmaisevan hyvä.
- Uniikki - Tuttu tilanne! Useammin kuin kerran olen lainannut kirjastosta houkuttelevan kuuloisen kirjan, ja noin viidentoista sivun jälkeen havainnut, että tarinassa on jotain todella tuttua...
Kirjat ja lukukokemukset ovat erilaisia. Jotkut teokset tekevät lähtemättömän vaikutuksen, ja muistan niiden hahmot, yksittäiset repliikit ja juonikuvion vielä vuosienkin päästä hyvin selkeästi. Jotkut kirjat taas saattavat lukuhetkellä olla oikein mainioita, mutta niistä ei välttämättä kuitenkaan jää selkeää muistijälkeä. Muistan lukemani siis varsin vaihtelevasti!
- Henriika - Se on kyllä enemmän "kuuntelemista" kuin "lukemista". Mekin sanotaan kaverille tyyliin "nyt kuuntelet minua!!", eikä siis sanota "nyt luet minua". :)
Kun katsomme netistä viittomakielistä satua, tarinaa (esim. viittomakielinenkirjasto.fi) ym. niin silloin voidaan sanoa "lukemiseksi".
Itse ajattelen päässäni asioita joko ääneen tai viittoen. Usein viittomisella voidaan helpompi paikantaa asioita tai kuvailla tilannetta kolmiuloitteisesti. Riippuu siis ihan asiasta ja fiiliksestä. ;)
- Signmark - Hmm. On kirjoja jotka olen aloittanut noin kymmenen vuotta sitten, mutta en ole vieläkään lukenut niitä loppuun...
En itse asiassa koskaan kiinnitä huomiota siihen, miten kauan minulla jonkun teoksen lukemiseen menee. En ota aikaa - minä vain luen! Jotkut kirjat luen tunnissa, joihinkin menee päivä, joitain kahlaan läpi pari viikkoa. Päivästä ja fiiliksestä riippuen voin toisinaan lukea helposti vaikkapa kahdeksan tuntia ilman zombie-oloa tai päänsärkyä. Toisinaan taas kaipaan raitista ilmaa tai liikuntaa jo puolen tunnin jälkeen. Mitään yksiselitteistä vastausta tähän ei siis ole :)
- Henriika - Kirjaston henkilökunta saa kyllä selvitettyä asiakkaan, jolla maidossa uinut teos on ollut lainassa :)
Asiakas on vastuussa lainaamastaan aineistosta. Mikäli teos on siis lainassa ollessaan hajonnut tai kastunut siten että se täytyy poistaa kokoelmasta, on asiakas korvausvelvollinen. Näitä tilanteita ei kuitenkaan tarvitse pelätä - me emme suutu asiakkaalle! Vahinkoja sattuu, ja kaikki on aina selvitettävissä!
- Henriika - Ota kuvallinen henkilöllisyystodistus mukaan ja käy kirjastossa, niin saat uuden kortin kadonneen tilalle! En tiedä mistä päin olet, mutta ainakin pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa uuden kortin hinta on hyvin maltilliset 3 euroa. Mikäli tietojasi ei ole enää lainkaan kirjastojärjestelmässä, on uusi kortti maksuton.
- Henriika - Jos lapsi on lainaamassa teosta, joka selvästi sisältää lapselle sopimattomia aiheita tai teemoja, pyrimme hienovaraisesti ohjaamaan häntä paremmin ikätasolleen sopivan kirjallisuuden pariin.
Kirjoissa ei kuitenkaan ole ikärajoja, emmekä voi estää lasta lainaamasta haluamaansa teosta. Itse luin aikuisille suunnattua kirjallisuutta jo hyvin nuorena, ja olisi ollut kamalaa, jos minua olisi kirjastossa kielletty lainaamasta sitä!
En muista, että itselleni olisi tullut kertaakaan tullut vastaan tilannetta, jossa lapsi olisi lainannut jollain lailla hänelle sopimatonta kirjallisuutta. Terveisiä mummille! :)
- Henriika - Tämä on siis aivan totta :D Mä en tästä syystä juurikaan uskalla lukea uudestaan kirjoja, etenkään jos ne joskus teininä ovat olleet mulle tärkeitä. Viimeisin kokemus tästä oli Taru Sormusten Herrasta -kirjat, teinivuosien ja kenties vieläkin rakkaimmat kirjani, jotka tänä kesänä päätin lukea uudestaan. Tarina ja hahmot siinä ovat kyllä upeita, mutta lukiessani niitä nyt uudestaan tajuan kuinka miesvaltainen tarina ja kuinka perinteisiä, konservatiivisiakin arvoja ja sukupuolirooleja kirjoissa ilmenee. Ei se minulle mitätöi tarinan eeppisyyttä ja sitä, että sen hahmoja rakastaisin, mutta kyllä se kieltämättä vähän on kirpaissut.
- Oskar - Ensimmäinen lukemani kirja oli Gösta Knutssonin kirjoittama Pekka Töpöhäntä, jonka luin 4-vuotiaana. Ensimmäisen aikuisille kirjoitetun kirjan luin 5-vuotiaana, ja se puolestaan oli Gunnar Mattssonin Lapitip, jonka päähenkilö oli laillani myös 5-vuotias. Molemmat teokset ovat minulle edelleen hyvin tärkeitä, ja palaan niihin uudelleen oikeastaan joka vuosi.
- Henriika - Viisikko! :) Olin silloin ala-asteella. Tämän jälkeen luin muistaakseni Robin Hoodin. Serkkuni oli kova lukemaan kirjoja ja tykkäsin siitä kun hän kertoo kirjan sisällön minulle viittoen. Oli minulle kuin visuaalinen kirja. Kiehtovaa.
Nuorena en tykännyt lukea kirjoja. Pakosta luin vain kokeisiin, mutta yliopistolla törmäsin Tony Dunderfeltin Elämäkaaripsykologia - kirjaan ja aloin sen jälkeen löytää lukemisen ilon.
- Signmark - "Miten selvitä autiolla saarella" -oppaan :'D
- Oskar - Mun perheessä on aina luettu paljon, samoin ystäväpiirissä. Niinä aikoina, kun en ole aktiivisesti lukenut olen välillä tuntenut ulkopuolisuuttaa ja jopa häpeää siitä, ettei ole kirjaa menossa. Vaikka lukeminen onkin tosi yleistä saattaa sekin aiheena polarisoida ihmisiä: on niitä, jotka lukevat todella paljon ja niitä, jotka sitten kokevat, että koska eivät lue tosi paljon eivät he sitten voi lukea yhtään. Tällainen jako on aika turhaa ja haitallista. Jokainen lukekoon omalla tavallaan.
- Oskar - Puolisoni lukee paljon ja minun molemmat tytöt alkavat myös lukea ahkerasti. Vanhempani eivät lue kirjoja, koska heidän suomenkielen taito ei riitä. Tämä johtuu ikävästä historiasta täällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuurojen kouluissa kiellettiin viittomakielen käyttö (n.1890-n.1960), jos oppilaat viittoivat salaa esim. Lapinlahden koulun (Kampissa, HKI) välitunneilla niin opettajilla on tunneilla oikeus rangaista heillä lyömällä karttakepillä käteen. Oppilaita pelotti käyttää viittomakieltä, ja joutuivat tunneilla lukemaan opettajien huulilta. Lopputuloksena: heikko suomenkielen taito sekä heikko viittomakielen taito. Onneksi nykypäivänä tilanne on toinen.
Itse tutustuin kirjoihin sarjakuvien avulla. Aku Ankka rokkaa! :)
- Signmark - Jokaisella on omat mielipiteensä, että mikä on väärä ja mikä oikea. Jokainen lukee sen minkä haluaa lukea, mutta kannattaa aina muistaa että kirjan takana on yksi (tai muutamia) kirjoittaja. Erityisesti silloin kun lukee tieteellisiä kirjoja.
Esim. itse tiedän, että on niitä kirjallisuuksia ja artikkeleita, jossa esim. kerrotaan miten syntyneille kuuroille lapsille on tärkeätä opettaa puhumaan sekä keskittymään kuulon parantamiseen. Lääketiede uskoo, että viittomakieli hidastaa luku- ja kirjoitustaitoa, siksi eivät viittomakieltä suosittele kuurojen lasten kuuleville vanhemmille. Tämä on kurjaa! Sillä se ei pidä paikkaansa. Itse kun osaan kuutta eri viittomakieltä ja luen/ kirjoitan kolmella eri kielillä. Sellaista...
- Signmark - Lukemisen ei kuuluisi olla suorittamista. Jos jonkun teoksen lukeminen tuntuu tavattoman tahmealta ja vastenmieliseltä, ei sitä ole mikään pakko lukea kesken.
Minulla on samankaltainen periaate kuin Uniikilla: mikäli kirja ei noin 50 sivun jälkeen vedä mukaansa, annan itselleni luvan jättää sen kesken. Poikkeuksena teokset, joita minulle on suositellut joku jonka kirjamakuun luotan ehtymättömästi (yleensä äiti). Ne luen yleensä loppuun vaikka alku tökkisikin.
Maailma on täynnä hyviä kirjoja - en halua käyttää aikaani niiden lukemiseen, jotka eivät minuun vetoa.
- Henriika - Totta kai saa jättää. Itse yleensä huomaan aika nopeasti jos jokin kirja ei nappaa, esim todella hidas tyyli ei oikein vetoa itseeni. Annan kuitenkin aina joka kirjalle vähintään n. 50 sivun "mahdollisuuden". Jos kirja ei vielä siinäkään vaiheessa imaise mukaan, siirryn seuraavaan.
- Uniikki - Oodihan valittiin juuri koko maailman parhaaksi uudeksi kirjastoksi, hieno saavutus!
Minun mielestäni jokaiselle Suomen kirjastolle on paikkansa, ja jokaisessa kirjastossa tehdään erinomaista työtä. Itse työskentelen tällä hetkellä Herttoniemen, Roihuvuoren ja Laajasalon kirjastoissa, ja toki nämä "omat" kirjastoni ovat lähellä sydäntäni. Tällä hetkellä kirjoittelen näitä vastauksia Kallion kirjastosta, joka myös on minulle varsin rakas. Voisin käydä tässä läpi koko Suomen kirjastot, ja keksisin jokaisesta jotain kaunista sanottavaa - kirjastot ylipäätään ovat ihania!
Lapsuuteni kirjasto oli pikkuinen Kämmenniemen kirjasto. Kirjastonhoitaja tunsi kaikki asiakkaat nimeltä, ja kaikki tunsivat hänet. Kämmenniemen kirjasto on edelleen olemassa, ja vaikka se on hyvin kaukana Oodista, on se minulle ihan yhtä tärkeä! Mielestäni on rikkaus, että meillä Suomessa on erilaisia kirjastoja, erilaisiin tarpeisiin. ♥
- Henriika - Pakko sanoa, että "Mene itseesi, lähemmäs avaruutta ja löydä maallinen kojusi" kuulostaa teokselta jonka haluaisin ehdottomasti lukea. Nauroin tälle ääneen, kiitos!
Minäkään en ole kovin innostunut lukemaan esimerkiksi self help -kirjoja. Suon kaikin mokomin niiden lukemisen muille, ja on hienoa, jos joku löytää niistä hyviä elämänohjeita, toivoa tai voimaa. Minun kohdallani ne eivät kuitenkaan jostain syystä toimi lainkaan - huomattavasti mieluummin tartun hyvään dekkariin tai kepeään viihdekirjaan.
Jälleen kerran kehotan piipahtamaan kirjastossa! Me suosittelemme mielellämme myös sitä ihan tavallista viihdettä!
- Henriika - Tyttäresi kuulostaa kovasti minulta lapsena - ja vielä nykyäänkin, jos totta puhutaan. Lukemista ei mielestäni missään tapauksessa pidä rajoittaa, kunhan se ei vaikuta muuhun elämään häiritsevästi. Tyttäresi kohdalla näin ei taida olla, kun kerrot hänen lukemisen lisäksi kuitenkin käyvän koulussa ja harrastuksissa.
En muuten ole hoksannut lukea imuroidessani. Kiitos - siivoamisesta tuli juuri paljon hauskempaa!
- Henriika