Miltä maailma näyttäisi sinulle ilman lukutaitoa? Jos lopetamme lukemisen, myös tarinamme loppuu lyhyeen!
Kysy mitä vain lukemisesta -keskustelussa räppärit Uniikki ja Signmark, lukuaktivisti Henriika Tulivirta sekä Lasten ja nuorten säätiön asiantuntija Oskar Sanqvist jakavat omia kokemuksiaan lukemisesta, kirjoista ja niistä maailmoista, joita lukeminen on heille avannut. Tervetuloa mukaan kysymään, keskustelemaan ja jakamaan lukukokemuksiasi. Keskustelu on auki tiistaina 3.9. klo 14 -16. Tämän jälkeen keskusteluketju suljetaan.
Etusijalla ovat kysymykset, joita äänestetään eniten: anna siis peukku kysymykselle, johon haluat vastauksen. Pyritään kuitenkin välttämään yksittäisen henkilön arviointiin meneviä aiheita.
Kysy mitä vain lukemisesta -keskustelu on osa Read Hour -kampanjaa. Siinä Lasten ja nuorten säätiö yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa haluaa nostaa esille lukemisen ja lukutaidon merkitystä. Haastamme sinutkin mukaan kampanjan huipennukseen: lukemaan tunniksi sunnuntaina 8.9.2019 klo 19.00.
Kysy mitä vain lukemisesta -keskustelussa räppärit Uniikki ja Signmark, lukuaktivisti Henriika Tulivirta sekä Lasten ja nuorten säätiön asiantuntija Oskar Sanqvist jakavat omia kokemuksiaan lukemisesta, kirjoista ja niistä maailmoista, joita lukeminen on heille avannut. Tervetuloa mukaan kysymään, keskustelemaan ja jakamaan lukukokemuksiasi. Keskustelu on auki tiistaina 3.9. klo 14 -16. Tämän jälkeen keskusteluketju suljetaan.
Etusijalla ovat kysymykset, joita äänestetään eniten: anna siis peukku kysymykselle, johon haluat vastauksen. Pyritään kuitenkin välttämään yksittäisen henkilön arviointiin meneviä aiheita.
Kysy mitä vain lukemisesta -keskustelu on osa Read Hour -kampanjaa. Siinä Lasten ja nuorten säätiö yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa haluaa nostaa esille lukemisen ja lukutaidon merkitystä. Haastamme sinutkin mukaan kampanjan huipennukseen: lukemaan tunniksi sunnuntaina 8.9.2019 klo 19.00.
Vastaukset 166
Vanhimmat
Miten saisin itseni taas lukemaan enemmän? Aiemmin luin paljon, mutta nyt tuntuu, etten enää oikein koskaan tartu kirjaan. Mikä avuksi?
Mulla oli aika samanlainen tilanne, olin useita vuosia lukematta kaunokirjallisuutta. Yksi juttu mikä auttoi mua löytämään takaisin kirjojen pariin oli, että tunnistin minkälaiset tarinat ja esim. genret mua oikeasti kiinnosti. Nuorempana ajattelin, et kirjojen lukemisen pitää erityisesti sivistää ja kaikki klassikot pitää lukea. Nykyään ajattelen enemmän, että sen lukemisenhan pitää olla hauskaa ja on ok olla valikoiva lukija ja lukea just sitä mitä haluaa.
- Oskar
Kirjan lukeminen ei ole koskaan ollut ihan minun ykkösjuttuni, mutta olen aina tiennyt, että kirjan lukemisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Motivoin itseäni usein tällä tavalla: 1. kun haluan tietää jostakin asiasta tai henkilöstä tai ilmiöstä enemmän - etsin sellaisen kirjan. 2. tai jos haluan oppia uuden asian kun tarvitsen sitä arkielämässäni tai työelämässäni niin etsin sellaisen kirjan. Löydän mielenkiinnon lukemiseen juuri oman motivaation ja määränpään avulla. Toimisikohan tämä myös sinulla? Kokeile. :)
- Signmark
Moikka! Itsellä toiminut rutiininomainen lukuhetki ennen nukkumaanmenoa, sitten kun taas löytää hyvän kirjan ei siitä malta päästä irti millään. Myös lomilla on mielestäni nautinnollista lukea, joten kun seuraavan kerran sellaista suunnittelet, koita varata myös oma "lukuaika". :) Itsellä on tosi kiireinen arki niin äänikirjat ovat olleet myös oiva vaihtoehto, niiden maailmaan voi uppoutua vaikkapa tiskatessa tai keikoille ajaessa.
- Uniikki
Muistan, kuinka vilkas ja urheileva veljeni hädintuskin selvisi koulusta ja koko sydämestään vihasi koulukirjoja ja pakkolukemista.
Hänelle (niinkuin monelle muullekin) käänteentekeviä kirjoja olivat Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta-trilogia, joista jälkimmäisen tiiliskiven hän luki yläasteella kannesta kanteen ja kuin transsissa viikossa. Perheeni oli ihan äimänkäkenä. Itselleni myös toisiin maailmoihin sijoittuvat kirjasarjat olivat kouluikäisenä suorastaan henkireikä.
Koetteko te vastaajat, että nimenomaan fantasiakirjat olisivat niitä, joilla nuoret saa helpommin lukemaan? Oletteko itse lukeneet fantasiaa ja onko teillä sarjasuosituksia?
Uskon ett Harry Potter kirjat oli, joka sai meidät x-sukupolven lukemisen pariin. Meillä koulussa kirjotettiin kirja-arvosteluja kirjoista joita oltiin luettu. Siitä sai täyttää sellasen lukutoukka lappusen, jonka opettaja sitten laittoi seinälle. Olin sillon jo kova lukija, mut olin myös ainoo, joka ei arvostellut Potter kirjoja. (Nyt kadun sitä, sillä mun mielipide Viisasten kivestä olis tuonut poikkeavan näkökulman siihen positiivisten arvosteluiden joukkoon. Olin siis lukenut ne, mutten viitsinyt tehdä niistä arvosteluja)
Mut meidän aikoihin ei ollut niin helppoa päästä nettiin, kuin nykyään. Tän tiedon valtavirran aikoina on helpompi katsoa tubesta videoita kuin tarttua itse luettavaan materiaaliin. Ehkä jos lapsille ja nuorille olis tarjolla jokin sovellus, tai nettisivu, joka suosittelis nuorille heidän kiinnostusten mukaisia kirjoja ja tarjoais vaikka muutaman kappaleen esimakua kirjoista, vois nuoret innostua lukemaan loputkin kirjasta
Mä samaistun tähän siinä mielessä, että kirjat kuten Taru Sormusten Herrasta -trilogia (jota muuten itse juuri luen uudestaan 10v. tauon jälkeen), jotka sijoittuvat selkeästi fantasiapohjaiseen maailmaan, jotenkin aivan erityisesti vetävät mut kans mukaansa. Haluaisin uskoa, että tämä ei koske ainoastaan fantasiakirjallisuutta vain olisi enemmän kyse siitä, että meillä jokaisella on omat lukutyylit ja kiinnostukset, ja kun omansa löytää saattaa se tempaista mukaansa yllättävästikin. En kovin kattavasti ole muuta fantasiakirjallisuutta lukenut, mutta Douglas Adamsin Linnunradankäsikirja liftareille on hyvä, samoin kuin G.R.R. Martinin A Song of Fire and Ice -sarja (johon Game of Thrones TV-sarja perustuu).
- Oskar
Mikä on teidän paras lukukokemus?
Erityisesti Oskarin vastaus kiinnostaa 😍
Tulee useita mieleen, mutta ehkä hienoin kokemus on Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys ja erityisesti sen loppu. Viimeisillä sivuilla kirjan tarina ja tekstillisen ilmaisun muoto yhdistyy lähes maagisella tavalla, luoden kokemuksen, jota tosi harvoin olen lukiessa kokenut!
- Oskar
Muistan vieläkin parhaan lukukokemukseni! Kun olin ala-asteella niin lukeminen ei ollut minun juttuni kunnes eräässä oppiaineessa (olikohan se äikkä?) oli pakollista lukea jonkun kirjan alusta loppuun ja tehdä siitä esitelmän. Yritin paeta tilanteesta kunnes serkkuni ehdotti lukemaan Viisikkoa. Ei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lukea ees yhden kirjan ja aloitin lukemaan... mitäs tapahtuikaan? Luin melkein kaikki Viisikon kirjat. Se tunne kun tajuat, että kirja vie sinut mennessään - ja jäät koukkuun. :)
- Signmark
En tiedä oliko välttämättä paras mutta aivan huikea teos ja koskettavin kirjaikinä tuli luettua tänä kesänä. Kirja oli Heather Morrisin Auschwitzin tatuoija, aivan uskomaton tositarina keskitysleirillä syttyvästä rakkaudesta, eloonjäämisestä ja ihmismielen sitkeydestä. Iso suositus tälle kirjalle! <3
- Uniikki
Ainakin tän kesän paras lukukokemus oli istua kuumana päivänä rantavedessä ja lukea Tappajahaita
Voiko äänikirjoihin tottua? Tuntuu, että keskittyminen herpaantuu heti!
Mun mielestä äänikirjoihin pystyy keskittymään hyvin esim. jotain todella mekaanista hommaa tehdessä, esim tiskatessa tai pyykkejä laittaessa, sillon nekin kotityöt tuntuvat mielekkäämmiltä. :) Myös nukkumaan mennessä on mukava kuunnella kirjaa, itseäni se auttaa rauhoittumaan ja sillon on helppo keskittyä.
- Uniikki
Varmasti ihmisissä onkin isoja eroja kuunnellun seuraamisen suhteen! Myös mulle kuunteleminen, oli kyseessä sitten äänikirja tai podcast, on tosi ominainen tapa sisäistää tarinaa tai tietoa. Mutta olen kyllä Uniikin kanssa samaa mieltä siitä, että se toimii vain jonkun suhteellisen mekaanisen tekemisen rinnalla, esim. lenkillä, salilla tai liikkuessa paikasta toiseen.
- Oskar
Minä en valitettavasti voi tottua. :D :D
- Signmark
Moi Uniikki ja Signmark! Saatteko te paljon kirjoista inspiraatiota musahommissa? Mitkä teokset ovat erityisesti tehneet vaikutuksen? Luetteko runoja?
Moi! Itse koen että kirjoista saa paljonkin inspiraatiota, etenkin eri bändien ja artistien elämänkerroista saa ammenettua paljon. Niitä on myös hauska verrata omaan artistipolkuun sillä genrestä riippumatta yhtäläisyyksiä löytyy aina! Uskon myös että ainaki alitajuisesti lukeminen rikastaa myös omaa kielenkäyttöä tekstejä tehdessä. Itselläni runoja tulee luettua hyvin vähän.
- Uniikki
Jonkin verran kyllä. Eniten saan inspiraatiota keskustelemalla ihmisten kanssa kasvokkain sekä matkustamalla ympäri maailmaa. Toki tulee myös inspiraatiota lukemalla artikkeleita ja uutisia. Muiden artistien lyriikoita (kun en itse kuule niitä suoraan biiseistä) myös luen ja peilaan omaan kokemukseen. Eli aika monella eri tavalla haen inspiraatiota biisien tekoon.
- Signmark
Mietin välillä, ovatko kännykät syrjäyttäneet täysin kirjat nuorten joukossa ja ovatko kirjastossa käyvät nuoret enää suht pieni marginaalijoukko? Olen opettajien haastatteluja lukiessani käsittänyt, että lukutaidon puutteen vuoksi myös kirjoitustaito on monella hunningolla, ja että esseet ovat joillain ns. nettikieltä ilman isoja kirjaimia ja pisteitä. Voiko toisaalta nettiä syyttää asiasta, ei ennen sitäkään kaikilla ollut mitään motivaatiota äidinkielen tunneilla?
Olen miettinyt samaa ja valitettvasti näin on ainaki osaksi. Valitaan ne youtubevideot tai jokin someappi kirjojen sijaan. Joku sanoikin hieman ilkeästi mutta totuudenmukaisesti että nykyaikana kaikki informaatio on helpommin saatavilla kuin koskaan ennen mutta silti ihmisistä on tulossa yhä tyhmempiä. Oma äitini oli kirjastonhoitaja ennen eläkkeelle jäämistään ja sanoi myös työkuvan muuttuneen paljon, kun ennen pääasiassa etsittiin asiakkaille kirjoja ja informaatiota niin nykyään myös kirjastoissa ihmiset tulevat enemmän käyttämään tietokenetta ja tarvitsevat siinä sitten apua.
- Uniikki
Tärkeää olisi, että nuoret (ja muutkin) oppisivat lukemaan erilaisia tekstejä: kirjoja, nopeita nettiuutisia, mainoksia. Ne kaikki vaativat vähän erilaista lukutaitoa. Nettihän ei sinänsä syrjäytä lukemista vaan itseasiassa suuri osa lukemisesta tapahtuu nykyään juuri netissä. Monipuolinen lukutaito on tänä päivänä erittäin tärkeää eikä eri lukutapojen välttämättä tarvitse kilpailla keskenään, sekä kirjastolla että netillä on paikkansa.
- Oskar
En usko, että kirjoja ja nettiä tulisi asettaa vastakkain, vaan ennemmin rinnakkain: parhaimmillaan nämä kaksi asiaa voivat tukea toisiaan.
Työskentelen nuortenkirjastovirkailijana, ja ilokseni voin sanoa, että lapsia ja nuoria käy kyllä kirjastoissa edelleen. Etenkin tänä syksynä tuntuu siltä, että koulut ovat ottaneet lukemisen edistämisen hienosti asiakseen - mahdollisuuksia kirjavinkkauksiin ja kirjastovierailuihin kysellään tavallista tiuhempaan tahtiin! Osa nuorista käy kirjastossa myös itsenäisesti.
Kaikista ihmisistä ei välttämättä koskaan tule lukijoita: eri ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Kaikille täytyy kuitenkin tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet tutustua kirjallisuuteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja meidän vastuullamme on miettiä, miten tämä toteutetaan mahdollisimman innostavasti.
Itse olen muuten lukenut joskus kirjoja myös kännykästä, kun fyysinen teos on unohtunut kotiin. Harmillisen vähän tekstiä yhdellä sivulla, mutta muuten ihan toimiva systeemi :)
- Henriika
Tällainen positiivinen uutinen oli myös tähän aiheeseen liittyen tänään: "kirjojen lainaaminen Suomen yleisistä kirjastoista kääntyi viime vuonna varovaiseen nousuun. Erityisen paljon on kasvanut lasten ja nuorten kirjojen osuus lainauksista." https://yle.fi/uutiset/3-10950306
- Oskar
Moi, olisko teillä hyviä kirjavinkkejä? Mistä löydätte luettavaa? Oma lukeminen aina vähän tyssää, kun jonkun tosi hyvän kirjan jälkeen en löydä uutta yhtä hyvää luettavaa. Kirjasarjat, esim. Ahnhemin dekkarit on tosi hyviä, mutta olen ne jo kaikki lukenut. Sattuuko teillä olemaan vinkkejä esim. Nordic Noir -genrestä?
Mielestäni parhaita kirjasarjoja ovat Nesbon Harry Hole-sarja sekä Jens Lapiduksen Stockholm Noir-trilogia. Esim goodreads.com on iso kirjaportaali jossa kattavat arvostelut monista kirjoista, sieltä on helppo löytää uutta luettavaa.
- Uniikki
Mikä on lukuaktivisti? Miten edistät lukemista, Henriika? Onko teitä aktivisteja paljonkin ja pitääkö pelätä;)
Lukuaktivisti on leikkimielinen termi, jonka keksi muistaakseni Mikko Toiviainen tai Marko Suomi - en millään enää muista, kumpi heistä se oli!
Minun käsitykseni mukaan lukuaktivisti on henkilö, joka pyrkii omalla toiminnallaan edistämään lukemista myös silloin, kun ei saa siitä henkilökohtaista hyötyä. Itse olen puhunut lukemisen ja kirjallisuuden puolesta koko ikäni, ja etenkin viimeisen vuoden aikana olen aktivoitunut asian suhteen myös somessa.
Meitä lukuaktivisteja ei missään tapauksessa tarvitse pelätä! Emme pakota ketään lukemaan, eikä tarkoituksena ole mätkiä ketään kirjalla päähän - haluamme vain tuoda esiin sitä, miten uskomattoman monipuolista, hienoa, viihdyttävää, ajatuksia herättävää ja upeaa kirjallisuus onkaan!
- Henriika
Moi, oletteko lukeneet aina vai mistä lukuharrastus on lähtenyt? Mikä merkitys oli kodin tai koulun vaikutuksella? Lapset pitävät siitä, että heille luetaan, mutta itse lukeminen on sitten vähemmän kiinnostavaa. Milloin ryhdyitte lukemaan itse?
Äitini on kirjastonhoitaja, Isäni keräilee kirjoja sekä on myös itse kirjoittanut kaksi kirjaa, näin ollen kirjat ovat olleet aina läsnä kotona. Äitini on lukenut minulle heti pienestä pitäen lähes päivittäin, näistä mieleeni on parhaiten jääneet Narnian jännittävät tarinat. Itse alotin varmaan joskus 6-7 vuotiaana lukemalla Aku Ankan taskukirjoja ja siitä siirryin aika nopeasti lukemaan viisikkoja ja Bertin päiväkirjoja.
- Uniikki
Opin lukemaan 4-vuotiaana, ja sen jälkeen en lukemista olekaan lopettanut. Ennen kuin luin itse, luettiin minulle kotona ääneen. Kaikki perheenjäseneni lukevat kirjoja, ja minua on aina kannustettu kirjojen pariin. Uskon, että sillä on ollut omalla kohdallani suuri vaikutus siihen, mitä nykypäivänä kirjallisuudesta ajattelen.
Mielestäni on tärkeää, että lapsi saa lukemisen mallin jotain kautta - kotoa, kirjastosta, koulusta, julkisuuden henkilöiltä...Ei siis missään tapauksessa ole este lukuharrastukselle, mikäli lapselle ei ole luettu kotona. :)
- Henriika
Jos voisitte ottaa vain yhden kirjan mukaan autiolle saarelle ja lukea sitä hamaan tappiin asti, minkä kirjan ottaisitte?
Luen mielelläni historiaa ja elämänkertoja, mutta maailman tappiin asti autiolla saarella haluaisin lukea Eino Leinon koottuja teoksia. Paitsi että niitä on kaksitoista kappaletta, jokainen osa on kirjahyllyssäni.
Valitsisin sen, jossa on runo Irma impi.
"Miten selvitä autiolla saarella" -oppaan :'D
- Oskar
Milloin viimeksi luit jotain sellaista (kirjat, lehdet, artikkelit jne), joka muutti ajattelutapaasi?
Ihan vaan kun luin Muumi kirjat, niin maailma muuttui nopeammin kuin satoihin animaation katselukertoihin.
Kirja: "Voittamisen anatomia"! Se oli huikea kirja. Pisti heti miettimään minun omaa rutiiniani ja toimintaani jokapäiväisessä elämässäni (treenit, duunit, perhe ym). Artikkeli: "Crab Mentality" - artikkeli. Se pisti miettimään, että esiintyykö tätä Suomessa mm. kielivähemmistöissä, omissa piireissä (urheilu, taide ym.) sekä pienissä paikkakunnissa/kylissä yms.
- Signmark
Luin viime keväänä kurssia varten Thomas Pikettyn Pääoma 200-luvulla teoksen, joka kuvaa globaalin talouden historiaa, rakenteita ja kehitystä. Ei ole minulle ominaisin teema ja aihe, mutta opin aivan järjettömän paljon ja se todella antoi uutta perspektiiviä.
- Oskar
Luin hiljaittain Eckhart Tollen Läsnäolon voima-kirjan. Tätä voin suositella ihan jokaiselle, vaikka hetkessä eläminen on klisee niin silti niin totta! Kirja saa todellakin havainnoimaan ympäröivää elämää sekä omaa persoonaa uudella tavalla.
- Uniikki
Pitäisikö meidän ennemmin tavoitella lukemisella itsensä kehittämistä vai rentoutumista?
Molemmat ovat yhtä hyviä syitä lukea! Yksi kirjallisuuden parhaista puolista on se, että lukeminen tarjoaa eri ihmisille eri asioita. Joku lukee rentoutuakseen, toinen kehittyäkseen, kolmas ajankuluksi ja neljäs ymmärtääkseen paremmin muita ihmisiä. Uskon myös siihen, että oli lukevan henkilön alkuperäinen tavoite mikä hyvänsä, hän rentoutuu ja kehittyy kirjallisuuden ansiosta ihan huomaamattaankin.
Lukemiselle ei myöskään tarvitse olla mitään erityistä syytä, eikä sen täydy olla tavoitteellista: itse esimerkiksi luen ihan vain, koska rakastan sitä. Kaikki nämä muut lukemisen seuraukset - rentoutuminen, kehittyminen, muistin parantuminen, sanavaraston laajentuminen - ovat vain plussaa!
- Henriika
Molempia. Jos haluaa oppia uusia asioita ja kehittyä tai saada lisää tietoja niin lukemalla onnistuu. Jos haluaa vain rentoutua ja antaa tekstien hallita sinun mielikuvaasi niin lukemalla se onnistuu. Kehittyminen ja rentoutuminen voi myös tapahtua samaan aikaan: tiedollisesti tai tiedostamatta.
- Signmark
Joo, ilman muuta samaa mieltä Henriikan ja Signmarkin kanssa, sekä että! Useinhan esim. opiskeluun liittyy tiedon sisäistämistä lukemisen kautta. Toisaalta lukeminen voi tarjota ihanan paon arjen hektisyydestä ja sitä kautta rentouttaa :)
- Oskar
Ilman lukutaitoa en tietäisi, mistä täällä maailmassa on kysymys. Tiedon hankinta olisi mahdotonta; en osaisi lukea sen enempää Raamattua kuin muutakaan tietämisen arvoista. Harhailisin täällä maapallolla ahdistuneena ilman kotia ja työpaikkaa, kaikkien potkittavana. Minua lyötäisiin henkisesti ja fyysisesti.
Juuri tuota tapahtuu monille kuuroille ympäri maailmaa. Erityisesti kehitysmaissa, joissa uskotaan että kuuro lapsi on rangaistus perheelle. Perhettä hävettää ja päättävät piilottaa kuuron lapsen, tällöin tämä lapsi ei saa mahdollisuuden opiskella omalla äidinkielellä - eikä opi lukemaan ja lopputuloksena usein juuri tuo kuvailemasi fiilis. Olisi aivan ihanaa, että jokaista ihmistä kunnioitetaan sellaisena kuin hän on ja annetaan kaikille lapsille mahdollisuuden päästä kouluun, eikö niin? :)
- Signmark
Jos saisit poistaa kokonaan yhden kirjan koko maailmasta, minkä kirjan poistaisit?
En poistaisi mitään, koska sitä ei ikinä tiedä jos se kirja on erittäin tärkeä toiselle henkilölle. Jokainen kirja on omalla tavalla arvokas.
- Signmark
Lähtökohtaisesti en kannata kirjojen sensuroimista - joku minua ärsyttävä teos voi olla toiselle maailman rakkain.
Luin kuitenkin lapsena erään kirjan, jossa lukija saatiin ensin ihastumaan pieneen, herttaiseen eläimeen, ja lopuksi eläimelle kuitenkin kävi huonosti. Tarinan oli kai tarkoitus olla jotenkin opettavainen, mutta sekä minun että äitini mielestä se oli vain ja ainoastaan kamala! Kyseisen teoksen olen siis poistanut omasta, henkilökohtaisesta maailmastani varsin tehokkaasti.
- Henriika
Mitä aiotte lukea Read Hourin aikana?
Olen aloittanut työstämään uutta albumia yhdessä ystäväni Adam Tenstan kanssa ja hän ei oikein mistään muusta puhu kuin Ruotsista, Peter Forsbergista ja Zlatanista. Minulla odottaa yöpöydässä Zlatan - kirja, joten käyn sen kimppuun tänä iltana, jotta ymmärtäisin Adamia enemmän, hehehe. :)
- Signmark
Olen tänä vuonna mukana lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon valitsijalautakunnassa, ja luulen, että majoittaudun koko sunnuntaiksi sohvalle kahvikupin ja kirjapinon kanssa. Lastenkirjamaraton taitaa siis olla omalla kohdallani Read Hourin teema!
- Henriika
Itsellä on kesken Oskari Saaren Aki Hintsa - Voittamisen anatomia joten uskoisin lukevani sitä. :)
- Uniikki
Ajattelin yrittää ajoittaa lukemiseni niin että, Read Hourin aikana saisin Taru Sormusten Herrasta -trilogian viimeisen osan Kuninkaan Paluun luettua loppuun :)
- Oskar
Raspberry Pi -käsikirjaa.
Onko lukeminen ollut teille koskaan vaivalloista tai ikävää?
Opiskelin aikoinaan vuoden pohjoismaista kirjallisuutta yliopistolla ja sinä aikana oli lähes mahdotonta lukea mitään muuta kun opintoihin liittyvät tekstit :D Jännästi meni niin, että kun luki opintoja varten otteita eri kirjoista ei jaksanut lukea yhtään mitään vapaa-ajalla.
- Oskar
Todella usein! En ole mikään lukutoukka, enkä usein vapaaehtoisesti aloita lukemaan kirjoja, mutta luen kun janoan uusia tietoja tai haluan tietää jonkun elämästä enemmän esim. urheilijat, artistit, poliitikot. Muistan kun opiskelin yliopistolla niin siellä oli hirveästi niitä kirjoja jotka ovat täynnä tieteellisiä tekstiä ja suomenkielen taitoni ei ole mikään priimaa (koska suomalainen viittomakieli on äidinkieleni ja suomi tulee toisena) niin lukeminen oli niin suolaista. Kunnes meille tarjottiin lukupiiriä, päätin kokeilla ja ihastuin siihen! Aivan mahtava ajatus. Koko kirjaa ei tarvinnut lukea vaan keskityin omaan osaan, esittelin muille ja keskusteltiin aiheesta. Parasta!
- Signmark
Tarvittiinko siihen todella yliopistoa?
Onko olemassa väärää kirjallisuutta? Mitä itse ette lue? Mitä ette suosittele kenenkään lukevan?
Tuskinpa vain "väärää kirjallisuutta" on olemassakaan. Kaikki ei sovi kaikille. Itse suosittelen pysymään erossa Hotakaisen ja Tervon kirjoittamista kirjoista.
Minä taas pidän Hotakaisen sarkasmista ja Tervon kirjasta Layla.
Jokaisella on omat mielipiteensä, että mikä on väärä ja mikä oikea. Jokainen lukee sen minkä haluaa lukea, mutta kannattaa aina muistaa että kirjan takana on yksi (tai muutamia) kirjoittaja. Erityisesti silloin kun lukee tieteellisiä kirjoja.
Esim. itse tiedän, että on niitä kirjallisuuksia ja artikkeleita, jossa esim. kerrotaan miten syntyneille kuuroille lapsille on tärkeätä opettaa puhumaan sekä keskittymään kuulon parantamiseen. Lääketiede uskoo, että viittomakieli hidastaa luku- ja kirjoitustaitoa, siksi eivät viittomakieltä suosittele kuurojen lasten kuuleville vanhemmille. Tämä on kurjaa! Sillä se ei pidä paikkaansa. Itse kun osaan kuutta eri viittomakieltä ja luen/ kirjoitan kolmella eri kielillä. Sellaista...
- Signmark
Eikös jo salamasota-Aatu osoittanut rappiokirjat?
Olen 25-vuotias ja mielikirjojani ovat Potterit. Olen lukenut ne kolme kertaa. En kehtaa kertoa työpaikalla, kun pitävät niitä lasten kirjoina. Mitä sinä luet salaa?
Ei hätää: äitini on 66-vuotias, ja viimeksi kun keskustelimme Pottereista, oli hän lukenut kirjat yhdeksän kertaa. :)
Sillä ei lopulta ole mitään merkitystä, mihin tyylilajiin teos kuuluu, tai mikä sen alkuperäinen kohderyhmä on. Tärkeintä on se, että sinä itse nautit lukemastasi! Pottereiden suhteen asia on kohdallasi ilmiselvästi näin, ja mielestäni se on ennemmin ylpeyden kuin häpeän aihe: olet löytänyt kirjoja, jotka vetoavat sinuun sellaisella tavalla, että haluat palata niiden pariin aina uudelleen.
Itse en lue mitään salaa. En koe, että kenenkään kannattaisi muokata kirjamieltymyksiään muiden ihmisten mahdollisten mielipiteiden perusteella - jokainen saa lukea juuri sitä mitä haluaa!
- Henriika
Oon 31 ja luen Potterit vähintään kerran vuodessa läpi.
Ei kannata häpeillä omia lukukiinnostuksia. Mun kirjahyllystä löytyy myös muumi kirjat ja A.A.Milnen Nalle Puh. Enkä voi lopettaa niiden suosittelua, nekin kannattaa lukea, iästä huolimatta.
Mitä järkeä on lukea vanhoja kirjoja jotka on ilmestyneet joskus sata vuotta sitten? Porukat käski pienenä mun lukee jotain Runotyttöä ja nyt kaikenlaisia Valtareita, mut minä haluaisin lukee vaan vampyyreistä. Pitäiskö lukea Valtareita?
Mielestäni jotain vanhempia kirjoja on mielenkiintoista lukea, koska on hauska uppotua sen hetken ajankuvaan ja kokea miten erilaista elämä on silloin ollut. Mutta mielestäni jokaisen tulisi lukea juuri niitä kirjoja mitä itse haluaa, joten lue vain Vampyyreistä ja voihan olla että joku päivä sinulle tulee vielä fiilis lukea jotain muutakin. ;)
- Uniikki
Minäkin luin pienenä Runotytöt, Anna-sarjan, Ursulat ja Seljan tytöt, mutta tein sen kyllä oikein mielelläni! Omasta mielestäni vanhoissa lastenkirjoissa on jotain aivan erityistä viehätystä, niissä käytetään upean kuvailevaa kieltä ja on kiinnostavaa uppoutua täysin toisenlaiseen maailmaan, kuin missä itse elää.
Jos Runotytöt ja Waltari eivät kuitenkaan nappaa, voit ehdottomasti lukea jatkossakin vampyyreistä! Itsellänikin on kausia, jolloin haluan ahmia vain tietynlaista kirjallisuutta. Jos jossain vaiheessa kaipaat suosituksia teoksista joissa on hieman vähemmän kulmahampaita, tervetuloa kirjastoon kyselemään vinkkejä!
- Henriika
Mikä oli ensimmäinen kokonainen kirja jonka luit lapsena ja minkä ikäisenä. Kuinka vanhana siirryit aikuisten kirjoihin. Mitä luit?
Viisikko! :) Olin silloin ala-asteella. Tämän jälkeen luin muistaakseni Robin Hoodin. Serkkuni oli kova lukemaan kirjoja ja tykkäsin siitä kun hän kertoo kirjan sisällön minulle viittoen. Oli minulle kuin visuaalinen kirja. Kiehtovaa.
Nuorena en tykännyt lukea kirjoja. Pakosta luin vain kokeisiin, mutta yliopistolla törmäsin Tony Dunderfeltin Elämäkaaripsykologia - kirjaan ja aloin sen jälkeen löytää lukemisen ilon.
- Signmark
Ensimmäinen lukemani kirja oli Gösta Knutssonin kirjoittama Pekka Töpöhäntä, jonka luin 4-vuotiaana. Ensimmäisen aikuisille kirjoitetun kirjan luin 5-vuotiaana, ja se puolestaan oli Gunnar Mattssonin Lapitip, jonka päähenkilö oli laillani myös 5-vuotias. Molemmat teokset ovat minulle edelleen hyvin tärkeitä, ja palaan niihin uudelleen oikeastaan joka vuosi.
- Henriika
Millaisen kirjan saa jättää kesken, vaan saako minkään?
Totta kai saa jättää. Itse yleensä huomaan aika nopeasti jos jokin kirja ei nappaa, esim todella hidas tyyli ei oikein vetoa itseeni. Annan kuitenkin aina joka kirjalle vähintään n. 50 sivun "mahdollisuuden". Jos kirja ei vielä siinäkään vaiheessa imaise mukaan, siirryn seuraavaan.
- Uniikki
Lukemisen ei kuuluisi olla suorittamista. Jos jonkun teoksen lukeminen tuntuu tavattoman tahmealta ja vastenmieliseltä, ei sitä ole mikään pakko lukea kesken.
Minulla on samankaltainen periaate kuin Uniikilla: mikäli kirja ei noin 50 sivun jälkeen vedä mukaansa, annan itselleni luvan jättää sen kesken. Poikkeuksena teokset, joita minulle on suositellut joku jonka kirjamakuun luotan ehtymättömästi (yleensä äiti). Ne luen yleensä loppuun vaikka alku tökkisikin.
Maailma on täynnä hyviä kirjoja - en halua käyttää aikaani niiden lukemiseen, jotka eivät minuun vetoa.
- Henriika
Tulivirta: mikä on pisin aika, mikä sinulla on mennyt kirjan lukemiseen ja mikä kirja se oli? Montako kirjaa pystyt lukemaan peräkkäin ilman että saat päänsärkyä tai muutut zombieksi?
Hmm. On kirjoja jotka olen aloittanut noin kymmenen vuotta sitten, mutta en ole vieläkään lukenut niitä loppuun...
En itse asiassa koskaan kiinnitä huomiota siihen, miten kauan minulla jonkun teoksen lukemiseen menee. En ota aikaa - minä vain luen! Jotkut kirjat luen tunnissa, joihinkin menee päivä, joitain kahlaan läpi pari viikkoa. Päivästä ja fiiliksestä riippuen voin toisinaan lukea helposti vaikkapa kahdeksan tuntia ilman zombie-oloa tai päänsärkyä. Toisinaan taas kaipaan raitista ilmaa tai liikuntaa jo puolen tunnin jälkeen. Mitään yksiselitteistä vastausta tähän ei siis ole :)
- Henriika
En ikinä muista kirjojen nimiä ja kirjoittajia, joten saatan lainata kirjastosta samoja kirjoja monta kertaa ja vasta lukiessa todeta tekstin tutuksi. Joskus huomaan lukeneeni kirjan, mutta silti minulla ei ole muistikuvaa siitä, mitä siinä kerrotaan. Kysyn Henriikalta, paljonko hän muistaa lukemastaan.
Tuttu tilanne! Useammin kuin kerran olen lainannut kirjastosta houkuttelevan kuuloisen kirjan, ja noin viidentoista sivun jälkeen havainnut, että tarinassa on jotain todella tuttua...
Kirjat ja lukukokemukset ovat erilaisia. Jotkut teokset tekevät lähtemättömän vaikutuksen, ja muistan niiden hahmot, yksittäiset repliikit ja juonikuvion vielä vuosienkin päästä hyvin selkeästi. Jotkut kirjat taas saattavat lukuhetkellä olla oikein mainioita, mutta niistä ei välttämättä kuitenkaan jää selkeää muistijälkeä. Muistan lukemani siis varsin vaihtelevasti!
- Henriika
Pitääkö paikkansa väite: runous, repliikit ja räppi ovat ainoita kirjoitetun tekstin lajeja, joissa ei ole väliä kirjoittaakin oikein vai kieliopin vastaisesti?
Tähän voi lisätä varmaan myöskin ainakin sosiaalisen median julkaisut ja kommentit. ;)
- Uniikki
:D Komppaan Uniikkia.
- Signmark
Ilman lukutaitoa tuntisin itseni jotenkin vajaaksi, vaikka Raamatussa sanotaan, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Toisaalta - onhan äänikirjat. Vaikka ne usein menevät väärin. Liian hitaasti, väärin painotuksia... Kelpaa kuitenkin, jos en itse osaisi.
Myös minun on hankala kuunnella äänikirjoja juuri siksi, että lukijan ääni ja painotukset vaikuttavat liikaa omiin mielikuviini teoksesta. Luen mieluummin perinteisesti, omalla tahdillani.
Äänikirjoja kuitenkin tarvitaan! Tiedän monia ihmisiä, joille ne ovat olleet reitti kirjallisuuden pariin. Celian äänikirjapalvelut puolestaan takaavat sen, että kirjallisuudesta voivat nauttia hekin, joille perinteisen kirjan lukeminen on syystä tai toisesta vaikeaa tai mahdotonta.
Hienoa, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan lukea!
- Henriika
Lukeeko puolisosi, isäsi, äitisi, sisaruksesi, vai oletko ainoa suvussasi? Jos olet, miten tutustuit kirjoihin? Jos et, onko kirjamakusi sama kuin suvun?
Puolisoni lukee paljon ja minun molemmat tytöt alkavat myös lukea ahkerasti. Vanhempani eivät lue kirjoja, koska heidän suomenkielen taito ei riitä. Tämä johtuu ikävästä historiasta täällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuurojen kouluissa kiellettiin viittomakielen käyttö (n.1890-n.1960), jos oppilaat viittoivat salaa esim. Lapinlahden koulun (Kampissa, HKI) välitunneilla niin opettajilla on tunneilla oikeus rangaista heillä lyömällä karttakepillä käteen. Oppilaita pelotti käyttää viittomakieltä, ja joutuivat tunneilla lukemaan opettajien huulilta. Lopputuloksena: heikko suomenkielen taito sekä heikko viittomakielen taito. Onneksi nykypäivänä tilanne on toinen.
Itse tutustuin kirjoihin sarjakuvien avulla. Aku Ankka rokkaa! :)
- Signmark
Mun perheessä on aina luettu paljon, samoin ystäväpiirissä. Niinä aikoina, kun en ole aktiivisesti lukenut olen välillä tuntenut ulkopuolisuuttaa ja jopa häpeää siitä, ettei ole kirjaa menossa. Vaikka lukeminen onkin tosi yleistä saattaa sekin aiheena polarisoida ihmisiä: on niitä, jotka lukevat todella paljon ja niitä, jotka sitten kokevat, että koska eivät lue tosi paljon eivät he sitten voi lukea yhtään. Tällainen jako on aika turhaa ja haitallista. Jokainen lukekoon omalla tavallaan.
- Oskar
Kaikki perheenjäseneni lukevat ja saan heiltä myös lukuvinkkejä ja kirjalahjoja! Ihmiset hämmästelevät toisinaan sitä, miten minä luen niin paljon. Tekisi aina mieli vastata, että "Tapaisittepa äitini..."
Puolisoni ei lue niin paljoa, mutta olen havainnut hänessä viime aikoina kasvavaa kiinnostusta kirjallisuuden pariin! Hurraa!
- Henriika
Kysyn mummin 78 v puolesta kirjastoihmiseltä: Ennen kirjaston tädit pitivät tarkkaa vahtia, että lapset lainasivat vain lasten osastolta. Mitä nykyään tehdään, jos lapsi lainaa kirjan, joka ei kerta kaikkiaan ole sopiva hänen ikäiselleen. Vai onko tärkeintä se, että lapsi yli päättään lukee?
Jos lapsi on lainaamassa teosta, joka selvästi sisältää lapselle sopimattomia aiheita tai teemoja, pyrimme hienovaraisesti ohjaamaan häntä paremmin ikätasolleen sopivan kirjallisuuden pariin.
Kirjoissa ei kuitenkaan ole ikärajoja, emmekä voi estää lasta lainaamasta haluamaansa teosta. Itse luin aikuisille suunnattua kirjallisuutta jo hyvin nuorena, ja olisi ollut kamalaa, jos minua olisi kirjastossa kielletty lainaamasta sitä!
En muista, että itselleni olisi tullut kertaakaan tullut vastaan tilannetta, jossa lapsi olisi lainannut jollain lailla hänelle sopimatonta kirjallisuutta. Terveisiä mummille! :)
- Henriika
Montako kirjaa on omassa kirjahyllyssänne. vai onko teillä kirjahyllyä?
Kotoa löytyy kirjahylly, joka tosin tällä hetkellä on niin täynnä, että olen joutunut laajentamaan sitä pitkin asuntoa: siellä täällä on huojuvia kirjapinoja, joita silittelen ohimennessäni. Kirjoja on muutamia satoja - enimmäkseen lainaan luettavaa työpaikaltani kirjastosta. :)
- Henriika
Meillä juuri kirjahyllyjä muuton jälkeen taas kasataan! Veikkaan, että joku vajaa sata kirjaa saadaan niille ladottua :D Mutta itse lainaan kirjoja usein ystäviltä ja perheenjäseniltä, joilla niitä enemmän on (ja jotka samalla osaavat suositella mitä kannattaa lukea!).
- Oskar
Meillä+on+kyllä+kirjahylly+kotona+ja+kirjoja+on+varmaan+sellaiset+100-200+kpl.+10%+niistä+ovat+minun+ja+loput+ovat+avovaimon+sekä+lasten+kirjat.+Eli+aivan+laidasta+laitaan+löytyy+hyllystä,+ihan+lakikirjoista+Pipsa+Possuihin.+:)
Kompuutterin mukaan 2108 kirjaa, joista peräti kolmen sijainti on tuntematon.
Olen lukenut Twitterissä monen lukemiseen kehottavien omia viimeksi luettuja kirjoja ja ne ovat usein aika korkealentoisia tyyliin Mene itseesi, lähemmäs avaruutta ja löydä maallinen kojusi, tai Astrofysiikka ympärillämme. Ei innosta! Eikö kukaan voi suositella jotain ihan tavallista viihdettä, vai pitääkö aina olla kauhean hieno?
Ei pidä. :-) Jokainen valitsee sen kirjan, joka säväyttää ja innostaa häntä. Ehkä ihmiset eivät kehtaa twiitata noita viihdekirjoja tms. You know...
- Signmark
Pakko sanoa, että "Mene itseesi, lähemmäs avaruutta ja löydä maallinen kojusi" kuulostaa teokselta jonka haluaisin ehdottomasti lukea. Nauroin tälle ääneen, kiitos!
Minäkään en ole kovin innostunut lukemaan esimerkiksi self help -kirjoja. Suon kaikin mokomin niiden lukemisen muille, ja on hienoa, jos joku löytää niistä hyviä elämänohjeita, toivoa tai voimaa. Minun kohdallani ne eivät kuitenkaan jostain syystä toimi lainkaan - huomattavasti mieluummin tartun hyvään dekkariin tai kepeään viihdekirjaan.
Jälleen kerran kehotan piipahtamaan kirjastossa! Me suosittelemme mielellämme myös sitä ihan tavallista viihdettä!
- Henriika
Minulla oli kirjastokortti monta vuotta, mutta se katosi. Miten saan uuden? Maksaako se, kun se meni hukkaan?
Jps korttisi on kadonnut ,ilmoita siitä kirjastolle . Joku voi käytää korttiasi . Sitä en tiedä maksaako kortti ,oli ennen ilmainen .
Se katosi jo viis vuotta sitten, mutta en ole saanut hankituksi uutta, kun pelkään että se maksaa ja mua haukutaan huolimattomuudesta.
Ota kuvallinen henkilöllisyystodistus mukaan ja käy kirjastossa, niin saat uuden kortin kadonneen tilalle! En tiedä mistä päin olet, mutta ainakin pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa uuden kortin hinta on hyvin maltilliset 3 euroa. Mikäli tietojasi ei ole enää lainkaan kirjastojärjestelmässä, on uusi kortti maksuton.
- Henriika
Onko Oodi Suomen paras kirjasto? Vai onko teillä omia suosikkeja? Mikä on lapsuutesi kirjasto ja millainen se oli Oodiin verrattuna?
Oodihan valittiin juuri koko maailman parhaaksi uudeksi kirjastoksi, hieno saavutus!
Minun mielestäni jokaiselle Suomen kirjastolle on paikkansa, ja jokaisessa kirjastossa tehdään erinomaista työtä. Itse työskentelen tällä hetkellä Herttoniemen, Roihuvuoren ja Laajasalon kirjastoissa, ja toki nämä "omat" kirjastoni ovat lähellä sydäntäni. Tällä hetkellä kirjoittelen näitä vastauksia Kallion kirjastosta, joka myös on minulle varsin rakas. Voisin käydä tässä läpi koko Suomen kirjastot, ja keksisin jokaisesta jotain kaunista sanottavaa - kirjastot ylipäätään ovat ihania!
Lapsuuteni kirjasto oli pikkuinen Kämmenniemen kirjasto. Kirjastonhoitaja tunsi kaikki asiakkaat nimeltä, ja kaikki tunsivat hänet. Kämmenniemen kirjasto on edelleen olemassa, ja vaikka se on hyvin kaukana Oodista, on se minulle ihan yhtä tärkeä! Mielestäni on rikkaus, että meillä Suomessa on erilaisia kirjastoja, erilaisiin tarpeisiin. ♥
- Henriika
Pentuna noin puoli vuosisataa sitten pidin Herttoniemen kirjastosta (Siilitiellä) sen kirjavalikoiman takia. Oli paljon poikia kiinnostavia tee-se-itse -kirjoja. Ja yllättävistä kirjoista löytyi mielenkiintoisia artikkeleita. Esimerkiksi 'Kotikemistin reseptikirjassa' oli paljon hyviä ohjeita ilotulitusrakettien tekoon. Roihuvuoren kirjastossa oli hyvä lehtitarjonta, mm. ruåtsalainen ERT.
Jos kirjaston kirjalle kaatuu maitoa, niin saako kirjatotädit kaatajan selville? Mitä siitä seuraa?
Kirjaston henkilökunta saa kyllä selvitettyä asiakkaan, jolla maidossa uinut teos on ollut lainassa :)
Asiakas on vastuussa lainaamastaan aineistosta. Mikäli teos on siis lainassa ollessaan hajonnut tai kastunut siten että se täytyy poistaa kokoelmasta, on asiakas korvausvelvollinen. Näitä tilanteita ei kuitenkaan tarvitse pelätä - me emme suutu asiakkaalle! Vahinkoja sattuu, ja kaikki on aina selvitettävissä!
- Henriika
Olen käynyt monissa kirjastoissa, eikä missään kirjaston henkilökunta näytä lukevan. Eikö lukeminen kuulu työhön? Miten he pysyy selvillä siitä, mitä kirjastossa on tarjolla?
Oma äitin oli kirjastonhoitaja lähes 50 vuotta ja ainakin hän luki ja lukee edelleen joka ikinen päivä. :D
- Uniikki
Suurin osa kirjaston henkilökunnasta kyllä lukee, mutta valitettavasti se ei ole työajalla mahdollista: tekemistä on niin paljon, että aikaa lukemiselle ei yksinkertaisesti ole työpäivän aikana. Pysymme selvillä tarjonnasta, koska luemme vapaa-ajallamme, suosittelemme toisillemme teoksia, keskustelemme kirjaston kokoelmasta ja hoidamme sitä yhdessä. :)
- Henriika
Kirjastoissa on nykyään paljon muutakin kuin kirjoja lainattavana. Sateenvarjoa, kasseja, porakoneita... Koska palautetaan vanha Lainasto-nimi? Osuisi paremmin.
Hyvä kysymys! Jokaisesta kirjastosta ei tosin löydy ainakaan suurta määrää lainattavia esineitä, mutta kirjoja niissä kaikissa sen sijaan on. Näin ollen kirjasto nimenä on varsin perusteltu. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen kokoelmasta vain alle prosentti on esineitä.
Kirjaston tehtävät on määritelty kirjastolaissa, jossa sanotaan esimerkiksi seuraavasti: "Yleisen kirjaston tehtävänä on tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan." Se, että kirjastosta voi lainata myös esimerkiksi erilaisia työkaluja ja soittimia, vähentää eriarvoisuutta ja tarjoaa ihmisille yhdenvertaisia mahdollisuuksia muun muassa harrastamiseen. Esinelainat ovat mielestäni perusteltuja myös ekologisesta näkökulmasta: kaikkia esineitä ei välttämättä tarvitse ostaa itse - ne voi lainata meiltä kirjastosta!
- Henriika
Kolme parasta kirjaa?
Viisikko - kirjat, koska ne opetti minua tykkäämään kirjoista :) 2. Voittamisen anatomia 3. Jarkko Ruutu
- Signmark
Lukemisharjoitteluun hyviä kirjasarjoja- ja kirjoittelun opetteluun harjoitteluun kiitos! alakoululaisille 1lk-6lk? eikä haittaa jos minäkin harjoittelen samalla. Jos näihin harjoitteluihin saisin materiaalin lapseni pärjäisivät todella hyvin koulussa.
6vuotias tyttöni menee jo melkein 3lk tasolla.
Koska lapseni ovat tältä väliltä, sekä näissä on parantamisen varaa puolin ja toisin ja ennalta estän eskarin ikäistäni ja itse olen hoitanut kotona ennen eskariin menoa.
Minusta materiaalin hankinta on todella vaikeaa ja tiedän että itselleni lukeminen on hyvää mutta enemmän keskityn lapsien harjoittamiseen lukemaan kuin huvikseen lukemiseen ja täällä yritttänyt opettaa muillekin koulun tärkeyden ja varsinkin ennalta ehkäistä ongelmia kun koulukin pistetty päättäjiltä retuperälle ja minulla on kuitenkin erityislapsiakin ja tukea kouluun ei saa sitä mitä tarvitaan
Ei itsellä ole kokemusta lukemisesta noin nuorelle, mutta miten olisi Muumit? Tove Janssonin tavassa kirjoittaa löytyy mun mielestä jotain kaikille, sekä lapsille että aikuisille.
- Oskar
Oon vähän kehno lukemaan paitsi tykkään lukea opiskelu kirjoja ja tietokirjoja mutta oon lukenut ihan lyhyitä satuja lapsille jotenkin sellaiset jaksaa itsekin lukea nyt keskityn siihen teen lyhyitä tarinoita etsin niitä ja teetän tehtäviä tai lapset lukee ja tekee minulle siitä lyelmän mitä muistaa tarinasta.
Pienimmille taas minä luen tai isommat lapset tai selataan kuva kirjoja.😁
Lapsien Isä on lukenut monet ja tuhottomat määrät kirjoja mutta vain yksi lapsista(10v) on kiinnostunut enemmän lukemaan myös opettaja on panostanut tähän lukemiseen mutta nämä kaksi muuta opettajaa eivät ole kahden muu lapsen kanssa.
Luulin et olette enemmänkin laajemman alueen ehkä yliammuin taito tasonne. Kun perehdyn täysin kuntoutuksen puolelle tukeakseen luetun ymmärtämistä lapsilla.
Kun taas en pyri tätä tekemään huvin vuoksi.
Enemmänkin kehitän lapsien itse kehittämään tarinoita ja muistamaan niitä.
Siis muistamaan tarinoita.😁
Itse kyllästyin täysin kun alettiin koulussa painottamaan satuihin niin minun lukemisen into lopahti en halunnut lukea tarinoita vaan tietoa.
Mutta kiitos teille kovasti hyvää työtä teette.
Enemmän noi peliaiheiset pelikirjat on hitti pojilla mutta menee sitten tuo ”huumor” kapteeni kalsarit ja klepleriä olen yrittänyt saada lukemaan mutta puoli pakolla
Mutta noi tatun patun ovat myös hyvin toteutettuja.
Kun en yhtään ole perehtynyt mutta 4vuotias tarvitsee tukiviittomien käyttöä olisiko sitten tukiviittomaan jotain tarina poikasta saatavana jossa on kuva tukena kun lukee pojalle? Vain kehitinkö nyt uuden kirjasarjan kun kumminkin tukee tuota tukiviittoman harjoittelua kun tämä kielellinen erityisvaikeus on meidän suvun vaikeus.
Kun viittomien kirjasarjoja luette?
Harmi kun ette kerennyt vastaamaan mutta kiitoksia teille ja ajan käytöstänne
Meillä muksut (10v ja 11v) ovat ihastuneita kieliopista, joka oli minun koulukirjani yli 30 vuotta sitten. Pistävät koulussa opettajat tiukoille:)
Kuinka paljon ja usein te luette? Miten saatte irtauduttua kännykän mystisestä vetovoimasta? Olen itse miettinyt jotain kännykän lukitussysteemiä...
Laskin juuri että olen lukenut tänä vuonna 16 kirjaa. Välillä saattaa mennä pari viikkoakin että en lue ollenkaan, mutta sitten taas parin viikon lomalla saatan lukea 3-4 kirjaa. Mitään rutiinia ei siis varsinaisesti ole, vaan lähinnä luen silloin kun aikataulut antavat periksi.
Voisiko sellainen temppu toimia että et ota kännykkää yöksi makuuhuoneeseen vaan sen sijaan kirjan, jota sitten luet nukkumaanmennessä.
- Uniikki
Mä luen tällä hetkellä arkena ainakin vartin päivässä, lomilla enemmän. Vuoden aikana tullut ehkä vajaa kymmenen kirjaa luettua. Eihän siitä kännykästä täysin tarvitsekaan irrottautua, mutta jos sen kokee häiritseväksi niin kaikki muistutukset pois ja sopii itsensä kanssa, ettei heti sitä avaa :)
- Oskar
Itse luen välillä enemmän ja välillä vähemmän. Artikkeleita ja viittomakielisiä lähteitä luen todella paljon. Jos sinulla on iPhone niin laita "ruutuaika"-asetus kuntoon (valitset ne äpit, jotka vievät sulta hirveästi aikaa) ja pyydä kaveriasi laittamaan siihen lukituskoodin. Puhelin lukittuu tiettyyn aikaan, jolloin otat kirjan esille. :)
- Signmark
Olen itse huomannut, että ollessani stressaantunut tai jos on paljon asioita mielessä, on ihan mahdotonta keskittyä lukemiseen - tulee vain selailtua puhelinta.. Miten rauhoitatte aikaa lukemiselle?
Aina välillä mulla tulee kannettua kirjaa mukana ihan koko ajan laukussa. Silloin saattaa löytyä yllättäviä paikkoja ja hetkiä lukea, esim. jonottaessa tai matkustaessa. Pokkarit ovat tietty tähän hyviä. Tämä on myös idea Read Hourin kanssa, että koko Suomi pysähtyisi 8.9. klo 19 tunniksi lukemaan, riippumatta missä olet.
Kysymys rauhoittumisesta on kyllä toisaalta vaikea. Väsyneenä ja levottomana on vaikeaa pysähtyä, etenkin jos lukeminen tuntuu isolta tehtävältä. Ehkä miettisin lukemisen tällaisessa tilanteessa itsessään rauhoittumisharjoituksena. Mitä puhelimen selailu kenties ei ole? Se voi tuntua haastavalta ensimmäiset minuutit, mutta kenties helpottuu hetken päästä. Eli, että aloittaisi pienestä, olisi armollinen itseään kohtaan ja jos lukeminen tuntuu rauhoittavan siitä voi yrittää tehdä rutiinin.
- Oskar
Lukemista voi harjoitella samalla tavalla, kuin mitä tahansa muutakin harrastusta. Lukutreenit voi aloittaa esimerkiksi niin, että päättää joka päivä klo 18 lukea viisi minuuttia. Seuraavalla viikolla ajan voi pidentää kymmeneen minuuttiin, sitten varttiin, sen jälkeen puoleen tuntiin...Puhelimen voi vaikkapa viedä siksi aikaa toiseen huoneeseen ja asettaa siihen hälytyksen haluamansa ajan päähän.
Jollekin toiselle oikea lukurytmi voi toisaalta löytyä niin, että ottaa lukemisen luontevaksi osaksi arkea, eikä varsinaisesti aikatauluta sitä: lukee pari sivua hampaita pestessä, muutaman sivun työmatkalla, pienen pätkän kahvitauolla. Kannattaa myös muistaa, että fyysinen kirja ei ole ainoa vaihtoehto - jos tarinoihin keskittyminen tuntuu etenkin alkuun helpommalta vaikkapa äänikirjojen avulla, ovat ne aivan yhtä hyvä tapa nauttia kirjallisuudesta!
Ei siis kannata väkisin lukea kokonaista kirjaa yhdeltä istumalta, jos keskittyminen tuntuu hankalalta, vaan etsiä pikkuhiljaa itselleen parasta tapaa lukemiselle. Keskittymiskyky paranee ajan myötä itsestään!
- Henriika
Tiedän tunteen.. ja vielä se tunne kun yrittää aloittaa lukemaan, mutta vartin päästä tulee tuuppaa muut ajatukset. Olen samaa mieltä Henriikan kanssa: vähän kerrallaan ja eri paikoissa. Olen tykännyt lukea kirjaa mm. lentokoneessa (keikkailen paljon ulkomailla) ja se on hyvää ajanvietettä.
Olen myös huomannut, että liikunnan ja saunan jälkeen lepäävät aivot mukavasti, jolloin kannattaa ottaa kirjan esille ja lukea vähän kerrallaan. Tämä on verrattavissa siihen jos joku inhoaa lenkeillä tai hiihtää niin kannattaa aloittaa pienillä lenkeillä ja eri paikoissa, lopettaa siihen silloin kun tuntuu kivalta. Siitä se lähtee, tsemppiä!
- Signmark
Voiko lukea liikaa? Missä vaiheessa lasta pitää rajoittaa? Tyttäreni, 13 v, lukee iltamyöhään, ruokapöydässä ja jopa kävellessään. Hän kyllä harrastaa esim balettia, eikä lue niillä tunneilla, eikä koulutunneilla, mutta muuten, jopa imuroidessaan!
Minusta lukemisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Itselläni on 11v tytär ja häntä yritän kannustaa lukemaan, hän katsoo kyllä mieluummin musikaalisia ohjelmia. Kannattaa myös kannustaa tapailemaan ihmisiä sillä jokainen tarvitsee arkielämässä sosiaalisia taitoja. Sosiaalisia taitoja ei oikein voi kehittää lukemalla kirjoja. Baletti on hieno ja vaativa laji. Upeata!
- Signmark
Tyttäresi kuulostaa kovasti minulta lapsena - ja vielä nykyäänkin, jos totta puhutaan. Lukemista ei mielestäni missään tapauksessa pidä rajoittaa, kunhan se ei vaikuta muuhun elämään häiritsevästi. Tyttäresi kohdalla näin ei taida olla, kun kerrot hänen lukemisen lisäksi kuitenkin käyvän koulussa ja harrastuksissa.
En muuten ole hoksannut lukea imuroidessani. Kiitos - siivoamisesta tuli juuri paljon hauskempaa!
- Henriika
Signmark: suosittelisitko minulle jotain sellaista lukemista, jossa sinun mielestäsi kuvataan kuuron/viittomakielisen ihmisen elämää hyvin?
Viittomakieliseen yhteisöön liittyviä kirjoja löytyy kyllä mm. Viitotulla Tiellä, Maahan Lämpimään. Henkilötarinoita löytyy mm. Juhana Salosen Viiton - olen olemassa, Liisa Kauppisen elämätarina ym. Minun (Signmarkin) alkutaipaleista on kirjoitettu kirja. :) Nimeltään "Signmark" ja sen on kirjoittanut Nuppu Stenros.
- Signmark
Millä kielillä luette?
Suomeksi+n.+40%,+suomalaisella+viittomakielellä+30%,+englanniksi+20%+ja+amerikkalaisella+viittomakielellä+10%.+:)
Suomeksi+n.+70+%+ja+englanniksi+n.+30+%.
Kaksikielisenä luen lähinnä suomeksi ja ruotsiksi, mutta välillä myös englanniksi (jos esim. tiedän, että alkuperäinen teos on erityisen hyvä juuri kyseisellä kielellä). Itse vaihtelen jonkun verran lukukieltä sen perusteella mitä omista kielistäni haluan vahvistaa :'D Tällä hetkellä se on suomi!
- Oskar
Uskotteko, että joskus tulevaisuudessa tulee kirjoja, joissa tehdään omia valintoja ja tarina etenee niiden mukaan? Vähän niin kuin peleissä. Onhan tällaisia kirjoja kai jo olemassa, niissä pitää aina kääntää tietylle sivulle, josta tarina jatkuu oman valinnan mukaisesti. Tulevaisuudessa varmaankin systeemi vaatisi omanlaisensa lukulaitteen.
Tekniikka on edennyt niin pitkälle, että kohta mikään ei ole mahdotonta. Itse odotan sellaista kirjaa, jossa kaikki sivut ovat viitottuna. Ei siis rakennettaisiin älylaitteisiin vaan sellainen kovakantinen ja -sivuiset kirjat, jotka elävät. Taianomaista. :)
- Signmark
Makee idea Signmark! Ajattelen myös, että lukemisen muodot varmasti tulevaisuudessa kehittyy muun teknologian mukana. Ehkä joku VR-teknologialla toteutettava tarinankulku, johon itse voi vaikuttaa? Mutta uskon myös perinteisen lukemisen säilyvän. Vaikka on todella kiinnostavaa pystyä itse vaikuttamaan kokemaansa tarinaa, uskon yhden kirjojen suurimman vahvuuden kuitenkin olevan sen, että niissä kerrotaan tarinoita, joita ei itse olisi kyennyt kuvitella.
- Oskar
Mitä tekisit autiolla saarella, jos sinulla ei olisi mukana mitään lukemista.
Yrittäisin lukea luontoa ja eläinten käyttäytymistä sekä miettiä miten ihmeessä pääsisin takaisin kotiin? :)
- Signmark
Kauhistus. Valmistaisin kasvillisuudesta paperia ja mustetta, ja kirjoittaisin kirjan itse...?
Tai sitten käyttäisin kirjoista oppimiani taitoja, rakentaisin merikelpoisen pikku lautan ja seilaisin takaisin kirjojen luo.
- Henriika
Kirjoittaisin kirjan.
Tervehdys! Vastaajajoukko on nyt paikalla ja kysymyksiin vastaaminen alkaa. Peukuttamalla voit äänestää niitä kysymyksiä, joihin haluat vastauksen.
Vad ska du läsa på Read Hour timmen? :)
Jag kommer att läsa boken Zlatan, för jag vill förstå min vän Adam Tensta bättre. ;)
- Signmark
Puhelinluetteloa.
För tillfället läser jag en bok på finska, men kanske jag kunde hinna läsa en Gunnar Ekelöf dikt under Read Hour... Och om någon vill läsa på svenska under Read Hour så kan ja varmt rekommendera Johannes Anyurus De kommer att drunkna i sina mödrars tårar. En otäck, men greppande dystopi om ett framtida fascistiskt Sverige!
- Oskar
Oletteko antaneet kirjoja lahjaksi? Jos, niin mikä on ollut kirja, joka on erityisesti ilahduttanut saajaansa?
Yllätin isovanhempiani antamalla "Signmark" kirjan heille. Oli aika herkkä hetki! He ovat olleet minun suuria tukipilareitani, erityisesti isoisäni, joka on myös yrittäjä. He eivät siis tienneet, että Signmarkista tehtiin kirja. Se tunne kun tajusin, että he saavat lukea tarinan oman lapsenlapsen elämästä... huhhuh...
- Signmark
En ole koskaan tajunnut ajatella että viittomakielilläkin luetaan, Onko siis esimerkiksi viittomakielisen tulkkauksen seuraaminen lukemista? Kuulevana ihmisenä varmaan automaattisesti rinnastan sen kuuntelemiseen enkä lukemiseen.
Se on kyllä enemmän "kuuntelemista" kuin "lukemista". Mekin sanotaan kaverille tyyliin "nyt kuuntelet minua!!", eikä siis sanota "nyt luet minua". :)
Kun katsomme netistä viittomakielistä satua, tarinaa (esim. viittomakielinenkirjasto.fi) ym. niin silloin voidaan sanoa "lukemiseksi".
Itse ajattelen päässäni asioita joko ääneen tai viittoen. Usein viittomisella voidaan helpompi paikantaa asioita tai kuvailla tilannetta kolmiuloitteisesti. Riippuu siis ihan asiasta ja fiiliksestä. ;)
- Signmark
Katsotteko paljon kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia? Mielipiteitä parhaimmista ja huonoimmista?
Tulee katsottua aika paljon, kaksi tosi hyvää mitä tulee nyt mieleen on Mollys Game ja Wolf of Wall street, kaksi ei niin hyvää taas Snabba Cash ja Da Vinci koodi. Gillian Flynnin Sharp Obejcts oli sekä kirjana että HBO:n minisarjana karmaisevan hyvä.
- Uniikki
Jos on joskus aikoinaan (vaikkapa lapsena) tykännyt jostakin kirjasta, ja sen lukee uudelleen aikuisena, niin se saattaa mennä ikään kuin pilalle. Se ei ollutkaan aikuisena enää yhtä maaginen kuin lapsena tms. Mistä se johtuu? Onko teille käynyt niin?
Itse en uskalla lukea Onnelia ja Annelia ehkä enää koskaan. Mitä jos lapsuuden hyvä muisto kirjasta katoaa? 😱
Tämä on siis aivan totta :D Mä en tästä syystä juurikaan uskalla lukea uudestaan kirjoja, etenkään jos ne joskus teininä ovat olleet mulle tärkeitä. Viimeisin kokemus tästä oli Taru Sormusten Herrasta -kirjat, teinivuosien ja kenties vieläkin rakkaimmat kirjani, jotka tänä kesänä päätin lukea uudestaan. Tarina ja hahmot siinä ovat kyllä upeita, mutta lukiessani niitä nyt uudestaan tajuan kuinka miesvaltainen tarina ja kuinka perinteisiä, konservatiivisiakin arvoja ja sukupuolirooleja kirjoissa ilmenee. Ei se minulle mitätöi tarinan eeppisyyttä ja sitä, että sen hahmoja rakastaisin, mutta kyllä se kieltämättä vähän on kirpaissut.
- Oskar
Kiitos kysymyksistä, vastaajajoukko on vielä puoli tuntia paikalla.
Millä kirjalla heittäisit vesilintua juuri nyt? (jos tietäisit ettei vesilintuun satu)
Sisko Savonlahti - Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Hieman liian negatiivinen päähenkilö makuuni :D
- Uniikki
Luin jokin aika sitten viihdekirjan, jonka nimeä en edes enää muista. Sen päähenkilö oli kirjoitettu totaalisen avuttomaksi ja naiiviksi kihertelijäksi, jonka ainoa elämäntarkoitus oli löytää kumppani. Kirja oli niin epäuskottavasti ja huonosti kirjoitettu, että en kyennyt lopettamaan lukemista - ehkä se tarkemmin ajatellen olikin tarkoituksellinen tehokeino...
Joka tapauksessa: kerrassaan tuskastuttavaa höttöä - vesilintu, vie mukanasi!
- Henriika
Kiitos teille kaikille kiinnostavista kysymyksistä! Aika kysymiselle on nyt päättynyt ja keskustelu suljetaan pian. (Ennen sitä vielä muutamiin kysymyksiin tulossa vastaukset.)
Liian lyhyt aika! Mielenkiintoinen keskustelu!