Jooses

» Opeta minua, metsä, kuihtumaan iloisena kerran niin kuin syksyn keltainen lehti. »

❦ ❦ ❦ ❦ ❦

✡ Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme? – [Mark. 6:3]

✡ Strong's Concordance G2500: Ἰωσῆς Iōsēs, [ee-o-sace] perhaps for G2501; Joses, the name of two Israelites: Compare G2499.

✡ Joses = "exalted"
— one of the ancestors of Christ, Lk 3:29
— Joses, the brother of Jesus, Mk 6:3
— Joses, the son of Mary, the sister of the mother of Jesus, Mt. 27:56
— Joses, a Levite, Acts 4:36

❦ ❦ ❦ ❦ ❦

Kissa sylissä. Silitän. Se torkkuu puoliunessa, välillä katsoo olkansa yli minua ikäänkuin varmistaakseen, että vielä olen siinä. En kuule sen kehräämistä, koska ääni on hyvin hiljainen, mutta tiedän sen kehräävän. Koko sen olemus viestittää, että tässä on nyt hyvä olla. Minä tiedän, että on. Tiedän myös, että tiedän tietäväni. Tietääkö kissani olevansa minun sylissäni? Onko sillä omaa minuutta tai sielua? Jos on olemassa jotakin sellaista kuin "miltä tuntuu olla kissa" silloin sillä on minuus ja jonkinlainen sielu ja se omassa käsitemaailmassaan tietää, että minä rakastan sitä, ja että sillä on hyvä olla sylissäni.

Miltä tuntuu olla kivi? Ei miltään, ei yhtään miltään. Kivellä ei ole vähäisintäkään sielun toimintaa. Onko oravalla? Onko kärpäsellä, hyttysellä, kastemadolla? Tuntuisi luonnolliselta ajatella, että fylogeneettisen puun jossain kohdassa on piste, jonka alapuolella tietoisuutta, minuutta tai sielua ei ole. En tiedä missä kohdassa tuo piste on, mutta olen lähes vakuuttunut siitä, että ihmisolennot löytyvät tuon pisteen yläpuolelta. Mikäli näin ei olisi, mikäli meillä ei olisi minuutta ja vapaata tahtoa, me vain reagoisimme erilaisiin ärsykkeisiin ollenkaan todella tietämättä olevamme olemassa. Me vain luulisimme olevamme.

Eikä millään olisi mitään väliä.

❦ ❦ ❦ ❦ ❦

Parempi on ihmiselle tyytyä vanhatestamentillisesti kiittämään ja ihmettelemään, pyrkimättäkään analysoimaan Raamattua kuin jotain filosofian kirjoitusta, vielä vähemmän selittämään maailmankaikkeuden olemusta kosmologialla tai kvanttifysiikalla. Vanhan Testamentin viisaus ei ole säkenöivän terävää, hellenististä pohdintaa. Se on lämminhenkistä Herran sanaan luottamista ja sen tutkimista. Vanha Testamentti on se perusta jonka päällä Uusi Testamentti lepää. Muistattehan: »Alussa oli sana.» Johanneksen evankeliumi alkaa ikään kuin vielä kauempaa menneisyydestä kuin 1. Mooseksen kirja, joka alkaa vasta maailman luomisesta, Johanneksen kurottaessa siitäkin taaksepäin.

❦ ❦ ❦ ❦ ❦

Emme tiedä miltä kaikki näytti silloin kun mitään ei ollut olemassa. Arvaan, että ei näyttänyt miltään. Koska kosmoksen olemassaolo on kuitenkin sidoksissa tietoisuuden olemassaoloon, uskonnolliset henkilöt saattavat sanoa, että olihan Jumalan tietoisuus olemassa ennen maailmankaikkeuden olemassaoloa. Niin muodoin Jumalalla on käsitys siitä. miltä äärimäinen olemattomuus – englanniksi void, tyhjempi kuin tyhjiö – tuntuu havaitsijasta. Koko kysymys ahdistaa – menetämme suuntavaistomme hapuilessamme eteenpäin tiellä ymmärtämään mitä olisi, jos mitään ei olisi.

❦ ❦ ❦ ❦ ❦

¶ Mua mies on tulossa tapaamaaan ja mennessään aikoo viedä,
¶ hän tulee vuorenvarmasti – milloin, sitä en tiedä.

¶ Ehkäpä aamun usvassa seisoo hän akkunan alla,
¶ ehkäåä saapuu vasta hän kun iltarusko on taivahalla.

¶ Viikatemies, lempeä mies, soittaa hellästi, hiljaa –
¶ Viikatemies, lempeä mies, niittää kypsää viljaa.

¶ Ei kylmää luurankokouraa, ei sarvia otsaluussa,
¶ vaan lempeä mies, joka hiljaa vartoo ovensuussa.

¶ Pukeudu rsuhasssa, lausuu hän ja piippuunsa virittää tulta.
¶ Niinpä niin, sitten virkkaa itsekseen – mullasta jälleen multa.

— Teppo Nuorva, "Viikatemies"

❦ ❦ ❦ ❦ ❦
https://www.suomi24.fi/profiili/UomoUniversale