laila.pesonen

laila.pesonen profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 22v sitten
31 aloitusta · 523 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Rehellisyys

Rehellisyys on sitä, että tiedostaa totuuden ja puolustaa sitä. Se on
oikeudenmukaisuutta ja liittyy eettisyyteen.

Sokrates lähti siitä, että ihmisellä on yhteys totuuteen ja syvä tunne
totuudesta sisimmässään. Tämä tarkoittaa, että ihmisessä on
sisäänrakennettu eettinen kyky, jota voisi sanoa eettiseksi aistiksi.
Se on yhteydessä universaaliin totuuteen hyvästä ja pahasta, jota me
itse kukin tulkitsemme enemmän tai vähemmän vääristyneesti
estojemme takia.

Rehellisyyttä on tietysti tärkeää jo pienestä pitäen vahvistaa ja
harjoitella. Koska lapset seuraavat paljolti vanhempien esimerkkiä,
on vanhempien rehellisyydentaju ja toiminta keskeisin malli lapsille.
Ne taas suurelta osalta perustuvat vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän
arvoperustaan ja tapoihin, joissa esimerkkiä otetaan valtaapitäviltä.

Muistan lapsena luulleeni, että aikuiset eivät valehtele. Kerran kotiimme
tuli vierailulle eräs äitini ystävä ja sanoi asian, jonka tiesin valheeksi.
Tämä oli minulle pettymys ei siksi, että aikuinen valehteli. Petyin itseeni,
koska olin ihannoinut aikuisia.
Sylivauva tarvitsee rakkautta ja vain rakkautta. Jokaisella lapsella on oikeus rakkauteen. Jos hän ei saa sitä, hän tuntee sen suurena epäoikeudenmukaisuutena. Hän reagoi kapinoimalla vääryyttä vastaan, useimmiten joko sulkeutumalla, käyttäytymällä aggressiivisesti tai tekemällä kaikkensa saadakseen muiden hyväksynnän. Elämän edellytys on rakkaus.

Sitä voidaan kuvata sanoilla lämpö, hyväksyntä, luottamus, avoimuus (uteliaisuus), ilo, fyysinen hyväily ja kiitollisuus. Rakkaus tarkoittaa sitä, että haluaa hyvää ja toimii sen mukaisesti. Vanhempien rakkaus on lapselle suurin ja tärkein ilon aihe ja turva. Kun lapsi kokee olevansa rakastettu, hän tuntee, että hän saa olla olemassa.
Kasvatus Suomessa on ollut aikoinaan yleisesti lasta alistavaa ja tukahduttavaa.

Muistan omasta lapsuudestani järkyttävän tapauksen, joka on elävänä vieläkin
mielessäni. Äitni oli työssä eräässä kartanossa keskisuomessa, asuimme kartanon
asunnossa ja olimme täysin riippuvaisia kartanon isännästä.

Kerran minä ja ystäväni Raili olimme kylässä ystävämme Helvin kotona. Heivin
veli, Ville kehoitti meitä sanomaan, että Helvi on syönyt herneitä kartanon
pellosta. Ville oli meitä vanhempi, kuuntelimme häntä ja sanoimme asian.
Minulla oli kyllä vaikea olo jo silloin. Hetkessä Helvin äiti otti piiskan ja alkoi
lyödä Helviä lattialla. Helvi sanoi, että tytöt valehtelee, mutta äiti ei kuunnellut.
Lopulta Helvi sanoi syöneensä herneitä ja pyysi anteeksi.

En ole hämmästynyt, että Helvin äiti ei kysynyt, olemmeko nähnet tapauksen.
Helvin äidillä oli tarve alistaa, koska oli itse alistettu. Opin tuntemaan ihmisen
pahuutta itsessäni ja muissa.
Ihmisen sisäisstä rikkauksista mainittin luovuus.

Mielikuvitus, rohkeus ja innostuneisuus ovat eräitä luovuuteen liiittyviä tekijöita.
Luovuutta on synnyttää jotain uutta, mitä ei vielä ole. Se on vapautumista olemassa olevista rutiineista ja uskomuksista, totutun uhmaamista.

Ihminen voi käyttää mielikuvitustaan myös neuroottisesti paetakseen tietoisuutta todellisuudesta. Hän voi luoda mielessään sairauksia, hylkäämistä loukkaamisen kohteeksi joutumista tai katastrofeja. Hän voi kuvitella menestystä, urotekoja, seksuaalisia valloituksia ja nautintoa. Sigmund Freudin mukaan tärkein seksuaalinen elin sijaitsee korvien välissä.

Lapsia voidaan auttaa kehittämään luovuuttaan kannustamalla heitä kokeilemaan, erehtymään, innostumaan ja iloitsemaan. Virheisiin takertuminen tappaa luovuuden.
Luovuus on avoimuutta ja suvaitsevaisuutta – eli rakkautta.
Tekstissä puhutaan inhimillisistä rikkauksista.

Inhimillisiä rikkauksia ovat esimerkiksi havaintokyky
(näkö-, kuulo, tunto-, haju- ja makuaisti), kyky muistaa, intuitio,
kyky tuntea ja rakastaa, vastuullisuus, rohkeus ja aloitteellisuus,
luovuus, innostuneisuus, terve järki, arviointikyky, rehellisyys,
oikeudenmukaisuus, kauneudentaju, itsekuri, erityiset lahjakkuudet,
kyky hankkia kokemuksia, tietoja ja taitoja sekä fyysiset kyvyt.

Inhimilliset rikkaudet ovat riippumattomia ihmisen iästä, etnisestä
taustasta, koulutuksesta tai kulttuurista. Ne ovat olemassa kaikissa
meissä eri tavoin ja eri määrin. Niiden tiedostaminen on psyykkisen
terveyden kulmakivi.
Kun ihminen tiedostaa inhimillisiä rikkauksiaan, hän käyttää ja
siten kehittää niitä.
Västäräkki otti esille tärkeän työyhteisöongelman. Asia on tuttu itsellenikin.
Paha ihminen tekee pahaa aina ensin itelleen, sitten hän alkaa levittää sitä muihin.

Paha ihminen voi huonosti, vaikka tunteekin invertiivistä nautintoa pahuudestaan.
Sokrates sanoo; kukaan ei ole tietoisesti paha. Paha ihminen kieltää tietoisuutensa,
siten pahuus on ymmärrettävissä. Ulkopuoliset eivät puuttu asiaan, koska ovat korruptoituneita esim. yhteisön johdolle. Näin tehdessään he ovat osallisena pahuudessa.
Työyhteisöissä on olemassa luottamusmiessysteemi, mutta kokemukseni mukaan luottamushenkilöt ovat myös korruptoituneita. Missään tapauksessa esim. kiusatun ei tule ottaa kiusaamista itseensä, vaikka on hyvä pohtia; olisiko hänessä joitain laatuja, jotka voivat herättää kateutta tai muita ominaisuuksia, jotka voivat aiheuttavat suvaitsematomuutta.
Jotta ihminen tuntisi itseään, hänen tulee käyttää ominaisuuksiaan, laatujaan, voidakseen kokea, että ne ovat hänessä olemassa.

Joskus ajatellaan, että rakkaus syttyy itsestään, kunhan vain odottaa sitä. Näin ei tapahdu, vaan ihmisen tulee ottaa rakkaus käyttöönsä, vaikka vastoin tahtoaan.

Usein meillä ei ole halua ruveta käyttämään rakkaudellisuutta tai tekemään hyvää, kaunista tai iloista, harrastamaan taiteita, tieteitä tai auttamaan toisia. Joudumme ponnistelemaan tehdäksemme jotain rakkaudellista. Vasta ponnistelun jälkeen ihminen alkaa kokea rakkaudellisuutta, rakkauden tunnetta itsessään.
Ihminen on jotain ainutlaatuista. Samalla hän joutuu alistumaan elämän todellisuuteen. Hän on osa tästä kaikesta ja on siitä tietoinen fyysisellä jopa metafyysisellä tasolla.
Ihmisen on hyvä nähdä itsensä laajemmassa yhteydessä, jolloin omat ongelmat alkavat pienentyä.

Lähtökohdiltaan ihminen on iloa, terveyttä, tasapainoa, toimivuutta, kehitystä, valoa, eteenpäin menoa, siis elämää. Hänen ei tarvitse luoda mitään, koska hänessä on kaikki ne mahdollisuudet, joita hän tarvitsee kehittyäkseen elämässä.
Eräs nainen kertoi: "Mieheni vaatii minulta niin paljon, että tunnen eläväni jatkuvassa stressissä". Pelkään että sairastun hänen vaatimustensa takia".

Kertojan olisi tärkeä nähdä tosiasia; kun hän kokee miehensä vaatimukset stressaavina, hänellä onkin itsellään tämä vaativuuden ongelma, itsensä idealisoinnin ongelma. Jopa siinä määrin, että hän saattaa käyttää tätä itseään vastaan, ikään kuin kiusata itseään. Hän totesikin, että hänen asenteensa voi ajan mittaan aiheuttaa hänelle jonkin fyysisen sairauden.
Mustarastas;
" Itsetunto rakentuu kokonaan sen palautteen varaan, jota vanhemmat ja muut lapsen kasvattajat lapselle antavat."

Ympäristö voi vaikuttaa paljon lapsen itsetunnon kehitykseen.
Keltikangas-Järvisen kommentti antaa kuitenkin virheellisen kuvan asiasta. Ei lapsi, eikä ihminen yleensäkään, ole ympäristönsä uhri. Elämä ei ole puolueellinen.
Lapsella on sama tietoisuus kuin aikuisellakin. Lisäksi lapsi ei ole korruptoitunut, eli hän tuo esille totuutta jonka aikuinen jättää tekemättä. Lapsen kautta aikuinen näkee itseänsä, "lapsi opettaa aikuista."
Lapsella on myös vapaa tahto kuten aikuisellakin. Hän tekee valintoja, jotka voivat olla tiedostamattomia. Anne Frank kirjoitti päiväkirjaansa: Ihminen on hyvä. Hän näki syvälle ihmiseen.
Itsetunnon heikkoutta voidaan pitää melko tavallisena ja lisäksi lievänä ongelmana. Jokaisella meistä on ollut jossain elämän vaiheessa kokemusta siitä.

Se voi esiintyä epävarmuuden tai ujouden tuntemuksena, haluna vetäytyä pois muiden seurasta. Se voi olla tavallista voimakkaampaa sulkeutuneisuuden tunnetta tai pelkoa ja ahdistusta uusia tilanteita kohtaan.

Tällaiset tunnetilat aikaansaavat stressiä, jota vastaan ihminen sitten kamppailee. Stressi vuorostaan aiheuttaa usein fyysisen tai psyykkisen sairauden.
Suhtautuminen seksuaalisiin poikkeamiin on myös itsetunnon asia.
Presidentin vaalien alla se on puhuttanut ihmisiä.

Kun ihminen itse kantaa poikkeavuutensa arvokkuudella ja luonnollisena asiana, hän osoittaa olevansa henkisesti vapaa. Ihmiset aistivat tätä ja saavat tietoisuutta ihmisarvosta, joka kuuluu kaikille.
Tekijä, jolla on selvä vaikutus itsetuntoon:
Joskus ihmisellä on tapana keskittyä tarpeettomasti itseensä. Ajatukset pyörivät itsessä. Miltä hänestä tuntuu, mitä joku toinen ajattelee hänestä? Haluaako hän jotakin?
Kun keskittyy itseensä, ei keskity siihen mikä on todellista vaan elää epätodellisuudessa.

Henkilö pelkää nolaavansa itsensä tietyssä tilanteessa: "Menin puhuman jotain ja sanoinkin jotain typerää. Muut
ajattelevat, että olen ihan hölmö."
Kun ihminen pelkää nolaavansa itsensä, hänellä on paljon negatiivisia ajatuksia itsestään ja muista. Kun on paljon kielteisiä ajatuksia siitä mitä muut ajattelevat, muodostaa ikään kuin negatiivista aallonpituutta tai aaltoja sekä itsestään ulospäin että sisäänpäin.
On tavallista ajatella esim.; jos olisin pitempi, nenäni olisi pienempi, omistaisin kauniimmat kasvot, paksumman tukan jne., tuntisin oloni paremmaksi. Sisimmässään ihminen tietää, ettei se auttaisi.
Miksi meidän pitäisi haluta sellaista, mitä ei ole? Aivan kuin emme olisi olemassa ilman sitä.

Kuitenkin kaikki tällainen, tyttöystävät, poikaystävät ynnä muut ovat toisarvoista verrattuna siihen, mitä ihmisellä on jo valmiina sisimmässään. Jos tämän unohtaa, voi käydä niin, että projisoi sisäisen rikkauden ulkoisiin asioihin ja siten kieltää itsensä, oman ihmisarvonsa ja samalla myös itsetuntonsa.
Tällaistakin kuulee: "Ilo on ikään kuin syntiä. Se on jotain sopimatonta, vastuutonta. Se estää olemasta tehokas"

Miksi ihmeessä? Ilo on nimenomaan mitä suurinta tehokkuutta. Murheellisuus ja masentuneisuus ovat tehottomuutta. Henkilö kääntää ilon olemuksen juuri päinvastaiseksi. Ilo on hänen mielestään syntiä. Päinvastoin, ilottomuus on syntiä. Ilo on tarpeellista ja välttämätöntä.

Henkilö kertoo vielä, miten hän kehittää tätä inversiota: "Iloa ei voi mitata, sitä ei voi kontrolloida. Siihen ei voi luottaa, sen varaan ei voi rakentaa."
Eihän elämää voi kontrolloida, ei edes omaa itseä.
Kuulee sanottavan; "kun olen masentunut, otan kaiken negatiivisen itseeni".

Itse asiassa ihminen on masentunut siksi, että imee negatiivisia asioita, negatiivista energiaa ympäriltään. Hän keskittyy yksipuolisesti siihen, mikä on kielteistä. Hän liioittelee sen merkitystä ja kasvattaa sitä sisällään ajatusrakennelmillaan, ajatusimpulssillaan, joita hän valikoi elektromagneettisella aivotoiminnallaan. Tästä syystä on tärkeä pyrkiä havaitsemaan ongelmiamme ja tarkoitusperiämme, joita käytämme elämää vastaan.
Selailija;
"Positiivisesti ajatteleva ihminen näkee kanssaihmiset
mielenkiintoisina, oppii heiltä ja saa uusia näkemyksiä elämään.
Lähimmäisenrakkaus antaa lämpöä suhtautumiseen.
"Anna hyvän kiertää." "

Tällainen asenne ylläpitää hyvää itsetuntoa ihmisessä.
Terve ihminen ei tartu itseensä suunnattuihin kielteisiin emootioihin. Joutuessaan sellaisten kohteeksi, hän pitää huolen siitä, ettei "ime" kielteisyyttä itseensä. Hän ottaa siitä etäisyyttä pyrkien samalla korjaamaan ympäristössään esiintyvää asennetta.
Terveen itsetunnon omaava ihminen pyrkii koko ajan toteuttamaan eettisiä arvoja jokapäiväisessä elämässään, toimipa hän kotona, työpaikalla tai missä hyvänsä.
Asioita voi hyväksyä älyllisellä, tiedollisella tasolla, mutta siitä ei seuraa psyyken kannalta mitään.
Heikkouksia, ongelmia tulisi katsoa hyvän läpi, rakkaudellisuuden valossa. Jos ihminen suvaitsee tätä, niin alkaa samalla nähdä mahdollisuuksia, ratkaisuja asioiden korjaamiseksi. Hyvästä seuraa hyvää.
Selailija:

"Jokaisen ihmisen kehityksessä tulee ajankohta, jolloin hän saa vakaumuksen, että kateus on tietämättömyyttä..."

Uusi näkökulma kateuteen, mielenkiintoista. Tällä vuosisadalla sanottaisiin: kateus on tietoisuuden torjuntaa. Meidän tulisi kuunnella tietoisuuttamme, jotta pysyisimme todellisuudessa. Meillä kaikilla on sama tietoisuus, mutta emme hyväksy sitä samassa määrin. Tietoisuus on syntymälahjamme, se on jo lapsilla. Sanonta "lasten suusta kuuluu totuus", kertoo juuri tietoisuudesta, jota lapsi kykenee käyttämään, koska hän ei ole korruptoitunut.
Oma lapsuuteni oli monessa suhteessa vaikea isäni alkoholismin takia. Rakkauden tunteita osoitettiin niukasti. Vasta aikuisena tajusin, että äitini rakasti minua.

Kun äitini sairastui pitkäaikaisesti, saatoin antaa vastarakkautta. Meistä tuli ystävät, koin kehittyväni ihmisenä. Rakkaus on voima, joka tuo tietoisuutta, lisää ihmistuntemusta ja uskoa siihen, että elämä kantaa.
2 / 27
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt