Vapaa kuvaus

Olen huumorintajuinen ja sosiaalinen musiikki-diggari. Pidän autoilusta ja matkustamisesta yleensäkin. Kirjat ovat ystäviäni ja leffat rentouttaa. Patoutumat ja stressin voi purkaa kuntosalilla tai sählyä pelaamalla. Elämän viisauksia: "Happiness is a journey not a destination" "Elä ja anna toisten elää" "Miten tahansa voi elää..." by Jonna T. Ja Nalle-Puh testistä tuli täysin yllätyksettömästi tulokseksi Nalle-Puh. Suosikkibändit/artistit: Jonna Tervomaa, Hanna Pakarinen, Indigo Girls, Melissa Etheridge, Bon jovi Suosikkileffat: Paistetut vihreät tomaatit, Kuolleiden Runoilijoiden Seura Lempikirjat: Patricia Cornwell Scarpetta -sarja Vapaa-aikanani: musiikki, Penkkiurheilu, kuntoilu Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: - Katson tv:stä mieluiten: urheilua, Good wife, House, Kohde, Moderni perhe, Criminal Minds Kotieläimet: koira En pidä: itseään täynnä olevista ihmisistä Parhaat matkakohteet: LA, New Zealand Ruoka & juoma: Pihvi Linkit: Koulutus: --- Koulut: Kallion yhteiskoulu, Kallion Lukio, Hgin Kauppaoppilaitos Ammatti: Muu Työskentelen: IT-alalla Ase tai siviilipalvelus: Ei Yhdistykset/kerhot: - Siviilisääty: Varattu Lapset: --- Hakusanat: -

Aloituksia

1

Kommenttia

23

  1. Itselläni tuo kaapista ulostulo tapahtui vähitellen. Ensin seurustelustani naisen kanssa sai tietää lähimmät ystävät ja sellaiset ihmiset joihin tiesin voivani luottaa. Ja ehkä kannattaa mainita, että aloin seurustella ensimmäisen tyttöystäväni kanssa v. 1979 jolloin asenteet eivät olleet yhtä avoimet kuin nykyisin. Vähitellen kuitenkin ihmiset ympärillämme alkoivat tajuta mistä voisi olla kyse ja jos joku asiaa multa suoraan kysyi, annoin suoran vastauksen. Olen aina ollut kuitenkin rehellinen, vaikka tuota asiaa piilottelinkin monista syistä.

    Seuraava tyttöystävä oli sellainen, joka ei halunnut asian tulevan esiin, joten elimme hänen ehdoillaan. Mä en enää siinä vaiheessa 90-luvun alkupuolella niin kauheasti pelännyt ilmituloa. Mutta vasta kolmannen pitkän suhteeni alussa tuntui siltä, että nyt saa riittää. Ja siihen tietysti auttoi myös se, että hän kertoi lähes heti vanhemmilleen ja kaikille läheisilleen. Mä päätin silloin sitten viimein tulla virallisesti ulos myös omalle perheelleni. Tottahan he olivat asiaa epäilleet. Aluksi äitini oli vaikea sulattaa asiaa täysin, mutta yhden pitkän, itkuisen keskustelun jälkeen hän ymmärsi, että mä olin onnellinen. Ja hän hyväksyi silloisen tyttöystäväni perheen jäseneksi. Oikeastaan heistä tuli oikein hyvät ystävät. Nyt äitini on kuollut ja olen todella iloinen, että ehdin asiasta hänelle kertoa. Eipä jäänyt mitään keskeneräistä hänen kanssaan.

    Nykyisin vaikka en seurustele, en mitenkään peittele taipumustani. Töissä ei varmaan kaikki tiedä, sillä en puhu kaikkien kanssa omista asioistani, mutta he joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä tietävät kyllä. Ja olen huomattavasti onnellisempi kun ei tarvitse esittää olevansa muuta kuin on.

    Toivotankin kaikille onnea ja rohkeutta ulostuloon, se kannattaa aloittaa siitä parhaasta ja läheisimmästä ystävästä, sillä hän luultavasti asian ymmärtää jos joku. Mutta jos tuntuu siltä, ettei siitä halua puhua, on sekin ok. Jokainen meistä elää oman elämänsä omilla ehdoillan.