jorma.jaakkola

Vapaa kuvaus

Kuulun ns. Satakunnan miehiin, jotka ovat tutkineet suomalaista julkisen hallinnon päätöksentekoa, jota harjoitettiin presidentti Koiviston aikana.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Kotisivuni on https://www.jormajaakkola.fi/

Hyvät lukijat!

Valtiopetos käsitellään valtakunnanoikeudessa, jonka käynnistämiseksi tarvitaan 10 kansaedustajaa.
Sen vuoksi on luotava painetta eli olkaa hyvät ja viekää tieto kotisivustani kahvipöytäkeskusteluihin, jotta media saadaan puimaan huijausta.

Aloituksia

29

Kommenttia

442

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hyvät lukijat, tallentakaa myös nettikirjan jatko-osa!



    Mikä oli maatalouden myymisestä saatu hinta?


    Oliko LSO:n pelastaminen jäsenyyden hinta?

    Erään 1994 kokouspöytäkirjan liitteiden joukosta löytyi muistio:

    " VALTIOVARAINMINISTERIÖ " VALTIOVARAINMINISTERIÖ
    MAATALOUDEN EU-SOPEUTUS
    Verotus- ja budjettikysymykset
    Työryhmämuisto 8.4.1994"

    Työryhmään kuuluivat ylij Lasse Arvela, (pj), VVM:stä, jäsenet kp Reino Uronen, varalla Heimo Hanhilahti MMM:stä, kn Esa Härmälä UM:stä ja aop Erkki Virtanen VVM:stä.

    Muistiossa on sisällysluettelon kohdassa ”ongelmia” teksti, jossa kerrotaan, että perustetaan valtion budjetin ulkopuolinen rahasto. Rahastoon tuleva raha on 100 prosenttista EU-rahaa. Rahastolla on lainananto-oikeus.

    Valtion budjetin ulkopuoliset rahastot ovat laittomia. Tällä rahastolla pelastettiin talousvaikeuksissa ollut LSO-teurastamo heinäkuussa. Eräiden tietojen mukaan rahat tulivat ”finanssitavaratalo Sammon” kautta.

    Muistion sivut 15–16:

    4. EU:N JA KANSALLISTEN MAATALOUSTUKIEN BUDJETTIKÄSITTELY

    ”4.2 Yleisiä periaatteita (Liite 1)
    EU:n yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen EU:n maatalouden ohjaus- ja takuurahaston (EMOTRA) takuuosastosta saatavia varoja varten ehdotetaan perustettavaksi budjetin ulkopuolinen Cap-rahasto (EU:n 100 %:n tuki, tuloutetaan rahastoon). Tarvittaessa rahastoon siirretään varoja Suomen talousarviosta, rahastolla tulee olla lainanottovaltuudet.
    Nykyinen budjetin ulkopuolinen maatilatalouden kehittämisrahasto (MAKERA) säilytetään ja sen toimintaa ehdotetaan laajennettavaksi niin, että sieltä voidaan suorittaa osa tavoitteiden 5a, 5b ja 6 mukaisia tukia (maaseudun rakenne- ja muut kehittämistuet) sekä kansallisia tukia. Rahastolle tulee säätää lainanottovaltuus. Rahastolle tulee siirtää valtion talousarviosta vuosittain tarvittavat määrärahat. Rahastoon tuloutetaan EU:n osuus tukitoimenpiteistä.
    Muilta osin Suomen talousarvioon otettavien määrärahojen ja tulojen kirjaamisessa noudatetaan bruttoperiaatetta (tuen kokonaistarve budjetoidaan Suomen valtion menona, EU:n rahoitusosuus Suomen valtion tulona) lukuunottamatta tutkimus- ja kehittämistoimintaan (T&K) osoitettuja määrärahoja, joiden osalta ehdotetaan noudatettavaksi nettoperiaatetta.

    4.3 Ongelmia

    1. Ensimmäisen jäsenyysvuoden valtiontaloudellisia erityispiirteitä

    Cap-rahastoon tulee siirtää Suomen valtion talousarviosta EU:n vientitukimaksatusten viivettä (1 - 2 kk) vastaavasti 100 - 200 mmk. Cap-reformituen maksatukset voidaan hoitaa lainanottovaltuuden ja EU-ennakkorahoituksen (yht. 280 milj. ecua) turvin.
    Ympäristötuen. varhaiseläkkeiden ja pellon metsityksen osalta EU:n rahoitusosuuden tuloutus valtiolle (yht. noin 1 000 mmk) voi siirtyä pääosin seuraavan vuoden puolelle.
    LFA-tuen osalta EU:n rahoitusosuuden tuloutus valtiolle (noin 500 mmk) siirtyy seuraavan vuoden puolelle.

    2. Muita Suomessa sovittavia asioita

    Cap-rahastoon pitää tarvittaessa siirtää vuosittain Suomen valtion talousarviosta varoja. Varojen tarve määräytyy otettujen lainojen koroista ja muista kuluista (EU ei näitä korvaa).”

    --

    Kyllä on kummallinen rahasto.

    Tutkitaanpa uutisia:

    Ilta-Sanomat 4.6.1994 (lihavointi ja alleviivaus kirjoittajan):
    ”Hallitus sorvasi tukipaketin LSO:n tarpeiden mukaan Pääministeri Esko Ahon (kesk) hallitus muotoili elintarviketalouden kansallisen tukipaketin päälinjat LSO:n tarpeiden mukaan.

    Paketin ehdot on muotoiltu niin, että tukea voidaan jakaa jo tänä vuonna. Valtion lisätukea voidaan antaa
    ulkoministeri Heikki Haaviston (kesk) ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaisen (kok) tekemän lisäpöytäkirjan perusteella.
    Se laadittiin EU-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä Brysselissä.

    Pöytäkirjan mukaan Suomi voi soveltaa "EU:n yhteisösääntöjä (kilpailurajoituksia ja teollisuustukea) "joustavasti" sellaisiin kansallisiin tukiin, joiden tarkoituksena on helpottaa tarvittavaa rakenteellista sopeutumista".

    Hallitus ei ole julkistanut lisäpöytäkirjaa, joka tunnetaan "Lex LSO:n" nimenä.

    Se mahdollistaa myös muun kuin elintarviketeollisuuden poikkeuksellisen tuen ilman EU-komission jälkiseuraamuksia.

    MTK:n entisenä puheenjohtajana Haavisto myös osaltaan vaikutti LSO:n nykyongelmien; ylikapasiteetin ja miljardivelkojen syntyyn.
    LSO:n toimitusjohtajan Simo Palokankaan pelastusohjelma perustuu suoraan "Lex LSO:hon" ja kansallisen tukipaketin ehtoihin.


    Ministerit tiesivät

    LSO:n suunnitelmat lopettaa Turun tuotanto ja irtisanoa satoja ihmisiä maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen on ollut ainakin Ahon, Haaviston, Salolaisen, sisäministeri Mauri Pekkarisen (kesk) työministeri Ilkka Kanervan (kok), valtiovarainministeri Iiro Viinasen (kok) ja kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäisen tiedossa.

    LSO:n tukitarpeet ovat olleet esillä tukipakettia valmistelleessa ministeri- ja virkamiesryhmässä, hallituksen iltakoulussa sekä eri puolueiden ministeriryhmissä.”


    ”Lex LSO”-pöytäkirjat ovat hukassa
    Ulkoministeriön Tietopalvelusta pyydettiin kopioita ”Lex LSO” -lisäpöytäkirjasta ja vastauskirjeestä (3.11.2003) ilmenee:

    ”Minkäänlaista lisäpöytäkirjaa tähän asiaan liittyen ei UM:n arkistosta ole löydettävissä, eikä mikään sellaisen olemassaoloon viittaa.
    Jouduin asian selvittämiseksi käyttämään myös Helsingin Sanomien uutisarkiston palveluja, joten liitän mukaan sieltä tulostettuja kopioita HS:ssa vuonna 1994 julkaistuista artikkeleista. Mainittakoon, että 22.6.1994 julkaistussa artikkelissa mainitusta lihateollisuuden sopeutumista selvittäneestä ministeriryhmästä ei löytynyt asiakirjoja UM:n arkistosta.”

    --

    Virallista epäämispäätöstä ei ole saatu.

    Kuuluukohan tämäkin neuvottelujen loppuvaiheiden salaisiin asiakirjoihin?


    Avoimuus – demokratian kivijalka

    Julkisuuslain muutostarve

    Julkisuuslain muutostarve oli esillä joulukuussa 1994.

    OIKEUSMINISTERIÖN Lainvalmisteluosaston EU-asiakirjojen julkisuutta selvittävä työryhmän oli koolla 9.12.1994. Lainsäädäntöneuvos Matti Niemivuo teki 13.12.1994 MUISTION nimeltä
    ”KANSAINVÄLISIÄ SUHTEITA KOSKEVIEN SALASSAPITOSÄÄNNÖSTEN MUUTTAMINEN”

    Muistion alussa lukee ”Julkisuusperiaate on Suomessa julkishallintoa ohjaava keskeinen periaate. Se merkitsee oikeutta saada tietoja viranomaisen toiminnasta muussakin kuin itseään välittömästi koskevassa asiassa.

    Muutostarvetta perusteltiin seuraavasti (lihavointi kirjoittajan:

    ”Salassapidon tarve liittyy toisten jäsenvaltioiden kannanottoihin ja ehdotuksiin, sekä mahdollisesti neuvottelujen loppuvaiheisiin sekä yksityiskohtaisiin neuvottelukantoihin. Tässä yhteydessä kysymys on asiakirjoista, joiden julkisuuteen saattaminen voi vahingoittaa tai haitata Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä.”

    Kysymyksiä:

    Ketkä tiesivät kertoa OM:n Lainvalmisteosastolle neuvottelujen loppuvaiheiden asiakirjojen arkuudesta?

    Ketkä informoivat, että neuvottelujen loppuvaiheisiin liittyy tiettyjä asiakirjoja?

    Nuo sanat ”sekä mahdollisesti” on lisätty kynällä EU-ministerivaliokunnan kokouksessa luonnosmuistioon. Tuliko muistioon kirjoitettua liian jyrkkä teksti, jota piti lieventää sanalla ”mahdollisesti”?

    Julkisuuslain asetus astui voimaan 1.1.1995.


    Mitä salattavaa EU-neuvottelujen loppuvaiheissa on?

    EU-neuvottelujen loppuvaiheissa oli ollut kaiken kaikkiaan seuraavat kiusalliset neuvottelut;

    1. Salainen ”minipaketti - maatalousneuvotteluja koskien tammi-helmikuu 1994.

    2. kyseenalaiset maratonneuvottelut 1.3.1994, jotka eivät onneksi joutuneet julkisuuteen.

    3. LOPULLINEN EHDOTUS kansallisesta tukipaketista viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen 21.10.1994.

    4. Maastricht-aiheiden neuvottelut pienessä ministeriryhmässä
    20.12.1993, jolloin esillä olivat EMU-, Oikeus-, Institutionaaliset asiat, sekä EU-kansalaisuus ja Yhteisen ulko- ja turvallispolitiikan asioita.
    Kaikki nuo oli Maastricht-lupaukset annettiin seuraavana päivänä, 21.12.1993, Brysselissä.
    Julkisen vallankäytön ja demokratian peruspilari on nimenomaan avoimuus.

    Salailu kuuluu diktatuuriin!

    Niemivuon muistion alussahan lukee ”Julkisuusperiaate on Suomessa julkishallintoa ohjaava keskeinen periaate. Se merkitsee oikeutta saada tietoja viranomaisen toiminnasta muussakin kuin itseään välittömästi koskevassa asiassa.”


    Hyvät lukijat!

    Hyväksyttekö Te EU-jäsenyydessä tapahtuneet salaamiset ja huijaukset?



    Nettikirjani on mainittava lähteenä viestiä eteenpäin kerrottaessa.

    Jorma Jaakkola
    [email protected]
  2. Olen todellakin tehnyt alustuksen kertoman kirjoituksen.

    Tuolloin tammikuussa en vielä tiennyt 141:n notifikaatiosta, jonka komissio 16.3. antoi tylynä lakitekstinä, josta ei edes Maaseudun Tulevaisuus ole informoinut viljelijöitä.


    Mitä on komission notifikaation takana?

    Miksi MTK:n pj Esa Härmälä ei kerro komission tylystä lakitekstistä?


    Hyvät lukijat!

    Lähetän luettavaksenne ja TALLENNETTAVAKSI SEKÄ EDELLEEN KERROTTAVAKSI nettikirjani.

    Tekijänoikeudet allaolevaan kirjoitukseen on allekirjoittaneella.

    Tekstiä saa lainata, kun kirjan nimi "EU-neuvottelujen hämärät taustat", allekijoittaneen nimi ja tämän suomi24.fi-keskustelun nettiosoite mainitaan.



    Ensiksi pitää huomata, että teksti ei ole kokonaan omaani, vaan valtaosin lainattua eri lähteistä.
    Siksi mahdollisissa jatkokeskusteluissa kannattaa kiinnittää huomiota, mikä on allekirjoittaneen mielipidettä ja mikä ei.

    Tämä nettikirja on www.promerit.net 'issä olevasta päivitetympi versio.



    Nyt kirjassa ovat päällimmäisenä sotkua kyseenalaistamassa seuraavat asiat:

    1. Kansanäänestyslain sanat

    2. Edellisestä johtuen - vaalipetos

    3. Kysymykset kansanedustajille: Tiesivätkö neuvotellusta sopimuksesta?

    4. Presidenttien käskytys, vieläpä tulkinnanvaraiseen sopimukseen!

    - Voidaanko presidenttejä Koivisto ja Ahtisaari jopa syyttää YLLYTTÄMISESTÄ ko. huijaukseen?!

    5. Olivatko ministeri Salolaisen sanat 4.5. 1994 enteelliset tähän nettikirjaan?
    Ks. kohta 2.

    Lue sanat seuraavasta pöytäkirjasta:

    HALLITUKSEN ILTAKOULU / VIIKKO 18/1994. PÖYTÄKIRJA. Aika: 4.5.1994:

    ”Ministeri Salolainen totesi, että julkisuudessa hallitusta tullaan arvostelemaan, koska kansanäänestyslailla ei ole asiallista yhteyttä kansallisen paketin kanssa.”

    --

    Päivitetyn nettikirjan tekstin otsikointi-, lihavointi- ja kursivointikäskyt pitää vielä hoitaa hmtl-käskytyksellä, jotta se olisi
    helpommin luettava.

    Kirjoituksen saa alkuperäisenä word-tekstinä allekirjoittaneelta

    email [email protected]



    Nettikirja:

    EU-neuvottelujen hämärät taustat


    Tämä kirjoitus perustuu Suomen hallituksen ja eduskunnan EY-/EU-jäsenyyteen liittyviin asiakirjoihin, kansanäänestyslakiin ja oikeuskanslerin vastaukseen, joita on peilattu myynnistä hätäisesti poisvedetyn keskeisen EY/EU-neuvottelijan Antti Kuosmasen kirjan ”Suomen tie EU:n jäseneksi”, Kustannusosakeyhtiö Ultima Thule, valossa.

    141-artiklan tulkinta elää kymmenen vuotta sen kirjoittamisen jälkeen.

    Onko kysymyksessä VAALIPETOS?
    – Miettikää.


    KANSANÄÄNESTYSLAKI

    Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee:
    ”Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?”

    Siis NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI. Näistä kolmesta kansanäänestyslakiin kirjoitetusta sanasta eivät silloiset ministerit ja kansanedustajat selviä selittelemällä.

    ENTEELLISET SANAT HALLITUKSEN ARVOSTELEMISESTA
    HALLITUKSEN ILTAKOULU / VIIKKO 18/1994. PÖYTÄKIRJA. Aika: 4.5.1994:

    ”Ministeri Salolainen totesi, että julkisuudessa hallitusta tullaan arvostelemaan, koska kansanäänestyslailla ei ole asiallista yhteyttä kansallisen paketin kanssa.”

    ”Ministeri Pesälä totesi, että kansallisesta paketista on tiedettävä myös yksityiskohdat.”

    ”Ministeri Salolainen korosti, että hänen mielestään kansanäänestyslailla ja kansallisella paketilla ei ole asiallista yhteyttä.”

    ”Ministeri Norrback totesi, että asia on kokonaisuus. EU hyväksyy myös kansallisen paketin, se on tosiasia. Kansalaisten pitää tietää kokonaisuus.”


    Nuo enteelliset sanat ovat kokopöytäkirjassa, jossa kansanäänestystä vasta valmisteltiin. Kansanäänestyslakiin kirjoitettiin kolme merkittävää sanaa - NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI - vasta myöhemmin kesällä. Onneksi ne kirjoitettiin.
    Ilman niitä näyttö valtiopetoksesta olisi vaikeammin todistettavissa.

    Tiesivätkö kansaedustajat, mikä oli neuvoteltu sopimus?

    Menivätkö kansanedustajat kansanäänestyksessä kansan selän taakse?


    Oikeuskanslerin vastaus neuvotellusta sopimuksesta:

    Lainaus oikeuskanslerin vastauksesta Dnro 857/1/94:

    ”Mitä ns. maatalouden kansalliseen tukipakettiin tässä yhteydessä tulee, niin hallituksen esityksessä (HE nro 135/94 vp.) on selostettu neuvottelutulosta mm. maatalouden osalta. Sen mukaan neuvottelut olivat 12.4.1994 virallisestikin päättyneet. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan 31.10. 1994 päivätyn mietinnön mukaan maatalouden tukijärjestelmien periaatteista oli päästy sopimukseen EU-komission kanssa ja tukien käytöstä oli sovittu virkamiestasolla. Sillä seikalla, että Suomella ja EU:lla on vielä joitain sopimukseen liittyviä eriäviä näkemyksiä maatalouden tuen osalta asioista, joihin lopulliset ratkaisut olivat saatavissa vasta jäsenyyden jälkeen, ei ole merkitystä kansanäänestyksen toimeenpanon kannalta.

    Kansanäänestyksen osalta en ole havainnut tässä käsitellyissä kantelukirjoituksissa esitetyillä perusteilla viranomaisten menetelleen hallitusmuodon tai muidenkaan säännösten vastaisesti.

    Kansanäänestyksen tuloksen mitätöiminen ei kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan.”


    Tämä kantelu oli tehty 10.10.1994 uutisesta 7.10.1994, joka koski lisähintojen epäselvyyksiä.
    Oikeuskanslerin vastauksessa kerrotaan, että neuvottelut ovat päättyneet 12.4.1994.

    Tuona päivänä kirjoitettiin maratonistunnossa saavutetusta poliittisesta sopimuksesta lakiteksti, 141-artikla, jonka tulkinnasta kiistellään yhä.

    141-artiklan teksti on neuvoteltu sopimus! Sen tulkinnasta kiistellään edelleen vuonna 2006!


    NEUVOTELTU SOPIMUS

    Yllyttivätkö presidentit hallitusta ja neuvottelijoita tekemään 141-artiklasta tulkinnanvaraisen neuvotellun sopimuksen?



    Jäsenyyden aineelliset edut ja vaikutus maatalouteen



    Tiesivätkö kansanedustajat, mikä oli neuvoteltu sopimus?

    Tiesivätkö, että 141-artiklan teksti oli tarkoituksella kirjoitettu muotoon, jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat tulkita omalla tavallaan?

    Tästä tulkinnasta kiistellään yhä ja kyseisestä neuvotellun sopimuksen tulkinnasta riippuu Etelä-Suomen maatalouden kohtalo.

    Suomen jäsenyydessä oli kysymys muustakin kuin maataloudesta.

    EY/EU-neuvottelija Antti Kuosmanen kertoo jäsenyyden eduista kirjassaan:

    "Delorsin aloite sopi erittäin hyvin Suomen tuon hetkisiin tavoitteisiin. EY-jäsenyyttä ei pidetty mahdollisena sovittaa yhteen puolueettomuuspolitiikan kanssa, joten yhdentymisen poliittiset ulottuvuudet koettiin pikemminkin rasitteeksi kuin eduksi. Vähemmän tunnettua ehkä on, että taloudelliseltakaan kannalta EY-jäsenyyttä ei tuossa vaiheessa pidetty minään kovin edullisena vaihtoehtona. Tosiasia näet oli, että EY:n kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset olivat olleet maataloutta lukuun ottamatta markkinaintegraation kannalta miltei samanarvoiset kuin EY:n omat yhteismarkkinat.
    Näissä olosuhteissa jäi jäljelle kaksi peruskysymystä harkittaessa tulevia vaihtoehtoja.
    Toinen oli: olisivatko jäsenyyden aineelliset edut suuremmat kuin haitat?
    Toinen oli: mikä olisi sijaintimme Euroopan poliittisella kartalla?

    Paljon riippui siitä, mitä muut EFTA-maat tekisivät.
    Jos arvioitiin vain lyhyen ja keskivälin tähtäimen näkymiä, vastaus ensimmäiseen kysymykseen ei välttämättä ollut yksiselitteisen myönteinen. Päätösvalta EY:ssä ei periaatteellisesta tärkeydestään huolimatta ei ollut kovin "aineellinen" etu.
    Se, mitä ETAn neuvotteluissa opimme EY:n päätöksentekoprosesseista välillä suorastaan puistatti.
    ETA-sopimus näytti puutteistaan huolimatta suurin piirtein takaavan pääsyn EY:n sisämarkkinoille. Talous- ja rahaliiton realistisuudesta oli neuvotelluista sopimusmääräyksistä huolimatta epäilyksiä ja se syntyisi joka tapauksessa vasta vuosien kuluttua. Maatalouden integrointi EY:n maatalouspolitiikkaan olisi poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti raskas operaatio.” (tekstin lihavointi ja kursivointi lisätty)

    Lehdistöneuvos Reijo Kemppinen kertoo kirjassaan ”Suomi Euroopan unionissa”, Oy Edita Ab:
    ”Jokainen päätöksen tekemiseen ja sitä edeltäneeseen keskusteluun osallistunut ministeri, kansanedustaja ja virkamies tiesi, millaista päätöstä oltiin tekemässä.”

    Tiesivätkö kansanedustajat, kuten Kemppinen kertoo, millaista päätöstä oltiin tekemässä?

    Tiesivätkö vai eivät?!

    Olivatko kansanedustajat todellakin tietoisia siitä, että

    a) jäsenyys ei olisi kovin aineellinen etu; Suomi menettäisi valtiontalouden hoitoon tarkoitetut instrumentit eli oman rahan ja päätösvallan?

    b) maatalouden kansallisen tuen 141-artiklan poliittisen sopimuksella oli vaiettu tausta, joka ei onneksi koskaan joutunut julkisuuteen?

    c) jäsenyyden hinta olisi 18-20 miljardin markan luokkaa vuosittain?

    d) Suomen kansantalous valettaisiin samaan muottiin sellaisten valtioiden kanssa, joissa elintaso ja verotuksen tarve poikkeavat olennaisesti Suomeen verrattuna?

    Tästä johtuu Suomen teollisuuden siirtyminen EU:n halpojen työvoimakustannusten ja verotusten maihin. Tämän seurauksena työttömyys kasvaa, Suomen verotulot vähenevät ja verotuksen tarve kasvaa.

    Suomen EU-jäsenyys ei ole oikeudellisesti pätevä

    Perustelu

    "Neuvoteltu sopimus" perustui valheisiin ja vaikenemisiin, joten Suomen eduskunnan tekemä EU-liittymispäätös ei ole oikeudellisesti pätevä.

    - Mikään huijaten tehty sopimus ei ole pätevä!

    Kansanäänestyslain sanamuodon ja alla olevien maatalous- ja EMU-huijausten vuoksi voidaan perustellusti sanoa, että kansanäänestys oli vaalipetos.
    Todisteet perustuvat hallituksen ja eduskunnan virallisiin asiakirjoihin.

    Kansanäänestyslain mukaan kansanäänestyksessä:

    ”Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?”

    1. Maatalousneuvotteluihin liittyvät huijaukset;
    a) 141-artiklan vaiettu poliittinen tausta, jonka Antti Kuosmanen paljasti.

    b) Lisähintailluusio, jonka Antti Kuosmanen paljasti

    c) LOPULLINEN ESITYS kansallisesta
    tukipaketista hyväksyttiin EU-ministerivaliokunnan kokouksessa vasta viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, minkä Antti Kuosmanen paljasti.

    2. Valheellinen EMU-varauma

    EMU:n hyväksyminen jäi "neuvoteltaessa todetun” eli pöytäkirjaan tekaistun EMU-varauman johdosta eduskunnan hyväksymän liittymissopimuksen ulkopuolelle.

    Suomen ”EMU-varauman” paljasti lehdistöneuvos Reijo Kemppinen.

    Kemppisen paljastama EMU-varaumapöytäkirja määrättiin ulkoministerissä tammikuussa 2000 SALAISEKSI. Salassapidosta on KHO:n vahvistus 17.10.2000.

    Dokumentit kaikkiin edellä oleviin asioihin on laitettu näkyviin SataSeutu-lehden kotisivulle www.satanen.com.


    141-ARTIKLAN VAIETTU TAUSTA (kohta 1. a)

    Tässä kirjoituksessa keskitytään edellä mainituista huijauksista 141-artiklan taustaan, johon liittyvät asiat EIVÄT keskeisen EY/EU-neuvottelija Antti Kuosmasen tuhotun kirjan mukaan ONNEKSI KOSKAAN JOUTUNEET JULKISUUTEEN.

    Kenen onneksi?

    Lukekaa ja miettikää.

    SataSeutu-lehti

    Kiistellyn 141-artiklan taustan kertoi ensimmäisenä Kokemäellä ilmestyvä SataSeutu-lehti.

    Kirjoitus on kokonaisuudessaan nähtävänä netissä artikkelissa
    "Tuhotun EU- kirjan tiedot julki" (27.8.2003) osoitteessa:
    http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id =291

    Lainaus ko. uutisesta (EU-neuvottelijan Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta):

    "Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi. Pohjoisen tuen alueen määrittely ei muuttunut siitä, mitä EU oli jo tarjonnut maratonistunnon alla. Se ulottuisi 62. leveyspiiriin asti ja pieneen siihen liittyvään alueeseen etelämmäksikin. Myös tuen ehdot pysyivät sen viimeisen tarjouksen mukaisina: kaikki 62. leveyspiirin yläpuolella olevat alueet luvattiin mukaan.

    Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta. Ensimmäisessä sanottiin:
    "Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen.",
    ja toisessa sanottiin:
    "Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea."

    Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa.

    Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille.
    ("For the remaining serious difficulties, recourse to national direct aid will be considered. In order to facilitate the integration of Finland into the common agricultural policy, the whole of Finland will be eligible for Nordic, national and/or Community support.").

    "For the..." merkitsi, että kyse ei ollut teoreettisista vaan määritellyistä ja siis tunnustetuista vaikeuksista (tämä nyanssi ei ole helposti käännettävissä).

    Ilmaisu "will be" merkitsi, että harkinta tullaan suorittamaan; valinnanvaraa ei siis ollut. Parempi olisi kannaltamme ollut sanoa "permitted" (sallitaan) eikä "considered" (harkitaan), mutta näin pitkälle ei EU taipunut.

    Toisessa lauseessa avainilmaisut olivat "integroimisen" (the integration) ja "ja/tai" (and/or).
    Yritimme vaihtaa "integroimisen" "osallistumiseksi" (participation), mutta se ei onnistunut.
    Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta.

    Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea. Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan.
    Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."

    SataSeutu kertoi myös:

    "EU-neuvottelija Antti Kuosmasen kirjan mukaan todellisuus kuitenkin valkeni pääministeri Aholle ja keskeisille ministereille jo "pari päivää" maratonistunnon jälkeen hyvissä ajoin ennen EU-kansanäänestystä vuonna 1994, mutta ei onneksi koskaan joutunut julkisuuteen!"

    Kenen onneksi?

    Heikki Haaviston tunnustus:
    Neuvotteluissa mukana ollut Heikki Haavisto sai lukea neuvottelujen yksityiskohdista kertoneen SataSeutu-lehden, niinpä Haavisto avautui A-studiossa (10.10.2003) kertomaan totuuden!

    Kenen etu on, että muita asianosaisia edelleen suojellaan vaikenemalla asiasta?

    Tiesivätkö kansanedustajat artiklan taustasta sen, että osapuolet voivat tulkita syntyneen poliittisen ratkaisun omalla tavallaan?
    Olivatko Suomen EU-neuvottelijat sinisilmäisiä, kuten Heikki Haavisto tunnustuksessaan kertoi?

    Ensimmäiseen kysymykseen vastatkoon silloiset ministerit ja kansanedustajat.

    Toiseen kysymykseen jokainen lukija pohtikoon vastauksia seuraavasta kirjoituksesta, joka perustuu Suomen julkisen hallinnon eli Hallituksen ja Eduskunnan asiakirjoihin sekä Kuosmasen kirjaan ja siihen, mitä mediassa on kerrottu. Lähteinä ovat kirjat Lännettymisen lyhyt historia, Unto Hämäläinen ja Kaksi kautta, Mauno Koivisto.

    A-studio 10.10.2003 ”Möhlikö Suomi?”:

    Toimittaja:
    ”Maanviljelijöiden vainotulet palavat tänään Suomen teiden varressa. Ne on suunnattu huomenna Seinäjoella vierailevalle EU:n maatalouskomissaari Franz Fischlerille. EU haluaa Suomen lopettavan tuen maksamisen Etelä-Suomen tiloille.
    Mutta onko tulien osoite oikea?

    Nyt näyttää siltä, että Suomi möhli tukensa itse jo unionin liittymisneuvottelujen yhteydessä.”
    ”Viimeinen uneton ja sekamelskainen yö päättyi kuitenkin sopimukseen. Siihen kuului, että Etelä-Suomi jää niin sanotun pohjoisen tuen ulkopuolelle. Siksipä Suomea varten paperiin kirjoitettiin vakavien vaikeuksien tuki, se kuuluisa artikla 141. Se on sama tuki, josta Suomen hallitus parasta aikaa taistelee EU:n komission kanssa.
    EU:n sopimusten ylimmälle valvojalle komissiolle tällainen kansallisesti maksettava ikään kuin ylimääräinen tuki oli alusta lähtien lähes mahdoton hyväksyä.”

    Heikki Haavisto:
    ”No komissiohan ei pitänyt tästä artiklasta ollenkaan. Se oli syntynyt komission tahdon vastaisesti ministerineuvoston puheenjohtajiston ja Suomen kesken.”

    Toimittaja:
    ”Komissio kaivoi maata Etelä-Suomen alta minkä ehti. Maratonneuvottelujen jatkuessa komissio kuiskutteli silloisille EU-jäsenmaille, että Suomelle sallitut kansalliset tuet ovatkin vain lyhytaikaisia.
    Komission kannastaan laatima julistus oli järkytys Suomen jäsenyysneuvottelijoille.
    Neuvottelijoihin kuulunut Ulkoministeriön toimistopäällikkö Antti Kuosmanen kirjoittaa kirjassaan, että asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.”

    Heikki Haavisto:
    ”Meidän Euroopan edustustomme silloinen suurlähettiläs Erkki Liikanen sai tiedon siitä, että komissio oli antanut tällaisen julistuksen, jossa se ilmoittaa, että se tulkitsee asian niin, että nämä tuet ovat siirtymäkauden tukia ja alenevia. No sitten Liikanen sai tehtäväkseen selvittää, mitä tämä tarkoittaa ja sitten hän ilmoitti jonkun päivän kuluttua, että komissio hyvin usein antaa tällaisia julistuksia. Niillä ei yleensä ole mitään merkitystä.”

    Esa Härmälä:
    ”Suomen ministereille ja muille neuvottelijoille sanottiin, että se ei merkitse mitään. Että neuvoston pöytäkirjat ovat täynnä erilaisia deklaraatioita ja että se on puhtaasti kasvojenpesuvettä.”

    Toimittaja:
    ”Virkamieskunnan suosittelusta komission julistus päätettiin jättää huomiotta. Asia lakaistiin maton alle. Luotettiin poliittisella tasolla tehtyyn sopimukseen. Se oli virhe.”

    Heikki Haavisto:
    ”Kyllä me tässä olimme ilmeisesti vähän sinisilmäisiä eli meidän olisi pitänyt vaatia komissiota peruuttamaan tämä julistus.”

    Esa Härmälä:
    ”En tiedä, oliko komissiolla silloin yhtä ajatusta. Oliko heillä juonta tässä vai olivatko tapahtumat kehittyneet omalla painollaan sen jälkeen, mutta jotain siitä jäi kytemään kuitenkin jo silloin.”

    Toimittaja:

    ”Se jotain oli vastenmielisyys 141-tukea kohtaan. Tukea, jonka varassa Etelä-Suomessa toimii 30000 maatilaa.
    Niihin aikoihin Mäntsälän Nummisten kylässä oltiin edelleen toiveikkaita. Brysselistä oli kantautunut viesti, vaikkakin hyvin epämääräinen, että Etelä-Suomen maataloutta voitaisiin kansallisesti tukea.
    Pimennon peitossa oli myös artikla 141:n sanamuodon tarkoitus. Varsinkin sen jälkeen, kun komissio onnistui muovaamaan sitä haluamaansa suuntaan.”

    Heikki Haavisto:
    ”En minä olisi tätä hyväksynyt tätä sopimusta, jos olisin tiennyt, että komissio tulee tulkitsemaan tätä artikla yksi-neljä-yksi tällä tavalla kuin se nyt näyttää tekevän.” ”


    MAASEUDUN TULEVAISUUS, 15.10.2003, Lukijalta-palsta, Antti Franssila:

    ”Avutonta 141-taistelua

    Miksi ei 141-neuvotteluja rakenneta sen petoksen korjaamiseksi, jonka kertoi Heikki Haavisto A-studiossa 10.10. 2003? Tämä petollinen toiminta on tarkemmin kuvattu markkinoilta vedetyssä Antti Kuosmasen teoksessa "Suomen tie EU-unioniin".

    Haavisto ja Kuosmanen kertovat yhtäpitävästi, että komissio antoi neuvottelutuloksesta Suomen neuvottelijoiden tietämättä EU-neuvostolle selityksen (julistuksen), jonka mukaan Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja vain siirtymätukia. Kun tämä paljastui parin päivän päästä sopimuksen allekirjoituksesta, annettiin Suomen neuvottelijoille komission toimesta selitys, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea ja että se oli EU:ssa tapa päästä yli hankalasta tilanteesta.

    Haavisto totesi A-studiossa, että jos hän olisi tuon neuvostolle annetun julistuksen tiennyt, ei neuvottelutulosta olisi voitu hyväksyä. Artikla 141 ja sen tarkoitus oli viimeisen neuvotteluyön tärkein saavutus ja kynnyskysymys. Kun asiasta edelleen vaiettiin Suomessakin ennen lopullista eduskunnan hyväksymistä, kävikö niin, että Suomen poliittinen eliitti halusi tulla petetyksi ja pettää EU-äänestäjät ja uhrata maatalouselinkeinon turvaksi asetetut tavoitteet?”

    Kuosmanen Iltasanomissa:

    Saman päivän (15.10) Iltasanomissa, sivu 13, Kuosmanen itse kertoo (kuten Haavistokin A-studiossa), että komissio antoi neuvottelutuloksesta Suomen neuvottelijoiden tietämättä lausunnon, jonka mukaan Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat siirtymäkauden toimenpiteitä ja, että niiden pitäisi olla alenevia.

    Hälyttävä viesti Kuosmasen kirjassa, sivu 122:

    ”Korttitalo huojuu

    Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli. Maratonistunnon tulos oli paperille pantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. Suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan. EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.

    Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.
    Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.
    Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten. Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta." (lihavointi ja kursivointi kirjoittajan)

    Kertaus edellisistä:

    Edellä (A-studio) Heikki Haavisto kertoi:
    ”…suurlähettiläs Erkki Liikanen sai tiedon siitä, että komissio oli antanut tällaisen julistuksen, jossa se ilmoittaa, että se tulkitsee asian niin, että nämä tuet ovat siirtymäkauden tukia ja alenevia. No sitten Liikanen sai tehtäväkseen selvittää, mitä tämä tarkoittaa ja sitten hän ilmoitti jonkun päivän kuluttua, että komissio hyvin usein antaa tällaisia julistuksia. Niillä ei yleensä ole mitään merkitystä.”

    A-studion toimittaja kommentoi:

    ”Virkamieskunnan suosittelusta komission julistus päätettiin jättää huomiotta. Asia lakaistiin maton alle. Luotettiin poliittisella tasolla tehtyyn sopimukseen. Se oli virhe.”

    Kuosmanen kirjoitti kirjassaan:

    ”Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.”

    Saivatko kansanedustajat kuulla julistuksesta, joka hermostutti, mutta joka ei onneksi koskaan päässyt julkisuuteen?


    Olivatko ministerit ja eduskunta lojaaleita presidenttien tahdolle?

    Olivatko neuvottelijat sinisilmäisiä?



    Yllyttikö presidentti tekemään huonon sopimuksen?


    Presidentti Koiviston osuus sopimuksen syntyyn

    Tarkastellaan ensin Koiviston osuutta.
    Unto Hämäläisen kirja ”Lännettymisen lyhyt historia”, sivu 101:

    ”Koivisto oli marraskuussa 1993 antanut Aholle tiukan ohjeen: »En ole aikaisemmin lausunut, mutta nyt olen valmis sanomaan: On välttämätöntä, että neuvottelut saatetaan myönteiseen päätökseen helmikuun aikana.»

    Neuvottelut eivät saisi kaatua Suomeen. Ne piti saada loppuun ennen Koiviston kauden päättymistä.”

    Hämäläinen, sivu 102:

    ”Kun Koivisto ja Aho puntaroivat helmikuun puolivälissä presidentinvaalien toisen kierroksen jälkeen tilannetta, presidentti lupasi pääministerille en nimenomaan henkilökohtaista tukea. Koivisto kuitenkin muistutti pelisäännöistä. Maatalouden erityistoiveet eivät saisi kaataa "suurempaa valtakunnan intressiä".

    Ahon oli pakko ottaa Koiviston toiveet hyvin todesta. Eikä syy ollut pelkästään muodollinen, vaan myös henkilökohtainen: Koivisto oli ollut kolmen vuoden ajan Ahon paras tukija lojaali, luotettava aina valmis auttamaan.
    Kerran Koivisto oli jopa lohkaissut joutuvansa tukemaan hallitusta sitä itseään vastaan. Koivisto oli nimittämälleen hallitukselle luotettavampi kumppani kuin monet sen ministerit.
    Aho oli saamapuolella tässä yhteistyössä ja ennen Koiviston kauden loppumista tilit pitäisi tasata.”

    Mauno Koivisto, sivu 441:

    ”Sunnuntaina 27. helmikuuta Pertti Salolainen soitti myöhään illalla ja kertoi varsin yksityiskohtaisesti tilanteen jossa oltiin.
    Neuvottelut etenivät yötä myöten ja aikaisin aamulla sain sekä rohkaisevaa että muuta tietoa. Liikanen soitti kello 9.15 Brysselistä ja kertoi, että oli syntynyt uusi vakava yritys saada aikaan sopimus saman päivän aikana. Voimakkaat poliittiset voimat olivat lähteneet liikkeelle. Liikanen arvioi, että tällaista hetkeä ei ehkä uudelleen tule ja ratkaisu pitäisi tehdä nyt. Sanoin tämän olevan myös käsitykseni. Jos ratkaisu on nyt syntymässä, se pitää myös toteuttaa. Liikanen ilmoitti vievänsä nämä terveiset edelleen ja oletti, että tulosta pitäisi tulla parin tunnin sisällä.”

    Koivisto kirjoittaa, että Liikanen kysyi presidentinvaihtoseremonian aikataulua. Koivistokin sanoikin, että syntynyt ratkaisu voisi muuttaa hänen puhettaan.
    Tuolloin parin tunnin kuluttua olisivat seremoniat alkamassa. Koivisto sai tiedon neuvottelujen päättymisestä vasta illalla eläkekotiinsa.

    Hämäläinen, sivu 103:

    ”Neuvottelujen loppusuoralla Suomi saa ymmärrystä ja tukea ennen muuta Saksalta. Se oli mukana EU:n johtomaiden troikassa yhdessä Belgian ja Kreikan kanssa. Vielä tärkeämpää oli Saksan osuus neuvottelujen asiakysymysten ratkomisessa. Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel tuli mukaan sunnuntaina, ja »hänellä on Kohlin ohjeet viedä asia päätökseen ja sitä varten jotakin takataskussaan», kuten eräs saksalainen diplomaatti sanoi.
    Kohl, Kinkel, Saksan ulkoministeriön valtiosihteeri Ursula Seiler-Albring ja taustalla suurlähettiläs Hans von Plötz, suomalaisten vävypoika, saivat kunniaa pattitilanteen laukaisemisesta. Samaten Belgian ulkoministeri Willy Claes.”

    ”Maaliskuun ensimmäisen päivän aamuna Koivisto ja Ahtisaari pukivat frakkeja päälleen, Liikanen soitti väliaikatietoja käänteistä.
    Ratkaiseva keskustelu Koiviston ja Liikasen välillä käytiin Suomen aikaa kello 9 ja 10 välillä. Koivisto antoi suoran ohjeen ilman Ahon hallituksen muodollista päätöstä, että sopimus pitää tehdä. Tässä tilanteessa Koivisto käytti äärimmillään Suomen hallitusmuodon 33 pykälään sisältyvää valtaoikeuttaan. Se jäikin viimeiseksi Koiviston päätökseksi.”

    Kommentti:
    Miksi Erkki Liikanen unohti kirjastaan ”Brysselin päiväkirjat” historiallisen puhelinkeskustelunsa samana päivänä eläkkeelle siirtyvälle Suomen Tasavallan Presidentti Mauno Koivistolle?


    Kuosmanen, sivu 118, (koskien EU-neuvottelua 1.3.1994):

    "Olimme kaikki tässä vaiheessa nälkäisiä ja valvotun yön ja useita päiviä kestäneen yhtämittaisen hermojännityksen takia uupuneita. Jo sovitut ja vielä sopimatta olevat asiat alkoivat mennä sekaisin ja maltti papereiden valmistelussa jälleen kadota. Maaliskuun ensimmäisen aamun sarastaessa pidetyssä kokouksessa EU:n troikan kanssa ministerimme eivät saaneet enää aloitetta käsiinsä Pangaloksen kanssa, mutta eivätpä näyttäneet saavan enää Saksa ja Belgiakaan.

    Näytti, että pää oli tullut vetävän käteen. Jopa Pertti Salolainenkin oli jo valmis tunnustamaan, että neuvottelutulosta ei tällä yrittämällä syntyisi. Neuvoston vanhassa rakennuksessa meille osoitettu rähjäinen toimistohuone oli täydellisessä sopusoinnussa vallinneen tunnelman kanssa. Norjan neuvottelijoiden yhtä ankeat toimistotilat vastapäätä omiamme olivat siinä vaiheessa jo tyhjentyneet heidän neuvottelujensa keskeydyttyä. Ne olivat kolkko, konkreettinen todiste epäonnistumisesta, joka näytti olevan meidänkin kohtalomme.

    Veli Sundbäck'in pyynnöstä olin laatinut lyhyen puheen pidettäväksi siinä istunnossa, jossa tämä jouduttaisiin toteamaan. Se oli parin kappaleen pituinen. Siinä olisi sanottu, että Suomi on kuluneiden päivien aikana osoittanut päättäväisyytensä pyrkiä positiiviseen lopputulokseen tekemällä maatalouteensa ja elintarviketeollisuuteensa syvällisesti vaikuttavia myönnytyksiä. Se hetki oli nyt tullut, ja ellei EU hyväksyisi sillä hetkellä pöydällä olevaa viimeisintä kompromissitekstiä, olisi pakko todeta neuvotteluissa tällä yrittämällä epäonnistutun. Sain luonnoksesta Veliltä hyvän arvosanan: "Euroopan paras draftaaja". Sitä on pidettävä todisteena hänenkin kestokykynsä rajallisuudesta, sillä ei tuo teksti jälkeenpäin arvioiden kovin ihmeellisen puhetaidon muistomerkki olisi ollut.”



    Presidentti Ahtisaaren osuus sopimuksen syntyyn

    Uusi ehdotus

    Kuosmanen:

    ”Sitä puhetta ei kuitenkaan tarvinnut koskaan pitää. Saksalaisilta tuli viesti, että he halusivat vielä kerran tavata suomalaiset katsoakseen, voitaisiinko kuitenkin päästä eteenpäin. Kun palaveriin menneitä ei kuulunutkaan takaisin, arvasimme me muutkin, että neuvottelut olivat lähteneet uudelleen liikkeelle. Se oli oikea arvaus, sillä siitä hetkestä alkoikin lopullisten kompromissien etsintä, jonka tuloksena löytyivät pohjoisen tuen luvallisuutta koskevat sanonnat, joiden varaan ratkaisu voitiin rakentaa."

    "Suomen puolella jouduimme vielä päättämään mitä tehdä, kun selvää vihreätä valoa ei kuulunut Helsingistä. Loppujen lopuksi sitä ei odotettu, vaan päätettiin, että neuvotteluvaltuuskunta, jolle oli annettu valtuutus ja velvoite neuvotella liittymissopimus, myös voi itse päättää tuloksen hyväksymisestä ja alistaa sen sitten sellaisenaan asettajalleen. Muodollisesti siihen oli täysi oikeus, mutta sellaisen päätöksen tekeminen kysyi silti kanttia. Kuuden maissa illalla asia oli selvä." (lihavointi, kursivointi ja alleviivaus kirjoittajan)


    Olivatko neuvottelijat sinisilmäisiä?

    Toivo T Pohjala totesi heti poliittisen sopimuksen nähtyään, että molemmat osapuolet saavat tulkita sopimusta haluamallaan tavalla, Satakunnan Kansa 26.9.2003 Toivo T Pohjalan kolumni:

    ”0lin siellä minäkin

    Ministeri Heikki Haaviston haastattelusta Maaseudun Tulevaisuudessa sain minäkin aiheen ruveta muistelemaan vuoden 1994 tapahtumia. Olin siihen aikaan MTK:n puheenjohtajana ja siinä ominaisuudessa pyrin seuraamaan mahdollisimman tarkoin käynnissä olevia EU-neuvotteluja, olin myös paikalla Brysselissä ratkaisevina päivinä.
    Haavisto kertoo, kuinka neuvottelut jumiutuvat maanantai-aamuna 1.3. 1994 maatalouden ns. vakavien vaikeuksien tukeen, neuvottelujen oli ollut tarkoitus päättyä jo sunnuntai-iltana. Suomalaisten mielestä tukea tarvittiin ehdottomasti tasaamaan luonnonolosuhteita täällä pohjolassa ja asiasta tehtiin siksi ”kynnyskysymys”, mutta EU:n virkamiehet eivät ymmärtäneet asiaa ja vastustivat koko ajatusta. Olin saanut heidän mielipiteestään selvän käsityksen syksyn ja talven mittaan ko. virkamiesten kanssa käymieni keskustelujen aikana. Mikäli komission virkamiehet saisivat päättää, Suomi ei tulisi saamaan mitään erivapauksia, korkeintaan investointitukea maatalouden rakenteen muuttamiseen.
    Neuvottelujen ollessa ratkaisuvaiheessa Brysselissä tapahtui Suomessa presidentinvaihdos, Martti Ahtisaari astui virkaan 1.3. Samaan aikaan otettiin tietääkseni Helsinkiin yhteys Saksan korkeimmalta poliittiselta tasolta. Tällöin ilmeisesti sovittiin, että Saksan ulkoministeri Kinkel ryhtyy vetämään neuvotteluja ja yrittää viedä ne päätökseen. Näin myös tapahtui, vieläpä verraten nopeasti.

    Haavisto kertoo siihen saadun myös ministerineuvoston suomalaisia myötäilevän tulkinnan, mutta ilmeisesti ei paperilla.
    Itse en ollut asiasta lainkaan vakuuttunut. Sain lopullisen sopimustekstin käsiini vaihtaessani paluumatkalla lentokonetta Kööpenhaminassa ja aavistelin pahaa. Teksti oli mielestäni kirjoitettu siten, että kumpikin osapuoli, Suomen hallitus ja EU:n komissio voivat lukea sen omalla tavallaan. Näin on myöhemmin käynyt. Komission silloinen kakkosmies David Williamsson oli kirjoittaessaan tekstin osannut asiansa.”

    Toivo T Pohjala aavisteli pahaa heti sopimuksen nähtyään, kuten edeltä käy ilmi.

    Olivatko Kuosmanen, mukana olleet ministerit ja hallituksen iltakouluissa mukana olleet sinisilmäisiä vaiko hyvinkin tietoisia sopimuksen tulevien tulkintojen taustasta?

    Kuosmanen, sivu 121:

    ”Ensivaikutelmat kotiin palatessa

    Suurlähettiläs Erkki Liikasen saunaillan ja muutaman tunnin yöunen jälkeen palasimme 2.3.1994 maratonistunnosta Suomeen. Täytyy todeta, että vaikka olin siihen mennessä jo osallistunut monenlaisiin neuvotteluihin, koskaan ei ollut palatessa ollut sellaista tunnelmaa. Lentokoneen kaartaessa hankien peittämien Etelä-Suomen peltojen yli kohti Helsinkiä en voinut olla ajattelematta, mitä viime päivien ratkaisumme merkitsisivät ikkunasta näkyville tiloille ja niistä elantonsa saaville ihmisille. Kun sitten näin SAK:n ekonomisti Peter Boldtin televisiossa ilmaiseman riemun siitä, että nyt saivat maajussit viimeinkin kunnon potkun persuuksiinsa (en muista hänen sanojaan tarkasti, mutta sävy oli kyllä juuri tuo), en jotenkin osannut yhtyä siihen.” (lihavointi, kursivointi ja alleviivaus kirjoittajan)

    Tulkinnat hallituksen iltakoulun pöytäkirjassa 2.3. 1994:

    Sitaatteja pöytäkirjasta, (lihavointi, kursivointi ja alleviivaus kirjoittajan):

    ”HALLITUKSEN ILTAKOULU 2.3.1994 klo 17.00. PÖYTÄKIRJA.

    Paikka: Valtioneuvoston juhlahuoneisto. Läsnäolijat: Pääministeri Esko Aho, ministerit Heikki Haavisto, Hannele Pokka, Mauri Pekkarinen, Elisabeth Rehn, Iiro Viinanen, Olli-Pekka Heinonen, Tytti Isohookana-Asunmaa, Martti Pura, Ole Norrback, Seppo Kääriäinen, Pertti Salolainen, Jorma Huuhtanen, Toimi Kankaanniemi, Sirpa Pietikäinen, Pirjo Rusanen. Oikeuskanslerinvirastosta oli mukana Jukka Pasanen. Eduskuntaryhmistä Kalevi Mattila, Ben Zyskowics, Boris Renlund, Bjarne Kallis.
    Tiedotusyksiköstä Kauko Holopainen ja Sisko Kiuru. Muut mukana olleet olivat asiantuntija Timo Relander, pääministerin avustajista Pekka Huhtaniemi, ministeri Salolaisen avustaja J. Vapaavuori.”

    ”1. Ministerit Salolainen ja Haavisto
    EU-neuvottelutulos

    Asiantuntijat: UM/Sundbäck, Satuli, Hamilo, Kosonen, Kuosmanen, Härmälä, Halonen OM/Jääskinen, KTM/Eriksson , VM/Aarnio, M-MM/Uronen, Ruska, Kärkkäinen, Kallio, SM/Pirttimäki, Tienari
    Ministerit Salolainen ja Haavisto sekä Vs.VSI Sundbäck selostivat Brysselissä 1.3.1994 syntynyttä neuvottelutulosta (liite) ja siihen johtaneita neuvotteluja.”

    ”Min. Norrback esitti neuvottelijoille kiitokset ja piti neuvottelutulosta hyvänä. Hän muistutti, että jäsenyys kattaa paljon muutakin kuin maatalouden ja aluepolitiikan. Hän toivoi hallituksen ottavan reippaasti kantaa neuvottelutuloksen puolesta ja piti tärkeänä, että ministerit saavat mahdollisimman pian täsmällistä tietoa näköpiirissä olevan sopimuksen sisällöstä.”

    ”PMI Aho palautti mieliin hallituksen edellisessä neuvottelussa tekemät päätökset suhtautumisesta syntyneeseen neuvottelutulokseen (valtuutus liittymissopimuksen viimeistelyyn nyt saavutetun poliittisen läpimurron pohjalta, lisätietojen pikainen hankkiminen ratkaisun yksityiskohdista ja niihin liittyvistä tulkinnoista, välitön täydentävien kotimaisten toimenpiteiden valmistelun käynnistäminen). Hän piti tärkeänä, että neuvottelutulosta pyritään arvioimaan rauhallisesti ja realistisesti.”

    Kommentti Ahon puheesta:

    Tulkinnat ovat jo olemassa pöytäkirjatekstissä:

    ”lisätietojen pikainen hankkiminen ratkaisun yksityiskohdista ja niihin liittyvistä tulkinnoista”!

    ”Min. Pokka kiinnitti huomiota siihen, että neuvottelutulos näyttää asetavan nykyistä kotimaista käytäntöä tiukempia ehtoja sille, kuinka intensiivisesti eräitä aluepolitiikan instrumentteja voidaan käyttää. Myös kuljetustuen soveltamisala näyttää jossain määrin kaventuvan. Hän tiedusteli, millaisia ovat ne maatalouden tuotantorakenteet, joihin ratkaisun mukaan pitäisi 5-7 vuoden siirtymäajan mittaan pyrkiä.”

    ”Min. Kääriäinen kehotti tarkastelemaan neuvottelutulosta kokonaisuudessaan. Kansallinen panos muodostaa siitä olennaisen osan. Sen jatkuvuudesta myös pitkällä aikavälillä on saatava varmuus. Poliittiset suhdanteet eivät saa vaikuttaa kotimaisten tukitoimenpiteiden pysyvyyteen. Hän ihmetteli, miksi Pohjois-Savo näyttää pudonneen kuljetustukijärjestelyjen ulkopuolelle.”

    ”Min. Salolainen totesi neuvottelutuloksen merkitsevän valtavaa muutosta sekä maatalous- että aluepolitiikassa. Valmistautuminen uusiin olosuhteisiin täytyy käynnistää välittömästi, vaikka itse jäsenyyden toteutuminen meistä riippumattomista syistä lykkäytyisikin esim. vuoden 1995 puoliväliin.”

    ”Min. Norrback oli huolissaan siitä, että sopimuksen vastustajat ovat jo aktiivisesti liikkeellä julkisuudessa ja osittain täysin harhaanjohtavien tietojen kanssa. Hänen mielestään hallituksen on nopeasti annettava neuvottelutuloksesta oikeaa tietoa. Neuvotteluista vastanneitten ministereitten tulisi käydä selostamassa tuloksia myös opposition eduskuntaryhmissä.”

    ”Min. Salolainen kertoi, että opposition edustaja kansaned. Tuomioja sai neuvotteluista juoksevasti tietoja Brysselissä ratkaisevien vaiheiden aikana. Samoin informoitiin mm. MTK:n ja AY-liikkeen edustajia.”

    ”PMI Aho painotti oikean tiedon ja realististen arvioiden tärkeyttä kaikessa julkisuuteen päin tapahtuvassa esiintymisessä. Hän ei pitänyt Ruotsissa esiintynyttä juhlahumua seuraamisen arvoisena esimerkkinä.”

    ”Min. Isohookana-Asunmaa tiedusteli, koska hallituksen jäsenet saavat tutkittavakseen neuvottelutuloksen tai puheena olleen "poliittisen sopimuksen" ja onko tarkoitus sisällyttää myös kotimaiset toimenpiteet po. poliittiseen sopimukseen.”

    ”PMI Aho katsoi neuvottelijoiden tehneen hyvää työtä. Hän katsoi neuvottelujen tulleen myös hallituksen tasolla hoidetuiksi hyvin aina hakemuksen jättämisestä lähtien. Vain tällä tavalla toimien voidaan saada vakaa kansalaismielipide jäsenyyden tueksi. Kysymys on isosta kansallisesta asiasta eikä mistään päivänpolitiikan pikkuperhosesta.”

    ”PMI Aho huomautti, että neuvottelutuloksesta on helppo löytää vikoja ja puutteita, mutta paljon vaikeampaa on viedä ratkaisu myönteiseen päätökseen. Hän katsoi keskustelun oikeuttavan vetämään seuraavat johtopäätökset:

    - Itse liittymissopimus voidaan nyt viimeistellä.

    - Tarvitaan pikaisesti yksityiskohtaisia tietoja ja arvioita neuvottelutuloksen sisällöstä ja siihen liittyvistä tulkinnoista.

    - Tarvittavien kansallisten toimenpiteiden ja niiden mitoituksen valmistelu on käynnistettävä välittömästi.

    - Työskentelymalli, jolla valmistelutyö käytännössä tehdään on pyrittävä kehittämään jo lähipäivinä. PMI Aho pyysi M-MM:n ja VM:n edustajia yhdessä Min. Salolaisen ja Min. Haaviston kanssa tekemään po. mallista ehdotuksen, mikäli mahdollista, jo ennen edessä olevaa viikonvaihdetta.”

    Miten neuvotellusta sopimuksesta tiedotettiin?

    Hämäläinen kirjoittaa neuvottelutuloksen tiedotustilaisuudesta (2.3.1994), sivu 103:

    ”Ahon, Haaviston ja Salolaisen yhteinen tiedotustilaisuus oli yksi kummallisimmista, mitä Smolnassa on pidetty.
    Jo pääministerin avaus herätti hämmästystä.
    »Olemme käsitelleet sen neuvottelutuloksen, joka eilen syntyi Brysselissä ja todenneet, että tämän poliittisen sopimuksen pohjalta voidaan laatia itse liittymissopimus ja käynnistää niiden kansallisten toimien valmistelu, joita tämä ratkaisu sisältää. Saman linjauksen iltakoulu hyväksyi», Aho sanoi.
    Vasta kovan tinkaamisen jälkeen Ahon suusta tippuvat sanat.
    »Minun käsitykseni on, että edut ovat suuremmat kuin haitat, jolloinka meidän on järkevää tältä pohjalta EU:n jäsenyyteen mennä sillä edellytyksellä, että nämä kansalliset toimet, jotka on tämän osaksi rakennettu, pystytään tyydyttävällä tavalla järjestämään.»
    Tilaisuuden lopuksi Haavisto huokaisi: »Ei olisi ollut mahdollista saada parempaa sopimusta. »
    Varsinkin ulkoministeriön EU-asioita valmistelleet virkamiehet olivat pettyneitä ministerien käytökseen. Neuvottelut on EU:n kanssa käyty ja sillä siisti. Auki ovat enää kansalliseen maataloustukeen liittyvät asiat. Tämä tulee viestiä myös ulkomaille, virkamiehet neuvoivat. Julkisesti he olivat hiljaa.” (lihavointi kirjoittajan)

    Millainen 141-artiklan poliittinen neuvottelutulos oli?

    Kuosmanen, sivu 119:

    ”Maratonin tulokset

    "Jäsenyysneuvottelujen tärkein asiakirja ei ollut pituudella pilattu: vajaat kaksi liuskaa. Tästä seurannut väistämätön ylimalkaisuus ja epämääräisyys aiheutti myöhemmin vaikeuksia.

    Toisaalta: tällaisia ovat hyvin usein tulokset kovimmista neuvotteluista. Meillä oli sentään paperi. Eräillä hakijamailla maratonistunnon tärkeimmät tulokset olivat pelkästään suulliset.”
    Sivu 120:

    "Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi.”

    ” Ensimmäisessä sanottiin: "Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."

    Toisessa sanottiin: "Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea.
    Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa. Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille."

    Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta. Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea. Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan.

    Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."

    Hämäläinen, sivu 104:

    ”Alkuhuuma haihtui kuitenkin nopeasti, kun paljastui suomalaisille ikäviä tosiseikkoja.
    Esa Härmälä oli ensin Ahon avustajana valmistelemassa jäsenhakemuksen jättämistä ja siihen liitettyjä maatalouden ja aluepolitiikan kansallisia reunaehtoja. Jäsenyysneuvottelujen aikana Härmälä kävi ulkoministeriön virkamiehenä neuvottelu ja Brysselissä ja valmisteli niitä kotimaassa. Neuvottelujen loppurutistuksessa helmikuussa Härmälä sai vammoja sieluunsa.
    »Minä koin ne neuvotteluyöt kaoottisina. Niiden jälkeen oli paha olla», Härmälä kertaa ensimmäisen neuvottelutuloksen syntymistä.
    Mutta vielä paljon pahempaa oli edessä. Maalis-huhtikuun taitteessa palattiin uudestaan neuvottelupöytään. Poliittinen sopimus oli kirjoitettava lakitekstin muotoon. »Suomessa ei ilmeisesti laajemmasti ymmärretä, että neuvottelut käytiin toiseen kertaan. Suomelle tilanne oli hankala, sillä joku helvetin ovela ihminen oli keksinyt uuden juonen. Sen sijaan että komissio ja Suomi olisivat kahdestaan kääntäneet poliittisen sopimuksen juridiseksi sopimukseksi, sinne päästettiin kaikki jäsenvaltiot mukaan. Suomi menetti neuvotteluissa selkeästi sovittuja etuja.»
    »Se oli elämäni raskain vaihe. Poliittisen puolen viisari oli jo heilahtanut. Oltiin kovaa vauhtia menossa jäseneksi, eikä yksityiskohdista enää jaksettu kiinnostua.»

    Monissa liemissä keitetty Härmälä purki tuntojaan muistelemalla vanhoja neuvotteluja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorten johtajien, komsomolien kanssa. Konniahan hekin olivat, mutta nykyiseen vastapuoleen verrattuna rehellisiä konnia, Härmälä lohkaisi.
    »Olin täynnä tätä kaikkea.»” (lihavointi kirjoittajan)

    Eduskunnan pöytäkirja, sivu 223:

    Ministeri Salolainen selvitteli eduskunnalle jäsenyysneuvottelujen tulosta 4.3.1994:

    "Mitä yleensä aikatauluun tulee, siinä ei ole mitään uutta odotettavissa. On edelleenkin epätietoista täsmällisesti, aikooko EU toteuttaa yhteiseen rahaan siirtymiset ja nämä. Ne ovat sitten myöhempien aikojen ongelma." (lihavointi kirjoittajan)

    Kommentti: Teksti on todellakin Salolaisen puheesta ja siten suora sitaatti eduskunnan pöytäkirjasta!

    Mitkä nämä?

    Oliko 141-artiklan tulkinta myöhempien aikojen ongelma?

    Iltakoulun pöytäkirja 9.3.1994
    Sitaatteja, (lihavointi, alleviivaus ja kursivointi kirjoittajan):

    ”HALLITUKSEN ILTAKOULU / VIIKKO 10/1994. PÖYTÄKIRJA. Aika: 9.3.1994 kello 17.00. Paikka: Kesäranta.

    Läsnä: Pääministeri Esko Aho. Ministerit: Pertti Salolainen,Iiro Viinanen, Mauri Pekkarinen, Pirjo Rusanen, Heikki Haavisto, Martti Pura, Toimi Kankaanniemi, Seppo Kääriäinen ja Elisabeth Rehn. Eduskuntaryhmistä Ben Zyskowicz, Jan Erik Enestam ja Kalevi Mattila. Oikeuskanslerinvirastosta Jorma S. Aalto.
    Pääministerin avustajista Marja Kaisa Aula ja Pekka Huhtaniemi. Muista avustajista Jan Vapaavuori.”

    Kommentti:
    Tämän kokouspöytäkirjan sivun 2 pyyntö on MONEEN KERTAAN evätty. Samoin liitteet 2-6.

    Valtioneuvosto kieltäytyy antamasta papereita, jokaisesta pyynnöstä tulee kuittaus matkapuhelimeen, ettei kanslian tarvitse antaa mahdollisuutta valittaa KHO:lle eväämispäätöksestä.

    Edelleen sitaatit pöytäkirjan tekstistä:

    ”Kansalliset toimenpiteet ja kansanäänestyksen järjestäminen

    Pääministeri Aho ja ministeri Pokka. Asiantuntijat: valtiosihteeri Veli Sundbäck, osastopäällikkö Antti Satuli, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä, neuvotteleva virkamies Paavo Mäkinen, aluekehitysneuvos Risto Tienari, lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo”

    ”Ministeri Salolainen totesi aluksi, että sopimuksen viimeistely ei tällä viikolla edennyt Brysselissä. On epävarmaa pysytäänkö suunnitellussa aikataulussa. Sopimustekstistä löytyi tulkintaerimielisyyksiä.”

    ”Ministeri Haavisto korosti kansallisten toimenpiteitten valmistelun aloittamista. Muutos tulee olemaan valtava.”

    ”Keskusteltiin ensiksi yleistilanteesta.

    Keskustelun jälkeen pääministeri Aho esitti iltakoulun johtopäätöksenä, että Euroopan Unionin neuvottelutuloksen viimeistely on mahdollista vain tehdyn poliittisen sopimuksen pohjalta. Muita tulkintoja ei sallita.”

    ”Maatalouden osalta pääministeri Aho totesi, että kansanäänestykseen ei voida mennä ennen kuin kansalliset toimet ovat selkeät ja niistä on saatu Euroopan Unionilta pitävät tulkinnat.”

    ”Kansalliset toimet on pääministeri Ahon mukaan johdettava neuvottelutavoitteista. Ensinnäkin koska emme saaneet läpi niinsanottua ACA-mallia hintasopeutuksessa, seuraa siitä noin miljardin lasku siirtymäaikana. Toiseksi pohjoinen tuki on rahoitettava sataprosenttisesti kansallisella rahoituksella. Tähän emme saaneet Euroopan Unionia mukaan.”

    ”Ministeri Pura totesi jakaneensa pohjapaperin kansallisten valmistelujen suunnasta. (liite 7)”

    ”Ministeri Viinanen kysyi, voidaanko Euroopan unionista saada ennakkotieto kansallisten toimien tulkinnoista jo ennen kuin lait viedään eduskuntaan.”

    ”Ministeri Viinanen totesi, että jo käytännön suorituksena Euroopan Unioniin liittyminen on uskomaton vyyhti, ottaen huomioon sen budjettivaikutukset. Euroopan Unionin tulkinnat on oltava selvänä ennen kuin lakeja viedään eduskuntaan.

    Keskeisistä ministeriöistä on irrotettava virkamiehet tekemään valmistelutyötä täyspäiväisesti.”

    ”Myös ministeri Rehn korosti, että ratkaisun eri osasten, on oltava paikallaan ennen kuin mennään kansanäänestykseen.”

    Iltakoulun pöytäkirja 4.5.1994

    Vääntö kansallisen tukipaketin yksityiskohtien suhteesta kansanäänestykseen, varsinkin ministerien Salolainen ja Norrback sanat ovat enteelliset.

    Sitaatteja pöytäkirjasta, (lihavointi, kursivointi ja alleviivaus kirjoittajan):
    ”HALLITUKSEN ILTAKOULU / VIIKKO 18/1994. PÖYTÄKIRJA.
    Aika: 4.5.1994 kello 17.00 - 18.45.
    Paikka: Pääministerin virka-asunto, Kesäranta.
    Läsnä: Pääministeri Esko Aho. Ministerit: Heikki Haavisto, Anneli Jäänteenmäki, Mauri Pekkarinen, Iiro Viinanen, Olli-Pekka Heinonen, Tytti Isohookana-Asunmaa, Mikko Pesälä, Ole Norrback, Pertti Salolainen, Jorma Huuhtanen, Toimi Kankaanniemi, Ilkka Kanerva, Sirpa Pietikäinen. Oikeuskanslerinvirastosta Jorma S. Aalto. Eduskuntaryhmistä Boris Renlund, Bjarne Kallis, Ben Zyskowicz. Tiedotusyksiköstä Kauko Holopainen. Pääministerin avustajista Maria Kaisa Aula, Timo Relander, Pekka Huhtaniemi. Muista avustajista Jan Vapaavuori.”

    ”2 Suomen EU-jäsenyyttä silmällä pitäen hoidettavat asiat

    Ministeri Salolainen. Asiantuntijat valtiosihteeri Veli Sundbäck, alivaltiosihteeri Antti Satuli, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, lähetystöneuvos Kari Halonen.”

    ”Ministeri Salolainen esitteli muistion EU:n jäsenyyttä silmällä pitäen käsiteltävistä kysymyksistä (liite 2). Hän ehdotti, että 16.5. olisi takaraja EU-kansanäänestyslain antamiselle eduskunnalle ja muille tarvittaville ratkaisuille.”

    Pääministeri Aho totesi aikataulukysymyksistä, että ratkaisut on saatava valmiiksi viivyttelemättä. Lähden siitä, että kansanäänestyslaki ja kansallisen ratkaisun sisältö voidaan antaa eduskunnalle yhtä aikaa. Ministeri Salolaisen ehdottama 16.5 on liian nopea, se ei onnistu. Takarajaksi ehdotan 26.5. Silloin annettaisiin kansanäänestystä koskeva hallituksen esitys ja kansallisten toimien sisältö. Tämä on sitten ehdoton takaraja. Sen pidemmälle ei voida mennä, jotta eduskunta ehtii käsitellä asiat.”

    ”Ministeri Salolainen totesi, että julkisuudessa hallitusta tullaan arvostelemaan, koska kansanäänestyslailla ei ole asiallista yhteyttä kansallisen paketin kanssa.”

    ”Ministeri Pesälä totesi, että kansallisesta paketista on tiedettävä myös yksityiskohdat.”

    ”Ministeri Salolainen korosti, että hänen mielestään kansanäänestyslailla ja kansallisella paketilla ei ole asiallista yhteyttä.”

    ”Ministeri Norrback totesi, että asia on kokonaisuus. EU hyväksyy myös kansallisen paketin, se on tosiasia. Kansalaisten pitää tietää kokonaisuus.”

    ”Ministeri Pekkarinen kysyi kansallisten toimien lainsäädännöstä. Aiotaanko se hoitaa kuntoon ennen kansanäänestystä.”

    ”Ministeri Haavisto sanoi, että kansallisten toimien lainsäädäntö on saatava valmiiksi ennen kansanäänestystä.”

    ”Pääministeri Aho sanoi myös että se on välttämätöntä.”

    ”Käytiin keskustelua siitä, miten oppositio tulee mukaan EU-jäsenyysasian valmisteluun.”

    ”Ministeri Salolainen korosti, että opposition tulee hyväksyä sopimus sekä EU:n kanssa hyväksytyt kansalliset toimet. Siksi on perusteltua käydä neuvotteluja heidän kanssaan. Tämä on kokonaisuus.

    Pääministeri Aho totesi, että hän on samaa mieltä. On neuvoteltava opposition kanssa etenkin jos eduskunnalle annetaan tiedonanto asiasta.

    Kirjattiin seuraavat päätökset:

    ”Huomioidaan hallituksen neuvottelussa 3.5.1994 tehdyt päätökset:

    - Ministeriöiden tulee pidättäytyä EU-tahojen kanssa neuvotteluista, joissa sitoudutaan hankkeisiin tai ohjelmiin ennen kuin hallitus on ottanut niihin kantaa.”

    ”EU:n yhteisen maatalouspolitiikan hoitamiseen liittyvät ehdotukset valmistellaan hallituksen 19.5.1994 pidettävään neuvotteluun.”

    Millaiset olivat maatalousneuvottelujen lähtökohdat?

    EY-ministeriryhmän kokous 2/93 21.1.1993:

    "Keskusteltiin Suomen maatalousneuvottelutavoitteista Härmälän suorittaman esittelyn pohjalta. Muistion yksityiskohtiin esitettiin huomautuksia ja mm. kokonaistaloudellisista vaikutuksista katsottiin tarvittavan enemmän tietoa. Muistion peruslähestymistapa todettiin hyväksytyksi."

    ”2. Siirtymäkausi

    Siirtymäkausi koostuu kahdesta jaksosta, joiden yhteispituus on enintään 12 vuotta. Siirtymäkautta voidaan lyhentää sillä edellytyksellä, että muiden neuvottelutavoitteiden – ennen muuta pohjoisten maatalousalueiden tukimallin - toteuttamisessa onnistutaan hyvin.

    Ensimmäisen kauden aikana tuotteiden hintataso sopeutetaan EY:n hintatasoon ja toisen aikana Suomi voi edistää maatalouden sopeuttamista ja kilpailukykyä EY:n yleisistä säännöksistä poikkeavilla tukitoimilla.”

    Maa- ja metsätalousministeriön EY-maatalousjaoston kokous 10/93 17.8.1993

    Läsnä: Härmälä (pj), Talvela, Ruska, Satuli, Sundbäck, Pekkala, Selinheimo, Valtonen, Kekkonen, Kärkkäinen (MMM), Taskula, Vesanto, Lastikka, Laine, Hyvönen, Rosendahl , Boldt, Mäkinen (siht).

    Esillä olleet asiat eivät tulleet kuntoon yhdessä kokouksessa. Siksi pidettiin heti seuraavana päivänä toinen kokous:

    Maa- ja metsätalousministeriön EY-maatalousjaoston kokous 11/93 18.8.1993 (lihavointi, kursivointi ja alleviivaus kirjoittajan):

    Läsnä: Härmälä (pj), Satuli, Sundbäck, Kuosmanen, Pekkala, Valtonen, Kekkonen, Kärkkäinen (MMM), Taskula, Vesanto, Lastikka, Laine, Hyvönen, Boldt, Mäkinen (siht)

    Mielenkiintoisinta pöytäkirjassa on kokouksen puheenjohtajan Esa Härmälän kommentti, joka Härmälän kannalta on kiusallinen:

    "Härmälä totesi, että pohjoisen tukimallin avulla siirtymäjärjestelyistä voidaan saada hyvinkin etupainotteinen, jolloin siirtymäajan tarve voi jäädä lyhyeksi."

    Näiden kokousten jälkeen oli vuorossa ministerikokous:

    EY-ministeriryhmän kokous 11/93 25.8.1993,

    kohta 1:

    "Käsiteltiin ehdotus maataloutta koskevaksi Suomen neuvottelupositioksi (19.8.1993).
    Hyväksyttiin ehdotuksen peruslinjaus."

    Pohjana Suomen maatalouspositiolle oli 132-sivuinen EY-positio, joka perustui acquis'iin:
    "FINNISH POSITION PAPER
    AGRICULTURE"

    Kommentti: Positio on pääosin englanninkielinen. Suomenkielistä tekstiä positiossa ovat kannanotot jo voimassaolevaan EY-säädäntöön.

    Kohta 2:

    "Myös tavoitteiden sisältö hyväksyttiin, kuitenkin niin, että yksityiskohtia koskeneen keskustelun seurauksena muutama kohta vielä tarkistetaan."

    Kommentti:

    Tarkistamista koskevat kohdat on lueteltu pöytäkirjaan.)

    Kohta 7:

    "Ministeriryhmälle oli myös jaettu tiedoksi analyysejä maataloutta koskevien Suomen neuvottelutavoitteiden kansantaloudellisista vaikutuksista. Analyysit ovat VVM:ssä ja MMM:ssä laadittuja eikä niitä ole käsitelty valmistelujaostossa."

    Kokouksen kaikki kohdat koskivat maataloutta. MMM:ssä laadittua analyysiä ei pyynnöistä ja etsimisestä huolimatta ole löytynyt.

    VVM:stä on olemassa seuraavat kaksi analyysiä:

    "VALTIOVARAINMINISTERIÖ 3.8.1993, Kansantalousosasto, Sari Salmi ja Heikki Sourama:

    MAATALOUS, ELINTARVIKETALOUS JA EY:N JÄSENYYS; Analyysi kansantaloudellisesta vaikutuksista, I Siirtymäkausi viisi vuotta",(12 sivua)

    "VALTIOVARAINMINISTERIÖ 22.8.1993, Kansantalousosasto, Sari Salmi ja Heikki Sourama:

    MAATALOUS, ELINTARVIKETALOUS JA EY:N JÄSENYYS; Tiivistelmä kansantaloudellisesta analyysistä ", (4 sivua)

    EY-ministeriryhmän kokous 12/93 31.8.1993,
    kohta 1:

    "Käsiteltiin maatalouspositiossa auki jääneet kohdat valmistelujaoston esitysten pohjalta.

    Päätettiin, että neuvottelutavoitteissa esitetään

    öljykasvien peruspinta-alaksi 120.000 hehtaaria,

    emolehmien lukumääräksi 100.000 ja peltoalaperusteiseksi tueksi Etelä-Suomessa 271 ecua.
    Lisäksi todettiin kaksi lisäystä tavoitteisiin: suojalauseke ja porojen kuljetusta koskeva esitys."

    Pöytäkirjan liitteenä on ulkomaankauppaministeri Salolaisen lausunto:

    "Suomen EY-maatalouspositiosta (ulkomaankauppaministeri Salolainen 25.8.1993):

    Hyväksyn hintasopeutumista koskevan formuloinnin, koska se on riittävän avoin.

    Samalla totean, että pohjoinen tukimalli ja muut maataloudelle tavoiteltavat suorat tukimuodot ovat niin kattavia, että jos suurinkin osa niistä toteutuu, on siirtymäkauden tarpeellisuus kyseenalaista. ”


    Seuraava kokous:

    EY-ministeriryhmän kokous 13/93 1.11.1993(lihavointi kirjoittajan)
    Läsnä: Pääministeri Aho ja ministeri Haavisto
    Avs Sundbäck, osp Satuli, ylij Eriksson, aop Kosonen, tp Eerikäinen, tp Kuosmanen, fn Aarnio, lsn Jääskinen, kn Härmälä ja ln Halonen

    Eav Huhtaniemi/VNK, osp Reimaa/UM ja projektip Natri/UM

    Kohta 2.

    "Maatalouden osalta pyritään vaikuttamaan komissioon siten, etteivät sen linjaukset muodostuisi ahtaiksi ja vaarantaisi neuvottelujen viemistä Suomen kannalta hyväksyttävään lopputulokseen. Pääministeri lähettää asiasta kirjeen puheenjohtaja Delors'ille, ministeri Haavisto tapaa komissaari Steichenin ja virkamiestasolla ollaan yhteydessä komission jäsenten kabinetteihin.
    Aluepolitiikan osalta palataan ministeriryhmässä kysymykseen ns. interlinked-seutukunnista."

    Kommentti:

    Suomi odotti marras-joulukuussa 1993 komission lausuntoa maatalouspositiostaan. Antti Kuosmanen kertoo kirjassaan, että komission tyly vastaus Suomen esitykseen kiersi vanhoissa EY-maissa.

    MUISTIO N:O 1075 19.12.1993
    Kirjoittaja on Veli Sundbäck, muistio on luonnos käsiteltäväksi EU-ministerityhmän kokoukseen 20.12.1993.

    Kommentti:

    Muistio ja kokouspöytäkirja 16/93 20.12.1993 ovat KHO:n 17.10.2000 tekemällä päätöksellä Dnro 279/1/00 SALAISIA.

    Sitaatti muistiosta 1075:

    ”MINISTERIKOKOUKSEN 21.12. JÄLKEEN AVOIMEKSI JÄÄVÄT ASIAT:

    kohta 3. MAATALOUS:

    " Asiasta on laadittu erillinen muistio. Komissio on parhaillaan laatimassa yksityiskohtaisia unionipositioluonnoksia.
    EHDOTUS:

    KOROSTETAAN UNIONILLE POHJOISEN TUKISYSTEEMIN ENSISIJAISUUTTA KIIREELLISIMPÄNÄ NEUVOTTELUKYSYMYKSENÄ. TYÖSKENNELLÄÄN AKTIIVISESTI LEVEYSPIIRIKRITEERIN HYVÄKSYMISEKSI UUTENA TÄYDENTÄVÄNÄ TUKIKRITEERINÄ.
    PYRITÄÄN SELVITTÄMÄÄN KOMISSION ESITTÄMÄN HINTASOPEUTUMISMALLIN TOTEUTTAMISMAHDOLLISUUKSIA, SEURAUSVAIKUTUKSIA JA SEN EDELLYTTÄMIÄ YHTEISÖ- JA KANSALLISIA TOIMENPITEITÄ. PYRITÄÄN SOPIMAAN MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI TEKNISEMPIÄ MAATALOUSKYSYMYKSIÄ, JOTKA EIVÄT LIITY TUKISYSTEEMIIN TAI HINTASOPEUTUKSEEN."

    Em. muistio oli tehty seuraavan päivän (20.12.1993) EU-ministerikokousta varten, jossa puolestaan valmisteltiin asiat seuraavina päivinä pidettävää ministeritapaamista varten.

    Tämä kokouksen jälkeen on olemassa kaksi ”minipakettiin” liittyvää alunperinkin SALAISEKSI määrättyä pöytäkirjaa ja niiden SALAISET liitemuistiot.
    Näistä käy ilmi, että neuvotteluissa keskitytään oleellisiin asioihin. Näin maatalousneuvottelut jäivät viime tinkaan, maratonistuntoon.

    Vaalipetos

    Sen lisäksi, että maratonin salattu neuvottelutulos oli vaalipetos, voidaan sanoa, että vaalipetos täyttyy myös;

    - LOPULLISESTA EHDOTUKSESTA tukipakettia koskien viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen.

    - LISÄHINTAILLUUSIOSTA, joka syötettiin maataloustulolakiin


    A LOPULLINEN EHDOTUS

    Uusilahti 24.9.2003, MUSTAA VALKOISELLA, päätoimittaja Kari Naskinen (lihavointi kirjoittajan):

    ”Kun Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä 16.10.1994, niin kaksi päivää aikaisemmin maatalousministeri Mikko Pesälä kertoi eduskunnan täysistunnossa, ettei kansallisten lisätukien suhteen ole epäselvyyksiä.
    Kuitenkin vasta viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen eli 21.10.1994 hallituksen EU-ministerivaliokunta hyväksyi asiakirjan "Ehdotus maatalouden kansalliseksi tueksi siirtymäkauden aikana".

    Siis vasta ehdotus. Ulkoministeriön tietopalvelusta saatujen asiakirjojenkin mukaan sopimus kansallisesta tukipaketista ei ollut valmis vielä kansanäänestyspäivänä.

    Kuitenkin kansanäänestyksessä kysyttiin, pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti.

    Kummallinen kysymys, koska maatalouden kansallisesta tukemisesta ei neuvotteluja ollut edes aloitettu.


    Vaalipetos.

    Kuosmanen kertoo kirjassaan, että kansallisesta tukipaketista neuvoteltiin vielä vuoden 1994 lopulla!
    Tuo Kuosmasen antama vinkki kirvoitti pyytämään ulkoministeriöstä loppuvuoden 1994 asiakirjoja, jotka myös todistavat, että kansallista tukipakettia ei ollutkaan neuvoteltu loppuun!

    Todennäköistä onkin, että jos Suomen kansa olisi tiennyt koko homman olevan vielä täysin levällään, olisi kansanäänestyksen tulos ollut kielteinen EU-jäsenyydelle.
    Näinhän kävi Norjassa. Norjalaiset keskeyttivät maataloustukia koskeneet maratonneuvottelunsa, julkaisivat aikaansaadut sopimukset omalla kielellään ja äänestivät jäsenyyttä vastaan.”

    Antti Kuosmanen sivu 39:

    "Maratonistunto oli neuvottelujen ehdoton huipentuma, vaikka neuvottelut eivät siihen päättyneetkään. Niiden jälkeinen vaihe oli taas laskusuhdannetta kahdestakin syystä. Ensinnäkin EU juuttui sisäisiin kiistoihin määrävähemmistökynnyksen takia (siitä on enemmän luvussa 32) ja toiseksi jouduttiin sopimustekstien laadinnan yhteydessä yllättäen käymään tiukka taisto jo kerran sovittujen asioiden puolustamiseksi EU:n avaamisyrityksiä vastaan. Neuvottelujen lopullinen päättäminen 12.4.1994 tapahtuikin vähemmän sydämellisissä merkeissä, kuten myös käy vielä ilmi.

    Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä."

    " Maatalousneuvottelutuloksetkin oli näin saatu kirjoitetuksi liittymisasiakirjoihin. Maatalousneuvottelujen tarina ei kuitenkaan loppunut siihen. Seuraavaksi alkoi taistelu niin sanotusta kansallisesta tukipaketista."

    Kommentti:

    Paketin sisältö oli vielä auki, sillä viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen (perjantaina 21.10.1994) hallituksen EU-ministerivaliokunta hyväksyi LOPULLISEN ESITYKSEN EU:lle lähetettäväksi!

    B LISÄHINTAILLUUSIO

    Kuosmasen kirja, kursorisesti:

    Maatalouskomissaari Renè Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi.

    Suora sitaatti (lihavointi, kursivointi ja alleviivaus kirjoittajan):

    "Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat.

    Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella
    1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat."

    Kursorisesti: Ja sitten tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle.

    Suora sitaatti:

    "Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."

    Sitaatti 130:

    "Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa
    3. 23 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt