mdk.mdk

mdk.mdk profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 21v sitten
162 aloitusta · 2982 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Sattuipa jännästi että Army of Loversin Obsession oli sopivasti ensimmäisenä kappaleena!
Arvotonta tietoa tästä porukasta: Alexander Bard on kotoisin näiltä seuduilta. Olihan hän aikamoinen ilmestys jo koulupoikana :-)!

Sitten tuo saksalainen tasainen jumpsutus kuului kellarista kun nörttini asui kotona!
Nuo "hevit" ei enää meikäläisen korvaa hivele.

Ellumari: Kuuntelitkos tekstiä? Kovat aikeet tuolla ZOZilla, vai mitä? Meinaa kesyttää sun dynamiitilla :-)
Mulla ON "teleskooppisia" kykyjä :) you know!
Toivottavasti ei tentit mene uusiksi! Ja jos apua tarvitset tehtävissäsi, niin kyllä täällä mummelit on valmiita auttamaan!
Minunkin silmälasini häviävät aivan itsestään. Ilmiötä sanotaan "kineettiseksi energiaksi".
Kun lähdin tänään ostoksille, jouduin käyttämään uimasilmälasejani, osoittautuivat käteväksi räntäsateessakin! Ensi kerralla otan kykloopin.

No, silmälasit löytyivät sitten siivouskomerosta.
minäkin olen leiponut tänään. Laitan sämpylätaikinaan raastettua porkkanaa, niin tulee sekä väriä että makua.
Lämpimän leivän tuoksu keittiössä on kodikas tuoksu ja onnistuneitten leivonnaisten maisteleminen päivän kohokohta!

En koskaan osta muuta leipää valmiina kuin suomalaista ruisleipää ja näkkäriä, enkä vieläkään ole tottunut ruotsalaisten rakastamaan valkoiseen leipään, se on liian imelää. Sitä paitsi tuntuu että sitä saa syödä kuinka paljon tahansa ennenkuin tuntuu vatsa täyttyvän. Ja sitten kun jotakin tuntuu niin on kuin sementtiä olisi laskettu vatsan pohjalle. Kyllä leivässä täytyy olla kuituja.
Minä kävin syntymässä Savossa, josta olen ollut poissa yli 50 vuotta ja niistä vuosista olen asunut n 40 vuotta Ruotsissa.

Ei kai nyt tarkoitus ole ollutkaan että pelkästä Karjalasta kirjoitellaan!
Luulen, että lyylissä itsessään on sen verran puhtia että hän itse tietää missä haluaa kirjoitella :-)
Et kai tykkää "apulantaa" jos järjestämme lyylille virtuaaliset tervetuliaisjuhlat ja juhlien jälkeen päättää lyyli itse kirjoittamisistaan tai kirjoittamatta jättämisistään? :-)
Millä tavalla tämä teoria on mielenkiintoista omalla kohdallasi? Vai onko tuo isosisko-teesi se joka alkaa pikkuhiljaa valjeta? ;-D
että juhlitaan täällä lyylin ja Ruuneperin kotiintuloa! Karjalaishenkiset, iloiset juhlat vaan pystyyn!
lyyli on kotona 12.12 :-)
ZOZin sp-osoitetta?
tenttiaika? Voisimme auttaa muutaman tehtävän koodaamisessa niin hän joutuu auttamaan portsarin tehtävissä.
Häirikkö on ylläpidon tiedossa ja hänen mellastamistaan seuraillaan. Tuleehan tältäkin päivältä "yksilöityä" todistusaineistoa aika lailla!
Ehkä voisimme auttaa muutaman tehtävän koodaamisessa, että hän ehtisi tulla hoitelemaan portsarin tehtäviä. :-)
kun Ruuneperi tulee viettämään joulua Suomessa!
olisi varmasti sopiva. Karjalaisia ruokia, lyyli varmaankin on kaivannut ruokia mitä hän tapaa tehdä.
Toissa joulun aikaan lyylin talo oli valaistu "Las Vegas"-valaistuksella ja koko tienoo oli kuin satumetsässä.

Nyt voisimme rakennella lumilyhtyjä hänen talonsa ympärille talkoovoimin. Lumilyhdyt eivät ehkä loistaisi niinkuin nuo Las Vegas-valot, mutta tuikkisivat lempeästi kuitenkin talviyössä ja toivottaisivat lyylin tervetulleeksi kotiin.
señora lyylille, kun hän kotiutuu parin viikon päästä?
Hänellä on varmasti paljon kerrottavaa kolmen kuukauden poissaolon jälkeen! Haluaisin, että hän tuntisi kuinka olemme häntä odottaneet ja otamme hänet avosylin vastaan!

Tekin, jotka ette lyyliä tunne, tulette varmasti iki-ihastumaan kunhan hän pääsee taas jutun alkuun! Tämä juttutupa on kuin tehty juuri lyyliä varten ja uskon että hän viihtyy seurassamme!
Olin pohjois-Karjalassa aivan rajan pinnassa opettajana, asuinkin koululla. Eräänä iltana tuli koululle eräs vakuutustarkastaja ja halusi myydä henkivakuutuksen minulle.
Lomakkeita täytettäessä, nimi, syntymäpaikka ja -aika saivat hänet hämmästymään.
Hän kertoi olleensa evakkoaikana samannimisessä perheessä, samalla kylällä evakossa. Hän oli silloin 12-vuotias. Kertoi, että perheeseen kuului mummo, nuori emäntä, pieni kiharapäinen parivuotias tytär ja emäntä odotti perheenlisäystä keväällä.
- Se perheenlisäys olin minä, sanoin hänelle.

Kuten arvata saattaa, juttelimme tuntikaupalla ja hän kertoi kuinka hyvät muistot hänelle oli jäänyt siitä ajanjaksosta. Hänen äitinsä oli opettanut oman äitini tekemään karjalanpiirakoita.

He olivat päässeet takaisin rakastamalleen seudulle, ihanaan taloonsa, joka oli niemen kärjessä, joka ikkunasta näkyi järvi. (Sain tilaisuuden vierailla siellä monta kertaa.)
Heille oli lähtö kotoa tullut lyhyellä valmistautumisajalla, vain välttämättömimmän sai ottaa mukaansa.
Kaikessa kiireessä he olivat kaivaneet arvoesineensä tunkioon, siltä varalta että joskus vielä pääsisivät takaisin. Ja sieltähän ne löytyivät, harva keksii lähteä tunkiota kaivelemaan arvoesineitä löytääkseen!

Pidimme yhteyttä toisiimme pitkän aikaa senkin jälkeen kun olin rajaseudulta muuttanut etelään.
Itse on voinut pitää ikikurista mieltäni aisoissa tänä aamuna, kun puhelin soi ja toisessa päässä oli "pitkä, tumma miesääni" joka kyseli josko saisi jutella herra Granath´in (Kranaatti) kanssa.
Sanoin, ettei täällä ole kranaatteja, ainoastaan vanhoja seksipommeja!
jaloilleni, vaikka olinkin yrittäjä ennen eläkkeelle jäämistäni. En ole perillä suomalaisten yrittäjien ehdoista.

Ruotsi taitaa olla yrittäjäystävällisin maa, vaikka täälläkin jurnutetaan koko ajan kuinka vaikeata on olla yrittäjä.
Ja uskon että niin on, jos on tavallinen pienyrittäjä ja joutuu palkkaamaan jonkun avukseen. Jos se ainoa apulainen sairastuu niin saa ottaa kohtuuttoman sosiaalisen vastuun työntekijänsä tulevaisuudesta.
Tällainen vastuunottaminen maksaa. Sen takia moni pienyrittäjä venyttää omaa työpäiväänsä, kun ei uskalla palkata ketään avuksensa siinä pelossa että jotakin sattuu...

Mutta ainakin naisyrittäjänä oli hieno tunne kun joku kuukausi meni hyvin ja voi taputtaa itseään olalle ja sanoa: - Hienosti tehty MdK! Tässä kuukaudessa voit nostaa palkkaa sen ja sen verran!
Toisen alaisena ollessa miesten palkka-asiat olivat aina etusijalla. Aina täytyi olla kaksi kertaa parempi kuin joku miespuolinen kollega, vaikka teki samat työt.
jo suurta Suomessa?
Täällä "meillä" se on mennyt niin pitkälle että moskeijoja yritetään tuhota ja islaminuskoisia vainotaan kaikella tavalla.

Mikähän siinä on että uskonnonvapaus ei tahdo käytännössä toimia?
Kuinka kävisi, jos yrittäisi rakentaa luterilaisia kirkkoja johonkin islamilaiseen maahan? Kokisivatkohan islaminuskoiset kristityt uhkana?
pitempäänkin kuin itse sodan päättymispäivään.
Oma isäni joutui suoraan asepalveluksesta sotaan ja selvisi ne vuodet muutamalla "läheltä piti"-tapauksella.
Ruumiillisesti ehjänä, mutta nuoruusvuodet, ensimmäiset avioliittovuodet ja lasten ensimmäisten vuosien kokemiset, ne unelmat joita hänellä ehkä oli ollut kun meni äidin kanssa naimisiin, olivat romuttuneet.
Ei ollut tämän päivän kriisipalveluja, sodasta palanneet saivat hoitaa sielulliset kipunsa ja kriisinsä niinkuin osasivat, kukin omalla tavallaan.
Ehkä isäni minuus oli niin vaurioitunut että sen seurauksena meni myös lapsilta lapsuus, oli pakko aikuistua nopeasti, unelmat tulevaisuudesta eivät enää olleet lasten unelmia vaan isän unelmia, joita me lapset yritimme toteuttaa.
Vaikka yhteispelissä kannoimme kortemme kekoon, ei isä jaksanut kantaa omaa osuuttaan...
Perhe kantoi häntä, loppuun asti.
kertoo täydellisesti kaiken mitä sinusta puuttuu.
Toivottavasti et osallistu näihin keskusteluihimme vaan pysyt omilla herännäispalstoillasi. Kiitos!
139 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt