Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. Aikakin mittakäsityksenä on pitänyt keksiä. Kuinka aikaa mitattiin ennenkuin esim. sekunnit on otettu käyttöön? Oli pelkkää arviointia auringon nousun ja laskun mukaan.

    No, en jaksa ajatella noin suuria asioita pienellä "koneellani" :) vaan teen aasinsillan siihen Alperttiin, joka aikojen alussa saattoi olla wordissa apuna.

    Kuka muistaa tikku-ukko Alpertin, joka ilmestyi ruudulle ja esitti kysymyksen:
    - Voinko auttaa? Mutta harvoin hän pystyi auttamaan. Esitti ehkä kysymyksen
    uudestaan ja sanoi: - En ymmärtänyt mitä tarkoitit, voisitko toistaa kysymyksen? Sitten Alpertti meni pitkälleen ja jos kirjoittaja aikaili niin Alpertti alkoi kuorsata. Jos kirjoittaminen pysähtyi niin Alpertti aukaisi toista
    silmäänsä tai hyppäsi ketterästi ylös kysyäkseen kirjoittajalta: - Voinko auttaa?

    Yritin etsiä Alperttia, mutta kai se on jo potkaissut tyhjää, tai lomautettu
    työn puutteen takia. Moni ikäihminen selviää koneensa kanssa ihailtavan hyvin, eikä Alperttia enää tarvita.
  2. Niin kai.
  3. Joskus voi tuntea itsensä yksinäiseksi suuressakin seurassa
    ja joskus ei yksinäisyyttään edes huomaa, esimerkiksi jos on
    mieleistä tekemistä. Aika ja yksinäisyys unohtuu kokonaan.

    Moni valittaa yksinäisyyden tunnetta esim. suurten juhlapyhien yhteydessä.
    Itselläni on päinvastoin. En siedä niitä paineita ja stressiä mitä juhlapyhät ovat elämässäni aiheuttaneet.
    Tässä iässä on hyvä nojautua juuri ikäänsä ja puolustautua
    sanomalla "ettei jaksa".
    Yksinäisyyden tunne saattaa tulla aivan pieninä hetkinä, vaikkapa
    luonnon kauneutta ihaillessa, kun haluaisi jakaa näkemäänsä ja
    kokemaansa jonkun toisen kanssa. Tai kun on lukenut tai katsonut
    jonkun tv-ohjelman ja haluaisi keskustella niistä ajatuksista, mitä
    sai, jonkun toisen kanssa.

    Makriina mainitsi yksinäisyydestä lapsena. Meidän perhe muutti
    monta kertaa ja tuntui aina ikävältä kun piti jättää hyvät kaverit.
    Silloin tuntui ettei kehenkään kannattanut kiintyä niin kovasti, kun
    kohta piti heidät kuitenkin jättää.
    On kuitenkin joitakin ystäviä, joitten kanssa on vieläkin kontaktit
    säilytetty, vanhimmat 60 vuoden takaa ja viimeisimmät työkaverit
    Suomessa 50 vuoden takaa, joista vielä 4 on elossa ja pidämme yhteyttä.
    Nämä nettiyhteydet (jos ne toimivat niinkuin pitää) ovat monelle
    ikäihmiselle korvaamattomat, jos liikuntakyky on tehnyt sen ettei
    ilman apua enää pääse muihin "rientoihin" mukaan.