mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Hyvät palstalaiset! Minulla vasta-alkajana on vaikeuksia sovittaa tekeleeni oikeaan rakoon, enkä tiedä kuinka se "oikeaan rakoon" kirjoittaminen onnistuu.
    Siinä olen kirjoittanut täikammoista, napeista ja räsymatoista, enkä tiedä kenen pasmat sotkeutuu!
    Siis, pliis, neuvokaa, kuinka nämä kommentit pitää sijoittaa, että osuu oikeaan. En tunne tätä uutta S24-systeemiä.
    Hyvää päivää! - Kirvesvartta!
  2. Taiteiljoilla on oma maailmansa. Hollantilainen taiteilija Johannes Vermeer, oli kauhistunut
    kun kotiapulainen olisi pessyt hänen työhuoneensa ikkunat. Hän kielsi sen ehdottomasti, juuri sen takia, että hän ei olisi saanut samaa tunnelmaa maalaukseensa, jos valo olisi ollut liian kirkas ja räikeä.
  3. Minulla on ns. "vahvat sukujuuret". :))
    1894-1924 välillä elänyt sukulainen oli aikoinan Suomen lihavin henkilö.
    Hänen painonsa sukukirjan mukaan vaihteli 218-240 kg, joka siihen maailman aikaan oli tavatonta, mutta ei enää nykyään. Amerikassa on joku painanut n. 600 kg.

    Tämä tukeva sukulainen ja viisi sisartaan muodostivat seudun lihavimman sisarussarjan, yhteispaino n 800 kg.
    Kun isoveli lähti asioille, oli hänellä renkipoika apulaisena kraanan pitelijänä, ehkäpä sai tehdä "kuittauksen" takapuolella ja napittaa housut.
    Kun hän kuoli, oli hänelle pitänyt tehdä kaksi arkkua. Ensimmäinen oli ollut liian kapea.
    Kun hänet sitten vietiin uudessa, leveämmässä arkussa aittaan, oli oven pihtipielet pitänyt purkaa, että arkku saatiin sisälle. Arkunkantajia oli ollut tavallista enemmän, 8 raavasta miestä arkunkantajana, mutta sittenkin oli ollut hilkulla etteivät kantajien näpit lauenneet.

    Minulla on valokuva, missä tämä sisarusparvi seisoo mahan suuruusjärjestyksen mukaan rivissä. Laittaisin kuvan tähän liitteeksi, jos se olisi mahdollista.
  4. En malta olla jatkamatta oman vastauksen perään, kun mainitsin täikammat, joita Kölli-Ollilta ostettiin. Sota-aikana oli päätäit maanvaivana, niitä oli sotilailla, niitä oli koulussa, hyvin helppoja kantaa päässään kotiin.
    Muistan mummoni olleen innokkaan täimetsästäjän. Hän oli körttiläinen ja kulki mustissa körttivaatteissa: pitkä musta hame, musta jakku 111-helmainen ja musta huivi päässä.
    Hän veti lyhyen penkin esille, istahti penkin toiseen päähän, levitti mustan huivinsa penkille ja sitten komensi muksun kerrallaan istumaan penkin toiseen päähän. Istuttiin etukumarassa ja mummu kampasi hiukset silmille. Mustalta alustalta näki pienempää ja suurempaa täitä tippuvan kohtaamaan elämänsä päätepisteen, kun mummu nosti täin toisensa jälkeen täikamman keskellä olevalle "lahtaripenkille", joka jakoi tiheät ja harvat piikit toisistaan erilleen. Mummu oikein ryysti sylkeä, kun oli iso, lihava täi kynnen alla, litisti sen kuoliaaksi. "Semmonen kyrmyniska!"

    Mummun sisko oli kuppari. Voin joskus kertoa kun mummu oli siskonsa käsittelyssä. :))
  5. Paloma!
    Jos ei ole kysymys suurista määristä, niin varmaan onnistuu "ruotsalaismenetelmälläkin".
    Mikähän siinä on, että ruotsalaiset eivät ole oppineet käyttämään mehu-maijaa?
    Olen yrittänyt markkinoida parhaani mukaan ja kehunut mehu-maijan vaivattomuutta keittää suuria määriä mehua. Eräs pariskunta, jonka mailla on paljon marjapensaita, menivät lankaan ja ostivat maijan. Valittivat sitten minulle, että mehu on aivan läpinäkyvää, ei hyvä. He olivat ottaneet vanhan "rättimenetelmän" käyttöön ja olivat tyytyväisiä.
    Kun menin sitten heillä käymään, ohjeistin että ensimmäiset mehut jotka maijasta tulevat, heitetään takaisin, kunnes mehustus lähtee kunnolla käyntiin. Sen jälkeen vaan täytetään kuumennetuja pulloja ja maija hoitelee hommat omia aikojaan.
    Nyt pariskunta on erittäin tyytyväinn, eivätkä voi käsittää kuinka he kaikesta marjamäärästä ovat aikaisemmin selvinneet.
  6. Hyvää sunnuntaita! -
    En muista koska olisin ollut näin Maija Myöhäinen! Nukuin "sikahyvin" (nykysuomen mukaan) ilmojen viilennettyä klo 8 asti! Tavallisesti olen hereillä jo klo 4-5 aikaan ja
    lähden heti lenkille ennen aamiaista. Nyt meni aikataulu sekaisin pahemman kerran.

    Koska tässä on Hil-lan aloitus, niin seurailen sitä ja tuo nappiaski toi itsellenikin mieleen
    samantapaisia muistoja lapsuudesta, kuinka kaikkea piti ottaa uusiokäyttöön. Vaatteitakin ommeltiin uudestaan, niitä käännettiin ja väännettiin uuteen uskoon ja käytettiin niin kauan kun ne lopulta päätyivät matonkuteeksi. Sota-aikana kulki seuduillamme kulkukauppias, jota "Kölli-Olliksi" kutsuttiin. Hänellä oli pyöräntarakalla matkalaukku, joka oli kuin haitari, kun hän sen avasi. Sieltä löytyi kaikkea, nappejakin ja muuta pientä kuten hiusneuloja nutturoita varten, täikampoja, reiällisiä sukkanauhoja, ym.
    Maalasit Hil-la eteeni lapsuusajan pirtin ja räsymatot. Joskus, kun alkoi raitoja tarkastella, niin muistui mieleen joku kesämekko, esiliina, veljen pitkät housut. Äidiltä saimme me sisarukset oppia kutomaan mattojakin. Taito kulki mukana kun olimme jo naimisissa. Vanhemman siskoni mies nauroikin, että kun vaimo alkaa puhua matonkutomisesta, niin on parasta pitää housuistansa kiinni, kun kutomisen loppupäässä saattaa olla kuteista puute ja silloin voi hävitä vaikka housut tuolin karmilta!

    Lapsenlapsista täällä mainittiin myös. Minulla ei ole lapsenlapsia, koska poikani vaimo oli saanut jo kaksi lasta ennen sairastumistaan, josta johtui ettei hän enää voinut saada lapsia.
    Poikani on hänen lastenlapsien "muovivaari", pidetty ja rakastettu. Minä olen ollut nuorimman veljeni pojan varamummu, josta ehkä olen jo kertonutkin. Poika oli n 6-vuotias, kun veljeni ja minun äiti kuoli. Hautajaisissa poika oli itkenyt, kun ei hänellä ole enää mummoa. Kasvot olivat kirkastuneet yhtäkkiä, poika oli pyyhkinyt kyyneleet silmistään ja sanonut isälleen: - Mutta M-täti on ihan mummon näköinen, rupeaisikohan se minun mummokseni? Veli oli sanonut, että sitä pitää kysyä, kun käydään Ruootsissa.
    Niin he sitten tulivat ja pojasta näki, että nyt oli jännät paikat. Kysymys oli kuin kosinta: - Tahtoistko tulla mummokseni? :)) Tottakai minä halusin, niin kauan kuin hän sitä mummoa tarvitsi. - Ja kyllä mummolla ja pojalla on ollut aina hauskaa, kun vanhemmat ovat lähteneet lomille ja mummu on lentänyt Suomeen!

    Vaikka on sunnuntai, niin teen syntiä. Pyykkikone on ollut päällä siitä lähtien kun heräsin.
    Järjestelen huusholliani vierasviikon jälkeen omalle mallille. Arkiset päivät alkavat.
    Kuulumisiin!
  7. Minulla on myös tapana tehdä omia keksintöjä, useimmiten pakon sanelemina kun olen yksineläjä, enkä jaksa aina odottaa että saan apua muutaman kuukauden päästä kun poika tulee käymään.
    Aikaisempina vuosina aivan henkeni kaupalla, kun asuin yksin talossa. Varsinkin kerrosten välillä oli joskus taiteilemista ja ennakkosuunnittelua, kuinka jostakin projektista voisin selvitä omin avuin. Mm. kun sain päähäni, että laittaisin kerrosten välille "putoukseen" Marimekon
    Koivukankaan seinävaatteeksi. Sitä varten tarvitsin kahdet tikapuut, toisen seinää vasten, toisen eteisen säleikköä vasten. Esivalmistelin verhotangon kannattimilla työntämällä ne katon mäntylautojen väliin. Sitten turvatoimenpiteet: ulko-ovi pois lukosta, kännykkä taskuun siltä varalta että tipun alas, niin voi soittaa naapuria apuun. Pujottelin kankaan verhotankoon, sujuttelin sen eteisen puolelta säleikön välistä tikapuitten yläreunaan. Sitten kipinkapin toisille tikkaille nostamaan kangas paikoilleen!- Hyvin meni sekin suoritus.

    Eräs urakka oli viedä vanha mulkosilmä-TV kaatopaikalle kellarikerroksen tuvasta.
    Vahva lankku rappusiin, mulkosilmä lankulle ja hissun kissun ylös. Sitten auton peruutus rappusten lähelle, lankku rappusilta auton peräronttiin ja mulkosilmä lankulle. Kierrätyskeskuksessa sai vahvat muskelimiehet ottaa tv:n huomaansa.

    Kerran meni pääsiäisen pyhät rattoisasti, kun en saanut lipaston laatikkoa auki, enkä päässyt sukkatöppösiin käsiksi. Lipastossa oli vetimen tilalla aukko, jonka läpi rupesin sitten aikani kuluksi onkimaan sukkia. Siihen tarvitsin keittiöstä kaikenlaisia pihtejä, kiinalaisia ruokapuikkoja, ynna muuta. Olin kuin joku gynekologi kun aloitin operaation, mutta sukka toisensa jälkeen tuli reiästä ulos.

    En ole koskaan vielä sanonut, että ei onnistu. Mistä sen tietää ennenkuin on kokeillut? :)
  8. Hyvää lauantaiaamua kaikille!
    Aamulenkki on tehty, puuro syöty ja sitten kipin kapin tietokoneen ääreen kahvimukin kanssa. Alkoi miniän, pojan ja minun jokalauantainen musiikkiristikon ratkominen. Nyt oli minun musiikkitiedoillani eniten käyttöä. Ei klassisen musiikin vaan vanhan pop-musiikin tuntemisessa! Minä en tästä nykymusiikista ole enää kärryillä.

    Mutta olen joutunut kerran sellaiseen tilanteeseen, että piti keksiä räppiä veljen pojalle, kun tulin kotimieheksi Suomeen veljen lähdettyä Kanarialle vaimonsa kanssa.
    Kun tulin lentokentältä, niin poika pyysi räppäämään hänelle. Sanoin, että minä räppään sulle huomenna, kun tulet koulusta. Nyt olen matkaväsynyt ja haluan vähän levätä.
    Olin seuraavana päivän valmistautunut ja harjoitellut vähän "räppikoreografiaa" (sitä käsien ravistelua ja huojumista puolelta toiselle).

    ”Ruotsista tulee räppimummut,
    mistähän löytäisi J:lle rummut?
    Räppi vaatii kovaa komppia,
    ettei tarvitse tyhjään pomppia.
    Ulkona huojuu hyppyhäkki,
    autotallissa nyrkkeilysäkki.
    Mummu hyppii ja nyrkkeilee,
    pyörällä lenkin vetäisee.
    M-mummo on kova jätkä
    vaikka onkin vaan pieni pätkä... jne

    Hilla ja demeter taisi mainita meidän ruotsinsuomalaisten suomentaidon.
    Minulle se on ollut tärkeä taito yrittää säilyttää. Joskus 2000-luvun alussa olin iki-ihastunut kun löysin tältä palstalta Ellipoksin, missä kirjoiteltiin murteella. Ja savonmurrehan on niin hauska murre, että kyllä palstalla riemua riitti! - Eräs lukija oli neliraajavammainen, joka kirjoitti kerran viestin, että jatkaisin kirjoittamista ja että olin pelastanut hänen päivänsä. Jonkin ajan päästä tuli viesti hänen kaveriltaan, että tämä vammainen poika oli kuollut ja pyytänyt ilmoittamaan minulle. Hän oli kirjoittanut jonkun tikun avulla viestejä tietokoneelle.
    Silloin ajattelin, että iloiset ja positiiviset viestit saattavat olla päiviemme pelastus, jos elämä on muuten ankeata.

    Suomenkielen lukemis- ja kirjoitustaidon opetin myös pojalleni. Kun hän oli pieni, puhuimme hänelle paljon, opetimme synonyymejä, että hän oppisi mahdollisimman monipuolista suomea. Samaan aikaan hän oppi ruotsia ja joskus meni kielet ekaisin. Esimerkiksi kun opetin, että kimalainen on "humla" ruotsiksi, niin kerran hän hihkaisi ulkona ollessa: "Täällä on humalainen pensaassa!"
    Koulun alettua hän sai koulussa äidinkielen opetusta, mutta kävi ilmi että opettaja ei osannut kunnolla suomea. Hänellä oli suomalaiset vanhemmat, mutta hänen kielitaitonsa oli vajavainen. Soitin rehtorille ja kysyin, jos saisin opetusmateriaalia kotiin, niin hoidan pojan koulutuksen itse. Olinhan ehtinyt olla ala-asteen opettajana Suomessa muutaman vuoden.
    Opetusmateriaali tuli seuraavana päivänä ja tarjous tulla koululle opettajaksi, mutta minulla oli mielekkäämpää työtä jo ansiotyönä, joten pojan kielitaidon kehittäminen oli tärkeintä vapaa-aikana. - Pojan huoneeseen tuli iso liitutaulu ja varsinkin päivinä, jolloin hänellä oli ollut ruotsia, niin kuulustelin, mitä he olivat oppineet. Sitten verrattiin ruotsalaisten ja suomalaisten kirjoitus- ja lukueroja. Tavaamisesta ja snojen muodostuksesta se alkoi. Lapset tuossa iässä ovat kuin pesusieniä, oppivat nopeasti ja tiedot pysyvät muistissa. - Poikani lähestyy 60 ikävuotta. Nytkin Skoone-matkan aikana puhuimme koko ajan suomeksi. Hän on ollut kiitollinen, että on voinut puhua suomea sukulaisten kanssa ja tuntee ettei hänen ole tarvinnut paljoa ponnistella kielitaitonsa eteen. Murteita hän ei osaa, ehkä joitakin savolaisen ukkinsa klassisia lausahduksia, mutta kirjakieli sujuu hyvin.

    Kiva olisi kirjoitella täällä entisella kirjoituspaikalla, jossa moni kirjoittaja on tullut tutuksi, mutta suuri osa on jo poissa joukosta. Äskettäin Katleija ja Mirjamarja. Lähetin Kateijalle viestiä, enkä saanut vastausta. Näin sitten että hänen ihana asuntonsa oli myynnissä. Lopun voi arvata... Mirjamarja ehti lähettää viestin sairaalasta, että hän on yllättynyt saamastaan diagnoosista. Muutaman päivän päästä oli hänkin poissa. Mutta uusia kirjoittajia, joihin olisi kiva tutustua kirjoittajina, on tännekin tullut. Jos seura kelpaa, niin mielelläni tulisin mukaan. Temperamenttini ei ehkä kestä tyhjänjauhantaa, vaan häivyn takavasemmalle. :)

    Joskus 15 vuotta sitten oli tällä palstalla villinlännen meininki ja meita oli toistakymmentä kirjoittelijaa, jotka muutimme palstalle, jossa oli kirjautumispakko. Puskista ei huudeltu.
    Käyn joskus vieläkin lukemassa, ihan tuntikaupalla viipyen, kaikkia aiheita mitä tuolla palstalla sopuisasti käsittelimme.
  9. Ei todellakaan ole halpaa. Kampaajat, jotka leikkaavat sekä naisten että miesten hiuksia, pysyvät ajan tasalla. Kampaamot, joilla on enimmäkseen pitkätukkaisia asiakkaita, eivät osaa leikata lyhyitä hiuksia nätisti. Uuden kampaamon löytäminen on onnesta kiinni.
  10. Ajattele liekko taiteellisesti, niinkuin Alvar Aalto. Hän on sanonut, että "valo siivilöityy niin kauniisti pesemättömien ikkunoitten läpi"! - Yritän aina keväällä pitää tämän lausahduksen mielessäni! :)
  11. Kyllä, kuuntelin tietokoneelta P4-asemaa. Melodikrysset-ruudukko oli/on myös netillä, johon voi täyttää vastaukset ja klikata sitten toimitukseen ohjelman jälkeen siinä toivossa, että onnistuu saamaan jonkun palkinnon arpajaisissa. Seuraavassa ohjelmassa sitten saa kuulla, ketä on onnistanut.
  12. Nyt on kampaajilla huonoa aikaa, kun kaikilla naisilla on pitkät hiukset, eivätkä käy kampaajalla niin usein kuin lyhyttukkaiset. Itse olen käynyt joka 5-6. viikko. Nyt kesän aikana pääsi kampaaja-aika lipsahtamaan ja kun soitin vakikampaajalleni, niin kampaamo olikin kiinni ja lomat loppuu vasta nyt tämän viikon vaihteessa.

    Koska minulla oli kyläilyreissu edessä niin tuli hätä käteen, kun huomasin kuinka pitkäksi niskavillat olivat ehtineet venähtää. Ajattelin että lyhennän niitä itse.
    Siispä kastelin ensin hiusten latvat. Vedin maalarinteippiä korvasta korvaan niska yli ja leikkasin napakasti hiukset teippi suuntaa antavana. Ihan hyvin onnistui, mutta sitten oli paljon turhaa karvaa hiusrajan alapuolella, enkä omista hiustrimmeriä.
    Ilmoitin pojalleni, joka tulisi autokuskiksi, että ottaa trimmerin mukaansa ja auttaa niskavillojen siistimisessä. Nyt on kampaus parhaimmillaan ja niska siistin näköinen.
    Voin siirtää kampaajalla käyntiä ehkä pari viikkoa. Kampaaja ottaa 68€.
  13. Samaa olen minäkin huomannut, mutta olenhan minä jo 85+, jotta kai se normaalia on. Muisti alkaa heiketä myös ja olin ensimmäisen kerran muistitestissä. Ajattelin, että koska olen yksin, eikä ole ketään jokapäiväisessä elämässäni ja huomaa muutoksia ja hälyttäviä merkkejä niin minun on itse otettava aloite, että ruvetaan seuraamaan säännöllisesti tätäkin asiaa.
    Luokseni tuli kotikäynnille hoitaja dementiakeskuksesta. Aikaa meni pari tuntia. Sain kertoa elämästäni taustatietoja, ennenkuin siirryttiin varsinaisiin testeihin.
    Sisareni oli jo varoittanut, että joutuisin kellon kanssa tekemisiin.
    Ja tulihan se vihdoin esille. Eteeni lykättiin valkoinen arkki, johon saisin piirtää kellon, numerot ja kellonajan tulisi olla 11.10.
    Piirtää suhautin käkikellon käpyriipuksineen kaikkineen, kellotauluun numerot ja viisarit näyttämään 11.10. Hyväksytyksi tuli! - Kysyin sitten, että miksi tuo kellojuttu on niin tärkeä, niin hoitaja selitti, että dementian tunnusmerkki on, ettei enää muista missä järjestyksessä numerot ovat, ei aina muista kaikkia numeroitakaan. Sitten hoitaja sanoi, että en saa katsoa omaa kelloani, mutta yrittäisin arvailla, mitä kello juuri sillä hetkellä oli. Mietin hetken ja sanoin, että luulen että se on n 11.30. Ja se oli aivan tarkkaan 11.30! - Hoitaja selitti että dementoituneen ihmisen ajantaju on hukassa. Joten minulla ei ole vielä mitään ongelmia sen asian kanssa. Olen kyllä huomannut yölläkin herätessä että tiedän aika tarkkaan mitä kello voi olla ja useimmiten se otaksuma pitää paikkansa.
    Ei siis ole vielä mitään dementiaa, aivan normaalia vanhenemista vaan. Mutta pyysin, että tehtäisiin uusi testi vuosittain. Matka vanhuuteen on alkanut!
  14. Kuuntelin äsken ystävältä saatua levyä. Oli yllätys, kun siinä oli mukana ex-mieheni säveltämä häämarssi, joka sai ensiesityksen häissämme. Ystävä soitti silloinkin. Nyt kappale on pysyvästi muistojen mukana.

    Musiikista tulee tässä mieleen, että lauantai-aamuisin tulee radiosta Melodikrysset-niminen ohjelma. Musiikkiristikko, mihin tarvitaan oikeita vastauksia eri musiikkialoilta.
    Pojallani, miniällä ja minulla on silloin nettitapaaminen ja ratkomme musiikkiristikon yhdessä. Miniäni tietää paljon kansanmusiikista, poikani nykymusiikista ja minä tiedän eniten klassillisesta. Yhteistyössä sitten ratkomme ristikon ja siinä musiikkia kuunnellessa voidaan vaihtaa viikon kuulumiset puolin ja toisin. - Tätä musiikkiristikon ratkomista olemme harrastaneet jo 8 vuoden ajan joka lauantaiaamu. Aloitimme silloin, kun kävin "koeasumassa" Suomessa ja asuin kauniin Päijänteen rannalla Kuhmoisissa, josta lehdet kirjoittivat paikkakunnan olevan "eläkeläisten paratiisi". Mutta en usko, että on enää paratiisi, kun terveyden- ja sairaanhoitoasiat, samoin vanhustenhoito on ulkoistettu pois Kuhmoisista.
  15. En ole pelkuri.
  16. Hyvää huomenta!

    Aloitin päivän ottamalla yhteyttä Suomi24:ään ja siellä laitetaan nyt mietintämyssy päähän, kuinka vanhusten palstat saataisiin rauhoittumaan.
    Sillä onhan aivan älytöntä, että vanhat ihmiset, joitten virikkeitä yritetään tieten tahtoen tuhota, eivät saa tämän palvelun tarjoalta minkäänlaista suojaa!
    Kirjoittajien taholta ei ole muuta, kuin toivoa kaikki häiriköt alimpaan helvettiin!

    Suunnitelmissa on kirjautumispakko ikäihmisten palstoilla. Ketkä ovat ikäihmisiä, jää Suomi24:n arvioitavaksi. Ehkä on vaikeampaa laukoa ilkeyksiä huvikseen nimimerkin takaa kuin ampua puskista anonyyminä raukkana.

    Terveisin MdK
  17. Kiitos palautteesta! - Olen jonkin aikaa seuraillut palstaa ja ajatellut, että on "huvinsa kullakin", kun nähdään vaivaa oikein olan takaa, että saadaan vanhojen ihmisten vähäisetkin huvit pilattua. Täytyy olla korvien välissä jotakin vialla, niinkuin isäni sanoisi. Ehkä se on vaan epävarmuutta.

    Kirjoitteluyritykseni on ilmeisesti vähän "lähellä-kuolemaa-kokemus". :)
    Olen kirjoittanut sillä tyylillä, mitä oikeasti edustan. - Fiktiota ei ole tarvinnut vielä lisätä. Koli-kokemus oli todella hirvenmetsästysaikoihin. Siitä oli todisteena metsästäjät pyssyineen. Meidän piti yöpyä hotellissa, mutta olimme aikataulusta myöhässä harha-ajojen takia. Ei ollut siihen aikaan GPS:ää eikä paikkansa pitäviä karttojakaan sodan jälkivuosina Karjalassa. Oli ns. "paskareissu", mutta tulipahan tehtyä! Muisteltiinkin viime viikolla toisen kolireissulaisen kanssa tätä matkaa, autokuskimme on jo tuonpuoleisissa.

    Toivotaan, että kirjoitusrauha palaa ja ilmapiiri muuttuu positiivisempaan suuntaan!
    Olisi kiva, jos nekin jotka anoina esiintyvät, tulisivat mukaan kertoilemaan omista harrastuksistaan ja mietteistään keksimällä nimimerkin, jonka takana seisovat rohkeasti.

    Terveisin MdK
  18. Kuvailemasi huuhaa on osoittautunut prikulleen oikein yli 50 vuoden ajan.
    Menossa on vaihe "Teknokratian kuoleminen" Tofflerin mukaan. Sen on Trump
    jo aloittanut. Maailmaa ja maailmankuvaa muovataan uudestaan.

    Ei Toffler olekaan tutkinut tulevaisuutta. Hän on laskelmoinut, mihin mikäkin
    toimenpide johtaa. Ja on ollut oikeassa otaksumissaan.

    Huomista ei kukaan voi ennustaa, mutta sitä voi suunnitella jo tänään. Voi myös laskelmoida, mitä tapahtuu jos muuttaa suunnitelmia tai hyppää jonkun vaiheen yli.
    Minä ennustan oman huomiseni, että todennäköisesti se on aika lailla samannäköinen kuin tämä päivä. Sää voi vaihtua, mutta se ei ole pahinta mitä voi tapahtua.
  19. Antaisin sinulle neuvon, että menet suomenkielen kurssille ja opettele ensinnäkin kirjoittamaan, että toiset voivat ymmärtää hengentuotteitasi. Nyt se on selvää potaskaa.
  20. Otan tämän kohteliaisuutena ja kiitän! Nykyään ei nämä koneen "näpykät" tahdo enää totella, vaan kirjaimia jää pois tai tulee aivan muita lukumerkkejä, mutta jatketaan niin kauan kuin aiheita riittää. :)
    21. 20 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt