KIIKKUSTUOLI

Hyvä kehotus, MdK ! Naurakaa !
Voin ilmoittaa, että sitä on nyt tehty - parin päivän ajan kun tapasin kahta kälyäni. Tosin taidettiin myös itkeä, edesmenneitä veljiä/puolisoja. Eivätköhän itku ja nauru asu aika lähekkäin meissä ?
"Viimeisiä matkoja" mekin 82, 81 ja 80-vuotiaat ystävykset tiesimme tekevämme.
Toinen käly asuu Ruotsissa eikä sieltä ihan helposti lähdetä yhteistä ilta viettämään.
Ehkä kohtaamisesta sen vuoksi tuli hyvin voimallinen ja ikimuistoinen.

Vaikka itse en juuri käytä Facebookia, whatsappia enkä messengeriä ajattelin siirtyä niiden käyttäjäksi, ihan yhteydenpidon vauhdittamiseksi.
demeter1

demeter1 kirjoitti:

Hyvä kehotus, MdK ! Naurakaa !
Voin ilmoittaa, että sitä on nyt tehty - parin päivän ajan kun tapasin kahta kälyäni. Tosin taidettiin myös itkeä, edesmenneitä veljiä/puolisoja. Eivätköhän itku ja nauru asu aika lähekkäin meissä ?
"Viimeisiä matkoja" mekin 82, 81 ja 80-vuotiaat ystävykset tiesimme tekevämme.
Toinen käly asuu Ruotsissa eikä sieltä ihan helposti lähdetä yhteistä ilta viettämään.
Ehkä kohtaamisesta sen vuoksi tuli hyvin voimallinen ja ikimuistoinen.

Vaikka itse en juuri käytä Facebookia, whatsappia enkä messengeriä ajattelin siirtyä niiden käyttäjäksi, ihan yhteydenpidon vauhdittamiseksi.
demeter1

Lue lisää

Suosittelen lämpimästi FB:n käyttöä! Nuori sukupolvi sai minutkin innostumaan 2009. Eihän noihin nuoriin enää muuten saisikaan yhteyttä, ajat ovat niin muuttuneet erilaiseksi, mitä se oli meidän nuoruudessa. Mutta näitten nykyajan "keksintöjen" avulla voi pitää yhteyttä nuoriinkin sukulaisiin, joista moni asuu kaukana ulkomailla.

Niin minäkin olen kokenut, että entisiä työkavereita tavatessa Suomessa käydessäni on viimeiset tapaamiset olleet vuoroon itkua, vuoroon naurua. Meitä on vielä "kolmen kopla" seitsemästä jäljellä. Me jäljelläolevat olemme alkaneet pitää yhteyttä entistä tiiviimmin.

/MdK

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi FB:n käyttöä! Nuori sukupolvi sai minutkin innostumaan 2009. Eihän noihin nuoriin enää muuten saisikaan yhteyttä, ajat ovat niin muuttuneet erilaiseksi, mitä se oli meidän nuoruudessa. Mutta näitten nykyajan "keksintöjen" avulla voi pitää yhteyttä nuoriinkin sukulaisiin, joista moni asuu kaukana ulkomailla.

Niin minäkin olen kokenut, että entisiä työkavereita tavatessa Suomessa käydessäni on viimeiset tapaamiset olleet vuoroon itkua, vuoroon naurua. Meitä on vielä "kolmen kopla" seitsemästä jäljellä. Me jäljelläolevat olemme alkaneet pitää yhteyttä entistä tiiviimmin.

/MdK

Lue lisää

Tuossa meidän "kolmen koplassa", kälyjen kesken, ihmettelimme, tai oikeastaan surulla totesimme, että keskustelukulttuuri on pienessä ajassa muuttunut niin, että kasvokkain ei juuri keskustella, puhelimitse jonkinverran, mutta pääasiassa lähetellään tekstareita.

Seurustelusuhteetkin lopeteaan tekstarilla, kerrotaan..))

Kertojat ovat myös kadonneet, lyhytsanainen tykitys on tullut tilalle. Siksipä jaksaa aina ihastella monisanaisia kirjoittajia, täälläkin...
demeter1

Olen ajatellut monta kertaa, että alkaa "läheltä liipata" kun ikätovereita alkaa ympäriltä karsiutua luonnollisen (ja joskus epäluonnollisen) poistuman kautta. En ole tavannut esim. yhtäkään entistä koulukaveria sen jälkeen kun koulun lopetin. Myöhemmin , kun FB tuli elämääni, niin sain yhteyden erääseen entiseen luokkakaveriin, joka sattui olemaan se, joka kutsui luokkakokoukseen ja tiesi kertoa kavereitten elämänvaiheista tapaamisten perusteella. Nyt on tämäkin kaveri tuonilmaisissa. Niinkuin moni muukin.

Epäluonnollisen poistuman kautta meni veljeni v 2000, kun oli vaimonsa kanssa menossa uudella Gold Wingillä lomalle. Ajoivat valtatietä kun sivutieltä peltojen keskeltä tuli nuori mies ja ajoi suoraan valtatien yli pysähtymättä, suoraan pyörään. Poika oli juuri saanut ajokortin.
Paikalle tulleessa ambulanssissa sai ambulanssihoitaja melkein sydänkohtauksen, kun nosti pyöräilijän visiirin ylös ja tunnisti enonsa kasvot. Veli eli vuorokauden. Röntgenistä hän ei enää palannut takaisin. Vaimonsa on liikuntavammainen. Maanantaina 4.8 tapahtumasta on 25 v.

Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti Nykänen. - Olen samaa mieltä!

Tuötuolit on keksitty, ei kukaan nuorempikaan seisaaltaan turhaan työskentele. Ns. emännänjatkokin käy.

Olette sitten sitkeätä sukua, Mdk ..)) Minun kälyni on myös tunnettu kaalikääryleistään, mutta hän on "vasta" 80..)) Vielä jaksaa ne "tavalliset", 30 käärylettä värkätä - yleisön pyynnöstä.

Malttaisinpa itsekin niitä joskus yrittää . Hil-lalta varmasti onnistuisivat nekin...

Kualjkiäryleitä Savossa tehhää ja syyvää.

demeter1 kirjoitti:

Olette sitten sitkeätä sukua, Mdk ..)) Minun kälyni on myös tunnettu kaalikääryleistään, mutta hän on "vasta" 80..)) Vielä jaksaa ne "tavalliset", 30 käärylettä värkätä - yleisön pyynnöstä.

Malttaisinpa itsekin niitä joskus yrittää . Hil-lalta varmasti onnistuisivat nekin...

Lue lisää

Hil-lalta onnistuu kaekki.
Ahvenkukko, kualjkiäryleet, mykykeitto ja tietennii sipuljnaputus.

Huomenta sunnuntaiaamun hiljaisuuteen ja lämpimään myös, hieman viileni eilen, kun sadekuuro tuli.
Katsoin mittaria illalla, näytti 21, siis aikamoinen pudotus 30 sijaan, yökin sujui pyörimättä ja hieltä vapaana.
Kunnon ukonilmaa ei meilläkään ole näkynyt, mutta vieläpä ehtii.
Nyt aamulla olen hien jo hankkinut, ei muuta tarvinnut, kuin kukkien siistiminen ja roikkumaan nostaminen, roskien vienti, siinä oli jo riittävä urakka.
Miten tuo roskien vientikin aina vaan raskaammaksi muuttuu, vaikka ei pitäisi marista, rappujen nousu on hyväksi jaloilleni, eihän niitäkään ole kui n12 askelmaa
Eilinen aamu meni samankaltaisissa hommissa, vaihdoin kaksi peikonlehteä isompiin ruukkuihin ja sotkin tietysti mullalla joka paikan, saapa nähdä ottivatko nokkiinsa ja kuolevat pois, on se aikamoinen homma noiden kukkienkin kanssa.
Ympäristö ilman kukkia kuitenkin aika ankeaksi muodostuisi ja tekokukista en tykkää., vaikka nekin aidon näköisiä nykyään ovat.

Tuo ruuanlaitto on puhuttanut ja etenkin kaali on kunnian olla kohteena, minusta se onkin niitä syksyn maultaan parhaita tuotteita.
Ruuan laitto on säveltämistä, nyt vanhana olen opetellut kokeilemaan erilaisia yhdisteitä ja kaikki aina maistuu, enemmän kuitenkin vanhoista tutuista jutuista, jääräpää olen uusien kokeiluun.
Kaalikääryleet jätän vähän syksympään, kun kaali suureksi kasvaa ja koostumus hieman tiivistyy, isotöisiä, no onhan ne, mutta minä olen oppinut istualtaan näitä hommia tekemään, näin ei väsymys yhytä.
Pilkon kaikki tarvittavat istuen ja osin leipomuksiakin olen oppinut laiskan tyyliin tekemään.
Kokeilkaa miten onnistuu, kun pakko eteen tulee ja sama ruuan laiton kanssa, kaikki osaa, lopputulos on taidetta, jokaisella oma maku ja näkö.
Voi käydä että lopputulos ei niin silmää hivele, mutta hyvistä aineista kaikista maistuvaa saa

Miten onkaan nuo kuolemaan johtaneet tapaturmat aina vaan lisääntyneet, vaikka turvallisuutta yritetään kehittää, surullinen tapaus ano 14,25, näitä yllätyksiä tulee, siksi elämästä olisi nautittava, kun koskaan ei tiedä miten lyhyeksi se voi jäädä.
Uimataitokin pitäisi jo kouluiässä oppia ja sitäkin harjoitella jatkuvasti, onnistuuhan se melkein joka paikkakunnalla olevan uimahallin keinoin.
Poikani oli hyvä uimari ja piirinmestaruuksia hankki, lopulta hommasi työpaikkansakin sukeltajana, no nyt ei sukella kuin omaksi huvikseen, muuta työtä on siinä ohessa riittävästi ja kohta eläkeukko jo onkin.
Harrastuksestakin voi ammatti tulla, kun sitkeä jaksaa olla.

Mdk.mdk kehotti nauramaan, minä myös sitä yllytän tekemään, itse en paljonkaan naura, mutta iloa osaan tuntea ja joskus ilosta saan itkunkin aikaan, herkkä olen.
Elämä kovettaa joidenkin kohdalla ja toisten huomioiminen jää taka-alalle, minusta se on harmittavaa, sillä myötäeläminen on rikkautta myös itselleen, kun pystyy aistimaan toisen pahan mielen ja saa sen karkottumaan milloin milläkin tavalla, hyvä mieli siitä tulee.
Jokainen on oikeutettu pitämään huolta itsestään, mutta myös lähimmäinen on tärkeä.
Minulla hyvin vähän näitä autettavia omassa lähipiirissä, mutta hyvää mieltä voin tuottaa vaikka syömään kutsumalla, tai ruokakupin mukaan laittamaan.
Kälyni mielellään ruokailukutsun vastaanottaa ja siinä ilo molemmille.

Demeter yritä vaan saada tuulta purjeisiin leipomustenkin kanssa, ei aina onnistu, mutta se tekemisen ja valmiiksi saamisen riemu on mieltä nostavaa.
Minä varmaan olen niin nuuka, että en mitään hukkaan laita ja siksi syntyy milloin mitäkin.
Nyt menen laittamaan kanansiipiä uuniin ruskistumaan ja kylkiluita samaan tapaan pilkon astiaan ja ruskistan samalla lämmöllä.
Tämä minun tekemä "luukeitto" on niin maistuvaa (vähän sottaisaa syödesä) muistan miehenikin tykänneen.
Lapset pieninä kaihtoivat, kun kuulivat luukeiton nimen.
Toiset grillaavat näitä luita, minä teen niistä keiton, kun grilliä ei ole.

Olipa kiva, kun sai rupattaa taas oikein sielunsa täydeltä, tulkaa toisetkin purkamaan tuntoja.
Runoketjuun myös houkutan, siellä ihan runoilijoita tapaa.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta sunnuntaiaamun hiljaisuuteen ja lämpimään myös, hieman viileni eilen, kun sadekuuro tuli.
Katsoin mittaria illalla, näytti 21, siis aikamoinen pudotus 30 sijaan, yökin sujui pyörimättä ja hieltä vapaana.
Kunnon ukonilmaa ei meilläkään ole näkynyt, mutta vieläpä ehtii.
Nyt aamulla olen hien jo hankkinut, ei muuta tarvinnut, kuin kukkien siistiminen ja roikkumaan nostaminen, roskien vienti, siinä oli jo riittävä urakka.
Miten tuo roskien vientikin aina vaan raskaammaksi muuttuu, vaikka ei pitäisi marista, rappujen nousu on hyväksi jaloilleni, eihän niitäkään ole kui n12 askelmaa
Eilinen aamu meni samankaltaisissa hommissa, vaihdoin kaksi peikonlehteä isompiin ruukkuihin ja sotkin tietysti mullalla joka paikan, saapa nähdä ottivatko nokkiinsa ja kuolevat pois, on se aikamoinen homma noiden kukkienkin kanssa.
Ympäristö ilman kukkia kuitenkin aika ankeaksi muodostuisi ja tekokukista en tykkää., vaikka nekin aidon näköisiä nykyään ovat.

Tuo ruuanlaitto on puhuttanut ja etenkin kaali on kunnian olla kohteena, minusta se onkin niitä syksyn maultaan parhaita tuotteita.
Ruuan laitto on säveltämistä, nyt vanhana olen opetellut kokeilemaan erilaisia yhdisteitä ja kaikki aina maistuu, enemmän kuitenkin vanhoista tutuista jutuista, jääräpää olen uusien kokeiluun.
Kaalikääryleet jätän vähän syksympään, kun kaali suureksi kasvaa ja koostumus hieman tiivistyy, isotöisiä, no onhan ne, mutta minä olen oppinut istualtaan näitä hommia tekemään, näin ei väsymys yhytä.
Pilkon kaikki tarvittavat istuen ja osin leipomuksiakin olen oppinut laiskan tyyliin tekemään.
Kokeilkaa miten onnistuu, kun pakko eteen tulee ja sama ruuan laiton kanssa, kaikki osaa, lopputulos on taidetta, jokaisella oma maku ja näkö.
Voi käydä että lopputulos ei niin silmää hivele, mutta hyvistä aineista kaikista maistuvaa saa

Miten onkaan nuo kuolemaan johtaneet tapaturmat aina vaan lisääntyneet, vaikka turvallisuutta yritetään kehittää, surullinen tapaus ano 14,25, näitä yllätyksiä tulee, siksi elämästä olisi nautittava, kun koskaan ei tiedä miten lyhyeksi se voi jäädä.
Uimataitokin pitäisi jo kouluiässä oppia ja sitäkin harjoitella jatkuvasti, onnistuuhan se melkein joka paikkakunnalla olevan uimahallin keinoin.
Poikani oli hyvä uimari ja piirinmestaruuksia hankki, lopulta hommasi työpaikkansakin sukeltajana, no nyt ei sukella kuin omaksi huvikseen, muuta työtä on siinä ohessa riittävästi ja kohta eläkeukko jo onkin.
Harrastuksestakin voi ammatti tulla, kun sitkeä jaksaa olla.

Mdk.mdk kehotti nauramaan, minä myös sitä yllytän tekemään, itse en paljonkaan naura, mutta iloa osaan tuntea ja joskus ilosta saan itkunkin aikaan, herkkä olen.
Elämä kovettaa joidenkin kohdalla ja toisten huomioiminen jää taka-alalle, minusta se on harmittavaa, sillä myötäeläminen on rikkautta myös itselleen, kun pystyy aistimaan toisen pahan mielen ja saa sen karkottumaan milloin milläkin tavalla, hyvä mieli siitä tulee.
Jokainen on oikeutettu pitämään huolta itsestään, mutta myös lähimmäinen on tärkeä.
Minulla hyvin vähän näitä autettavia omassa lähipiirissä, mutta hyvää mieltä voin tuottaa vaikka syömään kutsumalla, tai ruokakupin mukaan laittamaan.
Kälyni mielellään ruokailukutsun vastaanottaa ja siinä ilo molemmille.

Demeter yritä vaan saada tuulta purjeisiin leipomustenkin kanssa, ei aina onnistu, mutta se tekemisen ja valmiiksi saamisen riemu on mieltä nostavaa.
Minä varmaan olen niin nuuka, että en mitään hukkaan laita ja siksi syntyy milloin mitäkin.
Nyt menen laittamaan kanansiipiä uuniin ruskistumaan ja kylkiluita samaan tapaan pilkon astiaan ja ruskistan samalla lämmöllä.
Tämä minun tekemä "luukeitto" on niin maistuvaa (vähän sottaisaa syödesä) muistan miehenikin tykänneen.
Lapset pieninä kaihtoivat, kun kuulivat luukeiton nimen.
Toiset grillaavat näitä luita, minä teen niistä keiton, kun grilliä ei ole.

Olipa kiva, kun sai rupattaa taas oikein sielunsa täydeltä, tulkaa toisetkin purkamaan tuntoja.
Runoketjuun myös houkutan, siellä ihan runoilijoita tapaa.

Lue lisää

Kävin lukemassa "sielunruokaa"! Kaunista, kaunista... ja ihailut "kuvailevien sanojen laatijoille"!

Anonyymi kirjoitti:

Kävin lukemassa "sielunruokaa"! Kaunista, kaunista... ja ihailut "kuvailevien sanojen laatijoille"!

Hilla onkin sanataituri, oikea riimien kuningatar🌹👍

Anonyymi kirjoitti:

Hilla onkin sanataituri, oikea riimien kuningatar🌹👍

Viikko taas uutena alkamassa ja elokun alku hyvällä vauhdilla.
Elokuu on täyttymisen kuukausi, viljat valmistuu ja muukin sato kypsyy, juureksista kerrotaan, että odottavat öiden pimeyttä täyteen kasvamisissa.
Pääskyistä on sanonta Perttuna kokoon ja Laurina kokonaan pois, ensi sunnuntaina sitten niillekin pitkä matka alkaa.
Hatarat on tietoni korjatkaa, jos väärin sanoin ja katsotaan pitääkö paikkaansa näin helteisen kesän jälkeen, voihan lähtö viivästyäkin.
Yksi Luojamme ihmeitä tämäkin, tänne tulevat jälkipolviaan kasvattamaan, sama monella muulla linnulla.

Kiitokset kiitoksista, kyllä on riimittelytkin riimitelty, työn ja tuskan takana on yritykset vielä runon tekoon, tai sen tapaiseen.
Minun korvissa nuo loppusointiset, sujuvasti etenevät ovat runoja, tämäkin vain minun osaamattoman mielipide.

Nyt lupaoltiin helteiden pikkuhiljaa olevan loppumassa, mutta vielä ainakin tänään helle on täällä minun ympyröissä, 25 astetta mittarissa.
Pahoja ukkosia lupailleet, mutta tänne ei vielä yhtäkään ole tullut, vettä kyllä luonto jo huutaa.
Ilmastomuutos on todellista ja nyt sen eteen olisi jokaisen osansa yrittää tehdä, tässä minäkin kuuntelen radiota mikä tiedottaa näistä muutoksista ja mitä vanhanakin voisi tehdä sen estämiseksi.
Metsä ja maatalous suuria rasituksia tuottavat, niiden toimintaan olisi viisautta löydettävä, että ilmasto kestäisi.
Sanotaan, että kulutuskin on väärille urille mennyt,
siinä meille kaikille korjaamisen paikka.
Tämän kaiken tiedämme, nyt vaan tekoja sen eteen tekemään, en opeta muistutan vaan siitä mikä on kaikkien velvollisuus.

Enpäs puhu mitään kaalista ja sen herkullisuudesta, sain jo vihjeen liian usein siitä puhetta olevan, kiinnostus asiaan lopahtaa.
Jätänkin tähän ja toivon vilkkautta ketjuun tänäänkin, kivasti on ketju alkanutkin, jo parikymmentä vastausta ja ei yhtään poistoa, edistystä sekin.
Oikein mukavaa viikon ja päivän aikaa teille kirjoittaja ystävät.

Hil-la kirjoitti:

Viikko taas uutena alkamassa ja elokun alku hyvällä vauhdilla.
Elokuu on täyttymisen kuukausi, viljat valmistuu ja muukin sato kypsyy, juureksista kerrotaan, että odottavat öiden pimeyttä täyteen kasvamisissa.
Pääskyistä on sanonta Perttuna kokoon ja Laurina kokonaan pois, ensi sunnuntaina sitten niillekin pitkä matka alkaa.
Hatarat on tietoni korjatkaa, jos väärin sanoin ja katsotaan pitääkö paikkaansa näin helteisen kesän jälkeen, voihan lähtö viivästyäkin.
Yksi Luojamme ihmeitä tämäkin, tänne tulevat jälkipolviaan kasvattamaan, sama monella muulla linnulla.

Kiitokset kiitoksista, kyllä on riimittelytkin riimitelty, työn ja tuskan takana on yritykset vielä runon tekoon, tai sen tapaiseen.
Minun korvissa nuo loppusointiset, sujuvasti etenevät ovat runoja, tämäkin vain minun osaamattoman mielipide.

Nyt lupaoltiin helteiden pikkuhiljaa olevan loppumassa, mutta vielä ainakin tänään helle on täällä minun ympyröissä, 25 astetta mittarissa.
Pahoja ukkosia lupailleet, mutta tänne ei vielä yhtäkään ole tullut, vettä kyllä luonto jo huutaa.
Ilmastomuutos on todellista ja nyt sen eteen olisi jokaisen osansa yrittää tehdä, tässä minäkin kuuntelen radiota mikä tiedottaa näistä muutoksista ja mitä vanhanakin voisi tehdä sen estämiseksi.
Metsä ja maatalous suuria rasituksia tuottavat, niiden toimintaan olisi viisautta löydettävä, että ilmasto kestäisi.
Sanotaan, että kulutuskin on väärille urille mennyt,
siinä meille kaikille korjaamisen paikka.
Tämän kaiken tiedämme, nyt vaan tekoja sen eteen tekemään, en opeta muistutan vaan siitä mikä on kaikkien velvollisuus.

Enpäs puhu mitään kaalista ja sen herkullisuudesta, sain jo vihjeen liian usein siitä puhetta olevan, kiinnostus asiaan lopahtaa.
Jätänkin tähän ja toivon vilkkautta ketjuun tänäänkin, kivasti on ketju alkanutkin, jo parikymmentä vastausta ja ei yhtään poistoa, edistystä sekin.
Oikein mukavaa viikon ja päivän aikaa teille kirjoittaja ystävät.

Lue lisää

Kävin lukemassa edelliseen ketjuun tulleen viestin ja toteamus, että koulutkin tällä viikolla alkaa, niin on.
Monet pienet ja isommatkin jännityksellä alkamista odottaa ja repun selkään heittää.
Toivoisi koulurauhan nyt paranevan, kun kännykät kielletään, onhan ihan selvää, että keskittyminen katoaa, jos kännykkää koko ajan vilkuilee.
Toivotaan kaiken paranevan, pelotta ja rohkeina voivat pienetkin koulumaailman aloittaa.

Ikävä, että nuo väliin tulevat viestit jää joskus huomiotta, siihen se oksapuu olisi paikallaan.

Hil-la kirjoitti:

Viikko taas uutena alkamassa ja elokun alku hyvällä vauhdilla.
Elokuu on täyttymisen kuukausi, viljat valmistuu ja muukin sato kypsyy, juureksista kerrotaan, että odottavat öiden pimeyttä täyteen kasvamisissa.
Pääskyistä on sanonta Perttuna kokoon ja Laurina kokonaan pois, ensi sunnuntaina sitten niillekin pitkä matka alkaa.
Hatarat on tietoni korjatkaa, jos väärin sanoin ja katsotaan pitääkö paikkaansa näin helteisen kesän jälkeen, voihan lähtö viivästyäkin.
Yksi Luojamme ihmeitä tämäkin, tänne tulevat jälkipolviaan kasvattamaan, sama monella muulla linnulla.

Kiitokset kiitoksista, kyllä on riimittelytkin riimitelty, työn ja tuskan takana on yritykset vielä runon tekoon, tai sen tapaiseen.
Minun korvissa nuo loppusointiset, sujuvasti etenevät ovat runoja, tämäkin vain minun osaamattoman mielipide.

Nyt lupaoltiin helteiden pikkuhiljaa olevan loppumassa, mutta vielä ainakin tänään helle on täällä minun ympyröissä, 25 astetta mittarissa.
Pahoja ukkosia lupailleet, mutta tänne ei vielä yhtäkään ole tullut, vettä kyllä luonto jo huutaa.
Ilmastomuutos on todellista ja nyt sen eteen olisi jokaisen osansa yrittää tehdä, tässä minäkin kuuntelen radiota mikä tiedottaa näistä muutoksista ja mitä vanhanakin voisi tehdä sen estämiseksi.
Metsä ja maatalous suuria rasituksia tuottavat, niiden toimintaan olisi viisautta löydettävä, että ilmasto kestäisi.
Sanotaan, että kulutuskin on väärille urille mennyt,
siinä meille kaikille korjaamisen paikka.
Tämän kaiken tiedämme, nyt vaan tekoja sen eteen tekemään, en opeta muistutan vaan siitä mikä on kaikkien velvollisuus.

Enpäs puhu mitään kaalista ja sen herkullisuudesta, sain jo vihjeen liian usein siitä puhetta olevan, kiinnostus asiaan lopahtaa.
Jätänkin tähän ja toivon vilkkautta ketjuun tänäänkin, kivasti on ketju alkanutkin, jo parikymmentä vastausta ja ei yhtään poistoa, edistystä sekin.
Oikein mukavaa viikon ja päivän aikaa teille kirjoittaja ystävät.

Lue lisää

Puhu vaan kaalista ja ihan mistä tahansa, älä välitä kateellisen vihjailusta.

Anonyymi kirjoitti:

Puhu vaan kaalista ja ihan mistä tahansa, älä välitä kateellisen vihjailusta.

Olen samaa mieltä. Kaali on erittäin monikäyttöinen ja ravintorikas. Nyt koulujen pian alettua ja lomien loputtua vastustuskykyä tarvitaan, kun yhteen kokoonnutaan. Kaalissa on paljon C-vitamiinia.
Varhaiskaalia käytän sellaisenaan salaattin. Lämpimään salaattiin pyöräytän paistinpannulla pehmentäen.
Talvella teen liemeen lasipurkkiin kaalisalaatin, josta on helppo ottaa lisukkeeksi.
Kotimaista.

Hil-la kirjoitti:

Kävin lukemassa edelliseen ketjuun tulleen viestin ja toteamus, että koulutkin tällä viikolla alkaa, niin on.
Monet pienet ja isommatkin jännityksellä alkamista odottaa ja repun selkään heittää.
Toivoisi koulurauhan nyt paranevan, kun kännykät kielletään, onhan ihan selvää, että keskittyminen katoaa, jos kännykkää koko ajan vilkuilee.
Toivotaan kaiken paranevan, pelotta ja rohkeina voivat pienetkin koulumaailman aloittaa.

Ikävä, että nuo väliin tulevat viestit jää joskus huomiotta, siihen se oksapuu olisi paikallaan.

Lue lisää

Aamupäivää ! Yritän nyt välttää Nojatuolin ilmapiirin kehumista kun kokemus on osoittanut, että jos kehut, seuraa vastaisku..)) Ihan elävässä elämässäkin.

Tänään olen määrännyt itselleni lepopäivän. Kyllä eilinen mustikkareissu mökille otti voimille, vaikka asteita olikin "vain" 24.

Paluuliikenne oli yllättävän vilkas. Päättelimme, että moni päättää lomansa kun koulutkin alkavat ja normaali arkirutiini astuu voimaan.

Pikkumies oli kehittänyt itselleen angiinan, onkohan kolmas jo ? Ehtii tietysti hyvin toipua ennen koulun alkua. Kolme luokkaa, kolme eri opettajaa - näin se tuntuu menevän nykyisin. Ensimmäinen pysyi virassa vain seitsemän viikkoa.

Pojan kanssa oli puhetta lasten käyttäytymisen muutoksista. Pikkumies on yhtä seurallinen kuin isänsä aikanaan ja olen itsekin oppinut tuntemaan hänen kavereitaan. Olen ajatellut,
että tietty ohikatsominen jopa röyhkeys on heidän puoleltaan minuun kohdistuvaa ikäsyrjintää, mutta poika puhui samaa: että monet lapset eivät tunnusta aikuisen auktoriteettia vaan ottavat sumeilematta tilan ja "ilmaisevat itseään" estoitta.
Onhan tuosta tietysti puhuttu julkisuudessankin väsyksiin asti, mutta ei kai sen yleisyyteen ole tahtonut uskoa ennenkuin sen itse kokee.

Saapa nähdä rauhoittaako kännykkäkielto, mistä Hil-la mainitsi, koulutyötä, tuskin se sitä ainakaan huonommaksi tekee.

Itse olen yrittänyt kahlata läpi Johathan Haidtin kirjaa: "Ahdistunut sukupolvi - kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus aiheuttaa mielenterveyden häiriöiden epidemian"
mutta kirja taitaa olla liikaa minulle. Jos haetaan tieteellistä vakuuttavuutta lukukokemuksesta tulee liian raskas tavikselle.

Arkijärki, mitä meidän ikäpolvella vielä tunnetusti on, saa riittää elämänohjeistuksena. Olemmehan "selviytyjäsukupolvi"jollaisena meidät sentään vielä noteerataan.

Kyllä yritän ottaa neuvostasi vaarin, Hil-la, tuossa leipomisasiassa. Kaali tulikin käsiteltyä niin että joitakuita "otti kaaliin"...))
Riittävän hyvää tuli kaalipadasta, mitä oli meillä mökkireissulla eväänä...
Tänään on listalla kesäkurpitsakeitto...
Se ja La Promesa riittääkin tämän päivän sisällöksi..))

Ei vaineskaan, kyllä ne arkirutiinit on aina hoidettava, kodissa ja pihassa riittää askaretta, mutta kiitollinen täytyy olla, että vielä pystyy niitä hoitamaan, edes auttavasti.

Jaksamista ja antoisia kesäpäiviä kaikille.
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Kävin lukemassa edelliseen ketjuun tulleen viestin ja toteamus, että koulutkin tällä viikolla alkaa, niin on.
Monet pienet ja isommatkin jännityksellä alkamista odottaa ja repun selkään heittää.
Toivoisi koulurauhan nyt paranevan, kun kännykät kielletään, onhan ihan selvää, että keskittyminen katoaa, jos kännykkää koko ajan vilkuilee.
Toivotaan kaiken paranevan, pelotta ja rohkeina voivat pienetkin koulumaailman aloittaa.

Ikävä, että nuo väliin tulevat viestit jää joskus huomiotta, siihen se oksapuu olisi paikallaan.

Lue lisää

Hyvää viikon alkua kaikille! - Olen ollut hereillä tapani mukaan jo kl 5:stä lähtien. Kävin lenkillä, eikä siihen aikaan aamusta näe yleensä montakaan ihmistä. Ehkä joku vanhustentalolta pyräilee kotiin yövuorosta, joku toinen on menossa töihin. Tänä aamuna näin pari "tuttua" jänistä. Huomasin että he ovat nyt kodittomia, kun parakki, jonka alla ne asuivat, on viety pois. Näyttävät pysyttelevän kirkon lähettyvillä, jonka ympärillä on pensaita ja puita. Helppo hakea suojaa.

Olen alkanut valmistella vieraan tuloa varten. Vieraita käy harvoin, kun satuin muuttamaan niihin aikoihin kun coronapandemia riehui parhaimmillaan, eikä ihmisten tapaaminen ollut suositeltavaa. Onneksi asun erään kaupunginosan keskustalossa, missä on kaikki tarvittava samassa talossa. Pääsen hissillä isoon ruokamyymälään. Hammaslääkäri samassa rapussa. Galleriassa apteekki, kirjasto, pari ravintolaa, kukkakauppa, kahvila, lehtimyymälä ym. Tapaamani ihmiset ovat yleensä sukulaisia, muut ulkopuoliset sairaalan klinikoilla ja terveyskeskuksessa ja ruokakaupan henkilökunta. Ruokaostoksilla käyn aina aikaisin aamulla niin pian kun avaavat porttinsa kl 7. - Klinikoilla käydessä ja terveyskeskuksessa minuun iskee sitten kauhea puheripuli. Yleensä on hauskoja aiheita. Jopa niin hauskoja, että kerrankin soitti lääkäri minulle yhtenä aamuna (olin ollut vastaanotolla edellispäivänä) ja sanoi, että voisitko tulla takaisin vastaanotolle, kun minä en muistanut tutkia sinua eilen! :D

Moni ihmettelee millaista tällaisen yksinäisen elämä on, mutta vastaan että en ole vielä ollut huolissani. - Pandemian aikana tuntui aivan päinvastaiselta, että joku voi nauttia yksinolosta ja rauhasta niin paljon kuin minä nautin! - Raskaan muuton jälkeen oli aikaa ja rauhaa palautua. Ei mitään stressiä, ei mitään odotuksia tai vaatimuksia miltään suunnalta. Sai tehdä kaiken omassa tahdissa tai jättää tekemättä. Aikaisemmin työelämässä täytyi aina olla valmis ja ulospäinsuuntautunut, nyt ei enää tarvitse ja se on ihana tunne.
Mutta voihan se olla että tulee eteen tilanteita, mitä voi sattua kun on yksin, mutta se on sen ajan murhe. Nyt eletään tätä päivää. - Vieras on tuttu! Ainoa lapseni, joka viettää viimeiset lomapäivänsä luonani ja keskiviikkona teemme "viimeisen matkan" parhaitten ystävien luo Skooneen.

Iloista päivänjatkoa!

/MdK

Hil-la kirjoitti:

Viikko taas uutena alkamassa ja elokun alku hyvällä vauhdilla.
Elokuu on täyttymisen kuukausi, viljat valmistuu ja muukin sato kypsyy, juureksista kerrotaan, että odottavat öiden pimeyttä täyteen kasvamisissa.
Pääskyistä on sanonta Perttuna kokoon ja Laurina kokonaan pois, ensi sunnuntaina sitten niillekin pitkä matka alkaa.
Hatarat on tietoni korjatkaa, jos väärin sanoin ja katsotaan pitääkö paikkaansa näin helteisen kesän jälkeen, voihan lähtö viivästyäkin.
Yksi Luojamme ihmeitä tämäkin, tänne tulevat jälkipolviaan kasvattamaan, sama monella muulla linnulla.

Kiitokset kiitoksista, kyllä on riimittelytkin riimitelty, työn ja tuskan takana on yritykset vielä runon tekoon, tai sen tapaiseen.
Minun korvissa nuo loppusointiset, sujuvasti etenevät ovat runoja, tämäkin vain minun osaamattoman mielipide.

Nyt lupaoltiin helteiden pikkuhiljaa olevan loppumassa, mutta vielä ainakin tänään helle on täällä minun ympyröissä, 25 astetta mittarissa.
Pahoja ukkosia lupailleet, mutta tänne ei vielä yhtäkään ole tullut, vettä kyllä luonto jo huutaa.
Ilmastomuutos on todellista ja nyt sen eteen olisi jokaisen osansa yrittää tehdä, tässä minäkin kuuntelen radiota mikä tiedottaa näistä muutoksista ja mitä vanhanakin voisi tehdä sen estämiseksi.
Metsä ja maatalous suuria rasituksia tuottavat, niiden toimintaan olisi viisautta löydettävä, että ilmasto kestäisi.
Sanotaan, että kulutuskin on väärille urille mennyt,
siinä meille kaikille korjaamisen paikka.
Tämän kaiken tiedämme, nyt vaan tekoja sen eteen tekemään, en opeta muistutan vaan siitä mikä on kaikkien velvollisuus.

Enpäs puhu mitään kaalista ja sen herkullisuudesta, sain jo vihjeen liian usein siitä puhetta olevan, kiinnostus asiaan lopahtaa.
Jätänkin tähän ja toivon vilkkautta ketjuun tänäänkin, kivasti on ketju alkanutkin, jo parikymmentä vastausta ja ei yhtään poistoa, edistystä sekin.
Oikein mukavaa viikon ja päivän aikaa teille kirjoittaja ystävät.

Lue lisää

Sanonta pääskysistä menee näin: Laurina laumaan Perttuna (Perttulina) pois.

Hyvin teki D. Turha yrittää kk:n paikata vähättelyään hillaa ja kaalilaatikkoa kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin teki D. Turha yrittää kk:n paikata vähättelyään hillaa ja kaalilaatikkoa kohtaan.

En vähätellyt, totesin vain, että hiljaista oli oven käynti ketjussa, eli ei kaalilaatikko kiinnstanut lukijoita eilen. Tosiasia.

korpikirjailija kirjoitti:

En vähätellyt, totesin vain, että hiljaista oli oven käynti ketjussa, eli ei kaalilaatikko kiinnstanut lukijoita eilen. Tosiasia.

Jukra. Minä näin, että edellisessä ketjussa oli asiat kesken ja ne käsiteltiin siellä. Oli kyse kiikkustuolin vetäjästä. Se ei liity mitenkään siihen kiinnostaako kaalilaatikko vai ei.

D huomioi kiitettävästi pitää vain osata lukea muutakin kuin omia ajatuksiaan.

korpikirjailija kirjoitti:

D huomioi kiitettävästi pitää vain osata lukea muutakin kuin omia ajatuksiaan.

Näköjään hillan ja demen huomiosta kilpaillaan.

Anonyymi kirjoitti:

Näköjään hillan ja demen huomiosta kilpaillaan.

Yhäki vaan haluan sanoa, että vastailu on mielekästä jokaiselle jolla jotain rakentavaa viestiä sisältä löytyy ja ei kainalossa mitään ketunhäntään verrattavaa kulje.
Iva huomautukset ei saa vastakaikua.
Heille vastataan joiden viestit hyvin tunnetaan ja mukavasti ne aina vastaanottaa, siitä kilpailu on pois suljettu, emmehän hiekkalaatikossa kumminkaan istu vaikka lapsiksi tulemmekin.

Anonyymi kirjoitti:

Näköjään hillan ja demen huomiosta kilpaillaan.

Voi hyvänen aika, kuka kilpilee, ootte ihan kuin pikku kakaroita.

Hil-la kirjoitti:

Yhäki vaan haluan sanoa, että vastailu on mielekästä jokaiselle jolla jotain rakentavaa viestiä sisältä löytyy ja ei kainalossa mitään ketunhäntään verrattavaa kulje.
Iva huomautukset ei saa vastakaikua.
Heille vastataan joiden viestit hyvin tunnetaan ja mukavasti ne aina vastaanottaa, siitä kilpailu on pois suljettu, emmehän hiekkalaatikossa kumminkaan istu vaikka lapsiksi tulemmekin.

Lue lisää

Kk: n viestit saa ehdottomasti enten huomiota, hän on siis tuollainen jonka ” viestit hyvin tunnetaan ja mukavasti aina ne vastaanottaa”.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin teki D. Turha yrittää kk:n paikata vähättelyään hillaa ja kaalilaatikkoa kohtaan.

Oliko aivan pakko aloittaa korpikirjailijan näykkiminen tässäkin ketjussa?
Mitä kiksejä sinä siitä saat?

kylmätotuus

Anonyymi kirjoitti:

Näköjään hillan ja demen huomiosta kilpaillaan.

H ja d saavat positiivista huomiota. Heidän ei tarvitse sitä kerjätä.

Hil-la kirjoitti:

Yhäki vaan haluan sanoa, että vastailu on mielekästä jokaiselle jolla jotain rakentavaa viestiä sisältä löytyy ja ei kainalossa mitään ketunhäntään verrattavaa kulje.
Iva huomautukset ei saa vastakaikua.
Heille vastataan joiden viestit hyvin tunnetaan ja mukavasti ne aina vastaanottaa, siitä kilpailu on pois suljettu, emmehän hiekkalaatikossa kumminkaan istu vaikka lapsiksi tulemmekin.

Lue lisää

Aivan Hil-la. Onhan elävässä elämässäkin henkilöitä, joita on helppo lähestyä, joihin luottaa vaistomaisesti. Kyllä heidät opitaan tuntemaan täälläkin.
Eikä siihen vaadita kuin kiinnostus toista ihmistä kohtaan - ja siitä seuraa mielestäni automaattisesti se huomio, mitä täällä nyt kovasti mittaillaan ja haetaan, ennen muuta Hil-lan kohdalla, joka tuota raskasta roolia täällä vetää, yrittää ottaa muiden toiveet huomioon.
Hänen veroisensa emme välttämättä ole, mutta yritystä ja hyvää tahtoa uskoisin kaikilta löytyvän jos sitä tosissaan etsii ja haluaa osoittaa.

Itse koen jopa niin, että jos sanoja ei löydy, hyvä tahto, lämmin ajatuskin riittää ja tuntuu ilmapiirissä. Itsekin kuulun niihin, jotka eivät aina saa sanoja suustaan ja kun vielä tietää, että ne punnitaan monissa tuomioistuimissa, lannistuu ja lakkaa yrittämästä kun epäilee, että kuitenkin tulee väärin ymmärretyksi.
Tuo viimeksi mainittu koskee tietysti vain meitä tosikoita - meitä jotka otamme toiset ihmiset ja kirjoittelun täällä (liian?) vakavasti. Itse en muuhun pysty, enkä haluakaan pystyä..))
Onneksi täällä on saanut tulla tuntemaan monia sielunsisaria ja -veljiä, joiden kautta luottamus ihmisiin sittenkin säilyy. Sitä me kaikki mielestäni tarvitsemme ja sitä meillä kaikilla on myös mahdollisuus lisätä.
demeter1