Ota suurennuslasi kännyyn ja lue tarkasti! Etsivä löytää,
Maanantai-aamu, uusi viikko, uutta toivoa täynnä.
Syyskuu 2025 siirtyy muistojen joukkoon tällä viikolla.

En tiedä miksi nukuttaa niin hyvin nyt kesän jälkeen, olen
aina ollut aamuvirkku, mutta tänä aamuna oli kello jo 8,
kun heräsin.
Tuli kiire lenkile. Kun sitten tulin takaisin, niin hissin ovella
oli lappu, että on huolto käynnissä. Piti lähteä kävelemään
raput ylös 4. kerrokseen. Kyllä tuntui polvissa. En ole ajatel-
lutkaan, kuinka hissi helpottaa polvivaivaisia ja muita huo-
nosti liikkuvia. En ehkä olisi yhtä ahkera lenkkeilijä, jos jou-
tuisin nuo raput kulkemaan monta kertaa päiväsä. Ostosten
raahaaminen olisi mahdoton urakka. Hissin huolto antoi ai-
hetta olla kiitollinen.

Hil-la kertoi keittiön kosteusvauriosta. Ne on ikäviä juttuja.
Varsinkin jos joutuu käyttämään kuivattajaa ja semmoinen
on päällä vuorokaudet ympäriinsä ja kuivattaa sen mikä on
kostunut. Minulla oli sellainen vaurio joskus pesutiloissa
saunan vieressä. – Pyykitkin saatoin pestä ystävien luona
vieraillessa Skåånessa! 😊

Kirjoittelutilanne näillä palstoilla ei ole enää sellaista mitä
se oli vielä 20 vuotta sitten. Kesän aikana vilkaisin minäkin
tänne ja ajattelin että kun kesäkiireet loppuu, niin rupean taas
osallistumaan kirjoitteluun. Elokuussa sitten tein ensimmäiset
aloitukset. Ne tyrmättiin heti, väärenneltiin kirjoituksiani muka
sääntöjen vastaisina ja poistettiin kuin liukuhihnalla. Jotakin
oli pielessä. Jonkun päässä oli vikaa, tai sitten minut haluttiin
pois jo ensikäsittelyssä. Eihän täällä enää monta nimimerkkiä
vanhoista kirjoittajista ollut jäljellä, mutta tunsin että ainakin
he olivat iloisia nähdessään nimimerkkini.
Sitten eräs tietty nimimerkki alkoi seurata minua kuin vakoilija
konsanaan, hän saattoi seurata tuntikausia kun luin vanhoja
ketjuja saadakseni käsityksen mitkä aiheet ovat olleet kiinnos-
tavia. Tämä henkilö oli vielä niin hölmö, että kirjoitti huomiois-
taan viestin. Minun viestieni poisto lisääntyi. Tämä jatkui aina
siihen päivään saakka kun Suomi24:n oma edustaja huomasi,
että viestejä häviää epänormaalisti. Olkoonkin että robotti pois-
taa viestejä, mutta eräällä tietyllä henkilöllä on vielä ns, access
poistattaa viestejä. Lauantaina 6.9 tapahtui kummia, joka sai
aikaan raivoisan sananvaihdon tämän Tietyn henkilön ja minun
välillä. Tietty henkilö yritti kumppaneittensa kanssa saada minut
vaikuttamaan täyttä ymmärrystä vailla olevaksi. Viestiketju oli
jo yli 400 viestiä pitkä, 54 viestiä poistettu, kunnes sain aivan
ihanan viestin 3 viikkoa myöhemmin Suomi24 edustajalta, joka
vahvisti sen, mitä olin nähnyt ja kuullut, oli KOEAJO UUDELTAMAALTA!

Minä olen kiltti ja iloinen, rauhallinen luonne. Mutta jos minua tul-
laan turhan päiten ilkeästi karhomaan, niin saa syyttää itseään.
Isä, vanha sotaveteraani, antoi meille lapsille elämänohjeeksi:
”Pitäkee puolenna, kuka sen muuten teille tekis, jos ette ite!”
Parempaa neuvoa en ole saanut tässä kovassa maailmassa selviämiseen.

Rauhaisaa viikkoa!
Hyvä juttu! Peukutan.
Minä olin reissussa juuri Tjernobylin onnettomuuden aikoihin 1986, Italiassa
katsottiin kauhuissaan kaikkia autoja, joita tuli pohjoismaista, missä tiedettiin
radioaktiivisuuden lisääntyneen.
Italia on hyvien pastaruokien luvattu maa, mutta silloin ei saatu edes tuoreita
vihanneksia ruokapöytään, kaikki oli säilykkeitä. Venetsiassa vietiin tuoreita
salaatteja ja tomaatteja kondoleilla jonnekin kaatopaikalle. - Roomassa olisi
kulunut enemmänkin aikaa. Colosseumiin emme päässet, kun sitä oltiin juuri
ruvettu korjailemaan. Saimme kurkistella oviaukoista sisälle ja yritimme kuvi-
tella miltä siellä näytti kun oli gladiattoritaistelut menossa.

Olin paikalla Sienan tuomiokirkossa, kun sisälle tuotiin valkoinen hevonen.
Se oli ilmeisesti Palio-hevoskilpailun voittaja. Voittajahevosta juhlittiin
uskonnollisin menoin, se oli jopa torille asetetun pitkän ruokapöydän ääressä
kunniavieraana! :) Tori oli erikoinen, simpukanmuotoinen, kalteva. Ajattelin,
että tuosta hevosjutusta olisi isäni erikoisesti pitänyt, niin rakkaita kuin hevoset
olivat hänelle.

Verona oli tietysti pakollinen käyntipaikka (Romeon ja Julian parveke) siellä.
Pisan kallellaan oleva torni piti myös nähdä. Järkyttävin paikka oli Pompeji
ja sen historia.

Jos vielä jaksaisi tehdä saman matkan uudestaan, niin varmaan katsoisi näke-
määnsä toisella tavalla, Nyt saa tyytyä katselemaan kuvia albumeistaan. Onneksi
olen kirjoittanut aika tarkkaan kaiken näkemäni. Nyt noteeraukset ovat hyvä
tuki muistille.