Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Maanantai-aamu, uusi viikko, uutta toivoa täynnä.
    Syyskuu 2025 siirtyy muistojen joukkoon tällä viikolla.

    En tiedä miksi nukuttaa niin hyvin nyt kesän jälkeen, olen
    aina ollut aamuvirkku, mutta tänä aamuna oli kello jo 8,
    kun heräsin.
    Tuli kiire lenkile. Kun sitten tulin takaisin, niin hissin ovella
    oli lappu, että on huolto käynnissä. Piti lähteä kävelemään
    raput ylös 4. kerrokseen. Kyllä tuntui polvissa. En ole ajatel-
    lutkaan, kuinka hissi helpottaa polvivaivaisia ja muita huo-
    nosti liikkuvia. En ehkä olisi yhtä ahkera lenkkeilijä, jos jou-
    tuisin nuo raput kulkemaan monta kertaa päiväsä. Ostosten
    raahaaminen olisi mahdoton urakka. Hissin huolto antoi ai-
    hetta olla kiitollinen.

    Hil-la kertoi keittiön kosteusvauriosta. Ne on ikäviä juttuja.
    Varsinkin jos joutuu käyttämään kuivattajaa ja semmoinen
    on päällä vuorokaudet ympäriinsä ja kuivattaa sen mikä on
    kostunut. Minulla oli sellainen vaurio joskus pesutiloissa
    saunan vieressä. – Pyykitkin saatoin pestä ystävien luona
    vieraillessa Skåånessa! 😊

    Kirjoittelutilanne näillä palstoilla ei ole enää sellaista mitä
    se oli vielä 20 vuotta sitten. Kesän aikana vilkaisin minäkin
    tänne ja ajattelin että kun kesäkiireet loppuu, niin rupean taas
    osallistumaan kirjoitteluun. Elokuussa sitten tein ensimmäiset
    aloitukset. Ne tyrmättiin heti, väärenneltiin kirjoituksiani muka
    sääntöjen vastaisina ja poistettiin kuin liukuhihnalla. Jotakin
    oli pielessä. Jonkun päässä oli vikaa, tai sitten minut haluttiin
    pois jo ensikäsittelyssä. Eihän täällä enää monta nimimerkkiä
    vanhoista kirjoittajista ollut jäljellä, mutta tunsin että ainakin
    he olivat iloisia nähdessään nimimerkkini.
    Sitten eräs tietty nimimerkki alkoi seurata minua kuin vakoilija
    konsanaan, hän saattoi seurata tuntikausia kun luin vanhoja
    ketjuja saadakseni käsityksen mitkä aiheet ovat olleet kiinnos-
    tavia. Tämä henkilö oli vielä niin hölmö, että kirjoitti huomiois-
    taan viestin. Minun viestieni poisto lisääntyi. Tämä jatkui aina
    siihen päivään saakka kun Suomi24:n oma edustaja huomasi,
    että viestejä häviää epänormaalisti. Olkoonkin että robotti pois-
    taa viestejä, mutta eräällä tietyllä henkilöllä on vielä ns, access
    poistattaa viestejä. Lauantaina 6.9 tapahtui kummia, joka sai
    aikaan raivoisan sananvaihdon tämän Tietyn henkilön ja minun
    välillä. Tietty henkilö yritti kumppaneittensa kanssa saada minut
    vaikuttamaan täyttä ymmärrystä vailla olevaksi. Viestiketju oli
    jo yli 400 viestiä pitkä, 54 viestiä poistettu, kunnes sain aivan
    ihanan viestin 3 viikkoa myöhemmin Suomi24 edustajalta, joka
    vahvisti sen, mitä olin nähnyt ja kuullut, oli KOEAJO UUDELTAMAALTA!

    Minä olen kiltti ja iloinen, rauhallinen luonne. Mutta jos minua tul-
    laan turhan päiten ilkeästi karhomaan, niin saa syyttää itseään.
    Isä, vanha sotaveteraani, antoi meille lapsille elämänohjeeksi:
    ”Pitäkee puolenna, kuka sen muuten teille tekis, jos ette ite!”
    Parempaa neuvoa en ole saanut tässä kovassa maailmassa selviämiseen.

    Rauhaisaa viikkoa!
  2. Hyvä juttu! Peukutan.
  3. Minä olin reissussa juuri Tjernobylin onnettomuuden aikoihin 1986, Italiassa
    katsottiin kauhuissaan kaikkia autoja, joita tuli pohjoismaista, missä tiedettiin
    radioaktiivisuuden lisääntyneen.
    Italia on hyvien pastaruokien luvattu maa, mutta silloin ei saatu edes tuoreita
    vihanneksia ruokapöytään, kaikki oli säilykkeitä. Venetsiassa vietiin tuoreita
    salaatteja ja tomaatteja kondoleilla jonnekin kaatopaikalle. - Roomassa olisi
    kulunut enemmänkin aikaa. Colosseumiin emme päässet, kun sitä oltiin juuri
    ruvettu korjailemaan. Saimme kurkistella oviaukoista sisälle ja yritimme kuvi-
    tella miltä siellä näytti kun oli gladiattoritaistelut menossa.

    Olin paikalla Sienan tuomiokirkossa, kun sisälle tuotiin valkoinen hevonen.
    Se oli ilmeisesti Palio-hevoskilpailun voittaja. Voittajahevosta juhlittiin
    uskonnollisin menoin, se oli jopa torille asetetun pitkän ruokapöydän ääressä
    kunniavieraana! :) Tori oli erikoinen, simpukanmuotoinen, kalteva. Ajattelin,
    että tuosta hevosjutusta olisi isäni erikoisesti pitänyt, niin rakkaita kuin hevoset
    olivat hänelle.

    Verona oli tietysti pakollinen käyntipaikka (Romeon ja Julian parveke) siellä.
    Pisan kallellaan oleva torni piti myös nähdä. Järkyttävin paikka oli Pompeji
    ja sen historia.

    Jos vielä jaksaisi tehdä saman matkan uudestaan, niin varmaan katsoisi näke-
    määnsä toisella tavalla, Nyt saa tyytyä katselemaan kuvia albumeistaan. Onneksi
    olen kirjoittanut aika tarkkaan kaiken näkemäni. Nyt noteeraukset ovat hyvä
    tuki muistille.
  4. Opettele lukemaan. Juttu on päivänselvä. Selitys tuli juuri sopivaan aikaan.
    Häpeä on teidän!