mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

150

Kommenttia

2606

  1. Muistaakseni Eskilstunassa ja Tukholmassakin on suunnitteilla. Eskilstunassa on kai tonttikin jo ostettu, piirustukset valmiina, mutta kuten aina, jonkun täytyy valittaa rakennussuunnitelmista, ikäänkuin suomalaisvanhukset olisivat yhtä häiritseviä kuin jotkut nuorisorikotien asukkaat, mutta hankkeen alullepanija sanoi TV:ssä että suomalaisella sisulla hanke viedään loppuun.

    Kyllähän täällä Ruotsissa varmasti on kova tarve, kun meitä suurten ikäpolvien siirtolaisia alkaa olla siinä iässä ettei enää yksin selviydytä.
    Paljon on sitäpaitsi siirtolaisia, jotka eivät ole koskaan oppineet ruotsia ja vaikka olisikin oppinut niin dementoitunut ihminen alkaa puhua omaa äidinkieltään. Silloin on vieraskielisessä ympäristössä oleminen traumaattista.
  2. eli "intelligentti design" ei ole tiedettä vaan uskonnollinen käsitys/suuntaus.
    Kehitysoppi taas on tiedettä.
    Kyllä kai luulisi että ihmisillä voi olla omat käsitykset uskonasioissa ja silti voida tehdä tutkimustyötä tieteen hyväksi, edellyttäen tietenkin ettei sekoita uskoansa tieteellisiin metodeihin työssään.
  3. Omassa lähipiirissäni olen kuullut seuraavanlaista syyttelyä diagnoosin teon mahdottomuuteen juuri sillä hetkellä:
    "Todella mielenkiintoisia oireita teillä, mutta diagnoosin varmistamiseksi minun pitäisi saada tutkia teidät. Valitettavasti en voi tehdä sitä juuri nyt, koska olen unohtanut kaikki varusteet kotiin.
    Tavallisesti minulla on mukana stetoskooppi, taskulamppu, refleksivasara ja gynekologintuoli kun lähden päivällisille, mutta juuri tänään unohdin ne. Vaihdoin nimittäin pukua ja kamat ovat siinä toisessa puvussa! Olipa vahinko! Ehkä tapaamme joillakin toisilla päivällisillä kun minulla on oikea puku päälläni." :D
  4. Pitääpä kokeilla muurinpohjapannulla ulkona! ;)
  5. Piti vaan sanomani että harvinaisia otuksia ovat miehet jotka uskaltavat "ryhtyä rupeamaan" ja pitävät ruoanlaittoa jopa hauskana ja luovana puuhana!
    Varsinkin sellaiset miehet, joilla vaimo on pitänyt ruoanlaitosta huolen, mutta sitten on miehet ehkä jääneet leskiksi tai on tullut ero ja monet jokapäiväiset askareet on opeteltava alusta lähtien.

    Kyllä se ruoanlaitto on parhaimmillaan kun uskaltaa vähän "säveltää" ja tuosta vaan lonkalta kokeilla eri mausteita. Meissä naisissakin on paljon sellaisia kokkeja, jotka eivät luota omaan näkö- ja makuaistiinsa vaan keittokirjaa on seurattava prikulleen.
  6. eikä yhdyssanoja!!!
  7. Nyt on hyvät ilmat ajella Ruotsissa, paitsi länsirannikolla, jos ei ala ilmat kohta parantua :)! Itärannikolla on aina turvallisinta!
  8. Kerroin aikaisemmin matkasta Hämeenlinna-Pännäinen, joka tapahtui 22.6.1962. Karjalanpiirakat hävisivät matkan aikana mutta löytyivät lopulta ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

    Muutakin on tapahtunut tälle "yläpetin kanta-asiakkaalle".
    Koulu oli loppunut 1960 ja olin tulossa etelä-Suomeen. Yöjuna Joensuu-Riihimäki.
    Olin pukeutunut valkoiseen pliseerattuun hameeseen, tummansiniseen jakkuun, alla brodyyrisomisteinen pusero a la Brigitte Bardot, tummansiniset piikkarit jalassa.
    Oli valkoiset hansikkaat ja A-mallinen popliinitakki. Näin kuului olla pukeutunut 1960, säästä riippumatta.

    Makuuvaunuun tullessa riisuin vaatteet ja ripustin huolellisesti hengariin, valkoisen hameeni päällimmäiseksi, ettei vaan rypistyisi toisten vaatteitten alla.
    Yläpetillä oli kuuma, joten aukaisin ikkunan.
    Veturin savu haisi, mutta senkin kesti mieluummin kuin lämmön, joka oli sietämätön siellä katon rajassa.

    Kun sitten aamulla heräsin ja menin alas pukeutumaan, vilkaisin ohimennen peiliin ja näin vaan silmävalkuaiset. Muuten olin aivan musta!
    Ja valkoinen hameeni! Joka ikinen vekki oli nokea täynnä!
    Vaunu sattui olemaan ensimmäinen veturista laskettuna ja kaikki noki oli tullut sisään avonaisesta ikkunasta yön aikana!
    Tuntui että noki tarttui vaan lujempaan kun yritin naamaani pestä kylmällä vedellä! Kun naama oli kutakuinkin "puhdas" ei ollut enää aikaa alkaa siivota vaatteitaan. Pölläytin hamettani kerran ikkunasta ja päätin kulkea popliinitakki päällimmäisenä lopun matkaa. Matkalaukku vaihtovaatteineen oli tavaravaunussa.
    Kotiasemalla otin sitten taksin ja pääsin kotiin.
    Silloin tuntui olleen kaiken lisäksi kevään kuumin päivä, joten popliinitakki todella lämmitti hiukan ekstra mukavasti!
  9. tapahtui siis oikeasti. Ja tämä oli kuitenkin ennen kuin Mr. Beanin kommellukset tulivat tietoisuuteemme.
  10. Lääkärien elämä ei ole pelkkää työtä. Välillä he menevät tapaamaan toisia ihmisiä. Seuraelämässä lääkäri on korvaamaton. Kuinka tylsä hän muuten onkaan, niin onhan hän kuitenkin lääkäri ja aina tervetullut päivällisille ja kutsuille.
    Lääkäristä itsestään saattaa tuntua että ammattinsa tunnustaminen on vaikeata kun ollaan kutsuilla. Senpä takia joku päivällisvieras joka sanoo olevansa putkiasentaja, onkin itseasiassa gynekologi. Nyrkkeilijäksi tunnustautuva saattaa olla kirurgi ja pumppulaitoksen esimies sydänspesialisti!

    Tunnettu tosiasiahan on että monet päivällisvieraat, jotka tietävät istuvansa lääkärin pöytänaapurina, ovat kolmen ruokalajin päivällisen aikana ehtineet kertoa sekä omansa että läheistensä sairausjutut ennenkuin eturuoka on syöty. Pöytänaapuritkin ovat ehtineet ilmoitella oireensa ja kohta lääkäri tietää aikalailla koko päivällispöydän ympärillä istuvien vaivoista...

    Itse en ole aivan syytön. :)
    Sota-ajan jälkeen meillä oli perhetuttavana eläinlääkäri joka varojen puutteessa ja sodan syttyessä oli joutunut vaihtamaan ihmislääkäriopinnoista eläinlääkärin opintoihin.
    Hän määräsi sellaiset täilääkkeet että kaikki oravaa pienemmät otukset olisi varmasti kuolleet!
    Ja siskon paiseeseen hän myös antoi sellaiset myrkyt, että mummovainaa tunsi suurta närkästystä kun hänen paiseen päälle asettamansa ihrasiivu piti ottaa pois ja tämä "konitohtori" rupesi paisetta hoitamaan!
  11. 50-luvun lopulla matkustin paljon junalla ja pitkille matkoille varasin aina makuupaikan. Tapanani oli varata yläpeti, koska mielestäni oli hyvä ettei tarvinnut kiipeillä ylös alas matkan aikana, vaan voin levitellä kaiken tarvittavan ympärilleni.
    Olin aina halutessani saanut yläpetin, mutta sitten tuli kerta että piti tyytyä keskipetiin...

    1962 olin juuri mennyt kihloihin ja olin menossa ensimmäistä kertaa appivanhempieni luo Pietarsaareen.
    Kun nousin yöjunaan Hämeenlinnassa niin kanssamatkustajani vetivät jo sikeitä. Riisuuduin pimeässä ja kiipesin keskipetille.
    Uni ei tullut, mutta nälkä yllätti. Äidin tekemät eväät, karjalanpiirakat ja munavoi, omenat olivat kassissa lattialla. Pienen jaakobinpainin jälkeen kiipesin alas ja heitin piirakkapaketin edellä petille.
    Piirakkapaketti oli kuitenkin hävinnyt, enkä löytänyt sitä mistään, en edes tyynyn alta.
    Ahaa! se oli varmaankin luisunut lattialle petin ja seinän välisestä raosta. Ei muuta kuin alas taas ja kontalleen alimman sängyn alustaa penkomaan. Alapetillä nukkuva nainen heräsi ja pimeässä tuijotimme toisiamme kämmenen etäisyydeltä, silmävalkuaiset vaan muljahtelivat. Hän luuli varmaankin että olen penkomassa hänen matkatavaroitaan! Omituista kyllä, kumpikaan emme puhuneet mitään, ikäänkuin olisin kuvitellut hänen nukkuvan silmät auki (sitä teki unissakävelevä veljeni) ja hän puolestaan tunsi kai antaneensa varoittavan muljauksen suuntaani.
    Hiukan häpeissäni kiipesin takaisin slaafilleni, kunnes tuli mieleen omenat! Olisin ottanut edes yhden omenan kun kerran olin lattialla!
    Takaisin vaan omenaa hakemaan. Tällä kertaa pidin omenan kourassani, ettei se häviäisi samalla mystisellä tavalla kuin piirakat.
    Siinä omenaa järsiessäni käänsi yläpetillä kuorsaava nainen kylkeä ja pimeässä kuulin että jotakin tipahti lattialle! Piirakkani! Olin heittänyt ne vaistomaisesti yläpetille!
    Kiiruusti taas alas pakettia pelastamaan. Tietenkin voipaperi rapisi vaikka kuinka varovaisesti olisin yrittänyt aukaista pakettia, se oli sellaista hidastettua rapinaa.
    Piirakoitten maku ei ollut yläpetilla pahentunut, munavoi oli kyllä alkanut sulaa mutta pistelin kaikki piirakat poskeeni. Mitäpä niitä säästelemään kun joutuvat välillä hukkaan.
    Sitten pääsi valtava röyhtäys!
    Sitten alkoi naurattaa koko tilanteen koomillisuus. Yritin tukahduttaa naurun hyrskettä tyynyn avulla, seurauksena oli että tuo hetekapohjainen slaafi alkoi narista naurun tahdissa!
    Mitähän lie nämä seuralaiseni ajatelleet!!?

    Ei auttanut muu kuin pukea vaatteet taas päälleen ja kerätä kimsunsa ja kamsunsa ja mennä käytävään nauramaan loppuyöksi.
  12. on aina hiukan jälkijunassa ;)
  13. Täytyy ihmetellä niitä jotka vapaaehtoisesti lähtevät ohjelmaan mukaan...
  14. Tässä on saitti, mistä näkee millä paikkakunnalla missäkin läänissä ja millä huoltoasemalla on halvin bensa/dieseli.

    http://www.bensinbolaget.se/
  15. Minusta muutto uuteen asuntoon on aina ollut piristävää ja antanut uusia haasteita.
    Miten on omalla kohdallasi?
  16. Itselläni ei ollut yhtäkään valmiina ostettua lelua, jos ei lasketa mukaan nuken päätä johon äiti ompeli kropan ja täytti sahajauhoilla!
    Mutta olihan minulla mahdottomasti eri kokoisia käpyjä, pikkukiviä, hiekkaa, laudan- ja astianpalasia ja aimo annos mielikuvitusta, eikä leikkialujen puute tuntunut missään.
    Joskus ehkä ihaili jonkun nukkekotia, pieniä huonekaluja ja astioita. Että jollakin oli sellaisia leikkikaluja, oli aivan uskomatonta!

    Kun sitten sain oman lapsen niin naiiviudessani ajattelin että häneltä ei saa puuttua mitään.
    Hänellä oli leluja! Poikalapsi. Hänellä ei ollut vaan 2-3 autoa. Niitä oli satoja ja uutta ostettiin joka kauppareissulla.
    Mutta jostain kumman syystä hän viihtyi parhaiten, jos sai itse keksiä leikkinsä ja leikkipaikkansa.
    Iso pahvilaatikko toimi sekä autona että mökkinä!

    Sota-ajasta huolimatta oli oma kasvuympäristöni paljon rikkaampaa ja kehittävämpää kuin poikani kasvuympäristö, sen olen ymmärtänyt kauan sitten.

    Kyllä sen huomaa tuon ikäpolven edustajista, mitä poikanikin edustaa, että hiukankin vanhentunut tekniikka, joka vielä toimii aivan hyvin, on vaan korvattava uudemmalla.
    Kamaa uusitaan vähän päästä.
    Vaikka onkin ollut kreatiivinen lapsena niin resursseja aletaan käyttää (väärin?) viimeistään teini-iässä ja nuorena aikuistuvana.
  17. Olen käynyt usein sieninäyttelyissä täällä Ruotsissa ja huomannut että jotkut sienilajit luokitellaan täällä myrkyllisiksi, esim. karvarousku.
    Juttelin tuollaisen sienikonsultin kanssa että olen pienestä saakka tottunut ja saanut oppia että karvarousku on aivan vaaraton ja maukas ruokasieni ja että aion jatkaa sen syömistä.

    Olen täällä saanut oppia että esim. ns. lehmäntatti on todella herkullinen sieni. Sitä ei meillä ikinä poimittu.
  18. Joskus 80-luvulla oli ohjelma "Oss skojare emellan" (suom. ehkä Meidän veijareiden kesken).
    Se oli oikea aikaihmisten päiväkoti, missä oltiin kypärät päässä ja valtavat vaipat päällä ja leikittiin! Laskettiin liukumäkeä alas ja yritettiin osua mukana tuotu vesilasti joukkuekavarin ämpäriin, mutta useimmiten vesilasti osui päähän ym. yhtä älytöntä.

    Oli ohjelma "Fräcka fredag" (suom. ehkä Härski perjantai). Se oli tarkoitettu seksin parantamiseen. Ohjelmassa näytettiin ranskalaisia seksifilmejä. Sitten sai TV-katsojat soittaa ohjelmaan, josko halut oli noussu pintaan :) Voi hyvä jysäys!!

    Suomessakin on ollut vastaava kuin "Vem tar vem?"
    Luulen että ohjelman nimi oli Napakymppi.
    Se oli sellainen ohjelma missä toisiaan näkemättä piti valita 3 ehdokkaasta sellainen, jonka kanssa pääsi palkintomatkalle.
    Jännittävin hetki oli kun pareja erottava väliseinä vedettiin syrjään ja ilmeistä näki oliko pettymys suurikin kun valittu matkakumppani tuli halaamaan, samalla kun silmät hakeutuivat kahteen hyljättyyn ehdokkaaseen...
  19. Joku taisi jo mainittakin tässä ketjussa että humalainen nainen on melkein vastenmielisempi näky kuin humalainen mies.
    Yhdyn mielipiteeseen. Mies on juonut "kautta aikojen" ja ollaan totuttu näkemään humalaisia miehiä.
    Humalaisen naisen näkeminen on alkanut yleistyä, ainakin ravintoloissa, Ruotsin laivoilla, tanssipaikoissa.

    Olemme tottuneet siihen, että nainen pitää huolen lapsistaan, suojelee ja hoitaa heitä, olipahan mies sitten minkälainen tahansa.
    Jos tuo kuva särkyy... äiti on humalassa, pieni lapsi käsivarrellaan, tupakka hampaissa, viinilasi käden ulottuvilla, niin kyllä ensimmäisenä säälii viatonta lasta ja sitten vasta ajattelee miksi tuo äiti tekee niinkuin tekee.
  20. Itselläni on kirjattuna 138.000 vuodelta -93.
    Eipä siihen yltäneet silloin kukaan nuoremmista "vastapelureistani".

    Tämä "ennätys" on kuitenkin pientä kun katselee kansainvälisiä ennätyslistoja, jopa yli 600.000 scorea on tehty.

    Tetris kehittää todella silmää täyttää pelirivit alasputoavilla erimuotoisilla palasilla. Sorminäppäryydestä myös riippuu kuinka nopeasti osaa kääntää palaset oikein päin, varsinkin pelin loppuvaiheessa kun palaset suorastaan satelevat alas.
    21. 33 / 131
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt