sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Olen itse kohdannut enimmäkseen ystävällisiä ranskalaisia, jotka tosin osaavat varsin huonosti englantia. Ainoastaan yksi kahvila-konditorian tyttö käyttäytyi viimeksi Pariisissa epäkohteliaasti, mutta siihen liittyi inhimillinen väärinkäsitys.

    Olen heti ensimmäisestä Ranskan matkasta lähtien ihmetellyt juttuja ranskalaisten epäystävällisyydestä. Voisikohan olla heidän heikon kielitaitonsa aiheuttamaa ja osin väärinkäsitystä?

    Minusta saksalaiset ovat yleisesti ottaen paljon epäkohteliaampia kuin ranskalaiset. Saksassa usein harmistun, kun monesti hymyilevän ystävällisen asiakkaan "yli kävellään". Kun asiakas sitten heittäytyy tiukaksi ja vaatii palvelua, heittäydytään toiseen äärimmäisyyteen ja melkein nuollaan kengänkärkiä.

    Harmittaa, että siellä usein joutuu tilanteeseen, jossa tulee itsekin hieman pahalle tuulelle. Saatan olla vaativa, mutten kuitenkaan tingi hyvistä käytöstavoista. Ehkä siksi en muista kenenkään ryhtyneen minullekaan äyskimään.

    Sitäpaitsi on todella palkitsevaa, kun joku öykkäri muuttuu kohteliaaksi ja "alkaa syödä kädestä", kun en suostu ihan heti luopumaan ystävällisyydestäni.;)
  2. uskon, että melkein mikä tahansa on mahdollista.;)

    Näin tv:stä yhden pelkokoulutusohjelman, jossa käsiteltiin hämähäkkikammoakin.

    Uskon, että jos kylliksi tahtoisit niin onnistuisi. Mutta, miksi pitäisi tahtoa?
    Kysehän on viehättävän naisellisesta ominaisuudesta;)
  3. Onko häränkakkaa, kun sanot toistavasi, vaikkei Mielikki ollut vielä mitään tässä ketjussa sanonutkaan?

    Vai ovatko sinun viestisi häränkakkaa, kun käytät jokaiselle lauseelle eri nimimerkkiä?

    Paljastuitko, vai mistä on kysymys?

    Pitäisikö vain muiden olla rehellisiä, avoimia ja pitäytyä faktoissa sanojensa takana seisten yms?
  4. Saat mielellään olla eri mieltä.
    Eihän ole ollenkaan kiva jutella, jos ihan kaikki ovat samaa mieltä. Uusia ajatuksia saa vain heiltä, joilla on erilainen näkemys.

    Kiitos heille, jotka haluavat jakaa niitä kanssamme. ;) (puolipiste ja sulkumerkki) ;)
  5. kuin kuka kirjoittaa, on mielestäni se mitä hän kirjoittaa. Ovatko asiat tosia hänen elämässään vai kertooko hän nimimerkkinsä turvin naapurinsa kokemuksista, on minulle täysin yhdentekevää.

    Jos joku haluaa elää täällä virtuaaliroolissa vaikka vastakkaisen sukupuolen edustajana, minun puolestani hän saa niin tehdä. Suuri osa nimimerkeistä ei ainakaan minulle kerro onko kyseessä nainen tai mies. Harvoin pysähdyn sitä pohtimaan, vaikka joidenkin mielipiteiden yhteydessä voisi olla kiva tietää.

    Itse haluan mieluummin uskoa ja tulla nenästä vedetyksi, kuin alkaa kyynisesti epäillä kaikkea kuulemaani. Olen mielelläni hyväuskoinen, vaikken tosielämässä annakaan ihmisten oikeasti käyttää sitä hyväkseen.

    Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja iloitaan stimuloivista viesteistä. ;)

    Joillekin saattaa tuottaa tyydytystä, kun pystyvät osoittamaan jonkun viestin olevan täyttä häränkakkaa. Sallitaan sekin ilo. ;)

    Sitäpaitsi ainakin minä rakastan myös satuja. Miksei niitä saisi kertoa täälläkin?
  6. minullekin tuttuja.
    Lapseni ehdotti joskus alakouluikäisenä pimeälle polulle poikkeamista ja lupasi ymmärtäväisesti hymyillen pitää kädestäni kiinni, kun tiesi minun pelkäävän. ;)

    Voisin kertoa moniakin vähintään hieman huvittavia ja itselleni suorastaan riemukkaita tarinoita joidenkin pelkojen paranemisesta. Esim. ukkonen kuuluu siihen sarjaan ja ellei dementia iske, tarinan ajatteleminen saa hymyn huulilleni vielä vanhainkodin kiikkustuolissa.

    Olen myös lapsena mökillä ollessa aina mennyt sisälle sekä laittanut verhot kiinni ja ovet lukkoon, kun vanhemmat lähtivät vaikka kaupassa käymään. Vasta viime vuosina olen voinut huoleti nukkua lukottomassa aitassa vaikka yksin. Hämärässä tai varsinkin pimeässä en nuorempana aikuisenakaan uskaltanut edes lähteä yksin puuceehen. Se taitaa olla monille naisille tuttu pelko, jolle miehet usein naureskelevat ja kertovat hauskoja juttuja.

    Vasta kuukausi sitten varmistuin siitä, että olen päässyt "täydellisesti" eroon korkeanpaikan kammostani. Samalla matkalla huomasin, etten enää pelkää vapaana liikkuvia isojakaan eläimiä yhtään "normaalia" enemmän. (Yksin Samarian rotkossa vaeltaessani tuli mm. pari iloista muulia vastaan.) Siitä ei ole vielä montaa vuotta kun esim. lehmälauma sai minut ihan paniikkiin. Irrallisia koiria pelkäsin myös pitkälle aikuisuuteen, kunnes perheeseemme päätettiin ottaa koiranpentu. Hevosiin en uskaltanut kunnolla tutustua, vaikka kaikki muut perheenjäseneni ratsastivat. Kamelilla olen jo ratsastanut ja hevosen selkään luulen olevani valmis kiipeämään.

    Kaikkia pöriseviä ja mahdollisesti piikikkäitä ötököitä olen myös hysteerisesti hosuen juossut karkuun. En tee sitä enää, vaikka iloitsenkin siitä ettei viimeisin ampiaisenpisto tapahtunut mainitulla rotkovaelluksella, vaan vasta palattuani ihmisten ilmoille.

    Luulen, että useimmat pelot ovat opittuja ja liittyvät uusiin, vieraisiin asioihin. Kun tulee riittävästi positiivisia kokemuksia, sellaiset häviävät kai useimmiten ihan itsekseen. Tähän sarjaan luen esim. lentopelon, jonka katoamiseen liittyy taas yksi tarina, jolta teidät säästän.

    Monet pelot ovat opittuja ja samalla tavoin luulen oppineeni joistain pois, kun olen saanut kohdata niitä ymmärtävien, asiaan rauhallisesti suhtautuvien läheisteni kanssa. Esim. käärme- ja ötökkäpelko sekä korkeanpaikankammo ainakin ovat sellaisia.

    Koen lapsekasta riemua siitä, että vielä tässä iässä saan kokeilla uusia asioita, joita nuorempana ja vetreämpänä en uskaltanut tehdä vaikka olisin halunnutkin.

    Kun maailma muuttuu monella tavalla pelottavammaksi, on palkitsevaa huomata joidenkin pelkojen poistuneen.
    Olisikohan pelkojenkin summa vakio?
  7. sanakirjoja löytyy minunkin hyllystäni ;) mutta ihan vilpittömästi halusin kuulla ihmisten erilaisia määritelmiä ja selityksiä. Kieli elää ja ajan mittaan sanojen merkitykset muuttuvatkin kun niitä aletaan sitkeästi viljellä arkikielessä aivan uusissa yhteyksissä.

    Joskus on sitä paitsi paljon hauskempaa kysyä (leikillään tai ihan tosissaankin), kuin katsoa asiaa sanakirjasta tai etsiä vastausta netistä. ;)

    Yksi tälläisen foorumin viehätyksistä on juuri se, että joukko on niin heterogeeninen ja alalta kuin alalta löytyy asiantuntijoita. Tosin hämmästyttävän rauhallisia ja ihastuttavan valistuneita vastauksia on tähän kysymykseeni tullut.

    Kiitoksia kaikille, toivottavasti tulee lisää mielenkiintoisia (ja omaperäisiä) vastauksia. ;))
  8. heller. Varför kom du hit, om du inte vill skriva på svenska?

    Jag skulle vilja så gärna öva mitt svenska med svenskatalande folk också här i Finland. Men de är väldigt ofta så vänliga och börjar tala finska genast när jag kommer med. Om man inte använder något kunskap, förlorar man det snart.

    Den här finnen vill gärna att svenskatalande folk talar svenska också med mig. ;))
  9. Hyvät ystävät, jotka haluavat ja jaksavat kuunnella ovat ainakin minua auttaneet yli kaikkein vaikeimmista elämänvaiheista. Kun on saanut puhua ja purkaa ajatuksiaan, se on ainakin hieman helpottanut. Yksin olisin varmaan joutunut syvemmälle synkkien ajatusten syövereihin ja kukaties mitä siitä olisi voinut seurata. Aikoinaan paljonkin kuuntelemaan joutunut ystäväni totesi kyllä jälkeenpäin, että hän ihaili sitä, etten oikeastaan sortunut valittamaan, vaan kerroin faktoja ja onnistuin säilyttämään toivon siemenen paremmasta.

    Samoin puran ystäville myös kohtaamani harmin aiheet. Jonkin suurestikin tuohduttaneen asian merkitys muuttuu vähäiseksi ellei suorastaan turhanaikaiseksi, kun sen on muutamaan kertaan saanut/joutunut kertomaan.

    Valittamisen unohtamisesta minulla on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla Hintriikka. Lääkäriin mennessä pitäisi kirjoittaa asiat listaksi paperille, ainakin jos on enemmän kuin yksi asia, josta pitäisi muistaa kertoa.

    Huvittavaa on, että edelleenkin iloitsen siitä etten (muka) ole sairastanut elämässäni. Tosin jouduin ensimmäisen kerran sairaalaan (syntymää ja synnyttämistä lukuunottamatta) vasta 50 täytettyäni. SOmaan sairauteen liittyvät asiat unohtuvat mielestäni yleensä samantien kun kävelen ulos sairaalasta/vastaanotolta.

    Hammaslääkäri tosin lohdutti, että se on terveen ihmisen merkki, kun unohdan käydä hammaslääkärissäkin ellen havaitse reiän alkua tai jossain edes hieman vihlaise.

    Liekö sitten kysymys torjunnasta vai mistä, mutta nautitaan positiivisen ajattelun ihmeellisestä voimasta - ja opetellaan kirjoittamaan listoja valituksen aiheista tarvittaessa.

    Toivottavasti elämässämme olisi aina sen verran mukavia asioita, eikä se koskaan täyttyisi valituksen aiheista niin, etteivät ystävätkään enää jaksaisi kuunnella.

    Hymyillään, niin elämä hymyilee - ainakin toistaiseksi. ;)
  10. Täällähän kaikki tapahtuu aikuisten oikeesti virtuaalimaailmassa. Tottakai uskon kaiken, minkä nään kirjoitettuna.

    Uskon sinuakin ja ihastuin - viisauteesi.

    Tosin en ymmärrä, mitä väliä sillä on, onko kirjoittaja mies vai nainen. Emmehän me täällä ryhty sellaisiin puuhiin - vai pelkäätkö, että jotkut päättäisivät kiivetä flyygelin päälle yhdessä esiintymään? ;)
  11. Tämä päivä ja viikonloppu on pelastettu.

    ;))
  12. Onnittelut ja onnen toivotukset sekä sinulle että lapsellesi. :)
  13. Ensi alkuun voisi varmaan järjestää vaikka tapaamisen/tapaamisia samalla suunnalla asuvien ihmisten kesken.

    Luulen, että ainakin pääkaupunginseudulla on valtavasti itsensä hieman yksinäisiksi kokevia, tai sellaisia, joiden elämässä olisi tilaa vielä muutamille ystäville. ;)

    Missäpäin ruuhka-Suomea sinä asustat?
  14. Feminismi sanaa käytetään niin monien asioiden ja ilmiöiden yhteydessä, että ainakin minulle on usein epäselvää, mitä se keskustelijan mielestä tarkoittaa.

    Itse kannatan todellista tasa-arvoa, mutten sukupuolikiintiöitä enkä "jyräämistä".

    Siis:

    Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa feminismi?

    Entä mitä mielestäsi tarkoittaa tasa-arvo?
  15. elleivät käsitykset vuosien kuluessa koskaan muuttuisi.

    Minusta on surullista, että on ihmisiä jotka periaatteesta haluavat pitäytyä vanhoissa uskomuksissaan ja sitkeästi puolustavat niiitä, vaikka itsekin huomaisivat olevansa väärässä.

    Olen ylpeä siitä, että kuultuani hyvin perusteltuja argumentteja tai saatuani asioista enemmän tietoa olen aina valmis muuttamaan käsitystäni.

    Maailma muuttuu, niin ihmisetkin.

    Olisivatko naiset ehkä (tässäkin) joustavampia?
    ;))
  16. Onko sinullä mitään näyttöä maksamistasi summista? Kyseessä on ilmiselvästi huijari.

    Sain luotettavalta yritykseltä arvion koko kylpyhuoneen remontista uudelleen laatoitettuna ja kalustettuna yms. Summa oli 4-5000 euroa veroineen.
  17. jos järjestettäisiin "mukavien palstalaisten" tapaaminen?
    Sellaista keskustelua on välillä ilmassa.
  18. onko olemassa mies, joka vapaaehtoisesti suostuisi puhumaan ja keskustelemaan parisuhteen ongelmista/parantamisesta?
  19. Tietty meilaillaan, eikä lannistuta täälläkään. ;)) Kumpi ehtii ensin?

    Nämä "koristeet" näkyvät kuuluvan asiaan kai kaikilla keskustelupalstoilla.
  20. Tervehdys sinulle tvåspråkig Titi, kiva ettet lopettanut vielä tästä aiheesta.

    Jos ajatus tuntuu hyvältä, eikä sen toteuttaminen vahingoita ketään, tottakai se kannattaa toteuttaa. ;)) Eihän kukaan siinä mitään voi menettää, vai voisiko?

    Valmistellaan asiaa, käynnistetään sopivilla palstoilla keskustelu ja toteutetaan. Aina me yhdessä muutamia reippaita ihmisiä saamme liikkeelle - uskoisin. (Luulisin saavani myös muutamia muitakin ystäviä/tuttuja mukaan, kun h-hetki koittaa.)

    Haluaisikohan täältä joku ilmoittautua mukaan puuhaan jo tässä vaiheessa?

    Millaisia seikkoja meidän pitäisi ottaa huomioon nyt alkuvaiheessa? Ehdotan, että aletaan kirjata niitä nyt heti?


    PS Minunkin galleriasivullani on sähköpostiosoite.
    21. 271 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt