sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Haluan edelleen uskoa, että maailmaa voi parantaa. Me jokainen voimme omalta osaltamme vaikuttaa. Voimme toimia, auttaa, äänestää ja voimme äänekkäästi toimia asian tai aatteen puolesta tai vastustaa asioita, joiden emme halua toteutuvan.

    Tsunamikeskusteluissa monet suomalaiset toivat julki ihmettelynsä siitä, että köyhät ihmiset olivat valmiita asettamaan turistin edun ja tarpeet omiensa edelle. Moni havahtui miettimään miten voisi itse auttaa ja osallistua. Monet myös ryhtyivät puheista tekoihin. Toivon, että näiden ihmisten ajattelu vähitellen laajenisi käsittämään kaikkia muitakin lähimmäisiä, hätää muualla maailmassa ja myös omia naapureita jne.

    Mielestäni monet ovat jo ilmaisseet kyllästymisensä mystisten markkinavoimien hallintaan ja ovat valmiita vaatimaan muutosta.
    Monet ovat myös todenneet, että on suorastaan pakko auttaa muita, jotta voisi itse säilyttää oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa - ellei halua asettua asumaan kaltereiden taakse aseistetut turvamiehet ympärillään.

    Jos haluamme tehdä maailmaa paremmaksi, voimme aloittaa itsestämme ja lähiympäristöstämme. Kun useammat ihmiset ovat valmiita ajattelemaan myös muiden kuin omaa hyvinvointiaan, meidän kaikkien elämä muuttuu paremmaksi.

    Pienillä teoilla pienissä ympyröissä on ajanmittaan suuri vaikutus, kun ympyrät laajenevat ja yhtyvät, niiden vaikutusalue leviää. Monet nuoret ihmiset kantavat globaalia huolta ympäristöasioista, ihmisten ja eläintenkin hyvinvoinnista jaoikeuksista. Heidän joukkonsa näyttää mielestäni kasvavan.

    Myönteisyydellä on ihmeellinen voima ja haluan uskoa ihmisessä olevaan hyvään. Uskon, että kylmien teknologian ja markkinavoimien kauden jälkeen on tulossa uusi inhimillisempi kausi. Yhä useampi huomaa, että me kaikki tarvitsemme ja voimme myös auttaa toisiamme (varsinkin jos naapurin koiran kakka on suurin ongelmamme).
  2. olen parin vaimon vuoksi surullinen ja pahoillani, koska he ovat joutuneet turhaan kärsimään hulttioaviomiestensä huolettomuudesta ja vastuuttomuudesta seksiasioissa.:(

    Jos unohtaa suojautua matkalla, vastuullinen mies (tai nainen) tekisi sen viimeistään sitten kotona eikä tartuttaisi tuliaisia vakikumppanilleen.
  3. Oletko pitänyt huolen, ettei vaimosi joudu maksamaan kovaa hintaa seikkailuistasi?

    Et olisi ensimmäinen, jonka vaimo saa gynekologiltaan kuulla asiasta.
  4. Jospa kundit yhdessä testaavatkin sinua?

    Tai olisiko hän mustasukkainen omasta kaveristaan ja yrittää pelata sinut pois kuvioista?

    Mahdollisuuksia on monia. Eeihän teillä ole mitään hätää, jos suhteenne on hyvä ja poikaystäväsi (voi) luottaa sinuun.
  5. jatka molempien tapailua, - jos haluat menettää molemmat.

    Mieti, mitä haluat. Haluatko kavereita vai vakiintuneen seurustelusuhteen.

    Luuletko, että ensimmäinen mies haluaisi tällä kertaa enemmän kuin viimeksi?

    Surullista, ettei yleensä voi saada kaikkea. Joskus on pakko valita. ;))

    Onnea sinulle.
  6. jotka eivät koko ikänänsä ole ihan oikeasti koskaan rakastuneet tai rakastaneet. Se on mielestäni kaikkein surullisinta.
  7. Suosittelen avoimmuutta, rehellisyyttä, uskallusta, aitoutta ja rohkeutta heittäytyä. Kertokaa, kysykää ja puhukaa toisillenne.

    Järjen voi toki pitää myös mukana kuvioissa, niin ettei anna alistaa tai käyttää itseään missään muodossa hyväksi tai suostu tekemään jotain sellaista, mikä ei tunnu hyvältä tai oikealta.

    Mitä voisit pahimmassa tapauksessa menettää?
    .... Lisääpä listaasi: mahdollisuuden kokea ihania asioita! Ellet tee mitään, voit jälkikäteen vielä moneen kertaan joutua miettimään, että olisiko minun sittenkin pitänyt... ja mitä jos...
    Kun rohkeasti otat selvää, silloin ainakin tiedät eikä tarvitse jossitella seuraavia vuosikymmeniä.

    Jos toinen olisikin leikkinyt tunteillasi, se on surullista, mutta eihän mikään voi ottaa sinulta pois elettyjä positiivisia hetkiä. - Ellet sitten päättäisi katkeroitua ja takertua negatiivisiin tunteisiin.

    Minusta on surullista, että on paljon ihmisiä jotka mahdollisen tulevan ikävän/surun kohtaamisen pelossa eivät uskalla elää tässä ja nyt.

    Rakastuminen on ihana kokemus missä iässä tahansa. Ikävien kokemusten jälkeen varmaan osaa paremmin vaalia tunnetta ja nauttia siitä vielä enemmän. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, eikä koskaan ole liian myöhäistä... Ellei se ollut hän, ehkäpä ...

    Sinä olet oman elämäsi asiantuntija; en välttämättä tarkoita, että sinun pitäisi noudattaa ohjeitani, vaan halusin ravistella ajatuksiasi - ehkä hieman vastuuttomastikin.

    Kertoisitko meille sitten, mitä sinulle jatkossa kuuluu?

    Aurinkoista kevättä sinulle!
  8. ja kasvetaan isoiksi, mutta säilytetään mieli avoimena.;))
  9. Tämä kummallinen tapa kuuluu olevan melko yleinen suomalaisten charter-lennoilla.

    Luulen jonkun lentopelosta kärsineen suomalaisen aloittaneen sen. - Sitten toiset seuraavat esimerkkiä, varsinkin jos kuvittelevat tavan kuuluvan lentämisen "etikettiin".

    Keksittäiskö yhdessä joku uusi juttu, mitä alkaisimme tehdä taputtamisen sijasta kun seuraavan kerran lennämme charterilla Suomesta?

    Millaisen uuden tavan aloittaisimme?

    Miten olisi:
    - intiaanitanssi, heti kun istuinvyöt saa irrottaa?
    - jumppa laulun tahdissa "pää, olkapää, polvet (ei varpaita)" ja taputukset joka väliin?
    - yhteislauluna ensimmäinen säkeistö "Maamme- tai "Kas metsämökin ikkuna" -laulusta?
    Laulua voisi tietysti jatkaa aina siihen asti, kunnes koneen ovet avataan. Samalla se uskomaton, hätäinen tungeksiminen käytävällä - jopa ennen istuinvyö-valon sammumista - voisi hieman helpottua.

    Näitä tapojahan voitaisiin alkaa käyttää myös laiva- ja bussimatkoilla, ainakin silloin kun matkustetaan päätepysäkille asti.

    Mitä sinä ehdottaisit?
    Jos satut olemaan mukana seuraavalla lomamatkalennolla, lupaan seurata erimerkkiäsi.;))

    Turvallista ja mukavaa matkaa!
  10. Taidan olla tohkeissani, kun tässä ketjussa minunkin nikkini positiivisessa hengessä mainittiin. *kumartaa syvään kiitokseksi* ;)) Siksi en malta olla "esiintymättä vanhana konkarina", vaikka tulinkin leikkiin mukaan vasta viime marraskuussa.

    En ole kokenut rekisteröitymisestä olleen mitään haittaa, päinvastoin:

    Jos joku haluaa lähettää henkilökohtaisen viestin, sen voi jättää ilmoittamaani, näissä merkeissä avattuun sähköpostiosoitteeseen.

    Jos joku on kiinnostunut tietämään hieman enemmän kirjoittajasta tekstin takana, hän voi käydä "tutustumassa" ja lukea sen mitä nikin omistaja haluaa itsestään julkaista tekstin tai valokuvan muodossa.

    Rekisteröidyistä kävijöistä jää merkintä, joten minä olen tehnyt muutamia "vastavierailuja" ja siten "tutustunut" eri-ikäisiin, kiehtoviin persoonallisuuksiin, joita täällä liikkuu. Sitä kautta olisi voinut käynnistyä vilkkaampikin kirjeenvaihto, mutta valitettavasti siihen ei aikani ainakaan nykyisellään riitä. - Olen tietenkin vastannut saamiini viesteihin.

    Suosittelen mielihyvin rekisteröitymistä.

    Terveisin
  11. ja (selkään puukottajat) yleensä suojautuvat moninkertaisesti nimimerkkien taakse? Niin täällä kuin lehtien yleisönosastoissakin.

    Mielestäni olisi reilumpaa "puhua" omissa nimissään ja pyrkiä muuttamaan asioita positiivisessa hengessä.

    Sen sijaan, että valitetaan täällä olevan tylsiä ja tyhjänpäiväisiä juttua, voisi kuka tahansa meistä aloittaa jotain hienompaa ja syvällisempää. Vai mikä estää?

    Onko totta, että jotkut tosissaan kadehtivat henkilöitä, jotka ovat "päässeet" seriffeiksi?

    Ellen viihdy yhdellä hiekkalaatikolla, siirryn etsimään seuraavaa. Ainahan voi käydä katselemassa muitakin.

    Ehdotan, että lopetetaan hedelmätön rutina, annetaan anteeksi "epätäydellisille seriffeille" heidän mahdolliset puutteensa ja jutellaan kaikesta mahdollisesta, mikä mieltämme liikuttaa.

    (Anteeksi Pirre*, tämä teksti taisi tulla väärään kohtaan. Sinun juttusi ovat aina ilahduttaneet ja piristäneet varmaan muitakin kuin minua.)
  12. minusta kaikenlaisista taidoista on ihmiselle itselleen iloa. Sitäpaitsi kielitaito väkisinkin hieman rapistuu, ellei sitä käytä, ja sitä minä kutsuisin tuhlaamiseksi. Vieraiden kielten käyttämisen ja opiskelun varttuneemmalla iällä on todettu torjuvan dementiaakin.

    Ihan turhaan olet huolissasi, että markkinavoimat tekisivät kielitaitoisista oravanpyörässäkään miljonäärejä. Kielitaitoa voi käyttää myös muita palvellakseen ja monissa erilaisia ammateissa.

    Kunnianhimon ja mammonanhaalimisen tarvetta voi tyydyttää monin eri tavoin. Siihen ei kielitaitoa tarvita.

    Teoriasi on tosi mielenkiintoinen. Täytyy alkaa miettiä, että minkä taidon käyttämättä jättämisestä voisin kokea ylpeyttä. Saisin vähän vastapainoa sille, kun joudun toteamaan, että ilman yhden tietyn kielen taitamista minä olisin luultavasti ollut jo pitkään työttömänä.
  13. minulle on ainakin sekä siivouksen että silittämisen aloittaminen vaikeinta. En nyt suorastaan rakasta kumpaakaan tehtävää, mutta kun pääsen alkuun huomaan välillä suorastaan nauttivani. Silitys taitaa olla se vähemmän ikävä, koska se tulee nopeammin valmiiksi. Joskus pitää oikein tarkistaa kaapista, etteikö sieltä vielä löytyisi silitettävää kun ei haluaisi tuhlata hyvää työvirettä. ;) Siivouksesta ei taida koskaan tulla ihan loppuun asti valmista.

    Yksin siivoaminen on tosi tylsää, yhdessä se on paljon mukavampaa niinkuin monet muutkin asiat. Vai mitä?
  14. Mitä tarkoitit, kun sanoit ettei kielitaidostasi ole hyötyä, kun et ole kunnianhimoinen?
    Kiinnostava ajatus, mutta en oikein ymmärtänyt.

    Listasi muuten näyttää yhtä pitkältä kuin minun tekemättömien töitteni lista. Se onkin yksi niistä asioista, joita en ole tähän mennessä oppinut. Päätän aina välillä yrittäa opetella paneutumaan vain yhteen asiaan kerrallaan ja tehdä sen valmiiksi ennenkuin ryhdyn edes ajattelemaan seuraavaa. Joskus luulen jo oppineeni, mutta sitten taas yllätän itseni pyörittämästä vimmatusti oravanpyörää ja touhuavani, kunnes väsähdän ja huomaan etten ole saanut paljonkaan valmista aikaan.
  15. Ei sinunkaan ihan kaikkea tarvitse osata - jos, et halua.

    Tekniikan ihmelapsi voisi halutessaan opiskella sitten kiikkustuolissa eläkemummona virkkuunkin tekniikoita.:))
  16. Voi, jospa kaikki olisivat yhtä reippaita kuin sinä.
    Suomi, savo, kädet ja ilmeet ovat kuulemma eräänkin iäkkään itsekseen matkustelevan sedän ainoat välineet maailmalla liikkuessaan ja setä kertoo ettei hänellä koskaan ole ollut ongelmia.

    Mielestäni monet ongelmat vieraalla kielialueella helpottuvatkin heti, kun ihmiset puhuvat toisilleen.

    Kohtasimme kerran tietä kysyessämme henkilön, joka ystävällisesti osoitteli karttaa täysin ilmeettömänä ja ääntä päästämättä. Arvatkaa, oliko vaikeata ymmärtää. Sen jälkeen olen aina sanonut lapsillekin, että puhukaa vaikka suomea, mutta älkää heittäytykö mykiksi.

    Itse yritän opiskella ainakin muutamia sanoja paikallista kieltä ennen matkaa, koska olen huomannut, että siitä on apua monissa tilanteissa. Ihmiset ovat aina suhtautuneet tosi myönteisesti haparoiviinkin yrityksiini ja halu ymmärtää kasvaa. Joskus käy niinkin, että he muutaman repliikin jälkeen uskaltautuvat itsekin puhumaan jotain yhteistä, itselleen vierasta kieltä, vaikka ovat ensin sanoneet etteivät sitä osaisi.

    Vieraalla kielellä ajattelemisesta:
    Luulen, että nykyisin kieliä opetetaan kouluissa niin, että lapset alkavat heti käyttää sitä puhumallakin. He voivat varmaan helpommin oppia myös ajattelemaan ko. kielellä.

    Meidät on aikanaan opetettu kääntämään lauseita ja siksi varmaan vaatii melkoisen hyvää kielitaitoa ennenkuin kykenee kunnolla ajattelemaan ko. kielellä. Toisaalta jos on pitemmän aikaa tilanteessa, jossa on pakko asioida vieraalla kielellä, huomaa aika pian oppivansa myös ajattelemaan niillä sanoilla joita on käytettävissä.

    Teoriaopiskelussa törmään aina välillä koulussa oppimaani tapaan opiskella ja se aiheuttaa suorastaan esteitä oppimiselle. Minun on lähes mahdoton oppia uusia sanoja, ellen ensin näe niitä myös kirjoitettuna ja ääntäminenkin pitää ensin pilkkoa pieniin osiin ja vasta sen jälkeen aivoni suostuvat niitä käsittelemään. Samaan aikaan toiset oppivat vaikka mitä korvakuulolta ja minä vaan huomaan miettiväni sitä ihan varmasti oikeaa muotoa. - On harmittavan vaikeata oppia pois huonoista tavoista, joita meihin on nuorena ohjelmoitu. - Oppisinkohan minäkin vielä joskus kirjoittamaan lyhyesti? ;)
  17. JOS haluat oppia uimaan, mikään ei estä sinua.
    Suosittelen lämpimästi aikuisten uimakoulua. Niitä järjestetään ainakin silloin tällöin kaikissa uimahalleissa.

    Vesi kannattaa upeasti, sitten kun uskaltaa heittäytyä sen varaan luottavaisesti.

    Itse menin 70-luvulla aikuisten uimakouluun, kun halusin oppia sukeltamaan. Pinnan alle pääseminen esim. lapsen pelastamiseksi oli minulle siihen aikaan täysin mahdotonta. Ryhmässämme oli ainoastaan kaksi uimataitoista ja saimme melkein yksityisopetusta.

    Ajatelkaa, miten upeata on, kun me vielä tässäkin iässä voimme kokea ja oppia uusia asioita. Minusta se on ylellistä.

    Eläkeläisten iltapäivätansseissa voimme viimeistään hioa tanssitaitoja, ellei ennen ole tullut opetelluksi tai taidot ovat päässeet ruostumaan. Lähdetäänkö sitten yhdessä?

    Luin äskettäin jostain tutkimuksesta, että ihmisen oppimiskyky ei juurikaan heikenny ennen 80:ttä ikävuotta, oppimistapa on vaan hieman erilainen kuin nuorempana. Siispä meillä on vielä p a l j o n aikaa opetella mitä ikinä haluamme. :))
  18. opettivat vanhempani lapsilleen ja siihen uskon edelleen. (Ihan kaikkea en haluakaan.) ;))

    Miksi meille on uskoteltu ja uskotellaan edelleen, ettemme osaa? Näin uskomme, ellemme hallitse jotain asiaa täydellisesti. Minusta meidän 50+ -ihmistenkin pitäisi pikkuhiljaa alkaa uskoa itseemme ja oikeuteemme tehdä sellaistakin, mitä emme 100-prosenttisesti hallitse.

    Nuoremmille me olemme onnistuneet antamaan enemmän hyväksyntää ja itseluottamusta, mutta milloin itse opimme?

    Koulussakin me pänttäsimme kielioppeja ja monet meistä osaavat vaieta useilla kielillä. Samaan aikaan jotkut toiset kykenevät selvittelemään aivan uskomattomia asioita muutaman sanan sanavarastollaan - ja iloitsevat osaamisestaan.

    Opetellaan uusia kieliä, sanallisia ja sanattomia, aloittaen harjoitukset niiden kaikkein läheisimpiemme kanssa. Ei ole vääriä sanoja, jos ne halutaan oikein ymmärtää. Eihän?
  19. Jospa näytät juuri niin itsetietoiselta kuin muutamat muutkin kauniina itseään pitävät nuoret naiset. - Olen täti-ihmisenä välillä vinosti hymyillen seurannut joidenkin nyrpeäilmeisten, itsetietoisten nuorten naisten käyttäytymistä ravintolassa.;)

    Olen sattumalta vuosien varrella tutustunut myös muutamiin ihastuttuviin missi- ja mallimaailmassa toimiviin kauniisiin (nuoriin) naisiin. He ovat mukavia kaikki, eikä heillä ole kuulemma koskaan ollut kuvaamaasi ongelmaa. Joskus tosin kaunis nainen joutuu osoittamaan pätevyytensä, ennenkuin hänestä tulee uskottava. (Niinhän kävi nykyiselle kulttuuriministerillekin.)

    Kun on enemmän kiinnostunut muista kuin itsestään ja antaa sen heijastua käyttäytymiseensä, saa luultavasti houkuttelemattakin ihmiset hakeutumaan seuraansa. Hyväntahtoiset, hymyilevät kasvot, iloinen pilke silmäkulmassa, aito kiinnostus keskustelukumppaniin, ystävällinen käytös, myös silloin kun haluaa torjua toisen lähestymisen. Sellaisiin asioihin uskon ympäristön kiinnittävän huomiota.

    Ujous voidaan usein - väärinkin - tulkita ylpeydeksi. Hymyillään kun tavataan ;))
  20. mielestäni on todella loukkaavaa tuhota toisen omaisuutta, eikä kenelläkään ei ole oikeutta sellaiseen. Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan yksityisyyteen - myös parisuhteessa eläessään. Itse en voisi kuvitellakaan ryhtyväni salaa penkomaan miehen tai lapsenkaan laatikoita/taskuja.

    Historian voi "piilottaa" jonnekin kaappien kätköihin tai jos molemmat haluavat, miksei niitä voisi yhdessäkin katsoa.

    Entä, mitä tekisitte sitten, kun elettyä elämää on kertynyt jo vuosikymmeniä. Pitäisikö kaikki aikaisempaan elämään liittyvä tuhota, kun aloittaa uuden suhteen?

    Joku haluaa säästää muistoja elämän varrelta, toiselle ei sellaisella ole mitään arvoa. Jokaisen pitäisi kuitenkin saada itse päättää näin henkilökohtaisista asioista.
    21. 284 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt