Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Tässä on totuus kirjoitti: «Missään Raamatussa ei anneta edes pienintä vihjettä, että ehkäisy olisi sallittua.»

    Raamatussa ei sanota ehkäisyn hyväksyttävyydestä oikeastaan yhtään mitään. On kovin outo väite, että Raamattu olisi ehkäisyä vastaan.

    Onko siis kaikki se, mitä Raamatussa ei ole erikseen sallittu, kiellettyä, helvetin tulijärveen jontava synti ja pilkka Jumalaa vastaan.

    Onko Raamatussa sallittu keskustelu suomi24-palstalla?

    Jos ehkäisy kielletään sillä perusteella, että siinä estetään mahdollista elämää syntymästä, eikö silloin olisi eettisesti velvoittavaa tehdä lapsia joka ainoa kerta, kun panettaa?
  2. sana mies opasti, miten Jumalaa lähestytään.

    Voi, tuon kaiken olen kokeillut jo kauan sitten. En ole ihan poikanen enää.

    Raamattu ei muutu todemmaksi eikä Jeesus merkitsevämmäksi noilla keinoin. Jonkin aikaa voi huijata itseään, että muka uskoo jotakin, mitä oikeasti ei usko. Uskominen on mieleltään terveelle mahdotonta, jos selvä havainto ja järki osoittavat, että uskottavaksi tarjottu asia ei luultavasti pidä paikkaansa.

    Sen sijaan minulla on oma tapani ymmärtää Jumala, jota palvelen ja joskus tavallaan lähestynkin. Siinä ei ole mitään osaa millään kirjoituksilla tai uskomisilla. Tarkoitan sitä todellisuutta, joka paljastuu esiin rauhoittamalla mielen hälinän pois.

    Sitä sanotaan mystiseksi kokemukseksi ja siitä on kokemuskuvauksia kaikissa kulttuureissa läpi historian. Jotkut kuvaavat sulautumista ja minuuden katoamista korkeampaan. Toiset kertovat ymmärryksen ylittävän voiman kohtaamisesta "kasvoista kasvoihin". Näitä on pyritty luokittelemaan ja nimeämään, mutta luulen, että kyseessä on olennaisesti sama asia. Norsu vaikuttaa sokealle erilaiselta riippuen siitä, mistä päin sitä tunnustelee, mutta norsu se on kuitenkin.

    Mystisen kokemuksen olemukseen kuuluu voimakas kokemus siitä, että sitä ei ole mahdollista kunnolla kuvata sanoilla. Se on voimakas ja henkilökohtainen, yksityinen asia.

    Jotkut ovat tuossa tilassa tehneet lupauksia ja sitoumuksia "palvella Jumalaa" tai "elää myötätuntoisesti palvellen" ja niin edelleen, koska se on silloin niin selvää ja ilmeisen oikein.

    Tässä kohdassa kokemuksemme ja kuvauksemme sivuavat toisiaan, halusitpa sitä tai et.

    Ehdotan, että suhtaudumme kunnioittavasti toistemme kokemuksiin ja meitä täysin ylivoimaisesti korkeampaan jumaluuteen. Ehdotan, että jätämme vähemmälle joutavan kinaamisen oikeasta opista. Se on suvaitsevuutta – ei kuitenkaan yritys perustaa taas uutta kaikenkattavaa uskontoa. Tärkeintä on oikea mielen tila ja pyrkimys hyvään elämään. Sama se, millä sanoilla, uskomuksilla ja ulkoisilla tunnusmerkeillä toimimme, kunhan ydinasia on kohdallaan.

    Nyt joudut miettimään, vetäydytkö eksklusivismin linnakkeeseen vai nöyrrytkö myöntämään aidosti käsittämättömäksi sen, mikä on meiltä salattu jo pelkän suuruutensa takia.
  3. On tutkittu, että tuleminen yhteiskuntaan vieraasta tai poikkeavasta vähemmistökulttuurista herkässä kasvuiässä kuormittaa ihmisen mielenterveyttä. Maahanmuuttajilla on merkittävästi enemmän skitsofreniaa, bipolaarihäiriötä ja depressiota, kun muiden tekijöiden vaikutus on eliminoitu.

    Syntyminen adventistiperheeseen ja sieltä käsin hakeutuminen kansalaiseksi, yhteiskunnan jäseneksi, se on täysin verrattavissa tuohon vierailta mailta tulemiseen.

    Aivan erityisesti tuo kuormitus syntyy silloin, kun lapsi kasvaessaan ei pysty uskomaan vanhempiensa tarjoaman tunnustuksen mukaisesti. Niin voi käydä esimerkiksi sen takia, että lapsi sattuu olemaan riittävän älykäs.

    Tässä merkityksessä vastaus avauksen kysymykseen on myöntävä.
  4. Miksi kuvittelet, että olisin pyytämässä teoreettista tai akateemista tarkastelua? Minähän päinvastoin kysyin, mistä *käytännössä* on kysymys.

    En missään tapauksessa rajaa tunteita ja kokemuksellisuutta tuon käytännöllisyyden ulkopuolelle. Pyydän käytännöllisyyttä lähinnä siksi, että sanotuilla asioilla olisi edes jokin jaettavissa oleva merkitys.

    Kiitos joka tapauksessa ilmeisen rehellisestä, nöyrästä ja kysyjää kunnioittavasta vastauksesta.

    Auringonlaskun hiljainen katselu ja sen kokemisen jakaminen on tavallaan hyvin käytännöllinen asia. Tiedämme, mitä sen tavoittaakseen pitää tehdä, vaikka onkin säävaraus ja mahdollisuus, että häiritsevät ajatukset tärvelevät kokemuksen.

    Se avoimuus ja vapaus, jolla lähestyt tuota Jeesus-kokemusta ja pelastusta, johtaa väistämättä loogisesti hyvin suureen suvaitsevuuteen ja nöyryyteen. Uskovaisille niin tyypilliset harhaoppisyytökset ja jumalattomuusleimojen lyönti varisevat pois kuin nuo viimeiset pihakoivujen lehdet, jotka näkyvät tämän huoneen ikkunasta.

    Noin lavea suhtautuminen jättää tilaa jopa sille, että aivan oikea kokemus ja jumalasuhde voi ilmentyä myös jossakin muussa uskonnossa kuin kristinuskossa. Ja mikä merkillisintä, se voi ilmetä kokonaan ilman mitään nimettävissä olevaa uskontoa tai sanottavissa olevaa uskontunnustusta.

    Mistä nämä veitikat tällä palstalla sitten kinaavat? Opilliset pilkunhinkkaamiset ovat niin turhia, niin naurettavia. Varsinkin ne ovat sitä, kun ulkopuolinen tarkkailija näkee tilanteen hyvin vakuuttavasti sellaisena, että kaikki kinan osapuolet ovat väärässä – eikä vain väärässä, vaan kertakaikkisen hakoteillä ja kuutamolla.

    Se, mikä minulle edelleen jäi epäselväksi, oli tuon Jeesus-nimen tärkeys. En löydä sille mitään perusteita enkä löydä mitään arvokasta, mihin se johtaisi. Nimi mikä nimi. Minulle Kaikkivaltiaan kohtaaminen on erittäin sanatonta. Se on todellisuus aivan omana itsenään, ilman mitään hölötyksiä ja kirjoitelmia. Ei ole tarpeen lisätä mitään, vaan vain riisua hälinä pois. Siellä se jokin on, ja on ollut koko ajan: ehdoton rakkaus, ilo ja turvallisuus. Tai oikeammin ei siellä, vaan täällä, tässä, niin lähellä, ettei sormella voi niin lähelle osoittaa.

    Onko se sitten jotenkin väärä kokemus, jos siinä ei toteudu jokin uskontunnustuksen pykälä tai muu oikean opin ja elämän esiin siivilöinnissä käytty kriteeri? Pyydän olemaan tarkkana sen suhteen, että äsken löydetty suvaitsevuus ja nöyryys ei yhtäkkiä unohdu ja tee tilaa nurkkakuntaiselle tärkeilylle. Nöyrästi pyydän.

    Tervetuloa todellisuuteen, joka on paljon ihmeellisempi kuin osaamme sanoa tai edes kuvitella! Miten se voisikaan koskaan olla paketoituna mihinkään kirjoitukseen? Ei elefantti mahdu sokerisirottimeen.