Jos suora Raamatun lainaaminen ja sen viestin todesta ottaminen on agitaatiota ihmisten murhaamiseen, silloin Raamatun kirjaimellisen todesta ottamisen opettamista on pidettävä myös rikollisena toimintana.

Tämä on kuivaa logiikkaa, jota ei muuksi muuta luotsien eikä amiraalien väliintulot.

Jos tämä viesti moderoidaan pois, pidän sitä osoituksena siitä, että joku on huomannut jääneensä itse teossa kiinni rikoksesta ja yrittää pimittää jälkiään.
1) Synnyin adventistiperheeseen ja siksi adventismi ei ollut oma valintani. Kasvoin ulos kirjaan uskomisen metodista yleensä ja hyvin kummallisten oppien adventismista varsinkin samalla kun kasvoin aikuiseksi.

Kesti kuitenkin kauan ennen kuin lopulta erosin adventtiseurakunnasta, koska halusin suojella vanhempiani järkytykseltä. Huoli osoittautui kuitenkin aiheettomaksi.

Oikeastaan erosin ennen kaikkea siksi, että olin väsynyt ja kyllästynyt kaksoiselämään, jossa yritin pitää yllä adventistin roolia tiettyihin suuntiin. En halunnut koskaan suoranaisesti valehdella ja siksi sain olla hyvin taitava valitsemaan sanojani. Vähitellen tuon puuhan tuottama stressi kävi ylivoimaiseksi kestää.

2) Olen tutustunut laajasti monenlaisiin uskontoihin ja niiden perusteisiin. Olen myös lukenut paljon uskonnollisuuden psykologiasta ja sosiologiasta. Osaan arvostaa tiettyjä asioita uskontojen toiminnassa, mutta en pysty uskomaan niiden oppeihin.

Ihan yksinkertaisesti järkeni ja terve arvostelukykyni estää minua pitämästä totena sitä, että Raamattu olisi jokin erityinen Jumalan ilmoitus, puhumattakaan siitä, että se olisi kirjaimellisena erehtymätön jopa niissä asioissa, joista tieteellä on erilaisia tuloksia.

Olen sellaisessa merkityksessä ateisti, että en välttämättä tarvitse persoonallisen Jumalan käsitettä maailmankuvassani. Osaan kuitenkin puhua myös sellaista kieltä, jossa Jumala on käsitteenä mukana.

Koen olevani edelleen hengellisesti herkkä ja pidän eksistenssiä, elämää sekä yhteyttä muihin ihmisiin ja luontoon pyhänä ja suunnattoman arvokkaana.

3) Adventismissa on myönteistä se, että pois lähteneisiin suhtaudutaan kauniisti ja ystävällisesti eikä lopeteta kaikkea kommunikaatiota kuten esimerkiksi Jehovan todistajilla on tapana.

Jos pitää valita oppina joko ikuisen piinan helvetti tai adventistien opettama tyhjiin raukeaminen, kannatan ilman muuta adventistien linjaa. Loppumaton rääkkäys on ajatuksena hyvin sairas.

Toivonlinnan luonto ja ympäristö on hyvin kaunis ja tunnen sen edelleen varsin yksityiskohtaisesti, vaikka olenkin käynyt siellä viime vuosikymmeninä vain harvoin. Muistot lapsuudesta ovat kauniita ja voimakkaita. Muistan rannan suolaiset pärskeet ja vesilintujen kirkumisen. Muistan kiipeämisen kalliota ylös näköalapaikoille havumetsän tuoksussa.

Se, mistä kuitenkin jäi paha maku, oli määrätietoinen yhteiskuntavammaiseksi kasvattaminen. Siitä normaaliksi kansalaiseksi opettelu vaati paljon työtä ja sisua.
seurakunta kasvaa kirjoitti: «Kun sapatista tulee yleinen kiistakysymys kristikunnassa todelliset Kristuksen seuraajat kuulevat Hyvän Paimenen äänen ja liittyvät sapattia pitävään seurakuntaan seuraten Jeesusta luopumuksen keskellä.»

Trendi on ollut jo pitkään kohti aina vain vapaampaa suvaitsevuutta sellaisissa uskonnollisissa asioissa, jotka eivät suoranaisesti ole uhka kenenkään toisen vapaudelle.

Elinkeinoelämässä toivotetaan itse asiassa tervetulleeksi lepopäivien moninaisuus, koska se helpottaa työvuorolistojen tasaamista. Suuntahan on ollut kohti liikkeiden tasaista jopapäiväistä aukioloa ja Suomessa se on varsin pitkälle jo toteutunutkin.

Tämä yhteiskunnan trendi ei ole voinut olla vaikuttamatta asenteisiin myös uskonnollisissa yhteisöissä. Jännitteet ja kinastelut ovat vähentyneet ja lempeä suvaitsevuus tullut tilalle. Kristityistä oikeastaan vain adventistien keskuudessa on edelleen tiukkaa vastakkainasettelun henkeä suhteessa lepopäivään.

Mikä olisi se muutos, joka kääntäisi tämän kehityksen suunnan takaisin kohti riitelyä? Luulen, että siihen tarvittaisiin vähintäänkin kriisiolot, kuten sotatila. Sellaisten kriisien aikana asenteet usein liikkuvat voimakkaasti konservatiiviseen suuntaan ja ihmiset poteroituvat aatteidensa bunkkereihin.

Ja sekin skenaario tuntuu tavattoman epätodennäköiseltä.

Se, että sapatista tulisi yleinen kiistakysymys kristikunnassa, ei kerta kaikkiaan ole näköpiirissä.

Myönnän toki, että ennustaminen on vaikeaa ja oikeaan osuminen vielä vaikeampaa.
Kai_A kirjoitti: «Olettaisinkin, että Raamattua enemmän tai vähemmän säännöllisesti lukevien ihmisten määrä on useita satoja miljoonia. Voisi olla jopa 500 miljoonaa??»

Tuossa on merkitsevää myös se, mitä tarkoitetaan lukemisella.

Niitä, jotka tosiaan lukevat koko Raamattua eivätkä vain harvoja poimittuja pikku helmiä, on luultavasti melko lailla vähemmän.

Ja sitten on sitä lukutapaa, jossa pyritään löytämään yhteyksiä Raamatun eri kirjojen välille ja rakentamaan niistä oppikokonaisuuksia. Minusta nuo oletetut ristikkäiset viittaukset ovat useinkin aika hatarasti perusteltuja. Mutta jos uskoo Raamatun olevan Jumalan itsensä ohjaama koknaisuus, tuo lukutapa on tietysti ymmärrettävä.