pari kysymystä ex-adventisteille

A) Lähdin juutalaiskysymyksen sekä epäraamatullisten oppien (pyhäkköoppi, tutkiva tuomio ja niihin liittyvän pvmäärän 22.10.1844 ) vuoksi. En myöskään voinut pitää Ellen G Whitea profeettana.

B) Liityin toiseen seurakuntaan, jossa opetetaan ainoastaan Raamattua ja siellä vallitsee myös suuri Israel-rakkaus.

C) Yksi elämäni parhaista ratkaisuista oli jättää adventismi! Ei ole ollut ikävä! Muistot enimmäkseen synkkiä.

Vastaan itse erilliseen viestiin ettei aloituspostauksesta tule sekava.

1) Joskus teini-ikäisenä huomasin etten enää pidä oikeasti totena adventismin oppeja. Tuntui koko ajan enemmän väärältä teeskennellä uskovansa johonkin, joka ei tuntunut järkevältä. Sain rokeutta asian tunnustamiseen itselleni siitä, ettei mulle oltu koskaan opetettu helvettioppia. Päättelin, että jos kaikki kerrotut jutut Jumalasta, Jeesuksesta yms. eivät ole totta, ei haittaa mitään luopua uskovaisen roolista. Jos ne taas ovat totta, pahimmillaankin lakkaan vain olemasta eikä mitään ikuista kärsimystä ole luvassa. Siitä kesti vielä noin 15 vuotta ennen kuin kehtasin erota liikkeestä - sukulaisten reaktiot kun pelottivat.

2) Kadotin vähän kerrallaan uskon koko kristinoppiin. Parikymppisenä olin jo täysi ateisti. Lähdin etsimään totuutta tieteestä, yhteiskunnallisista liikkeistä yms. Eräänä yönä sitten Jumala päätti ilmoittaa olemassaolonsa mulle suoraan kysymättä lainkaan, haluaisinko nähdä totuuden. Se tuli kuin nyrkinisku palleaan, eikä sitä voinut kiistää. Ateismi katosi kertaheitolla, eikä ole pelkoa että se tulisi takaisin. En voisi myöskään liittyä enää mihinkään uskonnolliseen liikkeeseen, sillä en voisi rehellisesti uskotella itselleni todeksi tavallisten, syntisten ihmisten käsityksiä Jumalasta ja Raamatusta.

3) Vuosikausien katkeruuden ja traumoissa rypemisen jälkeen - oikeammin Jumalan kohtaamisen jälkeen - olen päätynyt ajattelemaan adventistiaikojani suurella lämmöllä. Leireillä oli kivaa sekä Kallioniemessä että Toivonlinnassa, ja ruoka niillä oli suorastaan taivaallista. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut lapsena oppia kasvissyöjäksi. Lastenluokilla oli jännää, nuortenluokilla aika tylsää.
Muistan myös joidenkin henkilöiden tuomitsevan ja lakihenkisen asenteen, jota en kyllä kaipaa vähääkään. En kaipaa myöskään asioiden luokittelua pyhiin ja syntisiin - mm. musiikkimakuni julistettiin saatanalliseksi. Kaikkiaan mielikuva on kuitenkin jäänyt reippaasti plussan puolelle, vaikken enää pystyisikään liittymään adventtikirkon jäseneksi.

Siunausta jokaiselle entiselle ja nykyiselle adventistille! Tässä vielä kannustukseksi jokaiselle, joka todella haluaa löytää Totuuden kaikkien koskaan kerrottujen sanojen ja opetusten takana:

Sananl. 8:17
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.

Luuk. 11:9
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

1) Mikä sai sinut jättämään adventismin?

rakkaus huumeisiin ja valheeseen

2) Mitä tapahtui seuraavaksi? Liityitkö toiseen seurakuntaan, päädyitkö ateistiksi, mitä?

ateistiksi päädyin huumeita vetämään

3) Mitä ajattelet adventismista nyt? Jäikö hyviä muistoja vai pelkkä paha maku suuhun?

suuri kaipuu jäi. haluaisin palata, mutta en jaksa, koska huumeet...

Jätin adventismin, koska tykkäsin bilettää, eikä pastori siitä tykännyt. Tykkäsin kaikista synneistä, kuten aineista. Sitten mut potkittiin ulos. Tällaisia varmaan olemme melkein kaikki ex-advarit. Joo ja liityin kari kuulan ja irja paskolan evlutseurakuntaan jäseneksi. niitä ei haitannunna mun teot. Huonosti menee nykysin. mutta minkäs sille voi, ku aineet on niin hyvii.

Jotain määtähän siinä adventismissa on ollut, kun kaikki ex-advarit on joidenkin
mukaan narkkareita tai homoja? Pastoreilla näyttää olevan suuri osuus tapahtuneelle?
Voimme siis päätellä, että adventismi on hyvä kasvualausta kaikelle poikkeavalle käytökselle? Adventismin ahdasmielinen ja synkkä opetus ja vapauden riisto johtaa siis ihmisen epätoivoisiin tekoihin?

Nimimerrki "Levollinen_homo" on käynyt mm. Toivonlinnan koulun ja en siis yhtään ihmettele, että hän on nyt sitä mitä on? Kasvatuslaitoksen supertuotos?

1) Synnyin adventistiperheeseen ja siksi adventismi ei ollut oma valintani. Kasvoin ulos kirjaan uskomisen metodista yleensä ja hyvin kummallisten oppien adventismista varsinkin samalla kun kasvoin aikuiseksi.

Kesti kuitenkin kauan ennen kuin lopulta erosin adventtiseurakunnasta, koska halusin suojella vanhempiani järkytykseltä. Huoli osoittautui kuitenkin aiheettomaksi.

Oikeastaan erosin ennen kaikkea siksi, että olin väsynyt ja kyllästynyt kaksoiselämään, jossa yritin pitää yllä adventistin roolia tiettyihin suuntiin. En halunnut koskaan suoranaisesti valehdella ja siksi sain olla hyvin taitava valitsemaan sanojani. Vähitellen tuon puuhan tuottama stressi kävi ylivoimaiseksi kestää.

2) Olen tutustunut laajasti monenlaisiin uskontoihin ja niiden perusteisiin. Olen myös lukenut paljon uskonnollisuuden psykologiasta ja sosiologiasta. Osaan arvostaa tiettyjä asioita uskontojen toiminnassa, mutta en pysty uskomaan niiden oppeihin.

Ihan yksinkertaisesti järkeni ja terve arvostelukykyni estää minua pitämästä totena sitä, että Raamattu olisi jokin erityinen Jumalan ilmoitus, puhumattakaan siitä, että se olisi kirjaimellisena erehtymätön jopa niissä asioissa, joista tieteellä on erilaisia tuloksia.

Olen sellaisessa merkityksessä ateisti, että en välttämättä tarvitse persoonallisen Jumalan käsitettä maailmankuvassani. Osaan kuitenkin puhua myös sellaista kieltä, jossa Jumala on käsitteenä mukana.

Koen olevani edelleen hengellisesti herkkä ja pidän eksistenssiä, elämää sekä yhteyttä muihin ihmisiin ja luontoon pyhänä ja suunnattoman arvokkaana.

3) Adventismissa on myönteistä se, että pois lähteneisiin suhtaudutaan kauniisti ja ystävällisesti eikä lopeteta kaikkea kommunikaatiota kuten esimerkiksi Jehovan todistajilla on tapana.

Jos pitää valita oppina joko ikuisen piinan helvetti tai adventistien opettama tyhjiin raukeaminen, kannatan ilman muuta adventistien linjaa. Loppumaton rääkkäys on ajatuksena hyvin sairas.

Toivonlinnan luonto ja ympäristö on hyvin kaunis ja tunnen sen edelleen varsin yksityiskohtaisesti, vaikka olenkin käynyt siellä viime vuosikymmeninä vain harvoin. Muistot lapsuudesta ovat kauniita ja voimakkaita. Muistan rannan suolaiset pärskeet ja vesilintujen kirkumisen. Muistan kiipeämisen kalliota ylös näköalapaikoille havumetsän tuoksussa.

Se, mistä kuitenkin jäi paha maku, oli määrätietoinen yhteiskuntavammaiseksi kasvattaminen. Siitä normaaliksi kansalaiseksi opettelu vaati paljon työtä ja sisua.

V.aari. Kirjoituksesi on avoin ja rehellinen, nostan hattua rehtiydellesi! Vaikka tuo, että nykyään olet ateisti, ei minua luonnollisestikaan ilahduta. Mutta se on sinun valintasi.

Yhdessä asiassa en ole samaa mieltä: että poislähteneisiin suhtauduttaisiin ystävällisesti; paras esimerkki täällä on räksyttävä ja tuomitseva "pyh!".

Minä en usko sellaiseen uskoon jossa seurakuntalaiset kulkevat jokainen peräkkäin samaa harhapolun mutkittevaa reittiä.
Jeesustahan meidän pitäisi seurata eikä pastoreita!
Muuten meistä tulee lopuksi pelkästään niinkuin "pyh".

Nyt nähtiin taas, että AINEET ne vetävät pois totuudesta!

levollinen_mieli kirjoitti salaperäisesti: «Nyt nähtiin taas, että AINEET ne vetävät pois totuudesta!»

Paljonhan on ollut sellaista ajattelua, että on erikseen aineellinen ja henkinen todellisuus. Käytäntö on osoittanut, että henkinen tarvitsee kasvualustakseen aineellisen. Tai ainakin aineellisessa asustavan ihmisen vuorovaikutus henkisen kanssa on kovin vaivalloista ellei tuolla henkisellä ole aineellista olemisen perustaa.

Maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Se tarkoittaa, että olet ainetta.

Jos aineellista tarkastelee nöyrästi ja samalla järkevästi ja johdonmukaisesti, uskon, että löytää ihan tosia asioita. Paljonhan tällä tavoin on jo selvitettykin.

Tämä oli yksi tulkinta aineista.

Toinen tulkinta palauttaa mieleen koulun ja äidinkielen opetuksen. Oppilailta edellytettyjä vapaamuotoisia kirjoituksia jostakin annetusta aiheesta sanottiin aineiksi. Nuoret ovat luovia ja nokkelia. Monenlaista mielipidettä ja logiikan koukeroa joutuu äidinkielen opettaja lukemaan näitä aineita arvioidessaan. Myös huumorin valtavan laaja kirjo antaa välähdyksen itsestään. Jos siinä rupeaisi kaikkeen lukemaansa uskomaan, varmaankin menettäisi mielenterveytensä.

Tämä oli toinen tulkinta aineista.

Aineista puhutaan myös, kun tarkoitetaan mielen toimintoja sekoittavia huumeita. Jotkut pitävät varsinkin hallusinogeenisia huumeita totuuden oivaltamista syventävinä ja laajentavina. Kuitenkin aineissa olevan touhut usein viittaavat siihen, ettei siinä tilassa kovin skarppia todellisuuden tajua ole. Ihan voidaan puolustaa sellaista ajatusta, että aineet vetävät pois totuudesta.

Tämä oli kolmas tulkinta aineista.

Nyt jäin vielä kaipaamaan neljättä tulkintaa aineista, koska mikään näistä kolmesta ei oikein millään aasinsillalla kytkeydy keskusteluketjun avaukseen, joka oli kolme yksinkertaista kysymystä ex-adventisteille.

Tass viisastellaan! Viittasin "Levollisen_homon" ja "Voihan kakan" kommentteihin, jossa he kertoivat päätyneet käytämään huumeita jouduttuaan pois totuudesta, eli adventismista.

1) Dogmit lähes kokonaisuudessaan.

Ellen White.

Itsekkyys esimerkiksi sapatti-asiassa, eli me paremmat jumalan valitut vedämme lonkkaa ja meillä on siihen oikeus, kun onneksi me pystymme teettämään omat työmme muilla, joita jumalan ei tarvitsekaan pelastaa, niin he saavat sapattina uurastaa, jotta meille jumala voi osoittaa armonsa, kun pidämme hänen sapattinsa.

Esimerkiksi Amishit ovat minusta rehellisiä uskovaisia, kun he toimivat uskonsa mukaan, mutta eivät halua tehdä toisten elämästä kurjaa omilla oudoilla säännöillään. Minusta adventistien pitäisi perustaa oma sapatinpalvojien omavarainen yhteisönsä, jossa he eivät olisi riippuvaisia muiden tekemästä työstä sapattina, vaan he eläisivät kuten itse opettavat, eivätkä loisisi toisten tekemän työn kautta ja saisi jumaltaan sitten kaikkea kunniaa, vaikka toiset joutuvat kadotukseen tuottamalla heille sähköä, vettä, turvaa ja palveluja viikon jokaisena päivänä.

Eli adventtikirkon maailmankuvan täydellinen valheellisuus ja kaksinaismoralismi.

Raamatun kirjaimellinen tulkinta ja sen aiheuttamat älylliset ristiriidat. Kuuden päivän kirjaimellinen luominen yms yms yms.

Nykyisten tosiasioiden sekä historiallisten tapahtumien vääristely, jotta Ellen Whiten sekavat näyt saataisiin näyttäytymään sellaisina, että ne eivät olisi sekavia näkyjä, oman aikansa tuotteita. Suuri taistelu on täynnä paikkansapitämätöntä tietoa historiallisista tapahtumista. Osa ei ole luultavasti tahallista vääristelyä, vaan kun kirja puhuu historiallisista tapahtumista, joista ei ollut kulunut vielä riittävästi aikaa, Ellen tukeutui lähteisiin, joissa tapahtumia käsiteltiin hyvin puolueellisesti ja yksipuolisesta näkökulmasta, eli tämän päivän valossa totaalista huuhaata.

2) Agnostikko, nykyisin en enää sitäkään, vaan jumalista on tullut täysin yhdentekeviä. Tietenkin olisihan se hauskaa, jos jokin jumala olisi olemassa ja sen voisi vielä jotenkin älyllisesti todentaa, mutta kun ei niin ei.

Ja en minä halua elää ikuisesti, edes henkiolentona toista henkiolentoa palvoen, sillä mitä ihmeen järkeä siinä olisi? Minulta vain on jokin uskonnollinen geeni lakannut toimimasta. Sammunut, toivottavasti lopullisesti ja sen geenivirheen toivon mukaan olen siirtänyt myös lapsiini, jotta he eivät hairahtuisi näihin limaisten liikemiesten rahantekojärjestöihin.

Tämä palsta ja sen kirjoittajien tuotosten lukeminen oikeastaan karisti minusta myös agnostikon, eli kunnia kuuluu heille, jotka koettivat jumalaansa puolustaa, mutta tekivät siitä vain entistä vastenmielisemmän. Monien kirjoittajien, mm. Alex-kasin, tuotoksilla oli sellainen vaikutus, että tajusin lopullisesti sen miten hölmö on ajatus jumalista kokonaisuudessaan.

3) Eihän adventismi ole tietenkään aivan sieltä pahimmasta päästä, vaikkakin se kahlitsee jäseniään lähes yhtä vahvasti kuin muutkin amerikkalaiset lahkot.

1) Mikä sai sinut jättämään adventismin?

Kasvoin täysin uskonnottomassa ja köyhässä kodissa ja liittyessäni noin parikymppisenä Adventtikirkkoon, koin valtavan ristiriidan teorian ja käytännön välillä. Uskoin useimpiin adventistien oppeihin, mutta käytännön kristillisen elämän toteuttaminen Adventtikirkossa oli jotain ihan muuta kuin minkä itse ymmärsin Raamatustani. Koin Adventtikirkon hyvin elitistiseksi kirkoksi, jolla ei ole antaa mitään niille, jotka todella apua tarvitsevat. Oppi ei pelasta. Ei edes oikea oppi. Sama juttu kuin Jehovan todistajilla, että sinne hakeutuvat ja siellä jaksavat olla lähinnä sellaiset ihmiset, jotka muutenkin pärjäävät elämässään kohtuullisen hyvin. Yhteiskunnan silmissä "rupusakki" esim. mustalaiset ym. (anteeksi ilmaisuni) loisti poissaolollaan. Lopulta en enää jaksanut, koska koin itseni niin tekopyhäksi, eikä jähmeätä kirkko-organisaatiota ja sen käytäntöjä ollut mahdollista muuttaakaan. Esim. sympatia-keräyskin tuntui lähinnä ihmisten huijaamiselta, jolla kerättiin vain varoja oman seurakunnan jäsenille tai sitä varten, että voitiin käännyttää ihmisiä adventisteiksi. Sellainen pyyteetön auttaminen, kuten esim. Hurstin työ köyhien hyväksi on mielestäni rehellisempää lähetystyötä, jossa ei koko ajan ole taka-ajatuksena ihmisten käännyttäminen johonkin uskonlahkoon. Adventismissa tuntuu aina taka-ajatuksena oleva toisten käännyttäminen adventismiin. Raamatun mukaan uskon päämäärä kuitenkin on sielujen pelastus, eikä se mielestäni tarkoita adventistikäännynnäisten tekemistä. Adventismi ei pelasta ketään. Tämä ristiriita kävi siis ajan kanssa liian raskaaksi kestää. En myöskään koskaan vakuuttunut Ellen Whiten profeetallisuudesta. Jos Jehovan todistajilla oli niitä sinisiä, punaisia, vihreitä ja keltaisi kirjojaan joka lähtöön, niin adventistien hyllyt olivat täynnä EGW:n kirjoja. Lisäksi niitä lukiessa tuli erittäin ahdistunut olo, aivan kuin panta alkaisi kiristää päätä. Huomio alkoi kiinnittymään omaan itseen ja omiin tekemisiin Jumalan ja Hänen kaikkivoipaisuutensa sijasta.

2) Mitä tapahtui seuraavaksi? Liityitkö toiseen seurakuntaan, päädyitkö ateistiksi, mitä?

Uskoin edelleen, että Adventtiseurakunta on opillisesti se ainoa oikea seurakunta, mutta koska en jaksanut elää siellä, enkä kokenut useimpiin adventisteihin minkäänlaista "sielun sukulaisuutta", niin hylkäsin uskonnon kokonaan. Ajattelin, että olen sen vuoksi kadotettu ja päätin elää tämän ainoan maanpäällisen elämäni ilman Jumalaa. En halunnut tietää uskosta enkä Jumalasta yhtään mitään. Näin meni viitisentoista vuotta "mieron teitä kulkien", kunnes eräänä päivänä olin siinä jamassa, että Jumala löysikin minut. Se oli järkyttävä hetki, kun tajusin, että Jumala ei ollutkaan hyljännyt minua kaikkina niinä vuosina, vaikka minä olin hyljännyt Hänet, enkä halunnut tietää Hänestä yhtään mitään. Ja yhtäkkiä tajusin myös sen, että se viidentoista vuoden ajanjakso elämässäni, joka mielestäni näytti ensin aivan hukkaanheitetyltä ajalta, olikin opettanut minulle sellaisia asioita, joita tuskin olisin muuten koskaan oppinut. Tajusin, että minulle oli annettu toinen mahdollisuus, mutta nyt ongelmakseni tulikin sitten se, että pitäisikö minun liittyä takaisin Adventtikirkkoon. Aloin suorastaan ahmia Raamattua ja yhtäkkiä käsitin, että Jumala ei ollut perustanut koskaan mitään muuta seurakuntaa maan päälle kuin Israelin. Ja tällä tarkoitan hengellistä Israelia, koska Raamatun mukaan Aabrahamin todellisia jälkeläisiä ovat ainoastaan ne, jotka perustautuvat uskoon, jotka ovat "sisäisesti juutalaisia". Tämän käsitykseni kanssa elin sitten jonkin aikaa täysin yksin, mutta en voinut käsityksiäni muuttaakaan, koska niin sen ymmärisin Raamatustani. Ilmestyskirjaa tutkiessani minua alkoi sitten mietityttää kovasti Babylon. Aloin etsiä babylon-hakusanalla netistä tietoa ja yhtäkkiä löysinkin sieltä ihmisiä, jotka olivat löytäneet Raamatustaan samat asiat kuin minäkin. En ollutkaan uskoni kanssa yksin! Tajuan nyt, että Jumalan todellinen seurakunta ja kansa ei ole mikään maanpäällinen organisaatio tai kansa, vaan se on hengellinen kansa, jonka tulisi lähteä ulos näistä ihmistekoisista Babylonin organisaatioista, jotka ovat Äitikirkon "jälkeläisiä" siltä perittyineen "geeneineen" (=pakanuudesta tulleet harhaopit ja organisaatiomalli).

jatkuu...