- Hei!
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa. Toki isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat olla heidän kanssaan. Mutta ihmettelen aivan omassa lähipiirissänikin tilanteita, jossa lapsia viedään isovanhemmille alin omaan ja vietetään itse sitten rauhassa aikaa kotona, ravintolassa, milloin missäkin. Kyllä minä tämän silloin tällöin ymmärrän, mutta rajansa kaikella. Ja olen todella sitten kuullut näiden isovanhempien valittavan, kun ovat niin uupuneita. Eivät kuitenkaan tule maininneeksi asiasta lapsillensa, vaan valittavat muualla. Lapset itse ajattelevat isovanhempien olevan toistuvasta hoidontarpeesta innoissaan. Kun itse mieheni kanssa päätimme hankkia lapsia, päätimme myös itse hoitaa heidät. Toki päivähoitoa työn takia tarvitaan, mutta mummolassa tai mammalassa ovat olleet vain ihan ääritapauksissa jonkin tärkeän menon vuoksi, jossa muuta mahdollisuutta ei ole ollut. Kyläilemme sitten aina yhdessä. Tytöt eivät ole meillä koskaan rentoutumisen esteenä olleet, vaan on oikein mukavaa olla ja harrastaa yhdessä. Heidän kanssaan olo on sitä laatuaikaa. Kotityöt ja kaikki on aina onnistuneet ongelmitta. Pienimmäinenkin aina olla töpsötti kantoliinassa selässä, kun äiti siivosi ja oli siitä tosi innoissaan.
Eli vähän nyt ilkeästi sanon, että jos lasten kanssa olo tuntuu vaikealta ja on liiaksi oman elämän esteenä, niin en ainakaan useita lapsia suosittele hankkimaan.
Tässä minun näkökulmani asiaan..... - Hei!
Itse olen myös noita eläkeasioita paljon miettinyt. Mieheni isä jäi muutama vuosi takaperin eläkkeelle ylemmän toimihenkilön tehtävästä. On kovasti sen jälkeen valittanut, kuinka on nyt köyhä eläkeläinen. Lopulta selvisi, että hänen eläkkeensä on suurempi, kuin oma palkkani. Itse olen ammatiltani opettaja ja teen täyttä työpäivää ikälisineen. Olen varmaankin sitten itse keppikerjäläinen hänen mielestään. Tuli vain sellainen tunne, että onko tässä mitään järkeä???? Sosiaalimenoja ym. supistetaan, mutta minkäänlaisia eläkekattoja ei ole olemassa.
Onko järkee vai ei????????????????????????