- Olet saanut paljon hyviä neuvoja.Tosin on noitakin jotka voi jättää huomioimatta. Olen seurannut lapsenlapsemme kehitystä joka on diagnostoitu vammaiseksi. Toimintaterapiaa, puheterapiaa ja pereheneuvolan käyntejä. Nimenomaan ota yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja jos et saa apua sukulaisilta, vaadi sitä sosiaalipuolelta. Rankkaa on ollut sekä meillä, lapsellamme, ja lapsenlapsellamme, mutta nyt ovat asiat jo paremmin.
- Aivan. Itse olen etsinyt töitä n. 8 vuotta ja nyt olen lähes 60 kymppinen. Olen lähettänyt satoja hakemuksia, ollut muutamassa haastattelussakin, mutta ei vaan ole onnistanut. Enää en suoraan sanoen jaksa! Kouluttanut olen itseäni koko urani ajan, olen kielitaitoinen, kokemusta on. Siispä mistään muusta ei ole kysymys kuin iästä. Onnea vaan niille yli 50:lle jotka vielä jaksavat uskoa ja hakea töitä.
- Lueskelin noita vastauksia ja päätin minäkin kommentoida. Ilman muuta jätä mies. Hänhän valehtieli sinulle alunperin ja kyllä suhteen on perustuttava molemminpuoliselle luottamukselle. Parempaa onnea seuraavalle suhteelle.