Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Kyllä niitä oikeasti maastovarmoja hevosia on olemassa, tunnen useammankin. Hankaluudet johtuvat tavallisesti joko siitä että hevonen on yksinkertaisesti säikky luonteeltaan, missä tapauksessa asiaan on vaikea vaikuttaa mitenkään, tai sitten, kuten sanoitkin, siitä, että ne pääsevät liian harvoin kunnon maastolenkeille. Oma hevoseni kuului tähän jälkimmäiseen ryhmään. Se ei pelännyt yhtään mitään, mutta aluksi se saattoi innostuessaan aloittaa yhtäkkiä sellaisen pukkihyppelyn ettei siellä ollut mitään mahdollisuuksia pysyä. Jos ohjia kiristi, se alkoi hyppiä pystyyn, ja muutenkin se oli todella vaikea saada pysymään käsissä. Mutta sitten kun se tottui säännöllisiin, usein rankkoihin maastolenkkeihin, se rauhoittui ja alkoi kuunnella apuja, ja sen jälkeen se toimi kuin ajatus vauhdista tai suunnasta riippumatta.

    Hevoselle ei ole pahasta vaikka sillä maastoiltaisiin päivittäin, mutta jos hevonen on kuumenevaa tyyppiä, se kannattaa ensin ratsastaa kunnolla kentällä. Jos hevonen on jossain määrin väsyksissä lähtiessään maastoon, se yleensä käyttäytyy asiallisesti, koska sillä ei enää ole energiaa turhaan pelleilyyn. Samoin jos mahdollista, kannattaa viedä hankala hevonen kiipeilemään jyrkkiä mäkiä missä se joutuu tosissaan tekemään töitä, niin sen ei ole niin helppo lähteä käsistä. Ja jos maasto sallii ja hevonen on kuitenkin ohjailtavissa vaikka jarru puuttuisikin, voi kokeilla mitä tapahtuu, jos sen yksinkertaisesti antaa juosta. Joidenkin hevosten täytyy saada oikoa koipiaan säännöllisesti, eli toisin sanoen ne tarvitsevat mahdollisuuden juosta niin lujaa kuin jaloista lähtee.

    Jos ratsastat kuumenevalla hevosella maastossa, ratsasta se kunnolla hikeen. Väsytä se joka kerta kun maastoilet, niin se rauhoittuu vähitellen kun tottuu siihen. Ja sitä mukaa kun se rauhoittuu, anna sille enemmän vapautta sen mukaan miten luotettavalta hevonen tuntuu. Sillä tavalla rento meno on mukavaa molemmille, ja hevonen kyllä pistää sen merkille ja ottaa opikseen.

    Tapoja on varmasti muitakin, mutta näillä keinoin minä olen saanut hankalat hevoset rauhoittumaan. Onnea!
  2. Hevonen eroaa esim koirasta jo yksin kokonsa ja voimiensa vuoksi. Jos koira kiskoo hihnassa, se on vielä helposti pideltävissä, mutta jos hevosen kokoinen eläin alkaa riehua, on pulassa. Jos koira kaataa omistajansa ja juoksee yli, siitä ei kummoistakaan vahinkoa koidu, mutta jos jää hevosen jalkoihin, saattaa päästä hengestään.

    Hevonen tarvitsee liikuntaa siinä missä koirakin, mutta koira voi olla tyytyväinen siihen, että sen kanssa käydään lenkillä muutaman kerran päivässä ja heitellään vähän keppiä kotipihassa, mutta hevonen ei keppiä nouda, joten sillä yleensä ratsastetaan tai ajetaan. Kuka tahansa osaa ottaa koiran narun päähän ja viedä sen kävelylle, mutta esim ratsastustaitoa ei todellakaan opi hetkessä. Toki kuka tahansa oppii kerrasta nousemaan satulaan ja istumaan kävelevän hevosen selässä, mutta kaikki muu siitä eteenpäin vie aikaa, koska ratsastaessa on keskityttävä moneen asiaan yhtaikaa. Plus että hevonen olisi hyvä pystyä hallitsemaan myös yllättävissä tilanteissa, mihin ei esim vuoden verran ratsastanut yleensä vielä pysty.

    Perussairaudet on hyvä osata tunnistaa molemmilla, tai ainakin huomata jos jokin on vialla, mutta koira, joka asuu ihmisten kanssa talossa, tulee tutuksi aivan toisella tavalla kuin hevonen jota käydään tallilla katsomassa kerran tai pari päivässä ja sen kanssa viivytään jokunen tunti. Siksi koiran käytöksen, elekielen ja muut tavat oppii tuntemaan paljon nopeammin kuin hevosen.

    Lisäksi hevosilla on paljon sellaisia varusteita joita koiralla ei ole. Riimu, suitset, satula (ehkä parikin), mahdollisesti valjaat, loimia... sen sellaista. Ja ne kaikki täytyy pitää kunnossa ja huolehtia siitä, että ne ovat sopivat eivätkä hierrä tai paina mistään. Keskiverto koiralla on kaulapanta tai valjaat ja niiden sovittaminen on hyvin paljon helpompaa kuin arvioida esim satulan istuvuus.

    Sinänsä kokemattomuus ei ole este hevosen hankkimiselle, mutta mitä vähemmän on kokemusta, sen todennäköisempää on, että hevonen alkaa testailla rajojaan, ja mitä vähemmän on kokemusta, sen vaikeampi se on pitää kurissa, sille kun ei välttämättä siitä se, että sille karjaisee "EI!" kuten koiralle, ja siinä missä koiran saa kuriin tarttumalla sitä niskasta, hevonen ei sitä elettä edes huomaa. Kurinpito isolle eläimelle ei ole niin simppeliä kuin pienille eläimille, ja siksikin on hyvä omata edes vähän kokemusta ennen oman hankkimista.

    Tässä nyt muutama ajatus asiasta. Henk koht olen sitä mieltä, että hevosista ei todellakaan tarvitse tietää ja osata kaikkea ennen kuin ostaa oman. Jos harrastaa ratsastuskoulussa, kehitys aika lailla pysähtyy n. 4 vuoden jälkeen, ja siinä vaiheessa on yleensä hyvä hetki alkaa katsella omaa hevosta. Siinä ajassa ehtii oppia perusasiat hevosen hallinnasta ja toivon mukaan hoidosta, ja lisää oppii ajan kanssa kokemuksen myötä kuten itsekin sanoit.
  3. Ai joo, sanoithan sinä, että hevonen on 10-vuoias. Se on vielä nuori, joten saattaa olla lapsellisuutta tuo käyttäytyminen.

    Tuli vielä mieleen sekin, että kun sanoit että hevonen yrittää kadota alta kun nouset selkään, käykö näin aina, riippumatta siitä onko ihminen vieressä vai ei tai oletko kentällä vai pellolla? Jos se on aina yhtä jännittynyt, herää epäilys, että sitä pelottaa kun ihminen nousee sen yläpuolelle. Toisin sanoen sitä ei ole opetettu loppuun asti kantamaan ihmistä selässään ennen kuin muu on aloitettu.

    Kysyisin myös, miten tarkkaan ottaen pyydät sitä eteenpäin? Käytätkö pohkeita kuten ratsastajat yleensä? Kokeile mitä hevonen tekee, jos pyydät sitä eteenpäin pelkällä pienellä äänikomennolla. Maiskauta kerran, tai mikä parhaiten toimiikin, mutta älä käytä pohkeita tai istuntaa. Hevonen ei ole niihin apuihin vielä tottunut, joten äänikomennot ovat sille todennäköisesti tutumpia.

    Oletko helläkätinen ratsastaja? Jos otat sitä liian lujasti kiinni kun se hyppää pystyyn, se saattaa pukittaa vastalauseena siihen.

    Nostaako hevonen päänsä ylös ravureiden tapaan lähtiessään liikkeelle tai kiihdyttäessään vauhtia? Jos nostaa, voisit kokeilla martingalia ellei hevosella sellaista jo ole.

    Oletko kokeillut puomityöskentelyä? Satunnaisia puomeja sinne tänne pitkin kenttää, niin se joutuu keskittymään siihen mihin menee, eikä jouda miettimään ylimääräisiä kolttosia. Muistat vain antaa sille sen verran löysää ohjaa, että se pääsee katsomaan minne astuu. Muuten se kompastuu niihin.

    Kaiken kaikkiaan, kun ratsastat, tee mahdollisimman paljon kiemurauria, siirtymisiä askellajista toiseen, pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä, niin ettet mene ollenkaan suoraa uraa. Voltti yhteen suuntaan, sitten toiseen ja heti perään kiemuraura, jne. Älä anna hevoselle mahdollisuutta ennakoida sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Pakota se keskittymään siihen mitä sinä siltä haluat.

    Osaako hevonen peruuttaa? Siis selästä käsin? Jos osaa, tee peruutuksiakin kaikkien kiemuraurien ja siirtymisten ohella.

    Sinulla on edessäsi todella, todella pitkä projekti ellei sinulla ole mahdollisuutta käydä siellä kuin kerran viikossa eikä valmennuksiin ole mahdollisuutta. Joten ole kärsivällinen äläkä luovuta vaikka tuloksia ei kovin äkkiä alakaan näkyä.
  4. Minkä ikäinen tämä hevonen on? Ravurit eivät yleensä ole radoilla kovin montaa vuotta, joten jos hevonen on vielä nuori, se voi pelleillä ihan vain kakaramaisuuttaan, mihin auttaa parhaiten aika ja koulutus.

    Toinen kysymys on, mitä se syö? Jos se saa väkirehua noin vähällä liikunnalla, ei ole ihme että se hyppii ja loikkii. Sillä on yksinkertaisesti liikaa energiaa jota se purkaa turhanaikaiseen pelleilyyn. Ja noin vähällä liikunnalla on täysin mahdollista, että sillä on liikaa energiaa vaikka olisikin pelkällä heimäruokinnalla. Eli tarkista ruokinta ja tarvittaessa kysy omistajalta, saako sitä muuttaa.

    Voit kokeilla auttaako, jos juoksutat sitä ennen ratsastusta. Silloin se saisi purkaa pahimmat paineensa jo ennen kuin edes kiipeät selkään. Juoksuta sitä kunnes se rauhoittuu, anna sen kävellä kunnes se lakkaa puuskuttamasta ja ala sitten vasta laittaa sitä kuntoon ratsastusta varten.

    Jos se alkaa hyppiä pystyyn, käännä sen pää "syliisi" jyrkästi sivuun ja alas johtavalla ohjalla. Jos sen turpa osoittaa saapastasi, se ei pysty pitämään tasapainoaan kahdella jalalla, joten se laskee kavionsa mieluummin maahan. Tai jos osaat ennakoida hetken jolloin he hyppää, voit kääntää sen kaulan mutkalle jo valmiiksi. Kun kaviot ovat maassa, vaadi siltä tehtäviä, esim tiukkoja kiemurauria, niin nopeassa tahdissa ettei se ehdi ajatella leikkimistä. Sitten kun tuntuu että hevonen pysyy taas neljällä jalalla, jatka sitä mitä olit alunperin tekemässä.

    Pukitteluun auttaa yleensä se, ettei anna hevosen painaa päätä alas. Useimmat hevosen painavat pään alas pukittaakseen, joten jos sen estää, ei pukittelukaan onnistu. Joten jos hevonen painaa päänsä alas, nykäise toisesta ohjasta suoraan ylöspäin, sen verran lujasti että se naama sieltä nousee. Sitten taas tehtäviä nopeassa tahdissa kunnes tuntuu että heppa pitää kavionsa maassa.

    Ja varmista, että pohkeesi pysyvät vakaana. Kaikesta päätellen et ole enää mikään aloittelija, mutta hevonen on ollut ratsuna vasta muutaman kuukauden, ja jos sillä ratsastetaan vain kerran viikossa, se tuskin on ehtinyt tottua pohkeisiin kyljissään kovin hyvin. Varmista, ettet huomaamattasi töki sitä kantapäilläs kun ratsastat, sekin saattaa olla yksi syy ajoittaiseen pomppimiseen. Pohkeiden liike saattaa pelottaa tai harmittaa sitä, ja sätkyt saattavat olla kapinointia sitä vastaan. Vaikea sanoa näkemättä, mutta kallistuisin enemmän liialliseen energiaan.

    Epäsopiva satulakin on mahdollinen, varsinkin jos hevonen on laihtunut paljonkin. Osaatko tarkistaa asian tai voitko pyytää jotakuta tekemään sen?