lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Muutama juttu kaipaa vielä selvennystä ennen kuin tuohon voi oikein sanoa mitään. Sanoit harrastaneesi viitisen vuotta "monta vuotta sitten". Paljonko on "monta vuotta"? Jos hevostelusta on aikaa jo useita vuosia, osa taidoista on voinut jo unohtua, etenkin jos olet ollut tuolloin vasta pikkulapsi. Ennen kuin lähtee omaa hevosta hankkimaan, on syytä varmistaa, että taidot ovat edelleen tallessa myös ja varsinkin hoidon suhteen. Sama koskee äitiäsi. Hän tietää eläimistä, mutta tietääkö nimenomaan hevosista? Ellei hän ole käynyt talleilla vaikka kymmeneen vuoteen ja pelannut säännöllisesti hevosten kanssa, ovatko hänenkään tietonsa ja taitonsa enää ns. tilanteen tasalla?

    Lähimmälle ratsastuskoululle on matkaa 10 km. Ei mahdoton matka, mutta jos teille tulee ongelmia hevosten kansas kuten todennäköisesti tulee, voitteko pyytää sieltä apua? Tai onko teillä ketään muuta kokenutta tuttua, joka voi tarvittaessa tulla avuksenne milloin vain? Hevoset ja varsinkin ponit alkavat yleensä jossain vaiheessa testailemaan uutta omistajaa, ja jos ette silloin tiedä mitä tehdä, olette pulassa. Tästä syystä ei myöskään ole viisasta ottaa ensihevosta suoraan omaan talliin ellei itse ole todella kokenut. Jos kaverisi asuu kaukana kuten sanoit, hän ei pysty teitä auttamaan, sikäli kun hänelläkään on riittävästi kokemusta ongelmista hevosten kanssa. Eli mistä saatte kokenutta apua kun sitä tarvitsette?

    Teillä on siis talli, mutta miten on muiden tilojen laita? Onko hevosille tarpeeksi tilaa järjestää kunnollisen kokoinen tarha/tarhat, tai onko kenttää missä ratsastaa ja/tai kunnon maastoja? Pelto ei ole hyvä paikka ratsastaa, ellei ole koneita millä pitää pohja kunnossa ympäri vuoden, sillä ruohopohja on yleensä liukas märällä kelillä, minkä lisäksi siihen jää (edelleen märällä kelillä) syviä kavion jälkiä, jotka jäätyessään aiheuttavat ongelmia, kun maa muuttuu epätasaiseksi. Ehkä te voisitte käydä siellä rats. koulun kentällä, mutta matkaa on jonkin verran, ja liukkailla keleillä matkat voivat olla vaarallisia, etenkin pimeän aikaan. Eli missä liikuttaisitte hevosen?

    Shettis pikkuveljelle. Näinköhän se kannattaa? Jos shetu on sopivan kokoinen nyt, se tuskin on sitä enää muutaman vuoden kuluttua. Mitä teette ponille sitten kun se jää liian pieneksi? Myyttekö sen eteenpäin ja teette siitä kiertolaisen, vai jääkö se teille lemmikiksi? Ja millä veljesi sitten ratsastaa kun ei enää voi shetun selkään kiivetä?

    Puhut lv:stä, minkä monet käsittävät ex ravuriksi. Millainen on sen koulutustaso? Jos teille riittää hevonen joka kulkee eteenpäin, kääntyy kun halutaan ja pysähtyy kun pyydetään, se voi ollakin hyvä, mutta jos harrastatte tavoitteellisesti, kannattaa olla tarkka siitä mitä hankkii. Entidet ravurit eivät yleensä tule koskaan liikkumaan yhtä sulavasti kuin alkuperäiset ratsut ja niiden kanssa tarvitaan todella hyvää valmentajaa jotta sellaisen kanssa pääsisi kunnolla kehittymään. Onko teillä aikaa, paikkaa ja rahaa valmennuksiin?

    Tällä hetkellä, sen perusteella mitä kerroit, ajatus omista hevosista omassa tallissa ei oikein kuulosta hyvältä, mutta toisaalta et siinä paljon kertonutkaan joten vaikea sanoa tarkemmin. Joka tapauksessa kannattaa harkita hyvin, hyvin tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin katua harkitsemattomia päätöksiä.
  2. Tulee pitkä teksti, koeta kestää!

    Alkaa kuulostaa siltä, että hevosesi on jo päässyt niskan päälle ja tietää sen myös. Tuollainen käytös on niissä tilanteissa hyvin tyypillistä. Sinun on joka tapauksessa saatava se kuriin ennen kuin siitä tulee aivan mahdoton, ja sanoisin, että hyssyttelystä ei nyt apua ole.

    Kovempi kuolain saattaa olla hyvä, mutta toisaalta jos hevonen on kaikesta huolimatta herkkäsuinen, siitä voi olla enemmän harmia. Herkkäkin hevonen voi purra kiinni kuolaimeen jolloin se pääsee ryöstämään, mutta kovaan kuolaimeen on yhtä helppo purra kuin pehmeäänkin, ja jos kuolain on liian kova, se voi aiheuttaa muita ongelmia. Se täytyy vain kokiella.

    Mitä peruuttamiseen tulee, jos hevonen painaa päänsä alas, nykäise toisesta ohjasta suoraan ylöspäin, tarpeeksi lujasti, että se turpa sieltä nousee. Jos se ei suostu peruuttamaan, ota käteesi pitkä raippa ja räpsi sitä etujaloille niin että se havahtuu liikuttelemaan niitä. Se pyrkii todennäköisesti kapinoimaan, polkemalla jalkaa tai ehkä hiukan hypähtelemällä tms, vaihtelee hevoskohtaisesti, mutta ellei sinulle tule vaikeuksia pysyä selässä, älä välitä siitä. Voit kyllä räpsäistä sitä tuntuvastikin jos tuntuu että muu ei tehoa. Kevyt naputtelu tuskin riittää tämän hevosen kohdalla.

    Liinaongelmaan tulee mieleen pari mahdollisuutta. Voisit kokeilla sille piikkikuolainta (full cheek kai se on viralliselta nimeltään) jolloin kuolain painaa hevosta suupielestä ja voi olla tehokkaampi kuin tavallinen kuolain, kun kuolainrengas ei pääse painumaan hevosen suuhun missään tilanteessa. Liinan kiinnittäisin suoraan sisempään kuolainrenkaaseen enkä vetäisi sitä niskan yli. Sillä tavalla veto tulee voimakkaammin sisäkaarelle eikä vedä kuolainta pidättävästi taaksepäin kuten niskan yli vedettynä.

    Toinen temppu mikä tulee mieleen, on se, että onko sinun mahdollista virittää satulaan jokin tukeva rengas, suunnilleen samalle korkeudelle mihin sivuohja tulisi kiinni? Voisit käyttää kahta liinaa niin että toinen olisi normaali juoksutusliina, ja toinen menisi samasta kuolainrenkaasta ensin satulassa olevan lenkin läpi ja siitä sinun käteesi. Silloin, jos hevonen alkaa puskea ulos kehältä eikä tottele liinaa, voisit kiristää tätä toista liinaa jolloin veto olisi samaan aikaan sisäänpäin ja taakse, kuten ratsastaessa. Vaikutus olisi tehokkaampi, koska silloin hevonen ei pääse väistämään kääntävää "ohjaa" väistämällä takapäätään ulommaksi.
    MUTTA: tämä vaatii taitoa, sillä liinat on pidettävä suunnilleen yhtä tiukalla, tai toinen saattaa päästä löystymään ja sotkeutua jalkoihin. Ja jos käyttää tätä kakkosliinaa, siihen on osattava antaa taas löysää oikeaan aikaan ettei vahingossa ohjaa hevosta juoksemaan yli tai muuten ohi väärältä puolelta. Siinä tapauksessa ihminen joutuu hevosesta katsoen ulkokehälle eikä liinoilla ole enää mitään vaikutusta. Toisin sanoen tämä voi olla vaarallista jos jokin menee pieleen, joten en voi varauksetta suositella tätä menetelmää, mutta itse kyllä kokeilisin.

    13-vuotias hevonen on vielä nuori ja hevoset oppivat uutta läpi elämänsä. Aivan varmasti se oppii jos sille osaa opettaa. Hevosesi ei ole tyhmä eikä kalkkeutunut. Se kaipaa vain kurinpalautusta.
    Kun olet kentällä sen kanssa eikä se lähde raviin kun pyydät, voit tässäkin tapauksessa antaa sille raipasta. Älä nytkään lätki kärpäsiä, siitä ei ole mitään hyötyä, vaan läväytä kunnolla kerran tai pari ja kokeile uudestaan. Jos se hyppää pystyyn, vedä toisella ohjalla jyrkästi alas ja sivulle, niin se joutuu laskeutumaan alas koska sen tasapaino järkkyy kun sen pään kääntää syliin. Jos huomaat että se aikookaan hypätä, estä se samalla tavalla. Äläkä missään tapauksessa ainakaan anna sille periksi, sillä se vain pahentaa tilannetta, kun se oppii että temppuilemalla pääsee luistamaan töistä. Tai senhän se on jo oppinut, mutta älä enää vahvista sitä käytöstä.

    Mitä potkimiseen tulee, voit joko tönäistä sitä lujasti kun se nostaa jalkansa mahan alle potkaistakseen. Tönäise sitä äkillisesti niin että se horjahtaa ja joutuu laskemaan kavionsa maahan pysyäkseen tasapainossa. ja kehu kun se seisoo neljällä jalalla. Tai voit kokeilla miten se käyttäytyy jos pidät raipan kädessäsi niin että se näkee sen.

    Kokeile nyt ensin mitä näillä saa aikaan, ja mietitään myöhemmin lisää jos siltä näyttää.
  3. Eipä siihen taida sitten paljon vaihtoehtoja olla. Taluttamalla ei hevosta saa rauhoittumaan jos energiaa on liikaa, joten ellei sillä voi ajaa, on juoksutus ainoa vaihtoehto ellei selkään halua nousta. Vai onko jokin erityinen syy ettet haluaisi juoksuttaa?

    Ellei poni halua mennä yksin maastoon, se kannattaa opettaa siihen että yksinkin voi kulkea. Pyydä joku tallikaveri avuksesi toisen hevosen kanssa, ja ratsastakaa peräkanaa niin että toinen hevonen jättäytyy hiljalleen kauemmaksi ja kauemmaksi. Kiertäkää aluksi vaikka tallialuetta ympäri niin ei tule ongelmia liikenteen kanssa. Voitte kokeilla niinkin päin, että tämä toinen menee edellä, mutta niin paljon kauempana että katoaa välillä hetkellisesti näkyvistä esim mutkan taakse, ja ilmestyy taas näköpiiriin kun itse pääsette sinne. Joudutte itse kokeilemaan mitkä etäisyydet ovat sopivia aloittaa niin että hevonen vielä menee eteenpäin, mutta siitä sitten pikkuhiljaa kauemmaksi.

    Jos poni ei suostu kulkemaan toisen hevosen edellä, ratsastakaa ensin rinnakkain jossain missä on tilaa, ja sitten kaveri alkaa pikkuhiljaa jättäytyä taaemmaksi sen mukaan miten sinun hevosesi sitä sietää.

    Tai sitten voit toimia suoraviivaisemmin ja peruuttaa hevosesi sinne minne haluat sen menevän, ellei se suostu menemään etuperin. Kokeile välillä joko se suostuisi tottelemaan, mutta jos ei, jatka peruuttamista. Se antaa kyllä periksi ennemmin tai myöhemmin. Omani luovutti aikoinaan muutaman kilometrin pakittamisen jälkeen.

    Mitään kovin raskasta tuntia en lähtisi vetämään hevosella joka on viikon seissyt, mutta jos sitä juoksuttaa, se tietää itse milloin on saanut kyllikseen liikuntaa. Mutta se kokenut neuvonantaja olisi kieltämättä paikallaan.
  4. Voi olla. Meillä kissa väistelee lätäköitä, mutta pesee silti surutta käpäliään vesikupissaan.

    Onnea ja menestystä tämän(kin) oriin kanssa! Siinä sinulla onkin homaa kun koulutat kahta hevosta ja parin vuoden kuluttua tulee vielä kolmaskin, jos sinulla silloin on vielä molemmat oriit.
  5. Ei sille taida olla mitään virallista määritelmää, mutta minä olen oppinut tuntemaan haamupilkut pilkkuina jotka näkyvät hevosen turkissa kun sitä katsoo vähänkään kauempaa tietynlaisessa valossa, mutta että jos niitä yrittää katsoa läheltä ja nähdä missä ne ovat, ne katoavat näkyvistä.

    Meillä niitä näkyi lautasilla papurikkotäplinä, ainoastaan talvikarvassa ja vain silloin kun valo osui niihin määrätyllä tavalla. Jos niitä yritti katsoa lähietäisyydeltä esim harjatessa, niitä ei koskaan löytynyt. Kuitenkin ne näkyivät aivan selvästi muutaman metrin päästä katsottuna.
  6. Kasiro, tammahan on sitten jo melkein saman kokoinen kuin minun ponini oli (138cm)! Se tosin oli aika vahvarakenteinen, mutta vaikka olisi ollut kevyempikin, niin ei sen korkuista enää voi minusta pieneksi sanoa. Kun ajattelen että joku olisi nostanut SEN syliinsä... Huh! Isäsi pystyisi varmaan vääntämään rautakangenkin solmuun jos haluaisi!

    Niin, kuulostaa kieltämättä järkevältä, että varsa olisi hypännyt hyllylle kissoja karkuun. Niillä on kuitenkin käpälien täydeltä teräviä kynsiä, ja kun kaksi sellaista riehuu ympärillä, niin kaipa siinä vetäytyisi kovempikin kaveri mieluummin takavasemmalle. Kiva että pilkut näkyvät edelleen. Saa nähdä, jäävätkö ne sille vai häviävätkö ajan mittaan. Oletko muuten aloitellut jo nuoremman orivarsan kouluttamista? Eikös se ole nyt kolmevuotias?

    Mitä kissaan tulee, niin meidän kissalle tulee kyllä takkuja edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen, ja nekin mitä tulee, saa aika helposti kammattua auki. Häntää emme raskineet parturoida, mutta kaikki muut pitkät karvat kyllä, ja kissa tosiaan tuntuu tykkäävän. Varmaan tykkäisi teilläkin, kun ei kaikki risut tarttuisi karvoihin kiinni.

    Meillä kissa kahlaa surutta märässä ruohikossa eikä yhtään haittaa jos kastuu, mutta auta armias kun alkaa sataa, niin se tulee sisälle niin vauhdilla että ikkunanpielet helisevät!
  7. Totta toinen puoli, ei se liian pienikään hyvä ole. Mutta tässä nyt vertailtiinkin sopivan kokoista ja liian isoa keskenään. Aloittajan pituiselle 145cm + poni on juuri sopivan kokoinen eikä hän sen pienempää ole ajatellutkaan. Ja jos vastakkain ovat siis "sopiva" ja "iso", niin kyllä se "sopiva" on aina parempi, jos tietää että se pysyykin sopivana (ts. ettei tarvitse jättää kasvuvaraa).

    Jos hevonen on liian iso, siitä voi olla hankala saada kunnollista otetta, mikä helposti johtaa siihen että istunta ei pysy tiiviinä, vaan siellä alkaa pomppia, mikä ei ole kiva itselle eikä hevoselle. Sitten kun alkaa tuntua että satulassa pomppii, alkaa vaistomaisesti jännittyä, jolloin asento muuttuu entistä huonommaksi mikä puolestaan johtaa entistä pahempaan pomppimiseen. Plus että kun ratsastaja jännittyy, myös käsille käy niin, ja sitten alkaa helposti nykiä hevosta suusta tai ohjasote on muuten liian kova. Ponien ja pienten hevosten kanssa näitä ongelmia ei yleensä ole, joskin poikeuksiakin toki löytyy.

    Liian pienten ratsujen kanssa istuntaongelmat johtuvat tavallisimmin siitä että jalustimet joutuu pitämään liian lyhyenä tai siitä että jalat laahaavat maata, mutta niin pientä ponia aloittaja ei ole harkinnutkaan, vaan on osannut katsoa mikä olisi oikeasti sopivan kokoinen.
  8. Nauran niin makeasti kuvitellessani tuota näytöstä! Voihan nenä, mikä sirkus! Tapahtuu sitä näköjään teilläkin. Yksi hevosista loikkii missä sattuu ottamassa tee-se-itse-kylpyjä ja päätyy sylikoiraksi, kissat kiipeilevät seinille aivan sananmukaisesti ja rotta vaihtaa mieluummin hiippakuntaa kuin jää leikkimään kattien kanssa yhtään pidemmäksi aikaa.

    Onneksi kukaan (tai mikään, miten vain) ei loukannut itseään. Varsako sen vesikupin oli uudelleenmuotoillut, vai kissat riehuessaan? En tiedä riittäisikö kissojen paino siihen, mutta coonit ovat isoja, kollit varsinkin, joten jos sellainen äkkiä rojahtaisi vesikuppiin... Mene ja tiedä. Aika jännää ettei varsa väistänyt vesisuihkua ja hypännyt itse pois alta. Ja mikä sen oli ylipäänsä saanut kapuamaan sinne korokkeelle?

    Sanohan, Kasiro, minkä kokoinen tämä pikku tamma nyt oikeastaan on? Ei se kovin iso voi olla jos isäsi otti sen noin vain syliinsä saadakseen sen alas ruokapöydältä, tai sitten isäsi on melkoisen vahva. Tai molempia.

    On siinä tosiaan ollut hommaa että saitte asiat takaisin järjestykseen. Kyllähän sitä väitetään että pieni iltajumppa olisi hyväksi ihmiselle, mutta rajansa kaikella. Varmaan suihku tai kylpy maistui sen jälkeen, voisin kuvitella.

    Meilläkin on seurattu kissan touhuja suurella huvilla. Sekin on maine coon, tyttö tosin, mutta yhtä kaikki sillä on pitkä karva, ja mahan alla, kauluksessa ja takareisissä se on vielä pidempi. Kaulus sillä on (tai "oli") kuin leijonan harja, ja aina kun se yritti peseytyä, sillä oli kauluskarvat suussa eikä se saanut niitä millään pois. Tästä syystä sen oli vaikea pestä naamaansakaan eikä se sitä sitten paljon tehnytkään. Pitkä, hienoinen turkki myös takkuuntuu helposti ja lopulta äiti hermostui siihen, ja niinpä me leikkasimme sen karvan lyhyemmäksi. Lyhensimme sen kaulus- ja mahanaluskarvat saman pituiseksi kuin mitä sen selässä ja kyljissä on, ja nyt kun karvat eivät enää joudu sen suuhun joka käänteessä, se jynssää naamaansa jatkuvasti. Tuosta trimmauksesta on nyt vajaa viikko, ja edelleen se näyttää pesevän naamaansa viiden minuutin välein ja kehrää suureen ääneen kuin sanoen "VIHDOINKIN voin PESEYTYÄ kunnolla!"

    Ja se huvittaa meitä edelleen!
  9. Enpä tiedä. Parhaiten kehittyy hevosella joka tuntuu sopivan kokoiselta. Minä olen 163cm pitkä, enkä taatusti ottaisi 160cm hevosta, koska niinkin suuri tuntuu liian isolta eikä sellaisella ole mukava ratsastaa. Toki se on paljolti tottumiskysymys, mutta jos aloittaja epäröi isompaa hevosta. kannattaa suosista etsiä pienempää.

    145 cm poni on vallan sopivan kokoinen jos tietää että pituus tulee jäämään sinne 160cm tienoille, ja mitä kehitykseen tulee, siihen on turha vedota isojen hevosten puolesta. Jos hevonen tuntuu liian isolta, siitä ei välttämättä saa kunnollista otetta (=istunta kärsii ja sen mukana kaikki muukin ratsastuksessa), ja siinä tapauksessa hyväkään valmentaja ei välttämättä pysty auttamaan. Joten paremmin sitä kehittyy pienemmällä ja itselle sopivan kokoisella ratsulla, jonka selässä on kotoisaa istua. Iso poni kantaa kevyesti 60kg raskaassakin työssä joten painostakaan ei tule ihan heti ongelmaa.

    Huolehtia, onnea etsintään! Toivottavasti löydät mieleisesi!
  10. Varmasti tulee kunhan suhteenne syvenee ja luottamus kasvaa vielä aikansa.

    Jos haluat, nyt voisi olla hyvä hetki alkaa lahjoa sitä myös kädestä, mutta harkiten. Antamalla makupalan kädestä silloin tällöin saisit sen huomion kohdistumaan itseesi henkilökohtaisemmin, mutta pitämällä väliajat epäsäännöllisinä se ei opi ennakoimaan milloin herkkuja olisi luvassa. Tarkoitan sitä, että voit antaa sille herkkupalan tai pari kerrallaan vaikka päivittäin, mutta vain kerran päivässä, ja joka päivä eri aikaan. Ei siis niin, että annat namin kädestä esim aina heti tallille mentyäsi, vaan niin, että tänään iltatallin yhteydessä, huomenna heti tallille mentyäsi, kolmantena päivänä joskus siinä välillä jne. Muilla kerroilla kun päivän kuluessa käyt sen luona, anna namit maasta kuten tähänkin asti.

    Sinänsä minä yleensä vastustan makupalojen antamista kädestä mille tahansa eläimelle, mutta joissakin tilanteissa se voi olla ihan paikallaankin. Niistä voi olla hyötyä ja ne voivat nopeuttaa asioita, mutta toisaalta niissä on aina mahdollisuus myös ongelmiin mistä syystä en yleensä ole niitä ensimmäisenä suosittelemassa. Nyt arvelen, että ne voisivat auttaakin, mutta jos aiot kokeilla sitä, pidä hevosen käyttäytymistä tarkasti silmällä. Jos se alkaa osoittaa oireita siitä että se alkaa näykkiä tai kääntää korviaan taaksepäin, lopeta heti namien antaminen kädestä ja jatka maasta lahjomislinjalla. Joitakin hevosia voi lahjoa kädestä vaikka kuinka paljon ilman ongelmia, toiset taas, kuten omani aikoinaan, alkavat näykkiä melkein saman tien.

    Mutta päätätpä mitä hyvänsä, olet kuitenkin saavuttanut tärkeimmän tavoitteen eli saat nyt hevosen kiinni joutumatta hippasille. Onneksi olkoon! Tiedän monia joilta on kestänyt paljon kauemmin päästä tuohon pisteeseen. :)
  11. Hyvin tehty, T3!

    Saattaa kestää kauankin ennen kuin se alkaa tulla itse kosketusetäisyydelle sinusta, joten ole kärsivällinen äläkä luovuta vaikka alkaisikin tuntua siltä ettei se ala ikinä tulla luoksesi. Vaikein vaihe on joka tapauksessa takana nyt kun se kuitenkin tulee lähellesi eikä lähde karkuun kun otat sen kiinni. Se on iso harppaus eteenpäin.

    Sanoit että se pysähtyy muutaman metrin päähän odottamaan. Tekeekö se näin silloinkin kun näkee että maassa olisi lisää näkkäriä askelta edempänä? Tai jos itse rouskuttelet leivän palaa niin että se näkee sen ja kuulee rouskutuksen? Voi olla, että varovaisuus vie vielä voiton ahneudesta, mutta ei kokeilusta haittaakaan ole. Jos hevonen ei sen lähemmäksi tule vaikka miten houkuttelisi, jatka vanhaan malliin ja kokeile välillä, saatko houkuteltua sen yhtään lähemmäksi. Mutta jos tulee, vaikka vain yhdenkin askeleen, palkitse se heti.
  12. Meillä se kävi näin:

    Vaihe 1: Laita ohjat tai kaksi riimunnarua kiinni siihen lenkkiin missä riimunnaru normaalisti on taluttaessa. Kun ratsastat, paina voimakkasti ulkopohkeella ja siirrä painoasi sisäänpäin, ja samalla paina hevosen kaulaa ulko-ohjalla. Tarvittaessa auta kevyesti sisäohjalla.

    Vaihe 2: Kun vaihe 1 sujuu, jätä toinen naru pois ja kokeile ohjailua yhdellä riimunnarulla.

    Vaihe 3: Hae toinenkin naru. Ota kiinni sen päistä ja sido ne yhteen niin että saat aikaan ison lenkin (niin ei vahingossa putoa maahan). Pujota lenkki hevosen kaulalle. Pidä kuitenkin riimu ja yksi ohjasnaru varmuuden vuoksi. Nyt ohjailet hevosta tämän lenkin avulla, ja vain jos on pakko, ota riimussa kiinni oleva naru avuksi.

    Vaihe 4: Kun edellinen kohta sujuu, ota riimu naruineen pois ja ohjaile vain kaulalla olevalla lenkillä. Sen jälkeen harjoittele tätä ja vähennä kaulalenkin käyttöä kunnes sitä ei enää tarvita.

    Vaihe 5: kun vaihe 4 onnistuu, voit jättää lenkin kokonaan pois ja ohjailla hevosta pelkkien paino- ja pohjeapujen varassa. Lienee sanomattakin selvää, että paino- ja pohjeapuja käytetään joka vaiheessa ja kaikenlaiset narut ja lenkit ovat vain apuvälineenä niitä tehostamaan jos tarvitsee.

    Älä pidä kiirettä, vaan varmista, että jokainen vaihe sujuu kunnolla ennen kuin siirryt seuraavaan. Varmista myös, että hevonen on rauhallisella tuulella, sillä siinä vaiheessa kun sinulla on enää pelkkä naru kaulan ympärillä, hevonen tottelee vain niin kauan kuin sitä huvittaa. Jos se päättää lähteä omille teilleen, se myös lähtee.
  13. Melkein mikä tahansa kumikuolain on pehmeämpi kuin metallinen, mutta jos haluat pehmentää kuolainta pikkuhiljaa, sanoisin, että aloita kokeilu kuminivelestä tai suorasta kumikuolaimesta. Jos heppa toimii paremmin, kannattaa seuraavaksi kokeilla pehmeästä kumista tehtyä kuolainta. Se onkin sitten pehmein kuolain mitä on olemassa. Jos sekin on vielä liian kova, on jo siirryttävä kokonaan kuolaimettomiin.

    Jos tiedät että hevosesi on herkkä suustaan, kannattaa melkeinpä kokeilla suoraan sitä pehmeintä kuolainta. Esim hööksin sivuilla on sellainen kuolain kuin Nova. Meillä oli sellainen, ja ainakin siihen aikaan kun sen hankimme, se oli markkinoiden pehmein kuolain. Sen tapaisten kuolainten sisällä ei ole metallia, joten ne ovat vielä lempeämmät kuin esim ne kuminivelet jotka on vain päällystetty kumilla En tiedä onko nykyään olemassa jotain vielä pehmeämpää, mutta tuota Novaa ainakin voin suositella herkälle hevoselle.
  14. Jos hevonen on herkkäsuinen, mikä tahansa metallikuolain voi olla liian kova. Omani myytiin meille aikoinaan kovasuisena, ja silti se toimi lopulta parhaiten suoralla, pehmeällä muovikuolaimella vaikka minäkin olen aina ratsastanut kevyellä kädellä. Onko sinun mahdollista lainata pehmeämpää kuolainta niin että voisit kokeilla miten heppa niillä toimii? Ellei muuta, saisit ainakin poissuljettua mahdollisuuden, että hevonen yrittää kertoa sinulle jotakin, etkä sitten tietämättäsi rankaise sitä turhan takia.

    Mutta vaikka vaihtaisitkin kuolainta, kannattaa silti kokeilla noita Kasiron antamia ohjeita. Kiitoravi johtuu todennäköisemmin siitä ettei hevosta ole koulutettu kunnolla, kuin kovasta kuolaimesta, mutta jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen joten kumpaakaan ajatusta ei kannata hylätä ennen kuin on kokeillut.
  15. Tai onko mennyt vain maastossa niin ettei hevosen ole tarvinnut tehdä muuta kuin tallustella eteenpäin?

    Niistä apuohjien tiukkuudesta ajattelin lähinnä niin päin, että jos ne ovat niin löysällä etteivät kiristy silloinkaan kun hevonen nostaa päänsä ylös, mitä te tekee? Myötääkö ohjalle pian päänsä nostettuaan, vai kulkeeko siinä tapauksessa jännittyneenä koko ajan?

    Mietin vain sitäkin mahdollisuutta, että apuohjasta olisi tullut hevoselle pelkkä psyykinen juttu. Se siis kulkee nätisti tietäessään että sillä on apuohjat, siinäkin tapauksessa, että ne ovat niin löysällä etteivät pääse kiristymään missään tilanteessa. Mutta jos ne ottaa pois, se myös tietää sen, ja kulkee sitten jännittyneenä.
  16. Pukitteluun auttaa yleensä se, ettei anna hevosen painaa päätään alas. Nykäise toisesta ohjasta suoraan ylöspäin sen verran lujasti että se naama sieltä nousee; jos sen pää pysyy normaalikorkeudella, sen on hyvin hankala nostaa takapäätä ilmaan. Tässä asiassa voit myös ennakoida sen verran, että jos tiedät, että joudut käyttämään raippaa, nosta toinen ohja ylös jo valmiiksi, niin hevonen ei pääse laskemaan päätään alas alunperinkään.

    Jos hevonen hyppää pystyyn, vedä sen pää syliin. Jos sen turpa osoittaa saapastasi kohti, se ei saa kunnolla tasapainoa jolloin sen on vaikea nousta kahdelle jalalle. Jos tiedät hetken milloin heppa hyppää pystyyn, voit tällä keinolla estää hyppimisen, tai jos se ehtii hypätä, saat sen laskeutumaan takaisin neljälle jalalle. Itse olen yleensä käyttänyt jyrkästi alas johtavaa ohjaa, mutta olelllisinta on saada sen kaula mutkalle ja hevonen pois tasapainosta, niin sen on pakko pitää kavionsa maassa.

    Jos hevonen ei suostu liikkumaan kokeile A) peruuttaa sinne suuntaan minne haluat mennä, tai B) pakota se ottamaan edes yksi askel johonkin suuntaan, esim etuosakäännöksellä tms, sen jölkeen seuraava askel on yleensä helpompi jne.

    Peruuttaminen on hevoselle raskasta joten se pyrkii välillä pysähtymään. Silloin, jos siltä tuntuu, voit kokeilla kääntää hevosen oikein päin ja katsoa josko se suostuisi kulkemaan eteenpäin pois päin tallilta. Jos suostuu, hyvä juttu, mutta jos ei, käänny taas ympäri ja jatka peruuttamalla. Omani luovutti aikoinaan muutaman kilometrin jälkeen. Jos peruutus ei auta, eli hevonen kieltäytyy siitäkin, pakota se ottamaan edes yksi askel mihin tahansa suuntaan. Käännä vaikka sen takapäätä etuosakäännöksellä sen verran että etujalatkin ottavat askeleen tai pari, ja tee välittömästi sama toiseen suuntaan. Tai jos hevonen ottaa sen askeleen helpommin vaikka vetämällä pään syliin, sekin käy, kunhan ne etujalat liikkuvat. Kokeile välillä joko heppa suostuisi lähtemään liikkeelle, ja jos ei, jatka veivaamista. Hevonen ei jaksa sellaista puolelta toiselle vempuloimista loputtomiin, joten jossain vaiheessa se kyllä antaa periksi ja lähtee eteenpäin. Sitten kehut kovasti.

    Nämä keinot ovat toistaiseksi tehonneet kaikilla hevosilla joilla olen ratsastanut. Mutta ennen kuin lähdet näitä kokeilemaan, tee kuten tuossa ylempänä sanottiinkin, eli varmista ettei hevosella ole kipuja. Ja tosiaan jos se on hyvin nuori tai esim ex ravuri, varmista myös, että se ymmärtää mitä siltä pyydät.
  17. Oletteko kokeilleet mitä tapahtuu, jos ratsastatte sillä tiukasti kaarevilla urilla jyrkästi johtavalla sisäohjalla? Käsi polvea kohti niin pitkälle alas ja sivulle kuin mahdollista. Sillä lailla johtavan ohjan vaikutus on pitkälti samanlainen kuin sivuohjallakin, joten se voisi auttaa. Johtavaa ohjaa on myös helppo keventää pikkuhiljaa sen mukaan miten hevonen toimii. Kannattaa ensin kokeilla jonkin aikaa ihan vain käynnissä ennen kuin edes yrittää ravi- tai laukkatyöskentelyä.

    Samoin voisi kokeilla pujotteluratoja niin että tekee radan estetolpista tms. Joskus hevonen mieltää taipumisen paremmin jos sen on väisteltävä jotakin minkä se itse näkee. Ratsastajan kuvittelemilla kiemuroilla hevosen on helppo vetää mutkat suoriksi, mutta jos edessä on tynnyri tai tolppa, sen on pakko väistää sitä tai se kävelee päin.

    Mitään pikaratkaisuahan jäykkyyteen ei ole, se korjaantuu vain harjoittelemalla, mistä tulikin mieleen, että asiansa osaava valmentaja voisi olla teille suureksi avuksi. Hän kuitenkin näkisi paikan päällä miten hevonen liikkuu ja reagoi eri asioihin ja osaisi neuvoa varmasti paremmin kuin kukaan täällä netin kautta.

    Mietin myös, kuinka tiukalla apuohjat ovat ja kauanko niitä on nyt käytetty säännöllisessä ratsastuksessa? Myötääkö hevonen apuohjilla silloinkin, jos ne ovat niin löysällä ettei niillä edes ole mitään käytännön merkitystä?
  18. "Myös ilman apuohjia"? Tarkoittaako tuo sitä, että ratsastat enimmäkseen apuohjilla ja vain satunnaisesti ilman? Jos näin on, syy kritiikkiin on siinä.

    Martingalia lukuunottamatta apuohjat on tarkoitettu ns satunnaiseen käyttöön, eli koulutustilanteisiin siihen asti että hevonen oppii myötäämään ja hakeutumaan muotoon, eikä silloinkaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan ettei hevosen paikat kipeydy.

    Jos hevonen osaa jo myödätä ja hakeutua muotoon (kuten ilmeisesti osaa jos se kerran on aloittanut uransa kouluratsuna kuten sanoit), en minäkään näe mitään syytä niiden käyttöön. Jos hevonen ei jäykkyyden takia pysty menemään haluttuun muotoon, apuohjat eivät sitä tilannetta muuksi muuta. Apuohjat eivät auta hevosta taipumaan sivusuunnassa, ja jos taas niitä käytetään siihen että hevonen pakotetaan kulkemaan asennossa johon se ei itse pysty, niitä käytetään erittäin väärin ja silloin kritiikki onkin aiheellista. Ja toisaalta vaikka tästä ei olisikaan kysymys ja haluaisit vain saada hevosen parempaan muotoon, et vieläkään hyödy apuohjista. Siinä vaiheessa kun hevonen oppii myötäämään ja hakeutumaan muotoon, apuohja käy tarpeettomaksi ja loppu on kiinni oikeasta tavasta ratsastaa. Hevosta ei vedetä haluttuun muotoon millään apuohjilla, vaan ratsastamalla, kuten varmasti tiedätkin.
  19. Hyvin tehty!

    Ikäväähän se on huomata että kaverit eivät kestä sitä että toiselle käy hyvin. No, hyvällä onnella se on ohimenevää ja kaveruus jatkuu. Muussa tapauksessa, jos siitä nyt jotain hyvää pitäisi etsiä, hän ainakin tietää nyt ketkä ovat todellisia ystäviä ja ketkä eivät.

    Mutta niin tai näin, toivotan onnea ja menestystä tuleviinkin kisoihin!
  20. Onnitteluni, Kasiro! Hieno saavutus tytöltä! On tosiaan päässyt lyhyessä ajassa kunnon harppauksen eteenpäin. Eikö se ollut viime kesänä, kun hän aloitti tallissasi?

    Kateus on kyllä sellainen luonteenpiirre joka nostaa päätään heti kun saa tilaisuuden. Valkoinen arabiori... Jokaisen nuoren hevostytön unelma joka aiheuttaa kateutta jo sinänsä, ja siihen lisäksi se miten hän päätyi ratsastamaan oriillasi, niin taatusti toisia tyttöjä harmittaa.

    Toivottavasti hän ei välitä niistä puheista.
    21. 11 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt