lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Toki se vähän riippuu miten kukin aloittelijan määrittelee, mutta itse pidän rajana sunnilleen sitä, että jos on ratsastuksessa hC- hB tasoinen ja pystyy hoitamaan hevosen itsenäisesti alusta loppuun normaalioloissa, on jo ohittanut aloittelijavaiheen ja päässyt perustasolle. Siitä eteenpäin on sitten enemmän tai vähemmän kokenut tilanteesta rippuen. Mutta hyvin harva 5v ratsastanut on enää alkeistasolla. Keskiverto ratsastuskoulussa pääsee muutamassa vuodessa perustasolle, eikä kehitystä tavallisesti juurikaan tapahtu neljän vuoden jälkeen, mikä on yleensä hyvä aika hankkia oma hevonen jatkokoulutusta varten.

    Toki tämä ns kaverinne on huomattavasti teitä kokeneempi, mutta jos kerran osaatte perusasiat ratsastuksessa ja hoidossa, niin kyllä te sitten olette jo ohittaneet alkeistason.
  2. Jos ulkopohje ei tehoa, läväytä raipalla ulkolavalle. Jos sekään ei tehoa, kokeile mitä tapahtuu jos huijaat sitä. Jos menet oikeaan kierrokseen ja se lähtee puskemaan vasemmalle, käännä se äkillisesti vasempaan ja jatka vähän matkaa vasempaan kierrokseen. Tee sitten esim etuosakäännös ja palaa oikeaan kierrokseen. Samat temput vasemmassa kierroksessa. Periaatteessa hevoselle ei saisi antaa periksi kun se pyrkii väärään suuntaan, mutta tällaisessa tapauksessa äkillinen suunnanmuutos voi hyvinkin yllättää hevosen niin että se unohtaa temppuilun, ja kun työ kuitenkin jatkuu ympyrällä, se ei pääse temppuilun avulla luistamaan tehtävistään.

    Kun huomaat että se alkaa painaa päätään alas pukitellakseen, nykäise toisesta ohjasta (ihan sama kummasta) suoraan ylöspäin, sen verran lujasti, että se pää sieltä nousee. Jos estät hevosta painamasta päätään alas, sen ei ole niin helppo pukitella, koska kuten muuan toinen kirjoittaja kerran sanoi, se ei voi nostaa kumpaakin päätä ilmaan samaan aikaan. Tämä on toistaiseksi tehonnut kaikilla pukittelevilla hevosilla joita olen ratsastanut.

    Äkillistä pukittelua on vaikea torjua ellei hevonen varoita siitä mitenkään. Mutta tuollainen käytös usein viittaa liikaan energiaan, joten tarkista väkirehun määrä suhteessa liikuntaan, jos se saa väkirehua. Jos se saa kauraa tms, puolita määrä ja odota viikon verran, ja katso mitä tapahtuu.

    Tarkista myös varmuuden vuoksi, ettei sen selkä ole kipeä esim epäsopivan satulan takia. Tuo ei kylläkään kuulosta kipukäyttäytymiseltä, mutta parempi tarkistaa sekin mahdollisuus.
  3. Hyvä juttu jos oli vain kiimasta kiinni. Siinä tapauksessa kannattaa vain pitää sillä riimu päässä niinä aikoina niin ei tule ongelmia.

    Jos olisi kyse testailusta, se todennäköisesti tekisi samaa riimu päässäkin eikä vain ilman.

    Jos korvat ovat taaksepäin muttei luimussa, se kuuntelee jotakin mitä sen takana on, tai on muuten vain kiinnittänyt huomionsa taaksepäin. Esim ähkyn saaneet hevoset yleensä pitävät korvansa taaksepäin, koska ne keskittyvät siihen miltä niiden vatsassa tuntuu.

    Karsinaan hevoselle voi laittaa vaikka tuoreen kuusen näreen kaluttavaksi, tai kuten olen joskus nähnyt tehtävän, sinne voi ripustaa vaikka pienen tyhjän mehukanisterin tms, jolla hevonen voi leikkiä. Enpä kuitenkaan tiedä kannattaako karsinaan mitään ihmeempiä ripustella ilman hyvää syytä. Se on kuitenkin hevosen lepopaikka, ja jos se innostuu kovastikin kalistelemaan lelujaan, se voi häiritä muita tallissa olevia hevosia.
  4. Vähän lisäkysymyksiä. Jos se on tarhassa ilman riimua ja haet sitä sieltä, miten se käyttäytyy? Tuleeko se luoksesi vai lähteekö karkuun, vai päästääkö kiltisti ihan viereen mutten anna koskettaa? Jos se tulee luokse, ovatko korvat pystyssä vai luimussa tai jotain siltä väliltä? Antaako laittaa riimun purematta? Oletko kokeillut miten se käyttäytyy jos sille laittaa kaulapannan? Voit kokeilla vaikka tavallisella tukevalla nahkavyöllä. Pureeko sittenkin?
    Tarkennuksena kysyisin vielä, että ovatko turpa ja otsa siis ainoat paikat mihin se antaa koskea purematta, vai saako esim lautasilta silittää tms?

    Ensiavuksi sanoisin, että jos mahdollista, pidä sillä riimu päässä jos se kerran sillä tavalla käyttäytyy kunnolla. Sitten katsotaan mitä muuta voisi tehdä.

    Tiedätkö mitään sen menneisyydestä? Nyt menee arvailuksi, näkemättä on todella vaikea sanoa mitään kun ei näe kehon kieltä, mutta jotenkin tulee mieleen, että sillä on ollut taipumusta pikkunäykkimiseen kuten monilla varsoilla/nuorilla hevosilla on tapana, ja sitä on sitten läimitty sen takia, mikä on johtanut siihen että se on oppinut puolustautumaan jo valmiiksi. Se ei enää luota ihmiseen, mikä on valitettavaa noin nuorella hevosella. Siinä tapauksessa asia on korjattavissa, joskin pitkän prosessin kautta.

    Toinen mahdollisuus on, että se vain ei luonteenomaisesti pidä siitä että sitä "käpälöidään". Kosketuksen väistäminen ja pureminen voivat olla sen tapa kertoa, että se haluaa olla rauhassa.

    Miten se käyttäytyy jos näkee raipan? Jos se ei pelkää raippaa, voisit pitää sellaisen mukanasi kun käsittelet sitä ilman riimua, ja pitää sen itsesi ja hevosen välissä niin että se näkee sen vaikka et käytäkään sitä. Jos taas se joutuu paniikkiin raipan nähdessään, sitä on todennäköisesti lyöty raipalla puremisen takia, ja siinä tapauksessa projektista tulee vielä pidempi, sillä kerran rikottua luottamusta on vaikea korjata.
  5. Noin vähillä tiedoilla on aika hankala sanoa mitään rakentavaa. Pitäisi tietää, millä lailla se puree, eli onko se pientä näykkimistä vai pureeko se tosissaan, ja pureeko/näykkiikö se aina kun siihen koskee, vai jossain tietyissä tilanteissa sitä käsiteltäessä tai vaikuttaako asiaan se mihin päin hevosta koskee. Pureeko se esim silloin kun sen päätä koskettaa, vai onko saman tekevää. Sanoit että hevonen on nuori. Kuinka nuori on nuori? Ori, tamma, ruuna? Yrittääkö se esim väistää kosketusta ennen kuin puree tai onko jotain muuta mahdollista erikoista käyttäytymistä? Miten itse käyttäydyt hevosen luona kun sillä ei ole riimua? Oletko ehkä epävarmempi itsestäsi tms, ellei sillä ole riimua päässä?
  6. Oho! Nimiemme voima tuli yllätyksenä minullekin! Minäkään en arvannut, että meillä olisi niin suuri vaikutus asioihin.

    Kiitän kauniisti hyvästä palautteesta, sitä on aina mukava saada, mutta älkää nyt silti liikaa kiillottako minunkaan nimeäni. Auttelen toki ihmisiä sen mitä osaan, mutta en minä mikään kaikkitietävä ole enkä halua sellaista leimaa saadakaan. Meillä näyttää olevan aika lailla samat tiedot ja taidot - paitsi että Kasirolla on huomattavasti enemmän kokemusta hevosten kasvatuksesta kuin minulla tai Mörrinkäisellä - mutta minulla taitaa olla meistä kolmesta eniten aikaa pyöriä täällä foorumilla.

    T3, onneksi olkoon minunkin puolestani! Minustakin sinun on juuri sopiva aika saada oma hevonen ja olen hyvilläni siitä että myös saat sen. Uuden hevosen kanssa tulee lähes poikkeuksetta ongelmia, mutta sinä tunnet omasi jo ennestään hyvin, ja se auttaa todella paljon. Jos suurin ongelmasi on saada se kiinni laitumelta, niin vähällä pääset.

    Hyvää syntymäpäivää ja menestystä elämään hevosen omistajana!

    Ja Mörri, älä vähättele itseäsi. Sinulla on värikäs tapa ilmaista asioita, mutta joskus sitäkin tarvitaan, jotta asia menisi tajuntaan asti. Ja kuten olet itsekin joskus sanonut, suorat sanat säästävät usein paljolta pötypuheelta. Kaikkihan me kerromme näkemyksiämme siitä mitä kannattaa tai ei kannata tehdä, mutta minä ja Kasiro puramme juttuja kevyemmällä kädellä, kun taas sinä menet ryminällä suoraan asian ytimeen ja pamautat sen pirstaleiksi sieltä käsin. Tietynlainen diplomatia sinänsä on hyvästä, mutta joskus suoraviivaisuus toimii sittenkin paremmin.
  7. Minusta sinä olet liian ankara itsellesi. Ei ole sinun vikasi, että tallilla on noudatettu vääriä oppeja. Kuka tahansa ratsastajan alku tekisi kuten kokeneemmat neuvovat, kyselemättä sen enempää. Ja kuten itse sanoit, kun ei muusta tiedä, on hyvin hankala toimia toisinkaan. Sitä paitsi, nythän sinä olet korjannut tilanteen. Voit onnitella itseäsi siitä, että sinä olet nyt tiennäyttäjänä tallilla jossa käyt. Sen sijaan että sinä tekisit niin kuin toiset tekevät, muut ottavatkin mallia sinusta, ja sen ansiosta hevosia kohdellaan siellä nyt paremmin kuin ennen. Se on iso asia!

    Uskon kyllä, että varmasti tunnetkin itsesi hölmöksi näin jälkeenpäin, mutta et sinä silti ole. Typerys sinä olisit siinä tapauksessa, että edelleen noudattaisit vanhoja tapojasi ja antaisit niitä neuvoja eteenpäin, vaikka nyt tiedät, että toisinkin voi toimia.

    Niin, tuosta luoksetulosta. Eipä kestä, katsotaan mitä saamme aikaan. Hevosen laittaminen erilleen on hyvinkin järkevä ajatus, jos oma laidun tosiaan on mahdollinen. Silloin, jos laumassa on muitakin jotka pakenevat ihmistä, ne eivät pääse yllyttämään toisiaan pahoille tavoille. Ja jos taas ne eivät lähde karkuun, ne saattaisivat sen sijaan tulla liiankin lähelle ja ryövätä kaikki makupalasi heti huomattuaan että sinulla on niitä mukanasi. Se taas hankaloittaisi työskentelyäsi melkoisessa määrin... Eli laita heppa erilleen kun kerran tilaa on. En osaa sanoa miten se sinut huomioi jos muut hevoset ovat aidan toisella puolella, se riippuu hevosesta, mutta kokeilemallahan se selviää. :)
  8. Meillä heppa tuli yleensä juoksujalkaa luokse kun sitä kutsui, myös laitumelta. Ja tuli usein jo ennen kutsua, jos se vain huomasi että olemme tulossa.

    Mutta mikään hevonen ei tee sitä automaattisesti, vaan se pitää opettaa siihen. Se on mahdollista eikä kovin vaikeaakaan, mutta aikaa se vie. Kuinka paljon, riippuu hevosesta ja siitä, kuinka ahkerasti sitä jaksaa työstää. En muista enää kauanko meillä kesti opettaa heppa tulemaan luokse kutsusta.

    Hevoselle pitää opettaa, että luoksetulo tietää jotakin kivaa. Ensimmäisenä ala käydä sen luona laitumella ja tarhassa ihan vain tervehtimässä sitä. Silittele ja rapsuttele sitä, mutta älä yritä tarttua riimuun tai muuten patistella sitä liikkeelle. Ole vain sen seurassa ja pidä sitä hyvänä. Mene sitten pois, ja tule jonkin ajan päästä takaisin ja tee sama uudestaan, niin usein kuin viitsit. Jos se lähtee karkuun eikä suostu millään tulemaan lähellesi, voit houkutella sitä luoksesi vaikka makupaloilla, mutta älä anna niitä kädestä ettei se opi näykkimään. Pudota vaikka pieni porkkanan pala eteesi maahan sille etäisyydelle mihin hevonen suostuu tulemaan tai päästämään sinut (varmista, että hevonen myös näkee ja löytää ne), ja pudottele niitä yksi kerrallaan hiukan lähemmäksi niin että hevonen joutuu lähestymään sinua saadakseen ne. Ota myös näkkileipää, niin voit itse rouskutella sitä pienissä palasissa. Rouskutus herättää sen huomion ja saa sen kiinnostumaan siitä, että tarjolla voisi olla jotain hyvää syötävää.

    Sitten kun saat sen kiinni laitumelta, anna sen syödä vielä hetken aikaa ennen kuin viet sen pois, ja anna sen haukata ruohoa matkallakin. Sillä lailla se oppii, ettei se heti joudu pois ruuan äärestä vaikka ihminen ottaakin sen kiinni. Ja kun viet sen pois laitumelta tai tarhasta, vie se joksikin aikaa nyppimään vihreää ruohoa jonnekin muualle. Siitä se huomaa, että jos se lähtee kiltisti pois laitumelta, se pääsee syömään jonnekin missä ruoho voi olla mehevämpää kuin laitumella tai tarhassa. Sen jälkeen vie se takaisin laitumelle. Älä vie sitä aina töihin haettuasi sen tarhasta/laitumelta, vaan tee sen kanssa jotakin kivaa ja päästä takaisin vapaalle. Toki liikutuskin pitää hoitaa, mutta hae sitä mahdollisimman usein laitumelta vain viedäksesi sen laiduntamaan muualle.

    Jos kutsut hevosta aina kun menet sen luokse, ja teet sen kanssa jotain kivaa, se alkaa kyllä jossain vaiheessa tulla vastaan kun kutsut sitä. Voit nopeuttaa sitä oppia lahjomalla (meidän ei tarvinnut tehdä niin), mutta kuten sanottu, älä anna kädestä mitään ettei opi näykkimään. Sitten kun se oppii tulemaan luoksesi, voit opettaa sen seuraamaan sinua vapaana laittamalla yllesi esim hupparin jossa on isot taskut, ja laittamalla taskuihisi herkkuja. Anna sen huomata, että sinulla on namia mukanasi, niin se luultavasti seuraa sinua kun lähdet liikkeelle. Siinä vaiheesa se seuraa sinua lähinnä makupalojen toivossa eikä niinkään uskollisuudesta, mutta siitä se lähtee. Aikanaan, kun suhteenne syvenee, se alkaa seurata sinua kiintymyksen vuoksi ja tulla luoksesi jo ennen kuin ehdit edes kutsua sitä.

    Mutta kuten sanottu, se vie aikaa, joten ole kärsivällinen! Älä kiirehdi liikaa. Jos tulee takapakkia, peräänny muina miehinä ja aloita alusta.

    Onnea matkaan!
  9. Pakota se ottamaan edes yksi askel mihin tahansa suuntaan, esim etuosakäännöksellä. Ellei se halua kääntyä, käännä vaikka sen pää syliin ja napauta raipalla takalistolle siltä puolen minne olet kääntänyt pään. Sen jälkeen tee välittömästi sama toiseen suuntaan. Yleensä kun hevoselle tulee "liimakaviotauti" eli se alkaa jäkittää paikallaan, se menee ohi kun sen saa ensin ottamaan muutaman askeleen jonnekin. Ei se kovin kauan jaksa sellaista vempuloimista.

    Tai voit kokeilla peruuttamista. Ellei se kulje etuperin sinne suuntaan minne sinä haluat, se kulkee sinne sitten takaperin. Peruuta vaikka kilometrikaupalla jos tarvitsee, mutta sen on mentävä sinne suuntaan minne käsketään. Peruuttaminen on hevoselle raskasta, joten se pyrkii pysähtelemään välillä. Silloin voit kokeilla kääntää sen haluamaasi suuntaan ja katsoa josko se suostuisi menemään eteenpäin pois päin tallilta, mutta ellei suostu, käännä sen pää takaisin tallia kohti ja jatka peruuttamista. Hevoset ymmärtävät yskän ennemmin tai myöhemmin. Omani luovutti aikoinaan kolmen kilometrin peruuttamisen jälkeen.
    Ellei heppasi suostu peruuttamaan, voit napauttaa tai tarvittaessa läväyttää kunnolla sitä ryntäille, tai jos raippasi on tarpeeksi pitkä, suoraan etujaloille niin että se havahtuu liikuttelemaan niitä.
  10. Tuon voi käsittää monella tapaa.

    Jos hevonen on ollut päivän laitumella ja sitä lähtee sitten liikuttamaan, kannattaa hevonen ottaa laitumelta pari tuntia ennen liikutusta ettei sen tarvitse juosta täydellä vatsalla. Alkukäynti täytyy tehdä joka tapauksessa, mutta muutoin voi kyllä liikuttaa normaalisti.

    Jos taas hevoenn on ollut laitumella koko kesän ja sitä on liikutettu sinä aikana hyvin vähän tai ei ollenkaan, liikutus on aloitettava varovasti. Paljon käyntiä ja vähän ravia, ehkä hiukan laukkaakin jos hevosen kunto ja innostus sallivat, mutta enimmäkseen käyntiä. Sitten sitä mukaa kun hevosen kunto kasvaa, lisätään ravi- ja laukkatyöskentelyä pikkuhiljaa.
  11. Eli n. 11x11m. Pieni sekin olisi, lähinnä seisoskelutarha. Noin pienessä tarhassa hevosella ei ole tilaa juoksennella kunnolla kun aidat tulevat heti vastaan. Shettis tuollaisessa menisikin jo aika mukavasti, mutta isolle ponille tai hevoselle se on pieni. Tarhan pitäisi olla sen verran tilava, että hevosella on tarvittaessa tilaa juosta ylimääräisen energian purkamiseksi tai talvisin lämmitelläkseen. Henk koht pitäisin ison ponin tai hevosen minimitarhana 20x20m tilaa, niin se pääsee jo vähän juoksemaankin halutessaan. Aitaa tulisi 80m ympärysmitaltaan eli ei loppujen lopuksi hirveästi enempää kuin tuo 55m.

    Toki hevonen pärjää pienemmässäkin jos on pakko, mutta se mikä on mahdollista ja mikä järkevää (=hyvä hevoselle) on kaksi eri asiaa.
  12. N. 5x10m tarha on todella pieni, itse en hevosta sellaiseen laittaisi.

    Miksi hiekkaa karsinaan? Et kai ajattele käyttää sitä kuivikkeena? Hiekka ei lämmitä eikä kovin paljon pehmitäkään, eikä se myöskään sido kosteutta tai hajua. Ja jos ajattelet maapohjaista karsinaa missä olisi hiekkaa alimmaisena ja sen päällä kuivikkeet, niin hiekka sekoittuu kuivikkeisiin aikas nopeasti ja sitä menisi hukkaan melkoisesti. En siis suosittele sitä kumpaankaan tarkoitukseen.
  13. Kertomasi perusteella usko että pärjäisit mainiostikin oman hevosen kanssa. Mutta kuten tiedätkin, tarvitset vanhempiesi suostumuksen hevosen kankkimiseen, sillä he joutuvat maksaman paitsi hevosen, myös sen kaikki kulut siihen asti että saat töitä (ellet jää työttömäksi, missä tapauksessa he joutuvat maksamaan kulut myöhemminkin) ja voit maksaa itse sen ylläpidon. Ja miten kenenkin saa taivuteltua sellaiseen sitoutumiseen, on mahdoton sanoa.

    Mutta: olet nyt yläasteella ja asut kotona. Mutta entä sen jälkeen? Useimmat voivat käydä lukion kotoa käsin, mutta ammattikouluja tai varsinkaan jatko-opiskelumahdollisuuksia ei välttämättä ole omalla paikkakunnalla, mikä merkitsee muuttoa muualle. Miten hevosen käy siinä vaiheessa? Maksavatko vanhempasi tallimaksuja esim pääkaupunkiseudun talleille missä maksut voivat olla monta sataa euroa kuussa? Opiskelijana ei paljon tallimaksuja maksella, eikä kaikilla talleilla voi pienentää tallimaksuja esim auttelemalla tallitöissä tms. Eli miten järjestäisit asiat sitten kun muutat pois kotoa? Sitä on syytä miettiä jo ennen hevosen ostamista, ellei tarkoitus ole jättää sitä kavereille tai vanhemmille hoidettavaksi.
  14. Kunnantalolta kannattaa aloittaa, jos eivät siellä tiedä, niin osaavat ainakin kertoa mistä kysellä. Lantalasta pitää käsittääkseni kysellä ympäristölautakunnasta (missä lienee). Enkä ole varma tarvitaanko hevosten ottamiseen naapurienkin lupa, jos taajamassa asutte. Mutta eiköhän sekin selviä siellä kunnantalolla tai minne sieltä ohjaavatkin.

    Mietin vain, onko teillä minkäänlaista laidunta poneille? 2000m2 on 40x50m alue ja rakennukset ja tarhat vievät siitäkin melkoisen osan. Eli miten laidun on tarkoitus järjestää? Olisi sääli jos ne eivät pääsisi vihreille olenkaan, sillä pihanurmikko ei riitä edes shettiksille kesäksi. En tiedä sanooko eläinsuojelulaki siitä jotakin, mutta kannattaa ottaa selvää siitäkin (ellette ole jo ottaneet), ettei myöhemmin tule ikäviä yllätyksiä.
  15. Viivasto, olen utelias. Miten lika suojaa hevosta kuumuudelta? Se rasva- ja likakerros mikä hevosen turkissa ja ihossa on luonnostaan (mitä kaiketi tarkoitat), on niin ohut ettei sillä ole mitään ratkaisevaa vaikutusta lämmönsäätelyyn. Likainen hevonen saa lämpöhalvauksen aivan yhtä herkästi kun puhdaskin. Pöly saattaa jossain määrin suojata itikoilta, mutta kuumuutta vastaan se ei auta mitenkään. Jos kuraa on paksu kerros, se voi väliaikaisesti pitää viileänä pidepään kuin vesi koska kura kuivuu hitaammin, mutta kuivuttuaan se on yhtä tyhjän kanssa.

    Vesi on nopea keino viilentää hevosen oloa ja siksi hyvä, mutta kuten me molemmat olemme todenneet, kasteltukin hevonen tarvitsee varjoa.
  16. Lämpöhalvauksen hoidossa käytetään niin kylmää vettä kuin käsi kestää. Ei siis aivan jääkylmää, koska jos kuumissaan olevan hevosen päälle kasketaan jäätävää vettä, tuloksena on ns lämpöshokki joka myös on vaarallinen juttu. Mutta sellainen vesi mikä tuntuu kylmältä muttei palleluta kättä, on hyvä.

    Jos taas puhutaan hevosen kastelemisesta vilvoittelumielessä yleisellä tasolla, niin sitten lämpimämpää vettä, sellaista, mikä itsestäkin tuntuisi mukavalta vilvoitteluun. Kädenlämpöinen vesi on melko lämmintä siihenkin.

    Meillä kasteltiin hevosta useammankin kerran päivässä, etenkin mahan alta ja takajalkojen välistä missä lämmön haihtuminen on suurinta. Huomaa kuitenkin, että pelkkä kastelu ei riitä siihen, että hevosen voisi sen avulla pitää koko päivän avoimella laitumella! Kuumalla kelillä hevonen kuivuu hetkessä ja sille tulee taas kuuma. Ja toisaalta vaikka se pysyisi märkänäkin, aurinko lämmittää turkissa olevan vedenkin, ja sitten hevonen olisi käytännössä kuumassa kylvyssä. Eli varjoa tarvitaan joka tapauksessa.
  17. Voi olla noinkin, mutta missä sitten menee raja rankan ja kevyen liikunnan välillä? Se on todella venyvä käsite.

    Kukin toki tyylillään, mutta itse pelaan mieluummin varman päälle enkä ruoki hevosta heti liikunnan jälkeen. Paitsi, kuten sanottu, jos liikunta on ollut hyvin kevyttä, eli tyyliin tunnin verran epämääräistä jolkottelua. Mutta jo tavallisen valmennustunnin jälkeen kyllä odottelisin jonkin aikaa ruokinnan kanssa.
  18. Aivan taatusti syövät jos pääsevät niihin käsiksi. Luumuista en tiedä, mutta olettaisin, että nekin kyllä kelpaisivat. Mikä ei ole hyvä juttu, koska liika määrä luumuja saa ihmisenkin vatsan sekaisin ja hevonen on sellaiselle vielä herkempi. En suosittele mitään hedelmäpuita hevosten käyttämille alueille.

    Vaikka oksat olisivatkin niin korkealla että ponit eivät niihin ylettyisi, hedelmillä on tapana pudota maahan kypsyessään ja silloin ne ovat kenen ja minkä tahansa ulotuvilla. Liioista omenista seuraa ähky joka voi johtaa pahimmillaan kuolemaan, luumujen vastaavasta vaikutuksesta en osaa sanoa. Puhaltuminen vai pahemmanlainen ripuli, en tiedä.
  19. Jos liikunta on ollut hyvin kevyttä, ei syömisestä ole niin haittaa ja hevosen voi viedä tarhaan vaikka siellä jotakin rouskuttelisikin. Mutta jos liikunta on ollut rankkaa, on tosiaan parempi odotella pari tuntia ennen kuin antaa ruokaa. Ei se tee urheilijallekaan hyvää syödä kunnon ateriaa heti treenien jälkeen, ja se sama pätee hevosiinkin. Parempi, että elimistö ehtii tasaantua ennen ruokailua, niin ei tule vatsanpuruja.

    Talvisin on hyvä pitää hevosta jonkin aikaa sisällä jo senkin takia, että hikistä hevosta ei kannata viedä ulos pakkaseen edes loimi päällä. Märkä hevonen ulkona pakkasessa seisoskelemassa on äkkiä sairas hevonen karsinassa.

    Meillä kyllä juotettiin hevonen vaikka olisikin ollut rankka lenkki, mutta aina lämpimällä vedellä. Kylmä vesi voi aiheuttaa ähkyn, mutta lämpimästä vedestä ei ainakaan meillä ollut koskaan haittaa. Ensin ämpärillinen siinä vaiheessa kun hevosen oli saanut karsinaan liikutuksen jölkeen, ja sitten tunnin tai parin kuluttua lisää sen verran kuin hevonen halusi juoda.

    Kohtaa 5 kommentoisin sen verran, että esim helosan on antiseptinen voide joka estää tulehduksia. Se myös estää itikoita pääsemästä haavaan, mikä myös auttaa pitämään tulehdukset poissa. Yleensä onkin parempi jos haavaan ei tarvitse rasvaa laittaa, mutta joskus se on tarpeen.
  20. 1. Minkä kokoista ympyrää hevonen siis juoksee liinassa, kun kuljet sen mukana? Jos itse kuljet 10m volttia ja pidät hevosen 5m pitkässä liinassa, hevosen pitäisi pystyä kulkemaan normaalia 20m ympyrää. Jos hevosen itse kulkema ympyrä jää siihen kymmeneen metriin eli voltin kokoiseksi, se on liian pieni juoksutusta varten ja poni voi temppuilla siksi että sen on vaikea juosta niin pientä uraa.
    Voi myös olla, että sitä ei ole opetettu liiantyöskentelyyn lainkaan, ja siinä tapauksessa olisi helpointa opettaa se siihen ratsain. Yksi liinan päähän ja toinen satulaan näyttämään sille miten kuuluu toimia.

    Jos raippa saa sen pukittelemaan, voit joko tyynesti anta sen pukitella kunhan muuten lisää vauhtia kun käsket - ei se loputtomiin jaksa loikkia - tai voit napauttaa sitä takalistolle joka kerta kun se peräpää nousee ilmaan, jos ehdit napauttaa sinä aikana kun kaviot ovat vielä ilmassa. Tästä seuraa jonkin aikaa entistä enemmän pukittelua, mutta yleensä hevoset hoksaavat jossain vaiheessa, että sanktioita tulee aina kun peräpää nousee ilmaan kaksi kaviota kerrallaan. Kumpikaan näistä ei toimi kaikilla hevosilla, mutta niillä kerroilla mihin itse olen törmännyt, jompi kumpi on kyllä tuonut tuloksia.

    Mutta liinatyöskentely ratsain voisi olla paras lääke tässä tapauksessa, paremman tiedon puutteessa ja hevosta näkemättä.

    2. Lähteekö se jyräämään ulos ympyrältä lapa edellä? Ota raippa ulkokäteen ja läväytä sitä lavalle tai kaulalle kun se alkaa puskea ulos. Tai jätä ulko-ohja kylmästi löysälle (ei niin löysälle että hevonen voisi siihen kompastua) ja vedä vaikka molemmin käsin sisäohjasta. Tai yhtenä keinona, josta saattaa seurata omat ongelmansa, käännä hevonen yhtäkkiä sinne suuntaan minne se on puskemassa, tee mahdollisimman pieni voltti ja palaa takaisin alkuperäiseen suuntaan.

    3. Jos se hyppää pystyyn, vedä sisäohja jyrkästi alas ja sivulle kohti polveasi. Käännä se pää "syliin", niin se ei pysty pitämään tasapainoaan niin helposti ja pitää kavionsa mieluummin maassa.
    Sitä vasenta laukkaa on vaikea selittää. Ylipäänsä olisi parasta, jos löytäisit jonkun valmentajan joka voisi paikan päältä neuvoa sinua, näkemättä on vaikea antaa mitään yleispäteviä neuvoja. Mutta useimmat hevosen nostavat laukan, kun ottaa rauhallisen ravin, kääntää ne yhtäkkiä jyrkästi sisäkaarteeseen, esim kulmasta, antaa korostetut laukka-avut ja lisäksi keikauttaa istuntaa todella voimakkaasti sisäänpäin. Ei siis kallistuta satulassa itse, vaan heilautetaan omaa lantiota sisään niin lujasti kuin mahdollista. Idea on tavallaan suistaa hevosta tasapainosta sen verran, että sen on helpointa hypätä laukalle. Sitten muutama askel laukkaa ja takaisin raviin, niin että hevonen ei itse ehdi sitä tehdä, ja kovasti kehuja niistä muutamasta askeleesta.
    Ei pomminvarma ohje, mutta toimii useinmiten.

    4. Kokeile laittaa maapuomi esteen eteen niin että se ottaa yhden laukka-askeleen puomin ja esteen välissä, tai sitten jumppasarjaksi puolta lyhyemmälle etäisyydelle.
    Jos sillä on tapana ohittaa este avuista välittämättä, laita esteelle johteet. Siis tavallinen este, ja sen viereen molemmin puolin toiset tolpat, joihin saat puomit niin että ne mudostavat käytävän esteelle. Tällöin hevonen joutuu hyppäämään joko esteen, tai johteet, mutta teki se mitä hyvänsä, se joutuu hyppäämään.

    5. No se pystyyn hyppiminen tulikin jo esille kohdassa 3.

    MUTTA: Ennen kuin teet mitään näistä, tai sen puoleen mitään muutakaan, varmista tosiaan, että sen lapa ei ole edelleen kipeä, sekin voi aiheuttaa temppuilua. Varmista myös satulan sopivuus ettei sen selkään satu. Rintaremmi ei auta noihin ongelmiin joten se on turha. Kannukset saattaisivat auttaa kuten Viivasto sanoi, mutta toisaalta niissä on se vaara, että hevonen turtuu pohkeille entistä enemmän jos niihin ei ole tottunut, joten suhtautuisin niihin aika isolla varauksella. Tosin ei "jatkuva raipalla läpsiminen" ole yhtään sen parempi, mutta raippaa ei ainakaan käytä vahingossa yhtä helposti kun kannuksia.

    Hevoskuiskaukseen en henk kohti usko, mutta olen Angelican kanssa samaa mieltä siitä, että hevosen mielenvirkeys on oleellista sen hyväntuulisuudelle. Mene koulua sen mitä hevosen taidot antavat myöten, hyppää silloin tällöin, maastoile, leiki ja temppuile sen kanssa tai lähde vaikka vain taluttelemaan sitä jonnekin kivaan paikkaan. Olen samaa mietä siitäkin, että jos heppaa ei ole koulutettu, se ei välttämättä ymmärrä mitä siltä pyydät. Siksikin suosittelisin valmentajaa, te molemmat hyötyisitte säännöllisistä ratsastustunneista.

    Hallitun laukan se oppii ajan kanssa, kun sen ensin saa laukkaamaan ylipäänsä tasapainoisesti ja rauhallisesti. Valmentaja olisi iso apu tässäkin.
    21. 12 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt