lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Yksinkertaisimmillaan lämminverinen hevonen tarkoittaa siroa, kevytrakenteista hevosta (ratsut ja ravurit), ja kylmäverinen tanakampaa, raskaampaa hevosta (työhevoset). Kumpikaan ei siis ole sinänsä rotu, vaan se tarkoittaa hevostyyppiä. Sitten on vielä puoliverinen joka on näiden kahden yhdistelmä mutta lasketaan silti lämminverisiin. Lämppärit siis jakautuvat vielä omiin ryhmiinsä, mutta se menee jo hieman sivuun varsinaisesta aiheesta joten en nyt puutu siihen puoleen tämän tarkemmin.

    Raveissa kun puhutaan lämppärilähdöstä, se tarkoittaa, että lähdössä on mukana vain lämminverisiä. Kylmäverisiä (=suomenhevosia) ei ole samoissa lähdöissä, koska kevyet, nopeat lämppärit jättäisivät raskaammat kylmäveriset jälkeensä jo alkumetreillä. Sen takia lämmin- ja kylmäveriset hevoset kilpailevat eri lähdöissä.

    En tiedä oliko tämä nyt tarpeksi tarkka selvitys, yksinkertaistin aika lailla, mutta toivottavasti nyt sait jotain tolkkua asiaan. :)
  2. Eipä kestä! :)
  3. Aivan, kävin itsekin lunttaamassa tietoa kun alkoi kiinnostaa. Yleisimmin törmäsin määritelmään 150-200kg kuten nimim. ei ei ei sanoikin. Mutta on se 60kg joka tapauksessa turhan paljon n. metrin korkuiselle shetulle.
  4. Onnea! :)
  5. Sekä että. Ainakin minulle opetettiin niin, että oma pää on eteenpäin hevosen kropan suuntaisesti niin että näkee helpommin jos hevosella alkaa esim takapää jäädä jälkeen tai edistää, mutta silmillä seurataan myös sitä minne on menossa, että tietää pitääkö hevosta väistättää enemmän vai vähemmän.
  6. Hyvä juttu sitten! Kiva että teillä menee hienosti!

    Yritä päästä lähestymään lehmiä sellaisesta suunnasta missä aita on lähimpänä lehmiä. Esim jos ne ovat nurkkauksessa, tule sen nurkkauksen suunnasta missä lehmät ovat. Silloin voitte päättää kokonaan itse miten lähelle haluatte mennä. Jos lähestyt siitä suunnasta mikä on kauempana lehmistä, saattaa käydä niin, että olette puolivälissä matkaa menossa lehmälaitumen ohi, kun lehmät lähtevät kohti ja sitten hevosta viedään. Tai sitten ei. Riippuu miten rauhallisesti hevonen niihin suhtautuu.

    Ellei heppakaverikaan ole lehmiin tottunut... Enpä tiedä. Heppakaverin ideahan on siinä, että tottumattomalla hevosella on mukana kokeneempi, rauhallinen hevonen johon tottumaton voi turvautua ja siten rauhoittua huomatessaan toisen käytöksestä ettei ole syytä hätäillä. Mutta jos esimerkki itse on yhtä levoton, voi käydä niin että hevoset vain yllyttäisivät toisiaan hermostumaan entisestään. Toisaalta ne sattaisivat myös rauhoittaa toisiaan... Vaikea sanoa kuinka päin siinä kävisi, mahdollisuudet ovat tasan. Minä en ottaisi tottumatonta kaveria mukaan. Yksin ollessaan levoton hevonen turvautuu ihmiseen (jos on luottavaista tyyppiä), joten rauhallinen ihminen tyynnyttää sitä paremmin kuin levoton hevoskaveri. Taluttaja voisi olla hyvä ajatus, jos se kerran tuntuu rauhoittavan. Jos hevosesi kulkee rauhallisesti lehmien ohi, voit ottaa toisen mukaan vaikka se olisikin levoton. Siinä vaiheessa sinun hevosesi olisi se rauhoittava heppakaveri. :)

    Tiedän tunteen kun molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus alkaa orastaa ja kasvaa. Ja kun hevonen alkaa toimia jo kun itse vasta ajattelee asiaa ja itse tietää tarkkaan mitä hevosen mielessä liikkuu, ja kun tuntee olevansa hevosen kanssa yksi ja sama hahmo ja kaikki on tasapainossa keskenään, sitä tunnetta ei voita mikään! Sen jälkeen kun se luottamuksen taso on saavutettu, hevonen tekee lähes mitä tahansa siltä pyytääkin, mutta vastineeksi ihmisen on pidettävä tiukasti huoli siitä, että hän myös pysyy hevosensa luottamuksen arvoisena.

    Askelien laskemisessa taidan olla väärä ihminen neuvomaan, kun en oikeastaan ole koskaan niitä itse laskenut. Kyllähän opettajani niitä minulle laski, yksi-kaksi-kolme-NYT, ja siihen tapaan, mutta itse olen ratsastanut enemmänkin vaistonvaraisesti. En laske yksittäisiä askelia esteelle, vaan pikemminkin keskityn vauhtiin ja sitä kautta askelpituuteen, joita säätelemällä saan hevosen sopivalle kohdalle hyppyä varten. Minun on myös aina ollut helppo tuntea mitä hevonen aikoo seuraavaksi tehdä, joten vaikka olisin arvioinut lähestymisen väärin ja hevonen joutuisi hyppäämään liian läheltä tai kaukaa, pääsen kuitenkin mukaan hyppyyn.

    Jännittämiseenkään en tiedä muuta neuvoa kuin harjoitella ja harjoitella niin että esteistä tulee arkipäivän rutiinia. Ensin pieniä esteitä, sitten myöhemmin kun tuntuu mukavalta, hiukan isompia jne. Puomiharjoitukset voisivat toimia, mutta ryhmätunneilla ei paljonkaan voi vaikuttaa tuntien sisältöön. Minä olen aina ratsastanut yksityistunneilla ja siinä opetus on intensiivisempää ja vapaammin muuteltavissa kuin ryhmätunneilla. Kun koko ajan on jotakin mihin on pakko keskittyä tosissaan, siinä ei jää paljon aikaa jännittämiselle.
  7. Pitäisit 125cm russilla samat rajat kuin metrin korkuisella shettiksellä? Onhan russi melko siro, mutta se on kuitenkin sen verran isompi kuin shettis, että kantaisi hyvin aloittajan kokoisen ihmisen, varsinkin jos on vankempi rakenteeltaan kuten aloittaja mainitsi. Eipä silti, isompi poni olisi kyllä parempi, mutta siitä huolimatta aloittaja voisi russillakin vielä ratsastaa eikä olisi lähelläkään rääkkäystä.

    Sinänsä olen sitä mieltä, että jos kuka hyvänsä alkaa miettiä voiko vielä ratsastaa tietyn kokoisella ponilla, se on itsessään jo merkki siitä, että on aika siirtyä isompiin.
  8. Ai joo, kysyin siitä kukkapuskasta. Yksi kukka oli säästynyt hampailta, mutta sen päälle poni oli sitten tallannut, eli se sitten siitäkin kukasta. Kukkakisa päättyi 15-0 ponin eduksi.
  9. Uhhuh! Siinä sitä varmasti olikin hommaa saada kaikki takaisin järjestykseen! Zoca, miten te saitte kissan klipattua? Tarkoitan, että eikö klipperi mennyt tukkoon siitä kärpäspaperin tahmasta? Sitähän ei saa pestyä pois millään ilveellä!

    Kun nyt kissat tulivat puheeksi, niin kerronpa viimeisimmän kissaepisodin meiltäkin, parin kuukauden takaa.

    Minulla on muutamanlaisia lihansyöjäkasveja, mm sellaisia tötterön mallisia. Olin siirtänyt ne pöydälle missä ne saavat paremmin valoa, kun meidän kissamme (1,5v maine coon tyttö, leikattu) tuli paikalle ja hyppäsi samalle pöydälle. Ensin se ei välittänyt kasveista vaan alkoi pestä itseään oikein pitkän kaavan mukaan. Mutta yhteen tötteröön oli pudonnut iso kärpänen joka päästeli heikkoja surahduksia yrittäessään turhaan kiivetä sieltä pois. Kissa tietenkin kuuli äänen, kiinnostui siitä ja jäljitti äänen lähteen. Vähän aikaa se tuijotti kiinnostuneesti hiljaa surahtelevaa tötteröä, ja sitten se työnsi nenänsä siihen kiinni. Suoraan kärpäsen kohdalle, näin se hyvin, koska aurinko paistoi kasvin takaa ja läpivalaisi sen. Kärpänen kai tunsi tönäisyn, koska se siinä vaiheessa päästi pitkän ja todella äänekkään pörinän. Kissa taatusti tunsi pörinän nenässään kasvin seinämän läpi, koska se loikkasi alas pöydältä puolen huoneen poikki yhdellä loikalla ja joka ikinen karva niin pystyssä että hetken se oli kuin piikkisika! Toinen loikka joudutti sen sängyn alle, missä se murjotti melkein puoli tuntia ennen kuin suvaitsi kömpiä esiin, hyppäsi sängylle ja alkoi loukkaantuneen näköisenä pestä itseään. Etenkin nenäänsä se näytti hierovan aivan erityisen pontevasti. Siihen asti sillä oli ollut taipumusta mennä sorkkimaan kasvejani heti kun silmä vältti, mutta tuon tapauksen jälkeen ne ovat saaneet olla aivan rauhassa!
  10. Mielestäni voit kyllä ratsastaa sillä. Hiukan pienehkö se on, mutta ei liian pieni vielä.
  11. Vakuutuksista en ole varma, mutta ylläpitäjä maksaa tallimaksut, kengitykset, eläinlääkärikulut (normaalit rokotukset, madotukset ja raspaukset, mutta myös tapaturman sattuessa tai jos hevonen sairastuu), ruuat elleivät sisälly tallimaksuun. Jos ylläpitäjä haluaa kilpailla, hän maksaa itse kaikki kilpailukulut. Jos ylläpitäjä haluaa uusia tavaroita, niin pikkutavarat, esim harjat, hän ostaa itse koska ne eivät maksa paljon ja niitä voi myöhemmin käyttää muillakin hevosilla. Kalliimmat varusteet kuten satula, maksaa yleensä omistaja, koska satula seuraa hevosta sitten kun ylläpito päättyy. Samoin jos hevonen tuhoaa jotakin, niin ylläpitäjä maksaa ellei vakuutus korvaa. Näin siis meillä päin, muitakin tapoja varmasti on ja siitä kannattaa ottaa tarkkaan selvää omistajalta kun asioista sovitaan. Ei sitten tule kiistaa myöhemmin siitä kuka mitäkin maksaa.
  12. Minäkin olisin ehdottanut pesua, meilläkin se viimeistään aloittaa karvasadon. Mutta kun se ei kerran toimi teillä, niin sitten sanoisin samaa kuin Kasirokin. Meillä kastellaan elukoita kesäkarvassakin kuumilla keleillä ja ovat selvästi osoittaneet olevansa tyytyväisiä.

    Talvikarvassa kannattaa kuitenkin varoa kastelemisen kanssa jos joutuu usein kastelemaan, ettei vesi jää hautomaan paksun karvan sisään ja aiheuta iho-ongelmia.
  13. Täällä töissä työt näköjään pysähtyivät kuin seinään siihen asti että ihmiset toipuvat hysteerisestä naurustaan jonka tuo juttu sai aikaan! No, piristys päivään on aina tervetullutta... Ja kuten kotona usein sanon, jos saa jonkun nauramaan, päivä ei ole mennyt aivan piloille.

    Se pariskunta kyllä tulee muistamaan piipahduksensa meillä... Toinen hyvässä mielessä, toinen ei niinkään... Rouva tuskin menee toista kertaa hevosen lähelle ainakaan kukkahattu päässä ja kukkapuska käsissään! Poni kuitenkin epäilemättä ilahtui odottamattomasta herkkupalasta!

    Toivottavasti pariskunta löysi uuden kukkapuketin. Kenelle kukat olikin tarkoitettu, hän varmaankin hieman hämmentyi kuullessaan että hevonen söi matkalla alkuperäisen...
  14. On ollut tuo sama jo yli 20 vuotta. Siinä ajassa on totisesti ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista.

    Ensimmäisenä kesänä kun olimme juuri muuttaneet pysyvästi maalle, meillä ei ollut aitoja laitumen ympärillä koska niitä ei yksinkertaisesti tarvittu. Eräänä päivänä se tarve sitten tuli, mutta ei hevosen, vaan ihmisen takia.

    Muuan miekkonen päätti oikaista pellon poikki eikä huomannut että siellä oli hevonen. Hän oli ehtinut melkein puoliväliin matkaa, kun poni huomasi hänet ja lähti ravaamaan perään nähdäkseen kuka oli laitumelle tullut. Kun mies huomasi sen, hän pelästyi ja lähti juoksemaan. Poni sitten innostui siitä, että hei tämä onkin kiva leikki kun juostaan, ja lähti laukkaamaan - edelleen miekosen perässä häntä kohti. No siinä vaiheessa mies pelästyi tosissaan, hän luuli että poni oli hyökkäämässä, ja paransi vauhtian entisestään - ja poni perässä! Lopulta hän pääsi keskelle peltoa missä kasvoi muutama nuori koivu, ja kiipesi puuhun turvaan.

    Näistä tapahtumista me emme tienneet tässä vaiheessa mitään. Olimme raksimassa pajupusikkoa pellonreunasta, kun havahduimme siihen, että joku huusi vapisevalla äänellä apua. Kesti vähän aikaa ennen kuin paikallistimme äänen lähteen. Mies oli kiivennyt niin korkealle pieneen koivuun kuin sen runko vain kesti, täsmälleen samaan tapaan kuin sarjakuvissa joku kiipeää lipputankoon karkuun joltakin, ja poni seisoi korvat pystyssä puun juurella ihmettelemässä, miksi mies oli sinne kavunnut.

    Oil hiukkasen haastavaa olla nauramatta, kun menimme paikalle ja otimme hevosta harjasta kiinni ja kutsuimme miekkosen alas. Hän ei ollut lainkaan huvittunut, vaan alkoi huutaa meille siitä, että vihaista hevosta pidetään irrallaan pellolla. Siihen äiti vastasi tyynesti, että hevonen on asiallisesti omalla alueellaa, mutta mies itse ei ole. Sitten aloimme selvitellä tapahtumia ja saimme tietää miten näin oli päässyt käymään. Lähteissään mies uhkasi soittaa poliisille vihaisesta hevosesta, ja sanoimme lähes yhteen ääneen, että ole hyvä vain.

    Pari päivää myöhemmin, kun poni oli lyhentämässä pihanurmikkoa, edelleen irrallaan, pihaan ajoi poliisiauto. Heille oi tehty ilmoitus vaarallisesta hevosesta. Osoitimme pihassa ruohoa rouskuttelevaa ponia, että tuossa tuo on, ja menimme porukalla sitä "vihaista hevosta" katsomaan. Poliisit siinä aikansa silittelivät ja rapsuttelivat ja poni vain nuuski heitä ystävällisen uteliaana, samalla kun selitimme tapahtumat, ja he totesivat, että oli ollut täysin turha ilmoitus. Kehottivat kuitenkin laittamaan edes paalinnarusta jotain aitaa laitumen ympärille. Ei sen takia että hevonen pysyisi siellä, vaan siksi että ihmiset älyäisivät pysyä sieltä poissa. Sitten he toivottivat hyvää päivänjatkoa ja lähtivät.

    Ja nämä ovat vain pari esimerkkiä siitä mitä kaikkea meillä on tapahtunut. Äiti joskus vitsaileekin, että niistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mutta toivottavasti tänne nyt joku muukin kertoisi kommelluksistaan kuin minä! Minustakin olisi hauska lukea ihmisille käyneistä sattumuksista! :)
  15. Anteeksi, aloittaja, unohdin nuo muut kysymykset. Mutta Selssi vastasi jo niin hyvin ettei siihen jäänyt huomautettavaa. Avun tarjoamisesta minulla on samanlaisia kokemuksia kuin hänelläkin.
  16. Hauska idea! Toivottavasti tulee paljon vastauksia! :) Tässä yksi minun tarinoistani.

    Eräänä talvipäivänä, vuosia sitten, satoi niin paljon lunta, että lumityöt olivat lähes katkeamaton projekti. Meillä on n. 100m pitkä pihatie ja melko iso piha, eli aluetta riittää; varsinkin kun lumityöt on tehtävä lapiolla ja kolalla, koska meillä ei ole traktoria, lumilinkoa tms. Lunta tuli muutamassa tunnissa niin paljon, että urakka oli toivoton lapiolla, eikä lumikola johtanut mihinkään, koska sitä ei pystynyt työntämään mihinkään kinosten keskellä. Lumet oli kuitenkin saatava pois, koska äiti oli töissä eikä olisi millään päässyt kotiin sellaisen hangen läpi.

    Näin oli käynyt muutaman kerran aiemminkin, joten olimme tehneet puusta hevosvetoisen auran - kun tallissa kerran oli vetokelpoinen hevonen. Mutta kun yritin ottaa auran esiin, se hajosi käsiin. Puu oli päässyt lahoamaan kesän aikana niin että koko häkkyrä meni osiin eikä minulla ollut aikaa eikä voimia ruveta rakentamaan uutta.

    Joten luovaa improvisointia kehiin: löysin ikivanhan lumikolan jota emme olleet käyttäneet kertaakaan sen painon takia, joten valjastin hevosen ja virittelin lumikolan sen perään kuin reen. Sitten istahdin kolaan ja ajelin sillä edestakaisin pitkin pihatietä. Lunta se ei aurannut, mutta litisti sen niin hyvin, että kun äiti myöhemmin tuli kotiin, ei autolla ollut mitään vaikeuksia päästä perille. Ja samalla heppa sai liikuntaa.

    Ja tässä tulee se hassu osa tarinaa: Kun olin litistämässä lunta, jouduin kääntymään hevosen kanssa ympäri pihatien päässä käyttäen hyväkseni ohi kulkevaa isompaa tietä. Olin juuri tulossa "kääntöpaikalle", kun ohi sattui ajamaan muuan miekkonen hienolla autollaan. Hän alkoi tuijottaa improvisoitua rekeäni niin kiinteästi, että unohti katsoa eteensä eikä huomannut, että tie alkoi kaartua loivasti vasempaan. Kun huomasin sen, viittoilin kuskille, että katsoisi eteensä, mutta oli jo liian myöhäistä. Hän ehti jarruttaa sen verran ettei mennyt täysin penkkaan, mutta toisen puolen renkaat juuttuivat joka tapauksessa tien reunan kinokseen niin ettei hän päässyt enää irti.

    Kuski oli ulkopaikkakuntalainen enkä minäkään tiennyt kenenkään paikallisen puhelinnumeroa niin että olisi voinut pyytää vetoapua, joten vaihtoehtoja ei juuri ollut. Kävin hakemassa tukevan köyden ja muutin valjastusta hieman, ja sitten hevosella vedin auton penkasta. Onneksi ei ollut kovin pahasti hangessa, niin että heppa pystyi sen sieltä kiskomaan. Kuskin kasvot olivat koko toimituksen ajan juurikkaan punaiset eikä hän näyttänyt tietävän, olisiko hänen pitänyt itkeä vai nauraa. Päätyi kuitenkin jälkimmäiseen. Kiitteli sitten kovasti avusta ja halusi tietää, teenkö useinkin tuollaista hevoseni kanssa. Kun sanoin, ettei se ole mitenkään harvinaista, hän vannoi ettei enää ikinä aja sitä tietä pitkin; hänellä ei kuulemma ollut varaa ajaa ojaan joka kerta siitä kulkiessaan.
  17. En pariin tuntiin. Noin pieni määrä häviää mittarista siinä ajassa kokonaan. Voi olla että häviää nopeamminkin, mutta itse olen odotellut sen pari tuntia ennen kuin olen lähtenyt liikkeelle - silloin harvoin kun yleensä joudun lähtemään autolla mihinkään. Asun pienellä paikkakunnalla ja yleensä pääsen perille nopeammin fillarilla.
  18. Mulla ainoa mikä auttaa koviin kipuihin, on joku alkoholipitoinen drinkki, esim rommikola. Muutoin en alkoholia käytäkään. Alkoholia ei tarvitse olla paljon, tyyliin pari ruokalusikallista yhteen lasilliseen tai huikka suoraan pullosta, mutta sen tarvitsee olla n. 40%. Miedompaa joutuu laittamaan enemmän. Ja ainakin itselläni se yksi lasillinen/huikka riittää mainiosti. En tiedä mihin vaikutus perustuu, mutta kipu katoaa nopeammin ja tehokkaammin kuin millään särkylääkkeillä tai poppakonsteilla mitä olen elämäni aikana kokeillut.

    Ja omat kipuni ovat sitä luokkaa että melkein menee taju sen takia, joten mielestäni rommikola kerran kuussa kannattaa vaikkei alkoholin ystävä olisikaan. Ei ole tarvinnut kivuista kärsiä sen jälkeen kun äitini sen minulle neuvoi.
  19. Migreeniä on kahdenlaista: ns. kylmä- ja kuumamigreeni.

    Kylmässä migreenissä päänsärky kaikkine koristeineen johtuu siitä, että verisuonet päässä supistuvat jostain syystä (ja niitä syitä voi olla monia). Kofeiinin pitäisi auttaa siihen, koska se laajentaa verisuonia. Joten jos on tottunut juomaan kahvia, se voi auttaa. Minä en juo kahvia, joten en tiedä omakohtaisesti, mutta äidilläni se auttaa, jos hän ehtii sitä juoda tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.

    Kuumassa migreenissä käy päinvastoin, verisuonet laajenevat ja aiheuttavat oireet. Koska rasitus kehittää lämpöä ja lämpö laajentaa suonia, pelkään pahoin, että sinulla on tämä jälkimmäinen kun kerran saat migreenin nimenomaan rasituksessa. Minullakin on taipumusta siihen (syynä tosin yleensä kova stressi, nykyään onneksi hyvin harvinaista) enkä ole keksinyt mitään mikä siihen auttaisi. Lääkkeet olivat hyödyttömiä minullakin enkä ole niitä edes yrittänyt enää vuosikausiin.

    (selitys megreenille on siis todellisuudessa monimutkaisempi, mutta tällä tavalla eräs lääkäri kerran sen minulle tiivisti)

    Onko sinulla paineita koulussa tai kotona? Ehkä stressi ja ratsastuksen rasitus yhdessä laukaisevat oireesi. Mahdotonta sanoa varmasti, migreenille ei ole olemassa yhtä ja ainoata syytä. Ellet ole käynyt lääkärissä, mene nyt sitten ja puhu asiasta. Jos lääkäri ei anna mitään lääkitystä (ainakin kokeiltavaksi), hän osaa ehkä antaa jotain muita neuvoja migreenin hallintaan.
  20. Tuo on yksi mahdollisuus. Toinen mitä tulee mieleen on, että laukannostoon liittyy joku hevoskohtainen kikkakolmonen jota et ole ehtinyt vielä oppia. Saatat tehdä tietämättäsi jotakin mistä hevonen ei pidä.

    Mutta olisin silti taipuvaisempi epäilemään samaa kuin Minna Oulusta, että heppa temppuilee. Jos "kaulan rullaaminen" tarkoittaa, että se paina päänsä alas turpa ruýntäissä ja ravistaa päätään, se pääsee väistämään ohjan vaikutusta ja vie sinulta keskittymiskyvyn. Älä päästä sen päätä liian alas ja varmista ettet ratsasta liian pitkillä ohjilla. Herkkä käsi on hyvä, mutta liian pitkällä ohjalla hevonen ei saa tukea ratsastajalta ja sen on vaikea nostaa laukka ellei ymmärrä mitä siltä pyydetään.
    21. 35 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt