lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Totta, kävin uteliaisuuttani tutkiskelemassa asiaa. :) Minäkin löysin mainintaa siitä, että kirjavat arabit ovat joko pinton ja arabin risteytyksiä, tai kuten sanoit, jossain niiden esivanhemmissa on pintoa. Ovat kyllä upean näköisiä, kieltämättä, mutta eivät silti ole puhdasrotuisia.
  2. Minulle tuli mieleen sama kuin Kasirollekin.
  3. Eipä kestä, kiva että olen voinut olla avuksi!

    Olethan sitten varovainen niiden olympiakuolainten kanssa? Ne ovat tavallista niveltä vahvemmat, ja jos hevonen on herkkäsuinen, niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos kuolain on liian kova, hevosen suuhun sattuu, ja se voi yrittää paeta kipua juoksemalla, minkä monet tulkitsevat ryöstelyksi. Moni tekeekin juuri sen virheen, että kun hevonen yrittää vikuroimalla kertoa että suuhun sattuu, sille laitetaan entistä kovempi kuolain, koska se on niin hankala. Noidankehä on valmis.

    En minä silti kokonaan lyttää olympian käyttöä, voi se ollakin hyvä ratkaisu, mutta kun itse olen useita kertoja nähnyt käyvän juuri päinvastoin, olen alkanut suhtautua aika epäluuloisesti ajatukseen kovemmista kuolaimista ja siksi kehotankin varovaisuuteen. Meilläkin poni tuli tuli taloon muka kovasuisena (sillä oli ohut nivel), ja kun sille kokeiltiin kuitenkin pehmeämpää kuolainta, se toimi lopulta parhaiten pehmeällä muovikuolaimella. Ja tiedän ja tunnen monta muuta hevosta jotka ovat toimineet paremmin kun kuolainta on pehmennetty sen sijaan että niitä olisi kovennettu.

    Hyvä juttu että heppa on rauhoittunut! En usko että enää tulee ongelmia maneesin kanssa. Jos hevonen on ulkona rauhallinen paukkeesta huolimatta, se tuskin viitsii ottaa siitä sätkyä enää sisälläkään. Otaksun, että heppa tuosta vielä hiukan rauhoittuu. Kestää jokusen päivän ennen kuin kaikki se ylimääräinen energia ehtii poistua sen elimistöstä, ja vasta sitten näet kunnolla millainen heppa se pohjimmiltaan on.

    Niistä lehmistä: Jos se heppakaveri on lehmiin tottunut ja pysyy rauhallisena niiden lähellä, niin minusta se kannattaa ottaa mukaan. Silloin sinun hevosesi näkee toisen käytöksestä, ettei lehmistä tarvitse välittää. Riippuu vähän hevosesta onko parempi taluttaa vai ratsastaa... Minustakin hevosen hallitsee paremmin selästä käsin, mutta toisaalta jotkut ovat luottavaisempia jos ihminen on sen vieressä. Itse kokeilisin kyllä ensin ratsain kuten tein omanikin kanssa, mutta viimekädessä se täytyy vain kokeilla mikä toimii parhaiten.

    Kannattaa tosiaan kulkea reitti läpi ensin ilman hevosta, niin näet maaston ja lehmät ja voit sitten vähän katsoa miten kannattaa missäkin kohdassa ratsastaa niin että voit tarvittaessa siirtyä hiukan kauemmaksi laitumesta (esim siirtyä ulos tieltä ja ratsastaa metsää pitkin, tms).
  4. Jospa sanoisit suoraan ja rehellisesti, ettet ehdi aina sitä ruokkimaan koska sinulla on joskus muita menoja. Älä ota hoidokkia jos et sitten voi/jaksa/halua siitä kunnolla huolehtia.
  5. Sen tallin vieressä, missä ponimme aikoinaan oli, oli navetta, joten voin tässäkin puhua omakohtaisesta kokemuksesta. Ei ainoastaan oman osalta, vaan kaikkien uusien hevosten joita tallille ajan mittaan tuli.

    Lehmiin hevonen tottuu samalla tavalla kuin mihin tahansa uuteen juttuun: kuljeskelemalla mahdollisimman paljon jossain lähistöllä. Ensin kauempana, sillä etäisyydellä minkä hevonen hyväksyy, ja siitä hiljalleen lähemmäksi. Moni hevonen ei piittaa lehmistä jos ne ovat vähänkään kauempana ja pysyvät paikallaan, mutta hermostuvat tai pelästyvät jos ne lähtevät liikkeelle. Joten jos maasto sallii, etsi sopiva etäisyys missä kulkea, ja jos lehmät lähtevät tulemaan lähemmäksi, voit vetäytyä kauemmaksi - kunhan päätös vetäytymisestä on sinun eikä hevosen. Muuten se oppii lähtemään itse karkuun lehmien tullessa lähemmäksi, mikä ei ole tarkoitus. Sitten kun hevonen ei enää pahemmin piittaa liikkuvista lehmistä, voit siirtyä lähemmäksi.

    Siellä tallilla, kun lehmien laitumet olivat tien vieressä, tehtiin aika usein niinkin, että jos lehmät olivat aidan vieressä ja joku hevonen niistä hermostui, sen annettiin pysähtyä haluamalleen etäisyydelle ja jäädä siihen katselemaan. Paikallaan sai pysyä, ei tarvinnut mennä eteenpäin kohti lehmiä (ei siis pakotteita), mutta poiskaan ei saanut kääntyä ennen kuin rentoutui. Tämä osoittautui toimivaksi useimpien kohdalla, myös meillä. Ensin poni katseli niitä jännittyneesti puhisten, mutta sitten se alkoi sen verran rentoutua, että suostui menemään ohi. Kierossa se oli kuin banaani, mutta meni kuitenkin. Tämä toistui muutamia kertoja, ja sen jälkeen se ei enää niistä piitannut.

    Kumpaa tapaa käyttääkin, oleellista on, että lehmien lähellä käydään usein. Joko niiden ohi mennään useamman kerran jonkun maastolenkin aikana, tai sitten siellä käydään vartavasten päivittäin. Kun lehmistä alkaa tulla hevosille jokapäiväistä rutiinia, säikkyily käy niille tarpeettomaksi.

    Mikä se mainitsemasi "hullu härkä" on, niin siihen onkin vaikeampi sanoa mitään kun ei tiedä miten se käyttäytyy. Jos sillä on tapana ottaa vauhtia ja tulla sarvet tanassa aitaa kohti, niin henkilökohtaisesti minä lähtisin karkuun hevostakin nopeammin... Mutta jos se on rauhallinen ja tyytyy katselemaan kun joku ratsastaa ohi, niin ei se sitten eroa lehmistä mitenkään.
  6. Huh todellakin... Tuo on jo lähempänä riitaa kuin kinaa, ja aivan turhaan, kuten Mörrinkäinenkin totesi.

    Mutta asiaan.

    Edistystä talutuksessa on siis tapahtunut, joten kannattanee jatkaa samalla tavalla kun se kerran toimii. Jos säikkymisen syy on linnun pesä, ongelma menee ohi luullakseni parin kuukauden sisällä, riippuen linnusta. Toiset pesivät kauemmin kuin toiset.

    Uuteen maneesiin totuttamisessa on hyvä ajatus ottaa tuttu ja rauhallinen heppakaveri mukaan ja kulkea sen perässä tai vierellä, niin että kaveri on teidän ja maneesin välissä. Silloin se ei ainakaan jyrää kenenkään yli jos pelästyy. Jos hevonen vaikuttaa levottomalta jo maneesin ulkopuolella, taluttele/ratsasta sitä mahdollisimman paljon maneesin tuntumassa ulkopuolella kunnes se alkaa käyttäytyä rauhallisesti kahinoista huolimatta. Sen jälkeen voit mennä sisään tämän heppakaverin kanssa ja jatkaa totuttelua siellä.

    Kaurat voi toki lisätä takaisin kunhan heppa toipuu, mutta vähitellen, ettei tule kaviokuumetta tms. Väkirehut voi kyllä jättää kokonaan pois kerralla, mutta vanhaan määrään ei saa palata yhtäkkiä vaan hevonen täytyy tavallaan totuttaa siihen uudelleen. Lisäile kauran määrää vähitellen sen mukaan kuin tuntuu tarpeelliselta sitten kun liikunta alkaa taas lisääntyä. Jos se tuntuu pirteältä, kauran määrän voi halutessaan jättääkin vähemmälle kuin mitä se alunperin oli. Ja mielestäni kannattaakin siinä tapauksessa. Turha hevoselle on syöttää kauraa(kaan) enempää kuin se tarvitsee.

    Nyt kun kaura on jätetty pois, voi mennä muutama päivä ennen kuin vaikutus alkaa näkyä. Joissakin hevosissa vaikutus on lähes välitön, toisilla saattaa mennä lähemmäs viikkokin. En siis pysty sanomaan kauanko sinun hevosellasi kestää.

    Hyvä kuitenkin, että asiat ovat alkaneet selvitä! Kerrotko sitten silloin tällöin miten teillä menee? Olisi mukava tietää. :)
  7. Sisäreidet siinä yleensä eniten kipeytyvät. Kokemattomasta helposti tuntuu että hän putoaa, ja siksi hän puristaa hevosta jaloillaan tarpeettoman kovaa ja rentoutuu vasta kun jaloista loppuu puristusvoima. Aikuiset saattavat rentoutua nopeammin, en tiedä. Minulla ei ole koskaan ollut aikuistuntilaisia. Joka tapauksessa huolellinen venyttely ratsastuksen jälkeen illalla ja seuraavana aamuna auttaa ainakin jonkin verran.
  8. Tuota noin... Minä en ole koskaan ollut vaellusratsastuksella enkä tiedä kuinka pitkiä etappeja aloittelijoilla on, mutta jos yksi väli kestää vaikka muutaman tunnin, sinulla saa olla todella hyvä lihaskunto jaloissa jos aiot kävellä vielä kun laskeudut satulasta. Useimmat ekakertalaiset vaappuvat kuin ankat jo puolen tunnin tai viimeistään tunnin ratsastuksen jälkeen vaikka hevonen vain kävelisi koko ajan.

    Varminta tietoa saat jos soitat suoraan vaellusratsastusten järjestäjille ja kysyt asiaa suoraan heiltä. Mikäli vaelluksia järjestetään niinkin kokemattomille kuin ekakertalaisille, niin ei sitä osallistumista mikään estä, ja ammattinsa osaava opettaja osaa ottaa huomioon määrätyt siihen liittyvät asiat. Suosittelen kuitenkin, että oli vastaus sieltä mikä hyvänsä, kokeile ensin ihan tavallista irtotuntia, niin saat jonkinlaisen käsityksen siitä mitä on istua hevosen selässä. Jos huomaat toivovasi rullatuolia allesi tunnin jälkeen, ei vaellukselle kannata lähteä, koska se kestää hyvin todennäköisesti kauemmin kuin perus ratsastustunti.

    Ratsastus on kuitenkin hieno harrastus, joten kannattaa ihmeessä ainakin kokeilla. Tervetuloa hevosten maailmaan! :)
  9. Ai jaa? En jaksa taas ruveta kinaamaan asioista, joten tässä suora kopio siitä mitä wikipedia sanoo kyseisistä apuohjista:

    "Gramaanit eli liukuohjat ovat ylimääräiset ohjat, jotka kulkevat satulavyöstä (yleensä hevosen etujalkojen välistä) kuolainrenkaiden kautta ratsastajan käteen. Gramaaneilla voi ohjata hevosta kulkemaan oikeassa muodossa, ja ne voivatkin olla näin hyvä apu hevosen koulutuksessa. Gramaanien liika- tai väärinkäyttö voi kuitenkin esimerkiksi kipeyttää vakavasti hevosen selän ja pilata sen suun, eivätkä ne sovellukaan kokemattoman ratsastajan käyttöön tai jatkuvasti käytettäviksi."
  10. Minustakin olisit valmis omaan hevoseen jo nyt. Sinulla on jo hyvin kokemusta ja kun isäsikin on hevosmiehiä, teille ei pitäisi tulla kovin pahoja ongelmia.

    Tallimaksuista kannattaa kysellä talleilta suoraan, niin saatte varminta tietoa paikallisesta hintatasosta, ja voitte sitten laskea paljonko se tulisi maksamaan vuodessa. Voi olla, ettei esim pääkaupunkiseudulta löydä minkäänlaista tallia alle 500e:n, kun taas jollain pienellä paikkakunnalla ihmiset pyörtyisivät järkytyksestä sellaisen summan kuullessaan.

    Kengitykset maksavat meillä päin 100e kerta, ja jos sen laskee n. 2kk välein, niistä tulisi 600e/vuosi (meillä riittää 3kk välit). Hintaa kengitykselle tulee lisää, jos talvella tarvitsee laittaa esim uudet tilsakumit alle tms.

    Ratsastustunnit ryhmissä ovat täällä päin alkaen 30-40e ja yksityistunnit 50e, joten niissäkin hinnoissa voi olla suuria paikallisia eroja. Mutta esim se 30e/vk =120e/kk=1440e/vuosi.
  11. No jaa... Jos ne ovat laitumella kaiken aikaa, ne eivät välttämättä tarvitse muuta kuin vähän kevennäistä jos sitä haluaa antaa. Meillä ei kesäisin anneta yhtään mitään muuta kuin heinää, koska poni saa olla yötä päivää laitumella jos niin haluaa. Tuoreesta heinästä saa suunnilleen kaiken mitä hevonen tarvitsee, joten minusta niille on turha antaa väkirehuja, varsinkin jos liikunta on vähäistä kuten sanoit.
  12. Nöyryys on hyve... Eikös tämä oppilas ollut sellainen ettei häneen saanut edes katsoa? Minähän olin aina töissä silloin kun hän kävi, joten en koskaan tavannut häntä.
  13. Ei riitä millään. Tuon kokoisen alueen ponit syövät tyhjiin alle kuukaudessa jos ovat siellä päivittäin. Meillä on pari hehtaaria laidunta yhdellä isolla ponilla ja siitäkin alkaa olla syötävät vähissä aina loppukesästä. Se tosin ei ole viljelty laidun, mutta kumminkin.

    Mutta voisihan niille lisäksi niittää heinää ja/tai syötellä niitä kun aikaa on.
  14. Ellei pohkeiden käyttö auta, ota vaikka pajun oksa kumpaankin käteesi ja napauta pohkeen taakse tai takareiteen siltä puolelta mihin se yrittää väistää. Sanoit, että alkaa hyppelehtiä kun antaa raipasta, mutta kun kerran tiedät sen, voit ennakoida. Vedä sen kaula mutkalle ja napauta vasta sitten. Ei se voi kovin paljon loikkia jos sen turpa osoittaa saapastasi kohti. Sama lääke auttaa myös ryöstelyyn samassa yhteydessä. Hevosen on hirveän vaikea lähteä juoksemaan minnekään, jos turpa osoittaa vastakkaiseen suuntaan kuin mihin muu ruumis on menossa.

    Okei, ei siis juoksutusta. Totean uudestaan, että kannattaa jättää kaikki väkirehut pois. Aivan kaikki! Se saa energiaa jo laidunheinästäkin; kuten itsekin totesit, käytös on pahentunut sen jälkeen kun alkoi saada vihreää. Juuri siksi, että siinä on paljon energiaa. Voit antaa sen olla laitumella (tai missä muodossa se vihreää saakin) ja tietysti tavallista kuivaheinää, mutta ei yhtään kauraa tms. Ne voi jättää pois kerralla, siitä ei ole hevoselle haittaa.
    Kun väkirehu jätetään pois, hevonen rauhoittuu ja sen keskittyminen paranee.

    Jos hevonen on hankala taluttaa, on helpointa laittaa sille suitset päähän. Auttaa hallinnassa. Kenenkään ei pitäisi tarvita taluttaa hevosta kahden käden voimalla! Voi hyvin olla ettei vain pidä lyhyestä narusta. Minunkaan ei pidä vaan kulkee mieluummin pidemmässä narussa.

    Grammarit ovat mielestäni turhat tässä tapauksessa. Ne ovat apuväline jonka avulla hevosta opetetaan kulkemaan peräänannossa. Sinulla on ongelmana ryöstely. Martingalit voivat auttaa, jos hevosella on tapana nostaa päänsä pilviin ryöstäytyessään. Silloin hevonen pääsee pakenemaan kuolaimen "yläpuolelle", ja martingali estää sen. Mutta jos se painaa päänsä alas, ei martsarista ole apua. Minkälaiset suitset sillä ihan tarkkaan ottaen on? Ellei sillä ole ryöstöremmiä (=alaturparemmi), laita sellainen. Silloin hevonen ei saa suutaan auki niin paljon, eikä se pääse puremaan kiinni kuolaimeen yhtä helposti. Meillä on hannoverilainen turpahihna, osittain juuri tästä syystä. Toimii hyvin eikä suitsissa ole mitään ylimääräisiä remmejä.

    Tuohon pitkänsivun säpsähtelyyn en nyt tähän hätään keksi muuta neuvoa kuin sen minkä olet itsekin tehnyt. Johtuu luultavasti sekin liiallisesta energiasta. Vaikea siihen on muuten puuttua, ellei halua antaa raipasta ja ehkä hermostuttaa hevosta entisestään. Olen kuitenkin utelias. Mitä hevonen tekee, jos sen vie siihen rajalle missä se alkaa osoittaa ensimmäisiä hermostumisen merkkejä, ja jättää sen seisomaan siihen ohjat löysällä? Jos sen antaa vain seistä siinä ja katsella, mitä se tekee?
  15. Vaikea sanoa näkemättä, mutta tulee mieleen muutama mahdollisuus.

    Liikaa energiaa. Aiheuttaa turhanaikasta pelleilyä kuten ryöstelyä. Mitä se syö ja paljonko, ja kuinka paljon se saa liikuntaa? Minkä ikäinen hevonen on?

    Testailee. Ainakin koipien nykiminen ja uhkailu tarhassa ja satuloidessa vaikuttaa siltä.

    Sillä on kipuja selässä tai jaloissa. Uhkailee sinua tarhassa, koska tietää, että laitat sen selkään satulan joka tekee kipeää. Uhkailee satuloidessa samasta syytä. Nykii koipiaan, koska jalkaan/jalkoihin sattuu ja sen on vaikea kantaa painoaan kolmella jalalla.

    Tarkista ensimmäisenä ettei sillä ole kipuja, niin ei tule turhaan rangaistua sitä jos se vain yrittää kertoa jotakin. Tarkista itse tai pyydä jotakuta joka osaa, mahdollisesti jopa eläinlääkäri.

    Jos kipuja ei ole, syynä on luultavammin yksinkertainen huono käytös, joka ratkeaa joko väkirehun poistamisella ruokavaliosta ja liikunnan lisäämisellä, tai tukevalla raipalla. Jälkimmäistä en voi oikopäätä suositella, koska osa hevosista saattaa tulla päälle jos niitä yrittää läimäyttää millä tahansa tavalla. (kuten omani)

    Tuota tarhakäyttäytymistä voit parantaa sillä, että käyt mahdollisimman usein sen luona ja ihan vain silittelet sitä tms. Älä ota sitä aina ratsastukseen kun menet hakemaan sitä. Käy sen luona vain huviksesikin. Mikäli se tarhataan yksin, voit vaikka viedä sille pieniä määriä heinää pitkin päivää. Kourallinen tai pari kerrallaan ja mahdollisesti jotain namia pala tai pari, esim porkkanaa (älä anna nameja kädestä ettei se opi näykkimään!). Tai hae se tarhasta ja mene syöttelemään sitä jonnekin nurmikolle. Hae se tarhasta, harjaa se ja vie takaisin tarhaan. Tee sen kanssa kaikkea mikä on sille kivaa. Sillä lailla se oppii, että läsnäolosi onkin hyvä juttu, eikä sen tarvitse enää uhkailla sinua.

    Satuloidessa laita hevonen lyhyeen naruun ja seiso sen lavan kohdalla kun laitat satulaa sen selkään. Jos seisot lähellä sen etupäätä, se ei pääse kääntämään takamustaan sinua kohti. Jos/kun se yrittää, ärähdä sille vihaisesti. Sitä voisi myös napauttaa raipalla takalistolle kun se yrittää, mutta se on hankalaa jos pitelee satulaa käsissään, joten tarvitsisit siinä vähän apua.

    Siihen viitaten: Puhuit hoitohevosesta. Tietääkö omistaja ongelmistasi sen kanssa? Oletko pyytänyt apua häneltä?

    En yleensä suosittele raipan käyttöä näin paljon koska sitä käytetään liian helposti väärin, mutta silloin tällöin se tulee tarpeeseen. Mutta miten on tämän suokin laita, ei voi varmuudella sanoa näkemättä.
  16. Tuo on kuin suoraan oman elämäni alkuvaiheesta hevosen omistajana.

    Uskallan lähestulkoon taata, että vika on liiassa kaurassa. Se saa siitä aivan liian paljon energiaa liikunnan määrään nähden. Jättäkää ensi töiksenne kaurat ja mahdolliset muut väkirehut kokonaan pois ja antakaa sen sijaan vaikka porkkana aamu- ja iltapalaksi heinien lisäksi.

    Jos se kieltäytyy menemästä pois päin tallilta, on aivan oikein että menette sitten vaikka peruuttamalla. Sen neuvon olisin antanut ellette olisi jo tehneetkin niin. Jatkakaa samalla linjalla. Ellei hevonen kulje etuperin sinne minne haluatte sen menevän, sen on mentävä sinne sitten takaperin. Peruutatte sillä vaikka kymmenen kilometriä ellei se muuten anna periksi. Omani luovutti kolmen kilometrin jälkeen. Jos alatte peruuttaa joka kerta kun se kieltäytyy liikkumasta ja jatkatte kunnes se luovuttaa, se oppii pian pääsevänsä vähemmällä vaivalla jos tekee jo alkuunsa kuten pyydetään, riippuen siitä, kuinka itsepäinen se loppujen lopuksi on. Omani ei antanut helpolla periksi.

    Saattaa olla myös silkkaa testailua, mihin auttaisi ponteva ravautus raipalla, mutta en uskalla varauksetta sanoa että tehkää niin, kun en tiedä miten hevonen raippaan reagoi. Saattaa tajuta että olette tosissanne ja ruveta käyttäytymään kunnolla, mutta voi saada rodeokohtauksenkin. Tai jotain siltä väliltä. Mahdotonta sanoa.

    Useimmat hevoset painavat päänsä alas juuri ennen kuin pukittavat. Estäkää se, niin sen ei ole niin helppo pukitella. Nykäiskää ohjista suoraan ylöspäin, joko molemmilla ohjilla tai toisella. Ei tietenkään kovin rajusti, vaan vain sen verran lujasti, että se pää sieltä nousee. Jos huomaatte sen keräävän takajalkojaan alle hypätäkseen pystyyn, vetäkää sen "pää syliin". Jos sen kaula on mutkalla, sen on vaikea saada tasapainoa hyppyynsä, ja se pitää kavionsa mieluummin maassa.

    Jos hevonen kestää, voitte myös juoksuttaa sitä ennen ratsastusta. Siinä se saa purettua pahimmat paineensa jo ennen kuin kiipeätte sen selkään.

    Uskallan sanoa, että kun hevonen rauhoittuu, se alkaa myös keskittyä paremmin. Rohkeutta!

    Talutuksessa voisi kokeilla pitää raippaa mukana niin että hevonen selvästi näkee sen. Vaikka pystyssä sen nokan edessä. Useimmat tokenevat jo siitä, mutta jos tämä ei, niin napauta joko kevyesti nenälle (kuin luunappi, ei sen kovempaa), missä on vaarana että hevonen alkaa pelätä, tai ota pidempi raippa minkä voit pitää ikään kuin takanasi näkymättömissä ja napauttaa hevosta takalistolle kun se yrittää näykkäistä. Jälkimmäinen auttoi meillä vajaassa viikossa.

    Tehtäviksi voisi väsätä esim erilaisia temppuratoja. Pari kuviota kouluradalta, sitten pujottelu puomien välistä pituussuunnassa käynnissä, sitten äkillinen lähtö reippaaseen raviin tai laukkaan. Sitten hidastus ja pysähdys, peruutus ja taas eteenpäin. Sitten kulmasta, joka on muodostettu puomeista niin, että ne muodostavat ikään kuin tien reunat, ja ratsukon tulee mennä tien mutkasta. "tien" leveys hevosen taitojen mukaan. Taas vähän kuvioita kouluradalta. Sitten pysähdys matalan tynnyrin viereen niin että ratsastaja kumartuu poimimaan jotakin sen päältä, minkä jälkeen taas äkillinen lähtö johonkin suuntaan, ja tynnyrin päältä poimittu esine lasketaan vauhdista esim toisen tynnyrin päälle.

    Tai sitten esim vartti koulua, toinen mokoma esteitä tai puomeja, miten hevonen kestää, ja loppu aika epämääräistä "kohellusta". Vaikka jonkinlaista hippaa tai muuten vain lönköttelyä.
  17. Minua ei häirinnyt kun aikoinaan kävin tunneilla, mutta toisaalta minun asentoani korjailtiin fyysisellä kosketuksella vain silloin kun opettaja halusi havainnollistaa jotakin mikä on helpompi näyttää kuin selittää. Pääasiassa hän korjasi asentoani sanallisesti, mutta tarvittaessa pidimme palaverin jossa hän näytti kädestä - tai jalasta - pitäen mitä tarkoitti. Samoin teen nykyään itse silloin kun opetan aloittelevia ratsastajia.

    Mutta jos tunti keskeytyisi viiden minuutin välein siihen että opettaja haluaisi siirellä raajojani parempiin kohtiin, niin se kyllä takuulla harmittaisi.
  18. Onko tallin omistaja kertonut mitään syytä yhteistarhauksen vaatimiseen?

    Meillä on hevonen ollut aina itsehoitotallissa joten en uskalla varmuudella sanoa yksiselitteisesti kyllä tai ei. Mutta järki sanoo, että ainakin tietyissä tilanteissa hän voi yhteistarhausta vaatia ellei hevosten turvallisuudelle ole olemassa välitöntä uhkaa.

    Esimerkiksi jos tarhoista on pulaa ja tallissa on hevosia joita ei voi laittaa laumaan, joko siksi että ne eivät tule toimeen muiden kanssa, tai kuten meillä, että hevonen tulee toimeen muiden kanssa ja antaa omistajalleen kiinni nätisti, mutta tulee päälle jos joku muu menee hakemaan hevostaan.

    Jos tallin omistaja joutuu valitsemaan kumpi on pienempi riski, se, että hevoset SAATTAVAT teloa toisensa, vai se, että joku hevosista tulee varmuudella päälle jos tarhaan menee hakemaan toista hevosta, on selvää, että se päälle tuleva hevonen tarhataan yksin ja kilpahevonen joka tulee toimeen muiden kanssa, tarhataan laumassa.

    No tässä nyt on vain pari esimerkkiä mahdollisista syistä, mutta kuitenkin. Juttele tallin omistajan kanssa ja selvitä, onko hänellä jokin erityinen syy vaatia yhteistarhausta. Tuskin hän sitä ilkeyttään tekee.
  19. Aloituksesta on jo hiukan aikaa, mutta olen silti aivan samaa mieltä Katherinen kanssa.
  20. Totta. Ja niinhän se on, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. :)
    (vähemmän rakkaalla vielä enemmän)
    21. 36 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt