lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Sama meilläkin. "Ei" tulee vaistomaisesti kun koira tekee jotakin luvatonta, mutta vastineeksi ne kehut oikeasta toiminnasta tulevat aivan yhtä automaattisesti. Ja sama homma on koiran suhteen meilläkin. Koira on aktiivinen ja täynnä touhua ja halua oppia uutta, vaikka sitä toisinaan kielletäänkin.
  2. Laita vaikka lapaset pohkeidesi alle. Siis hevosen ja saappaan väliin hieman pohkeen puolivälin alapuolelle. Jos jalkasi alkavat heilua, ne putoavat. Sillä lailla minä aikoinani harjoittelin pitämään pohkeen vakaana, ja voin sanoa, että se tehosi! Ensin alkuun siinä toki jännittää jalkojaan kun puristaa hevosta saadakseen lapaset pysymään paikallaan, mutta sitten kun se alkaa sujua, siinä rentoutuu ihan itsestään. Se on aluksi myös turhauttavaa kun lapaset tippuilevat tämän tästä, mutta se opettaa. Avustaja on hyvä olla olemassa, niin ei tarvitse itse hyppiä ylös alas tumppujen perässä niiden pudotessa. Tai ne voi sitoa kiinni satulaan narulla, joka on tarpeeksi pitkä, että lapaset pääsevät putoamaan pohkeen alta, mutta niin lyhyt, että ne eivät putoa maahan asti. Sillä tavalla ne saa takaisin paikoilleen itsekin.

    Olen itse turvautunut tumppusulkeisiin muutaman oppilaan kanssa kun ne jalat eivät pysyneet paikoillaan millään, ja jokainen heistä oppi hyvin nopeasti.

    Ilman jalustimia tai koko satulaa ratsastaminen auttaa tasapainon kanssa kuten hölskyjä sanoi, mutta ainakan minua se ei pohkeiden suhteen auttanut. Tasapaino minulla kyllä pysyi, mutta pohkeet eivät. Mutta ei tasapainon harjoittamisesta koskaan haittaakaan ole, joten kannattaa kuitenkin ratsastella ilman jalustimia tai koko satulaa jos mahdollista.
  3. Pääpiirteissään hevosta ajetaan eteenpäin pohkeella ja/tai istunnalla, ja samalla pidätellään ohjilla sen verran että hevonen ei pääse lisäämään vauhtiaan niin paljon kuin mitä se muuten tekisi. Tällöin sen askel pitenee ja muuttuu keskiraviksi.

    Huomautan kuitenkin, että siihen liittyy paljon sellaista hienosäätöä jota on hyvin vaikea selittää kunnolla, joten ominpäin sitä ei nyt ihan välttämättä kannata ruveta opettelemaan.

    mm, kun hevosta pidätellään ettei sen vauhti kasvaisi liikaa ja se pysyisi hyvin koossa, ohjilla pitää kuitenkin myödätä, jotta hevonen voi laskea päätään sen hivenen verran kuten katherine kuvaili, ja liike pysyy pehmeänä. Eli periaatteessa pitää pidätellä, mutta samalla antaa myöten, yhtä aikaa eteen ajavien apujen kanssa. Miten näitä sitten on yhdisteltävä, riippuu hevosesta.
  4. Paljolti riippuu tosiaan siitä missä kohdassa patti on. Jossain sopivassa kohdassa se voi hyvinkin pahentua ajan mittaan, mutta toisessa kohtaa olla oireeton koko hevosen eliniän. Minä en ostaisi pattijalkaista hevosta oli se patti missä kohtaa hyvänsä tai minkä kokoinen tahansa, missään tapauksessa ainakaan tuollaisella summalla. 3000-4000e saa jo terveitäkin hevosia ilman patteja, joten miksi ottaa turha riski?
  5. Ei siihen hankikantoonkaan kannata ihan sokeasti luottaa. Jos se yhtäkkiä murtuu alta, terävä reuna voi aiheuttaa haavoja. Kyllähän niitä peltoja on tampereella, ainakin koivistonkylän alueella ja pinta saattaa kantaakin, mutta en silti sitä oikopäätä suosittelisi.

    Ja kuten tässä ovat jotkut sanoneetkin, kotona on hyvä paikka harjoitella pikkupennun kanssa ennen irti päästämistä vapaassa maastossa.
  6. Njoo... Kai tuossa on puolensakin, mutta toisaalta jos olen lenkillä koirani kanssa ja leikin sen kanssa, vaikka sillä pallolla, ja sitten jostain syystä pysähdyn kesken kaiken kuuntelemaan tai katselemaan jotakin tai vaikka jutteleman jonkun kanssa, en haluaisi koiran alkavan sählätä ympärilläni etsimässä keinoa saada pallo taas liikkeelle. Pidän enemmän siitä, että se odottaa rauhallisesti paikallaan leikin jatkumista ilman turhaa sirkusta.

    Mutta yleisellä tasolla, näin kun on kotikoirasta kyse, sanoisin, että molempi parempi. Sopivassa määrin kumpaakin, niin hyvä tulee. :)
  7. Samat ohjeet minäkin olisin antanut. En tiedä tarkoittiko katherine "kävelytyksellä" käpyttelyä ratsain vai taluttamalla, mutta minä tyytyisin talutteluun.
  8. Ei meillä ainakaan ole mitään lupia. Siis ei tarvittu. Remontoitiin vanha puuvaja kahden hevosen talliksi joten rak. lupaa ei tarvinnu olla, eikä lantalallekaan mitään tarvittu vaikka lantala on ihan suoraan maassa. Mutta jos haluaa pelata varman päälle, niin asiaa voi kysellä jostain ympäristölautakunnasta, siellä tietävät mitä nykyään vaaditaan hevosten asuttamisessa omaan talliin.

    Kunhan et sitä siirtotallia ihan tontin (tai tilan tai mikä teillä nyt onkaan) rajalle laita, siinä on joku metrimäärä mitä lähemmäksi oman alueen rajoja ei saa rakentaa mitään, mukaan lukien siirrettävät "asumukset".

    Saattaa myös olla, että jos lähellä on naapureita, heiltä pitää ehkä kysyä suostumus tallin laittamiseen.
  9. On tuossa kieltämättä perääkin.

    Hmm... Taitaa riippua koirasta miten ne suhtautuvat kieltoon ja kiitokseen. Omillani en ole huomannut sitä blokkautumista minkä mainitsit. Kiellon ei aina tarvitse olla epämiellyttävä toimiakseen. Jos esim koira on työntämässä nenäänsä paikkaan minne se ei kuulu, voin sanoa "ei" ja asettaa käteni koiran eteen niin ettei se pääse väärään paikkaan. Minun ei tarvitse edes koskea koiraan kieltäessäni sitä, eikä minun myöskään tarvitse käyttää normaalia puheääntä tiukempaa sävyä tai äänenvoimakkuutta antaessani kieltosanan. Koira kuitenkin oppii että se sana tarkoittaa että haluan sen lopettavan sen mitä se sitten onkaan tekemässä ja lopettaa sen. Ja sitten kun se siirtyy pois "vaaravyöhykkeeltä" ja kehun sitä, se ymmärtää kyllä kiitoksen ja sen, mistä hyvästä sen on saanut.

    Eipä silti, joidenkin juttujen opettaminen on sellaista, että mitään kieltämistä ei tosiaankaan tarvita, vaan se "pelkkä" positiivinen ehdollistaminen tulee automaattisesti. Kuten vaikka luoksetulo. Eihän siinä olisi mitään järkeä alkaa kieltää koiraa menemästä väärään suuntaan, vaan siinä pentu houkutellaan luokse vaikka leikin varjolla jolloin luoksetulosta tulee sille miellyttävä kokemus ja haluttu toiminta vahvistuu. Kokonaan ilman kieltoja.

    Nyt kun ajattelen asiaa, huomaan, että olen koko ikäni nodatellut samoja periaatteita kanssasi tiettyyn rajaan asti. Mutta monessa tilanteessa ne kieltosanat väärästä ja kehut oikeasta toiminnasta ovat olleet oikein toimiva tekniikka.

    Nameja en minäkään ole koskaan suosinut, vaan palkitsen koirani joko kehuilla tai leikkihetkellä, tai tilanteesta riippuen silityksellä.
  10. Ahaa. Voihan sen noinkin ajatella... Eikö tuo ole aika hidas tapa saada koira oppimaan halutut asiat? Voi olla pelkkää ennakkoluuloakion kun meillä on harrastettu kiellä ja kehu-politiikkaa, mutta... Jos koiralle kerrotaan että jotakin ei saa tehdä, ja vahvistetaan kiitoksella sitä mitä saa tehdä, sen luulisi oppivan nopeammin, kuin jos sen pitäisi itse jäädä pohtimaan eri toimintavaihtoehtoja, ja että onko kannattavampaa tehdä sitten niin vai jättää tekemättä.

    Ainakin itselleni on tullut vaikutelma, että kun kieltää väärästä ja kehuu oikeasta, koira oppii nopeammin kuin sillä, että jätetään oikea toiminta koiran harkintaan.
  11. Tiedä vaikka olisivat olleet saman poliisit asialla! :D

    Teillä on sitten asiat hyvin, kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hevoset ja tapaaminen. Ei kyllä tosiaan taitais tulla ihan ohimennen poikettua...
  12. Ai, katherine ehti väliin. :)

    Joo, satulan kanssa on tosiaan hyvä olla ammattilainen mukana jos vähänkään epäröi osaako itse katsoa sopivaa. Mutta välttämätöntä se ei ole. Meillä on tosiaan soviteltu itse ja sopivat on löydetty, mutta monelle se ammattilainen on parempi kuin oma arvio.
  13. Ensin valitaan yleinen koko, eli onko poni- vai hevoskoon satula vai jotakin muuta. Sitten täytyy miettiä minkä mallinen selkä hevosella on. Korkea vai matala säkä? Leveä vai kapea selkä (ts. "törröttääkö" selkäranka)? Korkeasäkäiselle hevoselle ei voi laittaa matalakaarista satulaa, koska etukaari voi painaa säkää ja aiheuttaa hiertymiä. Ja jos sen selkäranka on "korkea", se voi tarvita enemmän pehmusteita satulaan kuin mitä matalaselkäinen tarvitsee, ja sekin vaikuttaa satulan valintaan.

    Kun sopivalta vaikuttava satula on löytynyt, sitä sovitetaan hevoselle. Satula laitetaan hevosen selkään (mahavyötä ei tässä vaiheessa ole, tai ainakaan sitä ei laiteta kiinni) ja katsotaan silmämääräisesti miltä se vaikuttaa. Eli juurikin ettei etukaari paina säkää tms.

    Jos satula näyttää olevan ok, ainakin itse teen niin, että hiukan heilutan satulaa. Ei niin paljon että se keikahtaisi alas, vaan vain sen verran, että se siirtyy sellaiseen kohtaan missä se tuntuu tukevalta eikä siirtyile mihinkään. Tähän kohtaan satula tulisi hivuttautumaan ratsastaessa vaikka vyö olisi kuinka tiukalla. Sitten uusi tarkistus. Jos satula on siirtynyt paikkaan mihin se ei näytä kuuluvan, eli liian taakse tai eteen, se on väärän mallinen. Jos se pysyy hyvin paikallaan, kokeilen, mahtuuko nyrkkini etukaaren ja sään väliin. Jos mahtuu, se on hyvä, muussa tapauksessa ei.

    Sitten työnnän käteni satulan alle ja kokeilen miltä se tuntuu. Jos jossain kohtaa tuntuu olevan möykky (verrattuna hevosen muotoihin) tai kuoppa, malli on väärä. Mutta jos satula tuntuu tasaiselta koko alueelta mikä on hevosessa kiinni, se on sopiva.

    Näillä periaatteilla minä olen saanut sopivia satuloita. Mutta kuten kaikessa, poikkeuksiakin on olemassa, ja silloin on sitten katsottava tilanteen mukaan mitä erikoisjuttuja satulassa mahdollisesti tarvitaan. Vähän tuli pitkä selitys, mutten osannut lyhyemminkään selittää.

    Kuolaimien koko valitaan pituuden ja paksuuden mukaan. Niiden on oltava sen verran pitkät, että hevosen suupielet eivät rypisty, mutta tarpeeksi lyhyet, että ne eivät törrötä suusta senttikaupalla. Kuolainrenkaan ei tarvitse olla aivan kiinni suupielessä, mutta ei sitä ylimääräistäkään ole hyvä olla kovin paljon. Vähän makuasia mitä pitää sopivana, mutta jos tilaa jää puolikin senttiä tai enemmän, etsisin lyhyemmän kuolaimen.

    On tärkeää tietää myös, kuinka paksua kuolainta hevonen voi käyttää. Esim omallani on niin matala hammasloma, että jos sille laittaa paksun kuolaimen, se ei saa suutaan kiinni. Eli hevosen täytyy voida pitää suunsa kiinni ilman että kuolain painaa sen ikeniä.

    Jos menee ostamaan uusia kuolaimia, on helpointa ottaa vanha kuolain mukaan ja verrata uusiin. Sillä lailla saa sopivan kokoiset, olettaen, että se vanha on ollut sopiva.

    Miten tietää ettei kaikki ole hevosella hyvin? Tuo on niin hirvitttävän laaja asia että siihen ei voi vastata lyhyesti. Ontuminen ja näkyvät vammat voinee sulkea pois tästä osasta, koska ne ovat niin ilmiselviä merkkejä siitä että asiat ovat pielessä. Tarkoittanet siis lähinnä ähkyä tai kaviokuumetta ja sen tapaisia sairasjuttuja.

    En nyt ala tässä kuvailemaan kaikkia oireita eri sairauksista, siihen menisi ikuisuus, mutta tässä nyt joitakin oireita täysin yleisellä tasolla. Jos haluat tarkempaa tietoa sairauksista, niin googlaamalla löytyy helposti. :)

    hevonen ei halua syödä
    hikoilee levossa ollessaan
    seisoo ja/tai liikkuu omituisesti
    on apaattinen
    alkaa laihtua ilman mitään tiedossa olevaa syytä
    yrittää potkia omaa mahaansa ja/tai pyrkii piehtaroimaan
    käyttäytyminen muuttuu, esim alkaa väistellä kosketusta
    mahdollisesti vapisee

    ...ja sitten kokemuksen kautta tulee sellainen perstuntuma asioihin, että sitä huomaa ettei hevonen ole oikein oma itsensä vaikka mitään selkeitä oireita ei olisikaan.

    Toivottavasti tää nyt vastas edes jossain määrin siihen mitä ajoit takaa.
  14. Bichon havanais vastaisi myös noita vaatimuksia. Meillä oli aikoinaan kaksi. Pentuna pyrkivät haukkumaan, mutta sen sai aika helposti karsittua pois joten se ei minusta ole ongelma. Mutta turkin hoito siinä kyllä tulisi kuvioihin ellei halua pitää lyhyenä.

    Jos taas haluat ns koiramaisen kissan, niin maine coon olisi myös yksi hyvä vaihtoehto.

    Tai mikä estää ottamasta molempia jos kukkaro kestää? Meillä on collie ja maine coon samassa talossa ja ne olleet kuin emo ja pentu alusta lähtien. Nukkuvat samassa läjässä ja pesevät toistensa naamaa tämän tästä. Ja silti tämä kissa, niin läheinen kuin onkin koirani kanssa, tulee juoksujalkaa maukuen ovelle vastaan kun joku tulee kotiin, rakastaa paijaamista ja on muutenkin oikea kullanmurutyyppi. Tykkäsi nukkua sylissä kunnes kasvoi liian isoksi. (on tyttökissa, nyt 1,5v ja painaa n. 7kg. Eikä ole vielä täysikasvuinen)
  15. Jos kouluttaja osaa asiansa, se kuitenkin kannattaa jos siitä on koiralle apua. Toivottavasti saat rahat riittämään... Opiskelijan budjetti ei tosiaankaan ole määrällä pilattu.

    Ja sinulta, nimim. koiran ehdoilla, kysyn puhtaasti uteliaisuudesta, että millä nimityksellä sinä kutsut asetelmaa, jossa ihminen käskee ja koira tottelee? Jos koiralle ei opeteta mitään tapoja, siitä tulee todella hankala kuten näilläkin sivustoilla on moni huomannut. Ja jos koiran opettaa millä tahansa tavalla toimimaan niin kuin ihminen haluaa, päädytään tilanteeseen jossa koira tekee mitä ihminen haluaa.

    Eikö ihminen tällöin ole ikään kuin johtavassa asemassa, koska koira kerran häntä tottelee? Minä kutsun sitä johtajuudeksi, koska mielestäni se kuvaa asetelmaa varsin hyvin.

    En halua aloittaa mitään riitaa tästä asiasta eikä se edes liity alkuperäiseen kysymykseen, mutta kiinnostaisi silti tietää miten te, jotka ette siedä ajatusta näistä laumanjohtajapuheista, kuvailette asiaa.
  16. Näin kun on vielä lunta ja jäätä maassa, voi olla vaikea löytää tarkoitukseen sopivia paikkoja. Ainakaan itselleni ei tule mieleen mitään vaikka lapsuuteni tampereella asuinkin ja vieläkin siellä aika usein käyn. Sulan maan aikaan paikkoja kyllä löytyy sieltä sun täältäkin keskustan ulkopuolelta, mutta talvisin...

    Koirapuistoja löytyisi kyllä, mutta niihin ei tosiaan ole välttämättä viisasta mennä ennen rokotuksia.

    Kannattaa kysellä paikallisilta koiranomistajilta. Jos sopivia paikkoja löytyy, joku heistä kyllä tietää missä sellainen on. Heillä on asiasta varmasti uudempaa tietoa kuin minulla.

    Muistuttaisin kuitenkin, että ei kannata ihan ensimmäisellä kävelyllä irti päästää. Vasta sitten kun pentu on oppinut kunnolla tuntemaan uuden perheensä niin että se toivottavasti ei yritäkään lähteä kovin kauas, sen uskaltaa päästää irti aitaamattomalla alueella. Tai ainakaan minä en päästäisi, mielipiteitä on varmasti muitakin.
  17. Kyllä koira huomaa jos pannasta roikkuu jotakin. On sitten eri asia, välittääkö koira siitä vai ei. Jotkut eivät piittaa pätkääkään, toiset ovat niin herkkiä, että kokevat maata laahaavan narun painon pidätteeksi eivätkä uskalla liikkua. Tunnen koiria molemmista tapauksista.

    Maassa laahavassa narussa on se huono puoli, että koira helposti astuu sen päälle jolloin se nykäisee itseään pannasta. Naru myös sotkeutuu helposti maassa oleviin "esteisiin" kuten risuihin ja korkeampiin ruohotupsuihin yms. (käytännössä havaittu)

    Riippuu ihan koirasta uskaltaako pitää irti vai ei. Omiani olen aina voinut pitää irti, mutta paljon on niitäkin, jotka livistävät tiehensä heti kun huomaavat sen olevan mahdollista. Helpointa on tehdä kuten Vieraskoira sanoi, eli koira mukaan ja mene sellaiseen paikkaan missä sen voi pitää irti.
  18. Toki asvaltilla voi koiraa lenkittää, mutta on se nurmikko silti parempi. Olen oman koirani kanssa huomannut, että jos teen asvaltti- tai hiekkateillä lenkkejä (6-8km kerrallaan) liian usein, sen anturat kuluvat ja se alkaa aristella jalkojaan kun iho ohenee liikaa. Näillä ns pidemmillä reiteillä ei oikein ole nurmikoita joissa koiran olisi hyvä kulkea, ja sen takia tavallisesti pysyttelen parin kilsan säteellä kodistamme, koska siinä lähistöllä on nurmikoita, ruohikkoisia tienpieliä ja metsäpolkuja. Harmi sinänsä, tykkäisin käydä sen kanssa pyörälenkeillä kauempanakin, mutta koiran hyvinvoinnin takia olen joutunut rajoittamaan noita kauemmas ulottuvia lenkkejä. Noin kerran viikossa tai satunnaisesti pari kertaa viikossa se asvaltti/hiekkalenkki on vielä ok, mutta useammin tehtynä alkavat tassunpohjat kulua.

    Toiset koirat kestävät kyllä paremmin, mutta omallani näyttää olevan herkemmät.
  19. Samaa mieltä minäkin.
  20. Ai? Sinullekin, Kasiro, on käynyt noin? Äidilleni kävi täsmälleen samalla tavalla erinäisiä vuosia sitten, myös tampereella. Äiti tosin ilmaisi asiansa poliisille vähemmän kohteliaasti, ja käski heidän tapella keskenään asiasta j atulla sitten kertomaan mikä tuli tulokseksi. Sitä tulosta ei koskaan kuulunut.
    21. 44 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt