lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Auts! Ei ihme ettei pysty sulattamaan ruokaansa kunnolla!

    Okei. Eli pelkkä heinäruokinta, tavallista pienempiä annoksia tavallista useammin. Ihailtavaa että siitä huolimatta päätit sen pitää. Moni muu olis joko palauttanu sen, myyny eteenpäin tai lähettäny vihreemmille laitumille, tuumien, että olis liian vaivalloista ruokkia sitä "jatkuvasti".
  2. Melkein mikä tahansa hevonen käy ensihepaksi jos on tarpeeksi kiltti ja rauhallinen. Yleensä suokit ovat juuri sellaisia, kyllä, mutta kuten missä tahansa rodussa, niissä voi olla yksilötasolla huomattaviakin eroja.
  3. Eipä kestä! :)

    Toistaiseksi jokainen tuntemani suokki on ollut maastovarma, ja niissä on sekin hyvä puoli, että ne yleensä opetetaan ennen myyntiä myös ajolle mikä lisää niiden käyttömahdollisuuksia. Mutta kuten jo sanoinkin, hyviä hevosia löytyy kaikista roduista, joten kannattaa käydä myynti-ilmoituksia läpi ihan järjestelmällisesti.

    Jos löytyy sellainen mikä kuulostaa sopivalta, soita myyjälle ja kysele tarkemmin, ja jos vielä vaikuttaa hyvältä, käy katsomassa sitä. Kun rodulla ei ole niin väliä, valikoima on huomattavasti suurempi. Toteaisin kuitenkin vielä, että kannattaa etsiä väh 140cm ponia tai hevosta. Itse olen 163cm ja ponini on 138, ja on siinä ja siinä, onko korkeutensa puolesta jo hieman pieni. Painosi ei ole ongelma pienemmällekään eläimelle, mutta jos olet minua pidempi, joku isompi olisi parempi molempien kannalta.

    Onnea! :)
  4. Hyvä huomio, Kasiro!

    Hyvä, että löysit käyttöä hevosellesi.

    Menee nyt sivuun aiheesta, mutta saanko uteliaisuuttani kysyä, mitä ja paljonko se saa ruokaa? Alkoi kiinnostaa, kun sanoit ettei sille voi antaa tarpeeksi ruokaa että kestäisi kilpailukäytön. Eikö sillä vatsa kestä, vai eikö sillä jostain syystä ravinto imeydy vai mitä? Tuollaiseen tapaukseen en ole koskaan törmännyt joten tosiaan kiinnostaisi tietää tarkemmin.
  5. Luulisin... En ole koskaan kuullut kenenkään ratsastaneen ilman satulaa koeratsastuksessa, mutta ei kai sitä mikään estäkään. Jos myyjä siitä kieltäytyisi, niin kyllä alkaisin ihmetellä, että minkähän vuoksi.

    Onnea etsintään!
  6. Miten opiskelu haittaa koiran ottamista? Minäkin opiskelin kun otin koiran, eikä siitä ollut mitään haittaa. Päin vastoin... Koira pakotti lähtemään ulos tuulettamaan aivoja sen sijaan että olisin istunut neljän seinän sisällä kaiket päivät. Aikaa riitti sen kanssa touhuamiseen, eikä arvosanoissa ollut mitään valittamista. (asuin kerrostalossa)

    Tosin kai riippuu siitäkin mitä opiskelee, jotkut opinnot vaativat enemmän intensiivisyyttä kuin toiset, joten ymmärrän hyvin jos katsot paremmaksi keskittyä opintoihin täysillä. Ihailtava päätös.

    Mutta vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen, ainoa mitä tulee mieleen, on se, että löytäsit jostain koiran jota voisit ulkoiluttaa ja/tai kouluttaa jos kokemuksesi jälkimmäiseen riittää. En oikein tiedä miten muuten koiria voisi harrastaa omistamatta sellaista.
  7. Meillä meni samaan tapaan kuin katherine kuvaili, mutta teimme myös pienen maastolenkin. Ihan yleisratsuksi sitten meille tuli. Riippuu myyjästä mitä käytäntöä kukin noudattaa.
  8. Liinatyöskentely tulis mullekin ensimmäisenä mieleen. Liinatyöskentely ja ratsastustunnit Omalla hevosellasi. Ilmeisesti et pelkää laukat muilla hevosilla, ainoastaan omallasi. Yritä päästä yksityistunneille hevosellasi ja kerro opettajalle ongelmastasi. Hän osaa auttaa.

    Kauanko olet itse ratsastanut?
  9. Itse en suosittelisi ratsastamista ilman kenkiä ollenkaan. Kavioiden kuluminen tosin riippuu tosiaan hevosesta kuten vuolija sanoi. Omiani en voi pitää ilman kenkiä edes laitumella, kavioiden reunoista alkaa lohkeilla pieniä palasia vaikka pohja onkin pehmeä.

    Useimmat paljain jaloin olevat hevoset vuollaan kai noin kuukauden välein plus miinus jotain, riippuen sekin hevosen kavioiden laadusta ja kestävyydestä. Minä ja oikeastaan kaikki tuntemani omistajat kengittelevät tai vuolevat hevostensa kaviot tarpeen mukaan. Esim mun olis ihan turha kutsua seppää kuukauden välein, kun 3kk välit riittävät mainiosti.
  10. Ennen kuin tuohon osaisi mitään rakentavaa sanoa, pitäisi tietää vähän enemmän taidoistasi ja tarkemmin hevosen käyttötarkoituksesta. Haluatko rauhallisen pollen jonka kanssa voi vain käveleksiä metsäpoluilla, vai sähäkämmän menijän jonka kanssa voi painella syrjäisillä hiekkateillä turhia jarruttelematta. Maastovarmoja hevosia löytyy suunnilleen kaikista roduista joten siihenkään on vaikea suositella mitään tiettyä. Maastovarmuushan riippuu siitä miten ja mihin hevonen on opetettu.

    Minkä kokoista hevosta etsit? Siroa vai raskasta vai jotain siltä väliltä? Onko mahdollisesti jotain muita vaatimuksia tai toiveita? Oletko vielä kasvuiässä vai jo aikuinen?

    Miten tietää onko hevonen se oikea... Mieti tarkoin, miltä sinusta tuntuu kun olet hevosen lähellä ja puuhailet sen kanssa. Jos vähänkään epäröit, se ei ole se oikea. Mutta jos olet varma siitä, että haluat ja jaksat viettää sen kanssa seuraavat 15 vuotta tai kauemminkin, se on luultavasti oikea. Monen mielestä pitäisi katsoa useampaa hevosta ennen kuin päätöksen tekee, mutta jos sitten päättääkin, että se ensimmäinen tuntui parhaalta, se on voitu jo myydä muualle. Joten jos jo ensimmäinen hevonen tuntuisi hyvältä, se kannattaa ottaa tai sen helposti menettää. Me teimme niin, emmekä ole kertaakaan katuneet.
  11. Minä olin täyttämässä 9 kun sain ensimmäisen oman hevosen (olin siihen mennessä hoitanut ja ratsastanut hevosia viitisen vuotta yksityistallilla), mutta äitini oli kokenut hevosihminen ja opetti minua kaiken aikaa sekä hoidossa että ratsastuksessa, yksin en olisi ikimaailmassa selvinnyt ponini kanssa!

    Eli iällä ei sinänsä ole niin paljon merkitystä, vaan sillä, riittävätkö omat taidot oman hevosen hoitamiseen ja ratsastamiseen. Jos kokemusta ei ole tarpeeksi, aikuisellakin on oltava lähellä joku jolta pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. Ja sitä tulee tarvitsemaan aivan varmasti! Jos on ratsastanut vaikka vuoden verran kerran viikossa jollain ratsastuskoululla eikä ole koskaan satuloinut hevosta itse, ei kannata vielä edes harkita asiaa ellei muu perhe ole kokenutta.

    Moni ottaa hevosen ensin vuokralle ylläpitoa vastaan epämääräiseksi ajaksi ennen kuin ostaa oman. Silloin sen näkee, millaista elämä olisi sitten kun sen oman hankkii, ja näkee riittävätkö omat rahkeet siihen mitä oma hevonen vaatii. Hevonen sitoo elämää hirveästi ja suurin osa ajasta kuluu tallilla väkisinkin.

    Muista kuitenkin, että noin nuorena tarvitset vanhempiesi luvan sekä vuokraamisen että ostamiseen. Yksin et voi tehdä kumpaakaan, ja ellei perheelläsi ole kokemusta, varaudu siihen ettet kovin helpolla löydä itsellesi hevosta. Vastuuntuntoinen omistaja ei vuokraa eikä myy eläintä osaamattomiin käsiin.

    Varaudu myös siihen, että hevosen saatuasi saat yllättäen hyvin paljon ystäviä - jos he saavat ratsastaa hevosellasi. Minulle kävi niin, mutta kun sanoin, että haluan ensin itse tutustua hevoseeni ennen kuin päästän sen selkään muita, nämä niin sanotut ystävät katosivat yhtä äkisti kuin olivat ilmestyneetkin. Siinä näki, ketkä olivat ystäviä oikeasti ja ketkä vain hevosen takia.

    Mutta jos päädytte hevosen hankkimaan, niin etsi isokokoista ponia tai pientä hevosta, niin ei sitten jää heti pieneksi.
  12. Painosi puolesta voisit, mutta olet sen verran pitkä, että alat näyttää vähän hassulta shettiksen selässä. Istuntasikin kärsii jos allasi on liian pieni poni. Tasapainokaan ei ole enää paras mahdollinen. Satunnaisesti voit ratsastaa, mutta säännölliseen ratsastukseen etsi mieluummin isompi heppa. Parempi molemmille.
  13. On tuo mahdollista. Minä olin ratsastanut nelisen vuotta kun sain ensimmäisen oman hevoseni (iso poni). Vuoden verran ratsastelin sillä muuten vain, ja sitten, kun olin kymmenvuotias, löytyi todella hyvä opettaja jonka tunneilla aloin käydä viikoittain, joskus kahdesti, tai kisojen alla jopa kolmesti. Lähtötasoni (kun aloitin valmennukset) oli hC, ja kolmessa vuodessa siirryin hA tasolle. Harjoittelimme jo kisoja varten (ja siinä sivussa vaativaakin tasoa), mutta sitten hevoseni loukkasi jalkansa ja oli vuoden verran sairaslomalla, ja sitten opettajani muutti muualle eikä tilalle löytynyt enää yhtä hyvää joka olisi pystyny opastamaan meitä eteenpäin. Sanottakoon myös, että kun tämä poni meille tuli, se osasi vähemmän kuin minä. Se meni kaikki askellajit ja sillä oli hypätty n. 50cm esteitä, mutta se ei osannut peruuttaa, eikä ymmärtänyt mitään etuosakäännöksistä tms.

    Harvinaistahan sellainen on, todella harvinaista, mutta jos käy tunneilla lähes päivittäin, opettaja on todella hyvä ja hevonen tarpeeksi yhteistyöhaluinen, on mahdollista päästä hA tasolle muutamassa vuodessa.

    Sanottakoon myös, että ratsukko on tietyllä tasolla (vaikka tämä hA), siinä vaiheessa kun osaa tarvittavat temput oikein ja muu hienosäätö on kohdallaan, riippumatta siitä, onko kilpaillut vai ei. (lienee mielipidekysymys?) Tunnen parikin ratsastajaa joilla on vaativan tason ratsu allaan, mutta he eivät ole kilpaile koska eivät halua. Taidot kyllä riittäisivät, mutta kiinnostus kilpailuun valmentajan harmiksi ei.

    Crazyhorse11v, olet vielä nuori ja kasvat vielä. Etsi väh. 140cm ponia tai pientä hevosta. Olen 163cm ja heppani on 138cm. Ja on siinä ja siinä, onko jo liian pieni. Jaksaa kyllä hyvin kantaa, mutta kokonsa puolesta on siinä rajoilla.

    Sinä taas et vielä voi tietää kuinka pitkäksi venähdät, joten kannattaa tosiaan etsiä mahd isoa ponia tai pientä hevosta. Kuten Katherine sanoi, älä tuijota rotua, vaan etsi hevosta sen mukaan mitä haluat sen kanssa tehdä. Jos haluat vain lönkötellä pitkin kenttää tai käpytellä löysin ohjin maastossa (en usko että sitä haluat), laiskempikin hevonen käy hyvin, mutta jos haluat kilpailla, suosittelisin hieman menevämpää ratsua.

    Ja vielä yksi neuvo jonka varmaan tiedätkin. Kun käyt katsomassa hevosia, kiinnitä huomiota myös siihen, mitä tunnet kun olet hevosen lähellä. Jos se tuntuu sellaiselta jonka kanssa jaksat viettää seuraavat 15 vuotta tai kauemminkin, se on terve ja se täyttää vaatimuksesi ratsuna, ota se. Mutta jos vähänkään epäröit, älä ota.

    Moni sanoo, että pitäisi käydä katsomassa ja kokeilemassa useita hevosia ja valita niistä parhaalta tuntuva, ja onhan siinäkin puolensa, mutta siinä leikissä käy helposti niin, että jos päädytkin hevoseen jota kävit katsomassa ensimmäisenä, joku muu on voinut jo ostaa sen. Monelle on käynyt juuri niin. Itse ostin ensimmäisen mitä kävin katsomassa, enkä ole ikinä katunut hetkeäkään!

    Onnea etsintään joka tapauksessa! :)
  14. Havannat ovat vilkkaita koiria joten niille kannattaa järjestää ajankulua tai ne keksivät sitä itse - yleensä omistajan suureksi harmiksi!

    Mitä tarkoitat "isolla"turkilla? Havannan turkki ei ole paksu samalla tavalla kuin esim collien tai kiinanpystykorvan koska se ei kasvata samanlaista pohjavillaa. Karva on ohutta ja silkkistä, joten se ei nouse pystyyn lyhyenäkään (ainakaan meillä ei noussut). Ja jos tarkoitat sitä, tuleeko niille kylmä talvella, niin kyllä tulee. Itse inhoan takkeja ym vaatteita koirilla, mutta havanoille oli pakko laittaa, muuten ne alkoivat palella samalla hetkellä kun astuivat ovesta ulos.
  15. Samalla kannalla nimim. älä luovuta kanssa. Liikunnan lisäämistä suosittelisin noista ensimmäisenä, ja nimenomaan rajun liikunnan. Väsytä koira lenkillä ollessanne parhaasi mukaan ja katso mitä tapahtuu.

    Onko koira koulutettu? Ellei ole, niin nyt olisi hyvä hetki aloittaa. Koulutettu koira tavallisesti tietää miten kuuluu käyttäytyä, mikä helpottaa elämää huomattavasti. Se ei tosin käy käden käänteessä, se rippuu koirasta ja kouluttajasta, mutta yhtä kaikki, kouluta se.

    Saattaa myös olla, että koiralla vain on niin vahvat hormoonit että sen pää menee niistä sekaisin. Jos mikään muu ei auta, saattaa kastroinnista löytyä tehokkain apu.
  16. Samaa mieltä karvahaukun kanssa. Tunnen havanat rotuna, eikä tuollainen perässä laahustaminen ole niille ollenkaan tyypillistä. Jos vikinä johtuisi juoksujen hajuista, se todennäköisemmin vilistäisi paikasta toiseen kahta vilkkaammin eikä jäisi perässä laahustamaan. Käytä lääkärissä, et voi mitenkään tietää mitä kolhuja se on retkellään saanut. Jos se kävelee, luita tuskin on poikki, mutta lihasvammoja se on voinut saada tai se on voinut venäyttää jotakin. Älä lenkitä enempää kuin on pakko, saattaa vain pahentaa tilannetta. Käytä lääkärissä mahd pian!
  17. Tulee ensimmäisenä mieleen, että paljonko koiranne saa liikuntaa? Usein tuollainen käytös johtuu jonkin asteisesta turhautumisesta, ja tavallisesti liikunnan lisääminen auttaa. Enkä nyt tarkoita rauhallista kävelylenkkiä, vaan sellaista liikuntaa, missä koira saa käyttää itseään ihan kunnolla. Esim juosta lujaa ja/tai loikkia vaikka kivien ja puunrunkojen yli metsässä tms. Joka tapauksessa jotakin "raskaampaa" urheilua kuin pelkkä puolen tunnin kävely pari kertaa päivässä.

    Onko mahdollista pitää sitä ulkona vain valvotusti, niin että joku olisi sen kanssa aina kun se on pihalla? Silloin voisitte pitää tietä silmällä, ja kun huomaatte jonkun kulkevan joko yksin tai koiran kanssa, voisitte ottaa koiranne käskyn alle jo ennen kuin se huomaa jonkun olevan tulossa. Jos se on kontrollissa jo valmiiksi, se ei ehkä aloita meluamista niin helposti. Tai sen kanssa voisi kokeilla leikkiä silloin kun tiellä on liikennettä, sen huomio kohdistuu toisaalle, ja se voisi alkaa yhdistää kulkijat kivaan leikkimiseen ja lakata haukkumasta.

    Mietin myös, voisiko koiran aitausta siirtää kauemmaksi tiestä? Niin minä tekisin vastaavassa tilanteessa, koska lähellä kulkeva tie selvästikin on koiralle vahva ärsyke. Riippuu toki pihan ja aitauksen koosta onko siihen mahdollisuutta.

    Itselläni ei tuollaista ongelmaa ole koskaan koirieni kanssa ollut joten en osaa sanoa toimisivatko nämä temput, mutta näitä kokeilisin kuitenkin ensimmäisenä.

    Toivottavasti löydät ratkaisun.
  18. Voi voi sentään, kyllä hevospojat heittävät aivan samanlaista herjaa kuin tytötkin. Tuskinpa härski huumori on syynä mieskatoon talleilla.
  19. On muuten harvinaisen hauska ketju seurata! Aloittajalta ihan ymmärettävä kysymys, kai useimmat tytöt jossain vaiheessa pohtivat tuota asiaa. Itsekin sitä aikoinaan joskus aprikoin, mutta tallilla jossa kävin, ratsasti poikiakin, niin ei tarvinnut kauaa miettiä.

    Mutta noi vastaukset... Oijoi..! Harvemmin saa nauraa yhtä makeasti! Kiitos vastanneille, olette piristäneet päivääni joka muilta osin onkin mennyt lähinnä penkin alle!
  20. Hampaiden paljastaminen, vaikka vain pikaisestikin, on varoitus pysyä loitommalla. Ei koskaan kannata koskea koiraan joka näyttää hampaitaan, koira ei selvästikään siitä pidä - pelon vuoksi tai jostain muusta syystä, ja yksilöstä riippuen se saattaa seuraavaksi purra, jos ihminen ei varoituksesta välitä.

    Ehkä omistajalle kannattaisi mainita asiasta, mutta toisaalta, jotkut omistajat loukkaantuvat jos heidän pikku kullanmurunsa luonnetta joku rohkenee epäillä.
    21. 55 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt