Hevosta etsinnässä (ehdota)

Kai tämä on vitsi? On täysin mahdotonta, että noin vähän ratsastanut voisi olla HeA/100cm tasolla. Ratsastuskoulussa on hyvin vaikea edes HeA-tasolle asti kehittyä, oman hevosenkin kanssa siihen menee yleensä useita vuosia.

Hevosen omistukseen liittyy lisäksi paljon muutakin kuin ratsastustaito. Itse asiassa ratsastustaidolla ei ole mitään väliä, tärkeämpää on se, osaako hevosen hoitaa. Se, että osaat harjata ja satuloida ei todellakaan riitä.

Jos hevosta joskus ostat, älä osta sitä rodun perusteella. Tärkeämpää on mm. käyttötarkoitus (mitä haluat hevosen kanssa tehdä) ja budjetti (=paljonko olet valmis maksamaan).

katherine_ voin sanoa että ratsastan 5 kertaa viikossa 2 kertaa esteitä ja koulua 3 kertaa

Oletko kilpaillut tuota tasoa? Tiedätkö mitä peräänanto tarkoittaa (miksi se on tärkeää, miten hevonen ratsastetaan peräänantoon, miten hevonen liikkuu peräänannossa)?

Ja oletko ihan valmennuksissa ratsastanut? Jotta voisit olla HeA-tasolla, sinulla tulisi olla käytössä vähintään HeA-tasoinen hevonen/poni ja todella hyvä valmentaja, joka oikeasti sinua opettaa useita kertoja viikossa.
Silloin ehkä teoriassa tuo olisi mahdollista.

Tosin en kyllä tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi päässyt HeA-tasolla parissa vuodessa, vaikka olisi ratsastanut päivittäin.

On tuo mahdollista. Minä olin ratsastanut nelisen vuotta kun sain ensimmäisen oman hevoseni (iso poni). Vuoden verran ratsastelin sillä muuten vain, ja sitten, kun olin kymmenvuotias, löytyi todella hyvä opettaja jonka tunneilla aloin käydä viikoittain, joskus kahdesti, tai kisojen alla jopa kolmesti. Lähtötasoni (kun aloitin valmennukset) oli hC, ja kolmessa vuodessa siirryin hA tasolle. Harjoittelimme jo kisoja varten (ja siinä sivussa vaativaakin tasoa), mutta sitten hevoseni loukkasi jalkansa ja oli vuoden verran sairaslomalla, ja sitten opettajani muutti muualle eikä tilalle löytynyt enää yhtä hyvää joka olisi pystyny opastamaan meitä eteenpäin. Sanottakoon myös, että kun tämä poni meille tuli, se osasi vähemmän kuin minä. Se meni kaikki askellajit ja sillä oli hypätty n. 50cm esteitä, mutta se ei osannut peruuttaa, eikä ymmärtänyt mitään etuosakäännöksistä tms.

Harvinaistahan sellainen on, todella harvinaista, mutta jos käy tunneilla lähes päivittäin, opettaja on todella hyvä ja hevonen tarpeeksi yhteistyöhaluinen, on mahdollista päästä hA tasolle muutamassa vuodessa.

Sanottakoon myös, että ratsukko on tietyllä tasolla (vaikka tämä hA), siinä vaiheessa kun osaa tarvittavat temput oikein ja muu hienosäätö on kohdallaan, riippumatta siitä, onko kilpaillut vai ei. (lienee mielipidekysymys?) Tunnen parikin ratsastajaa joilla on vaativan tason ratsu allaan, mutta he eivät ole kilpaile koska eivät halua. Taidot kyllä riittäisivät, mutta kiinnostus kilpailuun valmentajan harmiksi ei.

Crazyhorse11v, olet vielä nuori ja kasvat vielä. Etsi väh. 140cm ponia tai pientä hevosta. Olen 163cm ja heppani on 138cm. Ja on siinä ja siinä, onko jo liian pieni. Jaksaa kyllä hyvin kantaa, mutta kokonsa puolesta on siinä rajoilla.

Sinä taas et vielä voi tietää kuinka pitkäksi venähdät, joten kannattaa tosiaan etsiä mahd isoa ponia tai pientä hevosta. Kuten Katherine sanoi, älä tuijota rotua, vaan etsi hevosta sen mukaan mitä haluat sen kanssa tehdä. Jos haluat vain lönkötellä pitkin kenttää tai käpytellä löysin ohjin maastossa (en usko että sitä haluat), laiskempikin hevonen käy hyvin, mutta jos haluat kilpailla, suosittelisin hieman menevämpää ratsua.

Ja vielä yksi neuvo jonka varmaan tiedätkin. Kun käyt katsomassa hevosia, kiinnitä huomiota myös siihen, mitä tunnet kun olet hevosen lähellä. Jos se tuntuu sellaiselta jonka kanssa jaksat viettää seuraavat 15 vuotta tai kauemminkin, se on terve ja se täyttää vaatimuksesi ratsuna, ota se. Mutta jos vähänkään epäröit, älä ota.

Moni sanoo, että pitäisi käydä katsomassa ja kokeilemassa useita hevosia ja valita niistä parhaalta tuntuva, ja onhan siinäkin puolensa, mutta siinä leikissä käy helposti niin, että jos päädytkin hevoseen jota kävit katsomassa ensimmäisenä, joku muu on voinut jo ostaa sen. Monelle on käynyt juuri niin. Itse ostin ensimmäisen mitä kävin katsomassa, enkä ole ikinä katunut hetkeäkään!

Onnea etsintään joka tapauksessa! :)

Olen samaa mieltä kuin Lampinajadi. Lisäisin kuitenkin vielä että kun päädyt tiettyyn hevoseen tai poniin niin vaadi kauppakirjaan ehto että kauppa on sitova vasta kun olet saanut eläinlääkärin tarkastamaan sen ja terveeksi toteamaan. Ota oma eläinlääkärisi, älä luota myyjän lääkäriin.
Minä ostin eläinlääkärin tarkastaman hevosen ja kuukauden kuluttua se sairastui. Oma lääkärini totesi sillä vian jonka takia sitä ei voi käyttää kilpailuun. Sille ei voi syöttää niin paljon ruokaa että se kestäisi kilpailukäytön. Onneksi se on tamma joten en palauttanut sitä vaan laitoin siitokseen. Nyt sen eka varsa on oppimassa ratsun alkeita.

Hyvä huomio, Kasiro!

Hyvä, että löysit käyttöä hevosellesi.

Menee nyt sivuun aiheesta, mutta saanko uteliaisuuttani kysyä, mitä ja paljonko se saa ruokaa? Alkoi kiinnostaa, kun sanoit ettei sille voi antaa tarpeeksi ruokaa että kestäisi kilpailukäytön. Eikö sillä vatsa kestä, vai eikö sillä jostain syystä ravinto imeydy vai mitä? Tuollaiseen tapaukseen en ole koskaan törmännyt joten tosiaan kiinnostaisi tietää tarkemmin.

Auts! Ei ihme ettei pysty sulattamaan ruokaansa kunnolla!

Okei. Eli pelkkä heinäruokinta, tavallista pienempiä annoksia tavallista useammin. Ihailtavaa että siitä huolimatta päätit sen pitää. Moni muu olis joko palauttanu sen, myyny eteenpäin tai lähettäny vihreemmille laitumille, tuumien, että olis liian vaivalloista ruokkia sitä "jatkuvasti".

Kuulostaapa hurjalta, jos kantava tamma saa vain 4kg heinää päivässä... Eihän se voi mitenkään synnyttää tervettä varsaa tuolla määrällä, ainakaan minun järjen mukaan.

Ja vihreille laitumille laittaminen ei koskaan ole paha ratkaisu, varsinkin jos hevosella on noinkin pahoja ongelmia.
Mutta jos hevonen pystyy elämään tyytyväisenä noin pienellä määrällä ruokaa, niin mikäs siinä.

Ei kai sitä voi laitumelle laittaa kun ruuan määrä kerrallaan on niin rajallinen muutenkin? Tuore heinä on kuitenkin vahvempaa ravintoa kuin kuiva. Niittämällä tai syöttelemällä määrää voi rajoittaa, mutta jos hevonen on vapaana laitumella, se ei takuulla lopeta syömistä esim puolen kilon jälkeen.

Voiko sille antaa tuoretta ollenkaan, on sitten eri asia.

laittaa vihreille laitumille = lopettaa hevonne

Ai joo, sori. Luin huolimattomasti.

Sorry, Katherine, mutta luotaan kuitenkin enemmän eläinlääkärin asiantuntemukseen kuin sinun. Tammalla on kaksi varsaa jo ja hyvin on mennyt. Lääkäri käy kahdesti vuodessa tarkastamassa tamman varmuuden vuoksi ja hyvin on mennyt. En todellakaan pidä sitä jos se vähänkään kärsii. Se on upea angloarabi ja astutettu arabilla, joten varsat eivät ole jättiläisiä. Vanhin varsa on nelivuotias ja toinen kahden. Kuten jo mainitsin, se saa vitamiinit, kalkit ym. muut tarveaineet. Kesäisin sille niitetään vähän tuoreheinää maistiaisiksi. Hyvin pärjää, mutta tarkka pitää olla.

Ai, joo, pieni tarkennus edelliseen kommenttiini. Hevosilleni niitetään laitumen katokseen heinää ja siitä otetaan kaksi kourallista tammalle joka aterialle. Laitumelle niitetään heinää siksi kun vanhempi varsoista palaa auringossa, sillä ei ole pigmenttiä kaikkialla vaan vaaleanpunainen iho kimokarvan alla. Se osaa hakea varjoa katoksesta mutta niitämme sille sinne tuoreheinää. Nuorempi varsa on ainakin vielä harmaa. Toivottavasti pysyykin.

Kuulostaa upealta yhdistelmältä, anglo ja täysarabi!

Hyvä että tammalle voi antaa edes maistiaisia, olis sääli jos sille ei vois antaa yhtään vihreetä.

Ai teilläkin palaa auringossa? Meillä oli sama ongelma ennen kuin muutettiin maalle. Raudikonpinto kun on ja iho vaalea siellä missä karva on valkoista. Oli laitettava aurinkorasvaa turvalle tai kesi varmasti ja meni jopa haavoille jos unohtui. Maalla kun pääsee varjoon halutessaan niin ei ole aurinkovammoja enää ollut.

Mihin muuten sekoitat kalkin ym?

Kastelen heinät ja pyörittelen kalkki - ja vitamiinijauhossa. Joskun annan vähän siirappia ja sekoitan kalkit siihen. Hyvin maistuu. En tiennytkään että muillakin on aurinko-ongelmia.
Muuten, onko vinkkejä itikoiden torjuntaan? Itikkakarkotteet ei näytä tehoavan. Mites teillä? Kommenttia muiltakin, kiitos:

Siirappia? Eipä ole juolahtanut mieleenkään. Pitääkin kokeilla...

Niin, siitä itikoiden karkottamisesta. Meillä on päästy parhaisiin tuloksiin tavallisella ihmisten deodorantilla (rexona). Se pitää poissa hienhajun jonka perusteella itikat löytävät uhrinsa. Itikat pörräävät ympärillä, mutta eivät käy kiinni koska eivät haista hikeä. Tehoaa oikein hyvin pikkuöttiäisiin, paarmoihin hieman huonommin.

Dödösuihke leviää tasaisesti, mutta kaikki hevoset eivät taida hyväksyä äkillisiä sihahduksia mahansa alla... Meillä suihkutetaan koko hevonen, mutta etenkin ne paikat jotka eniten hikoilevat.

Ei tosin taida kuitenkaan sopia imettävälle tammalle... Ettei varsa saa sitä suuhunsa nuohatessaan emoaan.

OOT KOPSINU TON "PAINU KUUSEEN PENTU" KESKUSTELUSTA "OMA PONI MIELESSÄ" Et painu kuuseen vaan.

Entä sitten? Se "painu kuuseen pentu" on hyvä esimerkki niistä typeryyksistä joita ihmiset täällä laukovat silloin kun eivät osaa tai viitsi antaa asiallista palautetta. Ei ole mitenkään väärin keneltäkään harkita ja miettiä, millainen heppa itselle parhaiten sopisi. Parempi se on kysellä vinkkejä ihmisiltä kuin ottaa summamutikassa "joku vaan" ja vähän päästä harmitella, ettei se olekaan sellainen kuin olisi haluttu.

Dödöä!! Eipä ole juolahtanut mieleenkään! Tuota täytyy kokeilla!

Painu itse kuuseen vaan, HHHA! Lampinajadi on oikeassa. Saahan sitä kysellä millainen heppa itselle sopii vaikka ei koskaan saisi hevosta. Ja jos on saamassa sen niin aina parempi kysellä etukäteen mieluummin kuin jälkikäteen. Joten älä ole hölmö.